Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Yhdysvallat

Onnenkeksien tehtaalla - San Franciscon Fortune Cookie Factory

Paula Gaston

Pari viikkoa sitten juhlimme kiinalaista uuttavuotta San Franciscon Chinatownissa. Ennen juhlavaa paraatia kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, tietenkin. Täällä kiinalaisissa ravintoloissa tavataan ruokailun päätteeksi tuoda aina koko seurueelle onnenkeksit (fortune cookie), joiden sisältä löytyy viesti. Olimme suunnitelleet visiittiä myös kulman takana sijaitsevalle onnenkeksien tehtaalle; Golden Gate Fortune Cookie Factorylle, ja niin päätimme piipahtaa siellä vielä ennen kuin lähdimme etsimään paikkaa paraatikatujen varrelta.

chinese_food.jpg
1F10064A-C8D0-4244-BB4E-BD10E59E356D.JPG

KIINALAINEN ONNENKEKSI EI OLEKAAN KIINALAINEN


En ollut koskaan ajatellut sellaista asiaa, että nämä onnenkeksit ovatkin yhdysvaltalainen tapa, eikä niihin välttämättä törmää Aasiassa. Niiden ihan varsinainen alkuperä ei ole varmuudella tiedossa, mutta uskotaan, että ne ovat kulkeutuneet Yhdysvaltoihin japanilaisten maahanmuuttajien mukana 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa. Japanin Kiotossa on edelleen myynnissä saman tyyppinen keksi, joka kenties voisi olla sukua tälle amerikkalaiselle versiolle. Magoto Hagiwaran sanotaan olevan ensimmäinen, joka tarjosi ihmisille onnenkeksejä San Franciscon Golden Gate puiston japanilaisessa puutarhassa. Muutama muu taho on sittemmin myös väittänyt olevansa onnenkeksien oikea keksijä, mutta kukaan ei ole voinut todistaa sitä todeksi.

Keksi on leivottu jauhoista, sokerista ja seesaminsiemenöljystä, ja se on yleensä maustettu vaniljalla. Alunperin kaikki onnenkeksit tehtiin käsin, mutta niiden tekeminen vauhdittui suuresti kun avuksi keksittiin “fortune cookie machine” Kalifornian Oaklandissa. Sisällä olevassa viestissä on usein joku aforismi tai ennustus, ja välillä myös lottonumerot.

PISKUINEN GOLDEN GATE FORTUNE COOKIE FACTORY

Kun saavuimme Fortune Cookie Factorylle, olimme kääntyä kannoillamme, sillä jono sisälle oli aika pitkä. Se kuitenkin tuntui etenevän vauhdilla, ja pian meille selvisikin miksi. Tehdas on todella pieni, siis ihan pikkuruinen, ja sen kiertämiseen kuluvan ajan voi laskea minuuteissa yhden käden sormilla. Kävijöillä on mahdollisuus nähdä kuinka pari työntekijää taittelee onnenkeksejä, sekä ostaa erilaisia keksejä kotiin viemisiksi. Tarjolla on perinteisten keksien lisäksi ainakin suklaisia ja eri makuisia keksejä sekä jättionnenkeksejä. Tehtaalta voi ostaa myös onnenkeksin omalla viestillä, eli sen sisään voi kirjoittaa ihan mitä itse haluaa. Siinäpä vinkki jollekin vaikkapa kosintaa ajatellen, vai mitä?!

fortune_cookie_factory.jpg

Me seurasimme tehtaan sisälle jonossa ja ostimme kotiinviemisiksi rasiat suklaisia keksejä. Lisäksi ehdimme napata muutaman kuvan sisältä vaikka jono liikkuikin koko ajan ripeästi. Valokuvaaminen tehtaalla on sallittua, mutta kuvien ottamista vastaan toivotaan vierailijoiden joko ostavan jotakin, taikka lahjoittavan 50 centtiä keräsylaatikkoon. Fortune Cookie Factory on avattu vuonna 1962 ja sen omistaa Franklin Yee. Tehdas valmistaa yli 10 000 keksiä päivittäin.

fortune_factory.jpg
fortune_factory_cookies.jpg
fortune.jpg
fortune_cookies_chocolate.jpg

Viikko vierailumme jälkeen luin uutisista, että tehdas saattaa joutua sulkemaan ovensa sillä San Franciscon pilviin nousseet vuokrahinnat ovat laittaneet paikalliset yritykset todella ahtaalle. Olisipa harmi jos näin kävisi. Golden Gate Fortune Cookie Factory on sentään pala Chinatownin historiaa ja todella hauska vierailukohde!

