Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Unescon maailmanperintöluettelo

5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

Paula Gaston

Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme vierailleet erilaisissa kirkoissa eri puolella maata. Olen ollut vähän yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoisia paikkoja suomalaiset kirkot oikeastaan ovat olleetkin, ja kuinka paljon historiaa niiden takana on. Ja kuinka upeita monet näistä kirkoista ovatkaan! Olen selvästi aliarvioinut kotimaatani aiemmin. Eihän siellä toki mitään Sacre-Coeur:ja ole, mutta omalla, suomalaisella tavallaan olemme nähneet tosi hienoja rakennuksia!

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Kun mietin omalla kohdallani, että mikä Suomen kirkoista on jäänyt parhaiten mieleen, niin se on ehdottomasti Petäjäveden vanha kirkko. Kiitos vaan hyville ystävillemme Jyväskylästä, jotka alunperin veivät meidät tutustumaan tähän paikkaan. Vaikkei kirkko ole mikään jättimäisen suuri, se vaan jotenkin huokuu historiaa ja jollakin tavalla lumoaa. Narisevat lattialankut ja koristeelliset seinämaalaukset vievät mukanaan johonkin ihan toiseen maailmaan. Tämä puukirkko on rakennettu vuosina 1763-64, ja sen vieressä on sekä vanha hautausmaa, että kirkolle myöhemmin rakennettu kellotapuli. Se on skandinaavisen hirsirakentamisen taidonnäyte, ja yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta.

petajaveden_kirkko.jpg
petajaveden_kirkko_kaytava.jpg

Kuten kuvista on nähtävissä, vierailustamme Petäveden vanhaan kirkkoon on jo jokunen vuosi, sillä vanhempi neitimmekin oli tuolloin vielä varsin pieni. Historiafriikki mieheni sai todella kiksit tästä vanhasta kirkosta ja tarinoista joita opas meille kertoi.

petajaveden_kirkko_paula.jpg
petajaveden_kirkko_katto.jpg

KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen kirkko ei hurmannut minua kauneudellaan, mutta se oli kokonaisuudessaan aika vaikuttava vierailukohde. Kirkon sanotaan olevan maailman suurin puukirkko. Ja isoltahan se kirkkotila tuntuikin siellä kävellessä muiden turistien seassa. Se on rakennettu vuonna 1847 ja on niin sanottu kaksoisristikirkko. Kirkon kokoa on selitelty eri virhein; esimerkiksi kyynärän ja metrin sekoontumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todennäköisesti kirkkoherra kuitenkin vain ajattelin, että puolet pitäjän asukkaista pitää mahtua kirkkosaliin kerrallaan. Kerimäellä asui tuolloin 12 000 ihmistä, ja kirkkoon mahtuu nyt 4000-5000 ihmistä. Istumapaikkoja on 3300.

kerimaen_kirkko.jpg
kerimaen_kirkko_sisa.jpg

Käydessämme Kerimäen kirkossa jokunen vuosi sitten, siellä oli meneillään vaivaisukkojen näyttely. Pääsimme kiipeämään myös kirkon vieressä olevaan kellotapuliin.

TEMPPELIAUKION KIRKKO

Kävimme Temppeliaukion kirkossa Helsingissä tänä kesänä kun kiertelimme Suomea ympäriinsä. Vuonna 1961 pidetyn arkkitehtikilpailun voittajien; Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelman kirkon erikoisuutena on se, että se on louhittu kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa tulee kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. Se on myös yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

