Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: road trip

Utah & Arizona - Me tullaan taas!

Paula Gaston

Huhtikuussa pääsiäisen tienoilla suuntaamme jälleen kerran nokan kohti Utahia ja Arizonaa. Meidän piti olla siihen aikaan Meksikon Cancunissa mutta kohtalo päätti nyt toisin. Marraskuussa kävimme Utahissa tapaamassa lastemme sairastunutta iso-isoäitiä, joka nukkui sitten pois pari viikkoa vierailumme jälkeen. Kokoonnumme nyt pienellä perhepiirillä sirottelemaan isoäidin tuhkat vuorille ja muistelemaan häntä. Mutta koska on koulun spring break, ja meillä on kokonainen viikko aikaa, ajattelimme ajella Etelä-Utahissa hieman ja palata sitten Arizonan kautta takaisin. Reittisuunnitelma alkaa olla pääpiirteittäin kasassa, mutta mukana on myös muutama löyhä päivä jolloin suunnitelmaa voi muuttaa tarpeen tullen.

ST. GEORGE JA SNOW CANYON STATE PARK

Starttaamme kotoa San Franciscon Bay Arealta torstaina koulun jälkeen. Koulussa on yleensä lomia ennen lyhyt päivä, joten pääsemme liikenteeseen heti yhden jälkeen iltapäivällä, ja ajamme niin kauas kuin vaan jaksamme. Seuraavana päivänä ylitämme Kalifornian rajan ja ajamme Nevadan halki Las Vegasiin, ja siitä hetkeksi Arizonan puolelle ja Utahiin. Perjantai-iltana on tarkoitus olla St. Georgissa, jossa viimeksi yövyimme mormooni -historiaa huokuvassa Seven Wives Innissä.

Suunnitelman mukaan St. Georgen lähellä olevasta Snow Canyonista tulee iso-isoäidin viimeinen lepopaikka. Itse en ollut tästä puistosta koskaan kuullutkaan, mutta kuvien perusteella näyttää hyvin kauniille paikalle. Muistuttaa itse asiassa hyvin paljon Zionin kansallispuistoa joka onkin aika lähellä. Sanotaan, että jos tämä puisto olisi jossakin toisessa osavaltiossa, se olisi varmasti kansallispuisto. Tällä viitataan siis siihen, että se on niin upea, mutta Utahissa on jo niin monta kansallispuistoa ettei Snow Canyon mahdu sille listalle. Viikonloppua vietetään sitten todennäköisesti perhepiirissä, ja sunnuntaina suurin osa sukulaisista ajelee jo koteihinsa. Saattaa olla, että sinä päivänä tai maanantaina pistäydymme Zionissa vähän patikoimassa. Sinne olemme aina halunneet palata takaisin.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

ANTELOPE CANYON, HORSE SHOE BEND JA RAINBOW BRIDGE

St. Georgista suuntaamme kohti Kanabin kaupunkia, koukaten ehkä tosiaan Zionin kansallispuistosta. Matkalla pysähdymme myös Pipe Springs National Monumentille, joka on Amerikan alkuperäisasukkaiden ja mormooni pioneerien vanhaa asutusaluetta. Kanabissa tarkoitus on pyörähtää ainakin Little Hollywoodin museossa joka on kuin pieni villinlännen kylä. Siellä on kuvattu lukuisia vanhoja elokuvia ja televisiosarjoja, joten on hauska käydä vähän fiilistelemässä vanhoilla kuvauspaikoilla. Kanabissa olisi vaikka kuinka paljon upeita patikkareittejä mutta jotkut niistä ovat sen verran haastavia, että lasten kanssa emme niihin lähde. Valitettavasti meidän oli myös haudattava pitkä aikainen haaveeni visiitistä Wave:n maisemiin. Paikkavaraukset tälle ajalle olivat jo menneet, ja vaikka voisimme toki osallistua arvontaan, Wave ei ole turvallinen pienten lasten kanssa. Mutta jonakin päivänä toivottavasti pääsen myös sinne. Wave on nimittäin todella upea! Kanabista kenties löytyy meille myös jonkunlainen yöpaikka, ja pysähdymme sinne hetkeksi.

Sitten jatkamme matkaa kohti Pagen kaupunkia. Matkalla ehkä pysähdymme katsomaan Toadstool Hoodoos, jotka ovat eroosion muodostamia kivipatsaita. Sen jälkeen majoitumme Pageen, ja torstaille meille on varattuna retki Antelope Canyonille. Antelope Canyon on veden virtauksen muodostama kanjoni tai tunneli vuoristossa, ja se on ollut bucket listallani jo pitkään. Koska kanjonista on tullut niin suosittu paikka, ja se sijaitsee Navajo intiaanien mailla, on sinne mentävä järjestelyllä retkellä. Yksi syy on myös turvallisuus. Vesisateiden sattuessa lähialueilla, vesi saattaa vyöryä kanjoniin suurella voimalla, ja historiassa on sattunut useita kuoleman tapauksia. Nyt vaan toivotaan sateetonta huhtikuuta Utahiin!

