Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Suomi

Kotikaupunkini helmet - 10 parasta paikkaa Kokkolassa (+ BLOGIHAASTE!)

Paula Gaston

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut kirjoitella kotikaupungistani Suomessa, Kokkolasta. Kokkola on pieni merenrantakaupunki, jossa elellään rauhallista elämää nauttien luonnosta. Itse olen syntynyt Kokkolassa ja elänyt siellä suuren osan elämästäni. Olen kuitenkin huomannut, että moni suomalaisista ystävistäni ei tiedä paljoa Kokkolasta, eikä ole siellä koskaan käynyt. Niinpä ajattelin nyt esitellä kotikaupunkiani siltä kantilta, mitä siellä kannattaa vierailun aikana nähdä. Postauksen lopussa on myös haaste muille bloggaajille kertoa omista kotikaupungeistaan.

TANKAR

Tankar on ehdottomasti Kokkolan nähtävyyksistä se ykkönen, ainakin omasta mielestäni. Tankarin majakkasaari on suosittu vierailukohde kesäisin, ja joskus talvisin sinne pääsee ajaen jäätietä pitkin. Saaren tunnus on sen puna-valkoinen majakka, mutta siellä on myös muutakin nähtävää, kuten museotiloja ja kappeli. Kesäaikana Tankarissa toimii kahvila josta saa herkullista lohikeittoa. Tankariin tullaan joko omalla veneellä tai kaupungin matkustaja-aluksella m/s Jennyllä.

paula_tankarissa.jpg

VANHAKAUPUNKI NERISTAN

Kokkolan vanhakaupunki on nimeltään Neristan, ja se on yksi Suomen laajimmista ja parhaiten säilyneistä puukaupungeista. Sen nimi tulee historiasta jolloin kaupunkilaiset tapasivat jakaa kaupungin alakaupunkiin ja yläkaupunkiin, Neristaniin ja Oppistaniin. Neristanin asukkaita olivat lähinnä käsityöläiset ja merimiehet. Monien talojen ikkunoita koristivat siellä laivakoirat ja niissä on edelleenkin niin sanotut juorupeilit. Mitä ne ovat, siitä voit lukea lisää täältä. Neristanin vanhimmat talot ovat 1600-luvulta.

635F9CBC-3961-4E40-8E01-9DB965168A71.JPG

VATTAJAN RANNAT JA OHTAKARI

Nuoruuteeni kuului vahvasti vierailut Kalajoen Hiekkasärkille mutta Vattaja tuli minulle tutuksi vasta myöhemmällä iällä. Luonnonvaraista hiekkarantaa on siellä silmänkantamattomiin, eikä luontoa ole pilattu hotelleilla tai kaupustelijoilla. Vattajan rannan sanotaan olevan ainutlaatuinen ei vain Suomessa, vaan myös koko Euroopassa. Osa rannasta on ajoittain puolustusvoimien harjoituskäytössä, mikä rajoittaa sinne rakentamista. Rannan tuntumassa on Ohtakarin saari ja kalastajakylä. Sieltä haemme yleensä kioskilta jäätelöt, sillä saareen pääsee kävelemällä. Muuten rantapäivälle kannattaa varata mukaan omat eväät.

A4284D6E-D953-4795-802B-F3B456BB72EB.JPG

KAARLELAN KIRKKO

Kaarlelan kirkko on kotikirkkoni, ja se on yksi Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. Kirkon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta sen vanhimmat osat ovat 1460-luvulta. Kirkon rakennustyötä johti pitäjän kirkkoherra Anders Chydenius. Kirkko on perinteinen ristikirkko, ja sen lattian alle on haudattu aatelinen Simon Daniel Baron. Kun kirkon viereistä mäkeä ajaa ylös, näkee sen seinässä lovin. Se on tullut kansalaissodassa vuonna 1918 kun venäläiset ampuivat kirkkoa kranaatilla. Kirkkoa vartio yksi maan vanhimmista vaivaisukoista.

kaarlelan_kirkko.jpg

HARRBÅDAN KUMMITTELEVA MAJAKKA

Harrbådan vanhalle majakalle pääsee joko retkeilemällä luontopolkua pitkin tai ajamalla autolla. Muistan lapsuudestani monta kummitustarinaa tästä paikasta, joista kerroinkin teille viime kesänä. Luontopolku lähtee Nuorisokeskus Villa Elban parkkipaikalta, ja matkalla voi keräillä vaikka taskut täyteen mustikoita tai puolukoita. Luontopolku on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, mutta siellä voi nähdä myös Krimin sodan aikaiset vallit. Harrbådan suomenkielinen nimi on Harriniemi.

