Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Suomi

Pysähdys Suomen suurimmassa kyläkaupassa Tuurissa

Paula Gaston

Pari viime viikkoa on sujahtanut ohi kuin siivillä, enkä ole meinannut millään löytää aikaa blogin päivittämiselle. Koulun alkaminen on muuttanut taas päivärytmiä, ja koulun jälkeen olemme nauttineet lämpimistä säistä uima-altaalla. Monena päivänä olen joutunut kiireessä kaapimaan illalliseksi jotakin kaapista löytyvää, sillä lapsia on vaikea saada pois altaalta. Lisäksi heti ensimmäinen kouluviikonloppu alkoi ylimääräisellä vapaapäivällä, kun täällä vietettiin Labor Dayta. Niinpä mekin suuntasimme pikkureissulle vuoristoon, johon viittasin viime postauksessa. Tähän viikkoon on siis mahtunut matkailua, arkirutiineja, lasten kavereiden synttäreitä ja pari meillä ollutta Suomi-vierastakin. Ajatukset ovat siis olleet jo kaukana viime kesästä ja Suomen lomasta, mutta yksi reissujuttu sieltä on vielä kertomatta, joten tulkoon se tässä.

ELÄINPUISTOSTA TUURIN KYLÄKAUPPAAN

Viime viikollahan kerroin teille päivästämme Ähtärin Eläinpuistossa, ja Ähtärin pandoista. Ajoimme sinne hyvissä ajoin jo aamusta, ja ehdimme kiertämään puiston ennen iltaa. Niinpä olimme suunnitelleet, että käväisemme vielä Tuurissa ostoksilla ja syömässä Suomen suurimassa kyläkaupassa, sillä Ähtäristä ajomatkaa ei tule kuin 25 minuuttia. Lounaan olimme syöneet jo Ähtäriin saavuttuamme ennen eläinpuistoon menoa. Nälkä alkoi siis jo kurnia vatsassa, ja muutenkin halusimme ostaa vielä naposteltavaa kotimatkalle. Itselläni ei varsinaisesti ollut mitään erityistä shoppailutarvetta, mutta ainahan Suomen lomilla tulee katseltua jotakin kotiin viemistä.

 

Veljekset Keskisen kyläkauppahan on tullut laajalti tunnetuksi sen omistajan, Vesa Keskisen vauhdikkaasta julkkiselämästä. Tuurin kyläkaupan tunnusmerkki on hevosenkenkä, sillä nimi Tuuri tarkoittaa onnea. Iso hevosenkenkä odottaakin vierailijoita jo heti parkkipaikalla, ja lisää vähän pienempiä kenkiä löytyy kauppakeskuksen sisältä. Tavaratalosta löytyy lähes kaikki tunnetut vaatemerkit, ja myös Keskisen omalla merkillä tuotettuja ruokia, karkkeja ja tavaroita. Alueella on paljon myös muita, pienempiä yrityksiä, ja palveluita laidasta laitaan. Mukavaa vaihtelua tuo myös se, että tavaratalo on vähän sellainen amerikkalaistyylinen, tai yliampuvakin joissakin kohtaa. Ei ihan tavallisen kaupan näköinen. Tavaratalon käytävä ja aula ovat vähintäänkin mahtipontisia. Kattoon maalattua taivasta katsellessani kävi mielessä, että Vesa on tainnut saada inspiraatiota tähän Las Vegasin Venetian Hotellista.

Keskisen kyläkaupalla Tuurissa

Keskisen kyläkaupalla Tuurissa

tuurin_kylakauppa_sisa.jpg
tuuri_keskinen_sisa.jpg
Aula

Aula

KARAVAANIEN JA LASTEN SUOSIKKIPAIKKA

Monet karavaanarit ottavat Keskisen kyläkaupan reitilleen, sillä alue tarjoaa paljon palveluita. Isolle tilavalle parkkipaikalle mahtuu autolla kuin autolla, ja Karavaanialue Onnelassa voi yöpyä omalla asuntoautolla tai vaunulla. Itse olen haaveillut joskus yöpymisestä Hotelli OnnenTähdessä, sillä se näyttää poikkeavan täysin perinteisistä ketjuhotelleista. Siitähän olisi sitten helppo lähteä katselemaan alueen tarjontaa, mutta toistaiseksi tämä on pysynyt vielä haaveiluasteella.

