Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Unesco

Kiitospäivä Hiroshimassa veti hiljaiseksi

Paula Gaston

Saavuimme Japanin Hiroshimaan päivänä, jolloin kotona Kaliforniassa vietettiin Kiitospäivää. Matkasimme sinne luotijunalla Kiotossa ja Himejissä vietettyjen päivien jälkeen, ja tarkoituksenamme oli viettää siellä yksi yö, ja sitten palata takaisin Tokioon loppulomamme ajaksi. Päivä Hiroshimassa oli sekä koskettava, että hauska. Näimme kaupungista monia eri puolia, ja olimme iloisia, että matkasimme näinkin kauas alkuperäisestä matkakohteestamme, Tokiosta.

Me kaikki muistamme Hiroshiman varmasti sen kohtalokkaasta historiasta. Elokuun 6. päivänä vuonna 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommin 9450 metrin korkeudesta Hiroshiman ylle. Pommi räjähti aamulla kello 8.15 tappaen 75 000 ihmistä ja tuhoten lähes 90% kaupungista. Vuoden loppuun mennessä 140 000 ihmistä kuoli säteilyn sairastuttamana. Muutaman päivän päästä pudotettiin vielä toinen ydinpommi Nagasakin kaupunkiin. Pommien tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä. Niiden sanotaan olleen syynä toisen maailman sodan päättymiselle. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että Japani olisi joka tapauksessa antautunut pian, eikä pommien käyttö sen takia ollut hyväksyttävää. Tänä päivänä Hiroshiman kaupunki on uudelleen rakennettu, ja siellä omistaudutaan vahvasti rauhan työlle. 1,2 miljoonaa matkailijaa vierailee vuosittain Hiroshimassa.

Kun saimme vietyä tavaramme säilytykseen hotellille, kävelimme katsomaan Hiroshiman rauhanmuistomerkkiä. Muistomerkiksi on vuosien saatossa muodostunut pommin hyposentrumin keskiössä ollut rakennus, atomikupoli, joka lukeutuu niihin harvoihin rakennuksiin jotka selviytyivät pystyssä. Ennen toista maailmansotaa rakennus toimi eräänlaisena näyttelyhallina, museona ja taidegalleriana. Rakennuksen rauniot liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. 

Toisella puolella Motoyasu jokea rauhanmuistomerkistä sijaitsee Hiroshiman rauhanpuisto. Joen vartta pitkin voi käveleskellä ja sen voi ylittää useammasta kohdasta. Yhden silloista, nimeltään Aioi, sanotaan olleen pommin pudottamisen tähtäyskohta. Puistossa oli lounastamassa useita koululaisryhmiä jotka olivat vierailulla Hiroshimassa. Ryhmä lapsia lauloi puistoon pystytetyn Lasten rauhanmuistomerkin luona. Sen tarkoituksena on kunnioittaa pommituksessa kuolleiden lasten muistoa, ja se kertoo 12-vuotiaana kuolleen Sadako Sasakin tarinan. Sadako oli pommituksen aikaan 2-vuotias mutta hän selvisi siitä hengissä. Altistuttuaan atomipommin säteilylle hän kuitenkin sairastui leukemiaan, ja joutui kymmenen vuotta myöhemmin sairaalahoitoon. Sadakon paras ystävä vieraili hänen luonaan sairaalassa tuoden hänelle paperista taitellun kurjen. Japanilaisen tarinan mukaan taiteltuaan tuhat paperikurkea, voi toivoa mitä vaan ja toive toteutuu. Niinpä Sadako alkoi taittelemaan paperikurkia sairaalassa ollessaan. Sadakon isän mukaan, hän ehti ennen kuolemaansa taitella 644 paperikurkea. Ennen hautajaisia Sadakon luokkakaverit taittelivat puuttuvat kurjet ja ne haudattiin Sadakon ruumiin mukana. Tarinasta on useampi erilainen versio, ja se nousi maailman tietoisuuteen sydäntä särkevänä esimerkkinä pommituksen uhreista. Sadakosta on kirjoitettu useampi kirja, ja hänelle on pystytetty patsas myös Yhdysvaltojen Seattleen.

Rauhanpuistossa on  muistohauta  johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Rauhanpuistossa on muistohauta johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Rauhanpuistossa sijaitsee myös mielenkiintoinen museo, Hiroshima Peace Memorial Museum. Siellä voi lukea tarkemmin atomipommin auheuttamasta kaaoksesta ja sen seurauksista. Ennen museoon menoa on hyvä tietää, että useat esillä olevat kuvat uhreista voivat järkyttää. Itse jouduin lapsen kanssa kulkemaan pari huonetta läpi ripeällä tahdilla, sillä en halunnut ihan kaikkia esillä olevia lasten kuvia 4-vuotiaalle tyttärellemme vielä näyttää. Historiafriikki mieheni tuli sitten hitaammin perässä tutkien kaikki huoneet tarkemmin. Museo ei ole valtavan iso, joten sen kiertänee läpi parissa tunnissa. Sitä vastoin se on kyllä erittäin koskettava! Olimme pitkään hiljaa kävellessämme takaisin hotellille miettien erilaisia kohtaloita. Varsinkin nyt kun tiesimme, että kotona tuttumme istuivat Kiitospäivän illallisille juhlistamaan asioita joista olemme elämässä kiitollisia, päivä Hiroshimassa antoi Kiitospäivälle ihan uuden merkityksen.

