Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Rancho Cucamonga

Utah & Arizona - Me tullaan taas!

Paula Gaston

Huhtikuussa pääsiäisen tienoilla suuntaamme jälleen kerran nokan kohti Utahia ja Arizonaa. Meidän piti olla siihen aikaan Meksikon Cancunissa mutta kohtalo päätti nyt toisin. Marraskuussa kävimme Utahissa tapaamassa lastemme sairastunutta iso-isoäitiä, joka nukkui sitten pois pari viikkoa vierailumme jälkeen. Kokoonnumme nyt pienellä perhepiirillä sirottelemaan isoäidin tuhkat vuorille ja muistelemaan häntä. Mutta koska on koulun spring break, ja meillä on kokonainen viikko aikaa, ajattelimme ajella Etelä-Utahissa hieman ja palata sitten Arizonan kautta takaisin. Reittisuunnitelma alkaa olla pääpiirteittäin kasassa, mutta mukana on myös muutama löyhä päivä jolloin suunnitelmaa voi muuttaa tarpeen tullen.

ST. GEORGE JA SNOW CANYON STATE PARK

Starttaamme kotoa San Franciscon Bay Arealta torstaina koulun jälkeen. Koulussa on yleensä lomia ennen lyhyt päivä, joten pääsemme liikenteeseen heti yhden jälkeen iltapäivällä, ja ajamme niin kauas kuin vaan jaksamme. Seuraavana päivänä ylitämme Kalifornian rajan ja ajamme Nevadan halki Las Vegasiin, ja siitä hetkeksi Arizonan puolelle ja Utahiin. Perjantai-iltana on tarkoitus olla St. Georgissa, jossa viimeksi yövyimme mormooni -historiaa huokuvassa Seven Wives Innissä.

Suunnitelman mukaan St. Georgen lähellä olevasta Snow Canyonista tulee iso-isoäidin viimeinen lepopaikka. Itse en ollut tästä puistosta koskaan kuullutkaan, mutta kuvien perusteella näyttää hyvin kauniille paikalle. Muistuttaa itse asiassa hyvin paljon Zionin kansallispuistoa joka onkin aika lähellä. Sanotaan, että jos tämä puisto olisi jossakin toisessa osavaltiossa, se olisi varmasti kansallispuisto. Tällä viitataan siis siihen, että se on niin upea, mutta Utahissa on jo niin monta kansallispuistoa ettei Snow Canyon mahdu sille listalle. Viikonloppua vietetään sitten todennäköisesti perhepiirissä, ja sunnuntaina suurin osa sukulaisista ajelee jo koteihinsa. Saattaa olla, että sinä päivänä tai maanantaina pistäydymme Zionissa vähän patikoimassa. Sinne olemme aina halunneet palata takaisin.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

ANTELOPE CANYON, HORSE SHOE BEND JA RAINBOW BRIDGE

St. Georgista suuntaamme kohti Kanabin kaupunkia, koukaten ehkä tosiaan Zionin kansallispuistosta. Matkalla pysähdymme myös Pipe Springs National Monumentille, joka on Amerikan alkuperäisasukkaiden ja mormooni pioneerien vanhaa asutusaluetta. Kanabissa tarkoitus on pyörähtää ainakin Little Hollywoodin museossa joka on kuin pieni villinlännen kylä. Siellä on kuvattu lukuisia vanhoja elokuvia ja televisiosarjoja, joten on hauska käydä vähän fiilistelemässä vanhoilla kuvauspaikoilla. Kanabissa olisi vaikka kuinka paljon upeita patikkareittejä mutta jotkut niistä ovat sen verran haastavia, että lasten kanssa emme niihin lähde. Valitettavasti meidän oli myös haudattava pitkä aikainen haaveeni visiitistä Wave:n maisemiin. Paikkavaraukset tälle ajalle olivat jo menneet, ja vaikka voisimme toki osallistua arvontaan, Wave ei ole turvallinen pienten lasten kanssa. Mutta jonakin päivänä toivottavasti pääsen myös sinne. Wave on nimittäin todella upea! Kanabista kenties löytyy meille myös jonkunlainen yöpaikka, ja pysähdymme sinne hetkeksi.

