Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: kirkko

Suomen kuuluisin muumio ja Keminmaan vanha kirkko

Paula Gaston

Nyt kun ollaan päästy kesäloma -jutuissa Kemiin saakka, niin kerronpa samalla vierailustamme Keminmaan Vanhaan kirkkoon. Olen suunnitellut vierailevani siellä jo vuosia, mutta pari viimeistä kesää kirkko oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Meillehän näyttää tulleen tavaksi käydä Suomen lomilla kirkkovierailuilla, jostakin kumman syystä. Ja nytkin, ennen kuin checkasimme itsemme sisään Seaside Glass Villoihin, joista kerroin teille viimeksi, ajelimme Keminmaalle kirkkoa katsomaan. Ja samalla Suomen ainutta esillä olevaa muumiota.

KEMINMAAN VANHA KIRKKO JA SEN MUUMIO

Keminmaan Vanha kirkko, eli Pyhän Mikaelin kirkko edustaa keskiaikaista kirkkoarkkitehtuuria. Se on tiettävästi rakennettu vuonna 1520, tai vähän sen jälkeen, ja sen rakennusmateriaalina on ollut luonnonkivi. Kirkko ei ole mikään suuren suuri, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Vierailemaan pääsee kirkkosalin lisäksi myös sakastiin, joka on muurattu kirkkoon myöhemmin. Kirkon eteinen on varsinaiselta nimeltään asehuone, ja siellä on esillä vanhat jalkapuut sekä ruumispaarit. Kirkossa oli vähän hämyinen ja rauhallinen tunnelma, vaikkakin meidän pienin neiti testaili siellä kiviseinien akustiikkaa huomatessaan, että kirkossa kaikuu. Ja kaikuihan se.

Keminmaan Vanha kirkko ja sen muumio

Keminmaan Vanha kirkko ja sen muumio

keminmaan_kirkko_etupiha.jpg
Kirkko oli vielä osittain kunnostustöiden alla, joten siitä oli vaikea saada hyvää kuvaa ulkoa.

Kirkko oli vielä osittain kunnostustöiden alla, joten siitä oli vaikea saada hyvää kuvaa ulkoa.

keminmaan_kirkko_matkamies.jpg
keminmaan_kirkko_ukko.jpg
keminmaan_kirkko_sisa.jpg

Kirkon kauniit kattomaalaukset ovat vuodelta 1650, mutta valitettavasti niiden tekijä ei ole tiedossa.

keminmaan_kirkko_katto.jpg

MUUMIO JOKA TANSSI SOTILAIDEN KANSSA

Keminmaan Vanha kirkko on tullut tunnetuksi läpi Suomen kirkossa olevasta muumiosta. Seurakunnan entinen kirkkoherra, Nicolaus Rungius lausui eläessään sanat: “Jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei koskaan mätäne.” Rungiuksen ruumis on nähtävissä lasikuvun alla kirkon alttarin vieressä, mutta valokuvien ottaminen siitä on kiellettyä. Rungius kuoli vuonna 1629. Ja siellähän se kirkkoherran ruumis tosiaan makasi, muumioituneena. Vähän minua arvelutti, että uskaltaako 7-vuotias neitimme kurkata lasiarkkuun, sillä hän saa painajaisia herkästi kaikesta jännästä. Muumio ei kuitenkaan näyttänyt hänestä pelottavalta tai edes kovin kiinnostavalta, ja hän mieluummin kierteli kaunista kirkkoa.

Rungiuksen ruumis on alttarilla lasiarkussa jonka kannet voidaan sulkea. Se näkyy kuvassa vasemmalla.

Rungiuksen ruumis on alttarilla lasiarkussa jonka kannet voidaan sulkea. Se näkyy kuvassa vasemmalla.

Alttarin alle on haudattu ainakin 40 muutakin ruumista, sillä lattian alle hautaaminen oli 1600-luvulla yleistä. Haju- ja hygieniasyistä tällainen hautausmenettely kiellettiin vuonna 1822 keisarin julistuksella. Jossain vaiheessa alttarin alta kerättiin luita ja pääkalloja ulkona olevaan luukoppiin, ja niin alttarin alle voitiin taas haudata lisää ruumiita. 1800-luvulla kirkkoa käytettiin sekä ruumishuoneena, että talvihautana.

