Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Pohjanmaa

Tunnetko vaivaisukot?

Paula Gaston

Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen käsi liikkui ja sitä pystyi kättelemään. Lapsesta se oli tietenkin todella hauskaa ja erikoista. Saimme usein pudottaa vaivaisukon sen sisään rahaa. Vaikka itse olen kotoisin Pohjanmaalta, en ollenkaan tiennyt, ettei näitä ukkoja ole kaikkialla, vaan ne ovat nimenomaan Pohjanmaalainen erikoisuus.

Nyt kun kesän aikana kävimme useammassa kirkossa vierailulla, kiinnitin huomiota, ettei niistä yhdessäkään ollut vaivaisukkoa ovella, sillä olimme Etelä-Suomessa. Syy vaivaisukkojen keksittymään juuri Pohjanmaalla löytyy historiasta. Pohjanmaalla on aina ollut paljon laivojen ja veneiden rakentajia, jotka ovat taitavia puunveistäjiä. Ennen myös laivojen keuloihin tavattiin tehdä jonkunlaisia hahmoja. Vaivaisukkojen historia kokonaisuudessaan lienee alkanut uhritukeista, joita oli käytössä vuodesta 1343 alkaen. Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia. 1500-luvulla uhritukit kiellettiin, mutta Kuningatar Kristiinan käskystä uhritukit otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1649. Niitä asetettiin julkisiin tiloihin ja jopa teiden varsille. Nykyään Ruotsissa on jäljellä enää vain yhdeksän vaivaisukkoa, kun taas Suomessa niitä on jäljellä noin 140. Niistä käytössä on edelleen noin 108 ukkoa. Yksi vaivaisakkakin Suomessa on, Soinin kirkossa. Vaivaisakkoja on aikojen saatossa ollut tiettävästi kaksi, mutta vain toinen on niistä on enää jäljellä. Vaivaisukot ovat aikojen saatossa kärsineet sekä säävaurioista että ilkivallasta. Monet niistä on myös yritetty ryöstää. Ukkojen tuotto menee kirkon diakoniatyöhön.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Suomen vanhin vaivaisukko löytyy Hauholta (kuvassa yllä). Se on tiettävästi tehty 1690-luvulla, ja se edustaa luultavimmin keskieurooppalaista veistotaidetta, ei suinkaan suomalaista. Tämä ukko on Raamatun tarinan Bartimeus joka sokeana pyysi almuja tien reunalla. Jeesus antoi Bartimeukselle näkökyvyn takaisin. Isovihan aikaan venäläiset kasakat yrittivät päästä sisään Hauhon kirkkoon, mutta epäonnistuttuaan siinä, ryöstivätkin ovella seisseen puisen ukon. Siitä muistona Bartimeuksella on päässä syvä haava joka tuli kasakan iskiessä sitä miekalla.

vaivaisukko3.jpg

Oman kotikirkkoni; Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon vanhempi vaivaisukko (kuvassa yllä) on yksi Suomen vanhimpia ukkoja. Veistos on peräisin vuodelta 1784 ja sen on tehnyt talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Ukon rinnalla on ollut aikoinaan kyltti joka kannustaa anteliaisuuteen, mutta se on ajan saatossa haalistunut pois. Vuonna 1846 Kaarlelan vaivaisukkoon murtauduttiin ja sitä turmeltiin pahasti, jonka seurauksena veistos siirrettiin kirkon eteiseen suojaan ja ulos tilattiin uusi ukko. Tuo uudempi ukko on piirtynyt hyvin mieleeni, sillä kuljimme kirkon ohi lähes päivittäin.

vaivaisukko2.jpg
vaivaisukko4.jpg

Me pääsimme näkemään suuren määrän vaivaisukkoja Kerimäen kirkossa olleessa näyttelyssä vuonna 2013. Muutoin olemme bongailleet niitä lomamatkoilla käydyissä kirkoissa. Monella vaivaisukolla on varsin kiehtova historia ja ne ovat nähneet elämässään kaikenlaista. Jos kirkolla käydessä näkee vaivaisukon, kannattaa kysyä tai vaikka lukea netistä sen historia. Yllättävän moni niistä on tullut ryöstetyksi tai kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä. Ukoista on myös jossain vaiheessa yritetty saada UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Itseäni niiden tarinat kiehtovat kovasti, eivätkä enää tunnu pelkästään vain sellaisilta puu-ukkeleilta kuten lapsena.

Oletko bongaillut vaivaisukkoja jossain?

