Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Matkustaminen

6 syytä matkustaa lasten kanssa

Paula Gaston

Sattuneesta syystä meidän perheessä matkustetaan nykyään yleensä aina lasten kanssa. Lapsosia kun nyt on siunaantunut kaksi, ja aika isolla ikäerolla, tuntuu siltä kuin meillä olisi aina pikkuinen talossa. Ihan pientä on hankalampaa jättää hoitoon pitkäksi aikaa, eikä meillä muutenkaan ole perhettä, tai sellaisia läheisiä täällä, joita viitsisi vaivata pitkällä lastenhoitokeikalla. Vaikka aina silloin tällöin teemmekin myös soolomatkoja tai reissuja kavereiden kanssa, olemme tottuneet matkustamaan lasten kanssa ja nauttimaan siitä.

Tässä muutama syy, miksi mielestäni lasten kanssa kannattaa lähteä reissun päälle:

Hotel Katajanokalla ihmeteltiin ohi lipuvia laivoja.

Hotel Katajanokalla ihmeteltiin ohi lipuvia laivoja.

LAPSI OPPII OLEMAAN LIIKKEELLÄ JA LIIKENNEVÄLINEISSÄ

Pienelle matkustaminen ja vieraassa paikassa oleminen on tietysti hirveän jännittävää ja stressaavaakin. Mutta mitä enemmän sitä tekee, sitä paremmin lapsi tottuu olemaan liikkeellä. He oppivat siihen, että äidistä ja isästä on turvaa aina, saman mihin mennään. Samalla lapsi oppii olemaan eri liikennevälineissä. Kun alkujännitys on hävinnyt, monelle käy niin, että autossa onkin turvallinen olo ja siellä tulee nopeasti uni. Siksi oman autonistuimen mukaan ottaminen lentokoneeseen voi olla sylilapselle ihan hyvä idea. Hän kokee oman istuimen jo tutuksi, ja istuu siinä mieluummin kuin lentokoneen penkissä. Samalla hän on turvallisesti vöissä, eikä juoksentele pitkin käytäviä. Väitän, että aika moni asia on pitkälle totuttely kysymyksiä. Täällä meillä esimerkiksi kun on pakko ajaa paljon autoa ja aika pitkiä matkoja, joten molemmat lapset ovat tottuneet jo vauvasta olemaan autossa.

Joskus lapsetkin pääsevät matkustamaan vähän leveämmin business luokassa.

Joskus lapsetkin pääsevät matkustamaan vähän leveämmin business luokassa.

LAPSESTA TULEE AVARAKATSEISEMPI, SUVAITSEVAISEMPI JA HÄN YMMÄRTÄÄ MUITA KULTTUUREJA

Omaa mieltäni aina lämmittää suuresti, kun huomaan lapseni oivaltaneen jotakin muista kulttuureista positiivisessa mielessä. Me toki elämämme aikamoisessa kansallisuuksien sulatusuunissa täällä Piilaaksossa muutenkin, mutta silti ei ole itsestään selvää, että lapsi ymmärtää mistä on kysymys. Se, että naapurissamme ei vietetä joulua, vaan jouluvaloja käytetään Diwalin juhlintaan, herätti ensin paljon kysymyksiä. Tai se, miksi tiettyinä päivinä viikosta ystävän pizzassa ei saa olla lihaa. Sittemmin olemme puhuneet usein siitä, millaista on Intiassa ja sopineet, että sinne mennään joskus yhdessä käymään. Siis sinne naapurin tytön kotimaahan. Joskus mietin, että oma lapseni ei taida hätkähtää erilaisia pukeutumistyylejä tai muutakaan niin helposti kuin minä itse, joka olen kasvanut aikanaan melkoisessa lintukodossa Suomessa.

Buddha temppelissä käymässä.

Buddha temppelissä käymässä.

LAPSI OPPII SYÖMÄÄN ERILAISIA RUOKIA

Kaikki lapset varmaankin menevät syömisessä vähän kausittain. Jossain vaiheessa kelpaa kaikki ja sitten yhtäkkiä ei mikään. Ja hankalaahan se on, kun yhtäkkiä edessä onkin vain ruokia joita ei ole koskaan ennen nähnytkään. Japanin matkallamme olin ihan varma, että tyttäremme kuihtuu luurangoksi ennen kotiin pääsyä. Sitkeästi yritimme joka päivä syödä paikallisia ruokia, vaikka helppo vaihtoehto pikaruokaravintolan muodossa olisi ollut aivan nurkan takana. Ja sitten ihan viimeisinä matkapäivinä joku ihme tapahtuikin, kun 4-vuotiaamme maistoi ramenia, ja jäi siihen heti koukkuun. Nyt se onkin yksi hänen suurista herkuistaan, joka on saanut nimen “noodle soup”. Varmaa kuitenkin on, että jos ei koskaan altistu erilaisille ruoille, ei niihin kyllä totukkaan. Sitten sitä istutaan joka matkalla McDonaldsilla, vaikka kaikenlaisia kivoja paikallisia paikkojakin olisi tarjolla.

Tässä odotellaan ramenia.

Tässä odotellaan ramenia.