Lapsille Tuurissa on tarjolla vaikka mitä. Ihan jo sisällä tavaratalossakin on leikkipaikka nimeltä Aku Park, joka näytti sellaiselta Amerikasta tutulta pompputalolta. Ulkosalla aika lähellä pääovia on Muumi -aiheinen leikkipuisto, ja sitten parkkipaikan toisella puolella on ollut tivoli niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Meillä ei hirveästi jäänyt aikaa leikkimiselle, sillä meidän oli vielä syötäväkin ennen kotimatkaa. Muumipuiston takana joen toisella puolella häämöttää Vesa Keskisen talo. Sieltä on varmaan hyvä katsella omalle kaupalle aamukaffia juodessa.

Vesa Keskisen talo

Vesa Keskisen talo

Ruokapuolessa ei sitten ollutkaan niin paljoa kehumista. Vaikkei ollutkaan vielä kovin myöhä, sekä kahvila että pihviravintola olivat jo kiinni, mikä jätti jäljelle vain Vesa’s Burger pikaruokaravintolan. Sanotaanko nyt näin, että hampurilaisten laatu ei kyllä mitenkään päätä huimannut. Mutta mahat saatiin kuitenkin täyteen. Ehkä alueella olisi voinut olla joku muukin ravintola vielä auki, mutta me halusimme päästä nopeasti syömään ja sitten kotimatkalle, joten emme lähteneet niitä etsimään.

Kaikenlaista pientä hauskaa löytyy myymälän sisältä ja pihasta.. ja isompaakin.

Kaikenlaista pientä hauskaa löytyy myymälän sisältä ja pihasta.. ja isompaakin.

Itse en tällä kertaa löytänyt Tuurin kyläkaupasta sen suurempia ostoksia. Mukaan lähti Vallilan Tukholma -tabletit, yksi mekko, vähän naposteltavaa ja pari lankakerää. Siinä se! Kiva oli kuitenkin taas käydä, ja vielä mukavampaa oli ajella kotiin valoisassa yössä. Kyllä Suomen kesäyöt on niin upeita!

 

Mitä syövät Ähtärin pandat? - Ähtärin Eläinpuisto ja Pandatalo

Paula Gaston

Palataan vielä parin postauksen verran Suomeen, ja sitten täytyy varmaan harmikseni myöntää, että kesä on mennyt ja syksy on tullut. Tosin täällä Kaliforniassa kelien puolesta elellään kyllä edelleen kesää ja helteitä, mutta kai se koulun alkaminen täälläkin tarkoittaa syksyä. Ainakin kovasti täällä jo syksystä puhutaan. Syksyiseltä ei kuitenkaan näyttänyt Ähtäri ja Ähtärin Eläinpuisto kun siellä heinäkuussa pyörähdimme. Jostakin syystä nämä erilaiset eläinpuistot tuntuvat nyt tulevan tielleni, vaikka en olekaan niiden suurin fani. Lapsia tietenkin kiehtoi ajatus Ähtärin pandojen näkemisestä, ja ensimmäisenä tyttäreni kysyikin: “Äiti, mitä ne Ähtärin pandat oikein syövät?” No, me lähdimme sitä sitten Ähtäriin asti selvittämään.

HEI ME MENNÄÄN ÄHTÄRIIN…

Muistan Ähtärin Eläinpuiston hämärästi jo lapsuudesta, sillä jollakin kesäreissulla olemme sielläkin käyneet. Se on perustettu vuonna 1973 joten koko paikka on tainnut olla vielä suhteellisen uusi kun olemme olleet siellä ensimmäisen kerran. Vielä paremmin muistan Ähtärin Eläinpuiston sen lurittelevasta mainoksesta: “Hei me mennään Ähtäriin, sinne nalleperheen naapuriin…”. Jostakin syystä muistan lapsuudesta kaksi kerroksisen bussin joka ajoi ihmisiä parkkipaikalta puistoon. Me tykkäsimme veljeni kanssa istua sen kyydissä ja ajelimme sillä edestakaisin. Muistaako kukaan muu tällaista englantilaistyylistä linja-autoa vai olenko sekoittanut paikat jotenkin?