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Sitten onkin aika käydä kurkkaamassa Horseshoe Bend josta aina näkee kuvia joka puolella. Se on huikea näköalapaikka alas Coloradojoelle, jossa se tekee hevosenkengän mallisen mutkan. Tarkoituksena on myös käydä ihailemassa Lake Powelia, ja haaveilen salaa retkestä myös Rainbow Bridgelle, joka on maailman suurin kivikaari joka on syntynyt tuulen ja eroosion voimasta. Myös tämä paikka on intiaanien mailla, joten sinne ei voi vain vaellella itsekseen. Rainbow Bridgelle pääsee lähes koko päivänä kestävällä veneretkellä, joten harkitsemme vielä, onko meillä aikaa siellä käymiseen.

GRAND CANYONILTA LÄÄKÄRIN PAKEILLE JA SITTEN KOTIIN

Koska emme ole koskaan käyneet Grand Canyonin eteläreunalla, haluamme käydä siellä nyt kun olemme näin lähellä. Pohjoisreunalla kävimme vuonna 2014. Sitten alkaa pitkääkin pidempi kotimatka, sillä ajamme ensin Etelä-Kaliforniaan mieheni perheen luokse. Tämä mutka siksi, että pienimmäisellämme on todettu kireä huulijänne joka operoidaan sitten maanantai aamuna. Leikkaustyylejä on monia, mutta koska laserilla leikatessa ei tarvitse nukutusta, se kuulosti meistä parhaalle vaihtoehdolle. Taaperoa laserilla leikkaavat lääkärit vain ovat yllättäen tässä osavaltiossa vähissä, ja siksi joudumme näin kauas. Moni leikkaa laserilla kyllä mutta ainoastaan alle 12 -kuukautisia vauvoja. Leikkauksen jälkeen meillä on pitkä ajomatka kotiin, joten toivotaan, ettei lapsen suu ole kauhean kipeä.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Koska ajomatka Rancho Cucamongalle kulkee osittain kuuluisaa Route 66:ä pitkin, on sielläkin varmasti jotein nähtävää. Ainakin jokunen vanhanajan diner ja vanhoja kyliä. Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka välillä on Bottle Farm, jossa on yli 300 lasipullosta tehtyä puuta. Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä tuolla erämaassa onkin!

Siinähän sitä näkemistä jo olikin koko viikon edestä. Itseäkin ihan hengästyttää! Suunnitelma on siis näiltä osin tällainen mutta muita varauksia emme ole vielä tehneet kuin Antelope Canyonin retken ja hotellin St Georgessa. Ja moni varmaan muistaakin, että meidän perheen suunnitelmat harvemmin menevät ihan puhtaasti niin kuin paperille on kirjoitettu. Eli saas nähdä minne päädytään!

Oletko käynyt näissä paikoissa? Millaista oli ja onko mitään vinkkejä?

 

Terveisiä tien päältä huitsin Nevadasta

Paula Gaston

Täällä ollaan, matkalla kohti tuntematonta, ja osin jo tuttujakin maisemia. Starttasimme kotoa San Franciscon Bay Arealta kohti Nevadaa perjantaina, ja tuntui helpottavalta päästä tuulettamaan sekä aivoja että keuhkoja sieltä maastopalojen savuista. Tilanne on ollut viime päivinä vain pahenemaan päinp, ja me kaipasimme jo sinistä taivasta ja rapsakkaa aamuista syysilmaa. Perjantaina koko coyntyn koulut olivat suljettuna, joten pääsimme matkaan hyvissä ajoin. Se oli hyvä, sillä illalla joukkopako Bay Arean savusta alkoi, ja liikenneruuhkat olivat tietenkin sen mukaiset. Ja savua riittikin ihan koko Keskuslaakson mitalla. Sinistä taivasta alkoi näkyä vasta kun suuntasimme itään

Savua riitti koko Keskuslaakson pituudelta

Savua riitti koko Keskuslaakson pituudelta

Vihdoin sinistä…

Vihdoin sinistä…

Lopullinen päämäärämme road tripillä on Utahissa, jossa vietämme Kiitospäivää perheen luona. Toistaiseksi olemme ehtineet yöpyä Mojaven kaupungissa Kalifornian puolella ja vierailla Manzanarin keskitysleirillä ja ajaa Kuolemanlaakson läpi, jonka jälkeen ylitimme Nevadan osavaltion rajan. Ajomatka sieltä seuraavaan kohteeseemme, Las Vegasiin, oli vajaa pari tuntia. Olemme Vegasissa kaksi yötä mikä tuo tervetulleen tauon ajamiseen ja autossa istumiseen, varsinkin lapsille.

Kuolemanlaakso on merenpinnan alapuolella

Kuolemanlaakso on merenpinnan alapuolella

Hotellimme pariksi yöksi

Hotellimme pariksi yöksi

Matka on mennyt jouhevasti mutta täytyy sanoa, että Las Vegasin tupakansavuiset kasinot tuntuvat Bay Arean savun jälkeen todella pahalta, vaikka normaalisti en niihin kovin reagoikaan. Kaipaamme ulkoilmaan. Onneksi loppumatkalla ohjelmassa onkin kovasti ulkoilua ja mielenkiintoista näkemistä. Kaikista paikoista kerron sitten lisää vielä myöhemmin. Mutta nyt, ulos aurinkoon ja aamiaisen metsästykseen.