LAPSI TOTTUU POIKKEAMAAN VÄLILLÄ ARKIRUTIINEISTA

Meillä on aika kiinteät arkirutiinit jotka helpottavat niin lasten, kuin äidinkin elämää. Matkoilla arvatenkin rutiineista joudutaan poikkeamaan, ja tehdään monia asioita eri tavalla kuin kotona. Tekee ihan hyvää kaikille ymmärtää, että asioita voi tehdä monella tavalla, ja joskus joutuu joustamaan siitä omasta tyylistä. Meidän tapa tehdä asioita ei ole ainoa eikä välttämättä se oikeakaan, se on vain meille sopiva tapa. Jotakin asioita odotetaan kovastikin kun reissu lähenee. Esimerkiksi sitä, että usein saa valvoa vähän myöhempään tai vaikka pelata vähän ipadillä lentokoneessa. Lomaahan se matkustaminen on lapsillekin.

Karkkitehtaalla vierailu oli yhtäaikaa sekä opettavaista, että hauskaa.

Karkkitehtaalla vierailu oli yhtäaikaa sekä opettavaista, että hauskaa.

MATKUSTAMINEN OPETTAA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, PAINEENSIETOKYKYÄ JA YHTEISTYÖTAITOJA KOKO PERHEELLE

Tämä varmaan pätee yhtä paljon aikuisiin kuin lapsiinkin. Reissussa kun kaikki on uutta ja jännää, ja päätöksiä pitää tehdä välillä nopeastikin, se koettelee paineensietokykyä toden teolla. Varsinkin jos takapenkillä iskee yllättävä vessahätä, joku tärkeä lelu ei mahdu mukaan käsimatkatavaroihin tai hotellissa iskee hirvittävä vatsatauti. Kaikista näistä on selvitty ja opiksi otettu. Lapsi oppii, että matkalle ei voi ottaa mukaan kaikkea tai siellä ei voi tehdä kaikkea, ja vanhemmat oppivat olemaan kärsivällisempiä ja toimimaan eri tilanteissa. Matka on loppu peleissä koko perheen yhteistyöprojekti.

Tässä ollaan menossa Antelope Canyonille Arizonassa. Hiekka pöllysi ajomatkan aikana niin, että suojasimme kasvot bandanoilla.

Tässä ollaan menossa Antelope Canyonille Arizonassa. Hiekka pöllysi ajomatkan aikana niin, että suojasimme kasvot bandanoilla.

MATKUSTAESSA SAA ELÄINIKÄISIÄ MUISTOJA

Mikäs sen mukavampaa, kuin katsella vanhoja kuvia matkoilta ja muistella erilaisia reissuja yhdessä. Meillä ainakin monet parhaat muistot liittyvät juuri siihen, kun olimme jossakin erityisessä paikassa tai koimme jotakin jännittävää. Niitä mietitään ihan viikoittain. Loppupeleissä se lapsena olo on kuitenkin niin lyhyt aika, ja yhtäkkiä huomaa, että hups vaan, omat lapset ovatkin jo isoja. Parasta tehdä hienoja muistoja niin paljon kuin vain ehtii!

Takana Utahin Cedar Breaks National Monument.

Takana Utahin Cedar Breaks National Monument.

Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa matkustamisesta? Unohtuiko joku seikka tästä listasta?

 

Miten selättää lasten jet lag?

Paula Gaston

Ensimmäinen viikko kotosalla Kaliforniassa on vierähtänyt nopeasti. Varsinaiset arkirutiinit eivät ole meillä vielä alkaneet, sillä koulu alkaa täällä vasta elokuun lopulla, mutta pikkuhiljaa olemme päässeet takaisin Kalifornian aikaan. Ja elämään. Olemme päässeet keskelle varsinaista helleaaltoa, mittarissa on nyt ollut jo useamman päivän +36C tai +37C. Huh huh! Päivisin olemme olleet lähinnä sisällä tai uimassa, mikä sinällään on vähän vaikeuttanut aikaerosta toipumista. Jet lagistä meille onkin kertynyt rutkasti kokemusta tässä suhatessa Suomen ja Kalifornian väliä, eikä sen kanssa tasapainoileminen lasten kanssa ole aina mitään herkkua. Tässä postauksessa tuleekin nyt muutama meidän perheen vinkki, että miten selättää lasten jet lag.

cowboy_boots.jpg

SE PAHAINEN AIKAEROVÄSYMYS

Vanhempien rooli ei aina ole se helpoin kun aikaerosta johtuva väsymys iskee lapsiin. Meidän kokemuksen mukaan olemme valvoskelleet molempien lasten kohdalla eniten heidän taapero-aikana. 7-vuotiaamme tuntuu sujahtavan uuteen aikaan varsin helposti, jos vain päivälle on suunniteltu jotakin hauskaa ohjelmaa. Tuntui myös, että vauva-aikana pääsimme aika helpolla uuteen rytmiin, kunhan vaan ei päästänyt päiväunia liian pitkiksi. Mutta 2-vuotiaan kanssa kaikki tuntuu olevan haastavampaa. On noustava ylös silloin kun neiti päättää nousta, ja kikkailtava sitten päikkäreiden kanssa niin, etteivät ne lyhentäisi tulevia yöunia.

