Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Etelä-Kalifornia

Päivä Kalifornian Channel Islandsilla - lokit ja me

Paula Gaston

Spring breaking road trippimme jatkui Etelä-Kaliforniasta, Rancho Cucamongalta ja Santa Monican vuoristosta Venturaan, Tyynen Valtamerenmeren rannalle. Majoitumme hotelliin ihan rannan tuntumaan odottelemaan aamua, sillä meillä oli seuraavalle päivälle buukattuna veneretki Channel Islandsille. Sen verran väsynyttä porukkaa hotellilla oli, että odottelimme huoneessa kun mies kävi hakemassa koko porukalle perinteiset, kalifornialaiset kalatacot. Paljoa ei unta tarvinut houkutella, vaan pian koko kööri jo kuorsasi. 

Aamun valjetessa, aamupalan jälkeen, suuntasimme Venturan satama-alueelle. Olimme varanneet veneretken Island Packers -nimiseltä yritykseltä. Jostakin syystä olin ajatellut, etteivät nämä retket niin kovin suosittuja ole, mutta check in -tiskille olikin aika pitkä jono. Ennen meitä lähdössä oli jo toinen veneellinen toiselle saarelle. Lisäksi Island Packersit järjestävät valasretkiä. Sitten ei kun veneeseen ja kohti Anacapan saarta. 

channel_vene.jpg

CHANNEL ISLANDS NATIONAL PARK

Channel Islands on kahdeksan saaren ryhmä Kaliforniassa, ihan Santa Barbaran edustalla. Viisi näistä saarista kuuluu Channel Islandsin kansallispuistoon. Saaret ovat siitä merkittäviä, että siellä, ja niitä ympäröivissä vesistöissä, elää useita endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja. Saarilla on aikoinaan asunut Chumash ja Tongva intiaaneja, ja myöhemmin ne ovat olleet lähinnä kalastuskäytössä. Joillakin saarista on edelleenkin armeijan toimintaa. Kansallispuistoihin kuuluvat saaret ovat täysin asumattomia, mutta kaikille saarille on mahdollista päästä järjestetylle veneretkelle. Kahdelle saarista pääsee myös lentäen pienlentokoneella. 

Channel Islands National Parkin virallinen visitor center on Venturassa kun taas saarelle menevän veneen kyytiin voi hypätä Venturan lisäksi Oxnardista. Noin 70 000 vierasta käy vuosittain saarilla, eli ei mikään ihan hirveän suuri määrä. Saaret näkyvät myös maihin esimerkiksi Venturassa ja Santa Barbarassa, ja me olemme ihailleet niitä myös lentokoneen ikkunasta matkallamme Havaijille. Veneretki saarille kannattaa varata etukäteen. 

ANACAPAN SAARELLA 

Me vierailimme tällä kertaa Anacapan saarella. Suosituin retkikohde lienee suurin ja monipuolisin saarista, eli Santa Cruzin saari, mutta siellä oli tällä kertaa metsäpalo. Anacapan saari kuulosti meille muutenkin sopivalta, sillä meillä oli mukana vauva, ja sinne oli fyysisesti helpohkoa päästä. Sanon helpohkoa, koska esitteissä varoiteltiin tikkaista jotka veneestä tullessa piti kiivetä sekä 157 portaasta ylös saarelle. Tosi asiassa tikkaat olivat vain pari askelmaa ja auttamassa oli veneen miehistö, eivätkä portaatkaan tuottaneet meille ongelmia. Matka sekä Santa Cruzille että Anacapalle kestää normaalisti tunnin, mutta me jäimme pariin otteeseen katselemaan venettä seuraavia delfiinejä ja harmaavalaita, joten aika venähti puoleen toista tuntiin. Lisäksi sekä tullessa että lähtiessä kierrettiin vähän saaren reunoja ympäri jotta nähtäisiin miltä saaret näyttävät. Island Packersille täydet pisteet siitä, että saimme tosiaankin rahalle vastinetta. Miehistöllä ei ollut mihinkään kiire, vaan he yrittivät katsella josko valaita näkyisi vaikka tämä ei tosiaankaan ollut mikään valasretki. Mennen tullen niitä näkyikin, ja pysähdyimme pitkäksi toviksi niitä ihmettelemään. 

channel_sea_arch.jpg
Venettämme seurasi mennen tullen kymmenien delfiinien parvi. Ne tykkäsivät hyppiä veneestä syntyvien aaltojen yli joten kapteenimme äityi vähän mutkittelemaan. Valaista sen sijaan en saanut tällä kertaa kuvaa. 

