Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: St. George

Hyvästit isoisoäidille Utahin Snow Canyonilla

Paula Gaston

On vihdoin tullut aika päivitellä vähän kuluneen viikon tapahtumia. Road trippimme Kaliforniasta Nevadan kautta Utahiin ja Arizonaan oli nimittäin sen verran tiivis, että hyvä kun sain muutaman kuvan pukattua ulos iltaisin ennen kuin kaaduin sänkyyn. Matkan varsinainen tarkoitus oli tavata sukulaisia St. Georgessa, Utahissa, ja saattaa marraskuussa pois nukkunut isoisoäiti viimeiseen lepopaikkaansa. Tapasimme osan porukasta perjantai-iltana illallisen merkeissä, ja lauantaina aamiaisen jälkeen sitten suuntasimme sitten Snow Canyon State Parkiin sirottelemaan isoisoäidin tuhkat hänen toivomuksensa mukaan.

snow_canyon.jpg
 

Snow Canyon ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta puisto oli ihan uskomattoman kaunis. Punaiset kalliot loistivat auringossa molemmin puolin tietä ajaessamme puistoon. Kun saimme ryhmämme kasaan, lähdimme lyhyelle patikkaretkelle etsimään paikkaa jonne voisimme isoisoäidin tuhkat sirotella. Monet kansallis- ja osavaltionpuistot antavat lupia tuhkan sirotteluun tietyin säännöin, ja mekin olimme etukäteen tarkistaneet, että se oli täällä sallittua. Toin mukanani kimpun punaisia ruusua jotka jaoin lapsille. He jättivät ne sittem paikkoihin joihin tuhkaa siroteltiin. Isoisoäiti oli kovin tärkeä etenkin isommalle neidillemme, ja varmasti serkuillensa myös. Nuorimmaisemme on vielä pieni muistamaan tämän ajan tapahtumia. Vaikkei meillä mitään erityisiä seremonioita tuona päivänä ollutkaan, oli tuhkien sirottelu omalla tapaa kaunis hetki. Isoisoäiti pääsi toivomaansa paikkaan, ja meille kaikille jäi päivästä kaunis muisto.

ruusut_snow_canyon.jpg

Aurinko alkoi porottaa jo melkoisen kuumasti mutta osa meistä päätti vielä käväistä lyhyellä patikkaretkellä katsomassa kivettyneitä hiekkadyynejä (Petrified Sand Dunes Trail). Aikoinaan tuulet ovat puhaltaneet alueelle hiekkaa joka myöhemmin on pakkautunut ja tiivistynyt kiveksi. Kiviaineksen nimi on Navajo Sandstone sen mukaisesti, että nyt ollaan Navajo intiaanien elinalueilla eli Navajo Countryssä. Kalliot todellakin vieläkin näyttivät kauempaa katsottuina dyyneiltä. Lähempänä sitten oli nähtävissä kaikenlaisia tuulen ja eroosion kiveen aiheuttamia kuvioita. Olen nähnyt vastaavaa shakkilautaa muistuttavaa kuviota Zionin kansallispuiston kalliossa, ja se onkin yksi paikan vetonauloista (Checkerboard mesa).

Snow Canyon State Park, Utah

Snow Canyon State Park, Utah

snow_canyon_view.jpg

Maasto ei ollut kovin vaikeakulkuista, eikä meillä ollut ongelmia vaikka mukana oli lapsia ja yksi neiti kantorinkassakin. Kun pääsimme ylös dyynin päälle, tuntui siltä kuin punaista kalliota olisi riittänyt silmin kantamattomiin. Ylhäällä dyynin päällä oli laaja alue pyöreäksi muotoutuneita pikkukiviä. Kyllä luonto on ihmeellinen kun se osaa tällaisiakin tehdä!

snow_canyon_kivet.jpg
snow_canyon_paula.jpg
snow_canyon_kukat.jpg

Päivän teema oli ehkä surullinen, mutta päällimmäinen tunne tuolloin oli kuitenkin onni. Olimme onnellisia, että pääsimme viemään isoisoäidin hänen toivomaansa paikkaan. Olimme onnellisia, että saimme tehdä sen yhdessä niin monen perheen jäsenen kanssa joita harvoin näemme. Ja olimme onnellisia, että saimme kuulla sen päivän aikana niin montaa tarinaa isoisoäidistä. Ja olimme onnellisia, että päivästä tuli kaikin puolin kaunis päivä!

 

Utah & Arizona - Me tullaan taas!

