Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: ulkosuomalainen

Sadepäiviä ja sairastelua Kalifornian tulvissa

Paula Gaston

Viimeiset kaksi viikkoa meillä ollaan elelty aikalailla hiljaiseloa ja taisteltu flunssavirusta vastaan. Samaan aikaan vettä on sadellut lähes päivittäin, ja päivät ovat olleet aikalailla hämäriä. Pienikin auringon pilkahdus taivaalla saa jo toivomaan kevään alkua, ja iloisempia ilmoja, vaikka vettähän toki Kaliforniassa aina tarvitaan. Olen alkanut miettimään, että vieläköhän selviäisin Suomen pimeässä talvessa, jos tämäkin sateinen kausi tökkii näin pahasti. Arki on ollut kirjaimellisesti aika harmaata.

lehdet.jpg

Uutiset täällä tursuavat juttuja tulvavesien täyttämistä viinialueista ja mutavyöryistä. Me olemme onneksemme säästyneet toistaiseksi vesivahingoilta, mutta monet viime kesän maastopaloissa talonsa menettäneet saivat nyt ikävän yllätyksen, kun uusiin koteihin tulvikin vettä. Kuiva maa ei yksinkertaisesti ehdi imeä niin paljoa vettä sisäänsä kuin on satanut. Sausaliton kaupungissa yksi rinnetalo luhistui alas mutta onneksi nukkumassa ollut talon asukas selvisi vähin vammoin. Fort Funstonin alueella San Franciscossa sattui mutavyöry jossa kadonnutta tyttöä ei ole vieläkään löydetty. Yhteiskunta ei ole vaan valmis tällaisiin sademääriin.

Myös lunta on myös vuorilla enemmän kuin aikoihin. Hiihtokeskukset ovat ilmoittaneet pitävänsä paikat auki myöhempään keväällä kuin yleensä. Ongelmiakin sankat lumisateet ovat tuoneet. Ajaminen vuorille ja sieltä pois voi tuoda ikävän yllätyksen kun neljän tunnin matkasta tuleekin kymmentuntinen. Joitakin autoja on myös hautaunut lumeen ihmiset sisällään. Eräs mies kertoi selvinneensä autossa koiransa kanssa kaksi päivää pelkkää taco -kastiketta syöden. Aikamoinen kokemus! En tullut kuunnelluksi sitten miten hän sieltä oikein pelastui.

lehdet_kosteus.jpg

Sateen lisäksi meillä on siis sairastettu vähän rajumman puoleinen flunssa. Lasten sairastaminen on aina jotenkin raastavaa, ja niin nytkin, äidin sydän on ollut ihan pakahtua huolesta. Koko päivärytmi on ollut ihan sekaisin eikä yövalvomisiltakaan ei ole säästytty. Isompi neitimme pääsi flunssasta huomattavasti helpommalla kuin pienempi, mutta hänkin yskii yhä kolmatta viikkoa. Pienemmällä on ollut selvästi vaikeaa; korkea kuume ja vaikeaa nukkua tukkoisen nenän kanssa. Kun tauti vihdoin alkoi hellittää, pukkasi se iholle kolmen päivän nokkosihottuman. Toivotaan, että nyt ollaan jo paremmalla puolella.

Siinä lasten sairastaessa ja sateen ropistessa, olen järjestellyt tulevaa road trippiämme Utah - Arizona akselille. Reitti on suunniteltuna ja hotellihuoneet nyt lähes varattuna. Vielä pari majoitusta pitää löytää. Eipä haittaisi vaikka Arizonassa olisi tuolloin jo uikkarikelit, sen verran paljon on aurinkoa kaivattu. Lapsetkin varmasti tykkäisivät jos pääsisivät välillä pulahtamaan uima-altaaseen.

No, mikäs tässä haaveillessa. Millainen viikko teillä on ollut? Mukavaa viikonalkua kaikille!

 

Vuoden 2018 parhaat ja paskimmat

Paula Gaston

Vuosi 2018 on ollut monella tapaa erilainen vuosi. Meillä on eletty pikkulapsen arkea samaan aikaan kun esikoinen on siirtynyt eskarista ekaluokalle. Sanomattakin on selvää, että se on asettanut haasteita aikatauluihin. Vuoteen on mahtunut niin iloisia tapahtumia ja onnistumisiakin, mutta myös useampia jäähyväisiä. Luontokin on asettanut kapuloita rattaisiin tänä vuonna. Matkailullisesti liikuimme enemmän autolla kuin vuosiin. Kunpa voisin yksiselitteisesti sanoa, että syynä on ollut lentopäästöjen vähentäminen. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, tässä elämänvaiheessa syynä on tainnut olla enemmänkin autoilun helppous, vaikka ympäristölliset asiat ovatkin olleet mielessä tänä vuonna enemmän kuin koskaan.