 

Täydellinen shoppailijan opas Yhdysvaltoihin

Paula Gaston

Enpä muista monenko monituista kertaa olen Yhdysvaltoihin tuleville tutuille, ja tuntemattomillekin, listannut kaikenlaisia kauppoja ja mitä niistä löytyy. Vaikka halvan dollarin ajat ovat auttamattomasti ohitse, löytää täältä kyllä merkkituotteita edelleenkin edullisemmin kuin Suomesta. Ja onhan valikoimakin monissa kaupoissa moninkertainen. Se mitä ei täältä löydy, sitä ei tarvita! Sellaista kulutusjuhlaa on amerikkalainen kaupanteko. Mutta minne sitten kannattaa mennä ostoksille?

Tässä tulevat omat lempikauppani:

VAATTEET

Jos etsit vaatteita HALVALLA, myös siis merkkivaatteita, niin suuntaa seuraaviin kauppoihin; Ross Dress for Less, Burlington (entinen Burlington Coat Factory), Marshalls tai Tj Max. Näistä kaupoista löytyy kaikenlaisia jämiä ja edellisen sesongin mallistoja ihan naurettavilla hinnoilla. Itse ostoskokemus ei välttämättä ole sieltä parhaasta päästä, sillä kaupat ovat yleensä sotkuisia, ja muistuttavat vähän kirppiksiä. Monista malleista on jäljellä vain pari kappaletta eri kokoja, joten samasta vaaterekistä löytyy muitakin vaatteita, eikä se näytä kovin siistiltä. Penkomalla voi kuitenkin tehdä todellisia löytöjä ainakin Calvin Kleinin, Tommy Hilfigerin, Guessin, Michael Korsin ja monesta muusta merkistä. Tarjolla on vaatteiden lisäksi laukkuja, kenkiä ja kodintavaraa. Amerikkalaisten oma Guess (eli kaikkien suosikkimerkki) on Coach, ja sitäkin löytyy näistä kaupoista.

4AD76F85-AD28-4EDD-964B-39ACE3AA4530.JPG

Eri merkkien omat kaupat löytyvät helpoiten ostoskeskuksista (mall) mutta jos löydät lähistöltä tehtaanmyymälöistä koostuvan ostoskeskuksen (Outlet mall), saat ostoksesi vähän halvemmalla. Yksi lempparini työvaatteita etsiessäni on Banana Republic ja rennompaan menoon japanilainen Uniqlo. Jälkimmäisestä löytyy joskus jopa Muumi -aiheisia vaatteita, ja tekivätpä he kamppanjan myös Marimekonkin kanssa viime vuonna. Ennen kävin hyvin usein myös Gap:ssä, mutta jostain syystä se on viime vuosina jäänyt pois listaltani. En ole suuresti ihastunut myöskään Victoria’s Secretiin, vaikka sitä aina välillä Suomeen tuliaisiksi tuonkin. Nämäkin kaupat löytyvät ostoskeskuksista.

Uikkareita etsiville antaisin vinkiksi mennä heti joulun jälkeen Target tavarataloon. Kevään jälkeen uikkarivalikoima pienenee tai lähes katoaa, mutta joulun jälkeen siellä on ihan oikeasti aika kivoja uima-asuja. Targetissa on myös aika hyvä valikoima äitiysvaatteita. Ostin jonkun verran äitiysvaatteita myös ostoskeskuksissa löytyvästä Motherhood Maternity -liikkeestä.

Nordstrom Rack on yksi kestosuosikeistani, varmaan osaksi koska se sattuu olemaan tuossa ihan vieressämme. Nordstrom Rack on Nordstromin sisarkauppa, joka myy designervaatteita reilusti alennettuun hintaan. Jos etsit siis designer vaatteita, niin niitä löytyy kaikkien merkkien omien liikkeiden lisäksi ainakin Neuman Marcukselta ja Norstromiltä. Kannattaa myös kurkata Neuman Marcuksen online kauppa joka on nimeltään Lastcall.

