Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: San Francisco East Bay

Se iso maanjäristys - milloin se tulee?

Paula Gaston

Tänä aamuna sain puhelimeeni viestin jossa testataan hätäviestejä mahdollisen maanjäristyksen varalta. Eilen täällä San Franciscon alueella vietettiin Loma Prietan maanjäristyksen vuosipäivää. Se ravisteli paikkaa tuhoisasti vuonna 1989, jolloin 63 ihmistä kuoli ja lähes 4000 loukkaantui. Vuosipäivän tiimoilta piirikuntamme osallistuu tänään Great Shakeout Earthquake Drilliin, jolla pyritään muistuttamaan ihmisiä maanjäristyksiin valmistautumisesta. Maanjäristykset ovat tavalla tai toisella osa jokapäiväistä elämäämme täällä Kaliforniassa. Mutta voimmeko olla koskaan valmiita sitä “isoa järistystä” varten?

PELKO TAKARAIVOSSA

Kun ensimmäistä kertaa tunsin maanjäristyksen, olin äitini kanssa etelän matkalla Kanarian saarilla. Silloin teini-ikäisenä se tuntui jännältä ja olin jotenkin ylpeä, että olin kokenut jotakin sellaista. Tuo järistys oli todella pieni emmekä olleet aluksi edes varmoja mikä hotellihuonettamme heilutti. Meillä Suomessahan en sellaisia päässyt juurikaan koskaan kokemaan, ja siinä mielessä koko asia oli hyvin kaukainen. Niin kuin sanonta kuuluu; poissa silmistä on myös poissa mielestä. Lomamatkoillani senkään jälkeen, en ole juuri tälle asialle suonut ajatustakaan. Ja vasta siinä vaiheessa kun muutin tänne maanjäristysalueelle asumaan, aloin oikeasti miettimään, että mitä jos se iso ravistus sittenkin sattuu omalle kohdalle.

Me itseasiassa asumme täällä suoraan yhden siirroslinjan päällä. Se on nimeltään Hayward fault. Ironisesti tulevana viikonloppuna, 21. päivä, tulee kuluneeksi 150 vuotta Haywardin linjan viimeisestä isosta järistyksestä. Tiedemiesten mukaan Haywardin linjan seuraava iso järistys tulee varmasti seuraavan 30:n vuoden sisällä, eli ihan minä päivänä tahansa! Ja niinhän täällä sanotaan, että kello tikittää! The big one is coming! Siirroslinjoja on San Franciscon alueella useita, ja jotkut niistä ovat kytköksissä toisiinsa. Pieniä järistyksiä Kaliforniassa on ihan päivittäin mutta moniakaan niistä emme tunne tai ne ovat jossakin kaukana merellä. Suurin järistys jonka täällä olen tuntenut oli 4.0 Richterin asteikolla, ja tarpeeksi iso herättämään minut keskellä yötä. Kirjaimellisesti hyppäsin ylös sängystä ja ihmettelin unen pöpperössä, että mitä tapahtui. Enemmän kuin varsinaiselta heilutukselta, se tuntui suurelta nykäykseltä. Ja suoraan sanottuna, en pistäisi pahakseni vaikken sitä isompia järistyksiä koskaan tulisi kokemaankaan.

Hayward fault kulkee kutakuinkin tämän järven vierestä ja alta. Sen parkkipaikalla on nähtävissä miten linjakohta on siirtynyt aikojen saatossa.

Hayward fault kulkee kutakuinkin tämän järven vierestä ja alta. Sen parkkipaikalla on nähtävissä miten linjakohta on siirtynyt aikojen saatossa.

Zoomaamalla yllä olevaa kuvaa näet kaikki alueen linjat ja missä ne Bay Arealla kulkevat.

MAANJÄRISTYSPAKETTI JA -SUUNNITELMA

Maanjäristykseen valmistautuminen alkaa pienistä asioista. Varsinkin siinä vaiheessa, kun meille syntyi ensimmäinen lapsi, aloin katsella monia asioita vähän eri tavalla. Onhan kirjahyllyt kiinnitetty seiniin kiinni, eihän lasten sänkyyn tipu tai kaadu mitään jos järistys tulee yöllä, ja kasvaako talon vieressä puita jotka voivat kaatua sen päälle. Mutta sitten on tietenkin niitä varotoimenpiteitä, jotka olisi hyvä ottaa tosissaan mutta jotka ovat meilläkin vähän retuperällä. Varastossa olisi hyvä pitää aina kuivaruokaa, säilykkeitä ja vettä vähintään kolmeksi päiväksi, mielellään pidemmäksikin ajaksi. Näitä meillä yleensä onkin ainakin jonkin verran. Lisäksi maanjäristyspaketissa olisi hyvä olla purkinavaaja, taskulamppuja ja pattereita, mahdolliset perheen tarvitsemat lääkkeet, kyniä ja paperia, kopiot tärkeistä papereista, pieni summa rahaa, työhansikkaat, hengityssuojaimia, pilli ynnä muuta tarpeellista. Lisäksi perhekohtaisesti sellaista mitä voisi tarvita siinä vaiheessa kun on pitempään ilman sähköä ja lämmitystä. Meillä se voisi olla esimerkiksi vaippoja, vauvanruokaa tai vaikka lemmikki-eläintenruokaa. Mitä kukakin tuntee tärkeäksi. Aika monet pitävät autotallissaan myös varageneraattoria. Sille totisesti olisi varmasti käyttöä ison järistyksen jälkeen.

