Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Joosuanpuita, hyppiviä kaktuksia ja hiekkadyynejä Kaliforniassa

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Joosuanpuita, hyppiviä kaktuksia ja hiekkadyynejä Kaliforniassa

Paula Gaston

San Diegon visiitin jälkeen kurvasimme sisämaahan päin ja ohitimme Temeculan pikkukaupungin, jossa kertaalleen olimme jo käyneet. Maisemat alkoivat pikkuhiljaa näyttää karummilta. Alkuperäinen ajatuksemme oli yöpyä Palms Springsissä, mutta päädyimme sitten lähemmäksi seuraavan päivän vierailukohdetta, eli Joshua Treen kansallispuistoa, kaupunkiin nimeltä Palm Desert. 

Seuraavan päivän vietimme siis Joshua Treen kansallispuistossa jonne lähdimme heti aamupalan jälkeen. Matkalla pysähdyimme ostamaan kylmälaukkuun vähän evästä, sillä tässä puistossa ei juurikaan ole kahviloita. Lisäksi odotimme hellelukemia, joten kylmään pakattiin myös runsaasti kylmää vettä ja hukuttauduimme aurinkorasvaan.

 

MIKÄ IHMEEN JOOsUANPUU?
 

Joosuanpuut (engl. Joshua Tree, lat. Yucca brevifolia) ovat tyypillisiä kasveja Kaliforniassa sijaitsevassa Mojaven autiomaassa. Joosuanpuu on siitä erikoinen puu, ettei sitä tavata muualla maailmassa. Arizonassa, Nevadassa ja Utahissa niitä kasvaa pieninä määrinä paikoissa jonne Mojaven aavikko ulottuu. Puut kasvavat noin 15 metriä korkeiksi, ja ne voivat elää jopa 200 vuotta. Joosuanpuun nimi tulee Raamatusta, ja sen ovat nimenneet 1800-luvulla autiomaassa liikkuneet mormonit. Puun ylöspäin kohoavat oksat muistuttivat heitä Raamatun tarinasta jossa Joosua kurkottaa kätensä ylös taivasta kohti, ja siitä lopulta tuli puille nimi. 

Joinakin keväinä Joosuanpuu tekee oksiensa päihin isot kukat jotka sitten pölyttää alueella elävä perhonen. Puu tekee myös hedelmiä. Aikoinaan Amerikan intiaanit punoivat Joosuanpuiden lehdistä sandaaleja ja koreja. Joosuanpuuta uhkaa nykypäivänä ilmastonlämpeneminen sekä alueella usein riehuvat maastopalot. 

JOSHUA TREEN KANSALLISPUISTO
 

Joosuanpuita voi nähdä teiden varsilla kun ajelee näillä kulmilla mutta me kävimme ihailemassa niitä myös Joshua Treen kansallispuistossa. Ajoimme puiston läpi pysähtyen ensin visitor centerissä hakemassa kartan, ja sitten pysähdellen eri kohdissa puistoa. Joshua Tree puistossa kohtaavat kaksi eri ekosysteemiä; Mojaven ja Coloradon aavikkojen systeemit. Monissa kohdissa maa on tasaista ja edessä näkyy aavikkoa silmän kantamattomiin, toisinaan voi nähdä isoja kivimuodostelmia joiden väleissä kulkee erilaisia patikkapolkuja. Kauempana siintää San Bernardinon ja Hexien vuoristot.

Puisto on helposti ajettavissa läpi muutamassa tunnissa pysähdellen sinne tänne, tai siellä voi patikoida ja telttailla. Löydettävissä myös on useita vanhoja ja hylättyjä kaivosalueita. Pääosassa Joshua Treen puistossa on kuitenkin luonto. Siellä voi puiden ja kasvien lisäksi nähdä paljon erilaisia lintuja, perhosia, liskoja ja muita eläimiä. Keväisin voi olla onnekas ja nähdä aavikkokukkien kukinnan. Tällä kerralla teimme vain pari pienempää kävelylenkkiä ja söimme eväitä piknik -alueella, mutta viime käynnillä patikoimme pidemmästi sekä kävimme katsomassa pääkallon muotoista kivimuodostelmaa (Skull rock). Jos on liikkeellä lasten kanssa, kannattaa kansallispuistoissa aina kysellä Junior Ranger -ohjelmaan kuuluvaa puuhakirjaa. Pikkuneitimme täytti kirjaa innoissaan ja opin itseasiassa aika paljon itsekin puiston kasveista auttaessani häntä. Lopuksi kävimme vielä toisessa visitor centerissä näyttämässä lopputulosta, ja vannomalla Junior Ranger -valan, lapset saavat muistoksi rintamerkin ja usein muutakin kivaa tavaraa. 

