Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Highway 1 etelä

Hofsas House Hotel - Carmel-by-the-Sean todellinen helmi

Paula Gaston

*Majoituksen tarjosi Hofsas House Hotel.
Kuten aina, kaikki alla olevat mielipiteet ovat omiani. 

Kirjoitin aiemmin matkastamme Kalifornian rannikolle Carmel-by-the-Sea nimiseen kaupunkiin. Kerroin sen kuuluisista asukkaista ja erikoisista laeista, kuten siitä, että Carmelin kaduilla on laitonta kävellä korkokengissä. Me vietimme siellä mukavan viikonlopun, vaikka välillä vähän satelikin vettä. Majoituimme eurooppalais -tyyliseen butiikkihotelli Hofsas Houseen, joka oli ihan keskustan tuntumassa, ja josta oli hyvä lähteä mihin suunnalle tahansa viettämään päivää. Meistä pidettiin hotellissa hirmuisen hyvää huolta, ja päällimmäisenä mieleen jäi välitön ja lämmin tunnelma, joka tässä perheyrityksessä vallitsee.

PIKKUMÖKEISTÄ BUTIIKKI-HOTELLIKSI

Donna Hofsas miehensä Fredin kanssa muutti Los Angelesista Carmeliin 1940-luvun lopulla. He ostivat kaupungista neljä mökkiä, ja asuen yhdessä niistä, he alkoivat vuokrata kolmea muuta. Näin alkoi Hofsas Housen tarina, joka 1957 laajentui hotelliksi. Donna kuoli vuonna 1981 jättäen hotellin pojalleen, ja siitä eteenpäin yritys on pysynyt perheellä. Hotellinjohtaja Carrie Theis puhuu isoäidistään Donnasta lämmöllä, ja siitä, kuinka hän jo lapsesta saakka on ollut auttamassa hotellilla. On mukavaa jutella ihmisen kanssa, jolla selvästi on rakkaus työhönsä. 

Hofsas House on läpikäynyt laajennuksen myös myöhemmin, ja nykyään siinä on 38 uniikkia huonetta. Hotellissa on myös ympärivuoden lämmitetty uima-allas, joka ei ole kovin yleistä Carmelissa, jossa hotelleilla on hyvin pienet tontit. Suomalaisille, ja miksei muillekkin mainittakkoon, että uima-altaan yhteydessä on myös sauna. Alkupeäiset mökitkin löytyvät vielä alueelta, ja ovat käytössä. Hofsas Housella on myös kokoustila, jossa on täyskeittiö ja takka.

Hotelli on todella sisustettu vähän eurooppalaistyyliä mukaillen. Donna Hofsasin ystävä, taiteilija Maxine Albro maalasi rakennukseen bavarialais -teemaisen seinämaalauksen sekä muita teoksia. Lisäksi joka puolella rakennusta vastaan tulee hollantilaistyylisiä ovia, joissa oven saa auki kahdessa osassa. Itse rakennuskin muistuttaa vähän Keski-Eurooppalaisia taloja. 

hofsas_house_ulkoa.jpg

UNIIKIT HUONEET

Jokainen Hofsas Housen huone on erilainen, mikä tekee majoittumisesta jo itsestään jännittävää. Monissa huoneissa on merinäköala, ja hollantilaistyyliset ovet, jotka mahdollistavat maiseman ihailun suoraan huoneesta. Useassa huoneessa on parveke, takka tai pienkeittiö. Kaikkialla toimii Wifi. Me majoituimme King Suiteen josta oli upea näköala merelle. Saapuessamme paikalle, meitä odotti huoneessa pullo viiniä ja juustoja, sekä tyttärelleni jätetty frisbee. Romanttinen ruusukuvioinen tapetti ei ollutkaan yliampuva, vaikka etukäteen niin ajattelin, vaan oikeastaan aika söpö. Lisätunnelmaa huoneeseen toi takka. Varsinkin lasten kanssa matkustaessa huoneen ehdoton valtti oli minikeittiö, jolloin lasten ruokien säilöminen ja lämmittäminen onnistuu helposti. Carmelille tuttuun tyyliin, osaan huoneista ovat myös lemmikit tervetulleita. 

