Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: laavaluola

Purkautuvan tulivuoren reunalla Havaijilla

Paula Gaston

2. MATKAPÄIVÄ

Aamiaisen jälkeen hyppäsimme vuokra-autoomme ja lähdimme tutustumaan Big Islandin Volcanoes National Parkiin eli tulivuorten kansallispuistoon. Meillä oli kaksi reittivaihtoehtoa, joista toinen meni saaren läpi Hilon kaupunkiin, ja siitä kansallispuistoon, ja toinen saaren etelä kautta. Vaikka tiesimme, että Hilossa todennäköisesti sataa vettä ja reitti oli viisitoista minuuttia pidempi, kallistuimme sen puoleen sillä halusimme nähdä myös Mauna Kea -tulivuoren matkan varrella. Päätimme tulla takaisin sitten toista reittiä. Ajomatkaa puistoon tuli Kainlua-Konasta parisen tuntia. 

Ajoimme läpi vanhojen laavakenttien jotka olivat jo alkaneet kasvaa heinää, sekä uudempien, jotka olivat pelkkää mustaa kiveä. Näimme monta pienempää vanhaa tulivuorta ja Mauna Kean, jonka huipun valloittamisen jätämme suosiolla muille. Mauna Kea on yksi maailman harvoista paikoista joissa pääsee yli neljän kilometrin korkeuteen alle kahdessa tunnissa, ja sinne menevillä vuoristotaudin mahdollisuus on suuri. Sinne menoa ei myöskään suositella alle 16-vuotiaille tai huonokuntoisille. 

Lähempänä Hilon kaupunkia alkoi vesisade. Tiesimme, että se puoli saaresta on trooppista sademetsää ja olimme liikkeellä sadekautena, joten sade ei tullut meille yllätyksenä. Hilossa olemme käyneet ennenkin joten tällä kertaa pysähdyimme vain ostamaan kupposet kahvia. Tie kansallispuistoon jatkui läpi sademetsän ja sateen lisäksi näimme paljon erilaisia kasveja tien varrella.

Kansallispuistoon tullessa heti portin jälkeen on visitor center. Siellä kannattaa pysähtyä kyselemään lisätietoja eri reiteistä puistossa, ja ostamaan matkamuistoja. Meidän matkamuisto oli tällä kertaa sadeviitat, vesisade nimittäin jatkui edelleen, eikä meillä ollut kuin yksi lasten sateenvarjo. Volcanoes National Parkissa on hyvin yleistä saada paikoitellen pieniä sateita. Yleensä ne ovat lämpimiä kuuroja tai pientä tihkusadetta, joten se ei vierailua pääse pilaamaan, mutta on hyvä varautua sadetakilla. Sää saattaa muuttua laidasta laitaan nopeastikin. Kannattaa myös huomioida, että tässä puistossa on paikoin vaarallista vulkaanista kaasua. Purkautuvan kraatterin ympäristö on suljettu samoin kuin muutama muu alue. Höyryä päästävien aukkojen (steam vents) luona ei kannata oleskella raskaana tai pienten lasten kanssa, ja pitää auton ikkunat kiinni jos kaasu alkaa haista ajomatkalla. Kaasut kulkeutuvat joskus tuulten mukana muuallekin saarelle, eikä se ole terveellistä hengitettävää. Tätä sumun näköistä savua ei kutsuta sumuksi (fog) vaan sille on oma sana "vog". Puistonvartijat kertovat mielellään alueista joita puistossa kannattaa välttää.

Puiston aika alussa on monta hyvää patikkapolkua, sekä laavaluola (Lava tube). Luolia syntyy joskus kun kuuma laava virtaa kovettuneen maanpinnan alla. Kävimme luolassa viime kerralla kun olimme Big Islandilla ja se on ihan mielenkiintoinen kokemus. Patikoidessa voi törmätä vaikka mihin, nimittäin puistossa elää monenlaisia trooppisia eläimiä ja joitakin niistä tavataan ainoastaan täällä. Muun muassa uhanalainen Havaijin hanhi, Nene asustelee täällä, ja saattaa ajoittain tallustella myös autotiellä. 

Me ajoimme ensimmäiseksi Jaggar museoon, joka on Kilauean kalderan juurella. Museon ulkopuolelta on hieno näkymä Halema'uma'u:n kraatteriin, joka on purkautunut jo vuodesta 2008 asti. Illan pimetessä voi myös nähdä laavan punaisen hehkun kraatterin sisällä. Päivällä taas näkee sieltä nousevan savun. Tätä lähemmäksi purkautuvaa tulivuorta tuskin koskaan pääsemme! Tällä hetkellä laavavirtaa ei ole näkyvällä paikalla eikä laavaa valu mereen. Alueelle jossa laavavirtaa on, ei tällä hetkellä pääse patikoimaan mutta tilanne muuttuu aika ajoin. Joskus matkailijoitakin potkii onni ja laavavirta on nähtävillä. Viime vuonna laava tuhosi muutaman talon ja katkaisi tien, joten se on ihan todellinen uhka ihmisille jotka asuvat lähistöllä. 

