Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Suomen road trip

Vierailu unissakävelijä Herra Hakkaraisen taloon

Paula Gaston

Viimeistä viedään! Suomen road trippimme viimeinen pysähdys oli Herra Hakkaraisen talo. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja sieltä Naantalin Kylpylään ja Muumimaailmaan. Siinä lomassa ehdimme myös käväistä Kaarinassakin linnan raunioilla. Sitten oli aika palata kesäkotiimme Kokkolaan.

Kotimatkamme alkoi. Olimme kiertäneet melkoisen palan Suomea, ja illalla olimme suunnitelleet olevamme Kokkolassa vanhempieni luona. Yleensä ajelen Turusta Kokkolaan rantatietä pitkin, mutta nyt olin saanut vinkin ystävältä, että jos ajaisimme Sastamalan kautta, voisimme piipahtaa samalla Herra Hakkaraisen talossa. Matkakin oli yhtä pitkä molemmilla reiteillä. Sinne siis!

Matka Sastamalaan meni rattoisasti sillä pienin nukkui takapenkillä, ja maisematkin olivat kaikille meille ihan uusia. En tosiaan muista koskaan ajaneeni tätä reittiä. Tiet toki ovat pienempiä tällä reitillä mutta eipähän ainakaan näkynyt poliisien nopeuskameroita. Ei sillä, että olisimme kovia kaahailemaan, mutta kamerat näyttävät luoneen ihan uuden ilmiön jossa jarrut lyödään pohjaan kun laatikko on näköpiirissä. Takana ajavankin pitää oikeasti aika valppaana. Ja luin itse asiassa ihan vasta tutkimuksen jossa todettiin, etteivät nopeuskamerat nosta liikenneturvallisuutta. No, se on tietenkin asia erikseen... Herra Hakkaraisen talo siis löydettiin piskuisen Sastamalan keskustasta. 

 

KIRJOJA, KIRJOJA... JA LOUNAALLA PUKSTAAVISSA

Koska oli jo lounasaika, nälkä kurni kaikkien vatsassa. Ystäväni oli vinkannut minulle myös viereisestä rakennuksesta löytyvästä ravintolasta; Kahvila Pukstaavista. Sieltä saa kahvilatuotteiden lisäksi myös lounasta noutopöydästä josta tykkäsimme kovasti. Reissun päällä tulee syötyä usein kaikenlaista moskaa, joten oli kiva välillä saada kotiruoka -tyyppistä ruokaakin.

Samassa rakennuksessa toimii myös Suomalaisen kirjan museo. Sastamala esittäytyykin eräänlaisena Suomen kirjapääkaupunkina. Museon päänäyttely kertoo kirjojen historiasta nykypäivään, ja tarjolla on myös vaihtuvia pienempiä näyttelyitä. Itse rakennus on myös hauskasti sisustettu. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa tutustua museoon sen tarkemmin sillä tiedossa oli jo, että emme ehdi montaa tuntia Sastamalassa viettämään. Kiirehdimme siis Herra Hakkaraisen luo.

MAURI KUNNAS JA HERRA HAKKARAISEN TALO

Herra Hakkarainenhan on Mauri Kunnaksen lastenkirjojen hahmo, joka on tunnettu unissakävelemisestään. Hahmo on ollut piilotettuna Kunnaksen kirjojen sivuille vuodesta 1984. Yleensä Herra Hakkarainen löytyy jostakin jännästä paikasta sivulta, ja lapset saavat unissakävelijää oikein etsimällä etsiä. Meidän perheessä siitä on ainakin tullut yksi Mauri Kunnaksen kirjojen vetonaulasta. Mauri Kunnaksen kirjojen muita hahmoja ovat muun muassa Koiramäen lapset, ja onhan hän käsikirjoittanut ja piirtänyt myös Aku Ankkan sarjakuviakin.