Paula Gaston

Huhtikuussa pääsiäisen tienoilla suuntaamme jälleen kerran nokan kohti Utahia ja Arizonaa. Meidän piti olla siihen aikaan Meksikon Cancunissa mutta kohtalo päätti nyt toisin. Marraskuussa kävimme Utahissa tapaamassa lastemme sairastunutta iso-isoäitiä, joka nukkui sitten pois pari viikkoa vierailumme jälkeen. Kokoonnumme nyt pienellä perhepiirillä sirottelemaan isoäidin tuhkat vuorille ja muistelemaan häntä. Mutta koska on koulun spring break, ja meillä on kokonainen viikko aikaa, ajattelimme ajella Etelä-Utahissa hieman ja palata sitten Arizonan kautta takaisin. Reittisuunnitelma alkaa olla pääpiirteittäin kasassa, mutta mukana on myös muutama löyhä päivä jolloin suunnitelmaa voi muuttaa tarpeen tullen.

ST. GEORGE JA SNOW CANYON STATE PARK

Starttaamme kotoa San Franciscon Bay Arealta torstaina koulun jälkeen. Koulussa on yleensä lomia ennen lyhyt päivä, joten pääsemme liikenteeseen heti yhden jälkeen iltapäivällä, ja ajamme niin kauas kuin vaan jaksamme. Seuraavana päivänä ylitämme Kalifornian rajan ja ajamme Nevadan halki Las Vegasiin, ja siitä hetkeksi Arizonan puolelle ja Utahiin. Perjantai-iltana on tarkoitus olla St. Georgissa, jossa viimeksi yövyimme mormooni -historiaa huokuvassa Seven Wives Innissä.

Suunnitelman mukaan St. Georgen lähellä olevasta Snow Canyonista tulee iso-isoäidin viimeinen lepopaikka. Itse en ollut tästä puistosta koskaan kuullutkaan, mutta kuvien perusteella näyttää hyvin kauniille paikalle. Muistuttaa itse asiassa hyvin paljon Zionin kansallispuistoa joka onkin aika lähellä. Sanotaan, että jos tämä puisto olisi jossakin toisessa osavaltiossa, se olisi varmasti kansallispuisto. Tällä viitataan siis siihen, että se on niin upea, mutta Utahissa on jo niin monta kansallispuistoa ettei Snow Canyon mahdu sille listalle. Viikonloppua vietetään sitten todennäköisesti perhepiirissä, ja sunnuntaina suurin osa sukulaisista ajelee jo koteihinsa. Saattaa olla, että sinä päivänä tai maanantaina pistäydymme Zionissa vähän patikoimassa. Sinne olemme aina halunneet palata takaisin.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

ANTELOPE CANYON, HORSE SHOE BEND JA RAINBOW BRIDGE

St. Georgista suuntaamme kohti Kanabin kaupunkia, koukaten ehkä tosiaan Zionin kansallispuistosta. Matkalla pysähdymme myös Pipe Springs National Monumentille, joka on Amerikan alkuperäisasukkaiden ja mormooni pioneerien vanhaa asutusaluetta. Kanabissa tarkoitus on pyörähtää ainakin Little Hollywoodin museossa joka on kuin pieni villinlännen kylä. Siellä on kuvattu lukuisia vanhoja elokuvia ja televisiosarjoja, joten on hauska käydä vähän fiilistelemässä vanhoilla kuvauspaikoilla. Kanabissa olisi vaikka kuinka paljon upeita patikkareittejä mutta jotkut niistä ovat sen verran haastavia, että lasten kanssa emme niihin lähde. Valitettavasti meidän oli myös haudattava pitkä aikainen haaveeni visiitistä Wave:n maisemiin. Paikkavaraukset tälle ajalle olivat jo menneet, ja vaikka voisimme toki osallistua arvontaan, Wave ei ole turvallinen pienten lasten kanssa. Mutta jonakin päivänä toivottavasti pääsen myös sinne. Wave on nimittäin todella upea! Kanabista kenties löytyy meille myös jonkunlainen yöpaikka, ja pysähdymme sinne hetkeksi.

Sitten jatkamme matkaa kohti Pagen kaupunkia. Matkalla ehkä pysähdymme katsomaan Toadstool Hoodoos, jotka ovat eroosion muodostamia kivipatsaita. Sen jälkeen majoitumme Pageen, ja torstaille meille on varattuna retki Antelope Canyonille. Antelope Canyon on veden virtauksen muodostama kanjoni tai tunneli vuoristossa, ja se on ollut bucket listallani jo pitkään. Koska kanjonista on tullut niin suosittu paikka, ja se sijaitsee Navajo intiaanien mailla, on sinne mentävä järjestelyllä retkellä. Yksi syy on myös turvallisuus. Vesisateiden sattuessa lähialueilla, vesi saattaa vyöryä kanjoniin suurella voimalla, ja historiassa on sattunut useita kuoleman tapauksia. Nyt vaan toivotaan sateetonta huhtikuuta Utahiin!