hofsas_house_huone.jpg
hofsas_lokki.jpg
hofsas_maisema.jpg

Huonehintaan kuuluu mannermainen aamiainen. Yksi asia josta tykkäsin erityisesti oli se, että aamupala oli katettu vastaanoton aulaan takkatulen viereen niin, että siitä saattoi kerätä itselleen sopivan tarjottimellisen huoneeseen vietäväksi. Erilaisia leivonnaisia varten mukaan sai pienen korin, ja lisäksi tarjolla oli jogurttia ja hedelmiä. Henkilökunta antoi mukaani termospullon kahvia ja lasilliset mehua. Yhdysvalloissa hotelliaamiainen ei useinkaan ole kovin kummoinen, joten oli kiva saada tuoreita leipomon croissantteja ja viinereitä. Mielestäni oli kiva idea viedä aamiainen huoneeseen; siten meillä oli mahdollisuus syödä auringonnousua katsellen omassa rauhassa. Aivan liian usein hotellin aamiaistila on onnettoman pieni eikä mistään meinaa löytyä vapaata pöytää. 

hofsas_toimisto.jpg

ILLALLINEN BEACH HOUSESSA JA VIININMAISTELUA

Meille oli varattuna myös illallinen naapurikaupunki Pacific Groven Lovers Pointissa. Nimihän ainakin jo enteilee hyvää! Beach House ravintola ei olisi voinut enää olla kauniimmalla paikalla meren rannalla, ja melkein toivoinkin, että olisimme käyneet siellä myös valoisan aikaan ihailemassa maisemaa. Pacific Grove on ihan 17-mile-driven varrella, jonka sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista rantareiteistä, joten sillä kierroksella tai ajaessa vain Highway 1:llä, tässä on taas yksi hyvä paikka pysähtyä. Ja Beach Housea varten suosittelen ehdottomasti tekemään pöytävarauksen, ainakin illalla paikka oli ihan täynnä. Ruoka oli oikein hyvää, ja täytyy sanoa, että mieheni syömä Beef Stroganoff oli yksi parhaista joita olen maistanut! 

Lisäksi pääsimme maistelemaan viinejä Tudor -maisteluhuoneessa. Kuten useilla alueilla Kaliforniassa, myös Montereyn alueella kasvatetaan viinejä, ja parhaiten siellä viihtyy Pinot Noir -rypäle. Hofsas Housen omistaja ja johtaja Carrie kertoikin minulle, että pikkuhiljaa Carmeliin on avautunut useita viinimaisteluhuoneita, ja matkailijat tulevat sinne myös maistelemaan viinejä. 

VAHVA SUOSITUS

Hofsas House Hotel teki viikonlopustamme Carmelissa todella viihtyisän. Itse tykkään todella paljon tällaisista persoonallisista paikoista joissa on nähty vaivaa asiakkaiden viihtyvyyden eteen. Vaikka lauantai-iltapäivänä satoi vettä lähes kaatamalla, sekään ei pilannut lomaamme kun olimme lämpimässä ja viihtyisässä huoneessa napostelemassa 5th Avenue Delin herkkuja. Ne oli alunperin varattu sunnuntain rannalle menoa varten, mutta taisimme ottaa vähän varaslähtöä popsiessamme niitä jo etukäteen. Seuraavalle päivälle jäi sentään mukaan otettavaksi porkkanakakkua. Mikäli Kalifornian road tripillä Highway 1:n varrella on majapaikka on hakusassa, tälle paikalle vahva suositus!