Idea Herra Hakkaraisen taloon syntyi, kun ihmiset jatkuvasti kyselivät kaupungilta, että miksi Mauri Kunnas ei näy millään tavalla katukuvassa. Kunnashan on kotoisin Vammalasta johon Sastamalakin kuuluu. Myös Mauri Kunnas innostui ajatuksesta ja on ollut mukana suunnittelemassa Herra Hakkaraisen taloa. Talo on avattu vuonna 2003.

herra_hakkaraisen_talo.jpg

AVARUUDESTA AUTOILEMAAN

Satuimmekin paikalle hyvään aikaan, sillä Herra Hakkarainen oli juuri unissakävelemässä talosta ulos. Ehdimme siis näkemään itse päähenkilönkin tällä reissulla. Ennen vierailua kannattaa kurkata talon nettisivuilta mihin aikaan itse Herra Hakkarainen on paikalla.

herra_hakkarainen.jpg

Sisälle mennessä vastassa on heti isohko myymälä; Ihanien tavaroiden kauppa, josta löytyy kaikenlaista mukavaa kirjoista koriste-esineisiin. Suurin osa tuotteista liittyy Mauri Kunnaksen kirjojen hahmoihin, joten tämä olisi oiva paikka lahjojen ostoon jos tulossa on juhlapäiviä. Kassalla myydään sitten myös rannekkeita taloon sisälle, ja myyjät pitävät alussa pienen opastuksen mitä talosta löytyy ja miten siellä toimitaan. Lähdimme siis tutkimaan paikkoja.

Huoneet talossa oli sisustettu eri teemoin. Heti alussa oli Herra Hakkaraisen oma koti, sekä Kuningas Artturin sali, jossa voi leikkiä ritaria. Niiden perällä oli  vanhanajan kaupunki joka oli sisustettu Koiramäen tyyliin. Kaupungissa on muun muassa sekatavarakauppa, suutarin verstas ja kellosepän paja. Erilaisia asujakin löytyi, joten lapset pystyivät pukeutua roolihahmoihin. Tässä huoneessa meidän lemppariksi nousi ehdottomasti nukketeatteri. 

hakkarainen_apteekki.jpg

Jatkaessamme matkaa tulimme Kaikkien aikojen avaruus -huoneeseen. Minulla on tunne, että tämä on koko Herra Hakkaraisen talon suosituin huone. Pimeä ja pehmeä huone näyttää oikeasti avaruudelta, ja oli pakko vähän itsekin käydä kurkkaamassa miltä avaruussukkulassa sisällä näyttää. Tästä huoneesta oli vaikea saada lapsia pois. Toinen hitti oli takapihalla oleva autopiha. Polkuautoja oli kahden kokoisia, ja auton voi ajaa välillä pesulaan, tunneliin tai voi käydä vaikka poliisilaitoksella. Onneksi ei ollut kovasti ruuhkaa... ha ha!

Kaikkien aikojen avaruus

Kaikkien aikojen avaruus

Autopiha

Autopiha

hakkarainen_autopesu.jpg

Herra Hakkaraisen talo osoittautui oikein kivaksi välietapiksi. Se ei ole kooltaan liian iso, mutta lapsethan toki saavat aikaa kulumaan pienemmissäkin paikoissa. Kaikki talossa oleva on tekemistä lapsille, eli mikään näyttely tai museo Herra Hakkaraisen talo ei ole. Tykkäsimme kyllä, että tämä oli oikein pysähtymisen arvoinen paikka!

Pikavisiitti Naantalin Kylpylään

Paula Gaston

Suomen road trippimme pääsi viimeiseen etappiinsa kun siirryimme Turusta Naantaliin. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja nyt sitten Naantaliin.