Reissuamme pystyy seuraamaan reaaliajassa Instagramissa @paulagaston jonne päivittyvät ainakin instastoriet, ja blogin Facebook -sivulla.

 

Kahden viikon road trip kohteet heittivät taas häränpyllyä

Paula Gaston

Taas kerran on tultu huomaamaan, että tämän perheen reissusuunnitelmat voivat muuttua ihan lennosta ja tuosta noin vaan. Meillähän nimittäin oli vakaana aikomuksena Suomeen tulon jälkeen ajaa kotikaupungistani Kokkolasta Ruotsin kautta Norjaan, ja pysähtyä matkan varrella katselemaan paikkoja. Vakaa päämäärä oli siis Lofootit. Mutta kuinkas siinä sitten taas kävikään? 

Vietimme siis juhannusta Kokkolassa sateisissa merkeissä. Pääsimme sentään vierailemaan Tankarin majakkasaarella ja Tyynelän Tonttulassa tuona aikana. Useampi tutuistani tuntui olevan käymässä Norjassa ja juurikin Lofooteilla, tai oli jo ehtinyt siellä käymään. Kylläpäs se tosiaan on nyt kuumaa kamaa, niin paljon kuvia näin Lofooteilta sosiaalisessa mediassa. Moni myös kertoi ajon sinne olevan todella pitkä ja puuduttava, ja aloimme tosissamme miettiä, oliko matka Lofooteille vauvan kanssa ihan järkevää. Siihen vielä kun tuli kutsu ystävien mökille Itä-Suomeen, muuttui matkasuunnitelmamme kerta heitolla.

NORJAN MATKA VAIHTUI MÖKKEILYYN JA VIIPURIN RISTEILYYN

Lähdimme siis liikkeelle Kokkolasta josta ajoimme Rääkkylään Joensuun lähelle mökkeilemään. Matkalla pysähdyimme tutustumaan Valamon luostariin Heinävedellä. En ollut siellä koskaan käynyt, ja aina olen miettinyt, että olisi mukava käydä Valamossa vaikka lyhyestikin. Rääkkylässä vietimme sitten pari yötä mökkeillen järven rannalla, ja pistäydyimme samalla myös Kiteellä Nightwish -näyttelyssä. Mökiltä lähdimme sitten isommalla porukalla Lappeenrantaan jossa hyppäsimme Carelia -laivan kyytiin. Risteilimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin. Päivä oli pitkä, mutta mielenkiintoinen ja hauska, ja lopulta päädyimme yöksi Lappeenrantaan, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Vaikka hotellikokemuksemme ei ollut Lappeenrannasta positiivinen, nautimme auringosta Lappeenrannan torilla ja ihmettelimme jättimäistä hiekkalinnaa.

Saimaan kanavalla

Saimaan kanavalla

PORVOON KAUTTA HELSINKIIN

Meillä oli suunnitelmissa viettää vähän aikaa Helsingissä tänä kesänä, ja olimme saaneet kutsun yöpyä Radisson Blu Aleksanterin Rock'n Rose -huoneessa. Niinpä suuntasimme sinne. Sitä ennen meillä oli kuitenkin yksi yö tuhlattavana joten mietimme parin eri vaihtoehdon välillä. Päädyimme lopulta ajamaan Porvooseen, sillä tiesimme, että siellä on paljon nähtävää ja se on Helsinkiin menoa ajatellen hyvän matkan päässä. Porvoo osoittautuikin hauskaksi välimatkan pysähdykseksi, ja etenkin sen vanha kaupunki oli upea. 

Porvoon vanha kaupunki ihastutti

Porvoon vanha kaupunki ihastutti

Helsingissä emme sen suuremmin tällä kerralla kierrelleet nähtävyyksiä. Ainoa vierailukohde oli Temppeliaukion kirkko, jossa olen jo pitkään halunnut käydä. Muuten nautimme kesäisestä säästä, pääkaupungin tunnelmasta ja upeasta hotellistamme. Siitä jatkoimme sitten matkaa Turkuun. 

KESÄPÄIVIÄ TURUSSA JA NAANTALISSA

Turussa viivyimme sitten useamman yön. Kävimme tapaamassa ystäviä, tutustuimme Turun Food Walkiin sekä vierailimme muun muassa Kakolan museossa ja Mikaelinkirkossa. Suunnitelmissa oli sitten siirtyä yöksi Naantalin kylpylään ja käydä sitten Muumimaailmassa, mutta sekin suunnitelma muuttui säätiedotuksen nähtyämme. Kävimme Muumimaailmassa jo Turussa yöpyessämme sillä loppu ajalle oli luvassa sadetta. Sadetta ei kuitenkaan koskaan tullut, ja me jatkoimme ulkoilua käymällä pienen mutkan Kaarinassa, Kuusiston piispanlinnan raunioilla

Kakolan vankilamuseo

Kakolan vankilamuseo

KOTIIN KOKKOLAAN HERRA HAKKARAISEN KAUTTA

Melkoisen reissurykäyksen jälkeen edessä häämötti enää "kotimatka" Kokkolaan. Kartta näytti kaksi yhtä pitkää reittiä määränpäähämme, joten päädyimme ystäväni vinkistä ajamaan Sastamalan kautta ja käymään kylässä Herra Hakkaraisella. Siitäkin, ja kaikista muista reissupaikoistamme on tulossa lisää juttuja blogiin kunhan ehdimme vähän hengähtää. Perheen isäntä saateltiin jo lentokentälle ja matkalle kohti Kaliforniaa, mutta me tytöt jatkamme edelleen Suomen seikkailua. Eli ei muuta kuin pysykää kuulolla vaikka hellettä pukkaakin!

