Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Page

Arizonan Horseshoe Bend ja Glen Canyon

Paula Gaston

Vitsi miten mielettömiä paikkoja tällä reissulla Arizonaan ja Utahiin on jo nähty! Toivottavasti näitte kuvat Antelope Canyonista, jossa kävimme. Ehdottomasti bucket listille kuuluva paikka! Vaikka Utahin Snow Canyon ja Zionin kansallispuisto olivatkin hienoja, ja tykkäsimme kovasti Toadstool Hoodoista, veti Antelope Canyon kyllä voiton näistä kaikista. Mutta siinä ei suinkaan ollut vielä kaikki näistä hienoista paikoista. Seuraavaksi nimittäin suuntasimme Glen Canyonille, ja siihen kuuluvalle kuuluisalle Horseshoe Bendille. Olet ehkä nähnyt kuvia tuosta upeasta joen mutkasta? Nyt kerromme mistä se löytyy, ja milloin on paras aika vierailla siellä.

GLEN CANYONIN PATO JA SEN MIELETTÖMÄT MAISEMAT

Heti kun lähestyimme Glen Canyonia, alkoivat maisemat muuttua. Ensin ohitimme satama-alueen, josta lähtevät muun muassa veneet Rainbow Bridgelle. Rainbow Bridge on maailman suurin kivinen luonnon muodostama kaari, ja se on yksi kansallispuistoyksikkö (National Monument). Pettymyksekseni en sinne tällä kertaa päässyt, sillä emme halunneet viettää koko päivää pienessä veneessä lasten kanssa. Mutta Glen Canyonilla oli paljon muutakin nähtävää. Glen Canyon Recreation Area kuuluu sekin kansallispuistoihin.

glen_canyon_joki.jpg

Pysähdyimme näköalatasanteelle josta näimme Coloradojoen, ja sen jälkeen suuntasimme Visitor Centerille aivan Glen Canyonin padon juureen. Glen Canyon Dam on Hooverin padon jälkeen Amerikan toiseksi suurin pato. Se valmistui vuonna 1964, ja sen avulla säädellään Coloradojoen veden virtaa sekä tuotetaan sähköä. Coloradojoki kulkee usean osavaltion läpi, ja monet alueet kärsivät vuosittain kuivuudesta, joten veden säätely on tärkeää. Padon ympäristövaikutuksista kuitenkin kiistellään yhä, ja moni on sitä mieltä, että se pitäisi kokonaan purkaa. Ylhäältä Visitor Centeristä oli hienot maisemat katsella patoa ja siltaa, ja siellä oli siistit hyvät vessat vaipanvaihtopisteineen. Käväisimme myös sisällä olleessa museossa ja matkamuistomyymälässä.

Glen Canyon Dam

Glen Canyon Dam

Glen Canyon Bridge

Glen Canyon Bridge

ARIZONAN UPEA HORSESHOE BEND

Glen Canyonin varmaankin vierailluin paikka on Horseshoe Bend, joka sijaitsee Pagen kaupungissa. Se on kohta Coloradojoessa, jossa joki tekee hevosenkengän muotoisen käännöksen. Se sijaistee ihan Highway 89:n varressa ajettaessa Pagesta eteläänpäin.

 

Horseshoe Bend on tullut viime vuosina tunnetuksi sosiaalisen median välityksellä, ja yhtäkkiä sen vierailijamäärät ovat nousseet huimasti. Valitettavasti siellä ovat nousseet myös kuolemat, sillä ihmiset selfie-hurmioissaan menivät ihan kallion reunalle ottamaan kuvia. Viimeksi joulunaikaan kuulimme, että 14-vuotias kalifornialaistyttö tippui alas ja kuoli. Näistä syistä johtuen, joen edustalle oli nyt rakennettu näköalapaikka, josta oli turvallista katsella alas aidan takaa. Samalla alueelle oli avattu uusi parkkipaikka, ja polulle oli asennettu penkkejä sekä katos. Nämä kaikki valmistuivat noin viikko ennen vierailuamme, ja samalla asetettiin parkkialueelle maksu $10. Ihan rehellisesti sanottuna, maksan sen ihan mielelläni silloin kun saan samalla käyttöön turvallisemmat puitteet, vessat ja vartioidun parkkipaikan.