3DF1C366-56E3-4114-94C2-8B7F35258410.JPG

KENGÄT

Kenkiä ostan vaihdellen useammista paikoista. Vapaa-ajan kengissä ja sandaaleissa ehdoton lempparini on Skechers joka löytyy yleensä ostoskeskuksista. Nämä kengät vaan on niin hyvät jalassa jos joutuu reissussa kävelemään paljon. Ja niin vaan lähes kaikki Suomen vieraat ovat lähteneet meiltä Skechersit mukanaan. Tätäkin merkkiä löytyy yllä mainituista halppiskaupoista joista ostan sitten paljon muunlaisia kenkiä.

Yksi isompi kenkäkauppa on DSW jossa kannattaa suunnata ihan kaupan perälle, ja kahlata läpi sen alennushyllyt. Aika usein DSW:n nettisivuilta saattaa saada jonkunlaisen ale-kupongin kauppaan. Ostoskeskuksista löytyy myös Payless Shoes, josta joskus voi löytää kivoja kenkiä, ja ainakin erikoiskenkiä, kuten balettitossuja sun muuta. Valitettavasti ketju on enenemissä määrin joutunut sulkemaan kauppojaan, joten ihan joka mall:sta sitä ei enää löydy.

Niille jotka himoitsevat todellisia merkkikenkiä Manolo Blahnikista Jimmy Choohon, vinkkinä sellainen, että Nordstrom Rackistä voi hyvällä tuurilla joskus löytää näitä kenkiä isoilla alennuksilla. Harmittavasti ne tulevat yleensä vain yksittäiskappaleina ja menevät tietysti nopeasti, mutta aina kannattaa käydä kyttäämässä. Myös muita merkkejä siellä on usein alennuksessa kuten Uggseja. Nordstrom ja Neuman Marcus myyvät myös designerkenkiä, ja Lastcallista niitä saa usein alennuksella.

TAVARATALOT

Tavarataloista ykköset ovat ehdottomasti Target ja Walmart. Walmart mahtanee olla se edullisin ostospaikka koko maassa mutta laatu onkin sitten ihan toinen juttu. Leluja ja lastentarvikkeita sieltä toki löytää edullisesti. Jos nyt amerikan matkallasi jostain syystä tarvitset vaikka autoon jotain, taikka esimerkiksi retkeilyvarusteita, voi Walmart olla nopea pelastus. Targetista sen sijaan ostan joskus ihan vaatteitakin, varsinkin lapsille, ja se on kauppana siistimpi kuin Walmart. Eri osavaltioissa on myös omia tavarataloketjuja. Target on tällä hetkellä meidän “to go” -paikka lelujen ja lasten synttärilahjojen suhteen. Lelukaupat kun ovat kaikki menneet konkurssiin. Aika usein ostan sieltä myös vauvatarvikkeita ja -ruokia.

Kerran tyttäreni sanoi minulle, että haluaa mennä sinne “Red Circle -kauppaan”. Pari viikkoa asiaa mietittyäni lopulta välähti: Red Circle = Target.

Kerran tyttäreni sanoi minulle, että haluaa mennä sinne “Red Circle -kauppaan”. Pari viikkoa asiaa mietittyäni lopulta välähti: Red Circle = Target.

LASTENVAATTEET

Nyt täytyy myöntää, että suosin lastenvaatteissa suomalaisia ja ruotsalaisia merkkejä. Ei voi mitenkään kieltää, että ne vaan kestää paremmin ja niistä ei haalistu värit kuivurissakaan. Varsinkin kun meillä on kaksi tyttöä, niin on kiva siirtää vaatteet sitten isosiskolta pikkusiskolle. Siksi on perusteltua vähän satsatakin rahallisesti lasten vaatteisiin…(öhöm, näin ainakin itselleni uskottelen). Mutta tottakai täältäkin on tullut ostettua vaatteita. Aika usein tulee ostettua lasten vaatteita Targetista. Siellä on yleensä kiva valikoima suht edullista tavaraa, ainoana huonona puolena vaan se, että koulussa tuntuu sitten joka toisella olevan ne samat legginsit tai sama hame. Yksi täällä suosittu merkki on Carter’s, jolta minäkin olen joskus ostanut esimerkiksi pyjamia. Muuten en ole päässyt sisälle tähän merkkiin. Gapissä on myös ihan kivoja lastenvaatteita. Eri merkkien kaupoissa, kuten Tommy Hilfigerillä ja Guessilla on myös lastenvaatepuolensa. Niitä löytyy usein sitten myös tuolta halppiskaupoista myös. Ihania juhlavaatteita ja kaikenlaisia mekkoja löytyy Burlingtonilta rekkitolkulla.

