Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: San Jose

Vaaleanpunaisia terveisiä Hello Kitty Cafesta

Paula Gaston

Kuten viimeksi kerroin, viikonloppuna mieheni jumittui myrskytuulten takia Lontooseen eikä päässyt lentämään työmatkalta kotiin. Mitäpäs sitä silloin muutakaan kuin soittoa kaverille, ja suunnitelmaa kehiin. Tai no, eipä meillä sen ihmeellisempää suunnitelmaa ollut, kuin ajella San Josen kaupunkiin kurkkaamaan uutta Hello Kitty kahvilaa joka sinne on kesän aikana avattu. Eli sinne siis!

Kalifornian ensimmäinen pysyvä Hello Kitty -kahvila avattiin Etelä-Kaliforniaan, Irvineen nyt syyskuussa. Sitä ennen japanilainen yritys, Sanrio on avannut kaksi pienempää pop up -kahvilaa, joista toinen siis kesäkuussa San Joseen, ihan meidän lähelle, ja toinen Rancho Cucamongalle. Me tapaamme viettää yleensä joulua Rancho Cucamongalla miehen perheen luona, joten ehkäpä tänä jouluna piipahdamme myös Hello Kittyä katsomassa. Varsinainen pysyvä kahvila, Hello Kitty Grand Cafe, tarjoilee normaalien kahvilatuotteiden lisäksi erityisessä The Bow Roomissa kello viiden teetä, ja iltaisin se muuttuu cocktail baariksi. Tähän huoneeseen pääsee ainoastaan tekemällä varauksen.

 

Hello Kitty Mini Cafe jossa me kävimme oli kyllä kaikkea muuta kuin “grand”. Olimme hieman varautuneita sillä olin lukenut, että kahvilaan on ollut lauantaisin jopa kolmen ja puolen tunnin jono! Aika hullua! Päätimme, että on parempi mennä paikalle vasta iltapäivällä, ja silloinkin oli selvää, etä emme jäisi pitkiä aikoja jonottelemaan. Ajoimme cafen ohi ja totesimme, että jonoa ei ole lainkaan, joten sitten ei muuta kuin autoa parkkiin vaaleanpunaista unelmaa kohti. Yllätys oli melkoinen kun Hello Kitty Cafe ei oikeastaan ollutkaan mikään cafe, vaan todella pieni ja ahdas hole in the wall.

hello_kitty_ulkoa.jpg
hello_kitty_cafe.jpg

Sisään mahtui kerrallaan ehkä maksimissaan viisi ihmistä. Kaikki tuotteet oli otettava mukaan sillä kahvilassa ei ollut lainkaan pöytiä tai tuoleja. Meille selvisi pian, että cafessa myydyt oheistuotteet; t-paidat, pehmolelut ja mukit taisivat itse asiassa olla tärkeämpiä kuin ne varsinaiset kahvit ja leivokset. Jotkut olivat ostamassa tietynlaista Hello Kitty kahvikuppia mutta ne olivatkin jo loppuneet. Myyjä kertoi odotuslistalla olleen 50 ihmistä eivätkä he koskaan saaneet mukiaan. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että Hello Kittyllä taitaa olla melkoinen fanijoukko, ja tukku keräilijöitä kärkkyy kaikkia uusia Hello Kitty -tuotteita.

Me saimme tilauksemme tehtyä ja siirryimme ulos Santana Row Parkin pöytiin istumaan. Kahvi Hello Kittyn kuvalla ja ostamamme leivokset olivat kyllä söpöjä, mutta muuten ne eivät meitä vakuuttaneet. Mansikkapirtelökin maistui aika teolliselle. Hinnat olivat ehdottomasti saaneet jonkinlaisen Hello Kitty -lisän päälleen, mutta kerrankos sitä. Ja yhteen kertaan taitaa tämä visiitti osaltamme tosiaan jäädä, ellei sitten joku vieraistamme joskus halua ehdottomasti tänne käymään.

5 macaron leivosta $15, siis hello Hello Kitty!

5 macaron leivosta $15, siis hello Hello Kitty!

hello_kitty_tiski.jpg

Täytenee siis todeta, että Hello Kitty Mini Cafe ei meihin iskenyt vaan oli pienoinen pettymys. Japanin matkallamme kävimme Café de Miki with Hello Kitty nimisessä teemakahvilassa joka oli ihan viimeistä piirtoa myöten suunniteltu hienosti. Siellä käydessä voi oikeasti sanoa käyneensä Hello Kitty Cafessa. Japanissa osataan söpöily! Mutta kokemuksena tämäkin on ihan kiva, ja lasten kanssa varsinkin.