 

Carmel - Koiraihmisten kaupunki jossa korkokengillä kävely on laitonta

Paula Gaston

Carmel, tai oikeammin Carmel-by-the-Sea, tunnetaan etenkin Clint Eastwoodista ja koirista. Se sijaitsee Kalifornian rannikolla Montereyn piirikunnassa, vajaa 200 kilometriä San Franciscosta etelään. Me vietimme mukavan viikonlopun Carmelissa arjen pyörityksen keskellä, ja voisin lähteä kyllä uudelleenkin. Ihana paikka!

CARMEL JA KOIRAT

Carmelissa kävellessä ei voi välttyä näkemästä runsaasti koiria. Koirat ovatkin siellä tervetulleita lähes joka paikkaan. Niitä näkyy kaduilla, kaupoissa, hotelleissa, ravintoloissa ja etenkin kaupungin rannalla (Carmel City Beach). Se on yksi harvoja rantoja jossa koirat saavat myös kulkea ilman talustushihnaa, edellyttäen, että ne tottelevat omistajan käskyjä. Siellä ne juoksentelivat sulassa sovussa muiden koirien, lenkkeilijöiden, surffareiden ja lasten kanssa. Kaupungin ranta on ihan pääkadun päässä, eli lähes keskellä kaupunkia. 

Monet hotellit ja ravintolat mainostavat koira-ystävällisyydellään, ja vesikuppeja näkyikin tuon tuosta sama minne menimme. Joillakin ravintoloilla on koirille jopa oma menu. Ja jollei koiran kanssa pääse ihan sisälle asti, niin terassille pääsee ainakin istuskelemaan. Käveleskellessä tuli myös vastaan useampia koirantarvikekauppoja, ja monessa kaupassa koirille tarjotaan namuja. Huhun mukaan kaupungin koiravillityksen aloitti laulaja-näyttelijä Doris Day tehdessään Cypress Inn -hotellista lemmikkiystävällisen. Hän omistaa osan hotellista, ja asuu itsekin Carmelissa. 

carmel_dog_beach.jpg

DOWNTOWN CARMEL

Aiemmilla pikavisiiteilläni olen aina saanut Carmelista sellaisen kuvan, että sen ravintolat ja putiikit on suunnattu etenkin varakkaammille pariskunnille. Pääkadulta löytyy niin Tiffany Co kuin Coachkin, mutta esimerkiksi syömään pääsee hiukan edullisemminkin, jos vain jaksaa kävellä pois ihan keskustan hulinasta. Bilekaupunkia Carmelista ei mielestäni saa, mutta tulin huomaamaan, että perheellisille se sopi vallan mainiosti. Me kävimme muun muassa Dr. Seuss galleriassa ja Thinker Toy -lelukaupassa. Leikkipuistojakin olisi ollut tarjolla, mutta vietimme mieluummin aikaa rannalla. Kaupungin suloisinta karkkikauppaakaan ei voi ohittaa. Cottage of Sweets on aivan pääkadun varrella. 

Cottage of Sweets

Cottage of Sweets

EI KORKOKENGILLÄ, KIITOS

Keskustan kaduille ei kannata lähteä vaeltelemaan korkokengissä. Puiden juuret ovat kasvaneet kapeiden kävelykujien alle niin, että niistä on tullut erittäin epätasaisia ja asfaltti on halkeillut. Lastenrattaillakin piti välillä vähän katsoa, että mihin koloon niitä lykkii. Sattumalta näin erään neitokaisen sipsuttelevan alamäkeen korkkareissa näillä kujilla, ja mietinkin, että onpas vaivalloisen näköistä kulkua. Vasta sen jälkeen opin, että korkkareissa kävely Carmelissa on jopa laitonta, ellei siihen ole hakenut erillistä lupaa. Jep, luit ihan oikein!