Lasten kengät ovatkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Pienimpiä kenkiä tilasin muinoin aika usein netistä. Parit kengät olemme ostaneet Burlingtonilta ja Nordström Rackistä, mutta sieltä löytyy sopivia vain hyvällä tuurilla. Jos kengät tulevat kovaan käyttöön niin suosittelen jälleen kerran tennareita Sketchersistä.

D2988069-F493-4400-AE00-2D88E40D7BC2.JPG

MEIKIT

Meikkien osalta en valitettavasti osaa ihan kattavasti antaa vinkkejä, sillä tilaan melkein kaikki tuotteet online -kaupoista. Ennen tapasin ostaa tuotteita Macy’s tavaratalosta joka löytyy yleensä ostoskeskuksista. Suurin osa tutuistani tuntuu suunnistavan nykyään Sephora -liikkeeseen.


Siinäpä sitä. Jos jotain unohtui, niin laitahan kysymystä kommenttikenttään ja koitan vastata. Muistutan vielä, että yleensä vero lisätään hintaan vasta kassalla mikä saattaa yllättää ensi kertaa täällä matkaavan. Muutamassa osavaltiossa tätä veroa (sales tax) ei ole lainkaan. Ja eri osavaltioissa toki on omia kauppaketjuja myös. Sitten ei kun shoppailemaan!

 

Näin juhlitaan kiinalaista uuttavuotta San Franciscon Chinatownissa

Paula Gaston

Niin se sitten alkoi, Sian vuosi! Tarkemmin ottaen oikein ruskean sian vuosi. Jo usean vuoden ajan olen yrittänyt päästä San Franciscon Chinatowniin katsomaan kiinalaisen uudenvuoden juhlintaa, ja sen kuuluisaa paraatia, mutta aina se on jäänyt välistä. Milloin mistäkin syystä; sataa vettä, lapsi sairaana… ja kaikkea maan tai taivaan väliltä. Mutta tänä vuonna vihdoin suuntasin ystäväni kanssa viettämään tätä juhlapäivää maailman suurimpaan Aasian ulkopuoliseen kiinalaiseen kaupunginosaan. Ja vaikka olikin hyytävän kylmä ilta, oli kuitenkin hauskaa olla paikan päällä pommien paukkeessa ja ruudin haistessa.

Jos haluat nähdä millaista meno oli, kurkkaa videot Instagramistani Instastoriesin alta!

SAN FRANCISCON HISTORIALLINEN CHINATOWN

San Franciscon Chinatown, eli kiinalainen kaupunginosa, on perustettu vuonna 1848 ja se on yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Lähes 35 000 ihmistä asuu tässä kaupunginosassa, ja se on Manhattanin jälkeen koko maan tiheimmin asuttu alue. Se on pitkän historiansa aikana nähnyt monenlaista aina maanjäristyksistä aasialaisjengien yhteenottoihin saakka. Monet lähialueilla asuvat kiinalaiset tulevat Chinatowniin ostoksille ja eri tapahtumiin, matkailijat taas katselemaan paikkoja ja syömään. Sen kujilla kävellessä unohtaa välillä olevansa Amerikassa eivätkä kaikki sen asukkaat edes osaa englantia. Chinatown on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos muuten on kaupungissa.

 

UPEA UUDEN VUODEN PARAATI

Joka vuosi noin pari viikkoa kiinalaisen uudenvuoden alkamisesta Chinatownissa järjestetään suuri paraati. Illan hämärtyessä ihmiset pakkautuvat kadun varsille odottamaan, ja ilotulitepommit alkavat paukkua. Jos mielii eturivin paikalle, on oltava reitin varrella jo vähintään tuntia ennen paraatin alkua. Paraati kestää useita tunteja, ja se päättyy tuomarien teltalle, jossa valitaan illan paras esiintyjä tai float, eli eräänlainen koristelu liikkuva kärry.