Sitten jatkamme matkaa kohti Pagen kaupunkia. Matkalla ehkä pysähdymme katsomaan Toadstool Hoodoos, jotka ovat eroosion muodostamia kivipatsaita. Sen jälkeen majoitumme Pageen, ja torstaille meille on varattuna retki Antelope Canyonille. Antelope Canyon on veden virtauksen muodostama kanjoni tai tunneli vuoristossa, ja se on ollut bucket listallani jo pitkään. Koska kanjonista on tullut niin suosittu paikka, ja se sijaitsee Navajo intiaanien mailla, on sinne mentävä järjestelyllä retkellä. Yksi syy on myös turvallisuus. Vesisateiden sattuessa lähialueilla, vesi saattaa vyöryä kanjoniin suurella voimalla, ja historiassa on sattunut useita kuoleman tapauksia. Nyt vaan toivotaan sateetonta huhtikuuta Utahiin!

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Sitten onkin aika käydä kurkkaamassa Horseshoe Bend josta aina näkee kuvia joka puolella. Se on huikea näköalapaikka alas Coloradojoelle, jossa se tekee hevosenkengän mallisen mutkan. Tarkoituksena on myös käydä ihailemassa Lake Powelia, ja haaveilen salaa retkestä myös Rainbow Bridgelle, joka on maailman suurin kivikaari joka on syntynyt tuulen ja eroosion voimasta. Myös tämä paikka on intiaanien mailla, joten sinne ei voi vain vaellella itsekseen. Rainbow Bridgelle pääsee lähes koko päivänä kestävällä veneretkellä, joten harkitsemme vielä, onko meillä aikaa siellä käymiseen.

GRAND CANYONILTA LÄÄKÄRIN PAKEILLE JA SITTEN KOTIIN

Koska emme ole koskaan käyneet Grand Canyonin eteläreunalla, haluamme käydä siellä nyt kun olemme näin lähellä. Pohjoisreunalla kävimme vuonna 2014. Sitten alkaa pitkääkin pidempi kotimatka, sillä ajamme ensin Etelä-Kaliforniaan mieheni perheen luokse. Tämä mutka siksi, että pienimmäisellämme on todettu kireä huulijänne joka operoidaan sitten maanantai aamuna. Leikkaustyylejä on monia, mutta koska laserilla leikatessa ei tarvitse nukutusta, se kuulosti meistä parhaalle vaihtoehdolle. Taaperoa laserilla leikkaavat lääkärit vain ovat yllättäen tässä osavaltiossa vähissä, ja siksi joudumme näin kauas. Moni leikkaa laserilla kyllä mutta ainoastaan alle 12 -kuukautisia vauvoja. Leikkauksen jälkeen meillä on pitkä ajomatka kotiin, joten toivotaan, ettei lapsen suu ole kauhean kipeä.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Koska ajomatka Rancho Cucamongalle kulkee osittain kuuluisaa Route 66:ä pitkin, on sielläkin varmasti jotein nähtävää. Ainakin jokunen vanhanajan diner ja vanhoja kyliä. Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka välillä on Bottle Farm, jossa on yli 300 lasipullosta tehtyä puuta. Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä tuolla erämaassa onkin!

Siinähän sitä näkemistä jo olikin koko viikon edestä. Itseäkin ihan hengästyttää! Suunnitelma on siis näiltä osin tällainen mutta muita varauksia emme ole vielä tehneet kuin Antelope Canyonin retken ja hotellin St Georgessa. Ja moni varmaan muistaakin, että meidän perheen suunnitelmat harvemmin menevät ihan puhtaasti niin kuin paperille on kirjoitettu. Eli saas nähdä minne päädytään!

Oletko käynyt näissä paikoissa? Millaista oli ja onko mitään vinkkejä?

 

Spring Breakin suuret suunnitelmat ja miten se taas oikeasti menikään

Paula Gaston

Koulun kevätlomaviikko on nyt ohi ja täällä pikku hiljaa palaillaan arkeen. Kerroinkin aikaisemmin suunnitelmistamme ajella Kuolemanlaaksoon ja sieltä Las Vegasiin, vierailla parissa kansallispuistossa ja ihmetellä elämää. No, sinne ei sitten mentykään. Ihan kuin ei lennetty sinne Meksikon Cancuniin tai Havaijillekaan kuten ihan alkuperäinen suunnitelma oli. 