Polku Horseshoe Bendille

Polku Horseshoe Bendille

Patikkapolku näköalapaikalle ja takaisin on noin 2,5 km. Takaisin tullessa se on hienoista ylämäkeä, ja aurinko lämmittää kuumasti, joten penkit reitin varrella olivat kovassa käytössä. Käynti Horseshoe Bendillä ei siis vie hirveästi aikaa. Me olimme siellä ehkä noin reilun tunnin verran, ja perille pääsee ihan hyvin vaikka lastenrattaiden kanssa. Paras aika vierailuun on aamupäivästä alkaen myöhäiseen iltapäivään. Aikaisin aamulla joki on varjon peitossa, ja illalla aurinko paistaa silmiin tai kameraan.

Horseshoe Bend

Horseshoe Bend

Paikkoja riekkua kallionkielekkeillä on uudesta aidasta huolimatta Horseshoe Bendillä yllinkyllin. Ja aika uhkarohkeasti siellä monet kiipeilivätkin, vieläpä lasten kanssa. Ymmärrän, että mutkaisesta joesta oli vaikea saada sellaista kuvaa jossa koko joki näkyisi. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että paras maisema oli siinä näköalatasanteella. Me pidimme lapset visusti aidan takana, ja kävelimme vain vähän ympäriinsä ihmetellen muiden touhuja. Minä sentään uskalsin mennä aika reunalle mutta valitsin sellaisen paikan josta ei päässyt tippumaan.

horseshoe_bend_paula.jpg

Tämä oli mukava pikku visiitti, ja maisemathan tällä suunnalla ovat mahtavia lähtipä sitten minnepäin tahansa. Pagesta teimme sitten myös toisen “täsmäiskun” lähialueen kansallispuistoihin, mutta niistä lisää ensi kerralla.

 

Miten nähdä Arizonan Antelope Canyon lasten kanssa

Paula Gaston

Kevätloman road trip on edennyt jo Utahista Arizonaan, ja meillä oli vielä monta hienoa paikkaa näkemättä ennen paluuta kotiin Kaliforniaan. Toistaiseksi mieleen olivat parhaiten jääneet Utahin puolella Kanabissa olleet upeat hoodoot, mutta Snow Canyon oli myös hieno kokemus. Zionin kansallispuistossa telomani peukalo vähän haittasi menoa, mutta pahin turvotus oli jo laskenut ja Walmartista löytämäni tukiside auttoi paljon. Olimme ajaneet Pagen kaupunkiin ja oli aika mennä katsomaan yksi vuosia haaveissani ollut paikka; nimittäin Antelope Canyon. Minulla ei koskaan ole ollut varsinaista bucket listiä, mutta sillä jollain salaisella oman pään sisällä olevalla listalla, Antelope Canyon on ollut korkealla. Meillä oli vain yksi dilemma; Miten päästä Antelope Canyonille lasten kanssa.

TAPPAVAN VAARALLINEN MUTTA UPEA ANTELOPE CANYON

Antelope Canyon on ihan Utahin ja Arizonan rajalla, Pagen kaupungissa oleva veden muovaava kapea kanjoni. Kanjoni on Navajo intiaanien maalla, joten siellä vierailemiseen tarvitaan Navajoen lupa. Nykyään vierailijoiden on ostettava opastettu retki päästäkseen paikalle jo pelkästään turvallisuus syistä. Antelope Canyoniin kuuluu itse asiassa kaksi erillistä kanjonia, Upper Antelope Canyon ja Lower Antelope Canyon, joihin molempiin tehdään erillisiä retkiä.

 

Antelope Canyon on syntynyt vuosien saatossa kun vesisateiden vedet pakkautuvat kanjonien yläpuolelle keräten vauhtia ja hiekkaa mukaansa. Sieltä ne sitten vyöryvät valtavalla voimalla alas kanjoniin syöden sen hiekkakivisiä reunoja ja kuluttaen sinne ihmisen mentävän käytävän. Vuonna 1997, 11 ihmistä kuoli tulvaan kun Lower Antelope Canyon yllättäen täyttyi vedestä kesken päivän. Sen jälkeen turvallisuutta on tehostettu rakentamalla kanjoniin metalliportaat, kieltämällä yksittäiset vierailut ilman opasta ja asentamalla sinne hälytysjärjestelmä. Vuonna 2010 tulvavedet säikyttelivät matkailijoita Upper Antelope Canyonilla. Kukaan ei silloin kuollut, mutta muutama vieraista jäi kanjoniin jumiin kunnes vesi laskeutui jälleen niin alas, että he pääsivät kävelemään sieltä ulos.