Päässä on hyvä olla myös jonkunlainen suunnitelma valmiina mitä pitää tehdä tai minne mennä. Turvallisin paikka meidän talossa lienee iso ja jykevä ruokapöytämme alusta. Kannattaa pitää mielessä missä kotona säilytetään esimerkiksi taskulamppuja tai missä kohdassa taloa on turvallista ja missä ei. Ikkunoiden ja kaatuvien esineiden viereen ei kannata mennä, eikä myöskään siirtyä ulos. Jos on ulkona järistyksen sattuessa tulisi katsoa ettei vieressä ole puita tai sähkötolppia.

Alueen kouluissa on tänään harjoiteltu juuri tätä suojautumista. Joissakin kouluissa vanhempia pyydetään tuomaan omalle lapselle maanjäristyspussi jossa on veden ja syötävän lisäksi henkilötiedot, vanhempien puhelinnumerot, taskulamppu, varavaatteet, mahdolliset lääkkeet ja valokuva perheestä. Ihan sydäntä särkee ajatella, että oma lapsi joutuisi olemaan sellaisessa hädässä erossa vanhemmistaan.

kukkapelto.jpg

Toivotaan nyt kuitenkin, että Bay Arean linjat uinuvat vielä pitkään, ja saamme olla siltä osin rauhassa. Aina välillä nämä asiat kuitenkin kolkuttelevat tuolla pääkopassa, ja taas Suomi alkaa tuntua aika houkuttelevalta asuinpaikalta!



Oletko kokenut jossakin maanjäristyksen, ja ajatteletko koskaan lomamatkalla että sellainen voisi sattua kohdalle?








Näytelmäkirjailija Eugene O'Neillin Tao-talo Kaliforniassa

Paula Gaston

Vierailimme ystäväni kanssa eilen näytelmäkirjailija Eugene O'Neillin talolla Kalifornian Danvillessä. Olimme alunperin ajatelleet tehdä pienen patikkaretken taloa ympäröivillä kukkuloilla, mutta viimeinen talolta takaisin tuleva bussi olikin yllättäen peruttu. Haimme matkaan kuitenkin eväsleivät, ja sorruimme Danvillen viikonloppumarkkinoilla vielä pullaostoksiinkin, joten saimme nauttia kevätpäivästä O'Neillin puutarhassa.

KUKA IHMEEN EUGENE O'NEILL?

Eugene O'Neill on amerikkalainen näytelmäkirjailija, joka on ainoana amerikkalaisena lajissaan saanut työstään kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Hänelle on myönnetty myös Pulitzer palkinto neljänä vuotena. O'Neillin tunnetuimmat näytelmät ovat The Iceman Cometh (ei suomennosta), Pitkän päivän matka yöhön (engl. Long Day's Journey into Night), Intohimot jalavien varjossa (engl. Desire Under the Elms), Murheesta nousee Elektra (engl. Mourning Becomes Elektra) ja A Moon for the Misbegotten (ei suomennosta). Näytelmistä on myös tehty elokuvia ja jopa sävelletty ooppera. Näyttelijöinä on ollut suuria nimiä aina Sophia Lorenista Jack Nicholsoniin.

O'Neill syntyi vuonna 1888 New Yorkissa. Hän aloitti näytelmäkirjoittamisen 1913 toipuessaan tuberkuloosista. Hän meni elämänsä aikana kolmasti naimisiin ja sai oli kolme lasta. Hänen tyttärensä Oona O'Neill tunnetaan parhaiten Charlie Chaplinin neljäntenä ja viimeisenä vaimona. O'Neillin viimeinen vaimo, Charlotta Monterey oli kotoisin San Franciscosta, mikä lopulta toi heidät Kaliforniaan vuonna 1937. Ja niin O'Neill kirjoitti viimeiset näytelmänsä Kalifornian Danvillessä, ennen kuin hän lopulta menetti kykynsä kirjoittaa kärsiessään Parkinsonin taudista. Hän kuoli 1953 Bostonin Sheraton hotellissa, jonka jälkeen selvisi ettei hän sairastanutkaan Parkinsonia vaan harvinaista geneettistä tautia. Hänen vaimonsa Charlotta julkaisi O'Neillin viimeisen näytelmän; "Pitkän päivän matka yöhön" vuonna 1956, ja sen sanotaan olevan paras kaikista hänen näytelmistään. 