hello_kitty_leivokset.jpg
hello_kitty_paula.jpg
hello_kitty_sweet.jpg
 

Pääsimme San Jose Sharksien jäälle - Finnish Heritage Night

Paula Gaston

Tällä viikolla pääsin vähän tuulettumaan kotiaskareista kun kävimme seuraamassa NHL -jääkiekkoa ystäväni kanssa. Viime vuonna ensimmäisen kerran järjestetty San Jose Sharks Finnish Heritage Night on suunnattu kaikille suomalaisille ja Suomen sukuisille. Tuolloin en itse päässyt mukaan koska olin Suomessa ja Matkamessuilla, mutta onneksi tänä vuonna pääsin korjaamaan tilanteen. Me suomalaiset saimme peliin lippuja erityishinnalla ja meille oli järjestetty erityistä ohjelmaa. Ja ihan hauska ilta siitä tulikin! 

Tämä oli itselleni toinen NHL-peli jota pääsin seuraamaan. Ensimmäinen oli Anaheim Ducksia vastaan ja nyt tällä kertaa Winnibeg Jetsiä vastaan. Ensimmäisestä pelistä taitaa ollakin jo aikaa, koska silloin jäällä olivat vielä Selänne ja Koivu. Suomalaisia oli paikalle saapunut iso joukko, ja tietysti asianmukaisesti Suomen värein ja lipuin varustautuneina. Lisäksi saimme lahjaksi Sharksien logolla ja Suomen lipulla varustetun huivin, josta olikin sitten helppo suomalaiset tunnistaa.

IMG_3906.JPG

Meille sattui pelissä sellainen hassu kämmi, että menimme vahingossa väärään aitioon istumaan. Ihmettelimme sitten kovin, että miksi meille on annettu liput eri paikkaan kuin muille suomalaisille. Vasta viimeisessä erässä huomasimme, että meidän olisikin kuulunut olla siinä viereisessä aitiossa, olimme lukeneet numerot lipusta väärin. Miten ihmeessä siinä niin kävi? Pientä lukihäiriötä ilmeisesti pukkaa. Ja ihan uskomatonta, ettei kukaan muu tullut paikoille joissa istuimme koko pelin ajan. No, emme me kovin kaukana suomalaisporukasta olleet, mutta olisihan se tietysti ollut kiva päästä tunnelmaan mukaan.

Illan pienoinen tunnelman latistaja oli Sharksien ainoan suomalaispelaajan, Joonas Donskoin sairastuminen. Olisi tietysti ollut kiva seurata peliä suomalaispelaajalla varustettuna, mutta sairastumisellahan ei voi mitään. Täällä on viime aikoina jyllännyt influenssa kovin ottein kaataen ihmisiä petiin, eikä voi kuin toivoa Joonakselle pikaista paranemista. Ja olihan meillä sentään sitten vastapuolen joukkueessa pelaava Patrik Laine. Donskoin oli määrä saapua myös suomalaisista otettuun yhteiskuvaan pelin päätyttyä, mutta sekin tottakai peruuntui hänen osaltaan. 

Peli päättyi Sharks-fanien pettymykseksi vastapuolen voittoon jatkoajalla. Sen jälkeen keräännyimme odottamaan jäälle pääsyä yhteiskuvaa varten. Ja sinne sitten päästiinkin ihmettelemään meininkiä. Muutama muukin fani pääsi syystä tai toisesta kuvauttamaan itsensä hain pään sisälle. Tuon samaisen hain sisältä pelaajat luistelevat aina jäälle pelin alkaessa mahtavien suosionosoitusten saattelemana. Me emme sinne tietenkään porukalla mahtuneet vaan meidät ohjattiin keskelle kaukaloa puolikuun muotoiseen riviin.

Kuva: SAP Center

Kuva: SAP Center

Hauskaa oli jälleen kerran, joten jos olet näissä maisemissa käymässä, niin voin suositella NHL-pelissä käyntiä. Se on aina elämys! Alla vielä apuja peliin jollet ole ennen käynyt:

 

Vinkit San jose Sharksien peliin:

  • San Jose Sharksien kotihalli on nimeltään SAP Center, tai kotoisammin "Shark Tank" (=haitankki). Se sijaitsee lähes kaupungin keskustassa, osoitteessa; 525 W Santa Clara St, San Jose, CA 95113
  • Hallille pääsee kätevästi Caltrain -junalla monista kaupungeista, esimerkiksi San Franciscosta. Pysäkki on San Josessa on nimeltään Diridon. 
  • Parkkeeraminen hallin omalle parkkialueelle pelin ajaksi maksaa $25. Hallin lähettyvillä on muitakin yksityisiä parkkipaikkoja joihin voi päästä hieman edullisemmin sisään. Kannattaa siis joko kierrellä hieman alueella tai googlata etukäteen minne voi auton jättää. 
  • Sharksien virallinen fanikauppa sijaitsee myös SAP Centerillä.
  • Liput voi ostaa Sharksien viralliselta sivulta tai esimerkiksi Stubhubista. Stubhubista voi joskus saada lippuja edullisemmin sillä esimerkiksi kausikorttilaiset jotka eivät pääse peliin myyvät siellä lippujaan. Samoin parkkilippuja saa sieltä ostettua. Olen käyttänyt Stubhubia useampaan kertaan ongelmitta. 
  • Paikalliset saapuvat peleihin hyvin varustautuneina. Lähes jokainen on pukeutunut pelipaitaan tai lippikseen. Muista siis tuoda mukana sopivat asusteet!

