Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: puuma

Kävelyllä kääpiömetsässä - Mendocino, Kalifornia

Paula Gaston

Oletko koskaan käynyt kääpiömetsässä? Kuulostaa erikoiselle, eikö vaan? Road tripillämme Kalifornian pohjoisrannikolla lähdimme patikointiretkelle Van Damme State Parkiin ja törmäsimme siellä sattumalta tälläiseen meille ennestään outoon ilmiöön. 

 

Lähdimme ensin metsään pienelle patikkaretkelle Fern Canyoniin tietämättä juurikaan mitä polulla tulisimme näkemään. Saimme toki matkaan kartan puiston vaellusreiteistä, mutta siinä ei juurikaan näkynyt mitään erityistä paikkaa jonka olisimme halunneet nähdä. Tie jota pitkin lähdimme, seurasi kaunista puroa ja kapeni nopeasti pieneksi poluksi, jonka olivat pitkälle vallanneet erilaiset kasvit. Heti reitin alussa oli varoituskyltti, että maastossa saattaisi olla Poison Oak -nimistä myrkyllistä kasvia. Poison Oak ja Poison Ivy ovat aika yleisiä Kalifornian metsissä. Niinpä jouduimme olemaan erityisen varuillaan mukana olevan 4 -vuotiaan neidin poukkoillessa sinne tänne. 

Poison Oak (suom. myrkkymuratti) erittää myrkyllistä öljyä nimeltään urushiol, jolle suurin osa ihmisistä on allergisia. Koko kasvi juurista lehtiin ja varteen on myrkyllinen. Pienikin kosketus niihin voi saada aikaan kutisevan allergisen reaktion, joka myöhemmin voi muuttua punaisiksi paukamiksi tai vesirakkuloiksi. Moni levittää kosketuksen jälkeen tietämättään öljyä ympäri vartaloaan, tai vaatteisiinsa josta se sitten levittyy iholle. Ihottuman saaminen on hyvin yksilöllistä, ja jotkut saavat sen heti muutaman tunnin kuluessa kun jotkut vasta jopa viikon kuluttua. Ensi hoitona ihottumalle kannattaa ottaa lämmin suihku, ja sitten pitää huoli siitä, että kaikki vaatteet tulee pestyä. Ihottuma menee yleensä ohi itsekseen mutta vakavampien oireiden ilmetessä on tietenkin syytä mennä lääkäriin. 

Poison Oak ja Ivy esiintyvät monina erilaisina alalajeina, joten niitä voi olla vaikea tunnistaa. Joskus ne kasvavat tällaisina köynnöksinä puissa, joskus puskina tai yksittäisenä maassa. Kesällä niiden lehdet ovat vihreitä mutta syksyn tullen ne punertuvat. Eri lajien lehdetkin näyttävät vähän erille mutta pääsääntö on että: "Leaves of three - let it be!" (Kolme lehteä samassa - älä koske). 

Poison Oak ja Ivy esiintyvät monina erilaisina alalajeina, joten niitä voi olla vaikea tunnistaa. Joskus ne kasvavat tällaisina köynnöksinä puissa, joskus puskina tai yksittäisenä maassa. Kesällä niiden lehdet ovat vihreitä mutta syksyn tullen ne punertuvat. Eri lajien lehdetkin näyttävät vähän erille mutta pääsääntö on että: "Leaves of three - let it be!" (Kolme lehteä samassa - älä koske). 

Kalifornian metsissä ja kukkuloilla on muutakin varottavaa kuin vain kasveja. Puumat liikkuvat lähinnä vain pimeällä mutta ovat arvaamattomia.

Kalifornian metsissä ja kukkuloilla on muutakin varottavaa kuin vain kasveja. Puumat liikkuvat lähinnä vain pimeällä mutta ovat arvaamattomia.