Venettämme seurasi mennen tullen kymmenien delfiinien parvi. Ne tykkäsivät hyppiä veneestä syntyvien aaltojen yli joten kapteenimme äityi vähän mutkittelemaan. Valaista sen sijaan en saanut tällä kertaa kuvaa. 

delfiini.jpg

Saari oli todella kaunis ja se jotenkin yllätti minut. Olin suhtautunut tähän reissuun hiukan vähätellen, mutta se oli todella kaiken rahan ja vaivan arvoinen. Kevätkukat olivat juuri alkaneet kukkimaan ja lokit pesivät. Ja niitä lokkeja todellakin oli ihan joka puolella ja paljon! Pesiä oli ihan patikkapolkujenkin vieressä ja välillä lokit huusivat meille varoittaen, että olemme liian lähellä niiden kotia. Kauempaa katsottuna näytti siltä kuin koko saari olisi ollut täynnä valkoisia golfpalloja. Lokkien lisäksi näimme Kalifornian ruskeapelikaaneja joiden kanta on saatu elvytettyä käytännössä sillä, että nämä saaret rauhotettiin. Näimme myös Tyrskymerimetsoja joita elää vain Yhdysvaltojen ja Meksikon rannikolla. Endeemiset, eli vain näiltä saarilta löytyvät linnut taisivat pysytellä ainakin meiltä piilossa. Mukana oli joitakin lintubongareita mutta en hoksanut kysyä heiltä mitä kaikkea he olivat saarella nähneet. Kasveista tunnistin jälkikäteen kuvia katsomalla kaksi endeemistä, saarille ominaista kevätkukkaa.

Nuo valkoiset pallerot selkäni takana ovat pesiviä lokkeja. 

Nuo valkoiset pallerot selkäni takana ovat pesiviä lokkeja. 

Häkellyttävä määrä lokkeja... ihan joka puolella. 

Häkellyttävä määrä lokkeja... ihan joka puolella. 

Inspiration point

Inspiration point

channel_vauva.jpg
Tyrskymerimetsot

Tyrskymerimetsot

Meillä oli aikaa olla maissa nelisen tuntia. Siinä ajassa ehdimme kiertää saaren ympäri, nauttia auringosta, syödä eväät ja syöttää myös vauvan. Monilla näistä saarista ei ole mitään palveluja, mutta Anacapalla on pieni visitor center jonka aukaisee veneen mukana tullut ranger, ja vessat. Lisäksi saarella on pari rannikkovartioston vanhaa taloa ja majakka. Majakka on edelleen toiminnassa ja sitä joutui ihailemaan pienen matkan päästä, sillä sen sumutorvi voi aiheuttaa kuulovaurioita liian lähelle meneville. Saarelle tullessa on varauduttava riittävillä eväillä ja vedellä, sekä viemällä omat roskat mennessään takaisin maihin. Saarelle voi tulla myös telttailemaan mikä varmaan olisi tosi hauskaa. Silloin voi ostaa paluun veneestä vaikka seuraavalle päivälle. Ja jos joku nyt miettii, että voiko vauvan kanssa lähteä Channel Islandsille, niin vastaus on että voi. Meillä ainakin kaikki meni hyvin. Vauva nukkui ensimmäiset päiväunet veneen keikkuessa ja toiset kantorinkassa. 5-vuotiaamme täytteli Junior Ranger puuhakirjaa joita oli tarjolla paluumatkalla.

Kaikinpuolin siis onnistunut kevätpäivä!

Veneretki Anacapalle maksoi $59 per aikuinen, $41 per lapsi ja vauva oli mukana ilmaiseksi. 

Jos haluat nähdä enemmän Channel Islandsilta, niin käyppäs kurkkaamassa Instagram profiilini @paulagaston. Etusivulta Highlightsien alta löytyy videoita reissustamme!