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Sitten onkin aika käydä kurkkaamassa Horseshoe Bend josta aina näkee kuvia joka puolella. Se on huikea näköalapaikka alas Coloradojoelle, jossa se tekee hevosenkengän mallisen mutkan. Tarkoituksena on myös käydä ihailemassa Lake Powelia, ja haaveilen salaa retkestä myös Rainbow Bridgelle, joka on maailman suurin kivikaari joka on syntynyt tuulen ja eroosion voimasta. Myös tämä paikka on intiaanien mailla, joten sinne ei voi vain vaellella itsekseen. Rainbow Bridgelle pääsee lähes koko päivänä kestävällä veneretkellä, joten harkitsemme vielä, onko meillä aikaa siellä käymiseen.

GRAND CANYONILTA LÄÄKÄRIN PAKEILLE JA SITTEN KOTIIN

Koska emme ole koskaan käyneet Grand Canyonin eteläreunalla, haluamme käydä siellä nyt kun olemme näin lähellä. Pohjoisreunalla kävimme vuonna 2014. Sitten alkaa pitkääkin pidempi kotimatka, sillä ajamme ensin Etelä-Kaliforniaan mieheni perheen luokse. Tämä mutka siksi, että pienimmäisellämme on todettu kireä huulijänne joka operoidaan sitten maanantai aamuna. Leikkaustyylejä on monia, mutta koska laserilla leikatessa ei tarvitse nukutusta, se kuulosti meistä parhaalle vaihtoehdolle. Taaperoa laserilla leikkaavat lääkärit vain ovat yllättäen tässä osavaltiossa vähissä, ja siksi joudumme näin kauas. Moni leikkaa laserilla kyllä mutta ainoastaan alle 12 -kuukautisia vauvoja. Leikkauksen jälkeen meillä on pitkä ajomatka kotiin, joten toivotaan, ettei lapsen suu ole kauhean kipeä.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Koska ajomatka Rancho Cucamongalle kulkee osittain kuuluisaa Route 66:ä pitkin, on sielläkin varmasti jotein nähtävää. Ainakin jokunen vanhanajan diner ja vanhoja kyliä. Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka välillä on Bottle Farm, jossa on yli 300 lasipullosta tehtyä puuta. Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä tuolla erämaassa onkin!

Siinähän sitä näkemistä jo olikin koko viikon edestä. Itseäkin ihan hengästyttää! Suunnitelma on siis näiltä osin tällainen mutta muita varauksia emme ole vielä tehneet kuin Antelope Canyonin retken ja hotellin St Georgessa. Ja moni varmaan muistaakin, että meidän perheen suunnitelmat harvemmin menevät ihan puhtaasti niin kuin paperille on kirjoitettu. Eli saas nähdä minne päädytään!

Oletko käynyt näissä paikoissa? Millaista oli ja onko mitään vinkkejä?

 

Seitsemän vaimon majatalo - Seven Wives Inn, Utah

Paula Gaston

Road trippimme jatkui Las Vegasista Hooverin padon kautta vihdoin Utahin puolelle. Olimme matkanneet jo 1440 kilometriä, ja vielä oli matkaa edessä lopulliseen määränpäähämme Utahissa. Edessä oli reissun neljäs yö jonka vietimme St. George nimisessä kaupungissa ihan eteläisessä Utahissa. Olimme varanneet huoneen Bed & Breakfast paikasta nimeltä Seven Wives Inn. Tällä majatalolla oli hirveän hyvät arvostelut eri sivustoilla, ja Las Vegasin jälkeen oli kiva päästä johonkin vähän yksilöllisempään ja tasokkaampaan paikkaan yöksi. Muutenkin suosimme aika usein persoonaallisia butiikkihotelleja, ja pienempiä majataloja, ketjuhotellien sijaan, jotka näyttävät kaikki samalle. Ja Seven Wives Inn täytti kyllä kaikki odotuksemme.