Ähtäriin ei ole kesän majapaikastamme Kokkolasta mikään mahdottoman pitkä ajomatka. Reilun parin tunnin köröttelyn jälkeen olimme perillä, ja pysähdyimme lounaalle ennen eläinpuistoon menoa. Ja sitten ei kun eläimiä katsomaan.

 

PANDATALO JA MITÄ SEN ASUKKAAT OIKEIN SYÖVÄT

Viime vuonnahan kohistiin kovasti tästä Ähtärin Eläinpuistosta, sillä puisto laajeni kokonaisella Pandatalolla ja sinne muuttaneilla pandoilla. Ähtärin pandat, Pyry ja Lumi, saapuivat Kiinasta upouusiin tiloihin tammikuussa 2018, ja ovat maassa 15:sta vuoden vuokrasopimuksella.

Eläinpuistoon saavuttaessa voi valita haluaako mennä Pandataloon, vai haluaako käydä vaan katsomassa muita alueella olevia muita eläimiä. Jos pandat eivät kiinnosta niin lippukin eläintarhaan on huomattavasti halvempi. Mutta hei, me ei tietenkään ajettu yli kahta tuntia Ähtäriin saakka ja sitten jätetty pandat katsomatta, vaikka vähän miehelleni purnasinkin, että mieluummin näkisin pandoja luonnossa. Hän äkkiä korjasi tätä katsantokantaani tokaisten, ettei pandoja ihan noin vaan luonnossa pääse näkemään, ja että ovathan ne sentään uhanalainen eläinlaji.

Ja kovin suloisiahan ne pandat ovatkin! Siellä ne olla möllöttivät tyytyväisen oloisina bambua syöden. Itseasiassa Hollannista pandoja varten tilattua bambua. Jostakin syystä niitä katsellessa tulee mieleen joku ihana pehmolelu, eikä meinaa millään muistaa, että nehän ovat isoja villieläimiä. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta kun näin koskaan pandoja livenä, ja kyllähän ne kaikkien sydämet sulattivat siltä seisomalta!

Pandoilla vai ilman? Pelkät puistoilijat vasemmalle ja pandailijat oikealle.

Pandoilla vai ilman? Pelkät puistoilijat vasemmalle ja pandailijat oikealle.

Ähtärin Pandatalo

Ähtärin Pandatalo

Mitä ne Ähtärin pandat oikein syövät? Todistetusti siis bambu näytti maistuvan.

Mitä ne Ähtärin pandat oikein syövät? Todistetusti siis bambu näytti maistuvan.

pandatalo_sisa.jpg
Toinen pandoista oli ilmeisesti väsähtänyt kesken leikin kun se nukkui hassussa asennossa pää roikkuen.

Toinen pandoista oli ilmeisesti väsähtänyt kesken leikin kun se nukkui hassussa asennossa pää roikkuen.

Pandojen oloja tarkkaillaan eläinpuistossa monitorin avulla

Pandojen oloja tarkkaillaan eläinpuistossa monitorin avulla

ELÄIMIÄ SUOMEN LUONNOSTA

Se vanha varsinainen eläinpuiston puoli on sitten ulkotiloissa, ja siellä voi nähdä pääasiassa Suomelle tyypillisiä eläimiä. Koska puistosta on haluttu tehdä mahdollisimman luonnonmukainen paikka eläimille, sen eläimet ovat havumetsävyöhykkeen eläimiä kuten Ähtärin luontokin. Ähtärin eläinlajeista muun muassa vesikko on saatu elvytettyä Ähtärin Eläinpuistossa sen jälkeen, kun se on jo käytännössä ollut kadonnut Suomen luonnosta.