Satojen elokuvien Paramount Ranch Santa Monican vuoristossa

Paula Gaston

Ajelimme Spring Breakillä Etelä-Kaliforniaan ja viimeksi kirjoittelinkin jo meidän muuttuneista matkasuunnitelmista. Menomatkalla yövyimme Highway 1:llä Pismo Beachillä, ja pääsiäisen vietimme sukulaisilla Rancho Cucamongalla. Sieltä sitten lähdimme ajelemaan Santa Monican vuoristoon jossa oli tarkoitus käydä vähän patikoimassa ja katselemassa paikkoja. Matkalla sinne pysähdyimme ostamaan vähän eväitä, ja kahville tietenkin.

SANTA MONICA MOUNTAINS RECREATIONAL AREA

Santa Monica Mountains Recreational Area on valtava alue Santa Monican vuoristossa joka kuuluu kansallispuistoihin. Niistä, ja kansallispuistoharrastuksestani kirjoittelinkin viime viikolla. Yhdessä päivässä ei siis tältä alueelta ehdi nähdä kuin murto-osan, ja mekin vierailimme sen ehkä kuuluisimmassa kolkassa; Paramount Ranchillä. Alueeseen kuuluu useita puistoja ja suojelu-alueita, ja varmaan paljon upeampiakin patikkapaikkoja olisi ollut luonnonhelmassa. Olin kuitenkin jo pidempään halunnut Paramount Ranchillä käydä.

Aloitimme vierailun visitor centeristä joka sijaitsee Malibussa, Calabasissa. Calabasas on joillekin ehkä tuttu kaupunki siitä, että se vilahtelee tuon tuostakin erilaisissa televisiosarjoissa sillä sen monet asukkaat ovat varsin kuuluisia. Anthony C. Beilenson Visitor Center on rakennettu King C. Gillette Ranchille, ja rakennus on itse asiassa vanha hevostalli. Se on alunperin rakennettu jo vuonna 1928. Ja kyllä, sen omistaja todellakin oli aikoinaan SE Gillette jonka partateriä ostetaan edelleenkin ympäri maailmaa. Ranchillä voi patikoida, nauttia auringosta ja nähdä erilaisia eläimiä. Me tutkailimme visitor centerin varsin laajaa näyttelyä aikamme, käveleskelimme ulkona vähän ja lähdimme sitten eteenpäin. Mukaan lähti muutama esite, kartta, leima omaan keräilykirjaani ja ilmainen Junior Ranger puuhakirja lapselle. 

PARAMOUNT RANCH

Visitor Centeriltä ajoimme sitten valitettavasti ainoaan paikkaan johon ehdimme puistossa kunnolla tutustua; Paramount Ranchille. Vuonna 1927 Paramount Pictures osti farmin käyttöönsä elokuvien kuvaamista varten. Ranchille rakennettiin erilaisia lavasteita elokuvasta riippuen, ja yleisimmillään se toimi villinlännen kaupunkina. Siellä työskentelivät niin Cary Grant, John Wayne kuin Marlene Dietrichkin. Myöhemmin Paramount Pictures möi ranchin eteenpäin mutta elokuvien tekoa jatkettiin kun William Hertz osti tilan.

paramount_kyltti.jpg
paramount.jpg

Tila vaihtoi omistaa useamman kerran ennen kuin se päätyi kansallispuistoksi. Nykyäänkin siellä voi vielä törmätä kuvausryhmään. Ja se voi myös ensi kerralla käydessäsi näyttää ihan erilaiselta kuin tänään, sillä lavasteita muutellaan sen mukaisesti mitä kuvataan. Paramount Ranchillä kuvattiin muun muassa Sandra Bullockin tähdittämä The Lake House. Lisäksi siellä on kuvattu Paleface, Wells Fargo, The Flintstones: Viva Rock Vegas, The Girl Next Door, American Sniper, Scream sekä monia muita elokuviaMyös televisiosarjat Sabrina, the Teenage Witch (Sabrina teininoita), MacGyver (Ihmemies), Charlie’s Angels (Charlien enkelit) ja The X-Files (Salaiset kansiot) ovat ainakin jokusen jakson osalta kuvattu täällä. Viimeisimpiä tunnettuja Paramount Ranchillä kuvattuja teoksia on esimerkiksi televisiosarja Dr. Quinn, Medicine Woman.