harrboda_uusi.jpg

TOIVOSEN ELÄINPUISTO JA TALONPOJAN MUSEO

Toivosen eläinpuisto ja talonpojan museo on kaikkien lasten lempipaikka. Yleensä käymme siellä useamman kerran kesässä. Puisto sijaitsee 8-tien varressa Kälviällä, joten sinne on helppo löytää. Se on kuin iso vanhanajan kylä jossa lapset pääsevät silittelemään erilaisia kotieläimiä, ja leikkimään. Pari vuotta sitten siellä pidettiin myös Lasten asuntomessut. Me kiertelemme yleensä vähän museorakennuksissa ja katselemme eläimiä. Sitten leikimme eri leikkialueilla kuten leikkikaupassa, leikkimökeissä ja keinuissa. Onpa lapset päässeet jopa kokeilemaan oikealla traktorilla ajoakin. Sitten on aika juoda pulla kahvit Savupirtti-Kaffilassa.

toivosen_elainpuisto.jpg

K.H. RENLUNDIN MUSEON - PEDAGOGIO

K.H. Renlundin museossa ja sen eri rakennuksissa kerrotaan Kokkolan historiasta. Yksi museon rakennuksista on Pedagogio; Suomen vanhin ei-kirkollinen puurakennus joka sijaitsee kaupunkimiljöössä . Se on rakennettu vuonna 1969 koulutaloksi. Sen toinen pääty oli pappien käytössä, ja toisessa päässä oli koulusali sekä opettajan kamari. Pedagogiossa on nykyään esillä kouluhistoriasta kertova näyttely.

pedagogio.jpg

VOHVELIKAHVILA & TAIDELEIPOMO

Samalla kun pistäytyy K.H. Renlundin museossa katsomassa eri näyttelyitä, voi istuskella museopihassa ja nauttia kahvia. Vohvelikahvila on meidän kesäinen vakiopaikka, jossa käymme aina syömässä vohvelit ystävien kanssa. Vohvelikahvilassa myydään myös paikallisten taiteilijoiden käsityönä tehtyjä koruja ja koriste-esineitä.

7CAB8702-0E47-4109-9237-12CCED3513C7.JPG

BARKASSI

Barkassi on englantilainen maihinnousuvene joka saatiin sotasaaliiksi Krimin sodassa, niin sanotussa Halkokarin kahakassa, vuonna 1854. Englannin laivasto ankkuroi tuolloin kaksi höyryfregattia Kokkolaan Trullevin edustalle, ja laski veteen yhdeksän laivavenettä eli barkassia. Kokkolalaiset olivat kuitenkin valmiina englantilaisten tuloon, ja valtasivat yhden barkasseista. Laiva on esillä Suntin varressa Englannin puistossa omassa pienessä vajassaan. Legendan mukaan se ainoa maailmassa oleva englantilaisilta vallattu vene, ja he ovat usein yrittäneet ostaa venettä takaisin. Kokkolalaiset eivät siitä kuitenkaan luovu mistään hinnasta.

enkku_vene.jpg

ROCK’N ROLL DINER

Jos nälkä yllättää, niin tämä ravintola vakuutti meidät viime vuonna niin, että kirjoitin siitä ihan oman postauksensa. Vaikka Rock’n Roll Diner tarjoileekin tyypillistä amerikkalaista ruokaa, kuten hampurilaisia, hot dogeja ja ihania pannukakkuja, ruoka poikkeaa muiden paikkojen ruoasta sillä se on alusta loppuun asti itsetehtyä. Ainakin aina silloin kuin se on mahdollista. Listalta löytyi vaihtoehtoja koko perheelle, ja henkilökunta oli töissä isolla sydämellä.

rokki_diner.jpg

Ensi kesänä kiertelemme taas Suomessa, ja lukisin mielelläni lisää eri kaupungeista, ja niiden nähtävyyksistä. Siksi haluankin tällä postauksella haastaa mukaan bloggaajia kertomaan oman kotikaupunkinsa helmistä. Ja kaikkien kotikaupungithan ei tietenkään sijaitse Suomessa. Se ei haittaa, mielelläni luen muistakin kaupungeista!