*Yhteistyössä Naantali Spa Hotel - Naantalin Kylpylä

Naantalissa pääkohteena meillä oli yllätys yllätys... Muumimaailma! Naantali on ihana kesäkaupunki, ja siellä tietysti viihtyisi muutenkin, mutta nyt vihdoin pikkuneidin monivuotinen odotus palkittiin. Majoituimme Naantalin Kylpylään, joka itsessäänkin on jo yhdenlainen ohjelmanumero. Kannattaa varata reilusti aikaa myös itse kylpylässä oloon vaikka olisikin ohikulkumatkalla. Meillä päin tällaista kompleksia kutsutaan nimellä "resort", ja ajatus on, että tästä paikasta löytyy kaikki mitä lomalla tarvitset. Sieltä ei siis tarvitse poistua välillä minnekään. Ymmärrettävästi asiakkaina on kuitenkin paljon sellaisia lapsiperheitä, jotka ovat Muumimaailmaan menossa, mutta me ainakin olisimme voineet hyvinkin viipyä kylpylässä pidempäänkin. 

naantali_kylpyla.jpg
Kylpylän ostoskatu toi minulle mieleen laivaristeilyt

Kylpylän ostoskatu toi minulle mieleen laivaristeilyt

Lapsille oli tarjolla paljon ohjelmaa ja useampi leikkihuone

Lapsille oli tarjolla paljon ohjelmaa ja useampi leikkihuone

HUONEEN VALTTINA SIISTEYS

Huoneemme sijaitsi kylpylän päärakennuksessa, ja oli todella siisti ja tilava. Konttaavan vauvan kanssa on aina kivaa kun on vähän vapaata lattiapintaa, ja hotellista näkee, että kaikkialla on huoliteltua ja siistiä. Ja olipa mukava olla pitkästä aikaa huoneessa josta oli pääsy parvekkeelle. Hauska pieni yksityiskohta huoneen ovella oli ovikello. Oletteko ikinä nähneet ovikelloa hotellissa? Voitte arvata soitteliko lapsista isompi kelloa joka kerta kun saavuimme huoneeseen. 

naantali_huone.jpg
naantali_ovikello.jpg

Mikäli matkassasi on Muumi -faneja, kannattaa kysellä hotellin Story Teema -huonetta, joka on sisustettu Muumi -tuottein. 

POLSKIMAAN JA SITTEN POREISIIN

Kylpyläosastolle lähdettäessä on majoittujalla se etu, että voi tallustella perille omasta huoneesta kylpytakki päällä. Lapsillekin omat pienet kylpytakit sai noutamalla ne allasosaston infosta. Me emme tällä kertaa ottaneet vauvaa mukaan altaille, vaikka se sallittua olikin. Hän on sen verran pieni vielä, että on täydellisen tyytyväinen kylpyammeessa, eikä meidän kylpijöidenkään tarvinut siten kiirehtiä pois uimasta. Illalla oli äidin vuoro, ja aamulla isän vuoro lähteä uimaan koululaisen kanssa. Ja sitä uinti-intoa on tänä kesänä riittänytkin, sillä lomammekin alkoi uimakoululla. 

Allasosasto on siisti ja selkeä. Itse olin jostain syystä odottanut enemmän paratiisimaista tunnelmaa palmujen ja kasvien lomassa, mutta tässä kylpylässä mieleen tuli enemmän antiikin Kreikan pylväät ja selkeys. Meidän aika meni lähinnä harjoitellessa uimista mutta kävimme toki testaamassa kaikki altaat. Kohokohta lienee allas josta voi uida ulos. Lopuksi on aina kiva käydä poreissa rentoutumassa. Ja sitten alkoikin jo nälkä kurnia vatsassa. 

