Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: patikointi

Grand Staircase-Escalante ja Toadstool Hoodoos Utahissa

Paula Gaston

Reissumme yksi parhaista patikkapoluista löytyi hieman yllättäen Utahin ja Arizonan rajalta, ihan tien varresta. Olimme jo jättäneet taaksemme kuuluisan Zionin kansallispuiston ja yöpyneet Kanabin pikkukaupungissa. Siitä lähdimme sitten ajelemaan kohti Pagen kaupunkia, jonne majoittuisimme seuraavaksi. Karttaa katsoessa olin kuitenkin bongannut erikoisia hoodoita, eli kivimuodostelmia, melkein tien varresta. Kun kyltti Toadstoolille tuli vastaan, päätimme hetken mielenjohteesta pysähtyä katsomaan, olisiko se jotain mitä voisimme käydä katsomassa.

Grand Staircase-Escalante ja Toadstool Hoodoos polun alku (Utah)

Grand Staircase-Escalante ja Toadstool Hoodoos polun alku (Utah)

 

UPEA GRAND STAIRCASE-ESCALANTE

Toadstool Trail on osa kiisteltyä Grand Staircase-Escalanten National Monumentia. Kiistaa on aiheuttanut se, että alue on todella laaja, ja kun presidentti Bill Clinton teki siitä suojelualueen, kyseenalaistettiin presidentin valtuudet nimittää monumentiksi niin iso alue. Grand Staircase-Escalanten alueelta löytyy lukuisia määriä erilaisia kivimuodostelmia, sadevesien muovaavia solia ja kanjoneita, sekä kalliomaalauksia. Lisäksi nyt ollaan dinosauriiden entisillä asuinalueilla, ja maastosta on löytynyt paljon fossiileja ja jalanjälkiä. Vuonna 2013 kalliokosta löydettiin jopa kokonaan uusi laji. Grand Staircase-Escalanten nimi juontaa sen kiviseinämästä, joka kauempaa näyttää portaikolta. Escalante taas on alueella virtaava joki.

Vuonna 2017 presidentti Donald Trump määräsi monumentin pinta-alaa pienennettäväksi 47%:lla, avaten ovia maan käytölle kaivos- ja tienrakennustarkoituksiin. Pienennystä vastaan nostettiin useita lakisyytteitä, joten asian käsittely toistaiseksi jatkuu.

TOADSTOOL TRAIL JA HIENOT SIENIKIVET

Polku joka johdattaa hoodoo -kiville lähtee siis ihan Highway 89 varresta. Sen luona on pieni parkkipaikka, ja kyltti joka kertoo alueesta. Kun saavuimme parkkipaikalle, siellä oli jokunen muukin auto, ja ihmisiä lähdössä patikoimaan. Polku on edestakaisin käveltynä vain (1,5 mailia) pitkä, ja maasto helppokulkuista, joten tämä reitti sopii myös lapsille. Osan matkaa kuljimme jonkunlaisen pienen puron hiekkaista pohjaa, ja ajoittain sen viererssä kulki myös polku. Muutamaan otteeseen jouduimme kiipeämään muutaman kiven verran, mutta ei mitään sellaista mistä lapsoset eivät suoriutuisi. Isommalla neidillä oli hauskaa kiipeillessä ja pienempi otti pienet päiväunet kantorinkassa.

Polkuja Toadstool Trailillä Utahissa

Polkuja Toadstool Trailillä Utahissa

toadstool_maisema.jpg
toadstool_lara.jpg

Ensimmäinen toadstool on varsin vaikuttava, ja sen näkee jo kaukaa. Kerrankin oli mukavaa olla paikassa, jossa ei ollut tuhottomasti muuta populaa, vaan saimme aika rauhassa näpsiä kuvia sienikivien kanssa läheltä ja kaukaa. Nämä kivet ovat muovautuneet tuulen ja eroosion vaikutuksesta. Pehmeämmän hiekkakiven päällä on kovempi kivikuori, joka sitten jää isommaksi kuluessaan hitaampaa kuin alaosa. Näin syntyy toadstool joka tarkoittaa englanniksi sientä. Jonakin päivänä eroosio syö lopullisesti reiän näidenkin kivien varsiin ja ne kaatuvat… nyyh!

toadstool_banner.jpg
Toadstool Hoodoo, Utah

Toadstool Hoodoo, Utah

toadstool_sienet.jpg
Vähän hirvitti mennä tämän kiven alle kekkuloimaan.