Me kiersimme koko alueen ihmetellen hirviä, susia, karhuja ja kaikenlaisia muita eläimiä. Lumileopardi ei meille näyttänyt, vaan pysytteli pesässään päiväunilla, mikä oli vähän harmi. Mutta näimme toki paljon muita mielenkiintoisia eläimiä, ja luimme tarinoita itse eläimistä, sekä tietoa eri lajeista. Näistä mieleen jäi ehkä erityisesti pöllöt ja muut linnut, sekä kaunis kultafasaani.

ahtari_karhu.jpg
Susihan se siellä

Susihan se siellä

Tämä kyltti kirvoitti seurueessamme makeat naurut. Mieheni oli sitä mieltä, että se on ilmiselvästi suunnattu amerikkalaisille, joille pitää selittää tarkemmin miksi käsiä ei kannata laittaa aidan sisään.

Tämä kyltti kirvoitti seurueessamme makeat naurut. Mieheni oli sitä mieltä, että se on ilmiselvästi suunnattu amerikkalaisille, joille pitää selittää tarkemmin miksi käsiä ei kannata laittaa aidan sisään.

ahtari_syominen.jpg
ahtari_possut.jpg
ahtari_pollokyltti.jpg
ahtari_pollo.jpg

Eläintarha oli hyvin hoidetun näköinen ja polut helppokulkuisia. Lastenrattaiden kanssa oli helppo päästä kaikkialle, ja matkan varrella oli pari pientä ravintolaa, ja supersuosittu jäätelökioski. Jätskikiskan kohdalla mekin stoppasimme välipalalle, sillä siinä oli lapsille leikkipaikka ja helposti saatavissa sekä jäätelöt, että kahvit. Ja vaipanvaihtopiste. Eläintarha päättyi farmille, jossa pääsi näkemään maatilan eläimiä ja kokeilemaan erilaisia ulkoleikkejä, kuten keppihevosia ja puujalkoja. Lapset olisivat varmaan viihtyneet siellä kauemminkin mutta meidän oli jatkettava matkaa, sillä halusimme käydä vielä Tuurin kyläkaupassa.

ahatari_lehma.jpg
ahtari_puujalat.jpg

Liput muuten Ähtärin Eläinpuistoon kannattaa ostaa etukäteen netistä, sillä online-lipuilla saa pienen alennuksen loppusummasta. Ja Pandatalon yhteydessä on aika iso matkamuistomyymälä josta löytyy kaikenlaista pehmolelua ja peliä lapsille kotimatkan viihdykkeeksi.

Kuten tuossa jo mainitsinkin, Ähtäri oli positiivinen yllätys, ja päivä siellä oli varsin onnistunut. Ulkomaisiin serkkuihinsa, kuten esimerkiksi Los Angeles Zoohun verrattuna, paljon paremmin hoidetun oloinen ja mukavampi. Ja sieltä ei tosiaan ole kuin lyhyt ajo Tuurin Kyläkaupalle, joten senkin voi yhdistää samaan reissuun kuten me. Mutta Tuurista ja Kyläkauppa Keskisestä lisää ensi kerralla.

 

Kesäpäivä Suomen upeimmalla rannalla - Vattaja ja Ohtakarin kalastajakylä

Paula Gaston

Pari vuotta sitten kohistiin siitä, että Suomen upeimmat rannat ovatkin Kokkolan Lohtajalla, eivät esimerkiksi Yyterissä tai Kalajoen Hiekkasärkillä. Tämä postaus on ollut jo “long due”, sillä olenhan itse Kokkolasta kotoisin ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Onko siellä tosiaan niin upea ranta ja missä se oikein sijaitsee? Rantojahan Kokkolan alueella on useita, onhan se sentään merenrantakaupunki. Mutta että Suomen hienoin? Itsehän sitä helposti sokeutuu koko asialle kun asuu lähellä, joten tänä kesänä vein amerikkalaisen mieheni ensimmäistä kertaa Vattajanniemelle ja Ohtakariin, ja kysyin hänen mielipidettään asiasta.