Hautausmaan perällä oleva luukoppi.

Hautausmaan perällä oleva luukoppi.

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin huomaa, että muumiolta puuttuu toinen käsi. Erään tarinan mukaan saksalaiset sotilaat juhliva sodan aikana ja tanssivat muumion kanssa, jolloin sen käsi irtosi. Tätä ei kuitenkaan ole pystytty näyttämään todeksi, vaan se lienee keksitty juttu. On todennäköisempää, että käsi on otettu pyhäinjäännökseksi jonnekin. Aikamoinen tarina kumminkin!

Keminmaan Vanha kirkko on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, jos on sillä suunnalla liikkeellä. Jotenkin sitä pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, kuinka suuri osa suomalaista historiaa nämä vanhat kirkot ovat. Ja ovathan ne kauniitakin! Ensi kerralla kun olet reissun päällä Suomessa, niin käyppäs katsomassa millainen kirkko kaupungilla on. Me olemme saaneet monta yllätystä, kun emme ole odottaneet niin hienoja elämyksiä!

 
 

Helsinki ulkomaalaisen silmin

Paula Gaston

Amerikkalainen mieheni palaili jo toiselle mantereelle töiden vuoksi. Ja me tytöt päätimme lähteä kesäiseltä Pohjanmaalta vähän reissun päälle, ja saatoimme hänet samalla Helsinkiin. Vietimme Helsingissä muutaman päivän ihan vaan turistina, ja olikin mielenkiintoista nähdä mikä kaikki ulkomaalaista kiinnosti kotoisassa pääkaupungissamme. Itsehän sitä tulee harvemmin kierreltyä varsinaisia nähtävyyksiä, kun yleensä on ollut paikalla joko työmatkalla tai ohikulkumatkalla. Olemmehan me toki Helsingissä ennenkin käyneet yhdessä, mutta usein ohjelmaa on aamusta iltaan, eikä ole juuri aikaa kierrellä paikkoja turistina.

Tällä kertaa yövyimme Hotel Katajanokalla, joka on rakennettu entiseen Helsingin läänin vankilaan, ja josta kerron teille myöhemmin lisää. Mutta Katajanokalta oli todella kätsyä lähteä kävellen liikenteeseen, sillä se on lähellä kauppatoria ja keskustaa. Olkoonkin, että heti ensimmäisenä iltana yksi Kauppatorin kuuluisista lokeista heitti plöröt päähäni, ja toisena iltana kastuimme läpimäriksi yllättävän ukkoskuuron aikana. Mutta silloinkin oli kätevää olla lähellä hotellia, pääsimme nopeasti korjaamaan tilanteen!

HELSINKI ON TÄYNNÄ UPEITA VANHOJA RAKENNUKSIA

Miestäni kiinnostavat aina kaikki vanhat rakennukset, ja kaikki mihin liittyy historiaa. Ja Helsingissähän ei tarvitse kuin käveleskellä vähän ympäriinsä, näkemistä riittää keskustan tuntumassa lähes joka kadulla. Erityisesti Katajanokalla on paljon kauniita Jugend-rakennuksia. Ihastusta herättää joka kerta myös Eliel Saarisen suunnittelema rautatieaseman rakennus 1860-luvulta. Kun miettii tätä asiaa Amerikkalaisesta näkökulmasta, niin siellähän ei juurikaan kovin vanhoja rakennuksia ole. Se selittänee sikäläisten innostuksen hienoihin kivirakennuksiimme ja myös keskiaikaisiin linnoihin. Kiva, että joidenkin rakennusten juurella oli jopa kerrottu kyltein mitä ne ovat, tai millainen historia niillä on ollut.

Tulli- ja pakkahuoneen rakennus Katajanokalla.

