Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Saimaan kanava

Päivä Viipurissa Venäjällä

Paula Gaston

Viime kerralla kerroin siitä, millaista oli seilata Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle. Vietimme siis kesäpäivää Viipurissa yli viiden tunnin risteilyn päätteeksi, ja tutustuimme kaupunkiin lyhyesti. Itse Saimaan kanava oli toki jo mielenkiintoinen kokemus, mutta kyllä Viipurin näkeminen oli meille se reissun pääasia, tottakai. Aloitimme kierroksen Viipurin linnasta ja jatkoimme sitten eteenpäin kohti Torkkelinpuistoa. Kun eteemme ajoi renkaat vinkuen poliisi ja jouduimme hypätä tieltä sivuun, totesimme, että ihan kuin olisimme keskellä elokuvaa. Ja toisaalla kaupungissa olikin samaan aikaan elokuvafestivaalit menossa. Kadulla kuvattiin ranskalaista elokuvaa ja kävelimme vahingossa keskelle lavasteita, mutta näkemämme tilanne poliisin kanssa oli kyllä ihan aito. Viipuri näytti meille heti siis monenlaiset puolensa. 

VIIPURIN KAUPUNKI

Viipuri on noin 80 000 asukkaan kaupunki Karjalankannaksella Viipurinlahdella. Viipuri kuului keskiajalla Ruotsille, sitten Venäjälle ja vuodesta 1812 Suomen suurruhtinaskunnalle. Lopulta Suomi itsenäistyi, ja Viipuri kuului Suomelle, kunnes talvisodassa se jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Viipuria yritettiin vallata takaisin vuonna 1941 mutta Neuvostoliitto sai sen takaisin 1944. Historiasta johtuen Viipurissa on paljon suomalaisaikaisia rakennuksia. Suomalainen väestö sen sijaan evakuoitiin jo talvisodan aikaan muualle Suomeen, ja tilalle tuotiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Jotkut suomalaisista asukkaista palasivat takaisin Viipuriin, mutta he joutuivat lähtemään sieltä uudelleen kun Viipuri palautui Neuvostoliitolle. 

Nykyään Viipuri on pääosin teollisuuskaupunki joka elää myös turismista. Sen nähtävyyksiä ovat Viipurin linnan lisäksi sen monet vanhat rakennukset, kauppahalli ja Monrepos'n puisto. Kaupunki on viime vuosina siistiytynyt ja useita rakennuksia on kunnostettu myös suomalaisrahoitusten avulla. 

VIIPURIN LINNA

Meille ei lopulta jäänyt kovin paljoa aikaa kierrellä Viipuria, sillä laivamme saapui perille reilusti myöhässä. Suunnistimme ensimmäiseksi Viipurin linnalle, joka onkin ihan sataman vieressä. Linna sijaitsee pienellä saarella; Linnasalmessa, ja sinne kävellään siltaa pitkin. Linnan tunnus on sen valkoinen torni eli Pyhän Olavin torni. Kuulemani mukaan tornista on hienot näkymät kaupunkiin. 

viipurin_linna.jpg

Viipurin linna on ainoa täysin säilynyt keskiaikainen linna Venäjällä. Sitä alettiin rakentamaan jo vuonna 1293. Linnaa rakennettiin useita vuosia, ja myöhemminkin sitä korjattiin ja korotettiin. Vuonna 1710 linnan valtasivat venäläiset ja se vaurioitui tulipalossa 1860-luvulla. Linna korjattiin ja se selvisi jopa Talvisodasta vaurioituen vain vähän. 

Meille oli kerrottu, että pääsylippujen hinnat voivat olla arvoitus ainakin lasten osalta. Paikallisilla lapsilla on ilmeisesti linnaan vapaapääsy, mutta matkailijoilta voidaan periä pääsymaksu myyjästä riippuen. Hinnat ja aukiolot on siis syytä tarkistaa etukäteen. Yleensä linnan museo on suljettu maanantaisin. Totesimme kuitenkin, että jos lähdemme linnaan kierrokselle, emme ehdi näkemään juurikaan muuta kaupungista, joten jätimme liput ostamatta.