Viimeisenä iltana ennen reissua kamat oli vielä levällään ja hotellivaraukset tekemättä. Erittäin harvinaista meikäläiselle. Vauva-arki yhdistettynä pieneen epävarmuuteen reissun suhteen löi kapuloita rattaisiin. Muutenkin aloin jo tekemään listaa mitkä asiat sillä viikolla eivät menneet putkeen. Uusi puhelin ei saapunut postissa kuten piti ja jouduin käymään kolmena iltana liikkeessä sitä selvittämässä, neljäntenä iltana luovutin ja menin toisen firman liikkeeseen. Sieltä lähdinkin uusi puhelin kädessä, mutta sitähän ei oltukaan sitten aktivoitu kuten oli puhe. Onneksi liittymän avaaminen onnistui puhelimessa asiakaspalvelun kanssa. Amazon onnistui hukkaamaan kaksi erikseen tilaamaani pakettia samalla viikolla. Lofooteilta jo kuukausia sitten varaamani majoitus kesän matkalle oli päättänyt nostaa mökin hintaa yli puolella, ja kun en ollut ihan heti viestiin vastannut, varaus oli peruttu. Ostin uudet uikkarit mutta kotona huomasin että niistähän puuttuu olkahihnat. Ja sitten vielä kun tytär koulumatkalla tokaisee, että: "Eihän mulla ole edes sukkia jalassa", niin voi jo todeta, että tämä ei ollut minun viikko. 

Joka tapauksessa, en ollut ihan varma onko vauvan kanssa joka päivä ajaminen ja majapaikan vaihtaminen järkevää, niin päädyimme ihan viimeisenä iltana muuttamaan suunnitelmaa. Mutta minne me sitten päädyimmekään?

PISMO BEAHCIN KAUTTA PÄÄSIÄISEN VIETTOON

Lähdimme siis kohti Etelä-Kaliforniaa tarkoituksena ajaa sukulaisille pääsiäiseksi. Yleensä ajelemme suorinta tietä, mutta tällä kertaa koukkasimme sille kuuluisalle Highway 1:lle ja yövyimme Pismo Beachillä. Olimme perillä vasta illan suussa ja seuraavana aamunakin ripsi vettä, eli emme suuremmin siellä aikaa kuluttaneet. Illalla kävimme kävelemässä rannalla ja syömässä hotellin vieressä olevassa meksikolaisessa ravintolassa. Aamulla sen sijaan löysimme hauskan aamiaispaikan Oceaniasta eli ihan Pismo Beachin vierestä. Rock & Roll Diner on vanhaan junanvaunuun rakennettu ravintola. Oceanin ranta on omistettu mönkijöille ja autoilulle, eli jos joku haluaa käydä rälläämässä hiekalla niin sinne sitten vaan. Ensimmäisen kerran näin, että rannallakin voi olla nopeusrajoitus; 15 mailia tunnissa.. ha ha. 

Oceana Dunes 

Oceana Dunes 

Rock & Roll Diner Oceanassa

Rock & Roll Diner Oceanassa

rock_diner_booth.jpg

Ylipäätään oli hyvä idea puolittaa ajomatka. Pääsimme seuraavana päivänä mukavasti sukulaisille Rancho Cucamongalle. Ohjelmassa oli perinteinen easter egg hunt, pääsiäisbrunssi, ja jätimme pääsiäispupulle korin keittiön pöydälle porkkanan ja sellerin kera. Yöllä oli pupu käynyt tuomassa lahjoja ja pääsiäismunia koriin. Voi sitä riemua!

SANTA MONICA MOUNTAINS JA VENERETKI CHANNEL ISLANDSILLE

Sukulaisilta starttasimme Santa Monican vuorille patikoimaan. Paikka kuuluu kansallispuistoihin ja siihen kuuluu useita eri alueita vuoristossa. Minä halusin käydä Paramouth Ranchillä jossa on kuvattu monia elokuvia, ja jossa edelleen voi törmätä kuvausryhmiin. Päivä meni nopeasti ja kurvasimme hotelliimme Venturaan josta olimme varanneet kaksi yötä. Ah Ventura, ihastuinkin tähän kaupunkiin toden teolla. Rantaa, palmuja, tacoja... voisiko elämä enää paremmin olla?!

Syy majoittumiselle Venturassa oli se, että hyppäsimme sieltä seuraavana aamuna Channel Islandsille menevän veneen kyytiin. Se on saariryhmä ihan Kalifornian edustalla joka myös kuuluu kansallispuistoihin. Sää suosi meitä, maisemat olivat upeat ja pääsimme patikoimaan koko Anacapan saaren ympäri. Mennen tullen merimatkalla näimme sekä delfiinejä että valaita. Aivan upea reissu!

delfiini.jpg

Näistä molemmista kirjoittelen sitten lisää ihan erillisissä postauksissa. 