Paraati on sekoitus kiinalaisia kansanperinteitä ja amerikkalaista paraatikulttuuria. Koko homma alkoi poliisisaattueella ja jatkui siitä sitten erilaisten esiintyjien sisääntulolla. Sian -vuotena koristeet olivat tietenkin kyseisen teeman mukaisia. Kiinalaisia perinteitä olivat muun muassa lukuisat lohikäärmetanssijat, eri taistelulajien esittelijät ja muut tanssijat. Amerikkaa taisivat edustaa monet marssiorkesterit, poliisien ja palokunnan edustajat piipaa-autoineen ja ne floatsit tietenkin. Mieleen jäivät erityisesti juuri ne värikkäät lohikäärmeet ja koristellut San Franciscon cable carit, jotka tällä kertaa kulkivat rattailla.

chinese_police.jpg
EF34FEEC-4B56-40E8-B50F-752B7908A7E9.JPG
32932144-06BF-44AD-897B-B0522004A9D4.JPG
Pikkupossuja

Pikkupossuja

F49E284B-5053-4241-A159-7B84AB37AE9E.JPG
chinese_float.jpg
99629CE4-D3CA-4DB9-B795-94EE6A43A162.JPG

Ensimmäinen paraati järjestettiin jo vuonna 1858, mutta uuden vuoden viettoon kuuluu Chinatownissa paljon muitakin tapahtumia. Vuosittain juostaan ainakin Chinese New Year Run, kilpaillaan Miss Chinatown U.S.A. tittelistä ja pidetään kukkamarkkinoita. Miss Chinatown perintöprinsessoineen olikin mukana paraatissa. Paraati oli itseasiassa niin pitkä, että ehdimme jo hakea kuumaa teetä ja iltapalaa lähileipomosta, ja lähteä kävelemään juna-asemaa kohti kun näimme vielä sen viimeiset osallistujat matkan varrella. Sormet kohmeisena kaivoimme vielä puhelimia taskuista kuvia varten.

694967C1-BCED-4624-BCFA-297944A8A25B.JPG
6E915567-C724-49A7-9F8D-9DC41188A6BD.jpg
C0F4DD6D-51A2-4E41-882A-C7CC4B3E301E.JPG

Paraati päättyi “Grand Finaleen” jossa tanssi Golden Dragon. Lohikäärme on valmistettu Kiinassa, ja se on yli 80 metriä pitkä. Sen kantamiseen paraatissa tarvitaan 100 ihmistä. Ja kylläpä se kieltämättä olikin upea kun se mutkitteli ohitsemme melkein hipoen kameroitamme.

CCB854C0-E155-428E-B665-EB8D9DF5C39D.JPG

Kotiin lähtiessä totesimme, että tämä oli hyvä harjoitteluvuosi. Ensi vuonna tullaan paikalle isommalla porukalla, taitettavien tuolien, kahvitermarin ja lämpimimpien vaatteiden kera. Nyt tiedämme myös mistä kohdalta paraatia on parasta seurata. Parhaat paikat tien reunalla ovat heti katomopenkkien jälkeen, sillä esiintyjät pysähtyvät aina katsomoiden eteen tekemään rutiininsa. Tai sitten kannattaa satsata $35 päästäkseen penkille istumaan. Muutenhan paraatia voi seurata ilmaiseksi.

Olipa hieno kokemus! Hyvää Sian vuotta kaikille!

 

Shamppanjabrunssilla San Franciscon ikonisessa Cliff Housessa

Paula Gaston

Ystävänpäivän kunniaksi kävimme toissa viikolla sunnuntaibrunssilla San Franciscon kuuluisassa Cliff Housessa. Kuten kerroin jo aiemmin, lähdemme harvemmin liikenteeseen sinä ihan oikeana Ystävänpäivänä, ja niin tälläkin kertaa juhlimme vasta viikonloppuna. Jo useamman vuoden olen miettinyt, että Cliff Housessa olisi joskus kiva käydä syömässä, onhan se sentään aivan ikonen paikka San Franciscossa, ja sitten luin niceMATKAAJA -blogista kokemuksia brunssista, ja innostuin asiasta. Saimme vihdoin potkittua itsemme Cliff Houseen asti herkuttelemaan ja se kannatti.