paramount_hotel.jpg
paramount_sherif.jpg
paramount_kirkko.jpg

Paramount Ranchillä on ihan mukava käydä katselemassa lavasteita ja me teimme myös lyhyemmän patikkaretken sieltä lähteviä polkuja pitkin. Näimme useampia ratsastusporukoita sekä useita eri patikkareittejä joita olisi voinut käydä katsastamassa. Ihan western townin vieressä on rangerin mökki josta saa alueen kartan ja siellä voi käydä myös vessassa tarvittaessa. Ja mikä parasta, vierailu Paramount Ranchille ei maksa yhtään mitään!

 

Spring Breakin suuret suunnitelmat ja miten se taas oikeasti menikään

Paula Gaston

Koulun kevätlomaviikko on nyt ohi ja täällä pikku hiljaa palaillaan arkeen. Kerroinkin aikaisemmin suunnitelmistamme ajella Kuolemanlaaksoon ja sieltä Las Vegasiin, vierailla parissa kansallispuistossa ja ihmetellä elämää. No, sinne ei sitten mentykään. Ihan kuin ei lennetty sinne Meksikon Cancuniin tai Havaijillekaan kuten ihan alkuperäinen suunnitelma oli. 

Viimeisenä iltana ennen reissua kamat oli vielä levällään ja hotellivaraukset tekemättä. Erittäin harvinaista meikäläiselle. Vauva-arki yhdistettynä pieneen epävarmuuteen reissun suhteen löi kapuloita rattaisiin. Muutenkin aloin jo tekemään listaa mitkä asiat sillä viikolla eivät menneet putkeen. Uusi puhelin ei saapunut postissa kuten piti ja jouduin käymään kolmena iltana liikkeessä sitä selvittämässä, neljäntenä iltana luovutin ja menin toisen firman liikkeeseen. Sieltä lähdinkin uusi puhelin kädessä, mutta sitähän ei oltukaan sitten aktivoitu kuten oli puhe. Onneksi liittymän avaaminen onnistui puhelimessa asiakaspalvelun kanssa. Amazon onnistui hukkaamaan kaksi erikseen tilaamaani pakettia samalla viikolla. Lofooteilta jo kuukausia sitten varaamani majoitus kesän matkalle oli päättänyt nostaa mökin hintaa yli puolella, ja kun en ollut ihan heti viestiin vastannut, varaus oli peruttu. Ostin uudet uikkarit mutta kotona huomasin että niistähän puuttuu olkahihnat. Ja sitten vielä kun tytär koulumatkalla tokaisee, että: "Eihän mulla ole edes sukkia jalassa", niin voi jo todeta, että tämä ei ollut minun viikko. 

Joka tapauksessa, en ollut ihan varma onko vauvan kanssa joka päivä ajaminen ja majapaikan vaihtaminen järkevää, niin päädyimme ihan viimeisenä iltana muuttamaan suunnitelmaa. Mutta minne me sitten päädyimmekään?

PISMO BEAHCIN KAUTTA PÄÄSIÄISEN VIETTOON

Lähdimme siis kohti Etelä-Kaliforniaa tarkoituksena ajaa sukulaisille pääsiäiseksi. Yleensä ajelemme suorinta tietä, mutta tällä kertaa koukkasimme sille kuuluisalle Highway 1:lle ja yövyimme Pismo Beachillä. Olimme perillä vasta illan suussa ja seuraavana aamunakin ripsi vettä, eli emme suuremmin siellä aikaa kuluttaneet. Illalla kävimme kävelemässä rannalla ja syömässä hotellin vieressä olevassa meksikolaisessa ravintolassa. Aamulla sen sijaan löysimme hauskan aamiaispaikan Oceaniasta eli ihan Pismo Beachin vierestä. Rock & Roll Diner on vanhaan junanvaunuun rakennettu ravintola. Oceanin ranta on omistettu mönkijöille ja autoilulle, eli jos joku haluaa käydä rälläämässä hiekalla niin sinne sitten vaan. Ensimmäisen kerran näin, että rannallakin voi olla nopeusrajoitus; 15 mailia tunnissa.. ha ha. 

