Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Karmivin hotellikokemukseni - yövyimme gangsterien majapaikassa Chicagossa

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Karmivin hotellikokemukseni - yövyimme gangsterien majapaikassa Chicagossa

Paula Gaston

Viime viikkoina olen lukenut useamman tarinan huonoista hotellikokemuksista. Inspiroiduin niistä niin, että aloin miettimään mikähän mahtaa oma vastaava kertomukseni. Hetken mietinnän jälkeen muistin viikonlopun Chicagossa nuoruusvuosiltani. Silloin kun tehdään kaikkea päätöntä ja hullua, ja joka käänteessä yritetään säästää rahaa. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olemme majoittuneet järjestäytyneen rikollisuuden mekassa, mafiapomojen entisessä pääpaikassa ja prostituoitujen kotihotellissa.

Olin siis vuosia sitten suomalaisnuorten kanssa Work & Travel -viisumilla töissä Wisconsinissa. Koska kuuluisaan Chicagon kaupunkiin Illinoisissa ei ollut kuin muutaman tunnin ajomatka, oli tietenkin luonnollista, että halusimme käydä siellä vierailulla. Saimme muilta suomalaisilta työntekijöiltä vinkkiä edullisesta majoituksesta ihan kaupungin keskustassa. Täydellistä! Majoittuminen ihan keskustassa on tosi kallista, ja tältä hotellilta oli kävelymatka paikkoihin joita halusimme nähdä. Sinne siis!

Tapahtumasta on sen verran aikaa, että muistikuvani matkasta ovat jo hiukan katkonaisia. Ajoimme siis Wisconsinista Chicagoon ja löysimme perille Tokyo Hotelliin osoitteeseen 19 E. Ohio Street. Astuessamme sisään hotellin aulaan, tajusimme heti, että se oli kuin suoraan elokuvista, vanha ja ränsistynyt. Vastaanottovirkailijat olivat kuitenkin oikein ystävällisiä, ja näyttivät ilahtuvan kun kerroimme olevamme Suomesta. He muistivat heti, että heillä on ollut ennenkin suomalaisia nuoria majoittumassa, ja saimme siitä syystä "hyvän huoneen" ihan hotellin ylimmästä kerroksesta. Huone saattoikin olla tämän hotellin mittapuulla hyvä, mutta todellisuudessa se oli varsin karsea.

Päästäksemme ylimpään kerrokseen, jouduimme hyppäämään vanhimpaan hissiin mitä olin koskaan nähnyt. Se oli käsin operoitavissa, eli hississä oli siis aina töissä hissipoika. Eikä ihan mikä tahansa poika, vaan vanha huonohampainen mies, jolla oli lasisilmä ja gangsterihattu päässä. "Tervetuloa suoraan Kummisetä -elokuvaan!" ajattelin. Hissi nitisi ja natisi mennessään ylös, ja mietin kuumeisesti, tuleeko meidän antaa tippiä miehelle josta haluan seisoa mahdollisimman kaukana, ja jonka kanssa on pakko jutella koko hissimatkan ajan. Vippasimme hänelle dollarin ja menimme katsastamaan huoneemme. 

Huone oli kuin suoraan vuosikymmenien takaa. Olihan siellä siis parisänky ja kylpyhuone, jotka huoneessa tarvitaan. Mutta en koko aikana iljennyt ottaa sandaaleja pois jalasta, en edes suihkussa. Ovessa oli lukko, perinteinen turvaketju ja lisänä puinen pönkä, jotta ovi varmasti pysyisi kiinni. En ollut ennen moista hotellissa nähnyt, ja tuntui hiukan erikoiselle, ettei pelkkä lukko riittäisi oven kiinni pitämiseen. Myöhemmin olen lukenut, että oven lukkojen vieressä oli usein niin sanottu "peep hole" eli reikä, josta pystyi kurkistelemaan sisälle huoneeseen. Emme ainakaan omassa huoneessamme sellaista huomanneet. Sen sijaan vanhanaikainen puhelin pyöritettävällä numerotaululla nauratti meitä aikalailla. Jostain syystä, en koskaan unohda sitä turkoosin väristä kokolattiamattoa, ja sängyn vieressä olevaa isoa punainen tahraa. Silloin naureskelin pelleillen, että se on varmaan verta. Näin jälkikäteen voin vain sanoa, että mitäkäs muutakaan se olisi ollut. 