 

Winchester Mystery House - kummitustalo keskellä kaupunkia Kaliforniassa

Paula Gaston

Ihan tässä lähistöllämme kummittelee. Olen kuullut monta tarinaa näistä kummituksista, mutta en ole yrityksistä huolimatta onnistunut vielä niitä näkemään. Aika monta kertaa olen kuitenkin käynyt paikan päällä ihmettelemässä tätä kummitustaloa, ja tutustunut sen historiaan. Tämä talo on nimeltään Winchester Mystery House, ja se sijaitsee aikalailla San Josen kaupungin keskustassa, Kalifornian Bay Arealla. 

 

Vuonna 1884 Sarah Winchester osti Santa Claran piirikunnasta maalaistalon. Rouva Winchester oli naimisissa Winchester kiväärien tehtailijan, William Winchesterin kanssa. Heidän ainoa yhteinen lapsi kuoli sairastuttuaan vuonna 1866, ja rouvan kerrotaan vaipuneen depressioon josta hän ei koskaan kunnolla toipunut. Lopulta hän jäi leskeksi vuonna 1881, kun William Winchester kuoli tuberkuloosiin. Perittyään miehensä, rouvasta tuli erittäin varakas. Tarina kertoo, että meedio olisi antanut rouva Winchesterille ohjeen muuttaa länteen ja rakentaa sellainen talo, jonne mahtuvat hänen lisäkseen Winchesterin kiväärin kautta henkensä menettäneiden henget. Syytä muutolle ei kuitenkaan ole pystytty vahvistamaan.

Muutettuaan rouva Winchester palkkasi heti joukon rakentajia, jotka alkoivat laajentaa taloa. Ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai arkkitehtia, rouva keksi uusia ideoita ja rakennuskohteita talossaan, ja määräsi rakentajat jättämään jo aloittamiaan kohteita kesken. Näin syntyi seitsemän kerroksinen, valtava Viktoriaaninen kartano jossa ei ollut mitään järjestystä. Joidenkin arvioiden mukaan rouva muutteli suunnitelmia harhauttaakseen kummituksia. Samasta syystä hän muun muassa nukkui joka yö eri huoneessa. Vuonna 1906 maanjäristys vahingoitti taloa pahoin ja ylimmistä kerroksista luovuttiin. Sarah Winchesterin kuolinhetkellä talossa oli 160 huonetta, 47 takkaa, 13 vessaa ja 6 keittiötä.

Edit: Syksyllä 2016 yleisölle avattiin myös talosta yllättäen löytynyt 161. huone. Se oli yksi ullakkohuoneista joka oli muurattu umpeen ison maanjäristyksen jälkeen. Rouva Winchester uskoi, että pahat henget olivat aiheuttaneet maanjäristyksen. Huoneesta löytyi talon alkuperäistä kalustoa, mm. Viktoriaaninen sohva, tauluja, ompelukone sekä muuta rouva Winchesterin omaisuutta. (9.10.2016).

Talo on siis täynnä erikoisuuksia, kuten portaita ja ovia jotka eivät johda minnekään, salakäytäviä sekä kummallisen kokoisia oven karmeja ja rappusia. Jotkut huoneista on muurattu umpeen suunnitelmien muuttuessa. Tuntemattomasta syystä talossa toistuu luku kolmetoista. Se näkyy esimerkiksi useissa ikkunapaneleissa, joissakin rappusissa ja seinäpaneeleissa, sekä kattokupoleissa. Tuohon aikaan talo oli todella moderni sillä siinä oli lämmitys, hissi, sisävessat ja putkistot. Se on rakennettu kokonaan punapuusta, ja osa ikkunoista on tilattu Tiffanyltä. Ne on suunniteltu ainoastaan tätä taloa varten. Jotkut laseista ovat nyt arvokkaita taidelaseja, ja esillä Wichesterin talon huoneissa. 