OHJEET BLOGIHAASTEESEEN! Kerro omat vinkkisi blogipostauksen muodossa kotikaupungissasi vieraileville. Missä kannattaisi käydä, mitä kannattaisi nähdä tai missä syödä? Omat suosikkisihan voivat olla vaikka paikkoja joista muut eivät vielä tiedäkään! Liitä postauksen loppuun nämä ohjeet ja linkitä lähteeksi tämä Viinilaakson viemää -blogin juttu. Olisi myös kiva saada linkkejä muiden postauksiin kommenttikentässä, niin että minä, ja lukijat löydämme ne helposti.

Haaste muissa blogeissa:

London & Beyond -blogi; 10 parasta asiaa Kuopiossa
HÄTÄLASKU -blogi; Kotikylä on aina kappale kauneinta Suomea - Alahärmä

 

Terveisiä Korvatunturilta - Joulupukin Pajakylä Rovaniemellä

Paula Gaston

Samalla kun viime kesänä kävimme Rovaniemen SantaParkissa, kävimme pikaisesti myös Joulupukinmaassa. Me olemme itseasiassa käyneet Joulupukin Pajakylässä (Santa Claus Village) useampaan otteeseen; kesällä, talvella ja syksylläkin. Joulupukin näkeminenhän on aina yhtä jännittävää. Parhaat kuvat paikasta saa mielestäni kuitenkin talvella kun maa on valkoisena, joten liitin tähänkin talvisia kuvia mukaan. Tulee itsellenikin vähän jouluisempi mieli täällä Kalifornian auringon alla kun katselen lumisia maisemia.

E433BD15-F045-4FC3-9CDF-062DED8495A7.JPG

TREFFIT PUKIN KANSSA

Joulupukin pajakylässä pääasia on tietysti joulupukin tapaaminen. Kesän parasta antia on se, että pukkiakin pääsee tapaamaan ilman jonottamista. Juuri ennen joulua taas, jono pukin pakeille oli KAKSI TUNTIA! Joulupukin tapaaminen Joulupukin Kammarissa ei maksa mitään, mutta jos haluaa siellä otettavat kuvat mukaansa, joutuu niistä maksamaan. Kuvien lisäksi mukana tulee video. Ainakin meidän saamat kuvat olivat varsin laadukkaita ja saimme niistä mukavan muiston kotiin vietäväksi. Toisella kerralla emme sitten kuvia enää ottaneet. Pukin tapaaminen oli ihan miellyttävä kokemus, eikä siellä mitenkään kiirehditty vaikka jonoa olikin. Tai ainakaan meille ei jäänyt sellainen olo. Joululahjatoiveet saatiin siis vietyä perille!

Vauvan ensimmäinen kohtaaminen pukin kanssa. Ei ihan tuorein kuva!

Vauvan ensimmäinen kohtaaminen pukin kanssa. Ei ihan tuorein kuva!

NAPAPIIRIN YLITYS JA PORO-HOMMIA

Joulupukin pajakylä sijaitsee aivan Napapiirin rajalla. Niinpä siellä voi kirjaimellisesti ylittää Napapiirin tai napata vaikka kuvan itse rajaviivan päällä. Amerikkalaiselle miehelleni se tuntui olevan iso juttu! Napapiiriä ja sen pohjoisempia osiahan koettelee talvella kaamos, eli aika jolloin aurinko ei nouse lainkaan horisontin yli. Aikamoinen shokki viime kertainen talvinen vierailumme Lappiin olikin, sillä jet lag ei tuntunut menevän ohi millään. Kalifornian aurinkoon tottuneelle kaamos iski kyllä aivan täysillä. Olisin halunnut vain nukkua koko Lapin matkamme ajan!

