Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Solvang

Tällainen on Michael Jacksonin Neverland Ranch

Paula Gaston

Joulureissumme oli tullut lähes päätökseen ja oli aika suunnata kotia kohti. Olihan sitä jo kaikenlaista nähtykin aina McDonald's museosta Solvangiin, ja vanhaan missionin kirkkoon saakka. Ennen kotimatkaa meillä oli kuitenkin vielä yksi pysäkki. Saimme nimittäin mieheni sukulaisilta vihiä, että Michael Jacksonin Neverland Ranch on ihan Solvangin vieressä, ja faneilla on tapana käydä sen portilla suremassa menehtynyttä idoliaan. 

Muistan elävästi sen kun tieto Michael Jacksonin kuolemasta tuli vuonna 2009. Asuin vielä Suomessa mutta olin lomamatkalla Kaliforniassa. Näin uutisen heti aamulla herättyäni, ja taisinpa käydä jopa herättämässä ystävänikin jos muistan oikein. Samaisella lomamatkalla ajoimme myös Los Angelesiin ja Hollywoodiin käymään. Oli liikuttavaa nähdä kuinka Walk of Fame oli täyttynyt fanien tuomista huomionosoituksista. En ole yksi näistä super-faneista mutta Michael Jacksonilla on erityinen paikka sydämessäni. Elämäni ensimmäinen konsertti oli nimittäin Jacksonin Dangerous -kiertue Tukholmassa vuonna 1992.

walk_of_fame.jpg

Michael Jackson osti Neverland Ranchin, jonka nimi tuolloin oli Sycamore Valley Ranch, vuonna 1988. Tila sijaitsee Santa Barbaran piirikunnassa, Los Olivos -nimisessä kaupungissa. Hän halusi olla mahdollisimman rauhassa, ja Neverland onkin lähes keskellä ei mitään. Jackson teki ranchistä kotinsa ja samalla yksityisen huvipuistonsa. Neverland on nimetty Peter Panissa olevan mielikuvitus saaren mukaan. Ranchillä oli huvipuistolaitteiden lisäksi useita puutarhoja, kellon muotoon istutettu kukkapenkki, eläintarha ja juna-asema. Vuonna 1991 Neverlandillä juhlittiin muun muassa Elizabeth Taylorin häitä.

Michael Jackson muutti tilalta pois, ja sulki sen vuonna 2006 sen jälkeen, kun poliisit suorittivat tilalla kotietsinnän. Hän koki että hänen yksityisyyttään oli loukattu, eikä hän halunnut enää asua Neverlandissä. Kotietsintä liittyi oikeuskäsittelyyn jossa Jackson oli syytettynä lapseen sekaantumisesta. Myöhemmin hänet vapautettiin kaikista syytteistä. Nyt tilan omistaa rahoitusyhtiö ja se on ollut pitkään myynnissä 67 miljoonan dollarin hintaan. Samaan aikaan kun paikalle on etsitty uutta omistajaa, sen olemusta on karsittu; muun muassa huvipuistolaitteet ja eläimet on viety pois. 

Me löysimme Neverlandin karttaohjelman avulla. Ajelimme Solvangista noin 20 minuuttia pohjoiseen. Ohitimme Los Olivoksen pikkukaupungin, monia monia hevostiloja ja paljon peltoa. Neverland oli todellakin ihan pienen maaseututien varressa kaukana kaikesta. Portti tulee vastaan aika yllättäen, eikä se ole mikään kovin suuri ja näyttävä, joten me ajoimme ensiksi sen ohitse. Käytännössä portti ja sen takana oleva vartijan koppi ovat ainoat asiat jotka Neverlandistä pääsee näkemään. Mutta joka paikka on täynnä fanien muistokirjoituksia, Michael Jacksonin kuvia ja kukkia. Vaikka aika ja aurinko ovat haalistaneet suurimman osan kirjoituksista, voi selvästi nähdä, että kivisen muurin joka ikisessä kivessä on joskus ollut tekstiä. Tämä on varmasti ollut monen fanin pyhiinvaelluspaikka. Nyt se on selvästi hiljentynyt ja me olimme siellä ainoat ihmettelijät. Lähtiessämme ohitse ajoi toinen auto joka luultavasti myös ajoi vahingossa ensin portin ohitse. Hetken tekstejä luettuamme, jatkoimme matkaa. 