CLIFF HOUSEN PITKÄ JA VÄRIKÄS HISTORIA

Cliff House -ravintola sijaitsee aivan upealla paikalla Ocean Beachin viressä olevilla kallioilla San Franciscossa. Ravintola avattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1858, ja se on itse asiassa rakennettu tai remontoitu uudelleen viisi kertaa vuosien saatossa. Toinen Cliff House rakennettiin samalle paikalle 1863, ja siitä tuli suuri menestys. Myöhemmin kyseinen rakennus vaurioitui dynamiittilastissa olleen purjealuksen ajautuessa ravintolan alla olevalle kivikolle ja räjähtäessä. Ravintola korjattiin mutta jouluna 1894 se lopulta tuhoutui kokonaan tulipalossa. Myös sen asiakasrekisteri paloi, tuhoten todisteet sen kuuluisista asiakkaista kuten amerikkalaisista presidenteistä ja muista.

Adolph Sutro, joka oli aiemmin ostanut Cliff Housen, rakensi kolmannen ravintolan tulipalon jälkeen. Siitä tuli upea viktoriaaninen kartano, joka tunnettiin nimellä “the Gingerbread Palace” (Piparkakku palatsi). Samana vuonna hän aloitti myös Sutro Bathsin rakentamisen Cliff Housen viereen; tuon oman aikansa suurimman sisäuimalan koko maailmassa. Upea ravintolarakennus selvisi San Franciscon suuresta maanjäristyksestä vuonna 1906 pienin vaurion vain palaakseen maan tasalle heti seuraavana vuonna. Niin alkoi neljännen Cliff Housen aikakausi. Myös Sutro Baths tuhoutui tulipalossa myöhemmin vuonna 1966, ja sen rauniot ovat edelleen nähtävissä Cliff Housen vieressä.

Tulipalon jälkeen Sutron tytär, Emme Merritt otti ohjat käsiinsä, ja rakennutti uuden ravintolan palaneen tilalle. Sen jälkeen rakennus on käynyt läpi mittavia remontteja. Lopulta sen otti haltuunsa National Park Service eli kansallispuistoyhdistys, joka palautti rakennuksen uusklassisen tyylin, ja palkkasi siihen ravintolan pitäjät. Ravintoloiden lisäksi rakennuksessa toimii myös lahjatavarakauppa.

Nykyinen Cliff House

Nykyinen Cliff House

POHJATTOMAT MIMOSAT JA HERKKUJA NOTKUVA PÖYTÄ

Cliff Housessa on kaksi erillistä ravintolaa; Bistro Restaurant ja vähän fiinimpi Sutro’s. Sunnuntaibrunssi tarjoillaan kuitenkin Terrace Roomissa josta on aivan upeat näköalat merelle. Kattauksia oli kolme, ja me tällä kertaa olimme niistä siinä viimeisimmässä, eli kello kahdelta iltapäivällä. Paikka oli ihan tupaten täynnä, ja saimmekin varatessa varmaan yhden viimeisistä pöydistä.

Brunssiin kuului hyvin perinteinen pohjaton shamppanjamimosa, alkoholittomat juomat ja kahvi. Pohjattomalla tarkoitan sitä, että mimosaa saa juoda niin paljon kuin haluaa, eli täällä sanotaan “bottomless mimosas”. Ja lasi ei kyllä juurikaan kerennyt tyhjänä olla, tarjoilu pelasi kyllä saumattoman hyvin. Miedän 6-vuotias neitikin oli innoissaan, kun sai hörppiä alkoholitonta siideriä hienosta lasista, eikä niistä iänikuisista muovikupeista mitä täällä lapsille aina annetaan.

CCF80FEE-2829-4858-A282-CCAEBE80C91F.JPG
C548A2F3-CCF3-4E44-A7C1-A9AA74B50FD9.JPG

Buffetpöydästä löytyi perinteisiä aamiaisruokia; munakasta, aamiaismakkaroita, eggs benedict (joka on suurta herkkuani), pekoonia ja perunagratiinia. Lisäksi tarjolla oli kalaa monella eri tavalla valmistettuna, samoin kuin katkarapuja. Meille tämä sopi enemmän kuin hyvin, sillä rakastamme mereneläviä. Oma suosikkini näistä oli miso -kastikkeessa marinoidut lohimedaljongit. Maistoimme myös paellaa, erilaisia juustoja ja leikkeleitä, sekä monenlaisia salaatteja. Tarjottavaa oli itseasiassa niin monenlaista, että en ihan kaikkea edes maistanut. Esimerkiksi valtavalta hedelmätarjottimelta maistoin vain muutamaa laatua, sillä maha alkoi olla jo todella täynnä. Jälkkäreista ehdoton suosikkini oli kananmunankuoren sisään tehty butterscotch cream. Nom nom!

