Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: lentäminen

Lentokenttäkokemus joka ei hevillä unohdu

Paula Gaston

Lentoliikenne on kahlannut viime aikoina melkoisessa kaaoksessa. Mutta ihan ilman tämän viikon lentokatastrofiakin, aina välillä ei reissut mene ihan putkeen. Meillä on ollut monenlaisia kommelluksia reissuillamme; Milloin on jääty koneesta kokonaan, milloin on laukut olleet hukassa ja milloin lentolakko muuttanut koko suunnitelmat. Mutta yhtä matkakokemusta Helsinki-Vantaan lentokentällä ei valitettavasti pääse aikakaan kultaamaan. Sen verran kovaa se kolahti, että vielä vuosienkin jälkeen nousee mieleen kun palaan kyseiselle kentälle.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Olimme olleet isommalla porukalla pidemmällä työmatkalla. Matka oli kertakaikkisen onnistunut kaikin puolin, ja meillä oli kasassa tosi hyvä porukka. Lentomme Lontoosta oli reippaasti myöhässä, ja ilman sen kummempia selityksiä, meidät jätettiin odottelemaan koneeseen pääsyä. Useiden tuntien odottelun jälkeen meille kaikille taisi olla jo selvää, että tulemme mahdollisesti myöhästymään jatkolennoltamme maakuntaan. Lopulta pääsimme lennolle Helsinkiin, ja matkaankin kunhan kone ensin odotteli lähtölupaa. Vaikka kaikki olivat reissusta jo vähän väsyneitä, ja odottivat kotiinpääsyä, oli jengi kuitenkin hilpeällä tuulella ja naurua riitti. Kunnes…

Helsingin päässä juoksimme seuraavalle portille tuli takapuolessa, toiveikkaana siitä, että kone olisi odotellut meitä. Olimme pikkukoneen matkustajista varmasti hyvinkin puolet, ja operoiva lentoyhtiökin oli sama, joten pieni toivon kipinä eli. Mutta turhaan. Lentokoneesta ei näkynyt jälkeäkään, ja masentuneena ja hikisenä juoksemisen jälkeen käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Maahantulopalvelujen tiskille. Kellokin näytti jo yli puoltayötä. Sielläpä meitä odottelikin se illan varsinainen yllätys.

Tiskillä meitä oli vastassa kiukkuinen virkailija, jolta ei juurikaan sympatioita herunut. Toki meille luvattiin hotellihuoneet ja lennot seuraavalle päivälle, mutta tapa jolla se tehtiin oli kertakaikkiaan jotain uskomatonta. En ole koskaan missään, en ennen enkä jälkeen tämän, nähnyt vastaavanlaista asiakaspalvelua. Ensin meille hyvin harvasanaisesti yrmyiltyään hän alkoi korottamaan ääntään, ja lopulta hän hyppäsi ylös tiskin takaa ja lähti kävelemään. Hän ei enää puhunut, vaan hän huusi. En liioittele tätä asiaa yhtään. Ymmärsimme, että meidän oli määrä seurata häntä, mutta hän meni niin lujaa, että osa porukasta ei pysynyt perässä. Mutkittelimme jonkunlaisen henkilökunnan tilan läpi hakemaan laukkujamme, ja siinä hötäkässä hän paiskasi heilurioven kiinni niin, että se osui työkaveriani päähän. Siinä vaiheessa porukkamme, joka oli toistaiseksi pystynyt hillitsemään ihmetystään, alkoi olla jo raivon partaalla ja alkoi pikkuhiljaa menettää malttiaan. Yksi lähti sairaalan ensiapuun tikkauttamaan otsaansa kun toiset kipusivat bussiin ja matkasivat hotelliin. Kaikki olivat niin pöyristyneitä ja järkyttyneitä, että nukkumisesta ei tullut mitään, vaan oli kokoonnuttava hetkeksi pieneen kriisipalaveriin aulaan. Huh huh! Olipa melkoinen yö!