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Illalla kävimme vielä syömässä ja kävelyllä Hiroshiman keskustassa. Pääkatu oli koristeltu upein jouluvaloin joten innostuimme tekemään vähän pidemmän kävelylenkin. Hiroshiman täydellisen tuhon jälkeen siitä on kohonnut uusi, elämää täynnä oleva kaupunki!

5 parasta muistoa Kiotosta

Paula Gaston

Neljäntenä matkapäivänä Japanin matkallamme suuntasimme Tokion Shinjukusta luotijunalla Kiotoon. Kaikista käymistämme paikoista, Kioto jäi kertakaikkisesti sydämiimme. Se oli erilainen kuin olimme kuvitelleet, mutta ymmärrän nyt miksi kaikki kehottivat meitä vierailemaan juuri Kiotossa. Olimme reissussa marraskuussa, juuri parhaaseen ruskan aikaan, ja saimme ihailla kauniiden rakennusten lisäksi myös kauniita maisemia. 

Kiotosssa on vajaa 1,5 miljoonaa asukasta, ja 17 UNESCOn maailman perintökohdetta. Näkemistä ja tekemistä tässä kaupungissa siis riittää. Kioto toimi Japanin pääkaupunkina aina vuoteen 1868 saakka, ja sen historiallisia kortteleita yritetään suojella kaikin mahdollisin keinoin. Päällimmäiseksi meille mieleen jäivät:

GION GEISHA DISTRICT

Yksi Japanin matkan kohokohtia oli ehdottomasti vierailu Kioton geisha-alueella. Vaikka Gionin pienet kujat olivat vahvasti turistien kansoittamat, historiallisen tunnelman pystyi silti aistimaan. En elätellyt suuria toiveita itse geishojen näkemisestä, sillä olin lukenut että on erittäin onnekas jos sattuu geishan matkallansa näkemään. Me kuitenkin satuimme juuri oikeaan paikkaan, juuri oikeaan aikaan, ja näimme lyhyen ajan sisällä lähes kymmenen geishaa matkalla töihin. Olin ihan innoissani! Ei muuta kuin bucket -listaa päivittämään! Kerronpa geishoista vielä erillisessä postauksessa lisää myöhemmin.

Gion Geisha -alueella on useita teetaloja ja hyviä ravintoloita. Ravintolat tuntuivat kuitenkin olevan aivan täynnä, samoin kuin alueen lähellä olevan kauppakadun kaupat. Täältä kuitenkin paljon matkamuistomyymälöitä ja japanilaisia makeiskauppoja, mikäli sellaisia kaipaa. Lisäksi näimme useita kimono-vuokraamoja, joista voi käydä vuokraamassa kimonon päiväksi käyttöönsä.

Kävimme myös toisella geisha-alueella nimeltä Pontocho. Siellä emme nähneet geishoja, mutta sen ihastuttavilla pikkukujilla on mukava käveleskellä, ja ihmetellä sen runsasta ravintolatarjontaa. 

FUSHIMI-INARI-TAISHA
 

Vaikka Fushimi-Inari-Taisha ei kuulu UNESCOn perintöluettelokohteisiin, se on kuitenkin yksi Kioton upeimmista nähtävyyksistä, ellei upein. Se on iso pyhäkkö Inari vuoren juurella, josta voi lähteä kiipeämään "torii" -kujaa pitkin ylös vuorelle. Torii on japanilainen portti joita yleensä löytyy shinto -pyhäkköjen edustoilta. Kujan kapuaminen ylös saakkaa kestää pari-kolme tuntia, mutta vajaan tunnin kävelyn jälkeen voi lähteä toista polkua pitkin takaisin alaspäin jos kiipeäminen alkaa väsyttämään. Matkan varrella on useita pyhäkköjä joita vartioivat kettu-patsaat. Kettujen sanotaan olevan Inarin viestinviejiä.

Alueen kartasta näkee reitin missä portit sijaitsevat.

Alueen kartasta näkee reitin missä portit sijaitsevat.

japan_fushimi.jpg

Myös alhaalla olevan pyhäkön eri rakennukset ovat upeita. Fushimi-Inari on suosittu vierailu kohde jossa on aina paljon matkalijoita. Jos mahdollista, kannattaa suunnata paikalle arkipäivänä mahdollisimman aikaisin. Mitä korkeammalle vuoristopolkua jaksaa kiivetä, sitä vähemmän muita ihmisiä tulee vastaan. Fushimi-Inarille ei ole pääsymaksua. 