Vähän hirvitti mennä tämän kiven alle kekkuloimaan.

Jossakin luki, että näiltä kiviltä jos jatkaa polku eteenpäin, näkee todella paljon lisää kiviä. Emme kuitenkaan olleet ihan varmoja mihin suuntaan tästä pitäisi lähteä, sillä näimme kaksi eri polkua. Toisen kävin itse kurkkaamassa ja se vaati vähän kiipeämistä. Se päättyi ylhäälle kivien päälle. Toinen polku näytti menevän todella jyrkkää mäkeä ylös, joten päätimme, että olimme nähneet tarpeeksi hoodoita ja palasimme autolle. Aurinko alkoi olla jo aika kuuma, ja nälkäkin kurni vatsassa. Siinä mielessä suosittelenkin tätä reittiä aamulla jo aikaisin, sillä sen varrella ei ole ollenkaan varjoa. Me olimme liikkeellä huhtikuussa puolen päivän aikaan, ja silloinkin alkoi olla jo melko kuuma. Mitähän se on sitten kesällä?! Parkkipaikkakin on varmaan helpompi löytää heti aamutuimaan.

Tämä oli tosi kiva pikkulenkki, joten jos olet joskus näillä kulmilla, niin ehdottomasti kannattaa pysähtyä. Me jatkoimme tästä kohti Pagen kaupunkia ja Lake Powellia. Niistä lisää myöhemmin! Halipazuippa!

 

Patikoimaan lasten kanssa

Paula Gaston

Me olemme suuria luonnonystäviä ja nautimme ulkona olosta viikonloppuisin ja lomilla. Ennen kuin perheeseemme syntyi lapsia, teimme usein pitkiä, koko päivän kestäviä patikkaretkiä lähimaastoissa tai kauempana luonnonpuistoissa. Tykkäsimme vähän haastavimmista reiteistä joilla pääsi samalla kasvattamaan kuntoa, ja niitähän täällä Kaliforniassa riittää kun suuntaa vuoristoon tai kukkuloille. Lasten syntymisen jälkeen emme suinkaan ole hylänneet tätä harrastusta mutta patikointi on oleellisesti muuttanut muotoaan. Aina kuitenkin yhtä innokkaasti odotamme pääsevämme jonnekin luonnonkeskelle liikkumaan, ja pakkaamme matkaan kantorinkat sun muut.

Vaikka kävely varmasti tekee aina hyvää, pääpaino patikoinnissa on siirtynyt nyt kuntoilusta yhdessä oloon ja luonnosta nauttimiseen. Patikkareitit ovat lyhentyneet ja helpottuneet, mutta nautimme etenkin siitä, kun lapsi oppii ja näkee jotain uutta. Voi sitä riemun määrää kun polulla vastaan tulee vaikka lisko tai maaorava! Samalla tulee myös opittua paljon kasveista, eläimistä ja luonnossa liikkumisesta. Mielestäni on hyvä, että pienestä asti lapsi oppii mihin kasviin ei tule koskea tai millä tavalla kunnioittaa eläimiä. Ja tietenkin oppia myös miten suojelemme ja säästämme luontoa seuraavia sukupolvia varten.

8D24A0D1-E3C8-4C2E-8CEF-4A31A929A7E1.JPG

REITTIVALINTA PERHEEN MUKAISESTI

Lasten kanssa on hyvä pysytellä reiteillä jotka tietää hallitsevansa. Ei kannata ahnehtia liian pitkiä tai vaikeita polkuja, sillä takaisin kääntymiseen liittyy usein epäonnistumisen tunne, ja patikoinnista menee hauskuus. Tosin meille on käynyt niinkin, että käännyimme luolaston puolessa välissä takaisin kun se alkoi tuntua taaperon kanssa liian vaikealta ja vaaralliselta. Onneksi lähistöllä oli useita muita polkuja, ja jatkoimme sitten muina miehinä toiseen suuntaan bongaillen kondorikotkia. Pääasia kuitenkin on, että tietää pääsevänsä perille ennen pimeän tuloa eikä pääse eksymään. Ja että kaikilla on hauskaa!