Tulli- ja pakkahuoneen rakennus Katajanokalla.

helsinki_rakennus.jpg

Historiafriikille Suomenlinna on muuten ihan mahtava paikka! Olemme käyneet siellä joskus aiemmin, mutta tälläkin kerralla mietimme sinne menoa.

Ja sittenhän on tietenkin se kaikkien turistien vakkarikäyntikohde; Helsingin tuomiokirkko. Taisin ensimmäistä kertaa itsekin olla ihan sisällä saakka.

Helsingin tuomiokirkko

Helsingin tuomiokirkko

JOTAKIN UUTTA JA MODERNIA

Viime kesänä vierailimme Temppeliaukion kirkossa, joka oli upea, ja itsellenikin silloin uusi tuttavuus. Kallioon louhittu kirkko tuntui miehestäni ihan utopistiselta, koska Kaliforniassa meillä ei juurikaan kallioita ole. Isoja kiviä ja röpöläistä kivimaata kyllä löytyy, mutta en ollut koskaan ajatellut, että joku ei ehkä ole eläissään nähnyt sellaista sileää kalliota. Eihän sille ole englanninkielessä sellaista kunnollista sanakaan, joka mielestäni kuvaisi sitä, mitä kallio todella on.

Tällä kerralla käväisimme sitten myös Kampin Kappelissa, joka on vähintään yhtä erikoinen kuin Temppeliaukion kirkkokin. Sen on suunnitellut Mikko Summanen, ja se on aloittanut toimintansa vuonna 2012. Kampin kappelissa ei järjestetä kirkollisia toimituksia, vaan sen tarkoituksena on toimia hiljentymispaikkana.

Kampin kappeli

Kampin kappeli

Samalla kun käväisee Kampin kappelilla, tulee nähtyä myös Amos Rexin sisäpihalla olevat kattokupolit. Ne näyttivät olevan etenkin lasten suosiossa, ja vähän kauhulla katselinkin miten rohkeasti monet vanhemmat antoivat pienten lasten roikkua ihan ylimmälläkin osalla. Aika erikoinen kattohan se on, ja ensi kerralla menemme varmasti sisälle saakka Amos Rexin museoon.

Amos Rexin aukio

Amos Rexin aukio

KOKO PERHEEN JUTTUJA

Katajanokalta kun suunnistaa kohti Kauppatoria, ei voi olla huomaamatta Helsinki Skywheeliä Allas Sea Poolin vieressä. Meidän vanhin neiti tietenkin niin hirveän kovasti toivoi pääsevänsä maailmanpyörään, että lopulta hellyimme ja menimme ajelulle sitten koko porukka. Ihan mukavaahan se oli katsella Helsinkiä ylhäältä, ja maailmanpyörän gondolassa oli muutenkin mukavaa istuskella.

Allas Sea Pool on itselläni vielä kokematta, mutta kovasti se houkuttelisi siinä torin laidalla. Vaikka ilma oli välillä ihan aurinkoinenkin, niin sen verran oli koleaa, ettei uiminen juuri houkutellut.

Sauna ja Allas Sea Pool

Sauna ja Allas Sea Pool

helsinki_gondola.jpg
helsinki_paula.jpg
paula_skywheel.jpg
skywheel_nakoala.jpg

SUOMALAISTA RUOKAA

Suomalaista tai perinteistä suomalaista ruokaa ei ole vaikea löytää keskustan alueelta. Ja sitähän nämä ulkomailta tulevat matkailijat halajavatkin. Myös mieheni haluaa joka matkalla syödä jotakin paikallista ja mahdollisimman usein. Me tapasimme tällä kertaa paikallisia tuttuja joihin olemme tutustuneet Piilaaksossa, ja illallistimme Ravintola Ainossa. Jotenkin ruoasta ja listasta jäi mieleen sana puhdas. Ei mitään ylimääräisiä kikkailuja, hyvää ja maukasta ruokaa, ja selkeitä ruokalajeja. Ja löytyihän sieltä mieheni mieleenkin poroa useammalla tavalla valmistettuna, ja sekös tietysti teki hänet tyytyväiseksi.

Pieni pala paikallista juustoa ja hilloketta jälkiruoaksi cappuccinon kera.

