Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Junior Ranger Program

Geologinen ihme Kalifornian vuoristossa - Devils Postpile National monument

Paula Gaston

Viime kerralla kerroin teille Labor Dayn matkastamme Sierra Nevadan vuoristoon. Kun olimme viettäneet päivän Yosemiten kansallispuistossa, ja ajaneet vuorten yli Tioga Passia pitkin, jatkoimme matkaamme Mammoth Lakesin pikkukaupunkiin. Tarkoituksena oli viettää pari yötä Mammoth Lakesillä, ja samalla käydä Devils Potspile National Monumentilla. Tästä paikasta olemme haaveilleet useasti, mutta sinne pääseminen on ollut vähän haasteellista, sillä tie vuorille on avoinna vain pari kuukautta vuodessa. Vihdoinkin, useamman vuoden pähkäilyn jälkeen pääsimme oikeasti paikan päälle. Mutta millaista oli Mammoth Lakesillä, ja mikä ihme on Devils Postpile?

MAMMOTH LAKES

Mammoth Lakes on suosittu hiihtokeskus Kaliforniassa, ja lähin paikka Devils Postpileltä katsoen josta löytyy majoituksia, ellei sitten halua leiriytyä itse monumentin kupeeseen. Talvisten laskettelijoiden lisäksi, tässä pienessä vuoristokaupungissa vierailevat kesäisin sadat maastopyöräilijät, sekä meidän kaltaiset patikkaretkeilijät tai vaeltajat. Ylipäätään se on upea paikka niillle, jotka nauttivat luonnosta ja vuoristosta. Kaupunki sijaitsee 2,5:n kilometrin korkeudessa, ja hiihtokeskus jossa me yövyimme melkein 3:ssa kilometrissä, joten monet kävijät kärsivät lievistä vuoristotaudin oireista. Kirjoittelinkin jo aiemmin millaista meillä oli tällä matkalla, ja kehotan kaikkia ottamaan etukäteen selvää vuoristotaudista ennen reissuun lähtöä.

 
devils_postpile_mammoth_lakes.jpg

Mammoth Lakes on mukava pieni kaupunki josta löytyvät kaikki palvelut. Meille kävi niin hauskasti, että saimme hotellin vastaanotosta todella hyvät vinkit illallispaikoista, ja pääsimme molempina iltoina herkuttelemaan kunnolla. Harvemmin käy niin, että “Voi vitsi kuin hyvää ruokaa” -huokailuja kuullaan reissussa useampana iltana peräkkäin. Toinen ravintoloista oli hotellissamme, ja nimeltään Mountainside Bar & Grill, ja toinen keskustassa, nimeltään The Mogul Restaurant.

Mammutti hotellihuoneessa

Mammutti hotellihuoneessa

Herkuttelemassa

Herkuttelemassa

MITEN DEVILS POSTPILELLE PÄÄSEE

Devils Postpile National Monument on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Mammoth Lakesilta. Tie vuorille on hyvin kapea, joissain kohti vain yksi kaistainen, ja todella mutkainen. Parkkialue sijaitsee Red Meadows Resortin luona, eikä se oli jättimäisen suuri, joten kannattaa ehkä tähdätä paikalle jo aamulla. Vuoristotie alas monumentille on avoinna vain muutaman kuukauden vuodesta, yleensä kesäkuun puolesta välistä lokakuulle asti, sillä muun ajan se on lumen peitossa.

Kesäkuukausien viikonloppuina alueella kulkee linja-auto, eikä yksityisiä autoja päästetä ajamaan vuoristotielle lainkaan. Näin vähennetään liikennettä hitaalla ja mutkaisella tiellä, ja mahdollistetaan useampien ihmisten pääsy monumentille. Bussilippuja myydään Mammoth Mountain Adventure Centerissä, joka sattui hauskasti olemaan ihan hotellimme edessä. Järkytykseksemme bussijono oli todella pitkä, ja kiersi jopa erään rakennuksen toiselle puolelle. Opimme siis nopeasti, että Labor Day viikonloppun lauantai on tämän paikan koko vuoden kiireisin päivä. Mutta onneksi uusi bussi saapui aina edellisen lähtiessä, ja jono liikkui koko ajan eteenpäin, eli pääsimme kyytiin nopeammin kuin ensin ajattelimme. Näin ei ihan normaali viikonloppuna ole, vaan bussit ajavat ihmisiä vuorelle puolen tunnin välein. Päivälippu linja-autoon maksoi $8 aikuisilta ja $4 lapsilta (alle 2-vuotiaat ilmaiseksi). Oma automme oli parkissa hotellilla mutta jos saapuu paikalle kauempaa, voi auton jättää tienvarren parkkipaikoille, ja hypätä ilmaiseen parkkipaikkojen väliä kulkevaan bussiin.