neverland_portti.jpg
neverland_puu.jpg
Neverland_kivi.jpg
neverland_aita.jpg

Oli mielenkiintoista nähdä kuinka Michael Jackson on vaikuttanut niin monen ihmisen elämään. Vielä lähes kymmenen vuoden jälkeenkin fanit ajavat Neverlandiin muistelemaan häntä. Ja varmasti on monia, jotka haluaisivat siellä käydä mutta joilla ei ole siihen mahdollisuutta. 

Kuolo oli korjata mieheni kirkon pihalla - Mission Santa Inés

Paula Gaston

Näistä Kalifornian missioista olen kirjoitellut aikaisemminkin, joten en nyt voi sivuuttaa tätäkään. Joulureissulla kävimme tutustumassa nimittäin Mission Santa Inésiin joka sijaitsee lähes Solvangin keskustassa. Solvanghan on se tanskalaistyylinen kaupunki jonne päädyimme kotimatkalla, kun kaikki muut vaihtoehdot vesittyivät syystä tai toisesta.

mission_ulkoa.jpg

MIKÄ ON MISSIO?

Aiemmin olen kirjoittanut missioista näin: "Missionit on perustettu vuosien 1769 ja 1833 välillä El Camino Real -tien (Highway 101) varrelle Espanjasta tulleiden lähetyssaarnaajien tukikohdiksi. Niillä on pitkä historia, ja ne ovat olleet erittäin tärkeitä Kalifornian kehitykselle. Lähestysaarnaajat olivat katolisia pappeja tai fransiskaaneja, ja he toivat mukanaan muutakin kuin vain itsensä; he toivat mukanaan palan kulttuuria. Näin opittiin uskonnon lisäksi myös syömään eurooppalaisia hedelmiä ja ruokia, hoitamaan karjaa ja viljelemään viiniä. Vuosien saatoissa, osa näistä missioneista on tuhoutunut tai ne ovat olleet kokonaan muussa käytössä. Nykyään monet niistä elävät matkailusta, mutta katolinen kirkko edelleenkin ylläpitää niissä museoita ja toiminnassa olevia kirkkoja. Lähes kaikki missionit on jouduttu restauroimaan tai rakentamaan melkein kokonaan uudestaan, mutta onneksi joistakin löytyy vielä alkuperäisiäkin rakennuksia."

Mission Santa Inés on 19. Kalifornian 21:stä missiosta. Sen perustaja on fransiskaani Estévan Tapis, ja se on perustettu vuonna 1804. Alunperin missiossa opetettiin kristinuskoa alkuperäiskansoille, tässä tapauksessa Chumash intiaaneille. Franciskaanit José Calzada ja Romualdo Gutiérrez toimivat mission vetäjinä ja opettajina, ja heidät onkin haudattu kirkon alttarin alle.

KIERROS MISSIOSSA

Kävimme kierroksella missionissa heti aamulla. Koska oli lauantai, paikalla oli vain matkailijoita, mutta varsinkin sunnuntaisin kannattaa ajoittaa vierailu niin, että päivän messu on jo loppunut. Ellei sitten halua varta vasten siihen osallistua. Nyt kirkko oli tyhjillään ja kauniisti koristeltu joulua varten. 