Polku muuttui koko ajan vaan vaikeammaksi sillä kasveja roikkui jo päämmekin päällä. Emme ole ikinä nähneet niin paljon Poison Oakia kerralla, sitä tuntui olevan ihan joka puolella. Päätimme siis kääntyä takaisin ja etsiä jonkun toisen patikkareitin. Aikaakaan ei ollut enää paljoa ennen pimeän tuloa. Näimme kartasta, että puiston toisessa laidassa oli Pygmi Forest eli kääpiömetsä. Se kuulosti sen verran erikoiselta, että päätimme kurvata sille puolelle äkkiä autolla, ja käydä katsomassa millaiselta kääpiömetsässä näyttää. 

Maaperä jolla kääpiömetsä (Pygmy Forest) sijaitsee, oli kerran meren pohjaa. Maan kohotessa syntyi eräänlaisia portaita, ja jokainen alempi porras on tuhansia vuosia ylempää porrasta vanhempi. Kääpiömetsät syntyivät koska ylimmät näistä portaista omaavat vanhimman maaperän, eikä se pääse uusiutumaan. Niille ei valu uutta maata tai ravinteita ylemmiltä portailta, ja sen lisäksi maa on erittäin hapokasta. Kasvit ole pystyneet kasvamaan täyteen mittaansa koska maaperä on köyhää. Esimerkiksi monet metsän mäntypuista ovat satoja vuosia vanhoja, mutta vain noin metrin korkuisia. Toinen tunnettu lajike alueella on Mendocino Cypress jonka "puut" ovat myös satavuotiaita. 

Reitti kääpiömetsään on rakennettu lankuista sillä metsä on niin tiheää, että polut siellä eivät varmaankaan kauaa pysyisi näkyvissä. Kasvit yrittävät vallata myös tätä rakennettua polkua, mutta luultavimmin joku käy aika ajoin siistimässä kävelysiltaa. Kävelyreitti ei ole kovinkaan pitkä, vain noin vajaa puoli kilometriä, ja sopii hyvin myös liikuntaesteisille. Ensin meidän oli vaikeaa nähdä mitkä kasveista olivat niin sanottuja kääpiöpuita, sillä seassa kasvoi muutakin kasvillisuutta, mutta kyltit kertoivat kattavasti kasvien tarinan. Oli kummallista ajatella kuinka vanhoja nämä puut todellisuudessa olivat, koska ne eivät oikeastaan edes näyttäneet puilta. 

Kääpiömetsä on erikoinen ja oikeastaan historiallinenkin paikka. En ehkä varta vasten tämän takia ajelisi useampaa tuntia, mutta jos sattuu olemaan alueella ja on aikaa, on tämäkin ihan mielenkiintoinen pieni hyppäys luonnon rauhaan.

Tarantellojen vaellus San Franciscon Bay Arealla

Paula Gaston

Kohta on taas se aika vuodesta kun täällä Kaliforniassa alkavat kesähelteet helpottaa ja kaikenlaiset ötökät etsivät lämpimiä yöpaikkoja. Jostakin ne hämähäkit vain löytävät taloihin sisälle, ja aina silloin tällöin aamulla voi olla jalassa hämähäkin purema. Yleisin hämähäkki lienee American House Spider (vapaasti käännettynä "amerikkalainen talo hämähäkki"), jota ei oikeastaan kannattaa häätää ihan kokonaan sillä ne pitävät huolta, ettei sisälle muuta asumaan mustialeskiä. Se onkin täällä ainoa, jolla on sen verran myrkkyä sisällään, että sitä kannattaa jo varoa.

