Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Lifestyle

Lentokenttäkokemus joka ei hevillä unohdu

Paula Gaston

Lentoliikenne on kahlannut viime aikoina melkoisessa kaaoksessa. Mutta ihan ilman tämän viikon lentokatastrofiakin, aina välillä ei reissut mene ihan putkeen. Meillä on ollut monenlaisia kommelluksia reissuillamme; Milloin on jääty koneesta kokonaan, milloin on laukut olleet hukassa ja milloin lentolakko muuttanut koko suunnitelmat. Mutta yhtä matkakokemusta Helsinki-Vantaan lentokentällä ei valitettavasti pääse aikakaan kultaamaan. Sen verran kovaa se kolahti, että vielä vuosienkin jälkeen nousee mieleen kun palaan kyseiselle kentälle.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Olimme olleet isommalla porukalla pidemmällä työmatkalla. Matka oli kertakaikkisen onnistunut kaikin puolin, ja meillä oli kasassa tosi hyvä porukka. Lentomme Lontoosta oli reippaasti myöhässä, ja ilman sen kummempia selityksiä, meidät jätettiin odottelemaan. Useiden tuntien odottelun jälkeen meille kaikille taisi olla jo selvää, että tulemme mahdollisesti myöhästymään jatkolennoltamme maakuntaan. Lopulta pääsimme kuitenkin lennolle Helsinkiin, ja perillekin kunhan kone ensin odotteli lähtölupaa. Vaikka kaikki olivat reissusta jo vähän väsyneitä, ja odottivat kotiinpääsyä, oli jengi kuitenkin hilpeällä tuulella ja naurua riitti. Kunnes…

Helsingin päässä juoksimme seuraavalle portille tuli takapuolessa, toiveikkaana siitä, että kone olisi odotellut meitä. Olimme pikkukoneen matkustajista varmastikkin hyvinkin puolet, ja operoiva lentoyhtiökin oli sama, joten pieni toivon kipinä eli yhä. Mutta turhaan. Lentokoneesta ei näkynyt jälkeäkään, ja masentuneena ja hikisenä juoksemien jälkeen käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Maahantulopalvelujen tiskille. Kellokin näytti jo yli puoltayötä. Ja sielläpä meitä odottelikin illan varsinainen yllätys.

Tiskillä meitä oli vastassa kiukkuinen virkailija, jolta ei juurikaan sympatioita herunut. Toki meille luvattiin hotellihuoneet ja lennot seuraavalle päivälle, mutta tapa jolla se tehtiin oli kertakaikkiaan jotain uskomatonta. En ole koskaan missään, en ennen enkä jälkeen tämän, nähnyt vastaavanlaista asiakaspalvelua. Ensin meille hyvin harvasanaisesti yrmyiltyään hän alkoi korottamaan ääntään, ja lopulta hän hyppäsi ylös tiskin takaa ja lähti kävelemään. Hän ei enää puhunut, vaan hän huusi. En liioittele tätä asiaa yhtään. Ymmärsimme, että meidän oli määrä seurata häntä, mutta hän meni niin lujaa, että osa porukasta ei pysynyt perässä. Mutkittelimme jonkunlaisen henkilökunnan tilan läpi hakemaan laukkujamme, ja siitä hötäkässä hän paiskasi heilurioven kiinnin niin, että se osui työkaveriani päähän. Siinä vaiheessa porukkamme joka oli toistaiseksi pystynyt hillitsemään ihmetystään, alkoi olla jo raivon partaalla, ja alkoi pikkuhiljaa menettää malttiaan. Yksi lähti sairaalan ensiapuun tikkauttamaan otsaansa kun toiset kipusivat bussiin ja matkasivat hotelliin. Kaikki olivat niin pöyristyneitä ja järkyttyneitä, että nukkumisesta ei tullut mitään, vaan oli kokoonnuttava hetkeksi pieneen kriisipalaveriin aulaan. Huh huh! Olipa melkoinen yö!