Juhannusperinteitä vaalimassa Pohjanmaalla

Paula Gaston

Pääsimme vuosien jälkeen viettämään juhannusta ylipäätänsä Suomessa, mutta jopa kotipaikkakunnallani Pohjanmaalla. Säät eivät varsinaisesti meitä suosineet, mutta se ei haitannut, sillä toivuimme vielä aikamoisesta aikaeroväsymyksestä. Lauantaina vihdoin tuuli ja sade kuitenkin taukosivat, ja lähdimme kyläilemään ystäviemme mökille meren rantaan. Siitä alkoi todellinen juhannusfiilis.

POHJALAISET PERINTEET

Meillä perinteisiin ei ole koskaan kuulunut juhannuskokon poltto. Sen sijaan juhannuskoivut on yleensä haettu kesämökin oven pieliin, on syöty hyvin, saunottu ja valvottu. Saunavihtakin on saatettu tehdä. Yksi Pohjanmaan oma perinne on niin sanottu "juhannusjuusto" eli punainen hera. Muistan lapsuudestani juhannusjuuston nimellä juustokeitto, ja äitini sitä aina joskus teki. Ja kun rannikolla ollaan, juhannuspöytään kuuluu runsaasti erilaisia kalaherkkuja. Tarjolla on tietenkin myös uusia perunoita ja aika usein jonkunlainen marja- tai raparperipiirakka. Aikoinaan Pohjanmaalla on myös pystytetty juhannuskuusi keskelle pihaa, mutta itse en ole koskaan tätä perinnettä nähnyt vaalittavan.

Ja ruotsinkielisellä alueella kun osittain ollaan, jostakin saattaa löytyä myös juhannussalko. Kokkolassa sellainen löytyy yleensä Cafe Brygganilta Öjassa, joka on kiva rantakahvila. Tänä vuonna sitä ei siellä kuitenkaan ollut, vaikka mekin kävimme illalla sitä etsimässä. Liekö syynä myrskyävä sää vai mikä. Mutta alla kuva juhannussalosta aiemmilta vuosilta. Kokkolan alueen muita perinteitä ovat myös Pidron peluu ja juhannustansseissa käynti. Pidro on alueen oma korttipeliä mutta harmikseni luulen, että olen tainnut unohtaa miten sitä pelataan. Nuorena sen parissa on kuluneet monet illat ja yöt. Ehkä täytyy verestellä muistia ja opetella se uudelleen. Juhannustansseissa olemme aikoinaan käyneet ainakin Kalajoella.

juhannussalko.jpg

JUHANNUSTAIAT

Erilaiset juhannustaiat kuuluvat tietenkin oleellisena osana varsinkin naimattomien naisten juhannusperinteisiin. Juhannukseen on kuulunut aikoinaan paljon erilaisia uskomuksia. Uskottiin esimerkiksi, että erilaiset henget ja kummitukset liikkuvat maan päällä juhannuksen aikaan. Pahoja henkiä karkotettiin polttamalla kokkoja, tai muuten vaan remuamalla kova äänisesti ja juomalla alkoholia.

Monet juhannustaiat tehtiin alasti, tai niihin liittyi jollakin tavalla saunominen. Yksi varmasti tunnetuimmista taioista on kerätä seitsemän erilaista kukkaa seitsemältä eri niityltä ja nukkua ne tyynyn alla, niin näkee unessaan tulevan sulhonsa. Ja kieriskelemällä juhannusyönä alastomana kasteisella niityllä voi taata itselleen hyvän naimaonnen. Juhannustaikoja on eri puolilla Suomea lukuisat määrät, ja joskus nuorempana niitä tietenkin itsekin kokeiltiin.

Jos juhannusyönä neito kuulee käen kukuntaa, hän voi laskea siitä montako vuotta menee sulhasen löytymiseen. Ellei käki kuku lainkaan, löytyy sulho jo sinä samaisena vuotena. 

Naimaonnen lisäksi juhannustaioilla varmistettiin muun muassa hyvää satoa taikka hedelmällisyyttä. 

Juhannusyönä oli kiva pulahtaa meriveteen vilvottelemaan auringonvalossa

Juhannusyönä oli kiva pulahtaa meriveteen vilvottelemaan auringonvalossa

 

Meidän juhannusiltamme kului höpötellessä mukavia sillä emme olleet nähneet ystäviämme yli puoleentoista vuoteen. Söimme hyvin ja poikkesimme vähän perinteistäkin tekemässä sulattamalla takkatulessa vaahtokarkkeja keksien väliin amerikkalaiseen tyyliin. Saunassakin tietenkin kävimme yöttömän yön valossa, ja kastauduimme vilpoisassa merivedessä. Talon nuorempi väki oli tehnyt käyttöömme vastat. Yllä mainitut juhannustaiat jäivät osaltamme tekemättä mutta muuten oli kiva olla viettämässä perinteistä juhannusta jollaiseen olen Pohjanmaalla tottunut.