Pieni pala paikallista juustoa ja hilloketta jälkiruoaksi cappuccinon kera.

Kun on liikkeellä ulkomaalaisen kanssa, niin tulee jotenkin itsekin katseltua paikkoja eri näkövinkkelistä. Sellaisetkin paikat joiden ohi on ennen kiireellä kävellyt, saattavat nyt ollakin mielenkiintoisia “nähtävyyksiä”. Ja täytyy sanoa, että en itse muista koskaan Helsingin olleen näin täynnä turisteja siellä käydessäni. Joka paikassa kuului eri maiden kieliä, ja kamerat räpsyivät. Ylipäätänsä ihmisiä oli liikkeellä enemmän omat muistikuvani Helsingin kesästä ovat. Ja hassua kyllä, tuttujakin sieltä joukosta löytyi. Ihan mahtava Suomen kesä!

 

Isonkyrön Vanha kirkko ja sen upeat seinämaalaukset

Paula Gaston

Viime kerralla kerroin teille vierailustamme Napue Ginin synnyinsijoille Isoonkyröön, ja Kyrö Distilleryn tislaamokierroksesta. Tuo samainen reissu vei meidät hieman yllättäen myös Isonkyrön Vanhalle kirkolle, joka olikin todella hieno ja historiallinen paikka. Meidän perheestä on tullut jotenkin tällainen matkoilla kirkkoja kiertävä poppoo, vaikka emme kovin usein muuten kirkossa käy. Viime kesänäkin kävimme sekä Temppeliaukion kirkossa Helsingissä ja Mikaelin kirkossa Turussa, ja aiempina vuosina monissa muissakin Suomen kirkoista. Mietin, että miten en ole tästäkään hienosta paikasta tiennyt ennen, ja miten pienellä paikkakunnalla kaikki asiat ovat jollakin tavalla hauskasti kytköksissä toisiinsa.

ISOKYRÖN VANHA KIRKKO ON KESKIAJAN TAIDONNÄYTE

Isokyrön Vanha kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka on nykyään suosittu vihkikirkko ja vierailukohde. Alunperin kivikirkon paikalla oli puukirkko jolla oli tiilestä rakennettu sakaristo. Sakaristo on nykyisen kirkon vanhin osa. Nykyisen kirkon rakennusvuotta ei tiedetä tarkasti, mutta sen on arvioitu olevan 1300-luvun alussa. Nykytutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että oikeampi aika olisi lähempänä keskiajan loppupuolta.

1700-luvulla kirkon sisustus muutettiin rokokootyyliseksi, mikä näkyy sen saarnastuolissa ja alttarilaitteessa. Mielestäni ne olivat varsin hienot, sillä en muista, että olisin sellaisia nähnyt muualla.

Isonkyrön keskiaikainen Vanha kirkko

Isonkyrön keskiaikainen Vanha kirkko

kyro_tuoli.jpg
kyro_kirkko.jpg
kyro_sakasti.jpg

ISOKYRÖN VANHAN KIRKON UPEAT SEINÄMAALAUKSET

Kirkko on tullut kuuluisaksi sen upeista seinämaalauksista. 1560-luvulla maalatut seinämaalaukset täyttävät käytännössä koko kirkon sen sisäpuolelta. Näky on upea! Ne on maalauttanut kirkon rovasti Jaakko Geetin omalla kustannuksellaan. Vuonna 1666 sen aikainen kirkkoherra Brenner päätti peittää ne kalkkilaastilla, ja maalaukset unohdettiin kokonaan kahdeksi vuosisadaksi. Myöhemmin kirkon papereista löydettiin tietoa maalauksista ja niitä alettiin etsiä. Mitään ei kuitenkaan löydetty ja työntekijät olivat lähdössä jo pois, kun pettynyt tutkija löi moukarilla seinään ja vahingossa paljasti kuvat. Lopulta maalaukset paljastettiin kokonaisuudessaan vuonna 1885. Onneksi!