 

OHTAKARIN KALASTAJAKYLÄ

Ihan ensimmäiseksi ajoimme Ohtakarin kalastajakylään. Sieltä on hyvä aloittaa rantapäivä, sillä se saattaakin olla ainoa paikka jossa täällä kohtaa ihmiselämää satunnaisten muiden rannalla olijoiden lisäksi. Ohtakarin historia ulottuu 1500-luvulle saakka ja se on toiminut kalastajien tukikohtana. Entisaikoina se tunnettiin nimillä Susisaari tai Iso Susi. Vielä nykyäänkin siellä kalastetaan vaikkakin se taitaa olla yhä enemmän harrastuspohjalta. Lomalaiset saapuvat saarelle kesän korvilla ja seurakunnan leirikeskuksessa käy kuhina.

Ohtakarin kalastajakylä

Ohtakarin kalastajakylä

ohtakari_kyltti.jpg

Ohatakari on itseasiassa pieni saari, jonne ajetaan siltaa pitkin. Saarella on muutaman paikan camping-alue, leirikeskus, kioski-kahvila, Kalastusmuseo ja kesämökkejä. Lisäksi saaren voi kiertää ympäri seuraamalla siellä kulkevaa luontopolkua. Kalastusmuseossa voi tutustua Ohtakarin historiaan ja sen siihen, miten ennen vanhaan kalastettiin. Meri on ollut armoton ja moni kalamies on jäänyt sille tielle. Kalastusmuseon vieressä on Hukkuneiden muistomerkki, joka muistuttaa meren voimasta.

Ohtakarin kalastusmuseo

Ohtakarin kalastusmuseo

ohtakari_kalastaja_vaatteet.jpg

Me kiipesimme myös ylös Pookiin, joka on eräänlainen näköalatorni/majakka, ja josta on hienot maisemat ympäri aluetta. Ihan ylhäälle kiivetessä joutuu tunkemaan itsensä melkoisen ahtaan kolon läpi, joten alastulo on vähän haastavaa, mutta maisemat ovat sen arvoiset. Luontopolku mutkittelee saarella lähes kesämökkien pihamailla, joten on muistettava olla huomaavainen mökkiläisiä kohtaan. Osa mökeistä on vuokralla ja osalla niistä on pitkäaikaiset omistajat. Moni mökki on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle. Luontopolun varrelta bongasimme muun muassa metsämansikoita. Ne olivat vielä suurimmaksi osaksi raakoja, mutta saivat silti mieheni hihkumaan innostuksesta. Amerikassa kun ei mansikoita voi poimia metsäpoluilta.

ohtakari_pooki.jpg
ohtakari_mansikka.jpg

JA SITTEN SE SUOMEN UPEIN RANTA - VATTAJANNIEMI

Kun olimme kierrelleet Ohtakarin saarella, juoneet kaffit ja syöneet jäätelöt, suuntasimme rannalle. Ja sitähän Lohtajalla riittää silminkantamattomiin, sillä edessä on yli 15 kilometriä hiekkaa. Kuulemma Pohjois-Euroopan pisin yhtenäinen ranta. Ohtakarin edustalla oleva ranta-alue tunnetaan nimellä Vattaja tai Vattajanniemi. Alue on pääosin luonnontilassa; vain jokunen laavu, lintutorni ja pitkospuut muistuttavat ihmisen läsnäolosta. Rannalle voi suunnistaa heti Ohtakarin vierestä, tai voi ajella pienempiä metsäteitä pitkin lähemmäs varsinaista niemenkärkeä.

Sana Vattaja tuo meille paikallisille mieleen yhden asian; armeijan! Vattajanniemi on nimittäin armeijan harjoituskäytössä suurimman osan vuodesta. Kyltit metsäteiden varsilla kertovat milloin mikäkin alue on suljettu, muutoin metsissä ja rannoilla saa kulkea jokamiehen oikeuksin kuka tahansa. Luontoa kunnioittaen tietenkin! Ja siellä kesäisin pesiviä lintuja.

Siinä se nyt on; Suomen upein ranta - Vattaja. Hienolta näyttää!

