Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Vuoristotauti melkein pilasi matkamme - 5 vinkkiä sen ehkäisemiseen

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Vuoristotauti melkein pilasi matkamme - 5 vinkkiä sen ehkäisemiseen

Paula Gaston

Eipä tarvitse olla vuorikiipeilijä kärsiäkseen vuoristotaudista. Se tuli todettua viime viikonloppuna kun ajoimme Kaliforniassa Sierra Nevadan vuoriston yli sen toiselle puolelle, ja vietimme aikaa vuorilla. Kärsimme kaikenlaisista pikku oireista useamman päivän ajan, ja kun mukana on lapset, niin ehdin jo vähän huolestuakkin. Nyt ollaan jo onnellisesti takaisin kotona, ja matkasta jäi päällisin puolin hyvät muistot. Mutta opin tästä sen, että paras selviytymiskeino vuoristotaudista on tieto! Kun osaa tunnistaa oireet ja tietää miten toimia, ei aseta itseään vaaraan.

yosemite_vuoret.jpg

AMPIAISEN PISTOSTA FLUNSSAAN JA VUORISTOTAUTIIN

Reissun varsinainen päämäärä oli siis vuoriston toisella puolella, Mammoth Lakesillä, ja sinne päästäksemme valitsimme Yosemiten Kansallispuiston läpi kulkevan tien. Suurin osa Yosemitessa kävijöistä oleilee Yosemite Valleyssä, missä puiston tunnetuimmat luonnonnähtävyydet ja patikkareitit ovat, mutta me halusimme nähdä mitä muuta puistolla on tarjottavanaan. Niinpä ajoimme vuoren ylittävän tien läpi, joka kulkee korkeimmillaan yli kolmessa kilometrissä. Pysähdyimme välillä katsomaan maisemia ja teimme pari lyhyttä patikkaretkeäkin. Ja ovathan ne maisemat siellä ylhäällä ihan mahtavat, sitä ei voi kieltää! Huh huh! Mutta sitten alkoi alamäki.

Vanhempaa lastamme pisti Yosemitessä yllättäen ampiainen sisäreiteen. Pistoskohta tietenkin sattui, ja päätimme jättää pysähdyksen kauniilla Tenaya järvellä välistä, ja ajaa suoraan Visitor Centeriin. Onneksi pahin kipu hellitti pian ja päivä jatkui positiivissa merkeissä, vaikkakaan lapsi ei ihan heti tätä kokemusta unohda. Loppumatkan hän oli kauhusta kankeana aina kun joku pienikään pörriäinen tuli lähelle, ja jostain syystä niitä amppareita siellä vuorella tänä vuonna riitti.

Mammoth Lakelle päästyämme ja aamulla hotellista herätessämme, samainen lapsi alkoi valittamaan kurkkukipua. Usutimme häntä juomaan vettä, sillä ulkona oli kuuma ja edessä oli muun muassa patikointi Devil’s Postpile National Monumentille. Koska hotellimme sijaitsi 2,7 kilometrin korkeudessa, ja Devil’s Postpilekin on vajaassa 2,3 kilometrissä, ajattelimme, että kurkkukivut ja muut johtuvat vaan korkeudesta. Varsinkin kun hotellikirjassakin kerrottiin kokonaisen sivun verran vuoristosairaudesta. Illalla hän alkoi kuitenkin pärskiä enemmänkin ja nenäkin meni tukkoiseksi. Flunssa se sieltä siis teki tuloaan.

Kahden yön jälkeen Mammoth Lakesillä, laskeuduimme Mono Lakesille, joka on vajaassa kahdessa kilometrissä. Sepä ei sitten neidin kropalle enää sopinutkaan, vaan järvelle johtavalla portilla hän alkoi oksennella. Rangerille tuntui olevan heti selvää, että korkeuserot tässä nyt sekoittavat meidän päivää, ja hän kehotti juomaan runsaasti vettä. Eikä aikaakaan kun näimme myös toisen lapsen oksentamassa. Meillä suunta oli kuitenkin vielä ylöspäin Bodien kummituskaupunkiin ja sitten taas alaspäin yöpymään Bridgeportiin. Menimme siis melkoista vuoristorataa useamman päivän ajan.