Oceana Dunes 

Oceana Dunes 

Rock & Roll Diner Oceanassa

Rock & Roll Diner Oceanassa

rock_diner_booth.jpg

Ylipäätään oli hyvä idea puolittaa ajomatka. Pääsimme seuraavana päivänä mukavasti sukulaisille Rancho Cucamongalle. Ohjelmassa oli perinteinen easter egg hunt, pääsiäisbrunssi, ja jätimme pääsiäispupulle korin keittiön pöydälle porkkanan ja sellerin kera. Yöllä oli pupu käynyt tuomassa lahjoja ja pääsiäismunia koriin. Voi sitä riemua!

SANTA MONICA MOUNTAINS JA VENERETKI CHANNEL ISLANDSILLE

Sukulaisilta starttasimme Santa Monican vuorille patikoimaan. Paikka kuuluu kansallispuistoihin ja siihen kuuluu useita eri alueita vuoristossa. Minä halusin käydä Paramouth Ranchillä jossa on kuvattu monia elokuvia, ja jossa edelleen voi törmätä kuvausryhmiin. Päivä meni nopeasti ja kurvasimme hotelliimme Venturaan josta olimme varanneet kaksi yötä. Ah Ventura, ihastuinkin tähän kaupunkiin toden teolla. Rantaa, palmuja, tacoja... voisiko elämä enää paremmin olla?!

Syy majoittumiselle Venturassa oli se, että hyppäsimme sieltä seuraavana aamuna Channel Islandsille menevän veneen kyytiin. Se on saariryhmä ihan Kalifornian edustalla joka myös kuuluu kansallispuistoihin. Sää suosi meitä, maisemat olivat upeat ja pääsimme patikoimaan koko Anacapan saaren ympäri. Mennen tullen merimatkalla näimme sekä delfiinejä että valaita. Aivan upea reissu!

delfiini.jpg

Näistä molemmista kirjoittelen sitten lisää ihan erillisissä postauksissa. 

HULLUAKIN HULLUMPI MADONNA INN

Kotimatkan olimme taas puolittaneet vaikka emme itse asiassa olleetkaan ihan niin kaukana kotoa enää. Olen kuitenkin jo pidempään haaveillut yöpymisestä Madonna Inn nimisessä hotellissa San Luis Obispossa. Hotelli on tunnettu siitä, että sen jokainen huone on sisustettu erilailla, miesten vessan urinaali on vesiputous ja talon ravintola on sisustettu pinkillä nahalla. Siis ylipäätään koko paikka on vähän hullu. Sisustus on niin mauton, että se on jo tavallaan aika hieno. 

madonna_kyltti.jpg

Yö Madonna Innissä ylitti kaikki odotuksemme. Siitä kerron myös lisää myöhemmin! Kotiin päästyämme totesimme, että lomamme oli kuin olikin varsin hauska ja rentouttava. 

Pala amerikkalaista historiaa - Historic McDonald's Museum, Kalifornia

Paula Gaston

Mistä lienee tullut joulun jälkeinen idea vierailla McDonaldsin synnyin sijoilla San Bernardinossa. Olimme viettämässä siis joulua mieheni perheen luona, emmekä ole koskaan olleet mitään suuria McDonalds faneja. Osa seurueestamme ei edes suostu edes syömään McDonaldsissa. Ehkä emme sitten vaan keksineet mitään muuta tekemistä, tai halunneet lähteä ajelemaan kovin kauas. Joka tapauksessa; päädyimme yhtenä joulun välipäivänä Historic McDonald's museoon.

mcdonalds_banner.jpg

Vuonna 1940 Dick ja Mac McDonald avasivat ravintolan San Bernardinoon, Kaliforniaan. Menu oli pääasiassa barbeque -voittoinen, ja ravintolasta tuli nopeasti hyvin suosittu. Vuonna 1948 veljekset muuttivat bisnes ideaansa karsimalla menusta pois muut ruoat, ja jättivät siihen vain eniten myydyimmät hampurilaiset, pirtelöt ja limsat. He halusivat tarjota ihmisille laadukasta ruokaa nopeasti, ja kehittivät uusia keinoja ruokien valmistukseen. Näin syntyi ensimmäisen pikaruokaravintola ja McDonald's, joka on eittämättä osa amerikkalaista historiaa.