Seinämaalauksia on yhteensä 114 ja ne ovat kolmella eri rivillä. Jokainen rivi kertoo oman tarinansa. Ylimmällä rivillä on Vanhan Testamentin tapahtumia, keskimmäisellä Jeesuksesta kertovia kuvia ja alimman rivin kuvat liittyvät pyhäpäivien evankeliumiteksteihin.

kyro_seinamaalaus.jpg
isokyro_kirkonseina.jpg

Me siis keksimme lähteä kirkolle siitä syystä, että Kyrö Distilleryä vastapäätä on Napuen taistelun muistomerkki, josta siis Napue Gin on saanut nimensä. Muistomerkillä mainittiin, että kirkon pihassa on taistelussa kuolleiden 114:sta talonpojan joukkohauta. Koska kirkko oli ihan lähellä, päätimme käväistä kurkkaamassa myös sen samalla. Ja onneksi kävimme, se jotenkin kruunasi koko retken Isoonkyröön!

napue_joukkohauta.jpg

Tapaatko käydä kirkoissa lomamatkoilla?

 

Tunnetko vaivaisukot?

Paula Gaston

Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen käsi liikkui ja sitä pystyi kättelemään. Lapsesta se oli tietenkin todella hauskaa ja erikoista. Saimme usein pudottaa vaivaisukon sen sisään rahaa. Vaikka itse olen kotoisin Pohjanmaalta, en ollenkaan tiennyt, ettei näitä ukkoja ole kaikkialla, vaan ne ovat nimenomaan Pohjanmaalainen erikoisuus.

Nyt kun kesän aikana kävimme useammassa kirkossa vierailulla, kiinnitin huomiota, ettei niistä yhdessäkään ollut vaivaisukkoa ovella, sillä olimme Etelä-Suomessa. Syy vaivaisukkojen keksittymään juuri Pohjanmaalla löytyy historiasta. Pohjanmaalla on aina ollut paljon laivojen ja veneiden rakentajia, jotka ovat taitavia puunveistäjiä. Ennen myös laivojen keuloihin tavattiin tehdä jonkunlaisia hahmoja. Vaivaisukkojen historia kokonaisuudessaan lienee alkanut uhritukeista, joita oli käytössä vuodesta 1343 alkaen. Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia. 1500-luvulla uhritukit kiellettiin, mutta Kuningatar Kristiinan käskystä uhritukit otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1649. Niitä asetettiin julkisiin tiloihin ja jopa teiden varsille. Nykyään Ruotsissa on jäljellä enää vain yhdeksän vaivaisukkoa, kun taas Suomessa niitä on jäljellä noin 140. Niistä käytössä on edelleen noin 108 ukkoa. Yksi vaivaisakkakin Suomessa on, Soinin kirkossa. Vaivaisakkoja on aikojen saatossa ollut tiettävästi kaksi, mutta vain toinen on niistä on enää jäljellä. Vaivaisukot ovat aikojen saatossa kärsineet sekä säävaurioista että ilkivallasta. Monet niistä on myös yritetty ryöstää. Ukkojen tuotto menee kirkon diakoniatyöhön.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Suomen vanhin vaivaisukko löytyy Hauholta (kuvassa yllä). Se on tiettävästi tehty 1690-luvulla, ja se edustaa luultavimmin keskieurooppalaista veistotaidetta, ei suinkaan suomalaista. Tämä ukko on Raamatun tarinan Bartimeus joka sokeana pyysi almuja tien reunalla. Jeesus antoi Bartimeukselle näkökyvyn takaisin. Isovihan aikaan venäläiset kasakat yrittivät päästä sisään Hauhon kirkkoon, mutta epäonnistuttuaan siinä, ryöstivätkin ovella seisseen puisen ukon. Siitä muistona Bartimeuksella on päässä syvä haava joka tuli kasakan iskiessä sitä miekalla.