VUODEN KOHOKOHDAT JA RAPAKOT

Vuoden kohokohta oli meille ehdottomasti pitkä kuuma kesä Suomessa. Pitkästä aikaa pääsimme Suomeen ja vieläpä koko kesäksi. Saimme viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia yöttömän yön auringosta. Söimme puhdasta suomalaista ruokaa ja matkailimme kotimaata ristiin rastiin. Oli ihanaa olla taas tutuissa maisemissa ja itseasiassa kiertää Suomea sellaisissakin paikoissa joissa en ollut koskaan käynyt. Teimme myös ystävien kanssa reissun Venäjälle Viipuriin.

Ihanaa aikaa perheen kanssa Suomen kesässä

Ihanaa aikaa perheen kanssa Suomen kesässä

Viimeisin kohokohtamme oli matka Utahiin. Se oli todellakin bitter sweet, sillä meillä oli hieno reissu läpi Kalifornian ja Nevadan. Kävimme muun muassa Kuoleman laaksossa, Las Vegasissa, Hooverin padolla ja Utahin suola-aavikolla. Mutta matkan päätarkoitus oli viettää Kiitospäivää perheen ja sairastuneen iso-isoäidin kanssa. Isoäiti nukkuikin sitten ikuiseen uneen viikko vierailumme jälkeen, joten olemme kiitollisia, että saimme hänet vielä nähdä. Tänä vuonna olemme hyvästelleet muitakin ystäviä ja sukulaisia, sekä lemmikkikoiramme Hollyn. Olen ollut varsin onnekas, enkä ole joutunut usein luopumaan, joten vuosi on tuntunut siinä mielessä raskaalta.

Matka tuli siinäkin mielessä hyvään aikaan, että meidän lähtiessä Kaliforniaa ravistelivat historian pahimmat maastopalot. San Franciscon Bay Area täyttyi savusta ja mekin jouduimme linnoittautumaan sisälle. Koulut suljettiin ja kaikkia kehotettiin käyttämään hengityssuojaimia. Alla oleva kuva on syöpynyt mieleeni surullisena puolena Kaliforniassa asumisesta. Se nähtiin myös Ilta-Lehden tekemässä jutussa.

936E6B06-339B-4A08-942D-9EC7F23BD496.JPG

VUODEN UPEIN PAIKKA JA PAIKKA JONKA OLISI VOINUT JÄTTÄÄ VÄLISTÄ

Jos Suomen matkan lisäksi pitäisi valita vuoden mieleenpainuvin reissu, on se ehdottomasti laivamatka Channel Islandsille. Keväällä vietimme päivän Anacapan saarella jossa ei ole lainkaan asutusta, ja patikoimme siellä ympäriinsä. Maisemat olivat mielettömät ja näimme kasveja joita ei kasva missään muualla. Menomatkalla näimme ison parven delfiinejä ja pari valastakin. Ihan mahtava päivä! Suosittelen kaikille Kaliforniassa käyville!

Myös paikka jonka olisimme voineet jättää käymättä löytyy Kaliforniasta. Nyt joulun välipäiville oli mieheni perhe varannut meille ohjelmaa, ja yksi käyntikohteista oli Los Angeles Zoo. En vaan jotenkin osannut nauttia niistä tuokioista isojen villieläinten luona pienissä häkeissä. Väkisinkin kävi mielessä, että eläintarha oli jo parhaat päivänsä nähnyt, ja aitaukset olivat eläinten kokoon ja määrään nähden häiritsevän pieniä. Illalla eläintarha loisti jouluvaloissa joka olikin sitten taas ihan hauska tapahtuma. Siitä kirjoitinkin tällä viikolla oman postauksen.