finnair_kone.jpg

Seuraavana päivänä pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja elämä jatkui. Tapahtunutta tietenkin selviteltiin useampaan otteeseen mutta ymmärtääkseni emme koskaan kostuneet siitä anteeksi pyyntöä kummempaa. Toivon todella, että asianomainen virkailija pääsi pois asiakaspalvelutehtävistä. Hän ei niihin kyllä soveltunut, eikä varmasti itsekään nauttinut työstään. Täällä Yhdysvalloissahan hänellä olisi melko varmasti lakisyyte vastassa. Kaiken huipuksi laukkumme eivät myöskään löytäneet uudelle lennollemme, vaan ne tulivat perässä sitten kotiovelle päivän viiveellä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisimmehan olleet oikeutettuja korvauksiin ainakin lennon myöhästymisestä. Tätähän lentoyhtiö ei missään vaiheessa tietenkään maininnut. Se kannattaa siis muistaa, että mikäli viivästys on yli kolme tuntia pitkä, kannattaa tarkistaa onko muuten oikeutettu lentoyhtiön korvaukseen. Mikäli ei asiaa osaa tai halua hoitaa itse, voi koittaa antaa sen hoidettavaksi niitä hoitavalle yritykselle.. Meidän kohdalla tapaus on jo vanhentunut mutta muuten korvausta voi anoa vielä jälkikäteen riippuen maasta.

Onko sinulla ollut ikimuistoisia kokemuksia lentokentällä? Tai kokemuksia korvauksen hakemisesta lentoyhtiöiltä?

 

Mikä ihme niissä lapsissa voi niin paljon ärsyttää?

Paula Gaston

Olin taannoin mukana Facebook -keskutelussa, jossa aloittaja kertoi olleensa lennolla Malediiveille jolla vauva itki 11 tuntia ja 40 minuuttia. Tähän joku kommentoi, että häiritseville lapsille ja humalaisille pitäisi olla koneessa oma “sikaosastonsa”, jonne ne voidaan laittaa kesken lennon. En malttanut olla tähän kommentoimatta, että sikaosaston nimi lentokoneessa on economy, jättäen mainitsematta, että business- ja ykkösluokat ovat sitten niille, jotka ovat valmiita maksamaan ylimääräisestä tilasta, palvelusta ja rauhasta. Keskustelu kärjistyi nopeasti niin, että se poistettiin ylläpitäjän toimesta kokonaan. Itse siirryin siinä jo aiemmin takavasemmalle, mutta en voinut olla miettimättä, että mikä ihme niissä lapsissa (tässä tapauksessa vieläpä pienessä vauvassa) voi niin paljon ärsyttää suomalaisia, että keskustelukaan ei pysy asiallisella tasolla?

137A2D57-C65D-4DAC-AD52-C7C5D2AEAB21.JPG

Nyt voisin tietysti ihan ensiksi kääntyä itseeni päin, ja kysyä samaa itseltäni. Muistan nimittäin sellaisenkin ajan elämässäni, kun matkustin usein San Franciscoon ystäväni luokse, ja join parvekkeella kahvia manaten pihalla metelöiviä lapsia. 10 vuotta Yhdysvalloissa asunut sinkku ja lapseton ystäväni ei voinut vaan ymmärtää, miksi leikkivät lapset ärsyttivät minua niin paljon. Enkä kyllä itsekään tiedä vastausta. Jotenkin ajattelen, etteivät ne äänet oikeasti minua edes härinneet, olin vain Suomessa oppinut sellaisen tavan, että tästäkin piti päästä purnaamaan. Mutta ystävääni eivät lapset tuntuneet ärsyttävän missään; ei rannalla, ei ravintolassa eikä edes siellä lentokoneessa.

Muistan, että juttelimme tästä asiasta hänen kanssaan sen jälkeen kun muutin Yhdysvaltoihin. Oma sietokykyni oli alkanut pikkuhijlaa muuttua, ja viimeinen niitti sille tietysti oli se, että meille syntyi omia lapsia. Väittäisin, että ympäristö tekee kaltaisekseen. Lapsia on täällä joka paikka täynnä. Ne kulkevat vanhempien mukana kaikkialle, sillä eihän niitä kotiinkaan voi jättää, ja elämää pitää kuitenkin elää kodin ulkopuolellakin. Ja kun ketään muutakaan ei lapset häiritse, niin ei kai ne sitten minuakaan. Lapsille jutellaan ja hymyillään, ja niitä tervehditään aina samalla kun aikuisiakin tervehditään. Olen oppinut itse tekemään samoin.