temppeliaukio_ulkoa.jpg
temppeliaukion_kirkko.jpg

MIKAELINKIRKKO

Mikaelinkirkkoon Turussa eksyimme tänä kesänä ihan hetken mielijohteesta. Ajoimme sen ohi ja koska meillä oli aikaa, päätimme pistäytyä sisällä. Ja siis vau! Haukoin hetken henkeäni sillä en osannut odottaa näin upeaa näkyä. Kirkko on rakennettu 1899-1905, ja se edustaa uusgotiikkaa ja jugend -tyyliä. Kirkon rakentamisen taustalla on kiehtova tarina, sillä sen arkkitehti Lars Sonck oli vain 24-vuotias opiskelija voittaessaan arkkitehtikilpailun. Hänen suunnitelmansa peittosi monien kokeneiden arkkitehtien suunnitelmat, mukaan lukien Sonckin oman opettajan kilpailutyön. Vanhemmat arkkitehdit tuohtuivat voitosta, ja jopa hänen erottamistaan koulusta suunniteltiin. Vaikka Mikaelinkirkko on varsin upea ilmestys, Sonck itse ei jälkeenpäin ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaansa vaan teetti useita muutoksia kirkkoon. Jälkeenpäin hän ei koskaan halunnut käydä lähelläkään Mikaelinkirkkoa.

mikaelinkirkko_ulko.jpg
mikaelinkirkko_sisa.jpg

MUSTASAAREN KIRKKO

Mustasaaren kirkkoon eksyimme parisen vuotta sitten kun olin ystäväni luona vierailulla Vaasassa. Silloin toiveenani oli päästä näkemään Vanha Vaasa, ja siinä samalla menimme sisään kirkkoonkin. Kirkko on rakennettu vuonna 1786, ja se on alunperin tehty Vaasan hovioikeuden rakennukseksi. Se on yksi harvoista rakennuksista joka selvisi Vanhan Vaasan palosta vuonna 1852. Palon jälkeen Vaasan kaupunki siirrettiin rannikon suuntaan, jonne hovioikeuskin samalla muutti. Vanha rakennus muutettiin kirkoksi vuosina 1862-63.

mustasaaren_kirkko.jpg
mustasaaren_kirkko_alttari.jpg

Arvatenkin tämä upean lehmuskujan päässä oleva kirkko on suosittu vihkikirkko, ja käytössä tiuhaan kesäviikonloppuisin. Meidän vierailun aikana ulkona oli juuri meneillään hääkuvaus, ja kirkkoon astuessamme alkoivat urut yhtäkkiä soimaan, sillä kanttori harjoitteli tuleviin häihin häämarssia. Kyllä ihan liikutuimme sitä kuunnellessa ja silmäkulmiakin jouduimme vähän pyyhkimään. On se sen verran vaikuttava tilanne ihan tyhjässä kirkossa.

Kirkot ovat mielenkiintoisia vierailukohteita, ja vielä enemmän niistä saa irti, jos paikalla sattuu oleman opas tai lukee vähän etukäteen kirkon historiasta. Monella kirkolla on ollut varsin värikkäitä tapahtumia, ja kirkkomaille on usein haudattuna merkittäviä henkilöitä. Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa kesälomamatkoilla eri paikkakuntien kirkoissa!

Onko joku Suomen kirkoista jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

Islannin kävijän Must See -tärpit

Paula Gaston

Kirjoittelin viime viikolla kuukaudestani Islannissa. Kuukaudessa tietenkin ehtii näkemään maata jo aikalailla, vaikka suurimman osan reissusta vietinkin töissä. Helmikuu oli matkakuukautena vähän arvaamaton ja kylmä, mutta mielestäni Islanti vain näytti toisenlaisen kauniin puolensa. Lumiset vuorenhuiput näyttivät kauniilta, ja sininen laguunikin entistä sinisemmältä valkoisen lumen keskellä. 

Tässä mieleenpainuvimmat retket ja paikat joita jokaisen Islannin kävijän pitäisi nähdä:

REYKJAVIK

Islannin kierroksen voi aloittaa vaikka ihanasta Reykjavikista. Tällä pienellä, mutta maailman ekologisemmaksi ja turvallisimmaksi kaupungiksikin valitulla pääkaupungilla on iso sydän. Sen keskustan katuja on kiva käveleskellä, ja välillä voi poiketa pikkukauppoihin. Talot ovat värikkäitä ja pieniltä kujilta voi löytää kaikenlaisia seinämaalauksia. Reykjavik on tunnettu hyvästä ruoasta ja vilkkaasta yöelämästä, mutta itse nautin myös sen monipuolisesta kahvilatarjonnasta. Ja kuten edellisessä Islanti -postauksessa jo mainitsinkin, Islannin kokkimaajoukkue on kerta toisensa jälkeen kokkikilpailujen kärjessä, eli kannattaa käydä myös jossakin fine dining -ravintolassa mikäli on sellaisen ystävä.