 

 

Suunnitteletko Amerikan road tripiä? Ota talteen paikallisen vinkit!

Paula Gaston

Ennen kuin muutin Yhdysvaltoihin, kävin täällä usein lomalla. Teimme useita road trippejä ja kävimme siellä sun täällä ihmetellen suuren maailman menoa. Itselläni oli yleensä onneksi mukana paikallinen ystävä joka tiesi miten homma toimii. Silti koin aika ajoin pieniä hämmennyksen hetkiä ja vielä nykyäänkin opin aina jotain uutta reissatessa. Niinpä päätin koota pienen infopaketin niille, jotka suunnittelevat road tripiä Amerikan suuntaan. 

Heti kun aloin suunnitelemaan tätä postausta, ajatukset alkoivat rönsyilemään matkavakuutuksista ESTA:an ja muuhun Yhdysvaltoihin matkustamiseen liittyvään. Ihan kaikkea en voi siis tähän juttuun laittaa, joten täytyy koota myöhemmin toinen postaus, jossa kerrotaan yleisemmin matkustamisesta tänne. Tässä keskitytään nyt siis road trippailuun. Ja sitten täytyy tietenkin muistaa, että minä katselen asioita kalifornialaisten aurinkolasien läpi. En ole suinkaan käynyt kaikissa Amerikan osavaltioissa (vielä.. ha ha), ja niistäkin joissa olen käynyt, on voinut asioita unohtua. Olisi siis kiva, että jos tätä lukee joku jonka mieleen tulee tärkeitä pointteja muista osavaltioista, laittaisi postauksen loppuun kommenttia. Se auttaisi sitten muita road trippien suunnittelijoita, ja minua itseänikin, jos jossain vaiheessa kyseisessä paikassa ajelen. 

lehma.jpg


Mutta toivotaan nyt, että tästä on jotain hyötyä tännepäin tuleville: 

Reitin suunnittelu

Reittiä suunnitellessa on hyvä muistaa, että välimatkat Yhdysvalloissa ovat todella suuret. Kannattaa varata matkaan enemmän aikaa kuin mitä kartta-ohjelmat ehdottavat, varsinkin jos reitille sattuu suurempia kaupunkeja tai esimerkiksi vuoristoa. Ruuhka-ajat vaihtelevat aamuruuhkan kello 6-10 ja iltaruuhkan kello 15-19 välillä. Samoin vuoristotiet ovat usein mutkaisia ja hitaita ajaa läpi. Sitten tietenkin täytyy välillä pysähtyä jonnekin syömään ja vessatauolle. Meillä usein aikaa vievät myös ylimääräiset pysähdykset valokuvausmielessä, varsinkin jos ollaan jollakin kuvauksellisella alueella. "Vista point" -kyltit tarkoittavat jonkinlaista näköala-aluetta, ja niissä on ihan kiva välillä pysähtyä. Parasta olisikin jos olisi mahdollisuus jättää reittisuunnitelmaan vähän väljyyttä, että voi tarvittaessa vaikka vähän poiketa reitiltä, tai vaikka yöpyä eri paikassa kuin oli suunnitellut. Monesti parhaat reissut syntyvät juuri sitten, että kun löytääkin kivan kaupungin, niin on mahdollisuus jäädä kauemmaksi aikaa.

Yleisimmät paikallisten käyttämät kartta-ohjelmat ovat ehdottomasti Google Maps, Waze ja Apple Maps. Niiden käyttämiseen tarvitaan kuitenkin dataa, eli matkailijan hyvänä vaihtoehtona on ottaa vuokra-autoon vuokraamosta navigaattori. Uudemmissa autoissa se on yleensä jo valmiina, eli navigaattoria varatessa kannattaa varmistaa ettei se ole autossa sisäänrakennettuna. On ihan hyvä idea tallentaa reitti lähtökohteessa vaikka puhelimeen offline -tilassa, tai kantaa vaikka sitä paperista karttaa mukana. Laajassa maassa ollaan usein katve-alueilla joissa karttahaku ei toimi, ja autojen navigaattorit eivät aina ole täysin luotettavia. Karttaohjemista voi etukäteen tarkistaa myös mahdolliset tiesulut ja tullit. 

Hyvä matka-applikaatio on esimerkiksi Roadtrippers. Sen avulla voi suunnitella reitin, tarkistaa karttaa, ja saada ehdotuksia reitinvarrelta nähtävyyksistä joista ei muuten olisi tiennytkään. Olen löytänyt monta uutta hauskaa paikkaa sen avulla. Roadtrippers käyttää pohjalla Google Mapsiä.

drive_thru_tree.jpg

Ajokortti

Yhdysvalloissa voi ajaa ja vuokrata auton suomalaisella ajokortilla. Täällä ei itse asiassa edes "tunnusteta" kansainvälistä ajokorttia, joten tänne tuloa varten sitä ei kannata lähteä hankkimaan. Jokaisessa osavaltiossa on omat ajokortit ja omat lait autoileville, eli se mikä päti Kaliforniassa, ei välttämättä pädekään enää New Yorkissa. Jos haluaa lukea lisää ajokorteista tai tieliikennelaista, yleensä jokaisen osavaltion DMV:n nettisivulta löytyy siihen opas. Esimerkkinä tässä vaikkapa California Driver Handbook (2018).