Ehdottomasti haastavampaa on ollut myös talvella matkustaminen. Pimeys tuntuu sekottavan pakkaa normaalia enemmän, sillä silloin tarvitsee unta enemmän ja väsymys on läsnä koko ajan. Kesän valoisat päivät auttavat sopeutumaan uuteen aikaan. Vaikka jet lagistä johtuva väsymys voi kestää viikonkin, pahimmat heräilyt ovat yleensä ohi kolmessa-neljässä päivässä. Muutaman tunnin aikaerot eivät tunnu lapsia hetkauttavan suuntaan tai toiseen, mutta kun tullaan täältä missä meillä on päivä kun Suomessa on yö, niin se usein kyllä valvottaa.

boots_bunny.jpg

MITEN SELÄTTÄÄ LAPSEN JET LAG - MEIDÄN VINKIT

  • Yritä päästä päivärytmiin kiinni heti. Laita lapset nukkumaan normaaliin nukkumaan meno aikaan ja herätä aamulla siihen aikaan, kuin he normaalisti heräävät.

  • Vältä liian pitkiä päiväunia. Yritä pysyä kotoa tutussa rutiinissa. Jet lagissä tulee helposti nukuttua liikaa, varsinkin jos oma kello luulee, että on aamuyö. Neljän-viiden maissa aamuyöllä ollaan monesti syvimmässä unessa. Vaikka lasta voi olla vaikea saada hereille päikkäreiltä, on parempi herätellä ja lähteä vaikka ulos. Muuten illalla ei sitten tule uni. Me yritämme pitää päikkärin saman pituisina kuin kotona vaikka oltaisiinkin juuri tultu uuteen maahan.

  • Keksi ohjelmaa ensimmäisille päiville. Tämähän on helppoa kun ollaan uudessa paikassa mutta ei tosiaankaan yhtä helppoa kun tullaan takaisin kotiin. Olisi kuitenkin tärkeää sinnitellä hereillä ja se on helpompaa, kun on tekemistä, ollaan ulkona tai liikkeellä jossakin. Liikkeessä kannattaa olla ainakin ne lähtömaan aamyön tunnit jolloin lapsi on kaikista väsynein, ja yrittää sinnitellä sinne illan nukkumaanmenoaikaan saakka.

  • Valitse yölentoja pitkille väleille. Meidän on ollut aina helpompi päästä uuteen rytmiin kiinni kun pitkälle lennolle ollaan lähdetty illalla yötä vasten. Lentokin menee kivemmin kun jossakin vaiheessa lapset simahtaa yöunille, ja perille tullessa ei olla jo valmiiksi ihan poikki.

Melatoniinia emme ole koskaan kokeilleet. Melatoniinihan on hormooni, joka auttaa nukahtamisessa, ja voi näin ollen auttaa toipumaan aikaerosta. Pari vuotta sitten kiinnostuin melatoniinista mutta olin silloin itse raskaana, eikä sitä suositella otettavaksi raskausaikana. Lapselle en ole sitä antanut tuttavien kirjavien kokemusten vuoksi. Toiset sanovat, että siitä on suuri apu, ja toiset, että ei auta ollenkaan. Monet varoittelevat ottamasta liian isoa annosta, sillä silloin sen vaikutus katoaa, kun taas toiset sanovat, että Suomesta saatava melatoniini on niin mietoa, että kannattaa ostaa vahvempaa versiota täältä Yhdysvalloista. Tosiasiahan on se, että melatoniinin vaikutuksia ei ole vielä paljoa tutkittu. Niin, että kertokaapas te, jotka olette sitä kokeilleet, että millaisia kokemuksia teillä on!

cowboy_boots_girls.jpg

Tällaisilla eväillä me ollaan pärjätty jet lagin kanssa. Millaisia vinkkejä tai kokemuksia teillä on aikaerosta ja siitä selviämisestä?

 

Lentokenttäkokemus joka ei hevillä unohdu

Paula Gaston

Lentoliikenne on kahlannut viime aikoina melkoisessa kaaoksessa. Mutta ihan ilman tämän viikon lentokatastrofiakin, aina välillä ei reissut mene ihan putkeen. Meillä on ollut monenlaisia kommelluksia reissuillamme; Milloin on jääty koneesta kokonaan, milloin on laukut olleet hukassa ja milloin lentolakko muuttanut koko suunnitelmat. Mutta yhtä matkakokemusta Helsinki-Vantaan lentokentällä ei valitettavasti pääse aikakaan kultaamaan. Sen verran kovaa se kolahti, että vielä vuosienkin jälkeen nousee mieleen kun palaan kyseiselle kentälle.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Olimme olleet isommalla porukalla pidemmällä työmatkalla. Matka oli kertakaikkisen onnistunut kaikin puolin, ja meillä oli kasassa tosi hyvä porukka. Lentomme Lontoosta oli reippaasti myöhässä, ja ilman sen kummempia selityksiä, meidät jätettiin odottelemaan koneeseen pääsyä. Useiden tuntien odottelun jälkeen meille kaikille taisi olla jo selvää, että tulemme mahdollisesti myöhästymään jatkolennoltamme maakuntaan. Lopulta pääsimme lennolle Helsinkiin, ja matkaankin kunhan kone ensin odotteli lähtölupaa. Vaikka kaikki olivat reissusta jo vähän väsyneitä, ja odottivat kotiinpääsyä, oli jengi kuitenkin hilpeällä tuulella ja naurua riitti. Kunnes…

Helsingin päässä juoksimme seuraavalle portille tuli takapuolessa, toiveikkaana siitä, että kone olisi odotellut meitä. Olimme pikkukoneen matkustajista varmasti hyvinkin puolet, ja operoiva lentoyhtiökin oli sama, joten pieni toivon kipinä eli. Mutta turhaan. Lentokoneesta ei näkynyt jälkeäkään, ja masentuneena ja hikisenä juoksemisen jälkeen käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Maahantulopalvelujen tiskille. Kellokin näytti jo yli puoltayötä. Sielläpä meitä odottelikin se illan varsinainen yllätys.