Channel Islands kuuluu Amerikan kansallispuistoihin

Channel Islands kuuluu Amerikan kansallispuistoihin

VUODEN LUETUIMMAT JA VÄHITEN LUETUIMMAT JUTUT

Vähän yllättäen teitä lukijoita on kiinnostanut eniten todella henkilökohtainen juttu, eli postaus siitä miten olen tavannut mieheni lomamatkalla. Osallistuin tällä postauksella Momondon -kirjoituskilpailuun maaliskuussa. Luetuimmat jutut tulevat aina yllätyksenä. Harvemmin listalle yltää sellainen juttu jonka itse ajattelee olevan kiinnostavin.

Kohtaaminen joka muutti elämäni
Tippaamisen ABC Yhdysvaltojen matkalaiselle
Pala Amerikkaa Kokkolassa - Rock’n Roll Diner

Vähiten teitä lukijoita on tänä vuonna kiinnostanut

Ripaus Tanskaa Kaliforniassa - Ihastuimme Solvangiin

VUODEN PARAS JA HUONOIN MAJOITUS

Vuonna 2018 majoituimme monessa mukavassa paikassa, ja olikin itseasiassa vähän vaikeaa valita se “paras”. Itselleni jäi kuitenkin eniten mieleen Kalifornian San Louis Obispossa oleva Madonna Inn, jossa olen haaveillut yöpyväni jo pidempään. Madonna Inn on samaan aikaan ylellinen ja överi, ja se on tullut kuuluisaksi sen pinkistä ravintolastaan, sekä vessasta, jossa on pisuaarina vesiputous. Kuvia kaikista näistä löytyy täältä. Toinen mielenkiintoinen mutta täysin erilainen huone jossa majoituimme tänä vuonna, oli Radisson Blu Aleksanterin Rock'n Rose Room Helsingissä. Lisäksi San Franciscossa olimme InterContinental Mark Hopkinsissa, joka on yksi kaupungin todellisista luksushotelleista.

Kesän masentavin hotellikokemus tulee Suomen Lappeenrannasta. Scandic City Lappeenranta ei ollut ainoastaan ylihinnoiteltu tasoonsa nähden, mutta se myös loisti huonolla asiakaspalvelulla. Harvemmin kirjoittelen huonoista tai keskitason hotellikokemuksista, mutta tämä sai sen verran käyrän savuamaan, että kirjoitin siitä jutun heti tuoreeltaan. Onneksi sentään itse Lappeenrannan kaupunki osoittautui kivaksi kokemukseksi.

Huoneemme Madonna Innissä oli nimeltään China Flower

Huoneemme Madonna Innissä oli nimeltään China Flower

VUODEN TYKÄTYIN JA VÄHITEN TYKÄTYIN INSTAGRAM KUVA

Tämä kuva jonka nappasimme tänä jouluna San Bernardinon vuoristossa nousi nopeasti vuoden tykätyimmäksi kuvakssi Instagram -tililläni. Palasimme juuri takaisin vuorilta Etelä-Kaliforniassa kun näimme erikoisen auringonlaskun. Vuorilla olimme käymässä Crestlinen ja Lake Arrowheadin kaupungeissa joista kerron teille vähän myöhemmin lisää. Suomalaisena kun ei ole tottunut näkemään vuoria joka päivä, ne tuntuvat aina yhtä upeilta ja massiivisilta.

Vähiten tykkäyksiä on saanut kuva Kuusiston linnan raunioista Kaarinassa. Höh! Itse tykkäsin kuvasta, mutta olenkin puolueellinen, sillä kuvassa on myös vanhempi neitimme!

Seikkailujamme voi seurata Instagramissa @paulagaston

E8D0A299-B34F-453E-A53B-545AC27E9526.JPG

Vuosi 2018 ei ole ollut ihan “smooth sailing” mutta varmaan tällaisiakin vuosia tarvitaan, että osaamme arvostaa niitä elämän helppoja aikoja. Nyt on aika jättää tämä vuosi muistoihin ja suunnata katse tulevaan. Siitä lisää ensi kerralla! Näihin maisemiin ja tunnelmiin on hyvä päättää vuosi 2018. Haluan toivottaa kaikille teille oikein hyvää uutta vuotta ja kaikkea hyvää vuodelle 2019! Ei muuta kuin uusia seikkailuja kohti…

 

Luukku 3; Vihdoinkin suomalaiset joulumarkkinat!