Antelope Canyon on tullut nopeasti kuuluisaksi ihmisten nähtyä upeita kuvia sen punaisista seinämistä.

antelope_canyon_valo.jpg
antelope_canyon_red.jpg

ANTELOPE CANYONISSA LASTEN KANSSA

Etsin etukäteen kuumeisesti tietoa siitä, onnistuuko retki kanjoniin lasten kanssa. Ja etenkin pienten lasten. Muutama retkijärjestäjä tosiaan ottaa mukaan lapsia, ja huolellisen selvityksen jälkeen, päätimme tähdätä Upper Antelope Canyonille. Oppaaksemme valikoitui Navajo Tours, mikä sopikin mielestäni ihan hyvin, sillä nythän ollaan intiaanien mailla, niin jätän mielelläni rahani suoraan heille. Isommat lapsethan varmasti menevätkin retkillä ihan ok, mutta meidän pienin neiti on vasta alle 2-vuotias, joten on hyvä käyttää vähän harkintaa ihan jo muidenkin vieraiden vuoksi.

Tällaisissa oloissa kanjonissa kuljetaan

Tällaisissa oloissa kanjonissa kuljetaan

Välissä löytyi jopa hetki aikaa leikkiä hiekalla

Välissä löytyi jopa hetki aikaa leikkiä hiekalla

Valitsimme Upper Antelope Canyonin sen takia, että Lower Antelope Canyon on vaikeampi kulkuinen. Siellä kiivetään muun muassa metallirappusia ylös ja alas, ja ajoittain ylhäältä seinämistä voi valua hiekkaa niskaan.

Upper Antelope Canyonilla ei sallita minkäänlaisia laukkuja eikä reppuja, eikä lapsen kantaminen selässä ei siinä mielessä onnistu. Lapsen on siis kuljettava mukana sylissä tai kävellen. Meidän kanssa yhtäaikaa kanjoniin lähti myös pienempi vauva kantorepussa isän etupuolella, eli ilmeisesti sellainen sallitaan mutta kantorinkat ovat iso NO NO. Eikä lasta kyllä selässä voisi siellä pitääkään, sillä kanjoni on ahdas ja sen kivireunat teräviä. Luin, että kävely itsessään on aika lyhyt, ja että kanjonissa kuljetaan hyvin hitaasti ja pysähdellen. Siinä mielessä tiesin, että jaksamme hyvin kantaa lapsen tarvittaessa, ja kävelläkin hän voi käsi kädessä. Meillä kaikki meni enemmän kuin hyvin, mutta kannattaa harkita onko oma taapero sellainen, jonka kanssa kanjoniin voi lähteä. Siellä ei voi singahdella sinne tänne, eikä pysähdellä minne itse haluaa.

Jostakin löysin tietoa, että jokaisen olisi tuotava mukanaan oma turvaistuin retkelle, mutta nykyään lähes kaikki taitavat tehdä näitä kierroksia tällaisilla lava-autoilla, joissa lapsi voi istua matkan vanhempien sylissä. Ajomatka on lyhyt ja auto kulki muutenkin aika hitaasti hietikossa.

antelope_canyon_auto.jpg

UPEAAKIN UPEA UPPER ANTELOPE CANYON

Itse retki meni meidän osaltamme todella hyvin. Meidät ohjattiin autoihin 15 minuuttia ennen lähtöä, ja sitten huristeltiin kymmenisen minuuttia hiekassa. Kanjonin ovella jouduimme hieman odottelemaan, sillä siellä oli tunkua. Oppaamme kertoi koko ajan kanjonin synnystä, historiasta sekä osoitti meille parhaat valokuvauspaikat. Hän myös otti yhteiskuvia vieraiden kameroilla, sekä ohjeisti kokeilemaan erilaisia säätöjä ja etenkin puhelimen filttereitä. Hyvin tuntui olevan tiedossa miten ne parhaat kuvat paikalla saadaan.

Tältähän se todellisuudessa näytti kanjonin sisäänkäynnillä

Tältähän se todellisuudessa näytti kanjonin sisäänkäynnillä

Kanjoni on paikoin todella ahdas, ja jouduimme välillä odottelemaan vastaantulijoita, sillä takaisin kuljetaan tietenkin samaa reittiä. Se, että porukkaa on paikalla näin paljon, ja retkillä kuljetaan tiukassa komennuksessa voi olla monella buzz kill, mutta ymmärrettävästi homma ei toimi muuten. Meitä se ei niinkään haitannut. Kanjoni oli silti todella upea!

antelope_canyon_paula.jpg
antelope_canyon_rako.jpg
antelope_canyon_sydan.jpg
antelope_canyon_banner.jpg
antelope_canyon_aurinko.jpg

TÄMÄ KANNATTAA TIETÄÄ ENNEN VIERAILUA ANTELOPE CANYONILLA

Retket Antelope Canyonille ovat äärimmäisen suosittuja, ja parhaat ajat on myyty jo kuukausia ennen. Varaus kannattaa siis tehdä heti kun oma matka Pageen varmistuu. Paras kellon aika kanjonissa käynnille on keskipäivällä 11-13 välillä, jolloin aurinko on korkealla ja sen säteet paistavat suoraan kanjoniin sisälle.