Suomalainen ajokortti ei usein käy henkilöllisyystodistuksena (varsinkaan virallisemmissa paikoissa kuten kasinoilla tai hotelleissa), eli kannattaa kantaa passia mukana iltariennoissa ja muualla. Ajokortista, samoin kuin muista asiakirjoista on hyvä kantaa mukana kopiota siltä varalta, että ne hukkuvat matkalla. Itse yleensä nappaan kuvan ajokortista ja vuokra-auton rekisterikilvistä puhelimeeni. Rekisterinumeroa kysytään usein kirjautuessa sisään hotelliin. 

Tien päällä

Ajaminen Yhdysvalloissa on varsin selkeää ja maalaisjärjellä pärjää hyvin. Liikennettä on paikoitellen enemmän kuin Suomessa, ja isojen kaupunkien luona tieverkosto voi olla vähän sekava. Suurin ero liikennesäännöissä lienee oikealle kääntyminen ja runsas STOP-merkkien käyttö. Oikealle saa siis kääntyä punaisistakin liikennevaloista ellei sitä erikseen ole merkeillä kielletty, eikä aja kenenkään eteen. STOP-merkein varustetuissa risteyksissä tie ylitetään siinä järjestyksessä kuka oli paikalla ensimmäisenä. Näihin kahteen sääntöön kun tottuu, alkaa aika pian toivomaan niitä Suomeenkin.

Nopeusrajoitukset vaihtelevat osavaltioittain. Freewayllä jos haluaa ajella vähän liikennevirtaa hitaammin, on suotavaa pysytellä uloimmaisella kaistalla kun taas sisäkaistaa kutsutaan usein nimellä "fast lane". Monilla kaupunkialueilla on myös merkittyjä Car pool -kaistoja. Ne on usein merkitty HOV kirjaimilla,  tai tämän tyyppisellä timattimerkillä. Silloin merkit kertovat kuka niillä saa ajella ja milloin.

Usein kun ajelee pidempiä matkoja huomaa, että seuraaville huoltoasemille tai ruokapaikkoihin voi olla aika pitkä matka. Jos ajelee vuoristoissa tai erämaiden läpi kannattaa tankata auto aina tilaisuuden tullen. Joillakin huoltoasemilla automaatit eivät huoli ulkomaisia luottokortteja, koska varmennus tapahtuu täällä usein syöttämällä automaattiin korttiin sidoksissa oleva zip koodi, eli postinumero. Silloin on käytävä sisällä maksamassa ennen tankkausta. Ja jos ilmenee tarvetta autonrenkaiden ilmojen tarkistamiseen, niin ainakin Kaliforniassa on voimassa laki jonka mukaan tankkaajille on annettava ilmaa ilmaiseksi. Moni ei tätä tiedä, eikä sitä tietenkään mainosteta missään. Voit siis tankkaamisen jälkeen käydä sisällä huolto-asemalla ja pyytää henkilökuntaa avaamaan ilmauslaitteet, jolloin sinun ei tarvitse syöttää laitteeseen kolikoita. 

zion.jpg

Parkkeeraminen

Auton voi jättää tien varteen joko parkkiruutuihin tai alueelle jossa ei ole kieltomerkkejä. "No parking" -kylttien lisäksi täällä käytetään eri värisiä maalauksia katukivetyksessä. Jos pyörätien reuna pelkkää punaista viivaa täynnä, niin tiedät, että siihen ei saa pysähtyä eikä jättää autoa. Vihreällä viivalla kannattaa katsastella kylttejä tai katumaalauksia siitä, kuinka pitkäksi aikaa paikalle voi jättää auton. Yleensä se on 15 tai 30 minuuttia. Jos ei maalauksia tai kylttejä ole lainkaan, voi huolettaa parkkeerata auton tien varteen. 

Isoissa kaupungeissa voi olla helpompi löytää parkkipaikka parkkihallista kuin tienvarsilta. Parkkihallit vaan ovat usein aika hintavia paitsi pienemmissä kaupungeissa, joissa on usein ilmaisiakin halleja. Google Maps kertoo mistä lähin parkkialue löytyy. Itselläni on käytössä ilmainen BestParking applikaatio, joka näyttää kartalta kaikki parkkialueet, niiden hinnat ja aukioloajat. 

Koska reissussa pitää revetä moneen suuntaan ja päässä on monta asiaa yhtä aikaa, meille on käynyt muutaman kerran niin, että emme ole muistaneet minne auton jätimme. Monissa parkkihalleissa on useita kerroksia ja kaikki näyttävät ihan samanlaisille. Meille on tullut sellainen tapa, että nappaamme aina kuvan kännykällä parkkiruudun tai kerroksen numerosta. Joskus nappaan kuvan myös katukyltistä että tiedämme minkä nimiselle kadulle pitää palata. Helpottaa kummasti kun ei tarvitse kävellä parkkihallia ympäriinsä montaa tuntia etsimässä autoa. 