finnair_kone.jpg

Seuraavana päivänä pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja elämä jatkui. Tapahtunutta tietenkin selviteltiin useampaan otteeseen mutta ymmärtääkseni emme koskaan kostuneet siitä anteeksi pyyntöä kummempaa. Toivon todella, että asianomainen virkailija pääsi pois asiakaspalvelutehtävistä. Hän ei niihin kyllä soveltunut, eikä varmasti itsekään nauttinut työstään. Täällä Yhdysvalloissahan hänellä olisi melko varmasti lakisyyte vastassa. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisimmehan olleet oikeutettuja korvauksiin ainakin lennon myöhästymisestä. Tätähän lentoyhtiö ei missään vaiheessa tietenkään maininnut. Se kannattaa siis muistaa, että mikäli viivästys on yli kolme tuntia pitkä, kannattaa tarkistaa onko muuten oikeutettu lentoyhtiön korvaukseen. Tämä siis Euroopan unionin alueella. Mikäli ei asiaa osaa tai halua hoitaa itse, voi antaa sen hoidettavaksi esimerkiksi AirHelpille. Meidän kohdalla tapaus on jo vanhentunut mutta muuten korvausta voi anoa vielä jälkikäteen riippuen maasta.

Onko sinulla ollut ikimuistoisia kokemuksia lentokentällä? Tai kokemuksia korvauksen hakemisesta lentoyhtiöiltä?

 

Kesä ja Köpis

Paula Gaston

Huh hei… vihdoin on lennot tälle kesälle Suomeen varattuna. Finnair oli muistanut tänä vuonna hinnoitella itsensä ulos aika monen perheen kesälomabudjetista, joten tällä kertaa menopeliksi valikoitui SAS. Ihan ensimmäistä kertaa itse asiassa. Tänä vuonna lennot näyttivät täältä suunnasta Eurooppaan olevan reippaasti kalliimpia kuin viime vuonna, Finnair niistä reilusti kalleimpana. Olkoonkin, että lento olisi tietysti suora, mutta kipuraja tuli vastaan. Lento oli kyllä miellyttävä, viime vuonna nimittäin valitsimme kyseisen lennon, että siinä mielessä vähän harmi. Ja kyllä sitä on tuntunut harmittelevan koko Piilaakson suomalainen yhteisö.

09216D43-3592-4D14-A488-F9876A979D10.JPG

No nyt kun kerran lennetään Scandinavian Airlinesillä on meillä vaihto Kööpenhaminassa. Ihan hetken mielijohteesta, päätimme ottaa parin päivän pienen irtioton menomatkalla, ja tutustua Kööpenhaminaan ennen Suomeen menoa. Yllättäen tajusinkin, että en oikeastaan tiedä Kööpenhaminasta paljoa mitään, joten siltäkin osin on hauska viettää siellä pari päivää. Niin että nyt niitä vinkkejä kehiin, mitä pitäisi nähdä? Mitä ruokia kokeilla? Missä käydä? Mitä ylipäätänsä ehtii parissa päivässä edes näkemään? Toivottavasti jet lag ei ota meistä valtaa niin että näemme edes jotakin, ja voimme oikeasti sanoa käyneemme Tanskassa.

Olemme Kööpenhaminassa siis vain pari päivää, ja jatkamme siitä sitten Suomeen juuri ennen juhannusta. Siellä sitten vierähtääkin jälleen koko kesä. Jostain syystä tänä vuonna emme ole tehneet kesälle vielä mitään suunnitelmia. Ehkä onkin parempi niin, sillä meidän perheen suunnitelmat eivät näytä koskaan ihan menevän niin kuin pitäisi. Viime kesänä tarkoitus oli ajaa Norjaan Lofooteille mutta päädyimmekin Venäjälle, hups! Ja ensi kuussa meidän piti olla Meksikossa mutta ollaankin Arizonassa. Ihan pieniä muutoksia… ha ha!

