Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Sequoia National Park

Ovi matkavuoteen 2017 sulkeutuu

Paula Gaston

On aika taas summata viime vuoden tapahtumat; huippuhetket ja karikot, ja jatkaa siitä sitten eteenpäin uusiin seikkailuihin. Vaikka matkailurintamalla vuosi oli harvinaisen rauhallinen, on se silti ollut ikimuistoinen ihan muista syistä. 

14624392_1403727913012781_3568013238991847424_n.jpg

Tammikuussa matkustin Suomeen muutamaksi viikoksi tapaamaan perhettä ja ystäviäni. Silloin meille oli juuri selvinnyt että myöhemmin samana vuonna perheemme kasvaisi uudella pikku-reissaajalla. Siinä vaiheessa tietenkin tiesimme jo, että vauvan syntymän jälkeen matkailemme jonkun aikaa vain lähialueilla. Kävi kuitenkin niin, että myöskään raskausaika verotti sen verran voimia, että emme juurikaan tehneet ulkomaan matkoja.

Suomen matkalla kävin myös Matkamessuilla Helsingissä muutaman vuoden tauon jälkeen. Oli mielenkiintoista nähdä mitkä asiat messuilla olivat muuttuneet, ja tavata tuttuja. 

 

 

 

 

Suomen Matkamessujen vastapainoksi pääsin helmikuussa Travel Adventure Show:hun täällä Kaliforniassa, Santa Clarassa. Huippuhetkenä tapahtumassa oli ehdottomasti Amazing Racen Phil Keoghan tapaaminen, mutta kävin kuuntelemassa myös monta muutakin mielenkiintoista luentoa.

16465736_449536515170353_4461247977066856448_n.jpg
16584787_182851445534444_1070705398085844992_n.jpg

Maaliskuussa vierailin ystäväni kanssa näytelmäkirjailija Eugene O'neillin Tao-talossa Danvillessä (pääkuva). Alue kuuluu kansallispuistoihin ja näin ollen sain ruksata sen pois käymättömien puistojen listalta.

Huhtikuussa saimme vieraita kun mieheni sukulaiset tulivat käymään. Heillä oli toiveena nähdä Alcatraz. Suuntasimme siis San Franciscoon ja veneilimme vankilasaarelle käymään upeassa kevätsäässä. Vaikka se ei ollut minulle ensimmäinen kerta Alcatrazissa, riitti siellä silti katseltavaa toiseenkin kertaan.

Toukokuussa suuntasimme Etelä-Kaliforniaan road tripille. Pikkuneitimme pääsi ensimmäistä kertaa elämässään Disneylandiin, ja sehän oli tietenkin hänelle vuoden kohokohta.

17495305_1817362241918107_5890291554744008704_n.jpg
19050374_1595817947095566_383043810730442752_n.jpg

Road trippimme virallinen syy oli perhejuhla. Pääsimme samalla tutustumaan Temeculan viinialueeseen jossa häät järjestettiin.

Häiden jälkeen matka jatkui vielä etelämmäs San Diegoon saakka. San Diegossa tutuksi tulivat sen kuuluisa vanha kaupunki, rannat, Cabrillo National Monument, Gaslamp District ja Top Gunin kuvauspaikat

18444863_305639699858206_8359550003621920768_n.jpg
18579678_257085754757887_7878218791195246592_n.jpg

San Diegosta lähdimme ajelemaan takaisin pohjoista kohti koukaten Joshua Treen kansallispuistossa, Mojaven aavikolla, Cesar Chaves National Monumentilla sekä Sequoia ja Kings Canyonin kansallispuistoissa. Sequoia National Parkissa näimme muun muassa maailman suurimman puun. Ajoimme myös pätkän alkuperäistä Route 66:ä.

Road tripin jälkeen olikin aika rauhoittaa vähän menoa ja keskittyä tulevaan perheenlisäykseen. Sen verran reissasimme lähimaisemissa, että kävimme katsastamassa Port Chicagon National Monumentin ja John Muirin talon, jotka nekin kuuluvat kansallispuistoihin.

18644989_832659456885275_6371184182290284544_n.jpg
18644931_1974305789465653_8047505013066432512_n.jpg
18580463_718015725069565_3639374567291486208_n.jpg
18811980_1596316860392519_4417657177158713344_n.jpg

Elokuun lopussa, täydellisen auringonpimennyksen aikaan, syntyi meille sitten pieni tyttövauva. Ehdottomasti koko vuoden kohokohta! Muutama kuukausi meni totutellen uuteen elämäntyyliin. Kävin sentään vanhoja työkavereitani moikkaamaassa Instagramin päämajalla. Mainittakoon se nyt kun ollaan tekemässä Instagram -aiheista juttua. 