Laki juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin sen keksi eräs lakimies estääkseen ihmisiä haastamasta kaupunkia oikeuteen kaatuessaan epätasaisilla teillä. Kengän korko ei saa ylittää 5,1 cm tai pohja olla yli 6.5 cm2. Erityislupia korkokengillä kävelyyn voi hakea kaupungintalolta (City Hall). 

carmel_walk.jpg

CLINT EASTWOOD JA MISSION RANCH INN

Carmelista puhuttaessa väkisinkin esiin tulee aina sen kuuluisin asukas, Clint Eastwood. Hän toimi myös kaupungin pormestarina yhden kauden vuodesta 1986. Yksi erikoisista laeista jonka Eastwood ensitöikseen kumosi, oli kielto myydä tai syödä jäätelöä kadulla. Nykyään asukkaat ja turistit saavat siis jäätelönsä, mutta edelleenkään kaupunkiin ei haluta minkäänlaisia ketjuravintoloita tai pikaruokapaikkoja. 

Eastwood sijoitti rahaa  Mission Ranch Inn :n pelastaaksen sen asuntokompleksin rakennussuunnitelman alta. Paikka remontoitiin, ja nyt se tunnetaan hotellin lisäksi ravintolastaan. Huhujen mukaan Clint itse saattaa joskus käydä paikan päällä soittamassa pianoa tai syömässä. Eli jos olet fani, tämä paikka kannattaa katsastaa. Me suunnittelimme sunnuntaibrunssilla käyntiä Mission Ranchillä mutta se valitettavasti tällä kertaa jäi. Ensi kerralla kun olemme lähistöllä, haluan ehdottomasti käydä paikan päällä. 

CARMEL MISSION

Carmel Mission tai oikeammin Mission San Carlos Borromeo del río Carmelo perustettiin vuonna 1770. Kalifornian missionit ovat lähetyssaarnaajien perustamia tukikohtia ja kirkkoja, jotka on jälkeen päin restauroitu. Suurin osa niistä toimii nykyään katolilaisena kirkkona. Carmelin missio oli järjestyksessään toinen avatuista missioneista, ja sitä johti Saint Junípero Serra, missionien perustaja ja oppi-isä. Hänet onkin haudattu kappelin lattian alle. Carmel Missionissa toimii nykyään kirkon lisäksi katotilainen koulu sekä museo. 

Olemme käyneet useissa missioissa ja olen kirjoittanut niistä aikaisemminkin. Ne ovat tärkeä osa Kalifornian historiaa, ja mielenkiintoisia vierailukohteita.  

carmel_mission.jpg

CARMEL RIVER STATE BEACH

Kotimatkalla meidän oli tarkoitus pysähtyä Point Lobos State Parkissa, jonka sanotaan olevan todella kaunis ja käymisen arvoinen paikka. Kävi ilmi, että emme olleet ainoita joilla oli tämä suunnitelma. Perille päästyämme oli parkkipaikka jo täynnä ja autoja oli pitkästä Highway 1:n varrellakin. Olimme sen verran myöhään liikenteessä, ja ajomatka kotiin häämötti edessä, että päästimme pysähtyä tien vieressä olevalle rannalle. Rantoja oli vierekkäin kaksi, ja päädyimme pienelle mutta kuvan kauniille Carmel River State Beachille. Ranta on kaunis mutta petollinen. Näiden kahden rannan sanotaan olevan yhdet Kalifornian vaarallisimmista, sillä vaikka meri näyttää tyynelle, sen alla pauhaa voimakkaita virtauksia jotka imaisevat mukanaan. Nämä rannat eivät sovellu siis uimiseen, mutta kivaahan rannalla on muutenkin käydä. 

carmel_river_state.jpg

Tällainen on Michael Jacksonin Neverland Ranch

Paula Gaston

Joulureissumme oli tullut lähes päätökseen ja oli aika suunnata kotia kohti. Olihan sitä jo kaikenlaista nähtykin aina McDonald's museosta Solvangiin, ja vanhaan missionin kirkkoon saakka. Ennen kotimatkaa meillä oli kuitenkin vielä yksi pysäkki. Saimme nimittäin mieheni sukulaisilta vihiä, että Michael Jacksonin Neverland Ranch on ihan Solvangin vieressä, ja faneilla on tapana käydä sen portilla suremassa menehtynyttä idoliaan. 

