Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Ylläs - huipulla tulee ja näkyvyys on nolla

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Ylläs - huipulla tulee ja näkyvyys on nolla

Paula Gaston

Pari vuotta sitten olin lapsen kanssa kotona ja oli aikaa töllöttää telkkua. Yksi lempi ohjelmistani oli silloin Ylläs - Huipulla tuulee. Se oli jotenkin ihanan harmiton ja todentuntuinen reality -sarja näiden amerikkalaisten, valmiiksi kirjoitettujen saippuoiden rinnalla. Sitä katsoessa aina tuli ikävä Suomeen ja etenkin Lappiin. Niinpä kun meille tarjoutui mahdollisuus viettää uutta vuotta Ylläksellä, ei tarvinnut kahdesti miettiä lähdetäänkö matkaan.

Matkasimme Ylläkselle Rovaniemen Joulupukin Pajakylän kautta josta jo kerroin aikaisemmin. Ajomatka oli tosi pitkä ja pimeä. Päivänvaloa oli vain muutama hassu tunti ja Rovaniemen jälkeen tie oli kapea ja jäinen. Valoisan aikaan näimme sentään porotokan läheisellä pellolla, muuten maisemat eivät juuri vaihdelleet koska joka puolella oli vain pimeää. Loppumatkalla tiellä luisteli peura jolla oli vaikeuksia pysyä pystyssä, se kai kertoo siitä kuinka liukasta oli. Perillä piti tehdä pari ristinmerkkiä, että saavuimme sinne ehjin nahoin. 

Viisi päivää Ylläksellä ystävien kanssa meni todella nopeaan. Ohjelmassa oli runsaasti ulkoilua ja vielä enemmän saunomista. Kaliforniassa kasvanut neitimme ei varmaan ole koskaan ulkoillut niin paljoa kuin nyt, siellähän ei päiväkodista mennä ulos lainkaan jos taivaalla on pari tummaa pilveä, saati sitten jos sataa. Ensimmäisenä päivänä oli pakkasta -25C joten pikaisen pulkkamäessä käynnin jälkeen olimme sisällä, mutta muina päivinä mäessä käytiin kolme tai neljäkin kertaa päivässä. Mahtavaa! Lapsilla oli hauskaa. 

Minä itse pääsin kokeilemaan laskettelua varmaan ainakin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Pienen alku haparoinnin jälkeen se sujuikin ihan tyydyttävästi. Lisäjännitystä laskuihin toivat olosuhteet Yllästunturin huipulla jossa todella tuuli ja lunta satoi vaakasuorassa. Siihen kun lisättiin hämärä- ja loppupäivästä pimeä taivas, oli tällaisen seniorin laskettava hiukan rauhallisemmin. Mutta kivaa se on, ei siitä mihinkään pääse. Ne perinteiset minttukaakaotkin kävimme hörppäämässä rinnekahviossa.

Sininen hetki

Sininen hetki

Ylläs

Uuden vuoden aattona kävimme Konijänkän kotieläinpihalla ja pääsimme moottorikelkan kyydille kun talon miehet kelkkailivat. Meillä päin ilotulitteiden ampuminen on laitonta eikä edes huvittaisi sitä kokeilla metsäpalojen pelossa, joten rakettien ampuminen omalta pihalta oli miehelleni aikamoinen elämys. Ihan kuin lapsillekin. Muutoin vuosi vaihtui latvialaisen skumpan ja suomalaisten herkkujen kera.

Moottorikelkkailua

Ylläs on hieno paikka vaikkakin tällä kerralla reissusta jäi eniten mieleen pimeys. Kaipasin niitä keväisiä säitä joista olen nauttinut Lapin matkoilla aiemmin ja kauniita, lumisia puita. Tuntuu, että kaikki ottamani kuvatkin ovat tosi harmaita. Samoin meitä jäi harmittamaan, että emme päässeet ihmettelemään lähistöllä olevan lumilinnan jääveistoksia. Varsinkin miestäni se tuntui kalvavan. Mutta reissun pääsaldo on ehdottomasti positiivinen. Hauskaa yhdessä oloa ja ulkoilua, saunomista, syömistä ja sitä kuuluisaa suomalaista makkaraa.