Tiskillä meitä oli vastassa kiukkuinen virkailija, jolta ei juurikaan sympatioita herunut. Toki meille luvattiin hotellihuoneet ja lennot seuraavalle päivälle, mutta tapa jolla se tehtiin oli kertakaikkiaan jotain uskomatonta. En ole koskaan missään, en ennen enkä jälkeen tämän, nähnyt vastaavanlaista asiakaspalvelua. Ensin meille hyvin harvasanaisesti yrmyiltyään hän alkoi korottamaan ääntään, ja lopulta hän hyppäsi ylös tiskin takaa ja lähti kävelemään. Hän ei enää puhunut, vaan hän huusi. En liioittele tätä asiaa yhtään. Ymmärsimme, että meidän oli määrä seurata häntä, mutta hän meni niin lujaa, että osa porukasta ei pysynyt perässä. Mutkittelimme jonkunlaisen henkilökunnan tilan läpi hakemaan laukkujamme, ja siinä hötäkässä hän paiskasi heilurioven kiinni niin, että se osui työkaveriani päähän. Siinä vaiheessa porukkamme, joka oli toistaiseksi pystynyt hillitsemään ihmetystään, alkoi olla jo raivon partaalla ja alkoi pikkuhiljaa menettää malttiaan. Yksi lähti sairaalan ensiapuun tikkauttamaan otsaansa kun toiset kipusivat bussiin ja matkasivat hotelliin. Kaikki olivat niin pöyristyneitä ja järkyttyneitä, että nukkumisesta ei tullut mitään, vaan oli kokoonnuttava hetkeksi pieneen kriisipalaveriin aulaan. Huh huh! Olipa melkoinen yö!

finnair_kone.jpg

Seuraavana päivänä pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja elämä jatkui. Tapahtunutta tietenkin selviteltiin useampaan otteeseen mutta ymmärtääkseni emme koskaan kostuneet siitä anteeksi pyyntöä kummempaa. Toivon todella, että asianomainen virkailija pääsi pois asiakaspalvelutehtävistä. Hän ei niihin kyllä soveltunut, eikä varmasti itsekään nauttinut työstään. Täällä Yhdysvalloissahan hänellä olisi melko varmasti lakisyyte vastassa. Kaiken huipuksi laukkumme eivät myöskään löytäneet uudelle lennollemme, vaan ne tulivat perässä sitten kotiovelle päivän viiveellä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisimmehan olleet oikeutettuja korvauksiin ainakin lennon myöhästymisestä. Tätähän lentoyhtiö ei missään vaiheessa tietenkään maininnut. Se kannattaa siis muistaa, että mikäli viivästys on yli kolme tuntia pitkä, kannattaa tarkistaa onko muuten oikeutettu lentoyhtiön korvaukseen. Mikäli ei asiaa osaa tai halua hoitaa itse, voi koittaa antaa sen hoidettavaksi niitä hoitavalle yritykselle.. Meidän kohdalla tapaus on jo vanhentunut mutta muuten korvausta voi anoa vielä jälkikäteen riippuen maasta.

Onko sinulla ollut ikimuistoisia kokemuksia lentokentällä? Tai kokemuksia korvauksen hakemisesta lentoyhtiöiltä?

 

Patikoimaan lasten kanssa

Paula Gaston

Me olemme suuria luonnonystäviä ja nautimme ulkona olosta viikonloppuisin ja lomilla. Ennen kuin perheeseemme syntyi lapsia, teimme usein pitkiä, koko päivän kestäviä patikkaretkiä lähimaastoissa tai kauempana luonnonpuistoissa. Tykkäsimme vähän haastavimmista reiteistä joilla pääsi samalla kasvattamaan kuntoa, ja niitähän täällä Kaliforniassa riittää kun suuntaa vuoristoon tai kukkuloille. Lasten syntymisen jälkeen emme suinkaan ole hylänneet tätä harrastusta mutta patikointi on oleellisesti muuttanut muotoaan. Aina kuitenkin yhtä innokkaasti odotamme pääsevämme jonnekin luonnonkeskelle liikkumaan, ja pakkaamme matkaan kantorinkat sun muut.

Vaikka kävely varmasti tekee aina hyvää, pääpaino patikoinnissa on siirtynyt nyt kuntoilusta yhdessä oloon ja luonnosta nauttimiseen. Patikkareitit ovat lyhentyneet ja helpottuneet, mutta nautimme etenkin siitä, kun lapsi oppii ja näkee jotain uutta. Voi sitä riemun määrää kun polulla vastaan tulee vaikka lisko tai maaorava! Samalla tulee myös opittua paljon kasveista, eläimistä ja luonnossa liikkumisesta. Mielestäni on hyvä, että pienestä asti lapsi oppii mihin kasviin ei tule koskea tai millä tavalla kunnioittaa eläimiä. Ja tietenkin oppia myös miten suojelemme ja säästämme luontoa seuraavia sukupolvia varten.