Paula Gaston

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa! Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Viikko on sujahtanut ohi lähinnä toipuessa. Kuten jo aiemmin mainitsin, Utahin matkamme toiseksi viimeisenä päivänä vauva alkoi sairastaa, ja kotiin päästyämme minäkin sain sitten taudin tottakai. Vaikka pääsääntöisesti tuntuu, että voimme jo paremmin, lepo on tullut tarpeeseen. Lauantaina kuitenkin päätin uskaltautua ulkoilemaan kun ohjelmassa oli Finlandia Foundationin kauan odotetut Suomalaiset joulumarkkinat. Ja vieläpä historian ensimmäiset sellaiset täällä San Franciscon Bay Arealla.

A82B0125-F3D1-45A3-A495-142C709D8BFD.JPG

Olikin mukavaa päästä vähän ulos sillä perille päästyäni vesisadekin oli muuttunut auringonpaisteeksi. Markkinat pidettiin Palo Altossa, Lucie Stern Community Centerissä. Olin päättänyt olla paikalla jo heti tapahtuman alkaessa, sillä muut skandinaaviset markkinat alueella myyvät parhaat tuotteet loppuun tunnissa tai parissa. Tunnelma näilläkin markkinoilla tiivistyi heti ensimmäisen tunnin aikana ja jono päämyyntipöytään oli pitkä. Tarjolla oli iso määrä erilaisia karkkeja, ruisleipää, joulukalentereita, suomalaisia keksejä ja muuta. Kalliilla hinnalla tietenkin, mutta eihän painavien karkkien rahtaaminen tänne puolelle maailmaa ihan ilmaista ole. Valtava karkkipöytä tyhjenikin odotuksieni mukaisesti ensimmäisen puolen toista tunnin aikana.

Harmikseni myyntiin ei oltukaan saatu karjalanpiirakoita tiukkojen lupa-asetusten vuoksi. Pullaa, torttuja, munkkeja ja piparkakkuja oli sen sijaan myynnissä, samoin kuin glögiä ja lonkeroa. Innostuin tästä uudesta glögi tuttavuudesta niin paljon, että tilasin jälkeen päin kokonaisen laatikollisen tätä viiniglögiä. Sen tuottaja on ruotsalaistaustainen viinitila Napa Valleyssä, ja tämä oli ilmeisesti ensimmäinen vuosi kun he tekivät glögiä myyntiin. Lonkeroa en tällä kertaa maistanut. Mahtaakohan sairastamisella olla jotain osaa siihen, että ei vaan maistunut. Sen sijaan kotiin viemisiksi lähti korvapuusteja, karkkia ja ruisleipäpussi. Kyllähän niillä jo joulun tunnelmaan pääsee! Myynnissä oli myös paljon kivoja käsitöitä, koruja ja vaatteita.

A16852F9-A0DC-4933-AFBE-9E8EFB3EFE5E.JPG
Valokuva pukin kanssa kuului lipun hintaan. Torkahtikohan pukki välillä?

Valokuva pukin kanssa kuului lipun hintaan. Torkahtikohan pukki välillä?

Kaikista parastahan tällaisissa tapahtumissa on toisten suomalaisten tapaaminen! Niin nytkin, oli kiva nähdä niin monta tuttua samassa tilassa. Välillä oli vaikea kuulla mitä toinen sanoo kaiken sen puheensorinan seasta. Väen paljoudesta päätellen ensi vuonna tarvitaan melkein jo isompi tila! Ja mielellään sellainen missä olisi vähän pöytiä ja tuolejakin kahvilatyyliin. Kahvilan pito voisi olla ihan tuottoisaa hommaa joulumyyjäisissä. Hienoa että ensimmäiset Suomalaiset joulumarkkinat Bay Arealla olivat tällainen menestys!

 
 

Elämää Kalifornian maastopalojen keskellä

Paula Gaston

On outoa kun aamulla herää, ja taivaalla on vain punainen pallo, jota kohti voi tuijottaa ilman että silmiin sattuu. Se on se kuuluisa Kalifornian aurinko, joka on tällä kertaa naamioitunut paksun savuverhon taakse. Nopealla vilkaisulla ulkona näyttää kuin minä tahansa talviaamuna San Franciscon Bay Arealla; harmaalta ja utuiselta. Erotuksena vain se, että tällä kertaa harmaus ei ole tullut merisumusta. Ja sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun aukaisee oven. Savun haju iskee heti ja alkaa yskittää, myöhemmin illalla myös silmiä alkaa kirvellä ja pääkin on kipeä. Ei missään nimeässä mikään miellyttävä kokemus!