Syyskuussa liikkeelle lähtevät myös tarantellat (tarkemmin lintuhämähäkit). Niitä voi nähdä San Franciscon Bay Arealla ainakin Sunol Wilderness Parkissa, Morgan Territoryllä, Del Valle Regional Parkissa ja Mount Diablo State Parkissa. Normaalisti ne liikkuvat lähinnä vain öisin, mutta syys-lokakuussa urokset lähtevät vaellukselle etsimään itselleen partneria, ja niitä voi löytää tallustelemassa patikkapoluilla runsain mitoin myös päivällä. Jopa niin, että joissakin puistoissa järjestetään tarantella -kävelyjä naturalistin johdolla. Urokset kuolevat yleensä noin vuoden kuluttua parittelusta, tai joutuvat naaraan syömäksi. Kesällä voi satunnaisesti nähdä nuoria tarantelloja polkujen reunoilla, mutta paras aika bongata aikuisen kokoinen karvajalka on syksyllä.

Me kävimme Sunol Wilderness Parkissa ihmettelemässä näitä jättimäisiä otuksia viime syksynä, ja juuri kun luulimme, että saamme lähteä kotiin tyhjin käsin tallusteli yksi eteemme. Ja sitten toinen. Hyvä, etten vahingossa astunut päälle. Kannattaa siis pitää katse tiukasti lenkkipolussa ja maastossa. Samaa pätee autoillessa puiston parkkipaikalle, tarantellat saattavat nimittäin joskus eksyä myös tielle. Tarantellojen kerääminen puistoista on kiellettyä, eikä niitä muutenkaan saa häiritä. Näin ollen ihminen on yksi tarantellan potentiaalisista vihollisista. Tarantella on myrkyllinen mutta ei ihmistä tappava. 

Sunol Wilderness 

Sunol Wilderness 

Toinen syksyn alussa tarantelloja etsivä vihollinen on tarantula hawk. Se on melkein kämmenen kokoinen, mehiläisen näköinen (ilman keltaisia raitoja oleva) hyönteinen, jonka piston sanotaan olevan kivuliain eläimen pisto koko maailmassa. Niiden pistot ovat erittäin harvinaisia, mutta sanotaan, että kivun aikana ei pysty hallitsemaan vartaloaan, vaan rojahtaa maahan hirmuisen huudon kera. Minkäänlainen itsehillintä ei toimi. Kipu kestää noin viisi minuuttia eikä pisto ole vaarallinen. En muista koskaan nähneeni moista otusta elävänä. 

Mikäli kiinnostuit tarantellojen elosta täällä Kalifornian kukkuloilla, voit lukea lisää niiden elämästä ja elinpaikoista täältä

VINKIT TARANTELLOJEN BONGAUKSEEN SAN FRANCISCON EAST BAY:LLÄ:

  • Syys-lokakuussa lue paikallisuutisia. Tarantellojen "vaellus" yleensä mainitaan sen alkaessa.
  • Ota selvää puistosta johon haluat mennä. Aukioloajat voivat vaihdella, ja puistojen nettisivuilla yleensä kerrotaan patikkareiteistä, parkkeeraamisesta ja muista ohjeista. Jotkut puistot järjestävät tarantella -vaelluksia tai voit kysellä vinkkejä tarantellojen bongaamiseen puistonvartijalta.
  • Todennäköisin paikka nähdä tarantelloja on niiden ylittäessä tietä, pidä siis katse vaelluspolussa ja sen reunoissa. 
  • Tarantellan kaivauksen voi löytää etsimällä koloja maasta joiden päällä on vähän silkkiseittiä.
  • Myös Kaliforniassa on heinikkoisilla alueilla punkkeja, kuten Suomessakin. Kunnon vaelluskengät ovat avuksi maastossa ja voivat jossain tapauksessa suojella sinua käärmeen puremalta.
  • Ota mukaan kartta koska nämä puistot ovat valtavia ja luonnonmukaisessa tilassa. Puhelimet eivät usein toimi näillä alueilla. Lähde paluumatkalle hyvissä ajoin ennen pimeää. Muista ottaa mukaan aurinkorasva, hattu ja paljon vettä. 
  • Nauti luonnosta ja sen eläimistä, mutta älä jätä jälkiä! Muista kamera!