Vuonna 1998 samaisen rakennuksen osti Albert Okura, joka avasi paikalle kanaravintola Juan Pollon päämajan. Erehdyksestä monet luulivat hänen olevan avaamassa museota, ja hän sai McDonald'sin työntekijöiltä ja asiakkailta ravintolan vanhoja esineitä. Lopulta hän päättikin laittaa ne esille Juan Pollon toimistoon. Näin syntyi "epävirallinen" McDonald's museo, jonka etupihalla on muun muassa osittainen alkuperäinen ravintolan kyltti. 

mcdonalds_kyltti.jpg
mcdonalds_etupiha.jpg
mcdonalds_bag.jpg
Voi näitäkin aikoja kun ravintolassa sisällä sai vielä polttaa. Kaikenlaiset tuhkakupit olivat silloin keräilykohteita.

Voi näitäkin aikoja kun ravintolassa sisällä sai vielä polttaa. Kaikenlaiset tuhkakupit olivat silloin keräilykohteita.

Suomalaistakin irtaimistoa oli esillä.

Suomalaistakin irtaimistoa oli esillä.

Museoon oli helppo löytää Google Mapsin avulla. Alue ei liene ihan niitä kaupungin parhaimpia, sillä ravintolan ympärillä olevien talojen ikkunoissa oli kalterit, ja tielläkin näkyi vaikka minkä näköistä kulkijaa. Pääsy museoon on ilmainen eikä se oli mikään suuren suuri. Ulkona on kokoelma erilaisia hahmoja ja koko rakennuksen kiertävä värikäs seinämaalaus. Taisin itseasiassa nauttia ulko-alueesta enemmän kuin sisätilasta. Museo koostui erilaisista McDonald'sissa käytössä olleista esineistä sekä tavaroista joita asiakkaat ympäri maailmaa ovat sinne lähettäneet. Lisäksi esillä oli The Founder -elokuvan esineistöä. Kyseinen elokuva kertoo liikemies Ray Krocin häikäilettömän tarinan ravintolamaailman huipulle. Kroc osti McDonaldsin veljesten kehittelemän, maailman ensimmäisen pikaruokaravintolan, ja teki siitä maailmankuulun. Mikäli et ole katsonut elokuvaa, voin suositella sitä vaikkei McDonald's olisikaan ravintolalemppareiden listalla. Elokuva oli hyvin tehty ja tarina on oikeastaan aika surullinen.

Vaikkei käynti McDonald's museossa vie montaa tuntia, on se kuitenkin ihan hauska kohde jos näille perukoille sattuu. McDonald's on totisesti osa paikallista kulttuuria, ja moni amerikkalainen pitääkin sitä ainoana "aitona" pikaruokapaikkana. Harmittavasti museon tiloissa ei ole ravintolaa, joten meidän oli lähdettävä lounaalle muualle. Kerrottakoon loppuun vielä, että emme teemasta huolimatta menneet tällä kerralla McDonald'siin.

 

Maastopaloja ja ylibuukkauksia - Matkasuunnitelma joka ei mennyt kuin Strömsössä

Paula Gaston

Tänä jouluna meillä piti taas pitkästä aikaa olla aikaa joulureissuun. Kuten viime joulunakin, tarkoitus on ajaa Etelä-Kaliforniaan mieheni perheen luo. Suunnitelmissa oli viettää yhteistä joulua perheen kesken, mutta tällä kertaa suuntaisimme siitä jonnekin lomailemaan. Suunnitelma toisensa jälkeen on kuitenkin kariutunut. Saa nähdä siis, päästäänkö tänä vuonna omaa kotia kauemmaksi. 