Itse olen sitä mieltä, että vauvan ja isomman lapsen kanssa on helpointa patikoida. Vauva tulee äidin tai isän selässä, ja isompi lapsi jaksaa kävellä jo pidempiäkin matkoja. Taapero sen sijaan haluaa jo itse käpötellä joka paikkaan, mutta matkan teko on hidasta ja väsymyskin tulee äkkiä. Onneksi meidän neiti mahtuu vielä kantorinkkaan, ja viihtyykin siellä aika hyvin. Aloitamme yleensä rinkassa ja sitten evästauon jälkeen kävelemme vähän. Sitten kun väsy iskee mennään takaisin rinkkaan. Isommalle lapselle on aina olla hyvä mukana jotakin viihdykettä; muistikirja johon voi kirjoitella tai piirtää näkemiään eläimiä tai ainakin kiikarit. Kansallispuistot täällä Yhdysvalloissa antavat lapsille usein kivat puuhakirjat puistoon mukaan. Siihen voi sitten etsiä vastauksia metsässä kävellessä.

AJOITA RETKI OIKEIN

Myös patikoinnin ajankohdalla voi olla merkitystä päivän onnistumisen kannalta. Täällä kun on kesä ja kuumaa, suosimme aikaisia aamuja. Muuten iltapäiväkin voi olla hyvä valinta jos pienimmät lapset saavat nukuttua päikkärit pois alta, ja pääsevät liikenteeseen taas uusin voimin. Kantorinkka on siitä kiva, että siinä onnistuvat myös päiväunet, ainakin pienimmillä. Mutta toki lapsetkin on erilaisia eivätkä kaikki nuku yhtä helposti.

Ilta-aikaan usein ollaan jo valmiiksi väsyneitä, eivätkä lapset jaksa innostua mistään uudesta. Tosin joskus ollaan oltu liikkeellä auringonlaskua katsomassa. Silloin meillä saattaa olla autossa pyjamat lapsille jotka vaihdetaan päälle ennen kotimatkaa. Näin ei haittaa ei nukkuvia lapsia tarvi välttämättä herättää ollenkaan, tai ainakin hyvin hetkellisesti vain kun ollaan perillä.

Uni tuli. Tässä kantorinkassa on myös tarroilla kiinnitettävä pieni tyyny/tuki.

Uni tuli. Tässä kantorinkassa on myös tarroilla kiinnitettävä pieni tyyny/tuki.

VARUSTEET KUNTOON

Patikointi on yksi harrastus jossa emme ole pihtailleet varusteiden kanssa. Etenkin kun kaksi asiaa on kunnossa, on hyvä tallustella metsässä, nimittäin kengät ja kantovarusteet. Hyvillä kengillä jaksaa vaikka koko päivän, ja mielestäni on tärkeää muistaa se myös lapsien osalta. Aika usein täällä Yhdysvalloissa tulee vastaan lapsia ja nuoria, jotka ovat lähteneet patikkapoluille rantasandaaleissa, kun taas vanhemmat itse ovat viimeisen päälle urheiluvarusteissa. Meillä lapset retkeilevät vielä lenkkareissa mutta kunhan joskus aletaan tekemään pidempiä lenkkejä, vaihdetaan varmasti vaelluskenkiin. Ne ovat sekä tukevat jalassa että suojaavat nilkkoja.

Hyvä kantoreppu tai kantorinkka lapselle maksaa itsensä takaisin äkkiä käytännöllisyydessä. Eikä kamojen takia tarvitse mennä vararikkoonkaan, ostimme omammekin käytettynä eräältä suomalaisperheeltä täällä Kaliforniassa. Vauvan kanssa liikuimme yleensä kantorepun kanssa, mutta kantorinkkaan siirryimme molempien lasten kohdalla kun lapset oppivat istumaan. Rinkka on parempi kantaa, sillä se on tukevampi, ja siellä on lapsen hyvä istua sillä istuimen korkeutta voi säädellä. Lisäksi siihen saa aurinkovarjon, ja taskuihin mahtuu vaipat ja kaikki muut tavarat. Meidän rinkassa on myös pieni tarroilla kiinnitettävä tyyny, johon voi nojata jos uni tulee. Ensin minua vaivasi se, että en nähnyt lasta joka oli selkäpuolella, mutta sitten ystäväni vihjaisi, että voisin ottaa mukaani peilin. Joissakin rinkoissa onkin valmiina pieni peili joka roikkuu narun päässä. Kannattaa satsata muihinkin mukana oleviin laukkuihin; mitä tukevammat ja paremmat ne on kantaa, sitä paremmin niiden kanssa jaksaa.