E8335D57-90A3-4822-846D-D90D814C5A9E.JPG

Toki minuakin joskus ärsyttää. Ei niinkään häiriökäyttäyvät lapset, vaan välinpitämättömät vanhemmat. Sellaiset, jotka lentokoneessa ja ravintoloissa eivät opeta lapselle käytöstapoja, vaan itse tuijottavat puhelimia ja muita vempaimia silloin kuin lapset meuhkaavat aiheuttaen pahennusta. Mitä silloin voi lapselta odottakkaan? Vauvat eivät minua häiritse. Mutta kieltämättä 11 tuntia ja 40 minuuttia vauvan itkua olisi saanut havahtumaan; olisin ollut huolesta suunniltaan. Mikään vauva ei nimittäin itke putkeen niin kauaa ellei sillä ole todella joku hätä; kipu, nälkä tai joku muu vaiva. Eiväthän vauvat edes valvo niin pitkään yhteen putkeen! En usko, että kovinkaan moni itkevän vauvan vanhempi nauttii sellaisesta tilanteesta. Voi olla, että he eivät edes olisi halunneet lentää, mutta meidänkin on pakko olla pitkällä lennolla, jos haluamme joskus lasten näkevän isovanhempiaan. Olemme tosin olleet onnekkaita, sillä pahimmilta itkukohtauksilta on vältytty, ja lennot on menneet pitkälti lasten nukkuessa.

Eräs amerikkalaistunut suomalaisrouva ihmetteli kerran eräässä keskustelu sitä, että oli Suomessa käydessään kovasti koittanut jutella tuttujensa lapsille, mutta lapset olivat kerta toisensa jälkeen seisoneet tuppisuuna tai jopa piiloutuen vanhempien jalkojen taakse. Aina välillä kun puheissa käy Suomeen muutto, jään miettimään näitä asioita. Teoriassa lasten kannalta Suomeen muutto olisi kuin lottovoitto; ilmaiset koulut ja kouluruoat, tasokas opetus, turvallinen kasvuympäristö ja sukulaiset lähellä. Elämää ilman sitä pelkoa, että milloin meidän koulussa ammuskellaan. Mutta sitten mietin, että haluanko sellaista ujoa ja pelokasta lasta, joka ei uskalla puhua kenellekkään, tai kenelle ei kukaan koskaan hymyile kaupassa tai tervehdi.

B1697ABA-4208-4389-B695-E4D2C073DCE3.JPG

Olen jotenkin väsynyt tähän aiheeseen, mutta nyt vaan tällainen vuodatus oli tarpeen höyryjen päästämiseksi ulos. Sitä miten erilailla täällä suhdaututaan lapsiin kuin Suomessa, ei varmasti voi ymmärtää, kuin asumalla hetki lasten kanssa Yhdysvalloissa. Tai useissa muissa maissa. Aurinkoisissa maissa. Sellaisissa, jossa ei jakseta lasten itkulla omaa päivää pilata kun se aurinko paistaa taivaalla. Ehkä se onkin se aurinko, joka tähänkin asiaan vaikuttaa!

 

Vauvan tai lasten kanssa lennolle

Paula Gaston

Nyt on tullut vihdoin aika tarttua tähän aiheeseen. Jostakin syystä en ole vain saanut tästä kirjoitettua, mutta nyt kun olen valehtelematta viikoittain kommentoinut aiheesta eri palstoilla olleisiin kysymyksiin, ajattelin, että otan itseäni ihan niskasta kiinni. Se miksi olen ehkä tästä kirjoittamista vähän vierastanut, lienee vahva tunne siitä, ettei kysymyksiin ole mitään oikeita vastauksia. Me olemme kaikki hyvin erilaisia ja meidän kaikkien lapset ovat myös erilaisia. Mutta toki joitain vinkkejä varmasti löytyy takataskusta, kun lapsiperheenä olemme suhanneet Suomen ja Kalifornian väliä jo kuusi vuotta. Suoralla lennolla väli on 11 tuntia. Lyhyemmät lomalennot tietysti myös mukaan lukien.