reykjavik.jpg

Reykjavikin tunnetuin maanmerkki on sen kirkko, Hallgrímskirkja, jonka kellotornista aukeaa upeat maisemat pitkälle kaupunkiin ja sen ulkopuolelle.

reykjavik_kirkko.jpg

GOLDEN CIRCLE

Golden Circle (kultainen ympyrä) on varmaankin se kaikkien Islannin kävijöiden suosituin nähtävyyskierros, ja syystäkin. Reitillä pääsee näkemään useita eri luonnonnähtävyyksiä. Oma kierrokseni oli tyssätä melkein alkumetreillä kun sankka lumisade melkein pakotti pikkubussimme kääntymään takaisin. Onneksi pääsimme kuitenkin perille, sillä reissu oli kyllä kaikkien sydämen tykytysten arvoinen. 

Þingvellirin kansallispuisto

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Þingvellir kansallispuistossa, joka kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Puistossa voi muun muassa kävellä Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen kohtaamiskohdassa tai jopa sukellella mannerlaattojen välissä. Þingvellir on historiallisesti merkittävä siksi, että se Islannin maan syntyessä sen hallinnon keskus. Siellä on tapahtunut Islannin historiaan suuresti vaikuttavia asioita. 

Tässä käppäillään mannerlaattojen välissä. 

Tässä käppäillään mannerlaattojen välissä. 

Gullfossin vesiputous

Seuraava pysäkkimme oli upea Gullfossin vesiputous. Jos putous on upea kesäaikaan, oli se kyllä upea myös talvella, ellei jopa upeampikin. Edestäpäin katsottuna näyttää siltä kuin vesiputous katoaisi maan sisään. 

Gullfoss.jpg

Haukadalurin geysirit

Kierroksen lopussa kävimme Haukadalurin alueella ihmettelemässä geysirejä. Niistä suurimmat ovat nimeltään Stokkur ja Geysir. Stokkur on edelleen erittäin aktiivinen, ja purkautuu matkailijoiden iloksi noin 5-10 minuutin välein, kun taas Geysirin purkautuminen on suht harvinaista. Lisäksi alueella on runsaasti erilaisia kuumia lähteitä, kiehuvia muta-altaita ja fumaroleja. 

Stokkur.jpg

 

BLUE LAGOON

Blue Lagoon (Sininen Laguuni) on varmasti yksi Islannin suosituimmista, ellei jopa suosituin nähtävyys. Se on eräänlainen geoterminen kylpylä, jonka vesi lämpenee maansisäisen lämmön voimin. Se ei siis ole kuuma lähde, vaan se on ihmisen rakentama allas. Näitä erilaisia kylpylöitä on Islannissa useampia. Reykjavikista ajomatkaa laguunille tulee vajaa tunti, ja Keflavikin lentokentältä vähän yli puolituntia. Se sopii siis ohjelmaksi vaikka viimeisenä päivänä ennen lentoa kotiin jos on lähdössä iltalennolla. 

Blue Lagoon sijaitsee mustalla laavakentällä, mikä tekee sen turkoosista vedestä vieläkin upeamman näköistä. Sen turkoosi väri tulee silika nimisestä mineraalista. Blue Lagoonin veden runsaiden mineraalien sanotaan parantavan ihosairauksia, tai ainakin olevan hyväksi iholle. Siellä täällä laguunissa onkin tarjolla vaaleaa mineraaleja sisältävää mutaa, jota voi sitten levitellä kasvoihin tai muualle ihoon. Mineraalit saattavat vahingoittaa koruja, joten ne on hyvä ottaa pois ennen uimaan menoa. Hygienia on kylpylässä tärkeää, ja ennen laguuniin menoa edellytetään suihkussa käyntiä. Kylpylässä pääsee myös saunomaan. 

