Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Lohtaja

Kesäpäivä Suomen upeimmalla rannalla - Vattaja ja Ohtakarin kalastajakylä

Paula Gaston

Pari vuotta sitten kohistiin siitä, että Suomen upeimmat rannat ovatkin Kokkolan Lohtajalla, eivät esimerkiksi Yyterissä tai Kalajoen Hiekkasärkillä. Tämä postaus on ollut jo “long due”, sillä olenhan itse Kokkolasta kotoisin ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Onko siellä tosiaan niin upea ranta ja missä se oikein sijaitsee? Rantojahan Kokkolan alueella on useita, onhan se sentään merenrantakaupunki. Mutta että Suomen hienoin? Itsehän sitä helposti sokeutuu koko asialle kun asuu lähellä, joten tänä kesänä vein amerikkalaisen mieheni ensimmäistä kertaa Vattajanniemelle ja Ohtakariin, ja kysyin hänen mielipidettään asiasta.

 

OHTAKARIN KALASTAJAKYLÄ

Ihan ensimmäiseksi ajoimme Ohtakarin kalastajakylään. Sieltä on hyvä aloittaa rantapäivä, sillä se saattaakin olla ainoa paikka jossa täällä kohtaa ihmiselämää satunnaisten muiden rannalla olijoiden lisäksi. Ohtakarin historia ulottuu 1500-luvulle saakka ja se on toiminut kalastajien tukikohtana. Entisaikoina se tunnettiin nimillä Susisaari tai Iso Susi. Vielä nykyäänkin siellä kalastetaan vaikkakin se taitaa olla yhä enemmän harrastuspohjalta. Lomalaiset saapuvat saarelle kesän korvilla ja seurakunnan leirikeskuksessa käy kuhina.

Ohtakarin kalastajakylä

Ohtakarin kalastajakylä

ohtakari_kyltti.jpg

Ohatakari on itseasiassa pieni saari, jonne ajetaan siltaa pitkin. Saarella on muutaman paikan camping-alue, leirikeskus, kioski-kahvila, Kalastusmuseo ja kesämökkejä. Lisäksi saaren voi kiertää ympäri seuraamalla siellä kulkevaa luontopolkua. Kalastusmuseossa voi tutustua Ohtakarin historiaan ja sen siihen, miten ennen vanhaan kalastettiin. Meri on ollut armoton ja moni kalamies on jäänyt sille tielle. Kalastusmuseon vieressä on Hukkuneiden muistomerkki, joka muistuttaa meren voimasta.

Ohtakarin kalastusmuseo

Ohtakarin kalastusmuseo

ohtakari_kalastaja_vaatteet.jpg

Me kiipesimme myös ylös Pookiin, joka on eräänlainen näköalatorni/majakka, ja josta on hienot maisemat ympäri aluetta. Ihan ylhäälle kiivetessä joutuu tunkemaan itsensä melkoisen ahtaan kolon läpi, joten alastulo on vähän haastavaa, mutta maisemat ovat sen arvoiset. Luontopolku mutkittelee saarella lähes kesämökkien pihamailla, joten on muistettava olla huomaavainen mökkiläisiä kohtaan. Osa mökeistä on vuokralla ja osalla niistä on pitkäaikaiset omistajat. Moni mökki on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle. Luontopolun varrelta bongasimme muun muassa metsämansikoita. Ne olivat vielä suurimmaksi osaksi raakoja, mutta saivat silti mieheni hihkumaan innostuksesta. Amerikassa kun ei mansikoita voi poimia metsäpoluilta.

ohtakari_pooki.jpg
ohtakari_mansikka.jpg

JA SITTEN SE SUOMEN UPEIN RANTA - VATTAJANNIEMI

Kun olimme kierrelleet Ohtakarin saarella, juoneet kaffit ja syöneet jäätelöt, suuntasimme rannalle. Ja sitähän Lohtajalla riittää silminkantamattomiin, sillä edessä on yli 15 kilometriä hiekkaa. Kuulemma Pohjois-Euroopan pisin yhtenäinen ranta. Ohtakarin edustalla oleva ranta-alue tunnetaan nimellä Vattaja tai Vattajanniemi. Alue on pääosin luonnontilassa; vain jokunen laavu, lintutorni ja pitkospuut muistuttavat ihmisen läsnäolosta. Rannalle voi suunnistaa heti Ohtakarin vierestä, tai voi ajella pienempiä metsäteitä pitkin lähemmäs varsinaista niemenkärkeä.

