Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Maailman suurin puu - Sequoia National Park ja Kings Canyon

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Maailman suurin puu - Sequoia National Park ja Kings Canyon

Paula Gaston

Pari viikkoa sitten kerroin road tripistämme Etelä-Kaliforniaan. Nyt täytyy varmaan kertoa reissun lopuistakin seikkailuista. Disneylandin, Temeculan, San Diegon ja Joshua Tree Parkin jälkeen pysähdyimme siis César E. Cháves monumentilla, josta jatkoimme ylöspäin kohti Visalia nimistä pikkukaupunkia missä meillä oli hotelli varattuna. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Etelän suhteellisen viileiden ilmojen jälkeen sisämaahan suunnatessa lämpötilat alkoivat hipoa yli +30C. Ja sitten paukahti autosta ilmastointi rikki. Samaan syssyyn jouduimme vielä onnettomuuspaikalle, jossa koko kaksi kaistainen tie oli suljettu yli puolisen tuntia, eli seisoimme jonossa muiden autojen seassa. Huh huh! Voin kertoa, että hiukan hikoilutti. Matka jatkui lopulta kaikki ikkunat auki ja vettä hörppien, seuraavasta mahdollisesta jäätelöpaikasta unelmoiden.

Visalian hotelliin päästyämme pulahdimme uima-altaaseen ja aloimme suunnittelemaan seuraavan päivän visiittiä Sequoia National Parkiin. Tämä kansallispuisto on tunnettu sen jättiläispunapuista, sequoista, ja Sierra Nevadan vuoriston kauniista maisemista. Puisto yhtyy sen pohjoispuolella toiseen kansallispuistoon, Kings Canyoniin, joten ne on helppo käydä yhdellä kertaa. Meillä oli tällä kertaa vain päivä aikaa kierrellä molemmissa puistoissa, mutta joskus olisi kiva palata esimerkiksi telttailemaan ja tutkia puistoja tarkemminkin. 

 

SEQUOIA NATIONAL PARK
 

Sequoian kansallispuisto on perustettu vuonna 1980 suojelemaan alueen ainutlaatuista luontoa. Kansallispuistona se on myös hyvin suosittu, eli kannattaa pyrkiä sisään jo hyvissä ajoin aamulla välttyäkseen pahimmalta jonolta. Puiston sisällä on kaksi visitor centeriä ja luontomuseo, joissa voi etukäteen tutustua esimerkiksi vaellusreitteihin. Toisen visitor centerin on myös ravintola ja isohko matkamuistomyymälä, eli jos eväät unohtuivat niin täällä pääsee vielä tankkaamaan. Puiston poluilla voi törmätä maaoraviin, ilveksiin, kettuihin, kalkkarokäärmeisiin ja karhuihin. Viime kerralla "Suomi-vieraamme" näkivätkin karhun meidän ollessa täyttämässä vesipulloja, mutta tällä kerralla emme olleet yhtä onnekkaita. Sen sijaan näimme kyllä kauriita samoilemassa tien reunalla. 
 

Sequoian kansallispuiston ehdoton vetonaula on General Sherman jonka sanotaan olevan maailman suurin elossa oleva puu. Sen arvioidaan olevan noin 2500-2700 vuotta vanha. General Shermania pääsee katsastamaan alle kilometrin pituisella vaellusreitillä, mutta jos haluaa nähdä enemmän jättiläispunapuita, muitakin reittejä lähtee tämän pääreitin varrelta. Me kävelimme General Shermanin lisäksi The Gongress Trailin jonka varrella on kaatunut ontto puunrunko läpi käveltävän tunnelin kera. Paluu parkkipaikalle General Shermanilta on ylämäkeä ja se laittoi kyllä tällaisen vauvamahaa kantavan tädin puuskuttamaan. Olipa hyvä etten lähtenyt kapuamaan Moro Rockille. Mieleni teki nimittäin kovasti kavuta 350 rappusta ylös tunnetun graniittikivimuodosteleman päälle ihailemaan maisemia. Edellisellä kerralla ollessani Sequoia National Parkissa tämä reitti oli suljettu liukkauden vuoksi, ja nyt jouduin skippaamaan paikan muista syistä. No, ehkäpä kolmas kerta toden sanoo joskus kun pääsen takaisin näihin maisemiin. 

No siinähän se sitten... General Sherman. 

No siinähän se sitten... General Sherman. 

Perhekuva puun juurella pari vuotta sitten.

Perhekuva puun juurella pari vuotta sitten.

Tässä kuvassa näkyy vähän ihmisiäkin joten se pistää puun oikeisiin mittasuhteisiin. 

Tässä kuvassa näkyy vähän ihmisiäkin joten se pistää puun oikeisiin mittasuhteisiin. 

Ennen puistoon menoa kannattaa tarkistaa teiden kunto. Nämä alueet ovat nimittäin lumen peitossa usein toukokuulle saakka ja lumiketjut on oltava autossa mukana varmuuden vuoksi. Me olimme liikkeellä tosi hyvään aikaan, nimittäin toukokuun lopussa puisto ei ollut vielä ihan täynnä turisteja mutta kaikki tiet olivat jo auenneet. Olen ollut samaisessa paikassa joskus kesäkuussa, ja silloin parkkipaikoilta kuljetettiin ihmiset busseilla vaelluspolkujen luo. Nyt pääsimme ajamaan itse joka paikkaan eikä missään ollut jonoja. Ja me tietysti nautimme siitä, ettei vuoristossa tarvinut ilmastointia sillä paikka paikoin metsissä näkyi vielä lunta. 

KINGS CANYON NATIONAL PARK
 

Emme varsinaisesti oikein tienneet mitä odottaa Kings Canyonilta. Tiesin, että sieltä myös löytyy vaellusreittejä joiden varrella kasvaa punapuita. Mutta mietimme mitä muuta nähtävää siellä voisi olla. Koska pikkuneitikin nukahti takapenkille, päätimme ajella puiston päätietä pitkin eteenpäin ja katsastaa vieläkö villejä kevätkukkia löytyisi jostakin. Päätös kannatti sillä maisemat tien varrella olivat tosi upeat! 

Kings Canyon

Kings Canyon

Ja löytyihän niitä kukkiakin vielä. Mietimme, että Kings Canyon ansaitsisi ihan oman reissunsa unohtaen kokonaan ne punapuut ja keskittyen vaellusreitteihin itse kanjonissa. Yksi hieno paikka jossa pysähdyimme oli Kings joen varrella oleva geologinen kivimuodostelma, jossa mannerlaatat ovat hiertäneet toisiaan vasten tuoden esiin vanhaa kiveä eri ajoilta. Lähellä oli myös useampi pieni vesiputous. 

Pikku hiljaa jouduimme palailemaan vuorilta takaisin päin kohti seuraavaa yöpaikkaa. Kings Canyon jäi meitä hiukan hiertämään, sinne olisi kiva palata vielä ajan kanssa. Seuraavana päivänä oli aika palata kotiin joten tämä oli myös road trippimme viimeinen etappi. Kärvistelimme kuumassa autossa ikkunat auki; minä raskaana ja takapenkillä istuimessaan myös pikkuneiti. Runsaan veden ja raikkaiden smoothieiden avustuksella selvisimmekin helteiselle San Franciscon Bay Arealle viileään suihkuun. Ja suunnittelemaan seuraavia reissuja!