KYLPYLÄPÄIVÄN ILOINEN YLLÄTTÄJÄ OLIKIN RUOKA

naantali_ruoka.jpg

Yllättäen meidän koko kylpyläkokemuksen kohokohdaksi nousikin syöminen. Illalla suuntasimme nälkäisinä alakerran Tammikellariin, ja kokemus oli yksi mukavimmista tälle kesälle. Asioimme kahden tai kolmen eri tarjoilijan kanssa, ja palvelu oli kertakaikkiaan todella ammattimaista ja ystävällistä. Ruoka oli myös oikein herkullista eikä sitä tarvinut kauaa odotella. Valitsin itse listalta perinteisen Fish & Chipsit mutta mieheni annos voitti kyllä persoonallisella ulkonäöllään. Se sisälsi paahdettuja jättirapuja, simpukoita ja uutta perunaa. Lasten menulla oli valittavana pizzaa johon tyttäremme valitsi yhtenä raaka-aineena kylmäsavulohen. Ja sitä sitten ei kyllä oltu säästelty. Äidinkin oli pakko vähän maistella tuosta pizzasta!

Tammikellarille jouduimme antamaan plussaa myös myöhäisestä aukiolostaan. Se on nimittäin joka päivä auki klo 24 saakka. Meillä ei ollut aikaa pulikoida itse kylpylässä ennen kuin myöhemmin illalla ja tunnetusti uimisen jälkeen kaikilla on aina kova nälkä.

naantali_fishchips.jpg

Muitakin kivoja ravintoloita kylpylästä löytyy. Harkitsimme esimerkiksi Thai -ravintolaan menoa, mutta lapsen ruokapaletin tuntien päädyimme vähemmän mausteiseen ruokaan. Naantalin kylpylän Thai Garden on saanut Select -tunnuksen sen laadukkaasta ja autenttisesta ruoasta. 

Naantalin kylpylän aamiainen oli myös maittava ja järjestetty hyvin, ja se tarjoiltiin Le Soleil -ravintolassa. Nautimme siitä, että tilaa oli paljon ja ravintolasali oli siisti, vaikka varmasti aamu oli kiireinen. Tilalla en tarkoita nyt tyhjiä pöytiä, vaan sitä, että salissa oli väljää eikä tarvinut törmäillä muiden syöjien kanssa. Pääsimme kylläisinä pakkaamaan laukkuja kotimatkaa varten. 

 

Oletko käynyt Naantalin kylpylässä tai mikä on kylpyläsuosikkisi?

 

Ihan Foodiena Turussa - Turku Food Walk

Paula Gaston

Seuraavaksi road trippimme vei meidät Turkuun. Olimme ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa.

*Yhteistyössä Visit Turku

Meille on tullut tavaksi tutustua uusiin paikkoihin aina kävellen, sillä pääsemme siinä jotenkin lähemmäksi paikallista elämää ja koemme, että näemme enemmän. Turku ei ole meille ihan täysin vieras kohde, mutta sen ravintolamaailma on jäänyt visiiteillämme vähän taka-alalle. Nyt oli aika korjata tämäkin tilanne kun saimme Visit Turulta käyttöömme Food Walk -kortit. Mikäs sen mukavampaa kuin käveleskellä Aurajoen rantaa etsien uusia makuelämyksiä ja nauttia auringonpaisteesta. 

turku_walk.jpg

Turku Food Walk on Visit Turun myymä kortti makujen maailmaan. Kortti on voimassa kolme päivää ensimmäisestä ravintolavierailusta, ja kortin haltija voi valita kymmenestä osallistuvasta ravintolasta viisi, joissa käy syömässä. Eri ravintolat tarjoavat erilaisia ruokia, eli jossakin voi käydä alkupalalla, toisessa pääruolla ja niin edelleen. Aika kiva idea ja tapa tutustua uusiin paikkoihin lyhyessä ajassa! Kortin hinta on 44€. Juomat eivät kuulu hintaan. 