Meillä mukana kulkee tällä hetkellä siis 6-vuotias ja 1-vuotias. Nuorimmillaan toinen neiti on ollut ensimmäisellä pitkällä lennolla kolmikuukautinen ja toinen kymmenkuinen. Viimeisimmäin rykäyksen Suomesta takaisin Kaliforniaan lensin yhden kahden lapsen kanssa, joten kaikenlaisilla kokoonpanoilla on oltu reissussa. Ja kaikista on selvitty!!! Joskus vähän paremmin ja joskus haastavammin. Mutta tässä kuitenkin meidän perheen vinkit lennolle pienten kanssa:

ASENNE RATKAISEE

798678C6-5832-421F-B25B-6A6A38AED166.JPG

Hirvittää, pelottaa, jännittää!!! Kaikkea tätä voi olla varsinkin se ensimmäinen kerta kun lähtee lennolle vauvan kanssa. Väittäisin kuitenkin, että vanhempien stressi tarttuu äkkiä lapsiin ja tilanne vaan pahenee. Ja miksi stressata? Et takuulla ole ainoa lasten kanssa siellä koneessa. Ja vielä useammalla matkustajalla on lapsia kotona, joten he tietävät mitä päässäsi juuri nyt liikkuu. Yllättävän monelta löytyy kyllä ymmärrystä, ja halua auttaakin, jos vain uskaltaa kysyä. Me suomalaiset ollaan siinä usein turhan pelokkaita. Ei haluta, että meidän lapsi häiritsee ketään tai että kukaan edes huomaa meitä. Todellisuudessa kuitenkin Suomi on yksi niitä harvoja maita joissa lasten odotetaan usein olevan näkymättömiä. Esimerkiksi täällä Kaliforniassa ketään ei hetkauta jos lapsi vaikka junassa tai bussissa itkee, koska sehän on “ihan normaalia”. Itse yritän matkalle lähtiessä usein tsempata itseäni ajattelemalla niin, että eihän tämä lento nyt kuitenkaan ole kuin 11 tuntia meidän elämästä, eli kyllä me se hanskataan!

VALMISTAUTUMINEN ON PUOLI MATKAA

Itse olen sitä mieltä, että kun valmistautuu matkaan hyvin, niin se auttaa paljon. Suunnittelen etukäteen matkan kulun, teen listan mitä tarvitaan mukaan ja mietin mikä on käytännössä helpointa. Matkustan yleensä repun kanssa siksi, että saan kädet vapaaksi. Passit ja asiakirjat kulkevat omassa passilompakossaan sivutaskussa, ja ostan aina turvatarkastuksen jälkeen vielä vesipullon mukaan vaikka koneessa toki vettä saakin. Valmistaudun matkaan hyvissä ajoin miettimällä mitä pitää ostaa mukaan koneeseen ja ottamalla selvää millaisia käytäntöjä eri lentoyhtiöillä on. Ennen olin viime hetken pakkaaja mutta nyt lasten myötä olen alkanut pakkaamaankin jo hyvissä ajoin. On paljon mukavampaa lähtöpäivänä kun ei tarvitse stressata.

MITÄ MUKAAN KÄSIMATKATAVAROIHIN

Jokainen tietenkin ottaa mukaan tavarat oman tarpeen mukaan mutta tässä on kutakuinkin meidän pakkauslista käsimatkatavaroihin:

Vauvalle:

  • Vaihtovaatteet

  • Vaipat ja wipesit, vaippalaukun vaipanvaihto-alusta

  • Vauvan ruoat ja niihin tarvittavat välineet esimerkiksi tuttipullot, tyhjä pilli- tai nokkamuki, lusikka ymv.

  • Minigrip pusseja (pikkutavaroiden säilytykseen tai roskille)

  • Tutit, tuttinaru ja tutin puhdistusliinat (jees, sellaisiakin myydään, ja niillä pesee koneessa kivasti myös tuttipullon tutit jos käyttää pulloja, tai vaikka rintapumpun osat, sillä lentokoneen vessan vettä ei voi tällaiseen käyttää)

  • Pari pientä lelua tai kirjaa (Vauvalle olen joskus paketoinut leluja lahjapaperiin jolloin niiden aukaisemiseen ja rapistelemiseenkin menee aikaa. Liikaa leluja ei kannata ottaa mukaan sillä niitä joutuu sitten kalastelemaan penkkien alta, eivätkä ne omat lelut kauaa kiinnosta.)