KAUPUNGIN MONET KASVOT - JA RAKENNUKSET

Kävellessämme kaupungilla näimme monia upeita rakennuksia. Osa niistä oli päässyt pahasti rapistumaan, osa oli kunnostettu. Upeiden vanhojen talojen vieressä oli rakennuksia joista oli lohennut paloja, ikkunoita oli rikki tai osia jopa palanut. Kaupungin kahdet kasvot olivat selvästi nähtävillä, samoin kuin se, kuinka upea paikka se voisi parhaimmillaan olla. Monissa paikoin näimme kuitenkin myös rakennustyömaita mikä on hyvä asia. Kävelimme Torkkelinpuistoon ja Punaiselle torille saakka ihmetellen taloja. Pysähdyimme hetkeksi myös paikalliseen leikkipuistoon jossa pikkuneitimme pääsi vähän leikkimään.

Keskustelimme paljon siitä, millaista elämä nykyisessä Viipurissa mahtaa olla, ja miltä evakoista on täytynyt tuntua lähtiessään kotoaan. Moni on varmasti käynyt näin jälkikäteen vierailulla Viipurissa ja on vaikea kuvitella sellaista tunneryöppyä omalle kohdalle. Matkassa mukana olleen ystäväni äiti on yksi Karjalasta evakkoon lähteneistä, joten siinä mielessä matka Viipuriin herätti meissä kaikissa ristiriitaisia tunteita. 

Pyöreä torni on nykyään ravintola, mutta se oli aikanaan osa kaupunginmuuria

Pyöreä torni on nykyään ravintola, mutta se oli aikanaan osa kaupunginmuuria

Vanhassa KOP:n talon kulmissa komeilevat Suomileijonat 

Vanhassa KOP:n talon kulmissa komeilevat Suomileijonat 

Punainen tori ja Leninin patsas

Punainen tori ja Leninin patsas

Vanha raatihuone on kunnostettu asuinnoiksi

Vanha raatihuone on kunnostettu asuinnoiksi

Toisenlainen Viipuri...

Toisenlainen Viipuri...

ALVAR AALLON SUUNNITTELEMA VIIPURIN KAUPUNGIN KIRJASTO

Yksi kiinnostavimpia rakennuksia Viipurissa on ehdottomasti arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupungin kirjasto, joka sijaitsee Torkkelinpuistossa. Tämä funkisrakennus valmistui vuonna 1935 mutta se pääsi aikojen saatossa pahoin rapistumaan. Neuvostoaikana rakennusta korjattiin mutta Alvar Aallon mukaan, se vain meni korjauksista pilalle, ja hän oli asiasta katkera kuolemaansa saakka. Myöhemmin kirjastoa kunnostettiin suomalaisvaroin, kunnes presidentti Tarja Halonen sai Putinin hankkimaan sen kunnostukseen rahoituksen. Kirjasto peruskorjattiin alkuperäiseen asuunsa, ja se avattiin uudelleen vuonna 2013. Kunnostus on ollut perin onnistunut, sillä se on palkittu peräti kahdella eri palkinnolla.

Viipurin kaupungin kirjasto

Viipurin kaupungin kirjasto

Kirjastossa käydessä kannattaa kurkata aulan lisäksi ainakin kirjastosaliin ja auditorioon. Kirjastosalin pyöreät kattoikkunat tuovat hienosti valoa huoneeseen.

viipuri_kirjasto_salo.jpg
viipuri_kirjasto_katto.jpg

KAUPPAHALLI

Viipurin matkalla ei kannata missata kaupungin kauppahallia. Sieltä löytyvät perinteiset matkamuistot kuten maatuskat, tai vaikkapa viipurinrinkelit. Meillä mukaan tarttui myös kauniita, värikkäitä puumunia, jotka sopivat koristeeksi vaikka pääsiäispöytään. Kristallit ja vaatteet jätimme tällä kertaa muille. Sen sijaan etsinnässä oli Trump -aiheinen maatuska, sillä Pietarin matkalta muistimme, että näitä puunukkeja löytyi jo silloin eri presidenttien kuvin. Meillä on nimittäin tapana tehdä pilaa mieheni sukulaisille kun menemme heillä käymään, sillä poliittiset näkemyksemme poikkeavat suuresti. Kysyimme Trump-maatuskaa eräältä kauppahallin myyjältä mutta saimme vastauksen selkeällä suomenkielellä: "Ei ole. Hyi! Emme halua häntä tänne!" Että ei sitten löytynyt meille etsimäämme nukkea, mutta tyttäremme sai valita itselleen muistoksi yhden perinteisen maatuskan. 