Meillä mukaan patikoimaan yleensä lähtee: kengät, aurinkohattu, aurinkorasva, aurinkolasit, kantoreppu tai -rinkka (aurinkosuojalla, tyynyllä ja peilillä), vaipat ja wipesit, vaihtovaatteet vauvalle, vaihtoalusta, pussi roskia ja likaisia vaippoja varten, eväät ja käsidesi, paljon vettä, puhelin ja usein myös kamera

Sitten myös riippuen reitistä ja ajankohdasta saatetaan tarvita karttaa, tasku- tai otsalamppua, hyttysmyrkkyä ym.

Vaatteiden osalta suosimme kerrospukeutumista. On hyvä jos voi lisätä hupparia tai ottaa jotakin pois sään mukaan. Joskus aamulla voi vielä pitkien housujen tarve mutta sitten voi laukkuun heittää varuiksi shortsit.

3EAFEA44-608A-47F3-8196-6E6F1E4B01D2.JPG

Sitten ei kuin rohkeasti luontoon vaan. Aloitella voi vaikka pienemmistä patikkapoluista, ja jatkaa vaativammilla kunhan pääsee sinuiksi siitä, miten homma lasten kanssa toimii.







Bryce Canyon, Utah - Upein näkemäni kansallispuisto

Paula Gaston

Tämä päivä on merkittävä USA:n kansallispuistoille sillä National Park System täyttää tänään 100-vuotta. Elokuun 25. päivä, vuonna 1916, presidentti Woodrow Wilson allekirjoitti lain jonka mukaisesti perustettiin organisaatio hoitamaan kansallispuistoja. Ihan ensimmäinen kansallispuisto Yhdysvalloissa oli Yellowstone, jota suojeltiin jo ennen organisaation perustamista. Nykyään kansallispuistojen yksiköitä on jo 413, joista kaikki eivät siis ole puistoja vaan esimerkiksi muistomerkkejä tai historiallisia alueita.

Tämän innoittamana aloin muistelemaan, mikä on ollut toistaiseksi upein kansallispuisto jossa olen käynyt. Puistot ovat kovin erilaisia, joten niitä ei oikein voi vertailla, mutta eniten mieleeni on jäänyt Bryce Canyon Utahin osavaltiossa. Se on ihan henkeäsalpaavan kaunis paikka, enkä ollut koskaan nähnyt mitään sellaista ennen. Olen vahvasti sitä mieltä, että se oli upeampi kuin kuuluisa Grand Canyon!

Me kävimme Bryce Canyonilla pari vuotta sitten. Saavuimme puistoon aikaisin aamulla sillä olimme kuulleet, että sen parkkipaikat täyttyvät nopeasti. Ennen puistoon saapumista, tien varrella on Red Canyon jossa saa ensimmäisen kosketuksen punaisiin kallioihin ja kivimuodostelmiin. Teimme pienen pysähdyksen Red Canyonilla, jossa kävimme visitor centerissä, sekä käveleskelimme kallioiden luona. Siellä olisi varmasti ollut monta upeaa patikkapolkua, mutta kuten lähes kaikki muutkin, olimme tulleet tänne näkemään Bryce Canyonin kansallispuiston.

Red Canyon

Red Canyon

Pian Bryce Canyoniin saapumisen jälkeen tien reunassa on visitor center. Suosittelen pysähtymään siellä ja tutustumaan alueeseen ennen sinne suuntaamista, tai ainakin hakemaan matkaan kartan. Puistonvartijoilta saa myös hyviä vinkkejä vierailulle. Koska olimme reissussa 2-vuotiaan pikkuneidin kanssa joka kulki mukana kantorinkassa, emme pystyneet patikoimaan ihan koko päivää. Päätimme siis lähteä reitille Sunset Pointilta, ja sitten katsoa pääsisimmekö Sunrise Pointille saakka. Bryce Canyonin pohjalla patikkareittejä menee ristiin rastiin, ja reitistä voi helposti tehdä lyhyemmän tai pitemmän mielen mukaan. Me halusimme ehdottomasti käydä kanjonin pohjalla ja nähdä Queens Gardenin kivimuodostelmat sekä hoodoot. Haastavin osuus tällä reitillä oli kavuta takaisin ylös, eli polut eivät olleet erityisen vaikeita.