Sellainen vinkki vielä, että ei kannata jättää mitään arvokkaan näköistä autoon kun se jättää parkkipaikalle. Esimerkiksi kaikki käsilaukut ja reput, kamerat, kännykät ja muut, houkuttelevat varkaita. Murtoja tapahtuu ihan jatkuvasti varsinkin isommissa kaupungeissa ja varkaat ovat hyvin nopeita. Joskus on kuitenkin pakko jättää tavaraa autoon kun itse lähtee vaikka patikoimaan tai nähtävyyksiä katsomaan. Silloin yritän peittää laukut peitteellä tai pyyhkeellä. Toistaiseksi olemme selvinneet ilman kolhuja (koputan puuta).

parkkaus.jpg

Mitä mukaan

Me täällä asuvat kun teemme road trippejä, niin meillä on tietysti se etu, että mukaan otettavat tavarat löytyy omasta varastosta eikä niitä tarvitse rahdata mukaan toiselta puolelta maailmaa. On kuitenkin pari juttua mitkä ehkä kannattaisi kipaista ostamaan ennen autoilemaan lähtöä varsinkin jos tien päällä ollaan useampi viikko. Ja sitten on ne muutamat perusasiat joita tarvitset ehdottomasti mukaan matkalle.

Vettä ja ruokaa

Mukana kannattaa aina olla reilusti vettä ja ruokaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, välimatkat ovat usein tosi pitkiä ja täällä voi välillä törmätä äärimmäisiin sääilmiöihin. Jos auto esimerkiksi hajoaa Nevadan autiomaassa, niin on hyvä olla vähän evästä autossa. Monet kansallispuistot myös ovat joko vuorilla, metsiköissä tai autiomaissa, ja samalla poissa puhelimen katvealueelta. Valitettavasti joka vuosi saa lukea lehdistä surullisia tarinoita, joissa road trippailijat ovat eksyneet tai juuttuneet kiinni syrjäisellä tiellä, eikä mukana ole ollut vettä tai ruokaa. Sieltä he sitten löytyvät joko heikossa kunnossa tai kuolleena pitkien etsintöjen jälkeen. Parempi siis olla kunnolla varautunut jos meinaa viettää aikaa tien päällä.

Kylmälaukku

Kylmälaukku eli "cooler" on tosi kätevä matka-apu, varsinkin jos reissussa on useamman viikon. Sellaisen voi käväistä hakemassa edullisesti vaikkapa Walmartista heti matkan ensimmäisenä päivänä. Siis vaikka samalla kun käy ostamassa sitä vettä. Meillä on aina pieni cooleri mukana jonka pohjalle dumppaan pakastimen lokerosta jääpalat. Niiden päälle sitten ladon vesipulloja ja kaikki viileässä säilytettävät eväät. Kun pääsemme perille hotelliin, siirrän jäljellä olevat eväät jääkaappiin ja kaadan jäät pois. Sitten kun matka jatkuu, käyn kylmälaukun kanssa hotellin jääpalakoneella hakemassa uudet jäät. Jääpaloja myydään täällä myös huoltoasemilla ja useiden kauppojen eteisissä.

Toissa road tripillä opin ystävältäni uuden kikan; laitoimme hotellissa aina muutaman vesipullon pakastimeen ja aamulla ne olivat umpijäässä. Ne toimivat ikään kuin "kylmäkalleina" coolerissa kunnes vesi suli ja joimme ne pois. Tähän tietenkin käyvät vain kaupan kertakäyttöpullot joita meillä on yleensä varastossa maanjäristysten varalle. Muutoin käytämme täytettäviä pulloja mutta road tripillä kerttispullot ovat käytännöllinen lisä takakonttiin. Ainakin Kaliforniassa nämä vesipullot menevät kierrätykseen.

Tässä lähtee viikonlopun camping reissulle vähän juomia, mutta samalla periaatteella voi siis täyttää eväs coolerin myös. 

Tässä lähtee viikonlopun camping reissulle vähän juomia, mutta samalla periaatteella voi siis täyttää eväs coolerin myös. 

Lumiketjut

Jos reitillesi sattuu vuoristoa, kannattaa tarkistaa teiden tilanne. Joillakin vuorilla voi olla yllättäen lunta vielä kesäkuussakin. Yleensä tiet ovat siinä vaiheessa jo sulat mutta jos on liikenteessä muuna aikana vuodesta, voi olla tarpeen ottaa mukaan lumiketjut. Autovuokraamot yleensä vuokraavat myös lumiketjuja mutta niitä saa myös esimerkiksi Walmartista. Kannaattaa laskea onko edullisempaa ostaa ketjut vaiko vuokrata. Jos lumimyrsky yllättää vuorella ja ketjut tulevat pakollisiksi, tienvarren putiikit myyvät ketjuja kolminkertaisella hinnalla. 

Täältä löydät tietoa teiden kunnosta, tiesuluista ja tietöistä. Jos olet menossa kansallispuistoon, yleensä heidän sivuille päivitetään ajankohtaiset tiedot. Ja ainahan voi tietenkin soittaa myös määränpäähän, vaikkapa hotelliin, ja kysyä onko heillä tietoa teiden kunnosta. 