Blue Lagoon

Blue Lagoon

blue_lagoon_mina.jpg

Liput Blue Lagooniin kannattaa varata heti kun matka Islantiin on varmistunut. Nyt kun turismi on räjähtänyt Islannissa käsiin, kylpylä on lähes koko ajan loppuunmyyty. Jos liput syystä tai toisesta jäävät saamatta, voit Blue Lagoonin sijasta suunnata vähän vähemmän tunnetulle Secret Lagoonille (Salainen Laguuni).

ISLANNIN ETELÄINEN RANNIKKO JA VíKIN KYLÄ

Vietin yhden päivän retkeillen Islannin eteläisellä rannikolla. Sielläkin olisi riittänyt näkemistä ja tekemistä useammaksi päiväksi. Olisi ollut kiva olla rannalla vähän kauemman aikaa, tai tehdä vähän isompia vaelluksia luonnossa. Mutta päivän aikana ehdin katsomaan nämä paikat:

Upeat vesiputoukset ja musta hiekkaranta

Vesiputouksista vaikuttavin oli ehdottomasti Skógafoss. Aurinko heijasti sen eteen kauniin sateenkaareen, ja sen näytti näkemistäni vesiputouksista suurimmalta. Toinen vesiputous jolla kannattaa käydä on Seljalandsfoss. Vaikka se ei ehkä olekaan yhtä upea kuin Skógafoss, se on omalla tavallaan erikoinen. Sen taakse nimittäin pääsee kävelemään, niin, että tuntuu kuin olisi vesiputouksen sisällä. Kastumista on mahdotonta välttää, joten kannattaa ottaa mukaan vaikka sadetakki tai vaihtopusakka. 

Skógafoss

Skógafoss

Seljalandsfoss

Seljalandsfoss

Vesiputouksilta matka jatkui Víkin kylään ja sieltä mustalle hiekkarannalle nimeltä Reynisfjara. Olin toiveikas, että näkisin lunneja, mutta tällä kertaa linnut pysyttelivät piilossa. Sen sijaan pääsin ihailemaan upeaa mustaa hiekkaa ja merestä kohoavaa kobolttikivistä muodostelmaa; Reynisdrangaria. Vanhan tarinan, eli sagan, mukaan peikot  raahasivat epäonnistuneesti mukanaan laivaa, mutta kun päivä valkeni, peikot kivettyivät.

Reynisdrangar

Reynisdrangar

Reynisfjara

Reynisfjara

Jäätikkö joka sai Euroopan sekaisin

Etelärannalla voi nähdä kaksi eri jäätikköä; Sólheimajökullin ja Eyjafjallajökullin. Me pääsimme jälkimmäiselle myös käveleskelemään. Sen alla muhii tulivuori joka purkautui vuonna 2010 sekoittaen koko Euroopan lentoliikenteen. 

Eyjafjallajökul

Eyjafjallajökul

Skogar Museum

Tämä ihanan idyllinen museo kannattaa myös katsastaa jos on lähettyvillä. Se on avattu jo vuonna 1949, ja sen näyttelyistä saa kattavan kuvan Islannin kehityksestä ja etenkin maataloudesta. Museo on ollut erityisen tunnettu sen kuraattorista Þórður Tómassonista, joka kierrätti vieraita pitkin museota. Olin onnekas sillä pääsin vielä tapaamaan hänet, sillä nyt hän on jäänyt jo eläkkeelle. 

Skogar Museum

Skogar Museum

Þórður Tómasson

Þórður Tómasson

ISLANNINHEVOSRATSASTUS

Jokaisen hevosihmisen täytyy tietenkin käydä ratsastelemassa vähän issikoilla eli islanninhevosilla. Issikkavaellukset sopivat yleensä niillekin, jotka eivät ole paljoa ratsastaneet, sillä islanninhevoset ovat pieniä ja niiden askeleet tasaisia. Islanninhevonen on tarkoin varjeltu rotu, ja jos hevosen vie pois maasta, ei sitä päästetä enää sinne takaisin. Näin taataan, ettei maahan pääse mitään tauteja, eikä hevosia joiden perimään on sekoittunut muita hevosrotuja.