Kun Napapiiri on ylitetty, kannattaa suunnata Joulupukin pajan rakennusten taakse katsomaan poroja. Ensimmäisellä vierailullamme pääsimme silittämään aitauksen sisälle yhtä poroa ja nappaamaan yhteiskuvan sen kanssa. Lapset olivat tietenkin innoissaan!

artic_circle.jpg

JOULUPUKIN PÄÄPOSTI JA OSTOKSET

Joulukuu on Joulupukin pajakylässä melkoista vilskettä. Kaupat ovat täynnä matkailijoita ja joka puolella kuuluu erilaisia kieliä. Yksi kiireisimmistä paikoista on myös Joulupukin pääposti, jossa voi käydä kirjoittamassa tutuille kortit, ja laittaa ne postiin. Pukin postilla on omat erityiset postimerkit ja postileima. Mekin lähetimme pari korttia Amerikan perheelle. Hehän uskovat, että pukki asuu Pohjoisnavalla, pitihän meidän korjata tämä aukko heidän sivistyksessään.

Joulupukin maassa on monta erilaista kauppaa, joista saa matkamuistoja, sekä erittäin suppealla valikoimalla varustettu päivittäistavarakauppa. Itse tykkään hypistellä kaikenlaisia Lapin esineitä ja poron taljoja, ja aina sieltä on jotakin kotiin viemisiksi lähtenytkin. Jos jatkaa matkaa pohjoisemmaksi tai käy muuten Rovaniemellä, kannattaa katsella matkamuistoja jo matkan varrelta, sillä Joulupukin maassa on hinnat ovat kyllä pilvissä. Sama koskee ruokaa. Ruoka on tietenkin todella kallista eivätkä ruokapaikat ole ainakaan minua vakuuttaneet.

0C21C130-FD95-4EC4-A80F-156E5641506E.JPG

YÖ JOULUPUKIN PAJAKYLLÄSSÄ

Rovaniemelle on viime vuosina noussut paljon kivoja hotelleja ja erikoisempiakin majoitusmuotoja. Viime kesänä emme yöpyneet Rovaniemellä mutta edellisellä kerralla jäimme Joulupukin lomakylään yöksi. Se on käytännössä ihan Joulupukinmaan takana ja ihan kävelymatkan päässä. Meitä oli liikkeellä kaksi perhettä ja varasimme kaksi huonetta. Lomakylän huoneet ovat kuin pieniä paritaloja tai mökkejä, joten olimme vierekkäisissä mökeissä ystäväperheen kanssa. Jokaisessa huoneessa on oma sauna. Alueelta löytyy myös muunlaista majoitusta. Revontulia käytiin kyttäilemässä pitkin yötä, mutta edelleenkään niitä ei näkynyt. Mieheni on vahvasti sitä mieltä, että revontulet eivät ole oikeita koska ne eivät koskaan näyttäydy hänen Suomen matkoillaan.. ha ha!

Vierailu Joulupukin Pajakylään on varsinkin lapsille aina ikimuistoinen. SantaPark ja Joulupukinmaa ovat itseasiassa ihan lähellä toisiaan, joten visiitit on helppo yhdistää toisiinsa. Molemmat ovat oikein mukavia paikkoja käväistä vaikkakin jälkimmäinen ehkä piakkoin tarvitsisi vähän kohennusta. Päivästämme SantaParkissa voit lukea täältä.


*** *** ***

Näillä tunnelmilla on hyvä toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua! Me hyppäämme huomenna autoon ja hurautamme Etelä-Kaliforniaan joulun viettoon, eli siltä reissulta juttuja tulossa sitten myöhemmin. Joulun jälkeen on hyvä kurkata jo vähän ensi vuoteenkin.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

Joulun tunnelmaan Rovaniemen SantaParkissa

Paula Gaston

Nyt on aika tässäkin blogissa siirtyä vähän jouluisempiin tunnelmiin. Viime kesänä vierailimme jälleen kerran Rovaniemellä ja kävimme moikkaamassa myös joulupukkia. Ihan ensimmäistä kertaa SantaParkissa. Ja olihan se elämys! Mielestäni paikka oli pieni pala Amerikkaa Suomessa. Hyvin tehty, loppuun asti mietitty ja viihdyttävä! Vähän kalliimman puoleinen pääsylippu oli ihan sen arvoinen, ja lähtisin SantaParkiin joskus uudestaankin jos mahdollisuus tulee.