Muuta kätevää tilpehööriä

Aina on hyvä kantaa mukana pientä survival kit:ä josta löytyy ainakin seuraavat asiat: laastareita, puhdistusliinoja, purkin/pullonavaaja ja taskulamppu. Itselläni on yleensä aina mukana baby wipes puhdistusliinoja jotka ovat pelastaneet meidät monilta sotkuilta autossa. Niillä on hyvä pyyhkäistä myös kädet ennen ruokailua. Otan aina matkalle mukaan myös tyhjiä muovipusseja. Isommat toimivat roskiksina autossa, ja pienempiin Ziploc-pusseihin voi laittaa eväitä tai muuta tavaraa jonka ei halua sotkeentuvan. Onpa meillä joskus tarvittu oksennuspussiakin autossa kun ollaan oltu mutkaisella vuoristotiellä.

Mukana kannattaa kantaa myös pikkurahaa. Kolikoilla saa usein usein maksettua parkkimaksuja tienvarsiparkissa ja dollarin seteleillä tietulleja. 

Majoitus

Riippuen vähän reissusta, me saatamme joskus jättää huonevaraukset viime tinkaan. Saatamme siis varata huoneen vasta samana päivänä kun tiedämme minne asti jaksamme ajaa. Kokemuksesta olen huomannut, että usein hinnat netissä ovat kuitenkin halvemmat kuin respan tiskillä. Joissakin hotelleissa olemme saaneet nettihintaa näyttämällä hinnan laskemaan, mutta joskus olemme myös kävelleet reilusti ulos tekemään varausta puhelimella. Vähän hölmöä mutta minkäs teet. Sitten vaan pokkana takaisin respaan näyttämään, että nyt on varaus tehty. Jos kuitenkin on liikenteessä sesonki-aikaan tai ajelee jollakin suositulla alueella, niin on hyvä tehdä varaus etukäteen. Kesällä esimerkiksi Kalifornian Pacific Coast Highwayn hotellit ovat kuumaa kamaa. 

Itse käytän vaihtelevasti Hotels.comin ja Booking.comin palveluja. Kurkkaan aina kuitenkin, mikäli huoneen saisi samalla hinnalla hotellin omilta sivuilta. Peruutusehdot on hyvä lukea jollei ole aivan varma, että ajaa kyseiseen paikkaan asti. Me reissaamme yleensä lasten kanssa, joten otamme mielellään majoituksen aamiaisella. Se nopeuttaa aamutoimia kun ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä etsimään aamupalapaikkaa. Hotelli-aamiaisiakin on täällä vähän joka lähtöön, mutta arvosteluja lukemalla yleensä käy ilmi mitä aamiaisella on tarjolla tai vastaako se nettisivujen kuvausta. Isoissa kaupungeissa AirBnB on usein halvempi kuin hotellihuone. Hostellit ja motellit ovat luonnollisesti niitä kaikista edullisimpia majoitusmuotoja. 

motelli.jpg

Huh huh, tulipas paljon tekstiä. Ja täydennystä tulee aina vielä kun mieleen tulee joku uusi tärkeä asia tai kommentteihin tulee jotain tärkeitä juttuja. Siihen asti, ei muuta kuin hyviä road trippejä ja turvallisia reissuja!

Tässä vielä meidän ikimuistoisimmat road tripit, jotka ovat olleet toistaiseksi sillä kuuluisalla Pacific Coast Highwayllä Kaliforniassa (Highway 1), Utahin upeissa maisemissa ja Loneliest Road Nevadassa. Muitakin road trippejä löytyy tuolta blogin hakemistosta.

Kalifornian rantatie Highway 1 - Parhaat palat
Amerikan yksinäisen tie huitsin Nevadassa - Uskaltaisitko lähteä? 
Dinosaurusten jalanjäljillä Utahissa - Arches ja Canyonlands
Bryce Canyon, Utah - Upein näkemäni kansallispuisto

 

Uuteen vuoteen uusin suunnitelmin (Voita liput Matkamessuille!)

Paula Gaston

Vuosi 2017 on nyt taputeltu plakkariin ja saamme kääntää sivua uuteen vuoteen. Uudenlaiset seikkailut odottavat. Kaikenlaisia matkasuunnitelmia onkin jo tehty, ja odotan innolla, että pääsemme niitä toteuttamaan. Uuden vuoden kunniaksi laitetaan myös pystyyn pieni arvonta niille, jotka ovat menossa vuoden 2018 Matkamessuille.

leah_travel.jpg

Me palasimme juuri road tripiltä Etelä-Kaliforniasta. Vietimme siellä joulua perheen kanssa, ja samalla ehdimme vierailla myös kuuluisassa Mission Inn Riverside Hotel & Spa hotellissa, McDonald's museossa, tanskalaiskaupunki Solvangissa sekä Michael Jacksonin Neverlandin luona. Niistä tulossa juttua blogiin myöhemmin. Uusi perheenjäsenemmekin on nyt siis tehnyt ensimmäisen matkansa, eli reissuilla mukana 5-vuotiaan lisäksi siis nyt myös vauva. 