F85D6221-D516-4229-9CC9-CAD54B4DC97E.JPG
3F98029E-78AC-4E09-8AD3-27C6131B8C5B.JPG
paella.jpg
0061F9D5-E0E2-4B71-A9EA-4B8676CC788B.JPG
0D2B2E6E-85D6-45AA-98D0-EF3304FA5A17.JPG
C028CAA8-37C5-43D7-8106-E7676F674D49.JPG

Sunnuntaibrunssi maksoi $65, josta lapset puoleen hintaan. 1,5 -vuotiaasta neidistämme he eivät veloittaneet mitään, vaikka aluksi luulimme, että hänestäkin maksu menee. Brunssin aikana oli mahdollisuus kuunnella harppumusiikkia. Se jotenkin sopikin hirmu hyvin tämän paikan tunnelmaan.

Cliff Housessa käynnin voi kivasti yhdistää vaikka pieneen kävelylenkkiin Lands Endillä, jossa Sutro Bathsin rauniot ovat. Polun alussa alhaalla on pieni luola, ja jos polkua jatkaa eteenpäin on edessä upeat näkymät Golden Gaten sillalle.

Tällaisia ovat maisemat Lands Endillä.

Tällaisia ovat maisemat Lands Endillä.

Auringonlasku Sutro Bathsilla. Kylpylän altaiden rauniot ovat vielä nähtävillä.

Auringonlasku Sutro Bathsilla. Kylpylän altaiden rauniot ovat vielä nähtävillä.

Miten teillä vietettiin ystävänpäivää?

Los Angeles Zoo - Miksi en palaa sinne enää koskaan

Paula Gaston

Joulumatkallamme Etelä-Kaliforniaan pistäydyimme yhtenä päivänä Los Angelesin eläintarhassa (Los Angeles Zoo and Botanical Gardens). Nikottelin vähän kun kuulin sukulaisten valitsemasta kohteesta, mutta tiesin, että lapsilla ainakin tulee olemaan hauskaa. Itselleni on hiipinyt epäilys, että en välttämättä nauttisi vangittujen villi-eläinten katselemisesta. Tsemppasin itseäni kuitenkin ajattelemalla, että ollaanhan nyt sentään Los Angelesissa, ja eläinten olot ovat varmasti mitä parhaimmat. Ja meille muutenkin päivän pääkohde oli eläintarhan jouluvalot, joita pääsimme ihastelemaan sitten illalla jolloin eläimet eivät ole ulkosalla. Valot olivatkin meidän mieleen, mutta sitä ennen vietimme päivän ihmetellen ja etsien erilaisia eläimiä.

658E9913-A934-479E-B1B7-567926450130.JPG

PALJON MELUA TYHJÄSTÄ

Kierros eläintarhassa alkoi heti jo vähän kummallisesti. Pari ensimmäistä eläintaloa, joihin menimme sisään, olivat täysin tyhjiä. Olimme vähän ymmällämme, että onkohan koko eläintarhassa eläimiä lainkaan. Missään ei ollut kylttejä tai selitystä siitä, miksei ikkunoiden takana ollut ketään. Siitä kun sitten jatkoimme eteenpäin niin alkoihan niitä eläimiäkin toki tulla.