  • Pieni viltti (varsinkaan halpalentoyhtiöt eivät usein anna vilttejä ilmaiseksi ja viltille on matkalla muutenkin käyttöä)

  • Rintapumppu (Olen pumpannut maitoa lentokoneessa. Se onnistui ihan hyvin viltin alla varsinkin kun jossain vaiheessa pitkällä lennolla himmennetään valot matkustamosta.)

  • Imetyssuoja (Viimeksi käytin kyllä ihan vaan lennolla ollutta vilttiä tähän tarkoitukseen.)

  • Kantoreppu (Kantoreppu on vanhempien pelastus silloin kun rattaat pyörivät vielä karusellissa ja jono passintarkastukseen on pitkä.)

  • Särkylääke*

Vauvan nestemäisiä ruokia saa ottaa mukaan lennolle. Itselläni niitä on usein vielä aika iso määrä sillä lennämme usein pitkän lennon jälkeen vielä lyhyemmän repäisyn maakuntaan. Olen pakannut vauvan ruoat omaan läpinäkyvään pussiinsa ja laittanut ne turvatarkastuksessa esille, eikä kukaan ole koskaan sanonut niistä sen kummempaa.

Jos vauvalle on varattuna oma paikka, eikä hän matkusta sylissä, harkitsisin vakavasti lennolle hyväksytyn autonistuimen ottamista mukaan. Ainakin pitkien lentojen koneisiin ne mahtuvat hienosti. Istuin on tottakai vauvalle turvallisempi paikka kuin syli turvavöineen, ja monet vauvat ovat tottuneet jo istumaan omassa istuimessaan joten viihtyvät siinä hyvin. Ihan kaikki lentoyhtiöt eivät edes anna vauvalle omaa turvavyötä. Jos sinulla on tukeva trolli käsimatkatavaralaukkuna, autonistuimen saa siihen sidottua kiinni erityisellä vyöllä joita on myynnissä. Silloin lapsi voi istua istuimessa jo kentällä.

Me suosimme matkoilla sateenvarjorattaita sillä olemme saaneet kohteessa sitten matkarattaat tutuilta käyttöön. Sateenvarjorattaat ovat sen verran kevyet, että ne saa ottaa mukaan portille saakka. Muutenhan lastenrattaat on chekattava ruumaan, ja kannattaa huomioida, että tavaroita käsitellään melkoisen kovakouraisesti, eli kannattaa pakata ne huolella.

Isommalle lapselle:

Trunki on kätevä sillä sen päällä voi istua ja sitä voi vetää perässä.

Trunki on kätevä sillä sen päällä voi istua ja sitä voi vetää perässä.

  • Vaihtovaatteet

  • Lapsen oma käsimatkatavaralaukku (Jossain vaiheessa käytössä oli Trunki mutta nykyään mukana on reppu.)

  • Värikynät, värityskirjat, kirja, yksi lapsen valitsema lelu ja muuta puuhasteltavaa. (Ostan aina jotakin uutta kivaa, vaikka yhden puuhakirjan mukaan. Ipad on ollut pelikäytössä vaikkakin kulkee äidin laukussa, ja elokuviakin olemme antaneet lapsen katsoa ilman rajoituksia koneessa.)

  • Paljon naposteltavaa ja evästä

  • Pieni viltti

  • Minigrip pusseja

  • Särkylääke*

*Särkylääkkeistä sen verran, että emme ole kovia niiden kuluttajia, mutta ne kulkevat silti varalla mukana. Varsinkin jos lennolle joutuu flunssaisena, voivat laskut ja nousut tuntua ikävältä.

Vaatteissa suosimme jotakin helppoa ja miellyttävää päällä, ja ehdottomasti kerrospukeutumista. Joskus koneessa on kuuma ja joskus kylmä, joten on hyvä jos voi riisua ja pukea lisää tarpeen mukaan. Kannattaa ottaa mukaan vaihtovaatteet myös vanhemmille sillä jos lapset sotkii tai jotakin kaatuu, niin vanhempien vaatteet sotkeentuvat siinä samassa!