C2ED9A81-BF57-4044-9107-4AA45F8A3B87.JPG

Ja kyllä tässä jo onkin ollut kesää ikävä. Talvi täällä Kaliforniassa on ollut tänä vuonna erityisen sateinen, ja kylmäkin, joten ajatukset ovat olleet jo kauan kesässä. Flunssapöpöt jyllää ja kävivät myös meillä kierroksen. Ihanaa kun aurinko on vihdoin ottanut vallan ja kevätkukat ovat puhjenneet kukkaan. Ajatukset alkaa väkisinkin kääntymään kesää kohti. Sitä ennen kuitenkin pyörähdän Napa Valleyssä maistelemassa viinejä, ja teemme road tripin Utahiin ja Arizonaan. Mutta haaveissa on jo se Köpis…

 

Täydellinen shoppailijan opas Yhdysvaltoihin

Paula Gaston

Enpä muista monenko monituista kertaa olen Yhdysvaltoihin tuleville tutuille, ja tuntemattomillekin, listannut kaikenlaisia kauppoja ja mitä niistä löytyy. Vaikka halvan dollarin ajat ovat auttamattomasti ohitse, löytää täältä kyllä merkkituotteita edelleenkin edullisemmin kuin Suomesta. Ja onhan valikoimakin monissa kaupoissa moninkertainen. Se mitä ei täältä löydy, sitä ei tarvita! Sellaista kulutusjuhlaa on amerikkalainen kaupanteko. Mutta minne sitten kannattaa mennä ostoksille?

Tässä tulevat omat lempikauppani:

VAATTEET

Jos etsit vaatteita HALVALLA, myös siis merkkivaatteita, niin suuntaa seuraaviin kauppoihin; Ross Dress for Less, Burlington (entinen Burlington Coat Factory), Marshalls tai Tj Max. Näistä kaupoista löytyy kaikenlaisia jämiä ja edellisen sesongin mallistoja ihan naurettavilla hinnoilla. Itse ostoskokemus ei välttämättä ole sieltä parhaasta päästä, sillä kaupat ovat yleensä sotkuisia, ja muistuttavat vähän kirppiksiä. Monista malleista on jäljellä vain pari kappaletta eri kokoja, joten samasta vaaterekistä löytyy muitakin vaatteita, eikä se näytä kovin siistiltä. Penkomalla voi kuitenkin tehdä todellisia löytöjä ainakin Calvin Kleinin, Tommy Hilfigerin, Guessin, Michael Korsin ja monesta muusta merkistä. Tarjolla on vaatteiden lisäksi laukkuja, kenkiä ja kodintavaraa. Amerikkalaisten oma Guess (eli kaikkien suosikkimerkki) on Coach, ja sitäkin löytyy näistä kaupoista.

4AD76F85-AD28-4EDD-964B-39ACE3AA4530.JPG

Eri merkkien omat kaupat löytyvät helpoiten ostoskeskuksista (mall) mutta jos löydät lähistöltä tehtaanmyymälöistä koostuvan ostoskeskuksen (Outlet mall), saat ostoksesi vähän halvemmalla. Yksi lempparini työvaatteita etsiessäni on Banana Republic ja rennompaan menoon japanilainen Uniqlo. Jälkimmäisestä löytyy joskus jopa Muumi -aiheisia vaatteita, ja tekivätpä he kamppanjan myös Marimekonkin kanssa viime vuonna. Ennen kävin hyvin usein myös Gap:ssä, mutta jostain syystä se on viime vuosina jäänyt pois listaltani. En ole suuresti ihastunut myöskään Victoria’s Secretiin, vaikka sitä aina välillä Suomeen tuliaisiksi tuonkin. Nämäkin kaupat löytyvät ostoskeskuksista.

Uikkareita etsiville antaisin vinkiksi mennä heti joulun jälkeen Target tavarataloon. Kevään jälkeen uikkarivalikoima pienenee tai lähes katoaa, mutta joulun jälkeen siellä on ihan oikeasti aika kivoja uima-asuja. Targetissa on myös aika hyvä valikoima äitiysvaatteita. Ostin jonkun verran äitiysvaatteita myös ostoskeskuksissa löytyvästä Motherhood Maternity -liikkeestä.

