Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Washingtonin ja Oregonin rannikko haltuun

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Washingtonin ja Oregonin rannikko haltuun

Paula Gaston

Tämän jutun kirjoittaminen on ollut mielessä jo pitkään mutta jostain syystä se on aina vaan jäänyt ja jäänyt. Ehkä nyt on aika kertoa mitä teimme ystäväni kanssa Portlandissa ja sen ympäristössä jo aikamoinen tovi sitten. Sinne päätettiin lähteä ihan muuten vaan viettämään pitkää viikonloppua ja tutustumaan paikkoihin. Vaikka olimme reissussa vain torstaista sunnuntaihin, ehdimme näkemään Washingtonin ja Oregonin osavaltioiden rannikkoa, Tillamookin juusto- ja jäätelötehtaan, Bonnevillen padon, liudan vesiputouksia, St. Helensin tulivuoren sekä Portlandin kaupungin.

Laskeuduimme siis Portlandiin torstaina aamupäivällä, ja jo lentokentällä saimme allemme vuokra-auton. Sillä lähdimme sitten ajelemaan ensin kohti Mt. Helenin tulivuorta, ja siitä sitten rannikkoa kohti. Viikonlopun seikkailut odottivat!

 Portland

Portland

ST. HELENS - NUKKUVA TULIVUORI

Mount Saint Helens sijaitsee Kaskaadien vuoristossa, noin kolmen tunnin ajon päässä Portlandista pohjoiseen. Sen lumiset huiput loistivat kevät auringossa kauas, ja maisemat näyttivät upeilta. Me ajelimme vuoristotietä ylöspäin, mutta emme ihan lumelle saakka. Pysähdyimme visitor centerissä ja ihmettelimme tulivuoren juurella olevia taloja. Aika rohkeita ovat ne, jotka siellä asustelevat!

Vaikka St. Helens uinuu uniaan tällä hetkellä, ei ole kauaakaan siitä kun se on ollut aktiivinen. Vuonna 1980 se purkautui tuhoten 250 kotia, pitkän matkaa rautatietä, siltoja ja maanteitä. 75 ihmistä kuoli. Vuonna 2004 vuori alkoi uudelleen elää, ja 2005 se syöksi ulos tuhkaa ja kaasua, joka näkyi Seattleen saakka. Pahimmalta tällä kertaa kuitenkin säästyttiin. Vuonna 2008 todettiin, että purkaus on vihdoin päättynyt ja tulivuori nukahtanut. 

 Mount St. Helens

Mount St. Helens

PYÖRÄLLÄ LONG BEACHILLE

Tulivuorelta ajoimme Washingtonin rannikolle Long Beachille. Ilta alkoi jo sarastaa joten etsimme itsellemme majapaikan. Long Beach näytti selvästi olevan lomakohde huvipuistoineen, ravintoloineen ja rantoineen. Mutta koska vielä ei ollut sesonki, monet paikat olivat kiinni. Löysimme kuitenkin pienen kivan motellin joka tarjosi käyttöömme myös polkupyörät. Ei kun pyöräilemään! Kiertelimme vähän kaupungilla ja kävimme syömässä sekä fillaroimassa auringonlaskussa rannalla. Illan sumussa paikka tuntui jopa vähän aavemaiselta.

 Long Beach, Washington

Long Beach, Washington

 Pyöräily rannalla sumussa ja auringonlaskussa oli hauskaa mutta kylmää hommaa. Vaatekerroksia sai laittaa päälleen useamman että tarkeni.

Pyöräily rannalla sumussa ja auringonlaskussa oli hauskaa mutta kylmää hommaa. Vaatekerroksia sai laittaa päälleen useamman että tarkeni.

Seuraavana aamuna ajoimme sitten lähellä olevaan Cape Disappointment State Parkiin jossa teimme lyhyen patikkaretken sen majakalle. Cape Disappointment on niemellä, joka peittyy sumuun 106:na päivänä vuodesta, ollen yksi Yhdysvaltojen sumuisimmista paikoista. Me saimme kuitenkin nauttia auringonpaisteesta kauniina kevätpäivänä. Cape Dissappointment eli "Pettymyksen niemi", on saanut nimensä turkiskauppias John Mearesin mukaan, joka etsiessään kauppapaikkaa käänsikin veneensä takaisin pohjoiseen missaten samalla niemen.

