Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Paso Robles

Kalifornian rantatie Highway 1 - parhaat palat

Paula Gaston

Koska niin monen unelmana on ajaa Kalifornian rantatie (Pacific Coast Highway aka Highway 1, tai State Route 1) lyhyempänä tai pitkänä versiona, niin tässä tulee nyt tietopläjäys niille, jotka miettivät mitä sillä matkalla pitäisi pysähtyä näkemään. Kaliforniassa asuessa tulee Highway 1:llä pistäydyttyä aina tasaisin väliäajoin, ja olen niistä kirjoitellut erillisissä postauksissa. Nyt on aika laittaa ne kaikki yhteen nippuun.

Suurin osa Etelä-Kalifornian road tripeistäni on sijoittunut ajalle, jolloin en vielä kirjoittanut blogia. Mutta pohjoisemmat alueet on koluttu viime vuosina useampaan kertaan, joten tässä kooste eri paikoista. San Franciscon Bay Area on omana osa-alueenaan sillä moni kuitenkin viettää täällä useamman päivän. Päivittelen tätä postausta aina kun kirjoitan aiheesta lisää artikkeleita, myös sieltä etelämpää, kunhan taas sinne ehdin. Ja kysymykset ja toivomukset on tietenkin aina tervetulleita!
 

Pohjois-Kalifornia
 

Moni hyppää Highway 1:lle vasta San Franciscosta, tai päättää matkansa etelästä tullessa sinne. Ei kannata kuitenkaan väheksyä tien pohjoista pätkää. Sinne mahtuu kaikenlaista nähtävää aina punapuista lasirantaan ja kansallispuistoihin saakka. Highway 1 päättyy Leggetissä, jossa se yhtyy 101:seen. Jos kuitenkin ihan Oregonin rajalle asti mielii niin kerrottakoon, että 101 koukkaa takaisin rannalle Eurekassa eivätkä maisemat yhtään huonone. Matkan varrella on muun muassa punapuiden reunustama Avenue of Giants, Redwood National Park, ja heti Eurekan jälkeen tsunameissa ryvetetty Crescent City. Tässä muutama postaus tuolta pätkältä:

Fort Braggin lasiranta, jolla on vain vähän hiekkaa, ja pääasiassa lasia.

Fort Braggin lasiranta, jolla on vain vähän hiekkaa, ja pääasiassa lasia.

Drive Thru tree Leggetissä (se miksi punapuihin on joskus saanut ihminen surullisella tavalla kajota kaivamalla tunneleita, vaatii ihan oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että puu on elossa vaikka sen läpi menee tunneli).

Drive Thru tree Leggetissä (se miksi punapuihin on joskus saanut ihminen surullisella tavalla kajota kaivamalla tunneleita, vaatii ihan oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että puu on elossa vaikka sen läpi menee tunneli).

San Franciscon Bay Area
 

San Franciscon vierailuun kannattaa varata useampi päivä. Kaupungissa on tietenkin monen monta kuuluisaa nähtävyyttä, mutta sieltä löytyy myös paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä. Koska se on ihan meren rannalla, voi vaikka patikoida rantaviivaa pitkin upeissa maisemissa, tai voi vuokrata pyörät ja päräyttää Golden Gaten siltaa pitkin Marin Headlandsin merimaisemiin. Se, samoin kuin Golden Gaten silta ja monta muutakin aluetta kaupungissa, kuuluvat itseasiassa kansallispuistoon nimeltä Golden Gate National Recreation Area. Mikäli liikkuu autolla, ei kannata jättää näkyville mitään arvokasta kun lähtee paikkoja koluamaan, sillä viime aikoina automurrot ovat lisääntyneet.

Golden Gate Bridge alakulmasta katsottuna.

Golden Gate Bridge alakulmasta katsottuna.

Auringonlaskun aikaan San Franciscon Sutro Bathissä

Auringonlaskun aikaan San Franciscon Sutro Bathissä

San Franciscosta etelään

Monen taival Highway 1:llä alkaa vasta tästä. Vaikka matkan Los Angelesiin taittaa kyllä päivässä, suosittelen varaamaan matkalle ainakin yhden yöpymisen. Tien varrella on pysähdyspaikkoja tiuhaan tahtiin, maisemat on upeat ja tekemistäkin löytyy niin luonnon ystäville kuin historiasta kiinnostuneillekin. Highway 1 yhtyy Orange Countyn Dana Pointissa I-5:teen. Majoitukset kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä PCH on suosittu varsinkin kesäaikaan.
 