Siinä se nyt on; Suomen upein ranta - Vattaja. Hienolta näyttää!

ohtakari_ranta.jpg
ohtakari_lapset.jpg
vattaja_torni.jpg

Miksi tämä paikka ei ole sitten yhtä tunnettu kuin vaikka Porin Yyteri tai Kalajoen Hiekat? Who knows! Ehkä se on se, ettei siellä ole juurikaan palveluja eikä aluetta näin ollen juurikaan markkinoida. Ja armeijan läsnäolo alueella pitää myös huolen siitä, ettei Vattajaa päästä rakentamaan sellaiseen surulliseen kuntoon kuten Kalajoen Hiekkasärkille on käynyt (anteeksi vaan vanha työpaikkani!). Jos rakastat olla luonnossa omassa rauhassa, tämä on sinun paikkasi!

No mitä sitten amerikkalainen mieheni tuumasi tästä paikasta? “Vau! Olipa hyvä kun tultiin tänne. Oli kiva päivä. Mikset ole tuonut minua tänne aikaisemmin?” No, ööö… ei vain ole tullut mieleen. Mutta ensi kesänä tullaan varmasti uudelleen!

ohtakari_virtsa.jpg

Jos kiinnostuit tästä, ja haluat lukea lisää Ohtakarista ja Vattajasta, niin Suunnaton -blogista löytyy myös juttua näistä samoista paikoista.

Ja PS. Matkalla Ohtakariin tai Vattajalle kannattaa tarkistaa josko Jukkolan Navetanvintti olisi avoinna ja pysähtyä siihen kahville.

Ohtakarille vievän tien varressa voit muuten nähdä viereisessä kuvassa olevan kyltin. Kyseessä on paikallisen isännän hevostila ja perheen jätehuoltoyrityksen entinen nimi. Tai ainakin oletan että ranchillä on joskus ollut hevosia, sillä hevospiireistä heidät tunnen. Jätefirman nimi lienee nykyään vaihtunut, mutta onneksi ranchillä vielä huumori kukkii!

 

Missä se Strömsö on ja voiko siellä käydä?

Paula Gaston

Viimeisinä Suomenloman päivinä ajelimme tapaamaan ystävääni vanhaan opiskelukaupunkiini Vaasaan. Paria päivää ennen tuli mieleeni jonkun “Ei mennyt niin kuin Strömsössä” -kommentin tiimoilta, että voisikohan siellä oikeasti mennä käymään, siis siellä Strömsössä, sillä tiesin sen sijaitsevan jossain Vaasan laitamilla. No eipä aikaakaan kun löysinkin paikasta tietoja, ja harmikseni juuri edellisenä viikonloppuna siellä olisi ollut opastettu kierroskin. Päätin kuitenkin koukata Strömsön kautta ja käydä katsomassa miltä siellä näyttää, varsinkin kun ystävä lupautui lähtemään mukaankin. Ja niin sitä mentiin.

MISSÄ SIIS ON STRÖMSÖ JA VOIKO SIELLÄ KÄYDÄ?

Etsiessämme Strömsön huvilaa, mietin hieman voiko sitä noin vaan mennä jonkun pihalle käppäilemään. Ystäväni kuitenkin kertoi törmänneensä moniin siellä käyneisiin ihmisiin. Ja paikka tosiaan näytti olevan avoinna vierailijoille, vaikka huvilaan ei päässytkään sisälle. Pihalla olevat portit olivat auki, ja siellä täällä oli vierailijoita varten esille laitettuja opasteita. Huvilan edessä on iso parkkialue ja Strömsö -kyltti, joten tietää varmasti tulleensa oikeaan paikkaan. Pihan perällä on mukavan näköinen hiekkaranta, jossa nytkin oli useampia perheitä uimassa.