Kaikissa käymissäni missioissa on ollut pienimuotoinen museo ja matkamuistomyymälä, josta kierros alkaa. Kirkon ja museon lisäksi pääsee yleensä käymään puutarhaan sekä vanhalle hautausmaalle. Ne eivät tällä kertaa olleet kovin suuret, mutta hautausmaalta oli kaunis näkymä mission kellotorniin. Kellot ovat aina olleet tärkeä osa missionien arkea, ja niille eräänlainen symboli. Santa Inéksen alkuperäinen kellotorni tuhoutui vuoden 1812 maanjäristyksessä. Seuraavan tornin kohtaloksi koitui todella paha vesisade vuonna 1911, joka käytännössä sulatti tornin pois. Nykyään tornissa on neljä kelloa joista vanhin on vuodelta 1804.

Mikäli olet kiinnostunut missioneista, olen aiemmin kirjoittanut ainakin Mission San Diego de Alcalásta ja Mission San Miguelista.

mission_cemetary.jpg
Missionin pienoismalli

Missionin pienoismalli

missipn_alttari.jpg

RAIVOSTUNUT PAPPARAINEN

Mission kierroksemme jälkeen olimme lähdössä ensin Michael Jacksonin Neverlandiin käymään, ja sieltä sitten kotia kohti. Välttääkseni ylimääräisiä pysähdyksiä reitillä, päätin syöttää mukana olevan vauvan ensin. Sen verran yritin olla häveliäs, etten nyt sentään halunnut paljastella kirkon pihalla, vaan menin imettämään auton takapenkille. Sillä aikaa mies keksi ottaa mukaansa vanhemman neidin, ja lähteä tutkimaan parkkipaikan toisessa päässä olleita rakennuksia. 

Kun vauva on melkein syötetty, paikalle paukahti raivosta punaisena puhkuva mies ja ilmiselvästi ihmeissään oleva pikkuneiti. He ovat olleet ylittämässä parkkipaikkaa kun joku vanhempi herra on Ari Vatasen lailla ajanut kaasu pohjassa heidän ohitseen, ja vieläpä tyyttäillyt heille. Mies on juuri ja juuri ehtinyt vetäisemään itsensä ja lapsen pois auton alta. Tästä raivostuneena hän on harpponut papparaisen auton luo ja sanonut pari valittua sanaa miehelle. Mutta tämä papparainenpa olikin alkanut kiroamaan miestäni painokelvottomilla sanoilla.

Me olemme aikalailla tottuneet siihen, että autoilijat täällä Kaliforniassa hidastavat ja väistävät jalankulkijoita, ja etenkin jos joukossa on vieläpä lapsia. Ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on mielestäni tässä asiassa silmiinpistävä. Niinpä ymmärrän oikein hyvin, että mieheni raivostui tästä kaasuttelijasta. Mutta täällä suunnalla kannattaa muistaa se, että valitettavasti ikinä ei voi tietää kenellä on autossaan kättä pidempää. Turvallisinta olisi aina niellä raivonsa ja jatkaa muina miehinä matkaa. Älä siis tee kuten mieheni teki! Tällaisista kaahailijoista olisi aina varminta soittaa poliisille sillä sheriffihän ei näitä hyvällä katso. Mutta siinä tohinassa mieheni ei sitten ollut tajunnut ottaa ylös rekisterinumeroa.

Täytyy vielä todeta, että olimme melkein jäädä erään iäkkään rouvan auton alle samana aamuna Solvangin keskustassa. Hän päätti ajaa päin punaisia vieläpä koukaten kääntyessään vastaantulevien kaistalta. Siinä hyppäsi sivuun yks jos toinenkin jalankulkija. Vaikka saimmekin Solvangissa hyvää ja ystävällistä palvelua, jotenkin minusta tuntuu, että paikalliset taitavat olla vähän väsyneitä turisteihin. 

Ripaus Tanskaa Kaliforniassa - Ihastuimme Solvangiin

Paula Gaston

Ehkä olettekin lukeneet epäonnisesta joulumatkamme suunnittelusta Etelä-Kaliforniaan. Koska miehelläni oli kerrankin lomaa, halusimme joulun jälkeen käydä vielä jossakin ennen kotiin paluuta. Kaikenlaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, ja kerta toisensa jälkeen ne kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Vielä reissulle lähdettäessä emme varmasti tienneet minne päätyisimme joulun jälkeen. 