issikat.jpg

Me kävimme parin tunnin vaelluksella näillä turrikoilla ja hauskaa oli. Kaliforniassa olen tottunut, ettei ihan ketä tahansa päästetä maastossa menemään kävelyä lujempaa, mutta Islannissa tilanne oli toinen. Menimme kaikkia mahdollisia askellajeja, myös islanninhevosten ikiomaa tölttiä. Se oli sen verran tasaista, että nekin jotka olivat ensi kertaa hevosen selässä pysyivät siellä hienosti. Alkuun vähän nikottelin karseille haalareille joihin meidät puettiin, mutta ymmärsin nopeasti miksi ne olivat tarpeen. Oli tietenkin kylmä, mutta ratsastimme myös läpi pienten purojen, jolloin omat vaatteet olisivat kastuneet ja likaantuneet. Tykkäsin todella siitä, että vaelluksella ei vain kävellä lönkötetty suoraa ja tasaista tietä pitkin, vaan oli kaikenlaista vaihtelua. 

VALASRISTEILY

Niille jotka eivät koskaan ole valaita nähneet, Islannissa on siihen oiva tilaisuus. Valasristeilyä varatessa kannattaa ottaa huomioon tulevat säätiedotukset, sillä ensimmäinen varaamani risteily peruttiin kovan tuulen vuoksi. Risteilyjen tarjoajia oli tuolloin ainakin kaksi, ja itse kävin Elding -nimisen yrityksen retkellä. Retken voi varata myös suoraan satamasta ellei halua käyttää hotellin varauspalveluja. Talvi ei ole parasta valaiden bongailu -aikaa mutta onnistuimme silti näkemään useamman valaan. Tosin kahden tunnin retki venyi lähes nelituntiseksi valaita etsiessä. Koska tulen helposti merisairaaksi, istuin kuin sissi koko neljä tuntia veneen keulassa horisonttia tuijottaen. Onneksi mukana oli lämpimät vaatteet joiden päällä vielä retkeilijöille jaettu haalari, sillä toisin kuin muut, en pystynyt istumaan veneen sisäosassa lämmittelemässä.

whale_watching_vene.jpg
whales.jpg

Islannissa on tietenkin paljon muutakin nähtävää kuin yllä mainitut. Näillä pääsee kuitenkin hyvin alkuun, ja ne lienevät nähtävyyksistä tunnetuimmat. Suurin osa opastetuista retkistä noutaa retkeilijät suoraan hotelleista eri puolelta kaupunkia, joten mukaan on helppoa lähteä. Islanti on todellakin luonnonystävälle upea matkakohde!

 

Kiitospäivä Hiroshimassa veti hiljaiseksi

Paula Gaston

Saavuimme Japanin Hiroshimaan päivänä, jolloin kotona Kaliforniassa vietettiin Kiitospäivää. Matkasimme sinne luotijunalla Kiotossa ja Himejissä vietettyjen päivien jälkeen, ja tarkoituksenamme oli viettää siellä yksi yö, ja sitten palata takaisin Tokioon loppulomamme ajaksi. Päivä Hiroshimassa oli sekä koskettava, että hauska. Näimme kaupungista monia eri puolia, ja olimme iloisia, että matkasimme näinkin kauas alkuperäisestä matkakohteestamme, Tokiosta.

Me kaikki muistamme Hiroshiman varmasti sen kohtalokkaasta historiasta. Elokuun 6. päivänä vuonna 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommin 9450 metrin korkeudesta Hiroshiman ylle. Pommi räjähti aamulla kello 8.15 tappaen 75 000 ihmistä ja tuhoten lähes 90% kaupungista. Vuoden loppuun mennessä 140 000 ihmistä kuoli säteilyn sairastuttamana. Muutaman päivän päästä pudotettiin vielä toinen ydinpommi Nagasakin kaupunkiin. Pommien tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä. Niiden sanotaan olleen syynä toisen maailman sodan päättymiselle. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että Japani olisi joka tapauksessa antautunut pian, eikä pommien käyttö sen takia ollut hyväksyttävää. Tänä päivänä Hiroshiman kaupunki on uudelleen rakennettu, ja siellä omistaudutaan vahvasti rauhan työlle. 1,2 miljoonaa matkailijaa vierailee vuosittain Hiroshimassa.