Bryce Canyon on täynnä upeita, amfiteatterityylisiä kivimuodostelmia, jotka ovat muodostuneet jään ja lumen rapautumisesta, ja vanhan joen muodostamasta eroosiosta. Puistossa kerrotaan olevan eniten hoodooita koko maailmassa. Hoodoo on eroosion muodostama, kapea ja toteemipaalun omainen kivi joka yleensä seisoo jossakin erämaassa. 

Bryce Canyon

Bryce Canyon

Thor's Hammer on yksi hoodoista jonka näkee matkalla alas pohjalle

Thor's Hammer on yksi hoodoista jonka näkee matkalla alas pohjalle

No niin, tässä sitä nyt mennään...

No niin, tässä sitä nyt mennään...

Hui, tuolta ylhäältä me tultiin.

Hui, tuolta ylhäältä me tultiin.

Queens Garden, Bryce Canyon

Queens Garden, Bryce Canyon

Kun lähtee patikoimaan lasten kanssa, oma visioni on tehdä kaikkein vaativimmat jutut pois alta heti aamulla kun kaikki ovat vielä hyvällä tuulella ja täysissä voimissaan. Patikoinnin jälkeen söimme vähän eväitä ja jatkoimme puistoon tutustumista autoillen. Bryce Canyonin kansallispuisto on sopiva myös niille jotka eivät halua patikoida, sillä autolla pääsee näkemään kanjonin yläsuunnasta. Se on täynnä pieniä pysähdyspaikkoja joista voi käydä tiirailemassa kivimuodolstelmia ja -kaaria. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että näkymät kanjonin pohjalla ovat huikeat. Mitkään kuvat eivät tee niille oikeutta, ja on vaikea selittää kuinka hienon näköistä siellä on. Kannattaa siis kavuta alas jos suinkin on mahdollista. Et varmasti kadu sitä päätöstä!

Natural Bridge, Bryce Canyon

Natural Bridge, Bryce Canyon

Bryce Canyon
Bryce Canyon

Toivottavasti jonain päivänä pääsen vielä palaamaan Bryce Canyonille, ja pääseen patikoimaan uusia polkuja siellä. Lähistöllä on useita muitakin hienoja kansallispuistoja, joten jos suuntaat alueelle, varaa paljon aikaa. Talvella monet alueet täällä peittyvät lumeen, joten kannattaa suunnitella matka sen mukaisesti. Kansallispuistojen synttäreiden kunniaksi Google Maps julkaisi virtuaalisen kierroksen muutamasta kansallispuistosta, muun muassa Bryce Canyonilla. Pääset katsomaan kierrokset täältä. Tänä tulevana viikonloppuna puistoihin on muuten ilmainen sisäänpääsy juhlan kunniaksi!

Hyvää syntymäpäivää National Park Service ja kiitos kun suojelet näitä upeita puistoja!

 

Tarantellojen vaellus San Franciscon Bay Arealla

Paula Gaston

Kohta on taas se aika vuodesta kun täällä Kaliforniassa alkavat kesähelteet helpottaa ja kaikenlaiset ötökät etsivät lämpimiä yöpaikkoja. Jostakin ne hämähäkit vain löytävät taloihin sisälle, ja aina silloin tällöin aamulla voi olla jalassa hämähäkin purema. Yleisin hämähäkki lienee American House Spider (vapaasti käännettynä "amerikkalainen talo hämähäkki"), jota ei oikeastaan kannattaa häätää ihan kokonaan sillä ne pitävät huolta, ettei sisälle muuta asumaan mustialeskiä. Se onkin täällä ainoa, jolla on sen verran myrkkyä sisällään, että sitä kannattaa jo varoa.