Aamuaurinkokin on yhtä punainen kuin auringonlasku illalla.

Aamuaurinkokin on yhtä punainen kuin auringonlasku illalla.

Tämä on toinen kerta täällä oloni aikana kun elämme savun keskellä. Edellisellä kerralla tuuli pukkasi meille savut tuhoisista Napa Valleyn ja Santa Rosan tulipaloista vuonna 2017. Tällä kerralla maastopalot runtelevat Kaliforniaa molemmista päistä. Meille savut ovat tulleet pohjoisesta, Butte Countysta, jossa Camp Fireksi ristitty maastopalo etenee etenemistään. Palo on nielaissut jo alleen kokonaisen kaupungin, Paradisen, jossa asui yli 26 000 ihmistä. Lähes 6500 kotia tuhoutui ja tämän hetkisen tiedon mukaan ainakin 23 ihmistä on kuollut. Satoja on kateissa. Eikä loppua ole näkyvissä sillä Santa Anan tuulet puhaltelevat tänäänkin iloisesti levittäen tulta eteenpäin. Etelä- Kalifornian tulipaloista kirjoittelin myös viime kerralla, kun kerroin vierailustamme Paramount Ranchille, josta on enää pystyssä vain yksi rakennus.

Kauppaan lähtiessä heitän maskin naamalle. Naapurusto tuntuu ihan kolkolta, kun ketään ei ole ulkona, ja kaikkialla ihan harmaata. Ihan maailmanlopun fiilis! Lapset eivät ole olleet nyt kolmeen päivään ulkona, sillä perjantaina jo koulupäivä vietettiin kokonaan sisätiloissa. Meistä vähän pohjoisempana jotkut koulut ovat olleet kokonaan kiinni. Ja voitte vain kuvitella sitä energiaa mikä lapsista lähtee kun ollaan päiviä neljän seinän sisällä. Itseäkin se ahdistaa. Tulee tehtyä kaikenlaisia suunnitelmia ja sitten yhtäkkiä muistuu mieleen, että ai niin, eihän me voidakaan mennä ulos. Ihmisiä on varoitettu etenkin harrastamasta liikuntaa ulkona, mutta myös siitä, että jokaisen olisi syytä käyttää N95 maskia. En olisi koskaan uskonut Suomessa asuessani, että joskus en voi mennä ulos koska ilma on niin saasteista. Jos ei muuta, niin tämä laittaa taas katsomaan asioita eri perspektiiveistä.

Kauppaan…

Kauppaan…

savuinen_parkkipaikka.jpg

Vaikka maastopalot vaikeuttavat meidän elämäämme, olemme kuitenkin kiitollisia, että meillä on vielä koti ja toisemme. Meidän kokemukset eivät tietenkään ole verrattavissa siihen, mitä monet koko omaisuutensa menettäneet ovat kokeneet. Jotkut ovat menettäneet läheisiään, toiset lemmikkejään. Olen hevosihmisenä nähnyt monta koskettavaa artikkelia siitä, miten ihmiset ovat joutuneet päästämään hevosensa vapaaksi toivoen, että ne selviäisivät paloista ja joku ne sitten jostakin löytäisi. Ei ole kertakaikkiaan ollut aikaa alkaa lastaamaan hevosia trailereihin tai trailereita ei ole ollut saatavilla. Tuli levisi tuulen mukana pahimmillaan 80:n jalkapallokentän kokoisen alueen verran yhdessä minuutissa. Se on niin uskomaton luku, ettei sitä osaa edes kuvitella. Hevosia ja muita eläimiä on etsitty jo sammuneilta alueilta, mutta pelastustöitä haittaavat kaatuneet ja erittäin vaaralliset sähkölinjat. Tänä aamuna uutisissa varoiteltiin siitä, että se oma kissa tai koira ei ehkä näytäkään enää samalta kuin ennen. Kuvat loukkaantuneista tai tuhkan alle jääneistä pelastetuista lemmikeistä olivat kauheaa katsottavaa.

Vaikka illan auringonlaskut ovat upeampia ja punaisempia kuin koskaan, toivon silti joka ilta nukkumaan mennessä, että aamulla savut ovat kaikonneet ja palot sammuneet.