KINKAKU-JI TEMPLE ELI KULTAINEN PAVILJONKI
 

Toisena päivänämme Kiotossa ostimme lipun K´Loop bussiin. Se kiertää ympäri UNESCOn kohteita ja pysähtyy muutamassa muussakin nähtävyydessä. Hoksasimme aika pian, että se ei ehkä ollutkaan meille se paras vaihtoehto, sillä bussit eivät kulkeneet takaisin hotellimme lähelle enää iltapäivän jälkeen. Menimme kuitenkin bussilla Kinkaku-Ji:lle eli Kultaiselle paviljongille, ja sieltä sitten eteenpäin. 

Kultainen paviljonki on myös yksi parhaista nähtävyyksistä Kiotossa. Ja sen suosion huomasi jo heti puiston portilla. Ihmisiä valui lipunmyyntiluukuille ihan joka puolelta, ja Kinkakua katsomaan jouduimme ahtautua lammen rannalle väenpaljouden tuupittavaksi. Huutavat "liikenteenohjaajat" olivat siinä kohdassa hiukan hämmentäviä, ja rikkoivat muuten niin kauniin ja harmonisen puiston rauhan. Maisema oli kuitenkin sen arvoinen, ja muissa kohdissa puistoa ei ollut niin ruuhkaisaa. Kaikki halusivat juuri sen tietyn kuvan paviljongista juuri samasta kulmasta. Suosittelen käymään täälläkin arkipäivänä ja mahdollisimman aikaisin aamulla. 

Kultainen paviljonki rakennettiin alunperin vuonna 1397 mutta rakennus tuhoutui tulipalossa. Nykyinen kolmikerroksinen paviljonki on rakennettu vuonna 1955 ja sen kaksi ylintä kerrosta on päällystetty puhtaalla lehtikullalla. Rakennuksessa säilytetään Buddhan jäänteitä pyhäinjäännöksiä. 

NIJO-JO LINNA

Nijon linna oli ihan ensimmäinen näkemämme UNESCOn perintöluetteloon kuuluva paikka Kiotossa. Asuimme nimittäin ihan sen vieressä Guest House Rinn Nijo Castle -hotellissa. Linna on rakennettu jo vuonna 1626, ja se on kärsinyt milloin tulipaloissa ja milloin taifuuneissa. Se on kuitenkin ollut avoinna yleisölle jo vuodesta 1939. 

Linnaan pääsee vierailemaan pientä pääsymaksua vastaan. Palatsit kierretään merkittyjä reittejä pitkin ilman kenkiä, joten älä unohda tuoda mukanasi sukkia! Sisällä ei ole enää nähtävillä huonekaluja, eikä siellä saa valokuvata, mutta mielenkiintoinen kierros se on silti. Ninomaru-palatsin erikoisuus ovat sen narisevat puulattiat. Ääni muistuttaa linnunlaulua, ja sen tarkoitus on ollut varoittaa asukkaita tunkeilijoista ja salamurhaajista. Linnassa on suuri kaunis puutarha jossa pääsee ruokkimaan myös karppeja. 

Pieni katsaus Nijon linnaan videon muodossa. 

Kierrellessä viikonloppuna eri linnoja ja pyhäkköjä pääsee melko varmasti näkemään palan japanilaista hääseremoniaa.

Kierrellessä viikonloppuna eri linnoja ja pyhäkköjä pääsee melko varmasti näkemään palan japanilaista hääseremoniaa.

YASAKA-JINJA

Tämä pyhäkkö on helppo katsastaa samalla kun käy Gion Geisha -alueella, sillä se on aivan sen vieressä. Alueella on satoja lyhtyjä jotka sytytetään iltaisin, joten suosittelenkin odottelemaan pimeän tuloa ennen menoa Yasakalle. Pyhäköltä pääsee myös kävelemään Maruyaman puistoon, joka on keväisin suosittu kirsikankukinnan katselupaikka. Pikkukujilla on kaikenlaisia matkamuistojen ja ruoan myyjiä. 

Olisimme toki voineet viettää Kiotossa kauemminkin. Moni mielenkiintoinen paikka jäi meillä näkemättä, sillä halusimme jatkaa matkaa eteenpäin. Niistä voisi mainita ainakin; Hopeinen paviljonki, Arashiyama Bamboo -metsä ja Fushimi Sake -alue. Olin mielessäni kuvitellut että Kioto on pienempi ja kompaktimpi kaupunki, jossa nähtävyydet ovat lähempänä toisiaan, aikaa siirtymiseen paikasta toiseen meni yllättävän paljon. Monessa paikassa tuli myös käveltyä aika paljon, joten välillä oli pakko levähtääkin. 

Upea kaupunki kertakaikkiaan!