Ihan Cape Disappointmentin lähellä on armeijan vanha linnoitus; Fort Columbia. Linnoituksen lisäksi alueella on 12 puurakennusta jotka nekin olivat aikoinaan armeijan käytössä. Sen tarkoitus aikanaan oli olla suojana Columbia joen varrella. Fort Columbia kuuluu osana Lewis & Clark National and State Parkseja, eli on se on myös osa kansallispuistoa.

 Cape Disappointment

Cape Disappointment

 Fort Columbus - 12 historiallista puurakennusta on vielä pystyssä linnoituksen lisäksi.

Fort Columbus - 12 historiallista puurakennusta on vielä pystyssä linnoituksen lisäksi.

ASTORIAN SUOMALAISYHTEISÖ

Patikoinnin jälkeen jatkoimme matkaa Columbia joen yli Oregonin osavaltion puolelle, jossa ensimmäiseksi saavuimme Astoriaan. Yllätys oli melkoinen kun heti sillan jälkeen näimme alla olevan rakennuksen Suomenlippuineen. Kävi ilmi, että kaupungin ovat aikoinaan perustaneet suomalaiset siirtolaiset. Keskustasta löytyi Suomi Hallin lisäksi Suomi-tuotteita myyvä kauppa ja suomalainen sauna. Myöhemmin ajoimme myös suomalaisen kirkon ohitse.

 Astoria-Megler Bridge. Näitä erilaisia siltoja Columbia joen yli tuntui riittävän.

Astoria-Megler Bridge. Näitä erilaisia siltoja Columbia joen yli tuntui riittävän.

 Astorian Suomi Hall

Astorian Suomi Hall

 Astoria

Astoria

Olimme suunnitelleet yöpyvämme Seaside nimisessä kaupungissa Oregonin rannikolla, joten lähdimme Astoriasta ajelemaan etelään päin. Matkan varrella oli muun muassa Fort Clatsop, joka myös kuuluu Lewis & Clark National Historical Parkiin. Teimme siellä pikaisen pysähdyksen. Paikka on aikoinaan ollut Lewisin ja Clarkin retkikunnan linnakkeena kun he saapuivat Oregoniin vuonna 1805. Nimi Clatsop tulee alueella asuneiden Amerikan intiaanien mukaan. Alkuperäinen linnake on aikojen saatossa tuhoutunut, mutta sen tilalle on rakennettu jäljitelmä johon pääsee käymään. Visitor Centerissä voi lisäksi tutustua tutkimusretkestä kertovaan näyttelyyn.

Matkamme jatkui Fort Clatsopista kohti Fort Stevens State Parkia, jossa myös kävimme katsastamassa vanhan linnoituksen rauniot, sekä käppäilemässä rannalla. Fort Stevens rakennettiin armeijan käyttöön vuonna 1863, ja sitä käytettiin muun muassa toisessa maailman sodassa. Tässä vaiheessa meillä alkoi jo historia-ähky painaa, ja lähdimme suosiolla kohti Seasidea jossa edessä oli vielä majapaikan löytäminen. Päivä oli muutenkin harmaa ja silloin tällöin ripotteli vettä, niinpä ajaminenkin oli normaalia hitaampaa.

 Fort Clatsop

Fort Clatsop

 Fort Stevens

Fort Stevens

SEASIDE

Rantakaupunki Seaside tuntui olevan Long Beachin tapainen lomakeskus mutta paljon isommassa kaavassa. Hotelleja oli joka nurkalla ja rantakin oli suurempi. Maisemat olivat upeat, ja voin kyllä ymmärtää, miksi ihmiset valitsevat tämän lomapaikakseen. Iso osa paikoista sielläkin oli vielä suljettuna, mutta meitä se ei haitannut sillä olimme tulleet tänne lähinnä vain yöpymään. Pienen kaupunkikiertoajelun ja illallisen jälkeen, kävimme parilla drinkillä, ja painuimme yöpuulle. Vesisadekin puolsi nukkumaan menoa.

Meillä oli tuossa vaiheessa mielessä jo seuraavan päivän seikkailut, eli vierailu Tillamookin tehtaalle. Siitä lisää sitten myöhemmin!