Bussijonon loppuu häämöttää vihdoin.

Bussijonon loppuu häämöttää vihdoin.

JA SITTEN SE DEVILS POSTPILE NATIONAL MONUMENT

Bussi jätti meidät vuorille Ranger Stationin eteen, josta lähdimme sitten patikoimaan kohti Devils Postpilea. Polku on erittäin helppokulkuista eikä ole kovin pitkäkään, vain vajaan kilometrin pituinen. Polun varren maisemat joelle ja vuorille olivat upeat! Ja sitten yhtäkkiä edessämme aukesi iso basalttinen kivimuodostelma, joka on syntynyt kuuman laavan ja jään jälkeen jättämänä. Noin 100 000 vuotta sitten koko laakso täyttyi laavakivestä, joka sitten jäähtyessään alkoi halkeilla. Halkeilun aiheutti jäähtyvän kiven alle jäänyt paine. Kivipaalut muodostuivat kuusikulmioiksi, minkä voi etenkin nähdä jos patikoi vielä monumentin päälle asti. Siellä voi nähdä alueella myöhemmin olleen jäätikön jäljet ja minne suuntaan jäätikkö on mennyt. Suosittelen ehdottomasti kiipeämään ylös vaikka se onkin jyrkkää ylämäkeä.

Tämän kaltaiset basalttikivimuodostelmat ovat aika harvinaisia vaikka niitä onkin muuallakin maailmassa. Itse muistan nähneeni vastaavan Reynisfjaran mustalla hiekkarannalla Islannissa.

Maisemia patikkapolun varrella.

Maisemia patikkapolun varrella.

Devils Postpile National Monument

Devils Postpile National Monument

devils_postpile_basalt.jpg
devils_postpile_sign.jpg
Devils Postpile ylhäältä katsottuna

Devils Postpile ylhäältä katsottuna

Sen jälkeen kun olimme kavunneet monumentin päälle, söimme vähän evästä ja jatkoimme sitten eteenpäin. Monet jatkavat Devils Postpileltä Rainbow Fallsin vesiputoukselle saakka. Rangerit varoittelivat kuitenkin ihmisiä lähtemästä enää Rainbow Fallsille saakka, sillä laakson pohjalla oli kuulemma tosi kuuma ja paluumatka oli pelkkää ylämäkeä. Päivä oli ehtinyt jo iltapäivän puolelle. Niinpä mekin päätimme, että emme lähde sille tielle lasten kanssa, varsinkin kun 2-vuotiaamme kantorinkassa ei ole ihan kevyin kannettava. Lisäksi kärsimme vähän vuoristosairauden oireista. Matka vesiputoukselle olisi ollut yhteen suuntaan 4 kilometriä. Sen sijaan me päätimme patikoida Red Meadows Resortille metsän läpi, josta sitten linja-autot poimivat patikoijia kyytiin. Vähän yllättäen tällä pysäkillä oli myös pieni kauppa, josta saimme kuumuutta hellittämään myös jäätelöt ennen matkaa takaisin hotellille.

General store

General store

DEVILS POSTPILE JA JUNIOR RANGER -OHJELMA

Meidän 7-vuotias tyttäremme on jo useamman vuoden ajan ollut innostunut kansallispuistojen tarjoamasta Junior Ranger -ohjelmasta. Ranger Stationilta saimme hänelle puuhakirjan, jota hän sitten täytteli aina kun pysähdyimme jonnekin. Onneksemme tässä puistossa vihkon palauttaminen onnistui seuraavana päivänä Mammoth Lakes Welcome Centerille, sillä moni ei varmasti enää palaa samalle Ranger Stationille. Ajatuksena on siis tehdä puuhakirjan tehtäviä, ja sitä kautta tutustua puistoon ja sen luontoon. Kun vaadittavat tehtävät on tehty, käydään ne läpi yhdessä rangerin kanssa, joka sitten vannottaa Junior Ranger valan ja antaa puiston oman rintamerkin. Se on mielestäni hieno tapa saada lapset kiinnostumaan luonnosta ja luonnonsuojelusta.

Juonior ranger työssään.

Juonior ranger työssään.

✻✻✻

Jos nyt innostuit tästä, ja suunnittelet käyntiä Devils Postpilella, kannattaa reissu suunnitella hyvin. Ihan ensiksi kannattaa ottaa selvää milloin tie vuorille mahdollisesti avautuu ja sulkeutuu sillä ajankohta vaihtelee vuosittain. Sen, ja muut aukiolot voi katsoa National Park Systemsin sivulta. Sitten kannattaa varailla majoituksia, sillä alue on yleensä aika varattu varsinkin loma-aikoina. Ja sitten ei kuin metsään! Upea paikka!