SantaPark sijaitsee peruskallioon louhitussa luolassa, 50 syvällä metriä maan alla, ja sisään kävellään dramaattisesti pitkää käytävää pitkin. Käytävän seinillä juoksentelee valoista heijastettuja tonttuja ja erilaiset äänet kaikuvat luolan seinistä. Sisäänkäynti on itse asiassa vähän jännittävä, ellei jopa pelottavakin perheen pienimmille. Mutta perille mekin päästiin, ja saimme rannekkeetkin ostettua. SantaPark on avattu vuonna 1998, ja se on avoinna kesäisin kesäkuusta elokuun alkuviikoille, ja talvisin marraskuusta tammikuun alkuun. Joulun taika on silti läsnä, vieraileepa paikalla kesällä tai talvella. Viileässä luolassa kesän helteet nimittäin unohtuivat hetkessä, ja pääsimme nopeasti lomatunnelmaan.

Sisäänkäynti

Sisäänkäynti

santapark_luola.jpg

JOULUNTAIKA SHOW JA TONTTUKOULU

Lippuluukulla viimeistään kannattaa varmistaa päivän ohjelmien aikataulut, että tietää mihin aikaan mitäkin tapahtuu. Me satuimme paikalle juuri kun tontut aloittelivat Jouluntaika -esitystään salissa, joten jäimme heti sitä katsomaan. Show oli oikein hauska ja viihdyttävä. Melkoisia akrobaatteja näyttivät olevan nämä tontut! Shown jälkeen tontut jäivät lavan eteen moikkaamaan lapsia, ja heidän kanssa sai ottaa kuvia. Kovin olivat kansainvälisiä tonttuja kun suomenkieli oli heillä unohtunut, mutta onneksi meidän Kalifornian koululainen vaihtoi sujuvasti kielen englanniksi.

854D08E0-B614-416F-9CC7-FD822356B744.JPG
8DA3D151-6263-442D-9748-FC514741572E.JPG
08FECE3B-7C00-49C4-AF86-53441CA0083F.JPG

Heti esityksen jälkeen kuulutettiin Tonttukoulun alkamisesta, ja mekin suuntasimme koulun ovelle odottelemaan sisäänpääsyä. Tonttukoulu oli varsin ihastuttava, ja kestikin itseasiassa aika kauan. Lapsilla näytti silti olevan hauskaa. Koulua piti kaksi tonttua, ja se pidettiin sekä suomeksi, että englanniksi. Tontut kertoivat vähän tonttujen elämästä ja siitä mitä he tekevät, sitten laulettiin ja lopuksi vielä kaikille jaettiin todistukset tonttulakkien kera. Ilmeisesti minäkin pääsin Tonttukoulun läpi kun sain ihan oman todistuksen!

Tonttukoulu

Tonttukoulu

TUPLASTI SATUJUNAILEMASSA

SantaParkin ainoa varsinainen ride on Satujuna. Junan kyydissä pääsee lumiseen metsään katsomaan metsän asukkaita, ja pääsee kierrokselle tonttujen pajalle. Junamatka ei ole kovin pitkä ja sopii hyvin myös pienemmille lapsille. Koska junaan ei meidän vierailun aikana ollut juurikaan jonoja, me kävimme ajelulla kahdesti. Satujuna muistutti minua oikeastaan Disneylandin rideista, jotka ovat aina huippuunsa vietyjä. Olisipa junamatkat aina näin leppoisia!

4322D42C-144B-4F01-BF8A-3FF49B927D5D.JPG

NAPAPIIRIN ALITUS, JÄÄPRINSESSA JA JOULUPUKKI

SantaParkin sanotaan olevan ainoa paikka maailmassa jossa voi Napapiirin rajan ylittämiseen sijaan alittaa Napapiirin. Sitten voikin käydä palelemassa Jääprinsessan huoneessa. Ovella saa päälleen valkoisen pitkän takin, ja se tuli ainakin meillä tarpeeseen sillä olimme ihan kesähepeneissä. Jäähuoneessa on erilaisia jääveistoksia ja jääbaari. Kovin kauaa emme tarenneet huoneessa olla, ja kovin pimeääkin siellä oli valokuvia ajatellen. Jääprinsessa oli kuitenkin paikalla ja jutteli meidän kanssa tovin.

Sen jälkeen siirryimme tapaamaan paikan päähenkilöä, eli tietenkin Joulupukkia. Hän istuskeli pajassansa, ja odotteli lapsia käymään. Joulupukin tapaaminen on tietenkin aina yhtä jännää, ja lapset saivat esittää jo joululahjatoiveita keskellä kesää. Pukki lupasi tulla käymään Kaliforniassa asti! Pääsimme pukin kanssa odotetusti kuvaankin mutta emme tällä kertaa ostaneet myynnissä olevaa kuvapakettia. Pukki ei kuitenkaan pistänyt pahakseen vaikka napsimme itsekin muutaman kuvan.