Muistan elävästi sen kun tieto Michael Jacksonin kuolemasta tuli vuonna 2009. Asuin vielä Suomessa mutta olin lomamatkalla Kaliforniassa. Näin uutisen heti aamulla herättyäni, ja taisinpa käydä jopa herättämässä ystävänikin jos muistan oikein. Samaisella lomamatkalla ajoimme myös Los Angelesiin ja Hollywoodiin käymään. Oli liikuttavaa nähdä kuinka Walk of Fame oli täyttynyt fanien tuomista huomionosoituksista. En ole yksi näistä super-faneista mutta Michael Jacksonilla on erityinen paikka sydämessäni. Elämäni ensimmäinen konsertti oli nimittäin Jacksonin Dangerous -kiertue Tukholmassa vuonna 1992.

walk_of_fame.jpg

Michael Jackson osti Neverland Ranchin, jonka nimi tuolloin oli Sycamore Valley Ranch, vuonna 1988. Tila sijaitsee Santa Barbaran piirikunnassa, Los Olivos -nimisessä kaupungissa. Hän halusi olla mahdollisimman rauhassa, ja Neverland onkin lähes keskellä ei mitään. Jackson teki ranchistä kotinsa ja samalla yksityisen huvipuistonsa. Neverland on nimetty Peter Panissa olevan mielikuvitus saaren mukaan. Ranchillä oli huvipuistolaitteiden lisäksi useita puutarhoja, kellon muotoon istutettu kukkapenkki, eläintarha ja juna-asema. Vuonna 1991 Neverlandillä juhlittiin muun muassa Elizabeth Taylorin häitä.

Michael Jackson muutti tilalta pois, ja sulki sen vuonna 2006 sen jälkeen, kun poliisit suorittivat tilalla kotietsinnän. Hän koki että hänen yksityisyyttään oli loukattu, eikä hän halunnut enää asua Neverlandissä. Kotietsintä liittyi oikeuskäsittelyyn jossa Jackson oli syytettynä lapseen sekaantumisesta. Myöhemmin hänet vapautettiin kaikista syytteistä. Nyt tilan omistaa rahoitusyhtiö ja se on ollut pitkään myynnissä 67 miljoonan dollarin hintaan. Samaan aikaan kun paikalle on etsitty uutta omistajaa, sen olemusta on karsittu; muun muassa huvipuistolaitteet ja eläimet on viety pois. 

Me löysimme Neverlandin karttaohjelman avulla. Ajelimme Solvangista noin 20 minuuttia pohjoiseen. Ohitimme Los Olivoksen pikkukaupungin, monia monia hevostiloja ja paljon peltoa. Neverland oli todellakin ihan pienen maaseututien varressa kaukana kaikesta. Portti tulee vastaan aika yllättäen, eikä se ole mikään kovin suuri ja näyttävä, joten me ajoimme ensiksi sen ohitse. Käytännössä portti ja sen takana oleva vartijan koppi ovat ainoat asiat jotka Neverlandistä pääsee näkemään. Mutta joka paikka on täynnä fanien muistokirjoituksia, Michael Jacksonin kuvia ja kukkia. Vaikka aika ja aurinko ovat haalistaneet suurimman osan kirjoituksista, voi selvästi nähdä, että kivisen muurin joka ikisessä kivessä on joskus ollut tekstiä. Tämä on varmasti ollut monen fanin pyhiinvaelluspaikka. Nyt se on selvästi hiljentynyt ja me olimme siellä ainoat ihmettelijät. Lähtiessämme ohitse ajoi toinen auto joka luultavasti myös ajoi vahingossa ensin portin ohitse. Hetken tekstejä luettuamme, jatkoimme matkaa. 

neverland_portti.jpg
neverland_puu.jpg
Neverland_kivi.jpg
neverland_aita.jpg

Oli mielenkiintoista nähdä kuinka Michael Jackson on vaikuttanut niin monen ihmisen elämään. Vielä lähes kymmenen vuoden jälkeenkin fanit ajavat Neverlandiin muistelemaan häntä. Ja varmasti on monia, jotka haluaisivat siellä käydä mutta joilla ei ole siihen mahdollisuutta. 