Kun saimme vietyä tavaramme säilytykseen hotellille, kävelimme katsomaan Hiroshiman rauhanmuistomerkkiä. Muistomerkiksi on vuosien saatossa muodostunut pommin hyposentrumin keskiössä ollut rakennus, atomikupoli, joka lukeutuu niihin harvoihin rakennuksiin jotka selviytyivät pystyssä. Ennen toista maailmansotaa rakennus toimi eräänlaisena näyttelyhallina, museona ja taidegalleriana. Rakennuksen rauniot liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. 

Toisella puolella Motoyasu jokea rauhanmuistomerkistä sijaitsee Hiroshiman rauhanpuisto. Joen vartta pitkin voi käveleskellä ja sen voi ylittää useammasta kohdasta. Yhden silloista, nimeltään Aioi, sanotaan olleen pommin pudottamisen tähtäyskohta. Puistossa oli lounastamassa useita koululaisryhmiä jotka olivat vierailulla Hiroshimassa. Ryhmä lapsia lauloi puistoon pystytetyn Lasten rauhanmuistomerkin luona. Sen tarkoituksena on kunnioittaa pommituksessa kuolleiden lasten muistoa, ja se kertoo 12-vuotiaana kuolleen Sadako Sasakin tarinan. Sadako oli pommituksen aikaan 2-vuotias mutta hän selvisi siitä hengissä. Altistuttuaan atomipommin säteilylle hän kuitenkin sairastui leukemiaan, ja joutui kymmenen vuotta myöhemmin sairaalahoitoon. Sadakon paras ystävä vieraili hänen luonaan sairaalassa tuoden hänelle paperista taitellun kurjen. Japanilaisen tarinan mukaan taiteltuaan tuhat paperikurkea, voi toivoa mitä vaan ja toive toteutuu. Niinpä Sadako alkoi taittelemaan paperikurkia sairaalassa ollessaan. Sadakon isän mukaan, hän ehti ennen kuolemaansa taitella 644 paperikurkea. Ennen hautajaisia Sadakon luokkakaverit taittelivat puuttuvat kurjet ja ne haudattiin Sadakon ruumiin mukana. Tarinasta on useampi erilainen versio, ja se nousi maailman tietoisuuteen sydäntä särkevänä esimerkkinä pommituksen uhreista. Sadakosta on kirjoitettu useampi kirja, ja hänelle on pystytetty patsas myös Yhdysvaltojen Seattleen.

Rauhanpuistossa on  muistohauta  johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Rauhanpuistossa on muistohauta johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Rauhanpuistossa sijaitsee myös mielenkiintoinen museo, Hiroshima Peace Memorial Museum. Siellä voi lukea tarkemmin atomipommin auheuttamasta kaaoksesta ja sen seurauksista. Ennen museoon menoa on hyvä tietää, että useat esillä olevat kuvat uhreista voivat järkyttää. Itse jouduin lapsen kanssa kulkemaan pari huonetta läpi ripeällä tahdilla, sillä en halunnut ihan kaikkia esillä olevia lasten kuvia 4-vuotiaalle tyttärellemme vielä näyttää. Historiafriikki mieheni tuli sitten hitaammin perässä tutkien kaikki huoneet tarkemmin. Museo ei ole valtavan iso, joten sen kiertänee läpi parissa tunnissa. Sitä vastoin se on kyllä erittäin koskettava! Olimme pitkään hiljaa kävellessämme takaisin hotellille miettien erilaisia kohtaloita. Varsinkin nyt kun tiesimme, että kotona tuttumme istuivat Kiitospäivän illallisille juhlistamaan asioita joista olemme elämässä kiitollisia, päivä Hiroshimassa antoi Kiitospäivälle ihan uuden merkityksen.

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Illalla kävimme vielä syömässä ja kävelyllä Hiroshiman keskustassa. Pääkatu oli koristeltu upein jouluvaloin joten innostuimme tekemään vähän pidemmän kävelylenkin. Hiroshiman täydellisen tuhon jälkeen siitä on kohonnut uusi, elämää täynnä oleva kaupunki!