8D24A0D1-E3C8-4C2E-8CEF-4A31A929A7E1.JPG

REITTIVALINTA PERHEEN MUKAISESTI

Lasten kanssa on hyvä pysytellä reiteillä jotka tietää hallitsevansa. Ei kannata ahnehtia liian pitkiä tai vaikeita polkuja, sillä takaisin kääntymiseen liittyy usein epäonnistumisen tunne, ja patikoinnista menee hauskuus. Tosin meille on käynyt niinkin, että käännyimme luolaston puolessa välissä takaisin kun se alkoi tuntua taaperon kanssa liian vaikealta ja vaaralliselta. Onneksi lähistöllä oli useita muita polkuja, ja jatkoimme sitten muina miehinä toiseen suuntaan bongaillen kondorikotkia. Pääasia kuitenkin on, että tietää pääsevänsä perille ennen pimeän tuloa eikä pääse eksymään. Ja että kaikilla on hauskaa!

Itse olen sitä mieltä, että vauvan ja isomman lapsen kanssa on helpointa patikoida. Vauva tulee äidin tai isän selässä, ja isompi lapsi jaksaa kävellä jo pidempiäkin matkoja. Taapero sen sijaan haluaa jo itse käpötellä joka paikkaan, mutta matkan teko on hidasta ja väsymyskin tulee äkkiä. Onneksi meidän neiti mahtuu vielä kantorinkkaan, ja viihtyykin siellä aika hyvin. Aloitamme yleensä rinkassa ja sitten evästauon jälkeen kävelemme vähän. Sitten kun väsy iskee mennään takaisin rinkkaan. Isommalle lapselle on aina olla hyvä mukana jotakin viihdykettä; muistikirja johon voi kirjoitella tai piirtää näkemiään eläimiä tai ainakin kiikarit. Kansallispuistot täällä Yhdysvalloissa antavat lapsille usein kivat puuhakirjat puistoon mukaan. Siihen voi sitten etsiä vastauksia metsässä kävellessä.

AJOITA RETKI OIKEIN

Myös patikoinnin ajankohdalla voi olla merkitystä päivän onnistumisen kannalta. Täällä kun on kesä ja kuumaa, suosimme aikaisia aamuja. Muuten iltapäiväkin voi olla hyvä valinta jos pienimmät lapset saavat nukuttua päikkärit pois alta, ja pääsevät liikenteeseen taas uusin voimin. Kantorinkka on siitä kiva, että siinä onnistuvat myös päiväunet, ainakin pienimmillä. Mutta toki lapsetkin on erilaisia eivätkä kaikki nuku yhtä helposti.

Ilta-aikaan usein ollaan jo valmiiksi väsyneitä, eivätkä lapset jaksa innostua mistään uudesta. Tosin joskus ollaan oltu liikkeellä auringonlaskua katsomassa. Silloin meillä saattaa olla autossa pyjamat lapsille jotka vaihdetaan päälle ennen kotimatkaa. Näin ei haittaa ei nukkuvia lapsia tarvi välttämättä herättää ollenkaan, tai ainakin hyvin hetkellisesti vain kun ollaan perillä.

Uni tuli. Tässä kantorinkassa on myös tarroilla kiinnitettävä pieni tyyny/tuki.

Uni tuli. Tässä kantorinkassa on myös tarroilla kiinnitettävä pieni tyyny/tuki.

VARUSTEET KUNTOON

Patikointi on yksi harrastus jossa emme ole pihtailleet varusteiden kanssa. Etenkin kun kaksi asiaa on kunnossa, on hyvä tallustella metsässä, nimittäin kengät ja kantovarusteet. Hyvillä kengillä jaksaa vaikka koko päivän, ja mielestäni on tärkeää muistaa se myös lapsien osalta. Aika usein täällä Yhdysvalloissa tulee vastaan lapsia ja nuoria, jotka ovat lähteneet patikkapoluille rantasandaaleissa, kun taas vanhemmat itse ovat viimeisen päälle urheiluvarusteissa. Meillä lapset retkeilevät vielä lenkkareissa mutta kunhan joskus aletaan tekemään pidempiä lenkkejä, vaihdetaan varmasti vaelluskenkiin. Ne ovat sekä tukevat jalassa että suojaavat nilkkoja.

Hyvä kantoreppu tai kantorinkka lapselle maksaa itsensä takaisin äkkiä käytännöllisyydessä. Eikä kamojen takia tarvitse mennä vararikkoonkaan, ostimme omammekin käytettynä eräältä suomalaisperheeltä täällä Kaliforniassa. Vauvan kanssa liikuimme yleensä kantorepun kanssa, mutta kantorinkkaan siirryimme molempien lasten kohdalla kun lapset oppivat istumaan. Rinkka on parempi kantaa, sillä se on tukevampi, ja siellä on lapsen hyvä istua sillä istuimen korkeutta voi säädellä. Lisäksi siihen saa aurinkovarjon, ja taskuihin mahtuu vaipat ja kaikki muut tavarat. Meidän rinkassa on myös pieni tarroilla kiinnitettävä tyyny, johon voi nojata jos uni tulee. Ensin minua vaivasi se, että en nähnyt lasta joka oli selkäpuolella, mutta sitten ystäväni vihjaisi, että voisin ottaa mukaani peilin. Joissakin rinkoissa onkin valmiina pieni peili joka roikkuu narun päässä. Kannattaa satsata muihinkin mukana oleviin laukkuihin; mitä tukevammat ja paremmat ne on kantaa, sitä paremmin niiden kanssa jaksaa.