HULLUAKIN HULLUMPI MADONNA INN

Kotimatkan olimme taas puolittaneet vaikka emme itse asiassa olleetkaan ihan niin kaukana kotoa enää. Olen kuitenkin jo pidempään haaveillut yöpymisestä Madonna Inn nimisessä hotellissa San Luis Obispossa. Hotelli on tunnettu siitä, että sen jokainen huone on sisustettu erilailla, miesten vessan urinaali on vesiputous ja talon ravintola on sisustettu pinkillä nahalla. Siis ylipäätään koko paikka on vähän hullu. Sisustus on niin mauton, että se on jo tavallaan aika hieno. 

madonna_kyltti.jpg

Yö Madonna Innissä ylitti kaikki odotuksemme. Siitä kerron myös lisää myöhemmin! Kotiin päästyämme totesimme, että lomamme oli kuin olikin varsin hauska ja rentouttava. 

Rancho Cucamongan yliampuvat jouluvalot Kaliforniassa

Paula Gaston

Ajelimme taas kerran joulun viettoon Etelä-Kaliforniaan Los Angelesin lähistölle. Olimme reissussa kaiken kaikkiaan viisi päivää. Siinä ajassa ehdimme viettämään joulua perheen kanssa, tapaamaan ystäviä, käymään haudalla ja ajelemaan ylös San Bernardinon vuoristoon lumen keskelle. Jouluperinteemme, jouluvalojen katseleminen joulukadulla koki pienoisen takaiskun kun aaton aattona satoi vettä kaatamalla, mutta matka oli muuten oikein onnistunut.

 

Muutamana vuotena Etelä-Kaliforniassa olessamme, olemme siis vierailleet katsomassa Thoroughbredin jouluvaloja. Jouluvaloissa loistavien talojen etsiminen on Yhdysvalloissa suosittua, ja useassa kaupungissa on paikallisesti tunnettuja joulukatuja. Rancho Cucamongan kaupungissa erään tuiki tavallisen kadun asukkaat ovat jo vuosia koristelleet talonsa sadoin, ellei jopa tuhansin erilaisin jouluvaloin. En ole koskaan nähnyt missään niin paljoa valoja, ja voin ihan suosiolla sanoa, että nyt on mennyt vähän överiksi. Osa taloista on kuitenkin koristeltu hyvällä maulla, ja valoja on ollut aina hauska käydä katsomassa. Asukkaat istuvat usein ulkona grillaamassa ja tarjoilevat kävijöille kuumaa kaakaota.

Viime vuosina homma on kuitenkin lähtenyt vähän lapasesta, sillä joulukadusta on tullut niin suosittu, että sinne on vaikea päästä. Kadulla partioivat lukuisat poliisit, ja lähi katujen varsille parkkeeraaminen on poikkeuksellisesti kielletty. Autojonossa ajamisen freewayltä joulukadulle kerrotaan kestävän jopa kaksikin tuntia. Kadun voi siis ajaa läpi joko autolla, tai kävellä kuten me yleensä teemme, mutta parkkeeraamisesta on viime vuosina tehty todella hankalaa. Onneksi olemme saaneet lainata perheemme tuttujen parkkipaikkaa, he asuvat ihan joulukadun lähellä. Lähialueiden naapurit ovat vaatineet joulukadun lakkauttaumista, sillä lukuisat ruuhkauttavat kadut ja jättävät jälkeensä roskia. Kaupunki ei kuitenkaan voi kieltää asukkaita pitämästä jouluvaloja, joten toistaiseksi katu pysyy auki.

Tänä vuonna meidän visiittiä haittasi tosiaan kova vesisade, joten artikkelin kuvat ovat aiemmilta vuosilta. Löysimme kuitenkin lähistöltä pari muuta yltiöpäisesti koristeltua taloa, jotka kävimme katsomassa joulun jälkeen kun sateet olivat ohi. Jollakin tavalla näiden koristeltujen talojen bongaaminen ihan hauskaa, ja varsinkin perheen pikkuneiti oli innoissaan. 

Yksi kuva myös hautausmaalta, ja siitä, kuinka erilaisia kulttuurit ovatkaan. Tälle hautausmaalle on haudattu suuri määrä meksikolaisia, ja haudat olivat todella koristeltuja. Monella haudalla istui suuri joukko ihmisiä puutarhatuoleissa.

Yksi kuva myös hautausmaalta, ja siitä, kuinka erilaisia kulttuurit ovatkaan. Tälle hautausmaalle on haudattu suuri määrä meksikolaisia, ja haudat olivat todella koristeltuja. Monella haudalla istui suuri joukko ihmisiä puutarhatuoleissa.

Oletko törmännyt tällaisiin joulukatuihin tai "ylikoristeltuihin" taloihin jossakin?