EUGENE O'NEILLIN TAO-TALO

Charlotta ja Eugene O'Neill olivat vahvasti kiinnostuneita aasialaisista kulttuureista ja taiteesta, ja rakensivatkin Danvillen talonsa taolaisen tyylin mukaisesti. Taolaisuus on kiinalainen filosofia ja uskonto, jossa korostetaan muun muassa luonnonmystiikkaa ja yksilökeskeisyyttä. Talossa onkin esimerkiksi tumman sininen katto joka muistuttaa taivasta sekä tummat puulattiat jotka edustavat maata. Yläkertaan johtavia portaita vartioivat kiinalaiset leijonapatsaat, ja puutarhaan istutettu polku menee siksakkia pitääkseen poissa pahat henget. Pariskunta käytti talon rakentamiseen lähinnä O'Neillin Nobelin palkinnosta saamia rahoja. 

Talo ei ole jättimäisen suuri, joten sen kaksi kerrosta kiertää vajaassa puolessa tunnissa. Huonekaluista jäljellä on vain ihan murto-osa. Takapihalla voi käydä ihailemassa upeaa maisemaa uima-altaan reunalla sillä talo on korkealla kukkulalla. Vuonna 1980 Tao-talon hallinta siirtyi National Park Servicelle eli paikka on osa kansallispuistosysteemiä. Se sijaitsee kuitenkin siltä kannalta vähän kinkkisessä paikassa, sillä tonttia ympäröi portein vartioitu yksityinen asuinalue. Kuss Streetille ei siis pääse ajamaan omalla autolla, vaan on käytettävä National Park Servicen tarjoamaa bussikyyditystä. Se kulkee yleensä kaksi tai kolme kertaa päivässä Danvillen keskustasta, lisätietoja ja aikataulut löytyvät täältä. Vierailu Tao-talolla kyyteineen on ilmaista. Aivan talon reunustalta aukeaa suuri puisto, Las Trampas Regional Wilderness jonka patikkapolkuja pitkin pääsee myös talolle sekä kävellen että ratsastaen. Jos haluaa vierailla paikalla tätä kautta, on syytä tehdä varaus että puistonvartijat tietävät olla paikalla avaamassa ovet. Talolla toimii myös pieni kirjakauppa josta voi ostaa Eugene O'Neilliin tai kansallispuistoihin liittyviä julkaisuja. 

Olohuoneen tavaroiden järjestys on pysytty päättelemään Life -lehdessä olleen kuvan mukaan. 

Olohuoneen tavaroiden järjestys on pysytty päättelemään Life -lehdessä olleen kuvan mukaan. 

Tämä Charlottan vuonna 1931 Louis Vuittonin Ranskasta ostama arkku taitaa olla tänä päivänä arvossaan. 

Tämä Charlottan vuonna 1931 Louis Vuittonin Ranskasta ostama arkku taitaa olla tänä päivänä arvossaan. 

Talon edustalla on myös vaja jossa järjestetään tapahtumia, ja nytkin vajassa oli näytelmää harjoittelemassa ryhmä lapsia. Edempänä on myös O'Neillien dalmatialaiskoiran hauta. Sen luona voi lukea Eugenen rakkaalle koiralleen kirjoittaman "Viimeisen testamentin". 

Ensi kerralla ehkä suunnittelemme patikointiretken näihin maisemiin. Paikka on nimittäin todella upea, ja kauniina päivänä kukkuloilta voi nähdä todella kauas. Polut kulkevat luonnon keskellä seuraten lehmien laidunmaita. Älä siis unohda sulkea karjaportteja perässäsi! Tälläkin kerralla näimme kauriita, maaoravia ja erilaisia lintuja, vaikka emme käyneet edes pihamaata pidemmällä. 

 

Tarantellojen vaellus San Franciscon Bay Arealla

Paula Gaston

Kohta on taas se aika vuodesta kun täällä Kaliforniassa alkavat kesähelteet helpottaa ja kaikenlaiset ötökät etsivät lämpimiä yöpaikkoja. Jostakin ne hämähäkit vain löytävät taloihin sisälle, ja aina silloin tällöin aamulla voi olla jalassa hämähäkin purema. Yleisin hämähäkki lienee American House Spider (vapaasti käännettynä "amerikkalainen talo hämähäkki"), jota ei oikeastaan kannattaa häätää ihan kokonaan sillä ne pitävät huolta, ettei sisälle muuta asumaan mustialeskiä. Se onkin täällä ainoa, jolla on sen verran myrkkyä sisällään, että sitä kannattaa jo varoa.