Tulevia suunnitelmia vuodelle 2018:

SPRING BREAK - HAVAIJILLE VAI ROAD TRIPILLE?

Nyt kun perheessämme on ensimmäistä vuotta myös koululainen, joudumme ajoittamaan reissuja yhä enemmän koulujen loma-aikoihin. Täällä ollaan kovin tarkkoja siitä, ettei koulusta tule turhia poissaoloja. Ja sehän tarkoittaa tietenkin myös kalliimpia matkalippuja. Siitä syystä kesän matkasuunnitelmat ovatkin jo pitkälle mietittynä, ja että saimme ostaa liput hyvissä ajoin. Mutta mietinnässä on ollut myös matka spring breakin, eli täkäläisen kevätloman aikaan. Ihan ensimmäisenä haaveilimme road tripistä Yellowstonen kansallispuistoon, mutta sitten meille selvisikin, ettei kaikki lumi ole puistosta vielä sulanut.

Erilaisista vaihtoehdoista päällimmäisiksi on noussut matka joko Havaijille tai road trip Arizonan kansallispuistoihin. Katselimme jo josko olisimme päässeet Havaijille lentopisteillä mutta lentoajat eivät oikein sopineet aikatauluihimme. Haaveissa olisi ehkäpä viikko Kauailla tai Honolulussa. Todennäköisempi reissuvaihtoehto on kuitenkin road trip Arizonaan. Ajaisimme Dead Valleyn kautta Las Vegasiin, siitä Grand Canyonille ja sitten etelämmäs kansallispuistoihin. Grand Canyonilla olemme käyneet vain pohjoisreunalla, joten olisi kiva nähdä se "kuuluisampikin puoli" kanjonista. 

maisema.jpg

KESÄN TUKIKOHTANA SUOMI

Kesäksi suuntaamme Suomeen. Kotimaassa meillä on monta kohdetta missä haluaisimme vielä vierailla, mutta heti juhannuksen jälkeen suuntaamme Ruotsi-Norja -akselille. Suunnitelmissa on ajaa Ruotsin läpi Norjan Lofooteille, ihmetellä siellä maisemia ja käydä vähän vaeltamassa. Sen jälkeen ajamme takaisin ja pysähdymme Ruotsissa ainakin Kukkolankoskella. Toivottavasti näemme myös sukulaisia Kemissä samalla reissulla.

Kesän aikana vakaana aikomuksena on myös vierailla Muumimaailmassa. Jostain syystä se on reissu toisensa jälkeen meiltä jäänyt. Turun ympäristö kiinnostaa meitä muutenkin, mutta mietimme myös, pitäisikö sittenkin hypätä laivaan ja mennä muutamaksi päiväksi Ahvenanmaalle. Tämä matka päättyy sitten osaltamme Helsinkiin jossa toivottavasti ehdimme seikkailla muutaman päivän. Samalla jätämme perheen isännän lentokentälle kotiin paluuta varten. Me naiset jäämme sitten vielä Suomeen syksyyn saakka. Ehkäpä siinä ehtisi tehdä pikku mutkan Pietarissa, Virossa tai vaikka testata edullisia lentoja Puolaan? Vai olisko muita hyviä ideoita?

horsma.jpg

KIITOSPÄIVÄ LOS ANGELESISSA

Vuonna 2018 aiomme vakaasti viettää joulua joko kotona, tai vaihtoehtoisesti lumisissa vuoristomaisemissa. Niinpä suuntaammekin sukuloimaan Los Angelesin seudulle tällä kertaa Kiitospäivän aikaan. Niillä matkoilla vierailemme aina jossakin uudessa paikassa tai esimerkiksi kansallispuistossa.

Jossakin vaiheessa vuotta suunnittelen myös ajavani Kalifornian pääkaupunkiin Sacramentoon käymään. Ja eihän sitä koskaan tiedä mitä muita matkoja tiellemme sattuu. Emme nimittäin yleensä suunnittele koko vuotta näin pitkälle valmiiksi. Matka jonnekin kaukomaille on siis hyvinkin mahdollinen, nämä kolme suunnitelmaa ovat siis ne joiden ympärille vuotta aletaan rakentamaan. 

VOITA LIPPU MATKAMESSUILLE

Uusi blogivuosi alkaa rattoisasti pienellä arvonnalla. Jättämällä kommentin tähän postaukseen, voit voittaa lipun Matkamessuille 2018 Helsingin messukeskukseen. Lippu on kertakäyttöinen, ja oikeuttaa sisäänpääsyyn 19.01.2018 - 21.01.2018 välisenä aikana. Arvottavia lippuja on kaksi, joten mahdollisuuden voittoon voi tuplata käymällä kommentoimassa Viinilaakson viemää -blogin Facebook -sivulla olevaa arvontaa. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi joko kommenttiin tai kirjautumalla sisään. Arvonta suoritetaan 10.1.2018 ja otan voittajiin yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Kilpailu on nyt sulkeutunut ja arvonta on suoritettu. Blogiin jätetyistä kommenteista onni suosi tällä kertaa Marttaa ja Facebookista Merjaa. Molempiin on otettu yhteyttä myös henkilökohtaisesti. Onnittelut!

Hyvää Uutta Vuotta 2018!