Menomatka jouluruuhkassa oli tuskaisa. En muista pitkään aikaan ajaneeni kyseistä reittiä näin kovassa liikenteessä. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että vauvan syöttämisten vuoksi jouduimme tekemään ylimääräisiä pysähdyksiä. Totaalisen kyllästyneenä autoiluun, aloin perille päästyä katselemaan paikkoja noin puolessa välissä kotimatkaa, jottei meidän tarvitsisi ajaa yhtä soittoa kotiin saakka. Mieleeni tuli Solvang joka on hiukan eri reitin varrella mutta kutakuinkin puolessa matkaa. Vielä kun tuttavani varmisti, että tuulet olivat puhaltaneet Santa Barbaran metsäpalojen savut merelle, mennä paukautin varauksen hotelliin Solvangista. Ja aloin jopa pikkuhiljaa innostua lomasta uudelleen!

solvang_banner.jpg

Solvangin perustivat ryhmä tanskalaisia maahanmuuttajia vuonna 1911, ja se sijaitsee Santa Barbaran vuoristossa noin 230 kilometriä Los Angelesistä pohjoiseen. Sitä ennen alueella olivat oleilleet muun muassa Amerikan intiaanit ja espanjalaiset "missionäärit" eli lähetyssaarnaajat, joiden perua on esimerkiksi Solvangissa oleva Mission Santa Inés. Ajaessamme Solvangiin ajoimme Chumash-intiaanien reservaatin läpi. Reservaatissa asuu noin 250 asukasta, ja pyörittävät alueella kasinoa joka on yksi Yhdysvaltojen suosituimmista.

Itse Solvangin kaupunki on ihastuttava sen skandinaavistyyppisine taloineen ja tuulimyllyineen. Sen pienen keskustan täyttävät lukuisat hotellit, leipomot ja ravintolat jotka ovat kaikki toinen toistaan söpöimmissä rakennuksissa. Monet liikeyritykset ja kadut on nimetty tanskalaisittain, ja löytyypä alueelta monia Tanskan "nähtävyyksiäkin". Bongasimme ainakin kopiot Pienestä Merenneito -patsaasta ja Rundetaarnista, eli pyöreästä tornista. Yksi "pakollisista" käyntikohteista on tietenkin joku paikallisista leipomoista joista voi ostaa ainakin tuoreita viinereitä. Vaikka Solvang tuntuu hiukan epätodelliselta ollakseen totta, asuu siellä lähes 6000 asukasta. Kaupungin ympäristö tuntui olevan täynnä hevosfarmeja, ja heppahulluille kerrottakoon, että olen aiemmin vieraillut täällä hevoskuiskaaja Monty Robertsin Flag is Up Farmsilla.

solvang_mill.jpg
solvang_windmill.jpg
solvang_katu.jpg
Paikallinen erikoisuus on tanskalainen Aebleskiver jota voisi ehkä kutsua eräänlaiseksi pannukakkupalloksi.

Paikallinen erikoisuus on tanskalainen Aebleskiver jota voisi ehkä kutsua eräänlaiseksi pannukakkupalloksi.

solvang_smorgas.jpg

Hotellimme oli ihastuttava Hotel Copenhagen Inn jonka huoneet olivat kuin pieniä taloja. Olimme ihan pääkadun varrella, joten siitä oli tosi helppoa lähteä kävelylle keskustaan. Hotellin jokaisen huoneen ovi maalattu eri värein, ja toimisto oli pienessä kirkon näköisessä rakennuksessa. Tykkäsimme tästä hotellista kovasti. Omassa huoneessamme oli alakerran levitettävän vuodesohvan lisäksi parivuode ylhäällä parvella. Amerikkalaisten hotellien aamupalat ovat usein niukkoja ja yksitoikkoisia, mutta täällä valikoimaakin oli hiukan runsaammin. Ja tietysti tajolla oli reilusti tuoreita viinereitä!