05A15779-BD36-4F90-ABAB-FB3DA039797D.JPG
Jääprinsessa

Jääprinsessa

Muuten vaan jäässä oleva rinsessa

Muuten vaan jäässä oleva rinsessa

C4965D29-FFCA-4A88-BEC5-B4937C7C1B1A.JPG

Viimeisenä aktiviteettina kävimme askartelemassa. Äidin sydäntä lämmitti nähdä, että jossakin vielä tehdään näinkin perinteistä käsityötä lasten kanssa, eikä ihan kaikkea ole korvattu videopeleillä. Puuhariihi olikin yksi harvoja paikkoja koko päivänä, jossa oli vähän tungosta. Maalasimme ensin tonttuja, joita sai sitten oman halunsa mukaan joko naulata pajan seinälle, tai ottaa mukaan kotiin viemisiksi. Sen jälkeen teimme vielä muovaillen eläimiä, joka sekin tuntui olevan suosittua.

AA7F98DD-2A0B-453A-A3E5-326F3B6DC2E3.JPG

Me emme tällä kertaa katsastaneet SantaParkin ruokapuolta, mutta joimme munkkikahvit ja -mehut sen kahvilassa. Vielä sillä aikaa kun me aikuiset istuskelimme, pienempi väki kävi kahvilan yläkerrassa olevassa Angry Birds -aktiviteettipuistossa. Sitten olikin aika sanoa heipat tontuille ja jäädä odottelemaan joulua. Ja niinhän se joulu on taas tullut, nopeampaa kuin osattiin odottaakaan!


Tunnetko vaivaisukot?

Paula Gaston

Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen käsi liikkui ja sitä pystyi kättelemään. Lapsesta se oli tietenkin todella hauskaa ja erikoista. Saimme usein pudottaa vaivaisukon sen sisään rahaa. Vaikka itse olen kotoisin Pohjanmaalta, en ollenkaan tiennyt, ettei näitä ukkoja ole kaikkialla, vaan ne ovat nimenomaan Pohjanmaalainen erikoisuus.

Nyt kun kesän aikana kävimme useammassa kirkossa vierailulla, kiinnitin huomiota, ettei niistä yhdessäkään ollut vaivaisukkoa ovella, sillä olimme Etelä-Suomessa. Syy vaivaisukkojen keksittymään juuri Pohjanmaalla löytyy historiasta. Pohjanmaalla on aina ollut paljon laivojen ja veneiden rakentajia, jotka ovat taitavia puunveistäjiä. Ennen myös laivojen keuloihin tavattiin tehdä jonkunlaisia hahmoja. Vaivaisukkojen historia kokonaisuudessaan lienee alkanut uhritukeista, joita oli käytössä vuodesta 1343 alkaen. Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia. 1500-luvulla uhritukit kiellettiin, mutta Kuningatar Kristiinan käskystä uhritukit otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1649. Niitä asetettiin julkisiin tiloihin ja jopa teiden varsille. Nykyään Ruotsissa on jäljellä enää vain yhdeksän vaivaisukkoa, kun taas Suomessa niitä on jäljellä noin 140. Niistä käytössä on edelleen noin 108 ukkoa. Yksi vaivaisakkakin Suomessa on, Soinin kirkossa. Vaivaisakkoja on aikojen saatossa ollut tiettävästi kaksi, mutta vain toinen on niistä on enää jäljellä. Vaivaisukot ovat aikojen saatossa kärsineet sekä säävaurioista että ilkivallasta. Monet niistä on myös yritetty ryöstää. Ukkojen tuotto menee kirkon diakoniatyöhön.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Suomen vanhin vaivaisukko löytyy Hauholta (kuvassa yllä). Se on tiettävästi tehty 1690-luvulla, ja se edustaa luultavimmin keskieurooppalaista veistotaidetta, ei suinkaan suomalaista. Tämä ukko on Raamatun tarinan Bartimeus joka sokeana pyysi almuja tien reunalla. Jeesus antoi Bartimeukselle näkökyvyn takaisin. Isovihan aikaan venäläiset kasakat yrittivät päästä sisään Hauhon kirkkoon, mutta epäonnistuttuaan siinä, ryöstivätkin ovella seisseen puisen ukon. Siitä muistona Bartimeuksella on päässä syvä haava joka tuli kasakan iskiessä sitä miekalla.