Nordstrom Rack on yksi kestosuosikeistani, varmaan osaksi koska se sattuu olemaan tuossa ihan vieressämme. Nordstrom Rack on Nordstromin sisarkauppa, joka myy designervaatteita reilusti alennettuun hintaan. Jos etsit siis designer vaatteita, niin niitä löytyy kaikkien merkkien omien liikkeiden lisäksi ainakin Neuman Marcukselta ja Norstromiltä. Kannattaa myös kurkata Neuman Marcuksen online kauppa joka on nimeltään Lastcall.

3DF1C366-56E3-4114-94C2-8B7F35258410.JPG

KENGÄT

Kenkiä ostan vaihdellen useammista paikoista. Vapaa-ajan kengissä ja sandaaleissa ehdoton lempparini on Skechers joka löytyy yleensä ostoskeskuksista. Nämä kengät vaan on niin hyvät jalassa jos joutuu reissussa kävelemään paljon. Ja niin vaan lähes kaikki Suomen vieraat ovat lähteneet meiltä Skechersit mukanaan. Tätäkin merkkiä löytyy yllä mainituista halppiskaupoista joista ostan sitten paljon muunlaisia kenkiä.

Yksi isompi kenkäkauppa on DSW jossa kannattaa suunnata ihan kaupan perälle, ja kahlata läpi sen alennushyllyt. Aika usein DSW:n nettisivuilta saattaa saada jonkunlaisen ale-kupongin kauppaan. Ostoskeskuksista löytyy myös Payless Shoes, josta joskus voi löytää kivoja kenkiä, ja ainakin erikoiskenkiä, kuten balettitossuja sun muuta. Valitettavasti ketju on enenemissä määrin joutunut sulkemaan kauppojaan, joten ihan joka mall:sta sitä ei enää löydy.

Niille jotka himoitsevat todellisia merkkikenkiä Manolo Blahnikista Jimmy Choohon, vinkkinä sellainen, että Nordstrom Rackistä voi hyvällä tuurilla joskus löytää näitä kenkiä isoilla alennuksilla. Harmittavasti ne tulevat yleensä vain yksittäiskappaleina ja menevät tietysti nopeasti, mutta aina kannattaa käydä kyttäämässä. Myös muita merkkejä siellä on usein alennuksessa kuten Uggseja. Nordstrom ja Neuman Marcus myyvät myös designerkenkiä, ja Lastcallista niitä saa usein alennuksella.

TAVARATALOT

Tavarataloista ykköset ovat ehdottomasti Target ja Walmart. Walmart mahtanee olla se edullisin ostospaikka koko maassa mutta laatu onkin sitten ihan toinen juttu. Leluja ja lastentarvikkeita sieltä toki löytää edullisesti. Jos nyt amerikan matkallasi jostain syystä tarvitset vaikka autoon jotain, taikka esimerkiksi retkeilyvarusteita, voi Walmart olla nopea pelastus. Targetista sen sijaan ostan joskus ihan vaatteitakin, varsinkin lapsille, ja se on kauppana siistimpi kuin Walmart. Eri osavaltioissa on myös omia tavarataloketjuja. Target on tällä hetkellä meidän “to go” -paikka lelujen ja lasten synttärilahjojen suhteen. Lelukaupat kun ovat kaikki menneet konkurssiin. Aika usein ostan sieltä myös vauvatarvikkeita ja -ruokia.

Kerran tyttäreni sanoi minulle, että haluaa mennä sinne “Red Circle -kauppaan”. Pari viikkoa asiaa mietittyäni lopulta välähti: Red Circle = Target.

Kerran tyttäreni sanoi minulle, että haluaa mennä sinne “Red Circle -kauppaan”. Pari viikkoa asiaa mietittyäni lopulta välähti: Red Circle = Target.