Panimoravintola Koulu tarjoaa Food Walk korttilaisille talon makkaralautasen lisukkeineen

Panimoravintola Koulu tarjoaa Food Walk korttilaisille talon makkaralautasen lisukkeineen

Pulled Pork Burger Grill It! Marinassa

Pulled Pork Burger Grill It! Marinassa

Ravintolat ovat mukavasti kävelymatkan päässä toisistaan, eli Turkua ei tarvitse suhata autolla ristiin rastiin. Oli oikeastaan mukava sulatella vähän edellistä ruokaa ennen kuin hyppäsi seuraavan paikan pöytään, ja välissä saatoimme käväistä kurkkaamassa paikalliseen kirkkoon tai museoon. Me jaoimme visiitit useammalle päivälle ja mahdollisimman erilaisiin ravintoloihin. Mukana on vähän kaikkea fine diningista pub -tyyppiseen ruokaan ja kahvilaan. Edellisellä kerralla Turussa käydessä miehelleni jäi mieleen Cafe Art:n täydelliset korvapuustit, joten yhtenä aamuna kävimme aamukahvilla ennen päivän rientoja. 

Cafe Art; Korvapuustin sijasta tällä kertaa mango-suklaakakku

Cafe Art; Korvapuustin sijasta tällä kertaa mango-suklaakakku

Konsepti on hyvä myös siinä mielessä, että usein mietin kuinka haluaisin käydä tutustumassa useaan eri ravintolaan samalla matkalla mutta aika ei vaan riitä. Normaalistihan siis ravintolassa syödään kokonainen ateriakokonaisuus, mutta Food Walkin avulla sen voi jakaa useaan eri paikkaan. Kannattaa etukäteen tutustua kortissa oleviin ravintoloihin ja heidän tarjoamiin ruokiin, taatusti herahtaa vesi kielelle!

Kallion sisällä oleva Temppeliaukion kirkko Helsingissä

Paula Gaston

Vihdoin viimein pääsin käymään tässä turistien kansoittamassa kirkossa. Vaikkei Temppeliaukion aukion kirkko ole mikään kovin iso, se on silti arkkitehtuurisesti merkittävä ja mielenkiintoinen paikka vierailla. Se olikin Suomen road trippimme ainoa nähtävyys Helsingissä jossa kävimme.   

Suomen rundillamme olimme ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle, jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, sekä vietimme päivän Porvoossa. Oli aika palata pitkästä aikaa Helsinkiin, ja mikäs siellä oli ollessa, majoituimme nimittäin Radisson Blu Aleksanterin kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa.

Temppeliaukion kirkko oli aivan kävelymatkan päässä hotelliltamme, joten suuntasimme sinne vähän ennen sen sulkeutumisaikaa. Kirkon historia on varsin erikoinen. Tämä kallioinen paikka varattiin kirkon paikaksi jo vuonna 1906. Varsinaiset rakennustyöt kuitenkin alkoivat vasta paljon paljon myöhemmin, kolmen erillisen arkkitehtikilpailun jälkeen. Ensimmäinen arkkitehtikilpailu päättyi vuonna 1933 tuloksettomana, sillä kilpailulautakunta ei halunnut toteuttaa yhtäkään ehdotusta. Vuonna 1936 järjestettiin uusi arkkitehtikilpailu jonka pohjalta kirkon louhiminen aloitettiin vuonna 1939. Projekti kuitenkin keskeytyi jo alkutekijöihinsä talvisodan vuoksi. Sotien jälkeen kyseisen kirkon rakentamisesta päätettiin luopua. 

Kirkon edessä olevat betoniesteet tuotiin sinne kesällä 2017 kun oli epäilys, että kirkkoon suunniteltiin terrori-iskua

Kirkon edessä olevat betoniesteet tuotiin sinne kesällä 2017 kun oli epäilys, että kirkkoon suunniteltiin terrori-iskua

Vuonna 1961 julistettiin kolmannen arkkitehtikilpailun voittaja, ja kirkon uudelleen rakentaminen päätettiin aloittaa. Kilpailun voitti veljesten, Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelma, jossa kirkko louhittaisiin kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa kirkkoon saadaan kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. 