vaivaisukko3.jpg

Oman kotikirkkoni; Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon vanhempi vaivaisukko (kuvassa yllä) on yksi Suomen vanhimpia ukkoja. Veistos on peräisin vuodelta 1784 ja sen on tehnyt talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Ukon rinnalla on ollut aikoinaan kyltti joka kannustaa anteliaisuuteen, mutta se on ajan saatossa haalistunut pois. Vuonna 1846 Kaarlelan vaivaisukkoon murtauduttiin ja sitä turmeltiin pahasti, jonka seurauksena veistos siirrettiin kirkon eteiseen suojaan ja ulos tilattiin uusi ukko. Tuo uudempi ukko on piirtynyt hyvin mieleeni, sillä kuljimme kirkon ohi lähes päivittäin.

vaivaisukko2.jpg
vaivaisukko4.jpg

Me pääsimme näkemään suuren määrän vaivaisukkoja Kerimäen kirkossa olleessa näyttelyssä vuonna 2013. Muutoin olemme bongailleet niitä lomamatkoilla käydyissä kirkoissa. Monella vaivaisukolla on varsin kiehtova historia ja ne ovat nähneet elämässään kaikenlaista. Jos kirkolla käydessä näkee vaivaisukon, kannattaa kysyä tai vaikka lukea netistä sen historia. Yllättävän moni niistä on tullut ryöstetyksi tai kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä. Ukoista on myös jossain vaiheessa yritetty saada UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Itseäni niiden tarinat kiehtovat kovasti, eivätkä enää tunnu pelkästään vain sellaisilta puu-ukkeleilta kuten lapsena.

Oletko bongaillut vaivaisukkoja jossain?

5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

Paula Gaston

Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme vierailleet erilaisissa kirkoissa eri puolella maata. Olen ollut vähän yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoisia paikkoja suomalaiset kirkot oikeastaan ovat olleetkin, ja kuinka paljon historiaa niiden takana on. Ja kuinka upeita monet näistä kirkoista ovatkaan! Olen selvästi aliarvioinut kotimaatani aiemmin. Eihän siellä toki mitään Sacre-Coeur:ja ole, mutta omalla, suomalaisella tavallaan olemme nähneet tosi hienoja rakennuksia!

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Kun mietin omalla kohdallani, että mikä Suomen kirkoista on jäänyt parhaiten mieleen, niin se on ehdottomasti Petäjäveden vanha kirkko. Kiitos vaan hyville ystävillemme Jyväskylästä, jotka alunperin veivät meidät tutustumaan tähän paikkaan. Vaikkei kirkko ole mikään jättimäisen suuri, se vaan jotenkin huokuu historiaa ja jollakin tavalla lumoaa. Narisevat lattialankut ja koristeelliset seinämaalaukset vievät mukanaan johonkin ihan toiseen maailmaan. Tämä puukirkko on rakennettu vuosina 1763-64, ja sen vieressä on sekä vanha hautausmaa, että kirkolle myöhemmin rakennettu kellotapuli. Se on skandinaavisen hirsirakentamisen taidonnäyte, ja yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta.

petajaveden_kirkko.jpg
petajaveden_kirkko_kaytava.jpg

Kuten kuvista on nähtävissä, vierailustamme Petäveden vanhaan kirkkoon on jo jokunen vuosi, sillä vanhempi neitimmekin oli tuolloin vielä varsin pieni. Historiafriikki mieheni sai todella kiksit tästä vanhasta kirkosta ja tarinoista joita opas meille kertoi.

petajaveden_kirkko_paula.jpg
petajaveden_kirkko_katto.jpg

KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen kirkko ei hurmannut minua kauneudellaan, mutta se oli kokonaisuudessaan aika vaikuttava vierailukohde. Kirkon sanotaan olevan maailman suurin puukirkko. Ja isoltahan se kirkkotila tuntuikin siellä kävellessä muiden turistien seassa. Se on rakennettu vuonna 1847 ja on niin sanottu kaksoisristikirkko. Kirkon kokoa on selitelty eri virhein; esimerkiksi kyynärän ja metrin sekoontumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todennäköisesti kirkkoherra kuitenkin vain ajattelin, että puolet pitäjän asukkaista pitää mahtua kirkkosaliin kerrallaan. Kerimäellä asui tuolloin 12 000 ihmistä, ja kirkkoon mahtuu nyt 4000-5000 ihmistä. Istumapaikkoja on 3300.

kerimaen_kirkko.jpg
kerimaen_kirkko_sisa.jpg

Käydessämme Kerimäen kirkossa jokunen vuosi sitten, siellä oli meneillään vaivaisukkojen näyttely. Pääsimme kiipeämään myös kirkon vieressä olevaan kellotapuliin.