Viipurin kauppahalli

Viipurin kauppahalli

Kauppahallin rakennuksen on muuten suunnitellut suomalainen Karl Hård af Segerstad, ja se on valmistunut vuonna 1906. Rakennus edustaa Jugend -tyyliä. Kauppahallissa kannattaa pitää huolta lompakostaan, sillä ainakin ennen se oli suosittu pitkäkyntisten keskuudessa. Halli on kahdessa kerroksessa. 

viipuri_kauppahalli_koju.jpg
viipuri_maatuska.jpg

 

Matka Viipuriin oli mielenkiintoinen ja antoisa. Tosin toivoimme, että meillä olisi ollut enemmän aikaa tutustua kaupunkiin, joten olisi ehkä kuitenkin kannattanut valita yön yli oleva risteily. Nautimme kuitenkin kauniista kesäpäivästä ihan parhaassa seurassa!

Venäjälle Saimaan kanavaa pitkin

Paula Gaston

Kesälomareissullamme kiertelimme pääasiassa Suomea ristiin rastiin, mutta ehdimme sentään tehdä lyhyen pistäytymisen ulkomaillekin. Teimme nimittäin päiväristeilyn Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin. Vaikka aamu alkoi aikamoisella vesisateella, perille päästyämme sateet olivat kaikonneet, ja matkallemme sattuikin sitten oikeastaan aika hieno päivä. Päivä oli kaikinpuolin mielenkiintoinen pistäytyminen entisajan historiaan ja nykypäivän elämään.

MATKA SAIMAAN KANAVAA PITKIN 

Hyppäsimme aamulla m/s Carelian kyytiin Lappeenrannasta ja lähdimme Saimaan kanavaa kohti. Matka itsessään oli jo mielenkiintoinen sillä itse en ole koskaan matkustanut tällaista kanavaa pitkin. Saimaan kanavahan on avattu ensimmäisen kerran jo vuonna 1856, ja se on aika ainutlaatuinen kaistale koko maailmassa, sillä Suomi on vuokrannut alueen 50:n vuoden sopimuksella Venäjältä. Vastaavaa aluetta ei enää muualla ole. Matkan varrella on kaikkiaan kahdeksan sulkua, joista kolme on Suomen puolella ja viisi Venäjän puolella. Raja ylitetään Nuijamaanjärvessä. Vaikka kanavan pituus on vain reilut 40 kilometriä, matka kestää noin viisi tuntia tai enemmänkin. Matkavauhti on varsin hidasta, ja me esimerkiksi jouduimme pariin kertaan odottelemaan suluissa olevia muita veneitä. Kotimatka sitten sujuikin paljon jouhevammin.

Mälkiän sulku

Mälkiän sulku

Ulkomaan matkaa pukkaa jo pienestä pitäen

Ulkomaan matkaa pukkaa jo pienestä pitäen

Korkeimman sulun pudotus on 12,4 metriä ja kanava itse on syvimmillään kuusi metriä syvä.

Maisemat Saimaan kanavalla ovat kauniina päivänä sangen hienot. Mennen tullen voi ihmetellä sulkujen toimintaa ja tietenkin rikkaiden venäläisten upeita taloja Viipurin lähistöllä. Aika ajoin voi bongata myös vanhan kanavan uuden ja isomman kanavan vieressä. Näimme matkalla myös liikkuvia saaria jotka välillä vaihtavat paikkaa. Saarien maa-aines on noussut ylös pohjasta mutta jokunen saarista on vielä kiinni puidensa juurista. Aika erikoinen ilmiö! Lisäksi vanhan Tuohimäen sulun kohdalla on kallioon kultakirjaimin tehty teksti ohi kulkevia keisareita varten; Nikolai I ja Aleksander II. Tekstin on tehnyt kuvanveistäjä I.A. Deneis ja se on sekä suomeksi, että venäjäksi. Harmikseni en ehtinyt napata niistä kuvaa. 