Temppeliaukion kirkko

Temppeliaukion kirkko

temppeliaukio_kynttila.jpg
temppeli_parvella.jpg

Nykyään kirkko on Suomen merkittävin arkkitehtuurinen nähtävyys ja yksi Helsingin suosituimmista turistien käymistä paikoista. Meidänkin käyntimmekin aikana, suurin osa vierailijoista tuntui olevan ulkomaalaisia. Monet istuivat penkeissä hiljentyen, mutta sitten oli niitäkin matkailijoita, jotka ryntäsivät alttarille asti selfie -tikkuineen. Sitten poseerattiin piittaamatta muista, kaikkien edessä, vaihdelleen kuvattavien kokoonpanoa. Jotain rajaa kirkossa vierailuunkin toivoisi, vaikka tavat eri kulttuureissa toki ovat erilaisia. Temppeliaukion kirkossa vieraillessa voi käydä sekä kirkkosalissa että parvella. 

Pääsyliput kirkkoon ovat 3€, alle 18-vuotiaat pääsevät sisään veloituksetta. 

 

Yö Remu Aaltosen Rock'n Rose Roomissa - Radisson Blu Aleksanteri

Paula Gaston


*Hotelliyön tarjosi Radisson Blu Aleksanteri.
Kuten aina, kaikki mielipiteet ovat omiani.


Suomen rundimme jatkui seuraavaksi Helsinkiin. Olimme ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Oli aika palata pitkästä aikaa Helsinkiin, ja mikäs siellä oli ollessa, majoituimme nimittäin Radisson Blu Aleksanterin kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa.

REMU AALTOSEN SUUNNITTELEMA ROCK'N ROSE ROOM

Kävelemme hotellin aulasta hämyiseen kellarikerrokseen. Ihan käytävän perällä erään huoneen ovessa lukee isoin kirjaimin; Rock'n Rose Room. Ja ei kun sisään. Huone on tunnelmaltaan vähintääkin yhtä hämyinen ja tumma kuin käytäväkin. Sen viinipunaisia seiniä koristaa kullan väriset seinälistat ja väliverhoissa on mustaa samettia. Sikarisohvat houkuttelevat istumaan heti huoneeseen päästyä. Ja sitten on tietenkin se kaiken keskipiste; aito Elvis-flipperi. Pakkohan sitä on ihan heti kokeilla! Ja myöhemmin vielä uudestaankin. Seinillä on Remu Aaltosen vanhoja kitaroita ja kopioita Remun kultalevyistä, ja niitä ruusuja tietenkin. Huone on kyllä kieltämättä makea! Itse uppoudun lukemaan vieraskirjaa sillä aikaa kun muu perhe hakkaa flipperi -konetta. Milloinkahan maltamme purkaa laukut?

D7C9B953-F872-4F25-8ADD-7B778DA07815.JPG
4F2C5C17-D42E-446E-92FE-3B1D97CB2DA2.JPG

Rock'n Rose Room on muusikko Remu Aaltosen suunnittelema teemahuone. Remuhan on tullut suurimmalle osalle meistä tutuksi Hurriganes yhtyeestään. Huoneen suunnittelussa hänellä oli täysin vapaat kädet, ja huoneen tuotosta osa menee HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hyväntekeväisyyshankkeeseen. Hankkeella pyritään ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Hyvällä asialla siis!

Huoneen vetonaula, eli Flipperi, pitää sen verran kovaa ääntä, että ymmärrän täysin miksi huone on kellarikerroksessa. Toisaalta, ilman flipperiä siellä onkin ihan hiiren hiljaista. Emme kuule koko aikana minkäänlaisia muiden asiakkaiden ääniä. Huoneen ikkunat ovat katutasolla ja välillä on mukava katsella ohi kulkevia ihmisiä, mutta verhot on parempi pitää kiinni jos huoneessa meinaa oleskella ilkosillaan. Kahvikone pöydällä raksuttaa ja huone täyttyy ihanasta kahvin tuoksusta. Täällä kyllä kieltämättä viihtyy. 