TEMPPELIAUKION KIRKKO

Kävimme Temppeliaukion kirkossa Helsingissä tänä kesänä kun kiertelimme Suomea ympäriinsä. Vuonna 1961 pidetyn arkkitehtikilpailun voittajien; Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelman kirkon erikoisuutena on se, että se on louhittu kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa tulee kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. Se on myös yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

temppeliaukio_ulkoa.jpg
temppeliaukion_kirkko.jpg

MIKAELINKIRKKO

Mikaelinkirkkoon Turussa eksyimme tänä kesänä ihan hetken mielijohteesta. Ajoimme sen ohi ja koska meillä oli aikaa, päätimme pistäytyä sisällä. Ja siis vau! Haukoin hetken henkeäni sillä en osannut odottaa näin upeaa näkyä. Kirkko on rakennettu 1899-1905, ja se edustaa uusgotiikkaa ja jugend -tyyliä. Kirkon rakentamisen taustalla on kiehtova tarina, sillä sen arkkitehti Lars Sonck oli vain 24-vuotias opiskelija voittaessaan arkkitehtikilpailun. Hänen suunnitelmansa peittosi monien kokeneiden arkkitehtien suunnitelmat, mukaan lukien Sonckin oman opettajan kilpailutyön. Vanhemmat arkkitehdit tuohtuivat voitosta, ja jopa hänen erottamistaan koulusta suunniteltiin. Vaikka Mikaelinkirkko on varsin upea ilmestys, Sonck itse ei jälkeenpäin ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaansa vaan teetti useita muutoksia kirkkoon. Jälkeenpäin hän ei koskaan halunnut käydä lähelläkään Mikaelinkirkkoa.

mikaelinkirkko_ulko.jpg
mikaelinkirkko_sisa.jpg

MUSTASAAREN KIRKKO

Mustasaaren kirkkoon eksyimme parisen vuotta sitten kun olin ystäväni luona vierailulla Vaasassa. Silloin toiveenani oli päästä näkemään Vanha Vaasa, ja siinä samalla menimme sisään kirkkoonkin. Kirkko on rakennettu vuonna 1786, ja se on alunperin tehty Vaasan hovioikeuden rakennukseksi. Se on yksi harvoista rakennuksista joka selvisi Vanhan Vaasan palosta vuonna 1852. Palon jälkeen Vaasan kaupunki siirrettiin rannikon suuntaan, jonne hovioikeuskin samalla muutti. Vanha rakennus muutettiin kirkoksi vuosina 1862-63.

mustasaaren_kirkko.jpg
mustasaaren_kirkko_alttari.jpg

Arvatenkin tämä upean lehmuskujan päässä oleva kirkko on suosittu vihkikirkko, ja käytössä tiuhaan kesäviikonloppuisin. Meidän vierailun aikana ulkona oli juuri meneillään hääkuvaus, ja kirkkoon astuessamme alkoivat urut yhtäkkiä soimaan, sillä kanttori harjoitteli tuleviin häihin häämarssia. Kyllä ihan liikutuimme sitä kuunnellessa ja silmäkulmiakin jouduimme vähän pyyhkimään. On se sen verran vaikuttava tilanne ihan tyhjässä kirkossa.

Kirkot ovat mielenkiintoisia vierailukohteita, ja vielä enemmän niistä saa irti, jos paikalla sattuu oleman opas tai lukee vähän etukäteen kirkon historiasta. Monella kirkolla on ollut varsin värikkäitä tapahtumia, ja kirkkomaille on usein haudattuna merkittäviä henkilöitä. Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa kesälomamatkoilla eri paikkakuntien kirkoissa!

Onko joku Suomen kirkoista jäänyt erityisesti sinun mieleesi?