Sana Vattaja tuo meille paikallisille mieleen yhden asian; armeijan! Vattajanniemi on nimittäin armeijan harjoituskäytössä suurimman osan vuodesta. Kyltit metsäteiden varsilla kertovat milloin mikäkin alue on suljettu, muutoin metsissä ja rannoilla saa kulkea jokamiehen oikeuksin kuka tahansa. Luontoa kunnioittaen tietenkin! Ja siellä kesäisin pesiviä lintuja.

Siinä se nyt on; Suomen upein ranta - Vattaja. Hienolta näyttää!

Siinä se nyt on; Suomen upein ranta - Vattaja. Hienolta näyttää!

ohtakari_ranta.jpg
ohtakari_lapset.jpg
vattaja_torni.jpg

Miksi tämä paikka ei ole sitten yhtä tunnettu kuin vaikka Porin Yyteri tai Kalajoen Hiekat? Who knows! Ehkä se on se, ettei siellä ole juurikaan palveluja eikä aluetta näin ollen juurikaan markkinoida. Ja armeijan läsnäolo alueella pitää myös huolen siitä, ettei Vattajaa päästä rakentamaan sellaiseen surulliseen kuntoon kuten Kalajoen Hiekkasärkille on käynyt (anteeksi vaan vanha työpaikkani!). Jos rakastat olla luonnossa omassa rauhassa, tämä on sinun paikkasi!

No mitä sitten amerikkalainen mieheni tuumasi tästä paikasta? “Vau! Olipa hyvä kun tultiin tänne. Oli kiva päivä. Mikset ole tuonut minua tänne aikaisemmin?” No, ööö… ei vain ole tullut mieleen. Mutta ensi kesänä tullaan varmasti uudelleen!

ohtakari_virtsa.jpg

Jos kiinnostuit tästä, ja haluat lukea lisää Ohtakarista ja Vattajasta, niin Suunnaton -blogista löytyy myös juttua näistä samoista paikoista.

Ja PS. Matkalla Ohtakariin tai Vattajalle kannattaa tarkistaa josko Jukkolan Navetanvintti olisi avoinna ja pysähtyä siihen kahville.

Ohtakarille vievän tien varressa voit muuten nähdä viereisessä kuvassa olevan kyltin. Kyseessä on paikallisen isännän hevostila ja perheen jätehuoltoyrityksen entinen nimi. Tai ainakin oletan että ranchillä on joskus ollut hevosia, sillä hevospiireistä heidät tunnen. Jätefirman nimi lienee nykyään vaihtunut, mutta onneksi ranchillä vielä huumori kukkii!

 

Miten Miina Äkkijyrkkä päätyi Jukkolan navettaan Kokkolaan?

Paula Gaston

Suomen ihana kesä on ehtinyt jo juhannuksen yli. Puolitoista päivää Kööpenhaminassa aloitti kesän mukavasti, ja siitä saakka olemmekin saaneet nauttia auringosta, hyttysistä ja ihanista Suomi-herkuista. Juhannuksen jälkeen eräänä iltapäivänä huomasimme miettivämme mitä sellaista voisimme tehdä, joka ei vie montaa tuntia, ja keksimme ajella katsomaan Miina Äkkijyrkän näyttelyä Kokkolan Lohtajalle. Eikä ihan mihinkä tahansa galleriaan, vaan tietenkin navettaan nyt kun Äkkijyrkästä on kyse. Mutta miten Äkkijyrkkä päätyi Kokkolaan asti Jukkolan navettaan?