Hotellimme respa

Hotellimme respa

Huoneemme

Huoneemme

solvang_makkari.jpg

 Lämpötilat pysyttelevät Solvangissa ympärivuoden leutoina mutta suhteellisen lämpiminä mikä itsessään jo houkuttelee alueelle matkailijoita. Lähialueella riehuneet maastopalot lienevät vaikuttaneet siihen, että joulun välipäivinä keskusta tuntui yllättävän hiljaiselta. Paikallisetkin kertoivat sen yleensä olevan tähän aikaan vuodesta ihan täynnä. No, me nautimme kaikin tavoin olostamme Solvangissa, ja palaamme varmasti tänne joskus vielä takaisinkin. 

Ovi matkavuoteen 2017 sulkeutuu

Paula Gaston

On aika taas summata viime vuoden tapahtumat; huippuhetket ja karikot, ja jatkaa siitä sitten eteenpäin uusiin seikkailuihin. Vaikka matkailurintamalla vuosi oli harvinaisen rauhallinen, on se silti ollut ikimuistoinen ihan muista syistä. 

14624392_1403727913012781_3568013238991847424_n.jpg

Tammikuussa matkustin Suomeen muutamaksi viikoksi tapaamaan perhettä ja ystäviäni. Silloin meille oli juuri selvinnyt että myöhemmin samana vuonna perheemme kasvaisi uudella pikku-reissaajalla. Siinä vaiheessa tietenkin tiesimme jo, että vauvan syntymän jälkeen matkailemme jonkun aikaa vain lähialueilla. Kävi kuitenkin niin, että myöskään raskausaika verotti sen verran voimia, että emme juurikaan tehneet ulkomaan matkoja.

Suomen matkalla kävin myös Matkamessuilla Helsingissä muutaman vuoden tauon jälkeen. Oli mielenkiintoista nähdä mitkä asiat messuilla olivat muuttuneet, ja tavata tuttuja. 

 

 

 

 

Suomen Matkamessujen vastapainoksi pääsin helmikuussa Travel Adventure Show:hun täällä Kaliforniassa, Santa Clarassa. Huippuhetkenä tapahtumassa oli ehdottomasti Amazing Racen Phil Keoghan tapaaminen, mutta kävin kuuntelemassa myös monta muutakin mielenkiintoista luentoa.

16465736_449536515170353_4461247977066856448_n.jpg
16584787_182851445534444_1070705398085844992_n.jpg

Maaliskuussa vierailin ystäväni kanssa näytelmäkirjailija Eugene O'neillin Tao-talossa Danvillessä (pääkuva). Alue kuuluu kansallispuistoihin ja näin ollen sain ruksata sen pois käymättömien puistojen listalta.

Huhtikuussa saimme vieraita kun mieheni sukulaiset tulivat käymään. Heillä oli toiveena nähdä Alcatraz. Suuntasimme siis San Franciscoon ja veneilimme vankilasaarelle käymään upeassa kevätsäässä. Vaikka se ei ollut minulle ensimmäinen kerta Alcatrazissa, riitti siellä silti katseltavaa toiseenkin kertaan.

Toukokuussa suuntasimme Etelä-Kaliforniaan road tripille. Pikkuneitimme pääsi ensimmäistä kertaa elämässään Disneylandiin, ja sehän oli tietenkin hänelle vuoden kohokohta.

17495305_1817362241918107_5890291554744008704_n.jpg
19050374_1595817947095566_383043810730442752_n.jpg

Road trippimme virallinen syy oli perhejuhla. Pääsimme samalla tutustumaan Temeculan viinialueeseen jossa häät järjestettiin.