Syyskuussa liikkeelle lähtevät myös tarantellat (tarkemmin lintuhämähäkit). Niitä voi nähdä San Franciscon Bay Arealla ainakin Sunol Wilderness Parkissa, Morgan Territoryllä, Del Valle Regional Parkissa ja Mount Diablo State Parkissa. Normaalisti ne liikkuvat lähinnä vain öisin, mutta syys-lokakuussa urokset lähtevät vaellukselle etsimään itselleen partneria, ja niitä voi löytää tallustelemassa patikkapoluilla runsain mitoin myös päivällä. Jopa niin, että joissakin puistoissa järjestetään tarantella -kävelyjä naturalistin johdolla. Urokset kuolevat yleensä noin vuoden kuluttua parittelusta, tai joutuvat naaraan syömäksi. Kesällä voi satunnaisesti nähdä nuoria tarantelloja polkujen reunoilla, mutta paras aika bongata aikuisen kokoinen karvajalka on syksyllä.

Me kävimme Sunol Wilderness Parkissa ihmettelemässä näitä jättimäisiä otuksia viime syksynä, ja juuri kun luulimme, että saamme lähteä kotiin tyhjin käsin tallusteli yksi eteemme. Ja sitten toinen. Hyvä, etten vahingossa astunut päälle. Kannattaa siis pitää katse tiukasti lenkkipolussa ja maastossa. Samaa pätee autoillessa puiston parkkipaikalle, tarantellat saattavat nimittäin joskus eksyä myös tielle. Tarantellojen kerääminen puistoista on kiellettyä, eikä niitä muutenkaan saa häiritä. Näin ollen ihminen on yksi tarantellan potentiaalisista vihollisista. Tarantella on myrkyllinen mutta ei ihmistä tappava. 

Sunol Wilderness 

Sunol Wilderness 

Toinen syksyn alussa tarantelloja etsivä vihollinen on tarantula hawk. Se on melkein kämmenen kokoinen, mehiläisen näköinen (ilman keltaisia raitoja oleva) hyönteinen, jonka piston sanotaan olevan kivuliain eläimen pisto koko maailmassa. Niiden pistot ovat erittäin harvinaisia, mutta sanotaan, että kivun aikana ei pysty hallitsemaan vartaloaan, vaan rojahtaa maahan hirmuisen huudon kera. Minkäänlainen itsehillintä ei toimi. Kipu kestää noin viisi minuuttia eikä pisto ole vaarallinen. En muista koskaan nähneeni moista otusta elävänä. 

Mikäli kiinnostuit tarantellojen elosta täällä Kalifornian kukkuloilla, voit lukea lisää niiden elämästä ja elinpaikoista täältä

VINKIT TARANTELLOJEN BONGAUKSEEN SAN FRANCISCON EAST BAY:LLÄ:

  • Syys-lokakuussa lue paikallisuutisia. Tarantellojen "vaellus" yleensä mainitaan sen alkaessa.
  • Ota selvää puistosta johon haluat mennä. Aukioloajat voivat vaihdella, ja puistojen nettisivuilla yleensä kerrotaan patikkareiteistä, parkkeeraamisesta ja muista ohjeista. Jotkut puistot järjestävät tarantella -vaelluksia tai voit kysellä vinkkejä tarantellojen bongaamiseen puistonvartijalta.
  • Todennäköisin paikka nähdä tarantelloja on niiden ylittäessä tietä, pidä siis katse vaelluspolussa ja sen reunoissa. 
  • Tarantellan kaivauksen voi löytää etsimällä koloja maasta joiden päällä on vähän silkkiseittiä.
  • Myös Kaliforniassa on heinikkoisilla alueilla punkkeja, kuten Suomessakin. Kunnon vaelluskengät ovat avuksi maastossa ja voivat jossain tapauksessa suojella sinua käärmeen puremalta.
  • Ota mukaan kartta koska nämä puistot ovat valtavia ja luonnonmukaisessa tilassa. Puhelimet eivät usein toimi näillä alueilla. Lähde paluumatkalle hyvissä ajoin ennen pimeää. Muista ottaa mukaan aurinkorasva, hattu ja paljon vettä. 
  • Nauti luonnosta ja sen eläimistä, mutta älä jätä jälkiä! Muista kamera!