 

JUKKOLANMÄEN NAVETANVINTTI

Jukkolanmäen Navetanvintti on avattu Kokkolan Lohtajalla vuonna 2013 kun Jukkolan talon naisväki päätti ottaa tyhjän navetan uuteen käyttöön. Navetanvintti toimii pääsääntöisesti juhlatilana, ja onkin nykyään suosittu hääjuhla- ja kokouspaikka. Sen lisäksi se toimii kesäkahvilana ollen avoinna aina kesäviikonloppuisin myös niille, jotka eivät satu sinne saamaan juhlakutsua. Navetanvintti on sisustettu ihanan maalaisromanttiseen tyyliin, ja sinne mahtuu isokin poppoo pistämään jalalla koreasti.

Myöhemmin tämän naisporukan toiminta on laajentunut Navetanvintiltä myös Kellariin ja itse Navettaan, eli juhlatiloja on tullut lisää. Paikka on tosi ihastuttava ja henkilökunta ystävällistä, joten jos kesällä on ohikulkumatkalla, kannattaa kyllä stopata kahville!

navetanvintti.jpg
navetanvintti_sonni.jpg

MIINA ÄKKIJYRKÄN TAIDENÄYTTELY NAVETASSA

Kuvataiteilija Miina Äkkijyrkän näyttely on esillä Jukkolanmäen navetalla kesän ajan. Talon emännän, Eija Jukkolan mukaan, Äkkijyrkän saaminen Lohtajalle ei todellakaan ollut ihan helppoa. Siihen tarvittiin useampia puheluita ja suostuttelua. Tapasimme Eijan käydessämme näyttelyssä, ja hän kertoi meille sekä Äkkijyrkän töistä, että tilan historiasta. Miina Äkkijyrkkähän on tunnettu lehmä -aiheisista töistään, joten siinä mielessä taidenäyttely sopii navettaan kuin nenä päähän. Vähän yllättäen hänellä oli myös paljon hevosaiheisia töitä, joista minä tietysti tykkäsin. Näin jälkeenpäin luinkin, että hän on aikoinaan käynyt myös Ypäjän hevostalouskoulun. Eli hevosihmisiä siis!

Näyttely ei ole suuren suuri, joten sen kiertää läpi aika nopeasti. Esillä on 60 teosta. Maalausten lisäksi näyttelyssä oli jonkin verran myös veistoksia. Näyttelyssä on mukana myös Sanna Saastamoinen-Barroisin ja Johanna Loposen töitä, jotka ovat työskennelleet Äkkijyrkän kanssa. Kaikilla heillä näytti olevan hauska värikäs tyyli, joka jotenkin sopii tällaiseen kesämeininkiin.

jukkolan_navetta.jpg
akkijyrkka_lehma.jpg
akkijyrkka_ammuu.jpg
akkijyrkka_hevoset.jpg
Ravireliefi

Ravireliefi

Näyttelytilassa toimii sen aukioloaikoina pieni kahvila, viikonloppuisin kahvila toimi Navetanvintillä. Kaikki leivonnaiset ovat paikan päällä tehtyjä. Jukkolan tilalla tuotetaan myös Pohjanmaalla suosituksi tullutta Jukkolan leipäjuustoa ja jogurttia, joita oli kahvilassa pienimuotoisesti myynnissä.

akkijyrkka_kahvila.jpg
Kahvilan sisutusta

Kahvilan sisutusta

Olipas mukava ja vähän erilainen kahvilareissu tämä! Enpä olisi kotoa Kaliforniasta lähtiessä uskonut, että päädyn Suomessa Miina Äkkijyrkän näyttelyyn, mutta tällaiset yllättävät jututhan ne usein tekevät ne parhaat muistot.

Miina Äkkijyrkän näyttely on avoinna 7.6.-13.8. muina päivinä paitsi lauantaisin.