Häiden jälkeen matka jatkui vielä etelämmäs San Diegoon saakka. San Diegossa tutuksi tulivat sen kuuluisa vanha kaupunki, rannat, Cabrillo National Monument, Gaslamp District ja Top Gunin kuvauspaikat

18444863_305639699858206_8359550003621920768_n.jpg
18579678_257085754757887_7878218791195246592_n.jpg

San Diegosta lähdimme ajelemaan takaisin pohjoista kohti koukaten Joshua Treen kansallispuistossa, Mojaven aavikolla, Cesar Chaves National Monumentilla sekä Sequoia ja Kings Canyonin kansallispuistoissa. Sequoia National Parkissa näimme muun muassa maailman suurimman puun. Ajoimme myös pätkän alkuperäistä Route 66:ä.

Road tripin jälkeen olikin aika rauhoittaa vähän menoa ja keskittyä tulevaan perheenlisäykseen. Sen verran reissasimme lähimaisemissa, että kävimme katsastamassa Port Chicagon National Monumentin ja John Muirin talon, jotka nekin kuuluvat kansallispuistoihin.

18644989_832659456885275_6371184182290284544_n.jpg
18644931_1974305789465653_8047505013066432512_n.jpg
18580463_718015725069565_3639374567291486208_n.jpg
18811980_1596316860392519_4417657177158713344_n.jpg

Elokuun lopussa, täydellisen auringonpimennyksen aikaan, syntyi meille sitten pieni tyttövauva. Ehdottomasti koko vuoden kohokohta! Muutama kuukausi meni totutellen uuteen elämäntyyliin. Kävin sentään vanhoja työkavereitani moikkaamaassa Instagramin päämajalla. Mainittakoon se nyt kun ollaan tekemässä Instagram -aiheista juttua. 

21373462_1204044343035560_2447517333015494656_n.jpg
22857592_291885821306182_1946967761141891072_n.jpg

Vuosi oli yksi Kalifornian historian pahin metsäpalojen suhteen. Mekin saimme siitä osuutemme, tosin vain savun muodossa. Napa Valleyn ja Sonoman viinialueet kärsivät pahoin ja sadat ihmiset menettivät kotinsa. Se oli kauheaa! Pahimmillaan pysyttelimme sisällä sillä ilman laatu oli vaarallisella tasolla. Aurinkokin näkyi pienenä pallona savuharson läpi silloin kun näkyi.

Yksi vuoden erikoisimmista käyntikohteista oli varmasti Museum of Ice Cream, eli jäätelömuseo. En ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa paikassa, uimme muun muassa strösseli-altaassa. Meillä oli museossa tosi hauskaa vaikka olisimme mieluusti olleet siellä kauemminkin.

22429595_1878908272419346_2667557754654162944_n.jpg
IMG_3801.JPG

Vauva pääsi ensimmäiselle matkalleen kun lähdimme joulunviettoon Etelä-Kaliforniaan Los Angelesin seudulle. Menomatka oli pitkä ja hidas, mutta kotimatkan katkaisimme mukavasti pysähtymällä puoleen väliin. Yövyimme ihastuttavassa tanskalaiskylässä, Solvangissa Santa Barbaran lähistöllä. Ihan sen lähellä on pieni kylä jonka perukoilta löytyy Michael Jacksonin Neverland Ranch. Kävimme lukemassa fanien jättämiä kirjeitä ja seinäkirjoituksia sen portilla.

IMG_3798.JPG
IMG_3802.JPG

Itse joulun aikaan vierailimme Mission Inn Hotel & Spa:ssa Riversidessä, joka on aina koristeltu upeasti, sekä McDonalds museossa. Molemmat aika erikoisia vierailukohteita ja niistä tulossa blogiin juttua myöhemmin. 

IMG_3777.JPG

Tälle vuodelle onkin jo suunnitelmia tehty matkojen suhteen ja toivottavasti lisää on tulossa. Hyvää uutta matkailu-vuotta kaikille!

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.