LASTENVAATTEET

Nyt täytyy myöntää, että suosin lastenvaatteissa suomalaisia ja ruotsalaisia merkkejä. Ei voi mitenkään kieltää, että ne vaan kestää paremmin ja niistä ei haalistu värit kuivurissakaan. Varsinkin kun meillä on kaksi tyttöä, niin on kiva siirtää vaatteet sitten isosiskolta pikkusiskolle. Siksi on perusteltua vähän satsatakin rahallisesti lasten vaatteisiin…(öhöm, näin ainakin itselleni uskottelen). Mutta tottakai täältäkin on tullut ostettua vaatteita. Aika usein tulee ostettua lasten vaatteita Targetista. Siellä on yleensä kiva valikoima suht edullista tavaraa, ainoana huonona puolena vaan se, että koulussa tuntuu sitten joka toisella olevan ne samat legginsit tai sama hame. Yksi täällä suosittu merkki on Carter’s, jolta minäkin olen joskus ostanut esimerkiksi pyjamia. Muuten en ole päässyt sisälle tähän merkkiin. Gapissä on myös ihan kivoja lastenvaatteita. Eri merkkien kaupoissa, kuten Tommy Hilfigerillä ja Guessilla on myös lastenvaatepuolensa. Niitä löytyy usein sitten myös tuolta halppiskaupoista myös. Ihania juhlavaatteita ja kaikenlaisia mekkoja löytyy Burlingtonilta rekkitolkulla.

Lasten kengät ovatkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Pienimpiä kenkiä tilasin muinoin aika usein netistä. Parit kengät olemme ostaneet Burlingtonilta ja Nordström Rackistä, mutta sieltä löytyy sopivia vain hyvällä tuurilla. Jos kengät tulevat kovaan käyttöön niin suosittelen jälleen kerran tennareita Sketchersistä.

D2988069-F493-4400-AE00-2D88E40D7BC2.JPG

MEIKIT

Meikkien osalta en valitettavasti osaa ihan kattavasti antaa vinkkejä, sillä tilaan melkein kaikki tuotteet online -kaupoista. Ennen tapasin ostaa tuotteita Macy’s tavaratalosta joka löytyy yleensä ostoskeskuksista. Suurin osa tutuistani tuntuu suunnistavan nykyään Sephora -liikkeeseen.


Siinäpä sitä. Jos jotain unohtui, niin laitahan kysymystä kommenttikenttään ja koitan vastata. Muistutan vielä, että yleensä vero lisätään hintaan vasta kassalla mikä saattaa yllättää ensi kertaa täällä matkaavan. Muutamassa osavaltiossa tätä veroa (sales tax) ei ole lainkaan. Ja eri osavaltioissa toki on omia kauppaketjuja myös. Sitten ei kun shoppailemaan!

 

Sadepäiviä ja sairastelua Kalifornian tulvissa

Paula Gaston

Viimeiset kaksi viikkoa meillä ollaan elelty aikalailla hiljaiseloa ja taisteltu flunssavirusta vastaan. Samaan aikaan vettä on sadellut lähes päivittäin, ja päivät ovat olleet aikalailla hämäriä. Pienikin auringon pilkahdus taivaalla saa jo toivomaan kevään alkua, ja iloisempia ilmoja, vaikka vettähän toki Kaliforniassa aina tarvitaan. Olen alkanut miettimään, että vieläköhän selviäisin Suomen pimeässä talvessa, jos tämäkin sateinen kausi tökkii näin pahasti. Arki on ollut kirjaimellisesti aika harmaata.

lehdet.jpg

Uutiset täällä tursuavat juttuja tulvavesien täyttämistä viinialueista ja mutavyöryistä. Me olemme onneksemme säästyneet toistaiseksi vesivahingoilta, mutta monet viime kesän maastopaloissa talonsa menettäneet saivat nyt ikävän yllätyksen, kun uusiin koteihin tulvikin vettä. Kuiva maa ei yksinkertaisesti ehdi imeä niin paljoa vettä sisäänsä kuin on satanut. Sausaliton kaupungissa yksi rinnetalo luhistui alas mutta onneksi nukkumassa ollut talon asukas selvisi vähin vammoin. Fort Funstonin alueella San Franciscossa sattui mutavyöry jossa kadonnutta tyttöä ei ole vieläkään löydetty. Yhteiskunta ei ole vaan valmis tällaisiin sademääriin.