Strömsön huvila rakennus on kaunis ja todella upealla paikalla Vaasan Västervikissä. Se on rakennettu vuonna 1852, ja sitä ovat asuttaneet muun muassa sellaiset suvut kuin Fiinnilä ja Boucht. 1900-luvulla Mustasaaren kunta osti huvilan, ja se oli pitkään tyhjillään kunnes se siirtyi Vaasan kaupungille. YLE vuokrasi sen lopulta Vaasan kaupungilta kuvauspaikaksi. Nyt se on saanut kokonaan uudenlaiset elämän, sillä sisätiloja koristavat Strömsö ohjelmassa käytettävät kulissit, eivät suinkaan varsinaiset huvilan huonekalut. Eli siinä mielessä mekään emme olleet kenenkään kotipihalla pyörimässä.

 
Missä se on Strömssö siis oikein on? Strömsön huvila parkkipaikalta kuvattuna Vaasan Västervikissä.

Missä se on Strömssö siis oikein on? Strömsön huvila parkkipaikalta kuvattuna Vaasan Västervikissä.

stromso_kyltti.jpg
Huvilalla oli hyvät opasteet vierailijoita varten

Huvilalla oli hyvät opasteet vierailijoita varten

VÄHÄN ERILAINEN PIHAMAA

Huvilan pihamaalla on kaikenlaista hauskaa ja vähän erikoistakin katseltavaa. Kiertelimme siellä tovin ihmettelemässä kaikkea, mitä Strömsö ohjelmassa on saatu aikaisiksi. Ohjelmahan alkoi pyöriä telkkarissa vuonna 2002, ja siitä lähtien huvilaa on käytetty erilaisiin projekteihin, joita on sitten näytetty telkussa. On remontoitu, korjattu, kokkailtu, istutettu ja tehty käsitöitä. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, siis sellaista mistä ihmiset voisivat olla kiinnostuneita.

stromso_takapiha.jpg
Hauskat linnunpöntöt koristavat huvilan takaseinää

Hauskat linnunpöntöt koristavat huvilan takaseinää

stromso_possu.jpg

Rannan tuntumassa on sauna, jonka remontoimista on nähty ohjelmassakin. Sen vieressä on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen ulkohuussi. Huussin etuseinään on nimittäin tehty reikä, josta pääsee kurkistamaan kuka siellä on istunnolla, ja sen sisäseinät on koristeltu ohjelman päähenkilöiden kuvilla. Yksi lempparirakennuksistani on ehdottomasti rannalla oleva pukukoppi. Se on värikkääksi maalattu, ja sen päässä oleva hauska ankkuri-koriste on tehty pullonkorkeista.

stromso_teksti.jpg
stromso_sauna_kyltti.jpg
Rantasaunan katolla kasvaa sammalta

Rantasaunan katolla kasvaa sammalta

Strömsön uimaranta

Strömsön uimaranta

stromso_pukukopit.jpg
Huussi

Huussi

Pihamaalla on myös jääkellari joka on eräänlainen vanhanajan luonnon jääkaappi. Se on tehty graniittilohkareista ja kivistä. Tällaisissa kellareissa on ennen säilötty ruokaa, ja sinne on kannettu sitten merestä jäälohkareita, jotta se pysyy kylmänä. Myös kellarissa on kuvattu Strömsö ohjelmaa.

Huvilan takana on pieni puutarha, ja kaikenlaisia istutuksia löytyy sieltä täältä. Talon reunustalla on myös varsin hauskan näköinen huvimaja, joka on rakennettu täysin kierrätysmateriaaleista, kuten vanhasta ladosta ja purkutalosta. Huvimajan sisällä on kiviuuni pizzan paistamista varten. Tällaisen majan voisin ottaa omallekin pihalle! Samalla kun kiertelee pihamaalla, niin kannattaa katsella alaspäin kukkapenkkeihin. Niissäkin on varsin persoonallisia istutuksia ja koristeita.

stromso_huvimaja.jpg
stromso_kukat.jpg

Emme viettäneet Strömsössä kovin kauaa, sillä meillä oli vielä muutakin ohjelmaa samalle päivälle. Mutta pääsin näkemään, että Strömsö todella on olemassa ja siellä voi jopa käydäkin jos niille kulmille sattuu!