C29EB06B-9CC2-4028-8143-F721266C8434.JPG
5935E5B6-5744-4899-A1C3-5EDFFD72F490.JPG

Radisson Blu Aleksanteri sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingin Punavuoressa, Albertinkadulla. Tämä boutique -hotelli haluaa tuoda asukkailleen yksilöllisen hotellikokemuksen ja on panostanut kodinomaisuuteen. Ihastumme etenkin sen rauhalliseen tunnelmaan. Hektisessä Helsingissä hotellin rauhaan on mukava tulla. Sen rakennuksillakin on pitkä historia yli sadan vuoden takaa. Hotelli sijaitsee kahdessa eri aikakauden rakennuksessa.

KESÄN PARAS AAMIAINEN

Olen aina suuri hotelliaamiaisten ystävä kunhan tarjolla on jotakin uutta tai normaalista "hotellimätöstä" poikkeavaa. Ja sitä oli tällä kertaa tarjolla yllin kyllin. Jo pelkästään esillepano huutaa laatua, ja on mukavaa mennä aamiaiselle kun vastassa on joku, joka toivottaa "hyvää huomenta", ja kysyy haluaisimmeko pöytäämme kahvia tai teetä. Ne pienet asiat! Tyylikäs kahvitermari tuodaan meille tuossa tuokiossa pöytään kuten olemme usein Yhdysvalloissa tottuneet. Aamiaisbuffeessa on tarjolla monenlaista tuttua ja turvallista, mutta myös kivoja uusia tuttavuuksiakin. Aamiaiskokki tekee myös tilauksesta munakkaita, ja se on yksi asia, jota aina aamiaisella kaipaan. 

5DEA784D-469A-4A30-9893-85F849726F6F.jpg
A149E85F-EACC-484A-8398-3411DFBDD737.jpg

WISH FRIDGE

Meitä kehotettiin myös kurkkaamaan hotellin aulassa olevaan Wish Fridgeen, ja hakemaan sieltä pientä purtavaa jos tulisi nälkä. Mietin siinä vaiheessa, että vitsi miten hieno idea! Miksei tätä ole muualla? Jääkaapille siis pääsee 24/7, ja sen sisältö kootaan asiakkaiden toiveiden mukaan. Kaapin vieressä olevaan listaan voi kirjoittaa omat toiveensa siitä, mitä jääkaapin tulisi sisältää. Tällä kertaa sen sisältä löytyi ainakin salaatteja, leipiä, leivonnaisia, hedelmiä, mehua, ja pakastimen puolelta jäätelöä. Mmm mmm... pitihän meidänkin sitten jäätelöt maistaa. 

Wish Fridge kuuluu kaikkiin business -huoneisiin ja muihin huoneisiin sen lisätä pientä maksua vastaan. Lisäksi hotellin aulassa tarjotaan kahvihetki joka päivä klo 17-19 majoittuville asiakkaille. Kahvihetken me kyllä missasimme, sillä olimme juuri siihen aikaan ulkona hotellista.

FE45B626-BA6D-405E-B9E4-8116648271A7.JPG

No nyt tuli aika vuolaita kehuja majoituksestamme, mutta jos lueskelit toissa viikolla blogiani, niin ihan aina ei tällaisia kirjoituksia hotelleista tule kirjoitettua. Me kuitenkin ihan aidosti viihdyimme tässä paikassa joten kiitos Radisson Blu Aleksanterille ja sen henkilökunnalle! Nautimme myös siitä, että kävelymatkan päässä hotellista oli vaikka ja mitä. Pääsin vihdoin esimerkiksi käväisemään Temppeliaukion kirkossa, jossa olen kauan halunnut pistäytyä. Siitä ensi kerralla lisää!