Myös lunta on myös vuorilla enemmän kuin aikoihin. Hiihtokeskukset ovat ilmoittaneet pitävänsä paikat auki myöhempään keväällä kuin yleensä. Ongelmiakin sankat lumisateet ovat tuoneet. Ajaminen vuorille ja sieltä pois voi tuoda ikävän yllätyksen kun neljän tunnin matkasta tuleekin kymmentuntinen. Joitakin autoja on myös hautaunut lumeen ihmiset sisällään. Eräs mies kertoi selvinneensä autossa koiransa kanssa kaksi päivää pelkkää taco -kastiketta syöden. Aikamoinen kokemus! En tullut kuunnelluksi sitten miten hän sieltä oikein pelastui.

lehdet_kosteus.jpg

Sateen lisäksi meillä on siis sairastettu vähän rajumman puoleinen flunssa. Lasten sairastaminen on aina jotenkin raastavaa, ja niin nytkin, äidin sydän on ollut ihan pakahtua huolesta. Koko päivärytmi on ollut ihan sekaisin eikä yövalvomisiltakaan ei ole säästytty. Isompi neitimme pääsi flunssasta huomattavasti helpommalla kuin pienempi, mutta hänkin yskii yhä kolmatta viikkoa. Pienemmällä on ollut selvästi vaikeaa; korkea kuume ja vaikeaa nukkua tukkoisen nenän kanssa. Kun tauti vihdoin alkoi hellittää, pukkasi se iholle kolmen päivän nokkosihottuman. Toivotaan, että nyt ollaan jo paremmalla puolella.

Siinä lasten sairastaessa ja sateen ropistessa, olen järjestellyt tulevaa road trippiämme Utah - Arizona akselille. Reitti on suunniteltuna ja hotellihuoneet nyt lähes varattuna. Vielä pari majoitusta pitää löytää. Eipä haittaisi vaikka Arizonassa olisi tuolloin jo uikkarikelit, sen verran paljon on aurinkoa kaivattu. Lapsetkin varmasti tykkäisivät jos pääsisivät välillä pulahtamaan uima-altaaseen.

No, mikäs tässä haaveillessa. Millainen viikko teillä on ollut? Mukavaa viikonalkua kaikille!

 

Mikä ihme niissä lapsissa voi niin paljon ärsyttää?

Paula Gaston

Olin taannoin mukana Facebook -keskutelussa, jossa aloittaja kertoi olleensa lennolla Malediiveille jolla vauva itki 11 tuntia ja 40 minuuttia. Tähän joku kommentoi, että häiritseville lapsille ja humalaisille pitäisi olla koneessa oma “sikaosastonsa”, jonne ne voidaan laittaa kesken lennon. En malttanut olla tähän kommentoimatta, että sikaosaston nimi lentokoneessa on economy, jättäen mainitsematta, että business- ja ykkösluokat ovat sitten niille, jotka ovat valmiita maksamaan ylimääräisestä tilasta, palvelusta ja rauhasta. Keskustelu kärjistyi nopeasti niin, että se poistettiin ylläpitäjän toimesta kokonaan. Itse siirryin siinä jo aiemmin takavasemmalle, mutta en voinut olla miettimättä, että mikä ihme niissä lapsissa (tässä tapauksessa vieläpä pienessä vauvassa) voi niin paljon ärsyttää suomalaisia, että keskustelukaan ei pysy asiallisella tasolla?

137A2D57-C65D-4DAC-AD52-C7C5D2AEAB21.JPG

Nyt voisin tietysti ihan ensiksi kääntyä itseeni päin, ja kysyä samaa itseltäni. Muistan nimittäin sellaisenkin ajan elämässäni, kun matkustin usein San Franciscoon ystäväni luokse, ja join parvekkeella kahvia manaten pihalla metelöiviä lapsia. 10 vuotta Yhdysvalloissa asunut sinkku ja lapseton ystäväni ei voinut vaan ymmärtää, miksi leikkivät lapset ärsyttivät minua niin paljon. Enkä kyllä itsekään tiedä vastausta. Jotenkin ajattelen, etteivät ne äänet oikeasti minua edes härinneet, olin vain Suomessa oppinut sellaisen tavan, että tästäkin piti päästä purnaamaan. Mutta ystävääni eivät lapset tuntuneet ärsyttävän missään; ei rannalla, ei ravintolassa eikä edes siellä lentokoneessa.