Päivän aikana näimme kaikenlaisia eläimiä flamingoista seeproihin ja apinoihin. Apinat pitivätkin melkoisen metakan kun niille tuotiin juuri ruokaa. Leopardi pysytteli kokonaan piilossa niin että näimme siitä vain vilaukselta korvat. Mutta mitä syvemmälle eläintarhaan päästiin, sitä pienemmälle mielestäni häkit näyttivät. Ja kun päästiin elefanttien kohdalle, emme voineet olla miettimättä ääneen, että miksi yksi elefantti seisoo paikallaan ja vatkaa päätään edestakaisin. Olen nähnyt samankaltaista käytöstä kyllästyneillä tai stressaantuneilla hevosilla, niin sanottua kutomista. Onneksi en ollut seurueessamme ainoa, jota tämä käytös ihmetytti, ja olimme porukalla sitä mieltä, että eläinten olot eivät näytä nyt ihan priimoille. Esimerkiksi jättiläiskokoisia kirahveja oli tungettu pieneen aitaukseen neljä. Niiden elinalue näytti kyllä tuskaisen pieneltä, ja mietimme, että niillä täytyy olla käytössään joku toinenkin aitaus. Myöhemmin juttelimme eläintarhan työntekijän kanssa, joka kertoi meille kirahvien aitauksen todellakin olevan ainoa niiden olinpaikka, ja alkoi kiireesti kertomaan meille tarhan laajentamissuunnitelmasta. Elefantin käytöksellekin löytyi selitys; se odotti ruokaansa paikassa jossa näki eläintenhoitajan laittavan ruokia valmiiksi. Hmmm…

la_zoo_flamingos.jpg
la_zoo_apina.jpg
la_zoo_tapir.jpg
Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Ihan ylipäätänsä koin, että koko paikka kaipaisi vähän kohennusta ja ehdottomasti monien eläinten häkit tai aitaukset olivat aivan liian pieniä. Eläintarha onkin avattu tällä paikalla jo vuonna 1966, ja sen historiasta löytyy useita eläinten karkailuja. Lisäksi monessa paikassa oli vähän epämääräisen näköistä rojua, josta en aina oikein tiennyt kuuluuko se eläintarhaan vai ei. Ehkä se osin selittyy illan valoshow:lla, mutta joidenkin eläinten kohdalla huomasin katselevani jonkunlaisia härveleitä aitauksen etuosalla eikä eläimiä. Alueella oli myös useita tyhjiä tiloja jotka herättivät hämmennystä koska niissä ei ollut mitään informaatiota asiasta. Ihmiset haahuilivat etsien eläimiä joita ei sitten ollutkaan missään. Vaikka tiedän, että eläintarhassa tehdään paljon hyvääkin, kuten hoidetaan loukkaantuneita eläimiä jotka löytyvät luonnosta, koin että tämän sortin eläintarha ei ehkä ole minun juttuni. Menen mieluummin kansallispuistoon luonnon keskelle, ja jos satun siellä bongaamaan jonkun eläimen, tuntuu se oikeasti hienolle.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

JOS NYT SITTEN KUITENKIN

Jos nyt kuitenkin olet menossa Los Angeles Zoohon eläintarhaan, niin tämän paikan vetonaulat lienevät Campo Gorilla Reserve ja Chimpanzees of Mahale Mountains. Lisäksi Aasian elefanttien saaminen eläintarhaan on ollut yksi sen suurimmista satsauksista, ja alueella halutaan kertoa ihmisille Thaimaan elefanttien tilanteesta. Winnick Family Children's Zoon alueella lapset pääsevät silittelemään ja harjaamaan farmieläimiä, ja alueella on myös erillinen leikkipaikka.

Eläintarhassa on helppo kulkea lastenrattaidenkin kanssa, ja ruokapaikkoja on vessoja on useita. Ainoa paikka joka keräsi valtaisat jonot tuntui olevan vaipanvaihtopisteet, joten niitä kaivattaisiin ehdottomasti enemmän. Eläintarhat asiakkaat kun usein ovat juurikin näitä pikku-ihmisiä. Ravintolasta löytyi monenlaista syötävää sekä aikuisille että lapsille, ja kerrankin myös mukavampia terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Lipun oston yhteydessä saimme sekä alueen kartan, että hauskat passit. Eläintarha on nimittäin jaettu maanosittain, ja passista sai sitten raaputella kuvia kun tietty maanosa oli käytynä. Neljän kohteen löytymisen jälkeen matkamuistomyymälästä sai pienen matkamuiston mukaansa.

C8190F10-427E-45BC-B979-6AB07D993A53.jpg

Eläintarha on avoinna päivittäin kello 10-17. Liput ovat $21, ja $16 lapsilta 2-12v. (2019)