Morro Rock

Morro Rock

Hearst Castlen sisäuima-allas

Hearst Castlen sisäuima-allas

Ja tässä vielä postaus siitä, mihin ensikertalainen Yhdysvalloissa saattaa törmätä...
Suurimmat ihmettelyn aiheet Kaliforniassa
 

Olisi kiva kuulla miten omat rannikkoreissunne menivät. Mistä piditte ja mistä ette?

 ✻✻✻

Tämän postauksen kuvat löytyvät Instagram tililtäni, @paulagaston. Käyhän seuraamassa! Sieltä löytyy paljon kuvia ja stooreja elämästä ja matkailusta Kaliforniassa.

Päivitetty 11.9.2019

 

Mission San Miguel Kaliforniassa kärsi maanjäristyksessä

Paula Gaston

Kotimatkamme jatkui Paso Roblesin viinialueelta Highway 101:stä pohjoiseen päin. Ajoa oli useampi tunti joten pysähdyimme San Miguelin kaupunkiin. Siellä on on yksi Kalifornian 21:stä missionista.

Missionit on perustettu vuosien 1769 ja 1833 välillä El Camino Real -tien (Highway 101) varrelle Espanjasta tulleiden lähetyssaarnaajien tukikohdiksi. Niillä on pitkä historia ja ne ovat olleet tärkeitä Kalifornian kehitykselle. Lähestysaarnaajat olivat katolisia pappeja tai fransiskaaneja ja he toivat mukanaan muutakin kuin vain itsensä. He toivat palan kulttuuria. Näin opittiin uskonnon lisäksi myös syömään eurooppalaisia hedelmiä ja ruokia, hoitamaan karjaa ja viljelemään viiniä. Vuosien saatoissa, osa näistä missioneista on tuhoutunut tai ne ovat olleet kokonaan muussa käytössä. Nykyään monet niistä elävät matkailusta, mutta katolinen kirkko edelleenkin ylläpitää niissä museoita ja toiminnassa olevia kirkkoja. Lähes kaikki missionit on jouduttu restauroimaan tai rakentamaan melkein kokonaan uudestaan, mutta onneksi joistakin löytyy vielä alkuperäisiäkin rakennuksia.

 

Mission San Miguel on nimetty arkkienkeli Michaelin mukaan. Sen alkuperäinen kirkko on tuhoutunut kokonaan tulipalossa vuonna 1806 ja sitten uudelleen rakennettu. Pahimmat tuhot syntyivät kuitenkin vuonna 2003 San Simeonin maanjäristyksessä. Koko mission jouduttiin sulkemaan ja restauroimaan, ja se avattiin uudelleen kokonaisuudessaan vasta vuonna 2009. 

Me kiertelimme missionin piha-alueilla, kirkossa ja matkamuistomyymälässä. Minä kävin kummipoikani kanssa myös museossa jonne oli pieni pääsymaksu $3/aikuisilta ja $2/lapsilta (2016). Museo oli pienehkö ja esillä oli paljon missionin vanhaa tavaraa. Kävimme muun muassa keittiössä, makuuhuoneissa ja näimme erilaisia vaatteita tuolta ajalta. Kierros päättyi missionin kirkkoon jonne kaikilla oli vapaapääsy. Kirkko on pieni ja kaunis, ja siellä järjestetään edelleen messuja. Eniten historiaa näkee mielestäni aina missionien hautausmailla. Tällekin hautausmaalle on haudattu yli 2000 Amerikan intiaania ja paljon missionilla eläneitä ihmisiä. On aina mielenkiintoista nähdä vuosilukuja hautakivistä ja miettiä millaistahan tuohon aikaan eläminen on mahtanut olla. 

El Camino Realin varrella on muistuttavat historiasta

El Camino Realin varrella on muistuttavat historiasta

Missionilta lähtiessä näimme tien reunassa öljypumppuja ja koska niitä ei Suomessa näe, päätimme pysähtyä että vieraamme voivat ottaa niistä pari kuvaa. Kuinka ollakkaan huomasimmekin öljypumppujen luokse vievän tien olevan ihan avoinna kaikille ja niinpä ajoimme ihan pumppujen viereen. En ole kyllä itsekään koskaan nähnyt näitä koko ajan liikkeessä olevia pumppuja näin läheltä. Eikä niitä täällä Kaliforniassa ihan joka kulmalla olekaan joten oli ihan käydä näitäkin katsomassa. 