Muistan, että juttelimme tästä asiasta hänen kanssaan sen jälkeen kun muutin Yhdysvaltoihin. Oma sietokykyni oli alkanut pikkuhijlaa muuttua, ja viimeinen niitti sille tietysti oli se, että meille syntyi omia lapsia. Väittäisin, että ympäristö tekee kaltaisekseen. Lapsia on täällä joka paikka täynnä. Ne kulkevat vanhempien mukana kaikkialle, sillä eihän niitä kotiinkaan voi jättää, ja elämää pitää kuitenkin elää kodin ulkopuolellakin. Ja kun ketään muutakaan ei lapset häiritse, niin ei kai ne sitten minuakaan. Lapsille jutellaan ja hymyillään, ja niitä tervehditään aina samalla kun aikuisiakin tervehditään. Olen oppinut itse tekemään samoin.

E8335D57-90A3-4822-846D-D90D814C5A9E.JPG

Toki minuakin joskus ärsyttää. Ei niinkään häiriökäyttäyvät lapset, vaan välinpitämättömät vanhemmat. Sellaiset, jotka lentokoneessa ja ravintoloissa eivät opeta lapselle käytöstapoja, vaan itse tuijottavat puhelimia ja muita vempaimia silloin kuin lapset meuhkaavat aiheuttaen pahennusta. Mitä silloin voi lapselta odottakkaan? Vauvat eivät minua häiritse. Mutta kieltämättä 11 tuntia ja 40 minuuttia vauvan itkua olisi saanut havahtumaan; olisin ollut huolesta suunniltaan. Mikään vauva ei nimittäin itke putkeen niin kauaa ellei sillä ole todella joku hätä; kipu, nälkä tai joku muu vaiva. Eiväthän vauvat edes valvo niin pitkään yhteen putkeen! En usko, että kovinkaan moni itkevän vauvan vanhempi nauttii sellaisesta tilanteesta. Voi olla, että he eivät edes olisi halunneet lentää, mutta meidänkin on pakko olla pitkällä lennolla, jos haluamme joskus lasten näkevän isovanhempiaan. Olemme tosin olleet onnekkaita, sillä pahimmilta itkukohtauksilta on vältytty, ja lennot on menneet pitkälti lasten nukkuessa.

Eräs amerikkalaistunut suomalaisrouva ihmetteli kerran eräässä keskustelu sitä, että oli Suomessa käydessään kovasti koittanut jutella tuttujensa lapsille, mutta lapset olivat kerta toisensa jälkeen seisoneet tuppisuuna tai jopa piiloutuen vanhempien jalkojen taakse. Aina välillä kun puheissa käy Suomeen muutto, jään miettimään näitä asioita. Teoriassa lasten kannalta Suomeen muutto olisi kuin lottovoitto; ilmaiset koulut ja kouluruoat, tasokas opetus, turvallinen kasvuympäristö ja sukulaiset lähellä. Elämää ilman sitä pelkoa, että milloin meidän koulussa ammuskellaan. Mutta sitten mietin, että haluanko sellaista ujoa ja pelokasta lasta, joka ei uskalla puhua kenellekkään, tai kenelle ei kukaan koskaan hymyile kaupassa tai tervehdi.

B1697ABA-4208-4389-B695-E4D2C073DCE3.JPG

Olen jotenkin väsynyt tähän aiheeseen, mutta nyt vaan tällainen vuodatus oli tarpeen höyryjen päästämiseksi ulos. Sitä miten erilailla täällä suhdaututaan lapsiin kuin Suomessa, ei varmasti voi ymmärtää, kuin asumalla hetki lasten kanssa Yhdysvalloissa. Tai useissa muissa maissa. Aurinkoisissa maissa. Sellaisissa, jossa ei jakseta lasten itkulla omaa päivää pilata kun se aurinko paistaa taivaalla. Ehkä se onkin se aurinko, joka tähänkin asiaan vaikuttaa!