Jaggar Museosta lähdimme ajamaan alaspäin puiston halki menevää tietä. Pysähdyimme usealle vanhalle kraatterille katselemaan maisemia. Osa niistä oli jo kasvanut melkein umpeen, osa näytti olevan uudempia. Kyltit kertoivat meille miltä vuosilta mikäkin laavavirtaus oli. Lopulta tulimme alueelle jossa oli mustaa laavaa silmänkantamattomiin. Keskellä meni tie jota ajoimme, mutta muuten joka puolella oli vain laavaa. Ihan kuin olisimme matkustaneet kuuhun. Erikoista!

Tällä tavalla muodostunutta laavaa kutsutaan nimellä pahoehoe.

Tällä tavalla muodostunutta laavaa kutsutaan nimellä pahoehoe.

Puisto loppui meren rantaan jossa laava on katkaissut eteläisen saarea halkovan tien. Meren rantaan on muodostunut aaltojen lyödessä myös kivinen kaari jonka edessä ihmiset valokuvasivat itseään. Maisema merelle on täällä upea! Mustan laavan kontrasti turkoosiin mereen auringon paisteessa on tosi hieno! Tähän päätimme kierroksen Volcanoes National Parkissa ja palasimme takaisin Konaan illalliselle. Viime kerralla pysähdyimme myös mustalle hiekkarannalle nimeltään Punaluu, mutta nyt jätimme nälissämme rantailun väliin. 

Siihen loppui tie

Siihen loppui tie

Tällä kertaa halusimme ruokaa nopeasti ja helposti. Löysimme paikallista ruokaa tarjoavan Broke da Mouth Grindz:n suositusten perusteella netistä. Tämä pieni ravintola (tai "hole in the wall" niin kuin meillä päin sanottaisiin) on piilotettuna ostoskeskuksen perälle, mutta aika jonka kuluttaa sitä etsiessä, ei mene hukkaan. Sisällä oli viisi pöytää ja suurin osa asiakkaista osti ruokaa mukaan. Me sen sijaan jäimme syömään paikan päälle Havaijin lautaset. Paikallista ruokaa alkaa olla vaikea löytää ja se on aika kallistakin. Ravintolat tarjoavat pääasiassa amerikkalaista ruokaa. Tarjoilijamme hotellilla kertoi, että ruoka saarille tuodaan pääasiassa muualta ja on siksi kallista. Sen lisäksi paikallisen ruoan valmistus vaatii paljon aikaa. Me taisimme löytää kuitenkin saaren todellisen helmen! (Ravintola löytyy osoitteesta 74-5565 Luhia St. B-2, Kailua-Kona.)

Havaijin lautasessa oli riisiä, bataattisalaattia (violetti kasa), kahlua possua, lomi-lomi lohta ja lau lau. Lau lau on perinteinen taro -lehtiin kääritty possuruoka.

Havaijin lautasessa oli riisiä, bataattisalaattia (violetti kasa), kahlua possua, lomi-lomi lohta ja lau lau. Lau lau on perinteinen taro -lehtiin kääritty possuruoka.

VINKIT VOLCANOES NATIONAL PARK:N VIERAILULLE:

  • Varaa vierailuun koko päivä aikaa. Puisto on iso ja pelkästään autoillenkin siellä menee kauan.
  • Laita jalkaan hyvät kengät sillä jos poikkeat patikkapoluilta, maasto voi olla hyvin kivikkoista.
  • Varaa mukaan paljon vettä, aurinkovoidetta ja hattu. Vaikka taivas olisi pilvinen, aurinko polttaa silti helposti pilvien läpi.
  • Puistossa sataa usein joten ota mukaan sadetakki ja vaihtovaatteita. Seuraa säätiedotteita ja valitse retkipäivä hyvän sään mukaan.
  • Kannatta kysellä vinkkejä puistonvartijoilta patikkapoluille ja kantaa mukana portilta saatavaa karttaa. Kartassa on paljon muutakin hyvää tietoa puistosta. 
  • Ota mukaan evästä ja tankkaa auto ennen reissuun lähtöä. Puistossa ei ole kahvilaa tai muita vastaavia palveluita.

Nauti tästä erikoisesta ja ainutlaatuisesta kansallispuistosta!