Meillä mukaan patikoimaan yleensä lähtee: kengät, aurinkohattu, aurinkorasva, aurinkolasit, kantoreppu tai -rinkka (aurinkosuojalla, tyynyllä ja peilillä), vaipat ja wipesit, vaihtovaatteet vauvalle, vaihtoalusta, pussi roskia ja likaisia vaippoja varten, eväät ja käsidesi, paljon vettä, puhelin ja usein myös kamera

Sitten myös riippuen reitistä ja ajankohdasta saatetaan tarvita karttaa, tasku- tai otsalamppua, hyttysmyrkkyä ym.

Vaatteiden osalta suosimme kerrospukeutumista. On hyvä jos voi lisätä hupparia tai ottaa jotakin pois sään mukaan. Joskus aamulla voi vielä pitkien housujen tarve mutta sitten voi laukkuun heittää varuiksi shortsit.

3EAFEA44-608A-47F3-8196-6E6F1E4B01D2.JPG

Sitten ei kuin rohkeasti luontoon vaan. Aloitella voi vaikka pienemmistä patikkapoluista, ja jatkaa vaativammilla kunhan pääsee sinuiksi siitä, miten homma lasten kanssa toimii.







Vauvan tai lasten kanssa lennolle

Paula Gaston

Nyt on tullut vihdoin aika tarttua tähän aiheeseen. Jostakin syystä en ole vain saanut tästä kirjoitettua, mutta nyt kun olen valehtelematta viikoittain kommentoinut aiheesta eri palstoilla olleisiin kysymyksiin, ajattelin, että otan itseäni ihan niskasta kiinni. Se miksi olen ehkä tästä kirjoittamista vähän vierastanut, lienee vahva tunne siitä, ettei kysymyksiin ole mitään oikeita vastauksia. Me olemme kaikki hyvin erilaisia ja meidän kaikkien lapset ovat myös erilaisia. Mutta toki joitain vinkkejä varmasti löytyy takataskusta, kun lapsiperheenä olemme suhanneet Suomen ja Kalifornian väliä jo kuusi vuotta. Suoralla lennolla väli on 11 tuntia. Lyhyemmät lomalennot tietysti myös mukaan lukien.

Meillä mukana kulkee tällä hetkellä siis 6-vuotias ja 1-vuotias. Nuorimmillaan toinen neiti on ollut ensimmäisellä pitkällä lennolla kolmikuukautinen ja toinen kymmenkuinen. Viimeisimmäin rykäyksen Suomesta takaisin Kaliforniaan lensin yhden kahden lapsen kanssa, joten kaikenlaisilla kokoonpanoilla on oltu reissussa. Ja kaikista on selvitty!!! Joskus vähän paremmin ja joskus haastavammin. Mutta tässä kuitenkin meidän perheen vinkit lennolle pienten kanssa:

ASENNE RATKAISEE

798678C6-5832-421F-B25B-6A6A38AED166.JPG

Hirvittää, pelottaa, jännittää!!! Kaikkea tätä voi olla varsinkin se ensimmäinen kerta kun lähtee lennolle vauvan kanssa. Väittäisin kuitenkin, että vanhempien stressi tarttuu äkkiä lapsiin ja tilanne vaan pahenee. Ja miksi stressata? Et takuulla ole ainoa lasten kanssa siellä koneessa. Ja vielä useammalla matkustajalla on lapsia kotona, joten he tietävät mitä päässäsi juuri nyt liikkuu. Yllättävän monelta löytyy kyllä ymmärrystä, ja halua auttaakin, jos vain uskaltaa kysyä. Me suomalaiset ollaan siinä usein turhan pelokkaita. Ei haluta, että meidän lapsi häiritsee ketään tai että kukaan edes huomaa meitä. Todellisuudessa kuitenkin Suomi on yksi niitä harvoja maita joissa lasten odotetaan usein olevan näkymättömiä. Esimerkiksi täällä Kaliforniassa ketään ei hetkauta jos lapsi vaikka junassa tai bussissa itkee, koska sehän on “ihan normaalia”. Itse yritän matkalle lähtiessä usein tsempata itseäni ajattelemalla niin, että eihän tämä lento nyt kuitenkaan ole kuin 11 tuntia meidän elämästä, eli kyllä me se hanskataan!

VALMISTAUTUMINEN ON PUOLI MATKAA

Itse olen sitä mieltä, että kun valmistautuu matkaan hyvin, niin se auttaa paljon. Suunnittelen etukäteen matkan kulun, teen listan mitä tarvitaan mukaan ja mietin mikä on käytännössä helpointa. Matkustan yleensä repun kanssa siksi, että saan kädet vapaaksi. Passit ja asiakirjat kulkevat omassa passilompakossaan sivutaskussa, ja ostan aina turvatarkastuksen jälkeen vielä vesipullon mukaan vaikka koneessa toki vettä saakin. Valmistaudun matkaan hyvissä ajoin miettimällä mitä pitää ostaa mukaan koneeseen ja ottamalla selvää millaisia käytäntöjä eri lentoyhtiöillä on. Ennen olin viime hetken pakkaaja mutta nyt lasten myötä olen alkanut pakkaamaankin jo hyvissä ajoin. On paljon mukavampaa lähtöpäivänä kun ei tarvitse stressata.