vaivaisukko3.jpg

Oman kotikirkkoni; Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon vanhempi vaivaisukko (kuvassa yllä) on yksi Suomen vanhimpia ukkoja. Veistos on peräisin vuodelta 1784 ja sen on tehnyt talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Ukon rinnalla on ollut aikoinaan kyltti joka kannustaa anteliaisuuteen, mutta se on ajan saatossa haalistunut pois. Vuonna 1846 Kaarlelan vaivaisukkoon murtauduttiin ja sitä turmeltiin pahasti, jonka seurauksena veistos siirrettiin kirkon eteiseen suojaan ja ulos tilattiin uusi ukko. Tuo uudempi ukko on piirtynyt hyvin mieleeni, sillä kuljimme kirkon ohi lähes päivittäin.

vaivaisukko2.jpg
vaivaisukko4.jpg

Me pääsimme näkemään suuren määrän vaivaisukkoja Kerimäen kirkossa olleessa näyttelyssä vuonna 2013. Muutoin olemme bongailleet niitä lomamatkoilla käydyissä kirkoissa. Monella vaivaisukolla on varsin kiehtova historia ja ne ovat nähneet elämässään kaikenlaista. Jos kirkolla käydessä näkee vaivaisukon, kannattaa kysyä tai vaikka lukea netistä sen historia. Yllättävän moni niistä on tullut ryöstetyksi tai kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä. Ukoista on myös jossain vaiheessa yritetty saada UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Itseäni niiden tarinat kiehtovat kovasti, eivätkä enää tunnu pelkästään vain sellaisilta puu-ukkeleilta kuten lapsena.

Oletko bongaillut vaivaisukkoja jossain?

5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

Paula Gaston

Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme vierailleet erilaisissa kirkoissa eri puolella maata. Olen ollut vähän yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoisia paikkoja suomalaiset kirkot oikeastaan ovat olleetkin, ja kuinka paljon historiaa niiden takana on. Ja kuinka upeita monet näistä kirkoista ovatkaan! Olen selvästi aliarvioinut kotimaatani aiemmin. Eihän siellä toki mitään Sacre-Coeur:ja ole, mutta omalla, suomalaisella tavallaan olemme nähneet tosi hienoja rakennuksia!

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Kun mietin omalla kohdallani, että mikä Suomen kirkoista on jäänyt parhaiten mieleen, niin se on ehdottomasti Petäjäveden vanha kirkko. Kiitos vaan hyville ystävillemme Jyväskylästä, jotka alunperin veivät meidät tutustumaan tähän paikkaan. Vaikkei kirkko ole mikään jättimäisen suuri, se vaan jotenkin huokuu historiaa ja jollakin tavalla lumoaa. Narisevat lattialankut ja koristeelliset seinämaalaukset vievät mukanaan johonkin ihan toiseen maailmaan. Tämä puukirkko on rakennettu vuosina 1763-64, ja sen vieressä on sekä vanha hautausmaa, että kirkolle myöhemmin rakennettu kellotapuli. Se on skandinaavisen hirsirakentamisen taidonnäyte, ja yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta.

petajaveden_kirkko.jpg
petajaveden_kirkko_kaytava.jpg

Kuten kuvista on nähtävissä, vierailustamme Petäveden vanhaan kirkkoon on jo jokunen vuosi, sillä vanhempi neitimmekin oli tuolloin vielä varsin pieni. Historiafriikki mieheni sai todella kiksit tästä vanhasta kirkosta ja tarinoista joita opas meille kertoi.

petajaveden_kirkko_paula.jpg
petajaveden_kirkko_katto.jpg

KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen kirkko ei hurmannut minua kauneudellaan, mutta se oli kokonaisuudessaan aika vaikuttava vierailukohde. Kirkon sanotaan olevan maailman suurin puukirkko. Ja isoltahan se kirkkotila tuntuikin siellä kävellessä muiden turistien seassa. Se on rakennettu vuonna 1847 ja on niin sanottu kaksoisristikirkko. Kirkon kokoa on selitelty eri virhein; esimerkiksi kyynärän ja metrin sekoontumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todennäköisesti kirkkoherra kuitenkin vain ajattelin, että puolet pitäjän asukkaista pitää mahtua kirkkosaliin kerrallaan. Kerimäellä asui tuolloin 12 000 ihmistä, ja kirkkoon mahtuu nyt 4000-5000 ihmistä. Istumapaikkoja on 3300.

kerimaen_kirkko.jpg
kerimaen_kirkko_sisa.jpg

Käydessämme Kerimäen kirkossa jokunen vuosi sitten, siellä oli meneillään vaivaisukkojen näyttely. Pääsimme kiipeämään myös kirkon vieressä olevaan kellotapuliin.