Kuolo oli korjata mieheni kirkon pihalla - Mission Santa Inés

Paula Gaston

Näistä Kalifornian missioista olen kirjoitellut aikaisemminkin, joten en nyt voi sivuuttaa tätäkään. Joulureissulla kävimme tutustumassa nimittäin Mission Santa Inésiin joka sijaitsee lähes Solvangin keskustassa. Solvanghan on se tanskalaistyylinen kaupunki jonne päädyimme kotimatkalla, kun kaikki muut vaihtoehdot vesittyivät syystä tai toisesta.

mission_ulkoa.jpg

MIKÄ ON MISSIO?

Aiemmin olen kirjoittanut missioista näin: "Missionit on perustettu vuosien 1769 ja 1833 välillä El Camino Real -tien (Highway 101) varrelle Espanjasta tulleiden lähetyssaarnaajien tukikohdiksi. Niillä on pitkä historia, ja ne ovat olleet erittäin tärkeitä Kalifornian kehitykselle. Lähestysaarnaajat olivat katolisia pappeja tai fransiskaaneja, ja he toivat mukanaan muutakin kuin vain itsensä; he toivat mukanaan palan kulttuuria. Näin opittiin uskonnon lisäksi myös syömään eurooppalaisia hedelmiä ja ruokia, hoitamaan karjaa ja viljelemään viiniä. Vuosien saatoissa, osa näistä missioneista on tuhoutunut tai ne ovat olleet kokonaan muussa käytössä. Nykyään monet niistä elävät matkailusta, mutta katolinen kirkko edelleenkin ylläpitää niissä museoita ja toiminnassa olevia kirkkoja. Lähes kaikki missionit on jouduttu restauroimaan tai rakentamaan melkein kokonaan uudestaan, mutta onneksi joistakin löytyy vielä alkuperäisiäkin rakennuksia."

Mission Santa Inés on 19. Kalifornian 21:stä missiosta. Sen perustaja on fransiskaani Estévan Tapis, ja se on perustettu vuonna 1804. Alunperin missiossa opetettiin kristinuskoa alkuperäiskansoille, tässä tapauksessa Chumash intiaaneille. Franciskaanit José Calzada ja Romualdo Gutiérrez toimivat mission vetäjinä ja opettajina, ja heidät onkin haudattu kirkon alttarin alle.

KIERROS MISSIOSSA

Kävimme kierroksella missionissa heti aamulla. Koska oli lauantai, paikalla oli vain matkailijoita, mutta varsinkin sunnuntaisin kannattaa ajoittaa vierailu niin, että päivän messu on jo loppunut. Ellei sitten halua varta vasten siihen osallistua. Nyt kirkko oli tyhjillään ja kauniisti koristeltu joulua varten. 

Kaikissa käymissäni missioissa on ollut pienimuotoinen museo ja matkamuistomyymälä, josta kierros alkaa. Kirkon ja museon lisäksi pääsee yleensä käymään puutarhaan sekä vanhalle hautausmaalle. Ne eivät tällä kertaa olleet kovin suuret, mutta hautausmaalta oli kaunis näkymä mission kellotorniin. Kellot ovat aina olleet tärkeä osa missionien arkea, ja niille eräänlainen symboli. Santa Inéksen alkuperäinen kellotorni tuhoutui vuoden 1812 maanjäristyksessä. Seuraavan tornin kohtaloksi koitui todella paha vesisade vuonna 1911, joka käytännössä sulatti tornin pois. Nykyään tornissa on neljä kelloa joista vanhin on vuodelta 1804.