Syyskuussa liikkeelle lähtevät myös tarantellat (tarkemmin lintuhämähäkit). Niitä voi nähdä San Franciscon Bay Arealla ainakin Sunol Wilderness Parkissa, Morgan Territoryllä, Del Valle Regional Parkissa ja Mount Diablo State Parkissa. Normaalisti ne liikkuvat lähinnä vain öisin, mutta syys-lokakuussa urokset lähtevät vaellukselle etsimään itselleen partneria, ja niitä voi löytää tallustelemassa patikkapoluilla runsain mitoin myös päivällä. Jopa niin, että joissakin puistoissa järjestetään tarantella -kävelyjä naturalistin johdolla. Urokset kuolevat yleensä noin vuoden kuluttua parittelusta, tai joutuvat naaraan syömäksi. Kesällä voi satunnaisesti nähdä nuoria tarantelloja polkujen reunoilla, mutta paras aika bongata aikuisen kokoinen karvajalka on syksyllä.

Me kävimme Sunol Wilderness Parkissa ihmettelemässä näitä jättimäisiä otuksia viime syksynä, ja juuri kun luulimme, että saamme lähteä kotiin tyhjin käsin tallusteli yksi eteemme. Ja sitten toinen. Hyvä, etten vahingossa astunut päälle. Kannattaa siis pitää katse tiukasti lenkkipolussa ja maastossa. Samaa pätee autoillessa puiston parkkipaikalle, tarantellat saattavat nimittäin joskus eksyä myös tielle. Tarantellojen kerääminen puistoista on kiellettyä, eikä niitä muutenkaan saa häiritä. Näin ollen ihminen on yksi tarantellan potentiaalisista vihollisista. Tarantella on myrkyllinen mutta ei ihmistä tappava. 

Sunol Wilderness 

Sunol Wilderness 

Toinen syksyn alussa tarantelloja etsivä vihollinen on tarantula hawk. Se on melkein kämmenen kokoinen, mehiläisen näköinen (ilman keltaisia raitoja oleva) hyönteinen, jonka piston sanotaan olevan kivuliain eläimen pisto koko maailmassa. Niiden pistot ovat erittäin harvinaisia, mutta sanotaan, että kivun aikana ei pysty hallitsemaan vartaloaan, vaan rojahtaa maahan hirmuisen huudon kera. Minkäänlainen itsehillintä ei toimi. Kipu kestää noin viisi minuuttia eikä pisto ole vaarallinen. En muista koskaan nähneeni moista otusta elävänä. 

Mikäli kiinnostuit tarantellojen elosta täällä Kalifornian kukkuloilla, voit lukea lisää niiden elämästä ja elinpaikoista täältä

VINKIT TARANTELLOJEN BONGAUKSEEN SAN FRANCISCON EAST BAY:LLÄ:

  • Syys-lokakuussa lue paikallisuutisia. Tarantellojen "vaellus" yleensä mainitaan sen alkaessa.
  • Ota selvää puistosta johon haluat mennä. Aukioloajat voivat vaihdella, ja puistojen nettisivuilla yleensä kerrotaan patikkareiteistä, parkkeeraamisesta ja muista ohjeista. Jotkut puistot järjestävät tarantella -vaelluksia tai voit kysellä vinkkejä tarantellojen bongaamiseen puistonvartijalta.
  • Todennäköisin paikka nähdä tarantelloja on niiden ylittäessä tietä, pidä siis katse vaelluspolussa ja sen reunoissa. 
  • Tarantellan kaivauksen voi löytää etsimällä koloja maasta joiden päällä on vähän silkkiseittiä.
  • Myös Kaliforniassa on heinikkoisilla alueilla punkkeja, kuten Suomessakin. Kunnon vaelluskengät ovat avuksi maastossa ja voivat jossain tapauksessa suojella sinua käärmeen puremalta.
  • Ota mukaan kartta koska nämä puistot ovat valtavia ja luonnonmukaisessa tilassa. Puhelimet eivät usein toimi näillä alueilla. Lähde paluumatkalle hyvissä ajoin ennen pimeää. Muista ottaa mukaan aurinkorasva, hattu ja paljon vettä. 
  • Nauti luonnosta ja sen eläimistä, mutta älä jätä jälkiä! Muista kamera!