Tällä road tripillä tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista. Oli kauniita maisemia Tyynenmeren rannoilla, vesisadetta Highway 1:llä, oksennustautia, erikoisia rakennuksia kuten Hearst Castle ja historiaa Mission San Miguelilla, ja tietenkin hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa. Varsin onnistunut reissu siis pienistä vastoinkäymisistä huolimatta! Ja aikamoinen reittihän tästä tulikin! Sitten kotia kohti.

Kalifornian rannikko - James Deanin kuolinpaikalla ja Paso Roblesissa viinillä

Paula Gaston

Maanantaina oli aika suunnata kotia kohti ja jättää Tyynenmeren rannikko taakse. Koukkasimme San Simeonista vähän matkaa sisämaahan Paso Roblesin viinialueelle. Maisemat olivat kukkuloiden päällä upeat. Viime aikojen vesisateet ovat muuttaneet Kalifornian kultaiset kukkulat vihreiksi ja näky oli kuin Skotlannista konsanaan. Oli ihan pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva silläkin uhalla, että kengät upposivat pysähdyspaikan hiekkapohjaiseen rapaan.

Paso Roblesissa oli tarkoitus pysähtyä viinitilalle maistelemaan vähän alueen viinejä. Vaikka Paso Robles ei ole niitä kaikista tunnetuimpia viinimatkailun alueita, on tällä alueella on lähes 200 viinitilaa. Meillä oli aikaa valitettavasti vain yhteen vierailuun emmekä olleet tehneet kotiläksyjämme lainkaan. Niinpä valitsimme pysähdys paikan lähinnä sen ulkonäön perusteella ja sillä, että nimi oli tuttu. Päädyimme Niner Wines Estatesille ja se olikin ihan hyvä valinta. 

Paikka näytti upealta sillä maisteluhuoneen ja ravintolan takaa avautui näkymä viiniköynnösten peittämään rinteeseen. On kevätkukkien kukinta-aika ja niittykukat kasvavat köynnösten välissä. Maistelimme muun muassa Pinot Noiria, Cabernet Sauvignonia, Malbecia ja muita punaisia, ja päädyimme ostamaankin pullot kotiin viemisiksi. Tykkästyimme erityisesti Niner Petite Sirahiin. Muitakin mielenkiintoisia viinitiloja olisi ollut lähistöllä mutta meidän oli pakko jatkaa matkaa. Tänne täytyy vielä tulla takaisin paremmalla ajalla.

Joskus on muuten ihan hyvä lukea niitä vanhan aikaisia matkailuoppaitakin. Opimme niistä nimittäin edellisenä iltana, että James Deanin kuolinpaikka ja muistomerkki ovat ihan Paso Roblesin vieressä. Päätimme käydä katsastamassa paikan ja kun pääsimme parkkipaikalle, totesin miehelleni että mehän olemme olleet täällä ennenkin. James Deanin muistomerkki on pystytetty pienen punaisen kahvilan, Jack Ranch Cafeen parkkipaikalle jonka muistan vielä viime kesän reissuilta. Pysähdyimme nimittäin samaisen kahvilan toiselle puolelle vieraidemme kanssa autuaan tietämättöminä siitä, mitä toisella puolella olisi ollut, ja jatkoimme sitten matkaa muina miehinä. Nyt juoksimme sateesta huolimatta sen verran muistomerkin luo, että saimme muutaman kuvan otettua ja sitten istahdimme hetkeksi kahvilaan kahville. Myynnissä oli aivan erityisen herkullisia, vanhanajan piiraita ja niitä oli vaan yksinkertaisesti pakko maistaa. Suosittelen. Ja jos olet James Dean fani, kannattaa ehdottomasti käydä sisällä katsastamassa kahvilan James Dean -kokoelma. Heillä on esillä kuvia ja tavaroita kuten esimerkiksi Jamesin saama sakkolappu hänen viimeiseltä päivältä ennen kohtalokasta kolaria. 

Syyskuun 30. päivä vuonna 1955 vain 24-vuotias James Deanin kolaroi kahvilasta hieman eteenpäin olevassa risteyksessä. Hän oli ajamassa Porchellaan urheiluautojen rallikilpailuun kun hän osui tielle kääntymässä olevaan autoon. Toisen auton kuljettaja selvisi kolarista ilman vakavia vammoja.  Paikka on nimetty James Dean Memorial Junctioniksi ja se on merkitty kyltein Highway 46:n varrelle. Jos haluat pysähtyä tänne ottamaan kuvia, kannattaa olla varovainen sillä liikenne risteyksessä on aika vilkasta. Me pysähdyimme pieneksi hetkeksi ja jatkoimme sitten matkaa kohti kotia. Lisää kotimatkan paikkoja seuraavassa postauksessa joten stay tuned!