Monet lelut tuntuvat uusille kun niitä ei ole nähnyt pitkään aikaan. Aika usein piilotan pari lelua viikkoja ennen matkaa, ja otan sitten salaa ne mukaan. Muuten lapsille tahtoo usein käydä niin, ettei ne omat lelut kiinnostaa kuin pienen hetken.

Jos matkustat ilman toista vanhempaa, niin älä unohda ottaa mukaan lapsen matkustuslupaa! Siitä mikä se on, voit lukea lisää täältä.


MITÄ KANNATTAA HUOMIOIDA VARATESSA LENTOA

Kuten jo sanottu, olemme lentäneet monella eri kokoonpanolla, monenlaista eri reittiä ja monella eri lentoyhtiöllä. Jos lennolle on jotain erityistoiveita, niin kannattaa plarata oman lentoyhtiön nettisivut tai soittaa ja kysyä miten kyseisen yhtiö toimii eri asioissa. Suurin osa yhtiöistä esimerkiksi tarjoaa vauvoille bassinet -vaihtoehdon eli kopan joka kiinnitetään seinään. Koska istumapaikkoja joiden edessä on seinä on vain muutama koneessa, ei bassinettejäkään tietenkään ole määräänsä enempää. Jotkut lentoyhtiöt varaavat puhelimitse bassinet paikan, joillakin ne jaetaan niille, jotka ensimmäisenä checkaavat itsensä lennolle kentällä. Lisäksi bassinetin saamiseen on rajoituksia; yleisimmillään se on pituus- ja painorajoitus (esim. 9kg), joillakin se on ikään perustuva rajoitus.

lennolla_lasten_kanssa.jpg

Me suosimme iltalentoja jolloin lapset jossakin vaiheessa lentoa simahtavat ja vetävät sitten yleensä unta loppulennon ajan. Se on tietenkin itselle vähän raskaampaa, varsinkin jos sylissä on vauva, mutta viime lennolla torkahdin itsekin tunniksi pariksi. Jotkut sanovat että koneen takaosassa on enemmän tyhjiä paikkoja, mutta viime aikoina olemme lentäneet Norwegianilla ja takapenkkiläiset ovat saaneet jonottaa passintarkastuksessa täällä Kaliforniassa parikin tuntia. Eli riippuu tosiaan tilanteesta. Itse en varsinaisesti suosi tai vierasta mitään paikkoja. Mutta sylilapsen ja etenkin imetettävän kanssa on helpompaa olla ikkunapaikalla. Jostakin syystä koin, että sinne ei naapurustosta niin helposti nähnyt kuin keskiriville, ja seinään saa kivasti nojattua välillä. Emme ole koskaan lentäneet bassinetin kanssa taikka varanneet enemmän jalkatilaa vauvan takia, ja olemme pärjänneet oikein hyvin. Kaikki on makukysymyksiä. Aika moni tuntuu suosittelevan extra jalkatilaa siksi, että lapsi voi sitten nukkua tai leikkiä lattialla. Me emme ole koskaan näin tehneet, jostain syystä sellainen asia ei ole tullut edes mieleeni. En kuitenkaan uskaltaisi lasta lattialla pitää mahdollisen turbulenssin takia eikä sitä kaikilla lentoyhtiöillä edes sallita.

ENNAKOI ASIOITA

Jo ennen lentoa kannattaa ennakoida asioida joita lasten kanssa äkkiseltään sattuu. Käymme esimerkiksi veskissä ja vaihdamme vaipan juuri ennen lentoa. Koneeseen pääsyä odotellessa saatamme napata vähän välipalaa, varsinkin vauvalle, ettei sitten jonossa koneeseen mennessä nälkä yllätä. Samoin koneessa käymme vessassa jo ennen kuin hätä yllättää. Yleensä silloin kun vessahätä pääsee yllättämään, myös jono on pisin. On hyvä käydä veskissä ruoan jälkeen ja ennen päivä- tai yöunia. Samoin ennen laskeutumista.