MOOTTORITIE ON KUUMA

Moottoritie on kirjaimellisesti kuuma tänä vuonna. Maastopalot roihuavat siellä sun täällä, ja kaksi niistä on ihan reittimme varrella. Tuli on hypännyt tien toiselta puolelta toiselle, ja jatkaa roihuamistaan nyt molemmilla puolilla teitä. Toivottavasti tiet pysyvät kuitenkin auki tai muuten matkamme tyssää siihen. 

Tämä kuva on joltakin aiemmalta Los Angelesin reissulta

Tämä kuva on joltakin aiemmalta Los Angelesin reissulta

RISTEILYLLE MEKSIKOON - EI VAUVOJA, KIITOS!

Joulun välipäiville sain hienon idean! Hyppäisimme risteilijän kyytiin Long Beachiltä ja kävisimme Meksikossa. Menomatkalla laiva pysähtyy myös Los Angelesin edustalla olevalla Catalinan saarella jossa en ole koskaan käynyt. Risteily kuulosti hauskalle, sillä laivoilla on aina helppo kulkea myös lastenrattaiden kanssa, ja lapset on muutenkin huomioitu hyvin. Mutta kun aloin lukemaan sitä pikku printtiä lippujen ostovaiheessa, kävi ilmi ettei laivaan otetakkaan alle kuusi kuukautta vanhoja vauvoja. Syy ei minulle koskaan selvinnyt, mutta siinä meni sitten sekin suunnitelma!

cruise.jpg

KANSALLISPUISTOT TULEN SAARTAMANA

Seuraavaksi innostuin kansallispuistoista, olenhan intohimoinen kansallispuistoissa kävijä. Kaksi puistoa Kalifornian rannikolla on vielä näkemättä koska harvemmin olemme niiden suunnalla. Nyt olisi ollut mahdollisuus käväistä Santa Monican vuoristossa ja Channel Islandsilla, mutta mikäpäs muukaan kuin metsäpalo vesitti tämänkin idean. Majapaikaksi olin kaavaillut tiipii -tyylistä telttailua Santa Paulassa leirintäalueella. "Thomas fire" on riehunut juurikin Santa Paulassa, sekä Venturan ja Santa Barbaran alueella jo toista viikkoa. Mahtaako kyseistä leirintäaluetta enää olla olemassakaan? Ainakin palokartan mukaan huonolta näyttää.

palo.jpg

LOPPUUNMYYTY MADONNA INN

Toinen kuningasidoistani oli yöpyminen Madonna Inn -hotellissa. Hotelli on kuuluisa sen erikoisista huoneistaan joissa jokaisessa on erilainen teema. Myös ravintolat ovat varsin mielenkiintoisesti sisustettuja. Olen pari kertaa pysähtynyt Madonna Innissä ihan vaan vessatauolla, ja jopa sen vessat ovat kuuluisia. Miesten vessan urinaali on tehty kiven näköisestä laatasta, ja on kuin vuori. Kun vessa huuhdellaan, siinä kulkee vesiputous. Miesten vessassa voikin välillä törmätä innokkaisiin naisturisteihin jotka haluavat valokuvan tuosta tunnetusta urinaalista. 

Olen usein miettinyt, että olisi hauska yöpyä Madonna Innissä, ja nyt siihen sitte tuli mahdollisuus. Se olisi samalla mukavasti katkaissut pitkän automatkan vauvan kanssa. Mutta mutta... kukapa olisi arvannut, että tämä hotelli vähän niin kuin keskellä ei mitään olisi jouluviikollakin loppuunmyyty!

Madonna Inn on San Luis Obispossa

Madonna Inn on San Luis Obispossa

Se mihin lopulta päädymme, on vielä täysi arvoitus. Lähtöaamuna on vielä tarkistettava, että kaikki tiet ovat auki, ja pääsemme ajamaan sukulaisille saakka. Samalla seurailen myös ilmanlaatua alueella. Voitteko uskoa, että Piilaaksossa siihenkin tarkoitukseen löytyy oma puhelinsovellus?! Itse lomasuunnitelma on vielä täysin levällään. Aina ei mene hyvätkään suunnitelmat ihan putkeen!

Onko sinulla ollut matkasuunnitelmia jotka ovat menneet mönkään?