 

Näin juhlit Halloweenia oikein

Paula Gaston

Halloweenit on nyt juhlittu, hämähäkin seitit ja hautakivet kerätty pihalta laatikkoon ja laatikko jemmattu ulkovajaan odottelemaan ensi vuoden “karkki tai keppostelijoita”. Täällä Kaliforniassa koristeet katoavat pihalta yhtä nopeasti kuin ne ovat sinne tulleetkin, ja sitten aletaan suunnittelemaan Thanksgiving -juhlia kalkkunoineen. Mutta Suomessa halloweenin jälkipyykki tuntuu käyvän kuumana. Lehdet ovat kirjoittaneet siitä, että ovikellot ovat soineet koko viikon ajan, ja keskustelupalstoilla kysellään, miten sitä Halloweenia oikein pitäisi juhlia.

44E2C0A9-AA96-4729-94CC-7BDEBA4A4B3A.JPG

Kun itse muutin Yhdysvaltoihin seitsemän vuotta sitten, en voinut ajatellakaan, että jonain päivänä Suomessakin kierretään ovilta oville keppostelemassa. Mutta näin ne ajat ilmeisesti muuttuvat. Tässä siis vastauksia kysymyksiin jotka ovat pyörineet netissä sekä 7 ohjetta miten voi juhlia halloweenia kuten Amerikassa:

1. HALLOWEEN KORISTEET

Halloween koristeet laitetaan perinteisesti esille aikaisintaan lokakuun alussa. Viime aikoina erilaiset pihavalot ovat myös yleistyneet. Perinteisiä koristeita ovat olleet hämähäkin seitit, hautakivet, luurangot ja zombit. Itse tykkään kaikenlaisista söpöistä ja hauskoista koristeista, mutta amerikkalainen mieheni on vahvasti sitä mieltä, että Halloweenin kuuluu olla pelottava. Joten löytyypä meitä varastosta myös savukonekin… ha ha. Kurpitsat kaiverretaan yleensä edellisenä viikonloppuna tai noin viikkoa ennen halloweenia, muuten ne eivät säily halloweeniin saakka. Varsinkaan täällä lämpimässä. Jack o‘ lantern on yksi perinteisimpiä halloweenin koristeita.

2. TRICK OR TREAT -KIERROKSELLA KÄYDÄÄN AINOASTAAN HALLOWEEN ILTANA

Ovelta ovelle kierretään kuun viimeisenä päivänä eli oikeana halloween päivänä. Liikkeelle lähdetään vasta kun pimeä tulee ja yleensä takaisin kotona ollaan viimeistään yhdeksän maissa. Täällähän pimeä tulee vasta siinä seitsemän maissa mutta jotkut ihan pienet lapset vanhempineen saattavat kiertää jo aikaisemminkin. Joissakin ostoskeskuksissa on mahdollisuus käydä kiertämässä kaupoissa heidän mainostamana kellonaikana, ja se onkin ihan varteenotettava vaihtoehto ihan pienimmille lapsille. Joskus olen kuullut, että joku kaupunki on päättänyt keppostelusta säännöissään, ja siirtänyt sen jollekin muulle päivälle, mutta yleensä muualla ovikelloja ei rämpytellä muina päivinä kuin varsinaisena halloween iltana.

3. HALLOWEEN JUHLIA JÄRJESTETÄÄN HALLOWEENIA EDELTÄVÄNÄ VIIKONLOPPUNA

Halloweenia edeltävänä viikonloppuna juhlivat perinteisesti niin aikuiset kuin lapsetkin erilaisissa tapahtumissa. Jotkut järjestävät silloin juhlia kotona, jotkut suuntaavat yökerhoihin, ja toiset kaupunkien tai ostoskeskusten järjestämiin lastenjuhliin. Mekin kävimme viikonloppuna koulun järjestämässä karnevaalissa joka oli perjantai-iltana. Lapset ja monet aikuisistakin olivat pukeutuneet iltaa varten.

Amerikkalaisethan tunnetusti rakastavat pukeutua juhliin joten halloweeniin panostetaan kunnolla

Amerikkalaisethan tunnetusti rakastavat pukeutua juhliin joten halloweeniin panostetaan kunnolla

4. KEPPOSTELIJAN TULEE OLLA PUKEUTUNUT ASUUN

Keppostelu kierrokselle lähtevien tulee pukeutua tietenkin halloween asuun, ja tuoda mukanaan jonkunlainen astia karkkeja varten. Entisaikaan karkkeja kerättiin tyhjään tyynynliinaan mutta nykyään kaikilla tuntuu olevan jonkunlainen kaupasta ostettu tarkoitukseen sopiva kori. Me varaudumme yleensä vielä jonkunlaisen kassin kanssa jonne korin voi välillä tyhjentää. Amerikkalaiset ovat varsina avokätisiä ja karkkisaalis tänäkin vuonna oli melko muhkea.