Mikäli olet kiinnostunut missioneista, olen aiemmin kirjoittanut ainakin Mission San Diego de Alcalásta ja Mission San Miguelista.

mission_cemetary.jpg
Missionin pienoismalli

Missionin pienoismalli

missipn_alttari.jpg

RAIVOSTUNUT PAPPARAINEN

Mission kierroksemme jälkeen olimme lähdössä ensin Michael Jacksonin Neverlandiin käymään, ja sieltä sitten kotia kohti. Välttääkseni ylimääräisiä pysähdyksiä reitillä, päätin syöttää mukana olevan vauvan ensin. Sen verran yritin olla häveliäs, etten nyt sentään halunnut paljastella kirkon pihalla, vaan menin imettämään auton takapenkille. Sillä aikaa mies keksi ottaa mukaansa vanhemman neidin, ja lähteä tutkimaan parkkipaikan toisessa päässä olleita rakennuksia. 

Kun vauva on melkein syötetty, paikalle paukahti raivosta punaisena puhkuva mies ja ilmiselvästi ihmeissään oleva pikkuneiti. He ovat olleet ylittämässä parkkipaikkaa kun joku vanhempi herra on Ari Vatasen lailla ajanut kaasu pohjassa heidän ohitseen, ja vieläpä tyyttäillyt heille. Mies on juuri ja juuri ehtinyt vetäisemään itsensä ja lapsen pois auton alta. Tästä raivostuneena hän on harpponut papparaisen auton luo ja sanonut pari valittua sanaa miehelle. Mutta tämä papparainenpa olikin alkanut kiroamaan miestäni painokelvottomilla sanoilla.

Me olemme aikalailla tottuneet siihen, että autoilijat täällä Kaliforniassa hidastavat ja väistävät jalankulkijoita, ja etenkin jos joukossa on vieläpä lapsia. Ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on mielestäni tässä asiassa silmiinpistävä. Niinpä ymmärrän oikein hyvin, että mieheni raivostui tästä kaasuttelijasta. Mutta täällä suunnalla kannattaa muistaa se, että valitettavasti ikinä ei voi tietää kenellä on autossaan kättä pidempää. Turvallisinta olisi aina niellä raivonsa ja jatkaa muina miehinä matkaa. Älä siis tee kuten mieheni teki! Tällaisista kaahailijoista olisi aina varminta soittaa poliisille sillä sheriffihän ei näitä hyvällä katso. Mutta siinä tohinassa mieheni ei sitten ollut tajunnut ottaa ylös rekisterinumeroa.

Täytyy vielä todeta, että olimme melkein jäädä erään iäkkään rouvan auton alle samana aamuna Solvangin keskustassa. Hän päätti ajaa päin punaisia vieläpä koukaten kääntyessään vastaantulevien kaistalta. Siinä hyppäsi sivuun yks jos toinenkin jalankulkija. Vaikka saimmekin Solvangissa hyvää ja ystävällistä palvelua, jotenkin minusta tuntuu, että paikalliset taitavat olla vähän väsyneitä turisteihin. 

Ripaus Tanskaa Kaliforniassa - Ihastuimme Solvangiin

Paula Gaston

Ehkä olettekin lukeneet epäonnisesta joulumatkamme suunnittelusta Etelä-Kaliforniaan. Koska miehelläni oli kerrankin lomaa, halusimme joulun jälkeen käydä vielä jossakin ennen kotiin paluuta. Kaikenlaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, ja kerta toisensa jälkeen ne kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Vielä reissulle lähdettäessä emme varmasti tienneet minne päätyisimme joulun jälkeen. 

Menomatka jouluruuhkassa oli tuskaisa. En muista pitkään aikaan ajaneeni kyseistä reittiä näin kovassa liikenteessä. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että vauvan syöttämisten vuoksi jouduimme tekemään ylimääräisiä pysähdyksiä. Totaalisen kyllästyneenä autoiluun, aloin perille päästyä katselemaan paikkoja noin puolessa välissä kotimatkaa, jottei meidän tarvitsisi ajaa yhtä soittoa kotiin saakka. Mieleeni tuli Solvang joka on hiukan eri reitin varrella mutta kutakuinkin puolessa matkaa. Vielä kun tuttavani varmisti, että tuulet olivat puhaltaneet Santa Barbaran metsäpalojen savut merelle, mennä paukautin varauksen hotelliin Solvangista. Ja aloin jopa pikkuhiljaa innostua lomasta uudelleen!