21373462_1204044343035560_2447517333015494656_n.jpg
22857592_291885821306182_1946967761141891072_n.jpg

Vuosi oli yksi Kalifornian historian pahin metsäpalojen suhteen. Mekin saimme siitä osuutemme, tosin vain savun muodossa. Napa Valleyn ja Sonoman viinialueet kärsivät pahoin ja sadat ihmiset menettivät kotinsa. Se oli kauheaa! Pahimmillaan pysyttelimme sisällä sillä ilman laatu oli vaarallisella tasolla. Aurinkokin näkyi pienenä pallona savuharson läpi silloin kun näkyi.

Yksi vuoden erikoisimmista käyntikohteista oli varmasti Museum of Ice Cream, eli jäätelömuseo. En ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa paikassa, uimme muun muassa strösseli-altaassa. Meillä oli museossa tosi hauskaa vaikka olisimme mieluusti olleet siellä kauemminkin.

22429595_1878908272419346_2667557754654162944_n.jpg
IMG_3801.JPG

Vauva pääsi ensimmäiselle matkalleen kun lähdimme joulunviettoon Etelä-Kaliforniaan Los Angelesin seudulle. Menomatka oli pitkä ja hidas, mutta kotimatkan katkaisimme mukavasti pysähtymällä puoleen väliin. Yövyimme ihastuttavassa tanskalaiskylässä, Solvangissa Santa Barbaran lähistöllä. Ihan sen lähellä on pieni kylä jonka perukoilta löytyy Michael Jacksonin Neverland Ranch. Kävimme lukemassa fanien jättämiä kirjeitä ja seinäkirjoituksia sen portilla.

IMG_3798.JPG
IMG_3802.JPG

Itse joulun aikaan vierailimme Mission Inn Hotel & Spa:ssa Riversidessä, joka on aina koristeltu upeasti, sekä McDonalds museossa. Molemmat aika erikoisia vierailukohteita ja niistä tulossa blogiin juttua myöhemmin. 

IMG_3777.JPG

Tälle vuodelle onkin jo suunnitelmia tehty matkojen suhteen ja toivottavasti lisää on tulossa. Hyvää uutta matkailu-vuotta kaikille!

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

 

 

 

 

Maailman suurin puu - Sequoia National Park ja Kings Canyon

Paula Gaston

Pari viikkoa sitten kerroin road tripistämme Etelä-Kaliforniaan. Nyt täytyy varmaan kertoa reissun lopuistakin seikkailuista. Disneylandin, Temeculan, San Diegon ja Joshua Tree Parkin jälkeen pysähdyimme siis César E. Cháves monumentilla, josta jatkoimme ylöspäin kohti Visalia nimistä pikkukaupunkia missä meillä oli hotelli varattuna. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Etelän suhteellisen viileiden ilmojen jälkeen sisämaahan suunnatessa lämpötilat alkoivat hipoa yli +30C. Ja sitten paukahti autosta ilmastointi rikki. Samaan syssyyn jouduimme vielä onnettomuuspaikalle, jossa koko kaksi kaistainen tie oli suljettu yli puolisen tuntia, eli seisoimme jonossa muiden autojen seassa. Huh huh! Voin kertoa, että hiukan hikoilutti. Matka jatkui lopulta kaikki ikkunat auki ja vettä hörppien, seuraavasta mahdollisesta jäätelöpaikasta unelmoiden.

Visalian hotelliin päästyämme pulahdimme uima-altaaseen ja aloimme suunnittelemaan seuraavan päivän visiittiä Sequoia National Parkiin. Tämä kansallispuisto on tunnettu sen jättiläispunapuista, sequoista, ja Sierra Nevadan vuoriston kauniista maisemista. Puisto yhtyy sen pohjoispuolella toiseen kansallispuistoon, Kings Canyoniin, joten ne on helppo käydä yhdellä kertaa. Meillä oli tällä kertaa vain päivä aikaa kierrellä molemmissa puistoissa, mutta joskus olisi kiva palata esimerkiksi telttailemaan ja tutkia puistoja tarkemminkin. 

 

SEQUOIA NATIONAL PARK
 

Sequoian kansallispuisto on perustettu vuonna 1980 suojelemaan alueen ainutlaatuista luontoa. Kansallispuistona se on myös hyvin suosittu, eli kannattaa pyrkiä sisään jo hyvissä ajoin aamulla välttyäkseen pahimmalta jonolta. Puiston sisällä on kaksi visitor centeriä ja luontomuseo, joissa voi etukäteen tutustua esimerkiksi vaellusreitteihin. Toisen visitor centerin on myös ravintola ja isohko matkamuistomyymälä, eli jos eväät unohtuivat niin täällä pääsee vielä tankkaamaan. Puiston poluilla voi törmätä maaoraviin, ilveksiin, kettuihin, kalkkarokäärmeisiin ja karhuihin. Viime kerralla "Suomi-vieraamme" näkivätkin karhun meidän ollessa täyttämässä vesipulloja, mutta tällä kerralla emme olleet yhtä onnekkaita. Sen sijaan näimme kyllä kauriita samoilemassa tien reunalla. 
 