Devil’s Postpile ja neitimme täyttämässä Junior Ranger -kirjaa

Devil’s Postpile ja neitimme täyttämässä Junior Ranger -kirjaa

PÄÄSÄRKYÄ JA UNETTOMUUTTA

Itse olin kärsinyt päänsärystä jo heti Yosemiten ylityksestä lähtien. Patikointipäivänä Devil's Postpilellä ei särkyä ollut, mutta pidempi kävelylenkki tuntui todella raskaalta, ja varsinkin kaikki ylämäkipätkät. Illalla uni ei meinannut millään tulla vaikka olinkin väsynyt, eikä ruoka tahtonut maistua. Seuraavana päivänä päänsärky taas palasi ja yölläkin valvoskelin jälleen aamukahteen saakka. Ei olleenkaan tyypillistä minua. Siinä yön tunteina muiden kuorsausta kuunnellessa, ehtii miettimään vaikka mitä. Mitä jos lapsemme flunssa onkin joku vuoristotaudin oire? Millainenhan olo pienimmäisellä on, sillä hänhän ei osaa sitä edes vielä kertoa meille? Teinkö nyt oikein, että toin lapset tänne kun itsekin kärsin? Vuoristotauti ei ollut oikeasti lähtiessä edes käynyt mielessänikään, sillä Mammoth Lakes on todella suosittu laskettelukohde, ja mekin käymme aika usein vuorilla. Tämä taisi kuitenkin olla korkein paikka jossa olen koskaan yöpynyt.

Viimeisenä päivänä kaikki tuntuivat kuitenkin olevan kunnossa ja oma päänsärkynikin oli poissa. Kotimatka alkoi, ja sekin kulki vielä vuoriston läpi, tällä kertaa Sonora Passia pitkin. Tie käy korkeimmillaan 2,9 kilometrissä, eli ei ihan yhtä korkealla kuin Tioga Pass, mutta matka on todella mutkainen ja tie kapea. Molemmat näistä teistä ovat auki vain muutaman kuukauden vuodessa kesäaikaan, sillä ne ovat talven tullen lumen peitossa. Ja taas kerran manasin mielessäni, että miksi lähdimme tälle koko matkalle. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin, pääsimme vuorten yli ja onnellisesti kotiin saakka. Ja nyt muistellaan tietenkin niitä hauskoja muistoja ja kokemuksia tältä matkalta, mutta ensimmäistä kertaa sain osviittaa siitä, miltä vuoristosairaus tuntuu.

Huh! Selvittiin!

Huh! Selvittiin!

Matkan viimeisenä päivänä meille maistui jo jäätelökin.

Matkan viimeisenä päivänä meille maistui jo jäätelökin.

5 VINKKIÄ VUORISTOTAUDISTA SELVIÄMISEEN

Ota selvää millaisiin korkeuksiin olet menossa, millaisia oireita vuoristotauti voi aiheuttaa ja mitä tehdä jos niitä ilmaantuu. Tieto on paras suojasi! Kun tunnistat itsessäsi seuraavia oireita; päänsärky, unettomuus, ruokahaluttomuus, sekavuus ja tasapaino-ongelmat, kärsit todennäköisesti vähähappisesta ilmasta.

Etene hitaasti. Vuoristotauti johtuu ylhäällä olevan ilman vähäisestä happipitoisuudesta, johon elimistö ei ehdi tottua kun edetään liian nopeasti. Ilmaan tottuminen on hyvin yksilöllistä, ja lapset tiettävästi sairastuvat vuoristosairauteen helpommin.

Hidasta tahtia. Kun oma vartalo varoittaa erilaisin merkein ettei se ole vielä tottunut uuteen ilmatilaan, on parasta ottaa iisisti rajun liikunnan tai patikoinnin suhteen. Lievät oireet usein katoavat levon myötä.

Juo vettä. Runsas nesteen saanti on tärkeää, sillä korkealla kuivassa ja kylmässä ilmassa ei hikoilua välttämättä huomaa, ja veden juonti vähentyy.

Palaa alailmoihin. Jos oireet jatkuvat pitkään, yli kolme päivää, tai etenevät selkeästi sekavuuteen saakka, on parasta palata takaisin alas. Akuutissa tapauksessa on siirryttävä heti alle 1,2 kilometriin ja hakeuduttava lääkäriin.

Tärkeää on kuunnella omaa kroppaa ja edetä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Itse ainakin opin tältä matkalta sen, että muutenkin huonot keuhkot omaavana lähden tästä eteenpäin varovaisesti todella korkeisiin paikkoihin. Vuorilla aiomme kuitenkin käydä edelleenkin. Sitä upeaa luonnon kauneutta ja rauhaa ei mistään muualta saa!

Jos muuten haluat kuulla enemmän tästä reissusta, niin käyppäs kurkkaamassa Instagram profiilini @paulagaston, etusivulta Highlightsien alta löytyy videoita reissustamme!