MITÄ MUKAAN KÄSIMATKATAVAROIHIN

Jokainen tietenkin ottaa mukaan tavarat oman tarpeen mukaan mutta tässä on kutakuinkin meidän pakkauslista käsimatkatavaroihin:

Vauvalle:

  • Vaihtovaatteet

  • Vaipat ja wipesit, vaippalaukun vaipanvaihto-alusta

  • Vauvan ruoat ja niihin tarvittavat välineet esimerkiksi tuttipullot, tyhjä pilli- tai nokkamuki, lusikka ymv.

  • Minigrip pusseja (pikkutavaroiden säilytykseen tai roskille)

  • Tutit, tuttinaru ja tutin puhdistusliinat (jees, sellaisiakin myydään, ja niillä pesee koneessa kivasti myös tuttipullon tutit jos käyttää pulloja, tai vaikka rintapumpun osat, sillä lentokoneen vessan vettä ei voi tällaiseen käyttää)

  • Pari pientä lelua tai kirjaa (Vauvalle olen joskus paketoinut leluja lahjapaperiin jolloin niiden aukaisemiseen ja rapistelemiseenkin menee aikaa. Liikaa leluja ei kannata ottaa mukaan sillä niitä joutuu sitten kalastelemaan penkkien alta, eivätkä ne omat lelut kauaa kiinnosta.)

  • Pieni viltti (varsinkaan halpalentoyhtiöt eivät usein anna vilttejä ilmaiseksi ja viltille on matkalla muutenkin käyttöä)

  • Rintapumppu (Olen pumpannut maitoa lentokoneessa. Se onnistui ihan hyvin viltin alla varsinkin kun jossain vaiheessa pitkällä lennolla himmennetään valot matkustamosta.)

  • Imetyssuoja (Viimeksi käytin kyllä ihan vaan lennolla ollutta vilttiä tähän tarkoitukseen.)

  • Kantoreppu (Kantoreppu on vanhempien pelastus silloin kun rattaat pyörivät vielä karusellissa ja jono passintarkastukseen on pitkä.)

  • Särkylääke*

Vauvan nestemäisiä ruokia saa ottaa mukaan lennolle. Itselläni niitä on usein vielä aika iso määrä sillä lennämme usein pitkän lennon jälkeen vielä lyhyemmän repäisyn maakuntaan. Olen pakannut vauvan ruoat omaan läpinäkyvään pussiinsa ja laittanut ne turvatarkastuksessa esille, eikä kukaan ole koskaan sanonut niistä sen kummempaa.

Jos vauvalle on varattuna oma paikka, eikä hän matkusta sylissä, harkitsisin vakavasti lennolle hyväksytyn autonistuimen ottamista mukaan. Ainakin pitkien lentojen koneisiin ne mahtuvat hienosti. Istuin on tottakai vauvalle turvallisempi paikka kuin syli turvavöineen, ja monet vauvat ovat tottuneet jo istumaan omassa istuimessaan joten viihtyvät siinä hyvin. Ihan kaikki lentoyhtiöt eivät edes anna vauvalle omaa turvavyötä. Jos sinulla on tukeva trolli käsimatkatavaralaukkuna, autonistuimen saa siihen sidottua kiinni erityisellä vyöllä joita on myynnissä. Silloin lapsi voi istua istuimessa jo kentällä.

Me suosimme matkoilla sateenvarjorattaita sillä olemme saaneet kohteessa sitten matkarattaat tutuilta käyttöön. Sateenvarjorattaat ovat sen verran kevyet, että ne saa ottaa mukaan portille saakka. Muutenhan lastenrattaat on chekattava ruumaan, ja kannattaa huomioida, että tavaroita käsitellään melkoisen kovakouraisesti, eli kannattaa pakata ne huolella.

Isommalle lapselle:

Trunki on kätevä sillä sen päällä voi istua ja sitä voi vetää perässä.

Trunki on kätevä sillä sen päällä voi istua ja sitä voi vetää perässä.

  • Vaihtovaatteet

  • Lapsen oma käsimatkatavaralaukku (Jossain vaiheessa käytössä oli Trunki mutta nykyään mukana on reppu.)

  • Värikynät, värityskirjat, kirja, yksi lapsen valitsema lelu ja muuta puuhasteltavaa. (Ostan aina jotakin uutta kivaa, vaikka yhden puuhakirjan mukaan. Ipad on ollut pelikäytössä vaikkakin kulkee äidin laukussa, ja elokuviakin olemme antaneet lapsen katsoa ilman rajoituksia koneessa.)

  • Paljon naposteltavaa ja evästä

  • Pieni viltti

  • Minigrip pusseja

  • Särkylääke*

*Särkylääkkeistä sen verran, että emme ole kovia niiden kuluttajia, mutta ne kulkevat silti varalla mukana. Varsinkin jos lennolle joutuu flunssaisena, voivat laskut ja nousut tuntua ikävältä.