Sequoian kansallispuiston ehdoton vetonaula on General Sherman jonka sanotaan olevan maailman suurin elossa oleva puu. Sen arvioidaan olevan noin 2500-2700 vuotta vanha. General Shermania pääsee katsastamaan alle kilometrin pituisella vaellusreitillä, mutta jos haluaa nähdä enemmän jättiläispunapuita, muitakin reittejä lähtee tämän pääreitin varrelta. Me kävelimme General Shermanin lisäksi The Gongress Trailin jonka varrella on kaatunut ontto puunrunko läpi käveltävän tunnelin kera. Paluu parkkipaikalle General Shermanilta on ylämäkeä ja se laittoi kyllä tällaisen vauvamahaa kantavan tädin puuskuttamaan. Olipa hyvä etten lähtenyt kapuamaan Moro Rockille. Mieleni teki nimittäin kovasti kavuta 350 rappusta ylös tunnetun graniittikivimuodosteleman päälle ihailemaan maisemia. Edellisellä kerralla ollessani Sequoia National Parkissa tämä reitti oli suljettu liukkauden vuoksi, ja nyt jouduin skippaamaan paikan muista syistä. No, ehkäpä kolmas kerta toden sanoo joskus kun pääsen takaisin näihin maisemiin. 

No siinähän se sitten... General Sherman. 

No siinähän se sitten... General Sherman. 

Perhekuva puun juurella pari vuotta sitten.

Perhekuva puun juurella pari vuotta sitten.

Tässä kuvassa näkyy vähän ihmisiäkin joten se pistää puun oikeisiin mittasuhteisiin. 

Tässä kuvassa näkyy vähän ihmisiäkin joten se pistää puun oikeisiin mittasuhteisiin. 

Ennen puistoon menoa kannattaa tarkistaa teiden kunto. Nämä alueet ovat nimittäin lumen peitossa usein toukokuulle saakka ja lumiketjut on oltava autossa mukana varmuuden vuoksi. Me olimme liikkeellä tosi hyvään aikaan, nimittäin toukokuun lopussa puisto ei ollut vielä ihan täynnä turisteja mutta kaikki tiet olivat jo auenneet. Olen ollut samaisessa paikassa joskus kesäkuussa, ja silloin parkkipaikoilta kuljetettiin ihmiset busseilla vaelluspolkujen luo. Nyt pääsimme ajamaan itse joka paikkaan eikä missään ollut jonoja. Ja me tietysti nautimme siitä, ettei vuoristossa tarvinut ilmastointia sillä paikka paikoin metsissä näkyi vielä lunta. 

KINGS CANYON NATIONAL PARK
 

Emme varsinaisesti oikein tienneet mitä odottaa Kings Canyonilta. Tiesin, että sieltä myös löytyy vaellusreittejä joiden varrella kasvaa punapuita. Mutta mietimme mitä muuta nähtävää siellä voisi olla. Koska pikkuneitikin nukahti takapenkille, päätimme ajella puiston päätietä pitkin eteenpäin ja katsastaa vieläkö villejä kevätkukkia löytyisi jostakin. Päätös kannatti sillä maisemat tien varrella olivat tosi upeat! 

Kings Canyon

Kings Canyon

Ja löytyihän niitä kukkiakin vielä. Mietimme, että Kings Canyon ansaitsisi ihan oman reissunsa unohtaen kokonaan ne punapuut ja keskittyen vaellusreitteihin itse kanjonissa. Yksi hieno paikka jossa pysähdyimme oli Kings joen varrella oleva geologinen kivimuodostelma, jossa mannerlaatat ovat hiertäneet toisiaan vasten tuoden esiin vanhaa kiveä eri ajoilta. Lähellä oli myös useampi pieni vesiputous. 

Pikku hiljaa jouduimme palailemaan vuorilta takaisin päin kohti seuraavaa yöpaikkaa. Kings Canyon jäi meitä hiukan hiertämään, sinne olisi kiva palata vielä ajan kanssa. Seuraavana päivänä oli aika palata kotiin joten tämä oli myös road trippimme viimeinen etappi. Kärvistelimme kuumassa autossa ikkunat auki; minä raskaana ja takapenkillä istuimessaan myös pikkuneiti. Runsaan veden ja raikkaiden smoothieiden avustuksella selvisimmekin helteiselle San Franciscon Bay Arealle viileään suihkuun. Ja suunnittelemaan seuraavia reissuja!