Jos meillä on lentokentällä odottelu aikaa, kulutamme sen mieluiten leikkipaikalla. Näin lapset saavat kulutettua vähän energiaa ja jaksavat istua koneessa paremmin. Emme ole koskaan “opettaneet” lapsia kävelemään koneessa vaan olemme istuneet paikallaan keksien kaikenlaista muuta ohjelmaa. Olen sitä mieltä, että jos siihen kävelyralliin lähtee, niin sehän ei sitten lopu millään, ja häiritsee myös muita matkustajia ja henkilökuntaa.


Huh huh! Tulipas tässä juttua! Toivotaan, että näistä vinkeistä on hyötyä jollekin. Jos sinulla on jotain hyviä vinkkejä niin laitahan kommentteihin!

 










Raskaana reissuun

Paula Gaston

Täällä Kalifornian auringossa hikoillaan loppuraskauden parissa. Yksi kunnollinen helle-aalto on takana ja varmasti useita vielä edessä. Vielä olisi 1,5 kuukautta kärvisteltävää ellei vauva sitten päätä tulla maailmaan ennen laskettua aikaa. Pääosin kaikki on mennyt sujuvasti ja vointi on ollut hyvä. Jossain vaiheessa vauvan syntymisen jälkeen päästään taas matkustamaan Suomeen, vielä ei olla mietitty sen tarkempaa ajankohtaa. 

Edellisen raskauden aikana lensin Suomeen ja takaisin vielä ihan loppuvaiheilla. Raskauden keskivaiheilla kävimme myös häämatkalla Havaijilla. Tunsin silloin olevani hyvässä kunnossa enkä juurikaan stressannut matkustamista. Tämän toisen raskauden aikana kaikenlaiset pikkujutut alkoivat vaivaamaan jo aiemmin. Vaikka periaatteessa olisin vielä voinut lentää kesäkuun alussa, pitkille lennoille lähteminen ei vaan enää houkutellut. Varsinkaan kun mukana olisi sitten ollut toinen lapsikin. Kävin Euroopassa ihan raskauden alkuvaiheilla ja nyt loppuajasta teimme pidemmän road tripin Etelä-Kaliforniaan. Eli matkustaminen onnistuu ja kannattaa niin kauan kun se itsestä tuntuu hyvältä, pitää vain miettiä minkälaiseen reissuun on vielä kykenevä.

LENTÄMINEN RASKAANA
 

Lentäminen rasittaa ihmiskroppaa sen verran, että jos ei tunne oloaan hyväksi, ei kannata pitkille lentomatkoille lähteä. Yleensä suositellaan, että lentää voi viikolle 36 saakka mikäli raskaus on sujunut ongelmitta. Viikon 28 jälkeen vaaditaan usein lääkärintodistus siitä, että äiti on vielä "lentokunnossa". Nämä säännöt vaihtelevat lentoyhtiöittäin, eli kannattaa tarkastaa kyseisen yhtiön käytännöt ennen lipun varaamista. Joillakin Amerikkalaisilla lentoyhtiöillä esimerkiksi on vain suosituksia, ei varsinaisia rajoituksia.

Lennolla kannattaa juoda reilusti vettä, sillä alhainen ilmanpaine matkustamossa voi aiheuttaa nestehukkaa. Raskaana ollessa muutenkin pitkään istuminen voi kerryttää nestettä esimerkiksi jalkoihin, ja siihenkin nesteytys auttaa. Itse istun pitkilläkin lennoilla usein kuin tatti paikoillaan, mutta raskaana lentäessä yritin muistaa nousta vähän jaloittelemaan normaalia useammin. Sitä varten valitsen yleensä käytäväpaikan. Käytän lennoilla lentosukkia jotka estävät turvotusta jaloissa, ja samalla estävät laskimotukoksen syntymistä. Turvavyötä suositellaan pidettäväksi kiinni mahan alla ihan kuten autoillessakin.

Lääkärini täällä Kaliforniassa neuvoi minua kieltäytymästä moderneista läpivalaisulaitteista lentokentällä. Siis niistä joissa seistään X-asennossa sisällä kun sinut kuvataan. TSA kuitenkin sanoo ettei kyseisissä laitteissa käytetä röntgensäteitä, joten ne ovat turvalliset myös odottajalle, mutta raskaana olevalla on silti oikeus pyytää sen sijaan turvatarkastus tunnustelemalla. Otappa näistä selvää sitten.