TEMPPELIAUKION KIRKKO

Kävimme Temppeliaukion kirkossa Helsingissä tänä kesänä kun kiertelimme Suomea ympäriinsä. Vuonna 1961 pidetyn arkkitehtikilpailun voittajien; Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelman kirkon erikoisuutena on se, että se on louhittu kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa tulee kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. Se on myös yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

temppeliaukio_ulkoa.jpg
temppeliaukion_kirkko.jpg

MIKAELINKIRKKO

Mikaelinkirkkoon Turussa eksyimme tänä kesänä ihan hetken mielijohteesta. Ajoimme sen ohi ja koska meillä oli aikaa, päätimme pistäytyä sisällä. Ja siis vau! Haukoin hetken henkeäni sillä en osannut odottaa näin upeaa näkyä. Kirkko on rakennettu 1899-1905, ja se edustaa uusgotiikkaa ja jugend -tyyliä. Kirkon rakentamisen taustalla on kiehtova tarina, sillä sen arkkitehti Lars Sonck oli vain 24-vuotias opiskelija voittaessaan arkkitehtikilpailun. Hänen suunnitelmansa peittosi monien kokeneiden arkkitehtien suunnitelmat, mukaan lukien Sonckin oman opettajan kilpailutyön. Vanhemmat arkkitehdit tuohtuivat voitosta, ja jopa hänen erottamistaan koulusta suunniteltiin. Vaikka Mikaelinkirkko on varsin upea ilmestys, Sonck itse ei jälkeenpäin ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaansa vaan teetti useita muutoksia kirkkoon. Jälkeenpäin hän ei koskaan halunnut käydä lähelläkään Mikaelinkirkkoa.

mikaelinkirkko_ulko.jpg
mikaelinkirkko_sisa.jpg

MUSTASAAREN KIRKKO

Mustasaaren kirkkoon eksyimme parisen vuotta sitten kun olin ystäväni luona vierailulla Vaasassa. Silloin toiveenani oli päästä näkemään Vanha Vaasa, ja siinä samalla menimme sisään kirkkoonkin. Kirkko on rakennettu vuonna 1786, ja se on alunperin tehty Vaasan hovioikeuden rakennukseksi. Se on yksi harvoista rakennuksista joka selvisi Vanhan Vaasan palosta vuonna 1852. Palon jälkeen Vaasan kaupunki siirrettiin rannikon suuntaan, jonne hovioikeuskin samalla muutti. Vanha rakennus muutettiin kirkoksi vuosina 1862-63.

mustasaaren_kirkko.jpg
mustasaaren_kirkko_alttari.jpg

Arvatenkin tämä upean lehmuskujan päässä oleva kirkko on suosittu vihkikirkko, ja käytössä tiuhaan kesäviikonloppuisin. Meidän vierailun aikana ulkona oli juuri meneillään hääkuvaus, ja kirkkoon astuessamme alkoivat urut yhtäkkiä soimaan, sillä kanttori harjoitteli tuleviin häihin häämarssia. Kyllä ihan liikutuimme sitä kuunnellessa ja silmäkulmiakin jouduimme vähän pyyhkimään. On se sen verran vaikuttava tilanne ihan tyhjässä kirkossa.

Kirkot ovat mielenkiintoisia vierailukohteita, ja vielä enemmän niistä saa irti, jos paikalla sattuu oleman opas tai lukee vähän etukäteen kirkon historiasta. Monella kirkolla on ollut varsin värikkäitä tapahtumia, ja kirkkomaille on usein haudattuna merkittäviä henkilöitä. Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa kesälomamatkoilla eri paikkakuntien kirkoissa!

Onko joku Suomen kirkoista jäänyt erityisesti sinun mieleesi?