Tästä pääset muuten näkemään miten meidän lapset olivat pukeutuneet tänä vuonna.

5. OVIKELLOA SOITETAAN VAIN TALOISSA JOILLA ON ULKOVALO PÄÄLLÄ

Kaikki eivät tietenkään halua olla osallisena halloween hulinoissa, varsinkaan täällä meidän perällä, jonne monet ovat muuttaneet muista maista. Merkkinä siitä, että lasten tuloon on varauduttu, pidetään ulkovaloja päällä. Jos kuistin valo on pimeänä eikä kurpitsoissakaan loista kynttilät, ei ovelle kannata mennä pimpottelemaan. Ovivalo on sen verran vakiintunut käytäntö, että esimerkiksi seksuaalirikollisten rekisteriin joutuneita henkilöitä on kielletty pitämästä valoa päällä halloweenina. Isoissa talonyhtiöissä saattaa joskus olla joku oma merkki, esimerkiksi tarra tai muu vastaava, jolla voi oman asuntonsa merkata osallistumaan halloweeniin.

6. MITÄ KEPPOSTELIJOILLE ANNETAAN

Kaikenlaiset perinteiset papereissa olevat karkit, patukat ja tikkarit ovat niitä yleisimpiä lasten saamia namuja. Täällä on myynnissä myös kaikenlaisia halloween -aiheisia sipsejä ja keksejä minikoossa, ja niitäkin oli tänä vuonna mukana saaliissa. Neitimme näyttikin ensimmäisenä syövän kaikki hedelmäsnacksit, eikä suinkaan karkkeja. Lisäksi hän tykkäsi erityisesti kaikesta pienestä krääsästä joita jotkut olivat antaneet; valotikuista, tatuoinneista, muovailuvahasta ja hämähäkkisormuksista. Täällä on kovasti painotettu viime aikoina muistamaan myös niitä jotka eivät allergioiden vuoksi voi syödä esimerkiksi suklaata tai tavallisia karkkeja. Siksi meilläkin on aina tarjolla jotain muutakin kuin pelkkää syötävää. Jotkut jättävät karkkikorin kuistille koska eivät joko ole kotona tai eivät halua aukaista ovea. Siitä sitten lapset voivat ottaa itse karkkia mukaan.

halloween_karkkeja.jpg

7. NO MITES SITTEN NE KEPPOSET?

Entisaikoihin ne talot jotka eivät tarjonneet lapsille tarpeeksi hyviä herkkuja, saattoivat joutua erilaisten pilojen kohteeksi. Yleisin pila lienee ollut pihapuun, talon tai auton vessapaperoiminen. Pahimmassa tapauksessa keppostelijat saattoivat heitellä taloa kananmunilla. Ymmärtääkseni vastaavat kepposet ovat nykyään harvinaisia sillä ne ovat lähes joka osavaltiossa rangaistavia tekoja.



Ja sitten vielä niille jotka väittelevät siitä, että mistä halloween on peräisin ja miksi se on niin kaupallinen juhla. Kyllä, halloweenin juuret ovat Euroopassa sillä se on vanha kelttiläinen perinne. Tuolloin juhla tunnettiin nimellä All Hallows Eve. Esimerkiksi kaiverretut kurpitsat eli Jack o‘ lanternit liittyvät englantilaiseen kansarunouteen, jossa kerrotaan aavemaisesta valosta nimeltä will-o'-the-wisp. Yhdysvaltoihin halloween on kulkeutunut irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten mukana. Vielä 1950 ja 1960 -luvuilla lapset saivat kierroksilla lähinnä pähkinöitä, kolikoita ja pieniä leluja, kunnes karkkitehtaat alkoivat lobbaamaan kauppiaille halloween karkkeja. Siitä alkoi valtava bisnes, joka jatkuu edelleen, ja on sittemmin levinnyt kaikkeen muuhunkin halloween krääsään.

Mutta nyt kuitenkin; Hyvät halloweenit taas ensi vuonna niille jotka sitä viettävät, ja Peace sinne Suomeen!