Ovi joka ei johda minnekään

Ovi joka ei johda minnekään

Näkymä parvekkeelta

Näkymä parvekkeelta

Rouva Winchester kuoli nukkuessaan vuonna 1922. Hänen jätti perintönsä sukulaisilleen mutta itse talo ei ollut mukana testamentissa. Talon luultiin olevan arvoton ja niinpä se myytiin eteenpäin. Nykyään se on matkailunähtävyys jonka ympärille on rakennettu kokonainen kaupunki. Opastettuja kierroksia talossa järjestetään useamman kerran päivän mittaan, ja valittavana on useammanlaisia vaihtoehtoja. Noin tunnin kestävän kartanokierroksen lisäksi voi valita kahden tunnin Grand Estate Tourin, jolla tutustutaan myös tilan muihin rakennuksiin kuten talliin ja eri piharakennuksiin. Halloweenin aikaan järjestetään myös taskulamppu tai kynttilä -kierroksia. Yksin talossa ei pääse kiertelemään vaan mukana on aina opas, sillä mahdollisuus eksyä joillakin käytävistä ja huoneista on suuri. Kierroksen jälkeen voi jäädä omatoimisesti tutustumaan puutarhaan, juoda kahvit kahvilassa tai ostaa matkamuistoja myymälästä. Näihin tiloihin pääsee itse asiassa tutustumaan ilman pääsylippuakin.

Winchester Mystery House on perusesimerkki siitä, miten amerikkalaiset osaavat muuttaa bisnekseksi lähes mitä vaan, mutta yllättäen se on ollut yksi vieraidemme suosikkikohteita. Täytyy kyllä myöntää, että onhan vierailu siellä aika hauska kokemus! 

Talo löytyy osoitteesta 525 South Winchester Boulevard.

Paluu Havaijin Big Islandille

Paula Gaston

Taas startattiin uuteen seikkailuun kun kurvattiin lauantaiaamuna San Jose Minetan lentokentälle jo ennen kello viittä. Työviikon jälkeen olimme aika väsyneitä mutta niin vaan laukut ja lapsi saatiin autoon, ja olimme kentällä hyvissä ajoin. Siitä se Havaijin loma sitten sai alkunsa. 

Lensimme American Airlinesillä ensin Los Angelesin kentälle ja siitä sitten Kailua-Konaan, Big Islandille. AA ei ole yleensä minulle se ensimmäinen vaihtoehto lentoyhtiötä valitessa, mutta nyt maksoimme lennot pisteillä, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa. Samasta syystä jouduimme tekemään koukkauksen enkelien kaupunkiin, Los Angelesiin.

LAX on mielestäni aika sekava lentokenttä. Tällä kertaa tuntui, että se oli erityisen sekava. Sisämaan lentomme lähtikin yllättäen kansainvälisestä terminaalista, joten meillä oli vajaa tunti aikaa vaihtaa terminaalia. Pitkä miinus annettakoon huonoista opastekylteistä tällä lentokentällä. Pääsimme sentään bussilla terminaali 4:ään (missään ei lukenut "Kansainvälinen terminaali") ja siellä aikamme pyörittyämme ympyrää, joku opasti meidät oikeaan suuntaan. Kun löysimme itse terminaaliin, emme löytäneet opastetaulua joka kertoisi miltä portilta mikäkin lento lähtee. Taas jouduimme kysymään apua. Ajettelimme ensin, että niitä tauluja ei vaan yksinkertaisesti ole, mutta tulimme huomaamaan että taulu oli kyllä olemassa... katossa. Tuleeko ensimmäisenä mieleen katsella ylös kattoa kohti kun etsit tiedotteita? Pääsimme portille juuri kun kun boarding alkoi ja pääsimme sentään oikeaan koneeseen. Hetki sitäkin epäiltiin sillä portillamme luki Hong Kong. Erikoista.

Lento lähti mekaanisen vian vuoksi 40 minuuttia myöhässä mutta pääsimme kuitenkin perille, ja olimme iloisesti yllättyneitä että itse kone ei näyttänyt olevan ihan vanhimmasta päästä. Jokaisella oli omat monitorit elokuvien katselua varten ja palvelu pelasi. Kotimatkalla saamme onneksi lentää suoraan kotikentälle San Joseen. 

Havaijilla on kolmen tunnin aikaero Kaliforniaan, ja kolmentoista Suomeen. Olimme hotellin rannalla paikallista aikaa jo kello 15.30. ja sitä ennen söimme lounasta hotellin ravintolassa odotellen että saisimme huoneen. Ne ensimmäiset Mai Taitkin taidettiin siinä maistella. Lämpöä oli +26C eli ihan mukavasti. Sitten vaan uikkarit päälle ja hotellin uimarannalle vähän uimaan, nauttimaan auringosta ja suunnittelemaan ensimmäistä kokonaista lomapäivää.