Ilokseni huomasin ainakin täällä USA:n päässä että ihmiset ovat kovin avuliaita kun tulen paikalle ison mahani kanssa. Minut ohjattiin välillä jonojen ohi ja moni tarjoutui auttamaan laukkujenkin kanssa. Suomen päässä sen sijaan jouduin erikseen pyytämään apua junassa, että saan laukun nostettua ylös telineelle. Apua kyllä sitten sain kunhan vain rohkeasti kysyin ohikulkevilta. 

MILLAISELLE MATKALLE LÄHTISIN
 

Itselleni on ainakin tämän raskauden aikana ollut tärkeää miettiä millaiseen reissuun olen valmis lähtemään. Ensimmäisessä raskaudessa olin valmis lentelemään maapallon toiselle laidalle tuosta noin vain, mutta tässä raskaudessa pysyttelen mieluummin maan kamaralla. Niinpä reissaaminen autolla on ollut hyvä ratkaisu; siinä kun voi taittaa matkaa juuri niin paljon kuin jaksaa kerrallaan, säädellä ilmastointia ja penkkiä, ja tehdä itse mitä huvittaa. 

Kun lensin Suomeen tammikuussa, eli raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, tuntui jet lag erityisen raskaalta. Alkuraskaus väsyttää helposti jo muutenkin, eikä Suomen pimeys ja aikaero auttaneet siinä tilanteessa lainkaan. Koinkin koko raskauteni ainoan aamupahoinvoinnin puolelta toiselle keikkuvassa Pendolino-junasssa (miksei niissä muuten voi valita penkkiä kasvot menosuuntaan?). Ehkä olisin valinnut matkan koko ajankohdan toisin jos olisin sitä varatessa tiennyt olevani tammikuussa raskaana. Ylipäätään ehkä helpoin ja turvallisin aika matkustella on raskauden toinen kolmannes.

Sitten pitää vielä miettiä se matkan ohjelma. Viimeisellä road tripillämme jouduin alkaa jo passailemaan vähän kun huomasin tarvitsevani lepoa. Ihan aamusta iltaan koko ajan meneminen väsyttää äkkiä, samoin auringossa oleminen. Pari kivan oloista vaellusreittiä jäi tekemättä kun arvioin niiden sisältävän liian raskaita ylämäkiä. Onneksi matkakumppani oli kovin ymmärtäväinen vaikka joka paikkaan ei päästykään. Parasta on raskaana ollessa ottaa vähän iisimmin ja suunnitella päivän aktiviteetit sen mukaan miltä juuri sillä hetkellä tuntuu, ilman turhia paineita. Oman kehon kuunteleminen on tässä vaiheessa tärkeää.

Matkakohde kannattaa myös miettiä elämäntilanteen mukaan. Road trippiä suunnitellessamme esimerkiksi Teksas rajautui pois laskuista lääkärini suosituksesta. Joissakin osavaltioissa (ja maissa) varoitetaan edelleenkin Zika-viruksen leviämisestä. Ylipäätään en matkustaisi raskaana ollessa maihin joissa riski sairastua on korkea tai joissa on täysin erilainen bakteerikanta. Käsihygieniasta huolehtiminen on muuten hyvä tapa aina, mutta erityisesti raskaana ollessa. 

Nyt olen omakohtaisesti kokenut sen, että jokainen raskaus on erilainen eikä kukaan muu tunne kehoasi paremmin kuin sinä itse. Jos epäilyttää tai pelottaa niin ei kannata riskeerata. Täytyy vain itse luottaa omaan päättelykykyynsä ja siihen, että itse tietää parhaiten millaiselle matkalle on järkevää lähteä. Mutta missään nimessä raskaus ei ole estänyt ainakaan minua reissaamasta!

Unohtuiko tästä nyt joku hyvä vinkki raskaana matkustaville? Oletko itse reissannut ison mahan kanssa?

Jutun kuvat: JonnaSusa Photography. Ethän kopioi kuvia ilman lupaa.