solvang_banner.jpg

Solvangin perustivat ryhmä tanskalaisia maahanmuuttajia vuonna 1911, ja se sijaitsee Santa Barbaran vuoristossa noin 230 kilometriä Los Angelesistä pohjoiseen. Sitä ennen alueella olivat oleilleet muun muassa Amerikan intiaanit ja espanjalaiset "missionäärit" eli lähetyssaarnaajat, joiden perua on esimerkiksi Solvangissa oleva Mission Santa Inés. Ajaessamme Solvangiin ajoimme Chumash-intiaanien reservaatin läpi. Reservaatissa asuu noin 250 asukasta, ja pyörittävät alueella kasinoa joka on yksi Yhdysvaltojen suosituimmista.

Itse Solvangin kaupunki on ihastuttava sen skandinaavistyyppisine taloineen ja tuulimyllyineen. Sen pienen keskustan täyttävät lukuisat hotellit, leipomot ja ravintolat jotka ovat kaikki toinen toistaan söpöimmissä rakennuksissa. Monet liikeyritykset ja kadut on nimetty tanskalaisittain, ja löytyypä alueelta monia Tanskan "nähtävyyksiäkin". Bongasimme ainakin kopiot Pienestä Merenneito -patsaasta ja Rundetaarnista, eli pyöreästä tornista. Yksi "pakollisista" käyntikohteista on tietenkin joku paikallisista leipomoista joista voi ostaa ainakin tuoreita viinereitä. Vaikka Solvang tuntuu hiukan epätodelliselta ollakseen totta, asuu siellä lähes 6000 asukasta. Kaupungin ympäristö tuntui olevan täynnä hevosfarmeja, ja heppahulluille kerrottakoon, että olen aiemmin vieraillut täällä hevoskuiskaaja Monty Robertsin Flag is Up Farmsilla.

solvang_mill.jpg
solvang_windmill.jpg
solvang_katu.jpg
Paikallinen erikoisuus on tanskalainen Aebleskiver jota voisi ehkä kutsua eräänlaiseksi pannukakkupalloksi.

Paikallinen erikoisuus on tanskalainen Aebleskiver jota voisi ehkä kutsua eräänlaiseksi pannukakkupalloksi.

solvang_smorgas.jpg

Hotellimme oli ihastuttava Hotel Copenhagen Inn jonka huoneet olivat kuin pieniä taloja. Olimme ihan pääkadun varrella, joten siitä oli tosi helppoa lähteä kävelylle keskustaan. Hotellin jokaisen huoneen ovi maalattu eri värein, ja toimisto oli pienessä kirkon näköisessä rakennuksessa. Tykkäsimme tästä hotellista kovasti. Omassa huoneessamme oli alakerran levitettävän vuodesohvan lisäksi parivuode ylhäällä parvella. Amerikkalaisten hotellien aamupalat ovat usein niukkoja ja yksitoikkoisia, mutta täällä valikoimaakin oli hiukan runsaammin. Ja tietysti tajolla oli reilusti tuoreita viinereitä!

Hotellimme respa

Hotellimme respa

Huoneemme

Huoneemme

solvang_makkari.jpg

 Lämpötilat pysyttelevät Solvangissa ympärivuoden leutoina mutta suhteellisen lämpiminä mikä itsessään jo houkuttelee alueelle matkailijoita. Lähialueella riehuneet maastopalot lienevät vaikuttaneet siihen, että joulun välipäivinä keskusta tuntui yllättävän hiljaiselta. Paikallisetkin kertoivat sen yleensä olevan tähän aikaan vuodesta ihan täynnä. No, me nautimme kaikin tavoin olostamme Solvangissa, ja palaamme varmasti tänne joskus vielä takaisinkin.