Jos patikointi ja telttailu kyllästyttää niin tällaistakin voi päästä harrastamaan Joshua Treen kansallispuistossa. 

Jos patikointi ja telttailu kyllästyttää niin tällaistakin voi päästä harrastamaan Joshua Treen kansallispuistossa. 

Toukokuussa vielä löytyi joitakin aavikkokukkia.

Toukokuussa vielä löytyi joitakin aavikkokukkia.

AMERIKAN PELÄTYIN KAKTUS OSAA HYPÄTÄ
 

Yksi mielenkiintoisimmista paikoista Joshua Treen puistossa on Cholla "kaktuspuutarha" jossa voi samalla tehdä pienen kävelylenkin. Cholla kaktukset ovat tyypillisiä alueen kasveja, mutta niiden lähellä kannattaa olla erittäin varovainen, sillä niitä kutsutaan toisella nimellä hyppiviksi Chollaksi (Jumping Cholla). Nämä kaktukset nimittäin tarttuvat erittäin helposti kaikkeen mahdolliseen ja takertuvat siihen tiukasti. Ne tiputtavat maahan pieniä piikkipalleroita ja jos pudonneeseen piikkioksaan potkaisee, näyttää se siltä kuin se hyppäisi takaisin. Piikit ovat onttoja ja tarttuessaan kiinni johonkin niiden kärki taittuu hieman, mikä tekee piikkien irrottamisesta erittäin kivuliasta. Nämä piikkipallerot jäävät helposti kiinni eläimiin jotka kuljettavat niitä sitten eteenpäin. Samalla tavalla ne jäävät kiinni ihmisten vaatteisiin ja sitten nojaillessa jonnekin, piikit tunkeutuvat ihoon. En siis suosittele sandaaleja tälle polulle! Eikä ainakaan kannata koskea tähän kasviin!

Tällä polulla kannattaa olla varovainen. 

Tällä polulla kannattaa olla varovainen. 

Tämä aaviikkoiguaana ei paljoa kaktuksista välittänyt. 

Tämä aaviikkoiguaana ei paljoa kaktuksista välittänyt. 

MOJAVEn AAVIKKO
 

Vietettyämme päivän Joshua Treen kansallispuistossa yövyimme ihan sen yläpuolella pikkukaupungissa nimeltä Twentynine Palms. Seuraavana aamuna matkamme jatkui kohti Mojaven aavikkoa eli Mojave National Preserveä, joka sekin kuuluu kansallispuistoihin. Olimme yllättyneitä, että näiden aavikkoalueiden lämpötilat eivät olleet kohonneet matkallamme kovin korkeiksi, mutta silti saimme poltettua ihoa sieltä sun täältä. Mojaven aavikko ei siinä mielessä ollut erilainen. Aurinkoa riitti mutta ei ollut turhan kuuma jalkautua autosta ulos. 

Emme etukäteen tienneet kovinkaan paljoa mitä Mojavella voisi tehdä. Puisto on iso, ja osaan paikoista pitää ajella sorateitä pitkin. Pysähdyimme ihan ensiksi Kelson visitor centerille kyselemään työntekijöiden suosituksia ja syömään lounaseväitä. Puiston alue on valtava, joten ranger kehottikin meitä kääntymään takaisin ja vierailemaan jo ohittamillamme hiekkadyyneillä. Olimme alunperin ajatelleet ajavamme ympyrän puiston halki, ja tutkivamme enemmän sen toista puolta ja siellä olevia kivimuodostelmia. Pikkuhiljaa ymmärsimme, että aavikko on aavikkoa myös sillä puolella, ja maisemat kutakuinkin samoja. Lisäksi tietyöt olisivat vaikeuttaneet paluutamme takaisin. Toisella puolella puistoa sijaitsevat luolastot, Mitchell Caverns, ovat Kalifornian State Parkien hallinnoimia ja nekin olivat toistaiseksi suljettu. Matkasimme siis takaisin hiekkadyyneille etsimään aavikkokukkia ja aavikkokilpikonnia. Konnia emme nähneet ja kukkiakin vain kourallisen. Mojave oli siinä mielessä siis pieni pettymys ja ehkä matkaisin sinne uudelleen vain jos tarkoituksena on telttailla alueella. 

Hiekkadyynejä kohti...

Hiekkadyynejä kohti...

Tästä alkaen matka jatkuikin sitten pohjoisen suuntaan.