Koska olimme rakennuksen 15:sta kerroksessa keskellä kesää, eikä huoneessa ollut ilmastointia, oli meillä melkein yhtä kuuma kuin saunassa. Yritimme pitää ikkunaa auki, mutta sen ylöspäin nouseva alaosa rämähti aina takaisin alas. Lopulta pönkäsimme sen ylös vanhalla puhelinluettelolla. Ikkuna auki oli kuitenkin vaikeaa nukkua öisin, koska keskustassa ajoi jatkuvasti hälytysajoneuvoja pillit huutaen. Olen jostain myöhemmin lukenut, että hotellin katolle olisi voinut mennä vilvoittelemaan ja katselemaan kaupungin valoja. No, ehkä parempi ettemme tienneet siitä, eihän sitä tiedä mihin gangsteriin olisimme törmänneet. 

Valitettavasti nämä ovat ainoat kuvat joita minulla oli tallessa, ja nekin on otettu vuosia myöhemmin kun satuin kävelemään Tokyo Hotellin ohi Chicagossa ollessani. Tiedän, että jokunen paikassa yöpyneistä tutuistani saattaa tämän lukea, joten jos arkistoista löytyy vielä kuvia hotellista sisältä, laittakaahan viestiä tulemaan tai kommenttia alle.

Valitettavasti nämä ovat ainoat kuvat joita minulla oli tallessa, ja nekin on otettu vuosia myöhemmin kun satuin kävelemään Tokyo Hotellin ohi Chicagossa ollessani. Tiedän, että jokunen paikassa yöpyneistä tutuistani saattaa tämän lukea, joten jos arkistoista löytyy vielä kuvia hotellista sisältä, laittakaahan viestiä tulemaan tai kommenttia alle.

Hotellista huolimatta me vietimme hauskan viikonlopun Chicagossa. Muutaman viikon päästä toinen suomalaisporukka lähti käymään samaisessa paikassa, ja yöpyi myöskin Tokyo Hotellissa. Ryhmän koosta johtuen he saivat käyttöönsä sviitin jossa oli enemmän tilaa. Ainoana miinuksena oli sviittiin jo majoittunut pulu, joka oli rakentanut sinne myös pesänsä. Mistäkähän lie reiästä oli lintu päässyt sisälle huoneeseen. En usko, että tämäkään ryhmä todellisuudessa ymmärsi millaisessa hotellissa he yöpyivät. Minullekin asia alkoi valkenemaan vasta, kun kerroin töissä eräälle chicagolaiselle asiakkaalle missä olimme olleet. Hän ei uskonut minua, vaan sanoi sen olevan "hooker hotel". Myöhemmin olen lukenut useita tarinoita tästä legendaarisesta hotellista, jonka Wikipediakin mainitsee sen kyseenalaisen maineen vuoksi. Ihan alkuaikoina, hotellin nimi oli Devonshire Hotel ja muun muassa Jimmy "The Monk" Allegretti ja muut mafiapomot sanelivat mitä rakennuksessa tapahtui ja ketä sinne pääsi sisään. Tästä, ja Ohio Streetin rankasta elämästä, kertoo muun muassa Mobwriter blogissaan

Jos haluat nähdä millaista huoneessa todella on luodinreikineen kaikkineen, erään matkailijakaksikon hauska video löytyy täältä. Tosin aika kultaa muistot, tai sitten käynnistämme on niin kauan, että paikka näyttää vielä ränsistyneemmältä kuin silloin. 

Tokyo Hotel oli toiminnassa vuosina 1927-2013. Sen jälkeen se myytiin ja remontoitiin, ja nyt rakennuksessa toimii korkeatasoinen hostelli, Freehand Chicago. Tokyo Hotellin kyltti jätettiin kuitenkin oven yläpuolelle muistoksi sen monista vuosista Chicagon katukuvassa. Ne seinät pitävät nimittäin sisällään monta tarinaa Chicagon värikkäästä historiasta ja gangsterien elämästä.