 

Utahin osavaltiohan on niittänyt mainetta erilaisten uskonlahkojen ja moniavioisuuden elinpaikkana. Moniavioisuus, eli polygamia, liittyy vahvasti mormoonikirkkoon (nykyinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko), ja sen aloitti liikkeen perustaja Joseph Smith. Tyypillisesti miehellä voi olla useita vaimoja, mutta tiedossa on myös naisia, jotka naivat useamman miehen. Kirkko joutui vaikeuksiin kun Yhdysvallat alkoi säätää erilaisia lakeja rajoittaakseen moniavioisuutta, ja lopulta se peruutettiin kokonaan kirkossa vuonna 1890. Moniavioisuus elää kuitenkin vielä jossakin Utahin ja Arizonan rajamailla enemmän tai vähemmän salassa. Ja arvaattekin varmaan mistä yöpaikkamme nimi Seven Wives Inn sitten tulee?!

Majatalollamme on varsin pitkä historia ja siihen kuuluu kaksi vierekkäistä taloa sekä mökki. Lisäksi sen nykyiset omistajat asuvat pihapiirissä olevassa toisessa mökissä. Edwin G. Woolley rakensi päärakennuksen, jossa mekin majoituimme, vuonna 1873. Hän piilotteli talon ullakolla polygamisteja sen jälkeen kun moniavioisuus kiellettiin lailla vuonna 1882. Ullakolle kuljettiin salaoven kautta. Yksi piilossa olijoista oli majatalon pitäjien esi-isä; Benjamin F. Johnson, jolla todella oli seitsemän vaimoa, ja josta paikka on saanut nimensä. Viereisessä talossa majoittui pitkään mormoonikirkon presidenttejä, ja siitä syystä sitä kutsutaan nyt Presidentin taloksi. Nykyään majatalon omistaa herttainen kalifornialaispariskunta, joka työskentelee siellä täydellä sydämellä.

seven_wives_inn.jpg

Majatalon huoneet on nimetty seitsemän vaimon mukaan. Me olimme varanneet Jane -nimisen ullakkohuoneen, mutta kun saavuimme paikalle, meidät oli upgradattu isompaan huoneeseen alakertaan. Meille kerrottiin, että isompi huone oli ollut vapaana, ja he olivat ajatelleet, että se on lasten kanssa helpompi vaihtoehto. Huoneessa oli isompi vuodesohva kuin varaamassamme huoneessa, ja ullakkohuoneeseen mentiin ahdasta portaikkoa pitkin. Mahtavaa palvelua siis! Muistelin, että tämä huone nimeltään Lucinda, oli hinnaltaankin aika paljon kalliimpi. Kaikkien huoneiden hintaan kuului koti-aamiainen, joka tarjoiltiin isomman talon ruokasalissa. Illalla ruksasimme valintamme aamiaiskortista ja jätimme sen keittiön pöydälle tiedoksi. Iltaisin ruokasalista sai myös käydä hakemassa kahvia, teetä tai kuumaa omenasiideriä, ja itse leivottuja keksejä.

Lucinda

Lucinda

7DC0FF88-EC53-4E4A-A4C9-D6C6B50A14FB.JPG
Ihanan romanttinen kylpyhuoneemme

Ihanan romanttinen kylpyhuoneemme

Ruokasali

Ruokasali

F43AB942-ABF8-4B48-811D-0524434F7552.JPG

Seven Wives Inn oli hieno kokemus, ja voin todella suositella yöpymistä siellä. Talolla oli ihanan rauhallinen ja kodikas tunnelma, ja sen emäntä kertoi mielellään talon historiasta sekä lähialueen nähtävyyksistä. Vaikka talo oli vanha, siitä oli pidetty hyvää huolta, ja se oli ihastuttavan rustiikki. Yöpymisen hinta ei ole ihan yhtä edullinen kuin keskiverto hotellissa, ja se varmaan rajaa vähän asiakaskuntaa. Lapsiperheitä pyydetään soittamaan online -varauksen sijasta, mikä sekin kielii siitä, että paikka halutaan pitää rauhallisena. Majatalon alueella voi käveleskellä, ja kesäisin myös uima-allas on avoinna. Majoittujien kannattaa kurkata kaikkiin huoneisiin joiden ovi on auki. Alakerrassa on yksi kirjastohuone jossa voi oleskella, ja Sarah -huone, jossa on varsin erikoinen kylpyamme.

Sarah

Sarah

Sarah -huoneen kylpyamme…vroom vroom!

Sarah -huoneen kylpyamme…vroom vroom!

Tyytyväisin mielin ja levänneenä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Cedar Breaksin kansallispuistoa. Siitä lisää ensi kerralla!