 

Mökkibloggaajana UPM Bonvestalla ja muita kuulumisia

Paula Gaston

Terveisiä yön pimeinä tunteina täältä lämpimästä Kaliforniasta! Niinhän siinä taas kävi, että kesä alkoi lähennellä loppuaan, ja me pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja palailimme kotiin Suomesta. Olimme perillä eilen iltapäivällä paikallista aikaa, ja huokasin helpostuksesta kun laskeuduimme San Franciscoon. Ensinnäkin siksi, että matka Kokkolasta Helsingin kautta Kööpenhaminaan, ja sieltä Kaliforniaan on aika pitkä lasten kanssa, mutta myös siksi, että tämä lienee ollut meidän vihon viimeinen lento sylilapsen kanssa! Hip hei, niin menivät nekin pikkulapsivuodet nopsaan. Ensi kerralla kaikilla oma penkki! Ja yllättävän hyvin, näin niin kuin omasta mielestäni, suoriuduinkin matkasta yksin lasten kanssa.

Ensimmäinen etappi maakunnasta Helsinkiin.

Ensimmäinen etappi maakunnasta Helsinkiin.

Mutta kuten jo otsikosta ehkä voi uumoilla, kesä ei ollut ihan pelkää lomailua. Olen nimittäin kaikessa hiljaisuudessa päässyt bloggaajaksi myös UPM Bonvestan mökkiblogiin. Blogi keskittyy puhtaasti mökkeilyyn, ja vinkkeihin mökkielämän mukavoittamiseksi. Itse olen mökkeillyt ihan syntymästäni saakka, sillä perheellämme on mökki Kokkolassa meren rannalla. Kesäisin pääsemme usein myös nauttimaan vierailuista ystävien mökeille, ja monet niistä ovat järven rannalla. Kyllä Suomen mökkikulttuuri on kyllä jotain todella uniikkia ja spesiaalia, eikä sitä varmaan henkeen ja vereen saakka ulkomaalainen voi ihan ymmärtääkään. Jostakin syystä aivot on ohjelmoitu niin, että kesään kuuluu aina jollakin tapaa mökkeily.

Käy lukemassa viimeisin mökkiblogin postaus; Ulkosuomalainen mökillä täältä.

paula_paljussa.jpg
Metsästä suoraan suoraan suuhun! Mökkielämän parhaita puolia…

Metsästä suoraan suoraan suuhun! Mökkielämän parhaita puolia…

Rantaelämää kesämökillämme

Rantaelämää kesämökillämme

Tästä jet lagistä kun toivumme, niin edessä on paluu arkeen. Koulun alkuun on täällä vielä pari viikkoa aikaa, mutta sitä ennen meillä on juhlittavana kahdet synttärit, ja aikaa vievää maalausurakan viimeistelyä. Tulevaisuuden reissusuunnitelmat roikkuvat kaukaisena haaveena vain, sillä jotenkin kesän pitkän Suomi-repäisyn jälkeen on takki aina ihan tyhjä. Sen verran olemme lähitulevaisuutta suunnitelleet, että syyskuun Labor Dayn aikaan suuntaamme Mammoth Lakesille tuohon Sierra Nevada vuorten toiselle puolelle. Pääajatuksen on vierailla Devil´s Postpile National Monumentilla, joka on auki vuodessa vain pari-kolme kuukautta, ja samalla käydä Bodien kummituskaupungissa. Sinne mennessä ajamme Yosemiten kansallispuiston läpi, josta olen kirjoittanut teille joskus aikaisemminkin.

Tässä näin pikaisesti kelattuna päällimmäisiä ajatuksia. Seuraavassa postauksessa palataan varmaankin vielä kesään ja Suomeen, sillä aika monta tarinaa on vielä siltäkin ajalta kerrottavana. Kesä oli ihana ja lämmin. Sadetakit ja kumpparit jäivät tänäkin vuonna käyttämättä, ja uimassa käytiin ahkerasti. Jälleen kerran pääsimme kiertämään Suomea ympäriinsä ja ai niin, kävimmehän me siellä Kööpenhaminassakin! Ja sitten on tietenkin se meille tärkein asia; saimme viettää paljon aikaa meille niin tärkeiden perheen ja ystävien kanssa!