Vaatteissa suosimme jotakin helppoa ja miellyttävää päällä, ja ehdottomasti kerrospukeutumista. Joskus koneessa on kuuma ja joskus kylmä, joten on hyvä jos voi riisua ja pukea lisää tarpeen mukaan. Kannattaa ottaa mukaan vaihtovaatteet myös vanhemmille sillä jos lapset sotkii tai jotakin kaatuu, niin vanhempien vaatteet sotkeentuvat siinä samassa!

Monet lelut tuntuvat uusille kun niitä ei ole nähnyt pitkään aikaan. Aika usein piilotan pari lelua viikkoja ennen matkaa, ja otan sitten salaa ne mukaan. Muuten lapsille tahtoo usein käydä niin, ettei ne omat lelut kiinnostaa kuin pienen hetken.

Jos matkustat ilman toista vanhempaa, niin älä unohda ottaa mukaan lapsen matkustuslupaa! Siitä mikä se on, voit lukea lisää täältä.


MITÄ KANNATTAA HUOMIOIDA VARATESSA LENTOA

Kuten jo sanottu, olemme lentäneet monella eri kokoonpanolla, monenlaista eri reittiä ja monella eri lentoyhtiöllä. Jos lennolle on jotain erityistoiveita, niin kannattaa plarata oman lentoyhtiön nettisivut tai soittaa ja kysyä miten kyseisen yhtiö toimii eri asioissa. Suurin osa yhtiöistä esimerkiksi tarjoaa vauvoille bassinet -vaihtoehdon eli kopan joka kiinnitetään seinään. Koska istumapaikkoja joiden edessä on seinä on vain muutama koneessa, ei bassinettejäkään tietenkään ole määräänsä enempää. Jotkut lentoyhtiöt varaavat puhelimitse bassinet paikan, joillakin ne jaetaan niille, jotka ensimmäisenä checkaavat itsensä lennolle kentällä. Lisäksi bassinetin saamiseen on rajoituksia; yleisimmillään se on pituus- ja painorajoitus (esim. 9kg), joillakin se on ikään perustuva rajoitus.

lennolla_lasten_kanssa.jpg

Me suosimme iltalentoja jolloin lapset jossakin vaiheessa lentoa simahtavat ja vetävät sitten yleensä unta loppulennon ajan. Se on tietenkin itselle vähän raskaampaa, varsinkin jos sylissä on vauva, mutta viime lennolla torkahdin itsekin tunniksi pariksi. Jotkut sanovat että koneen takaosassa on enemmän tyhjiä paikkoja, mutta viime aikoina olemme lentäneet Norwegianilla ja takapenkkiläiset ovat saaneet jonottaa passintarkastuksessa täällä Kaliforniassa parikin tuntia. Eli riippuu tosiaan tilanteesta. Itse en varsinaisesti suosi tai vierasta mitään paikkoja. Mutta sylilapsen ja etenkin imetettävän kanssa on helpompaa olla ikkunapaikalla. Jostakin syystä koin, että sinne ei naapurustosta niin helposti nähnyt kuin keskiriville, ja seinään saa kivasti nojattua välillä. Emme ole koskaan lentäneet bassinetin kanssa taikka varanneet enemmän jalkatilaa vauvan takia, ja olemme pärjänneet oikein hyvin. Kaikki on makukysymyksiä. Aika moni tuntuu suosittelevan extra jalkatilaa siksi, että lapsi voi sitten nukkua tai leikkiä lattialla. Me emme ole koskaan näin tehneet, jostain syystä sellainen asia ei ole tullut edes mieleeni. En kuitenkaan uskaltaisi lasta lattialla pitää mahdollisen turbulenssin takia eikä sitä kaikilla lentoyhtiöillä edes sallita.

ENNAKOI ASIOITA

Jo ennen lentoa kannattaa ennakoida asioida joita lasten kanssa äkkiseltään sattuu. Käymme esimerkiksi veskissä ja vaihdamme vaipan juuri ennen lentoa. Koneeseen pääsyä odotellessa saatamme napata vähän välipalaa, varsinkin vauvalle, ettei sitten jonossa koneeseen mennessä nälkä yllätä. Samoin koneessa käymme vessassa jo ennen kuin hätä yllättää. Yleensä silloin kun vessahätä pääsee yllättämään, myös jono on pisin. On hyvä käydä veskissä ruoan jälkeen ja ennen päivä- tai yöunia. Samoin ennen laskeutumista.

Jos meillä on lentokentällä odottelu aikaa, kulutamme sen mieluiten leikkipaikalla. Näin lapset saavat kulutettua vähän energiaa ja jaksavat istua koneessa paremmin. Emme ole koskaan “opettaneet” lapsia kävelemään koneessa vaan olemme istuneet paikallaan keksien kaikenlaista muuta ohjelmaa. Olen sitä mieltä, että jos siihen kävelyralliin lähtee, niin sehän ei sitten lopu millään, ja häiritsee myös muita matkustajia ja henkilökuntaa.


Huh huh! Tulipas tässä juttua! Toivotaan, että näistä vinkeistä on hyötyä jollekin. Jos sinulla on jotain hyviä vinkkejä niin laitahan kommentteihin!