Venäjän puolella oleva vartiotorni oli päässyt vähän ruostumaan

Venäjän puolella oleva vartiotorni oli päässyt vähän ruostumaan

M/S CARELIA

M/s Carelialle mahtuu noin 200 matkustajaa ja matkat myydään Saimaatravelin kautta. Laivalla on kaksi ravintolaa; toinen ruokaravintola ja toinen kahvilatyyppinen ravintola A-oikeuksin. Lisäksi laivan yläkerroksessa on aurinkokansi. Me olimme varanneet laivasta ruokailun menomatkalla, joten päädyimme istumaan ravintolan pöydässä lähes koko matkan, sillä toiseen kattaukseen pöytäämme ei oltu myyty kenellekään. Ruoka oli oikein maittavaa, joten voin hyvin suositella ruokailua laivassa. Noutopöydässä oli tarjolla sekä kalaa että lihaa, salaattipöytä, ihanaa saaristolaisleipää ja muita leipiä, sekä ruokajuoma, kahvi ja jälkiruoka. Lapsille oli varattu vielä jäätelöt. Tulomatkalla emme halunneet syödä yhtä tuhdisti, joten tilasimme vain keitot. Keittokin oli ruokaisa kalakeitto leivän kera, joten jaksoimme sillä hyvin loppumatkan.

saimaa_carelia.jpg

Laivasta löytyi myös pienen pieni lasten leikkihuone, mikä oli ihan kiva juttu, sillä matkassamme oli risteilyemännän mukaan tämän kesän ennätysmäärä lapsia. Mukanamme ollut risteilyemäntä piti sekä huolta matkustajista, että kertoi matkalla mielenkiintoisia tarinoita kanavan historiasta. Emäntämme oli suorastaan loistava persoona; välitön ja iloinen, ja näytti aidosti nauttivan työstään. Pidimme hänestä kovasti. Kotimatkalla hän veti myös pieni muotoista ohjelmaa kuten bingoa ja lapsille piirustuskilpailun. Muuna ohjelmana laivalla oli yhden miehen bändi. Ohjelma tulikin tarpeeseen sillä viisi tuntia mennen tullen kanavan katselua alkaa jossain kohdassa jo vähän kyllästyttää. Tosin loppumatkasta meitä kohtasi myös kaunis auringonlasku joten ihmiset siirtyivät taas ulkokannelle.

Laivassa oli myös pieni Tax-free myymälä jossa sai kätevästi vaihdettua myös ruplia. 

saimaa_auringonlasku.jpg

VIISUMIVAPAA PÄIVÄ VIIPURISSA

Venäjällä voi vierailla viisumitta risteillen jos maissa ei viivy kauempaa kuin 72 tuntia. Olemme olleet vastaavalla risteilyllä Pietarissa ja nyt vierailimme siis Viipurissa. Tämä siksi, että mieheni ei ole Suomen kansalainen, ja viisumin saanti hänelle on vähän monimutkaisempaa kuin Suomen passilla. Viipurin risteilyllä risteilyemäntä piti infotilaisuuden laivan kahvilassa ennen maihinnousua. Hän kertoi maahantulomuodollisuuksista, ja siitä, miten laivasta tultaisiin ulos. Ensin lähtivät ne, jotka olivat varanneet kiertoajelun. Seuraavana pääsimme ulos me, jotka olimme liikkeellä omatoimisesti. Meille jaettiin kahvikupongit Viipurin Pyöreään torniin, sillä viisumivapaus edellyttää jonkinlaista ohjattua toimintaa maissa. Viimeiseksi maihin pääsivät ne, jotka jäivät Viipuriin yöksi, ja joilla oli kuljetus jonnekin hotelliin. 

Infotilaisuus oli todella hyvä ja suosittelen kyllä kuuntelemaan kaikki emännän vinkit. Meille hän ennusti pientä kuulustelua takahuoneessa, sillä koko perheemme matkusti USA:n passeilla. Hän kuitenkin rauhoitteli sen olevan vain muodollisuus. Yllätykseksemme emme kuitenkaan kuulusteluun joutuneet vaan saimme tuossa tuokiossa passeihimme leimat. Infotilaisuudessa jaettiin myös maahantulokortit jotka piti täyttää ihan jokaisesta matkustajasta. Tullessa takaisin laivalle passit leimattiin, ja laukut läpivalaistiin. Aikaa maissa meillä piti olla kolmisen tuntia mutta koska laiva saapui perille myöhässä, kutistui aikamme pariin tuntiin. Se olikin tämän reissun ainoa miinuspuoli, josta ei mielestäni ollut missään mitään mainintaa. Jos lähtisin Viipuriin uudelleen, jäisin ehdottomasti sinne yöksi, sillä parissa tunnissa ei juurikaan ehdi rentoutumaan, vaan "juoksimme" keskustan tunnetuimmat rakennukset läpi. 

saimaa_stamps.jpg

Mutta siis hei, itse Viipurin kokemuksestamme oli tarkoitus kirjoittaa ihan oma postaus. Lisää siis tulossa pian!