Kun ilmoittauduimme tiskillä omalle retkellemme, kysyin huvikseni jos aikaisempaan retkeen olisi tilaa. Minulle kerrottiin, että koko päivän retket ovat täynnä ja kaikki ovat tulleet paikalle jo hyvissä ajoin. Jostain arvosteluista olin kuitenkin lukenut, että joskus voi päästä edellisen ryhmän mukaan jos paikkoja jää. Retkelle tulee siis ilmoittautua tuntia ennen (ainakin Navajo Toursilla), ja sitten on luppoaikaa noin 45 minuuttia kuluteltavana ennen kuin tulee olla odottamassa autoihin lastausta. Vaikka oli vasta huhtikuu, aurinko paistoi jo tosi kuumasti ja aika tuntui menevän hitaasti. Niinpä me hyppäsimmekin autoon ja ajoimme Pageen ostamaan vähän lounasta. Pienin neitikin otti siinä ajellessa samalla mukavat päikkärit. Meidän retki oli siis klo 12, paikalla piti olla klo 11 ilmoittautumassa ja maksamassa, ja autoille meidät ohjattiin klo 11.45. Olin muuten monesta arvostelusta lukenut, että jos ilmoittautumisesta myöhästyy minuuttiakaan, niin paikka saatetaan antaa jollekin muulle. Niinpä me tietenkin suomalaiseen tyyliin olimme paikalla jo paljon ennen klo 11.

Retkien hinnat ovat nousseet aika korkeiksi niiden suosion myötä. Retki maksoi $60 aikuisilta ja $30 lapsilta. Myös taaperostamme tuo maksu perittiin. Hinnat eri järjestäjillä olivat aikalailla samat, lasten hinta vähän vaihteli ja joillakin hinta oli kalliimpi tuohon prime aikaan klo 11-13. Summaan kuului $8 per lippu oleva Navajo intiaaneille tilitettävä lupa. Liput voi maksaa muuten luottokortilla mutta tuo lupamaksu on maksettava erikseen käteisellä. Lisäksi kannattaa varautua jättämään vähän tippiä omalle oppaalle. Check Innissä katsottiin myös henkilöllisyystodistus ja varausvahvistus, jonka näytin vain puhelimesta. Retki kesti noin 1,5 tuntia.

Odottelusta johtuen, ottaisin siis mukaan omaan autoon jotain syötävää, ja vettä tietenkin. Retkelle ei sallita mitään laukkuja, lasten kantorinkkoja, selfietikkuja tai tripodeja. Läpinäkyvä vesipullo on ok. Myöskään videota siellä ei saa kuvata, joten GoPro:t olivat pannassa. Aurinkorasvaa on tietysti hyvä olla mutta kanjonissa ei paljoa auringolle altistu. Sen sijaan hattu, aurinkolasit ja jonkunlainen huivi tai pandana tuli enemmän kuin tarpeeseen. Auton lavalla istuessa nimittäin hienojakoinen hiekka pöllysi ympäriinsä, ja sai ihmiset yskimään ja pyyhkimään silmiään.

Tässä sitä mennään - Miten nähdä Antelope Canyon lasten kanssa

Tässä sitä mennään - Miten nähdä Antelope Canyon lasten kanssa

Olipa mahtava paikka! Kaikki meni hyvin, ja muistoksi meille jäi upeat kuvat Antelope Canyonista. Suosittelen kyllä. Seuraavaan kertaan! Silloin taas tiedossa yksi upea paikka Arizonasta.

 

Utah & Arizona - Me tullaan taas!

Paula Gaston

Huhtikuussa pääsiäisen tienoilla suuntaamme jälleen kerran nokan kohti Utahia ja Arizonaa. Meidän piti olla siihen aikaan Meksikon Cancunissa mutta kohtalo päätti nyt toisin. Marraskuussa kävimme Utahissa tapaamassa lastemme sairastunutta iso-isoäitiä, joka nukkui sitten pois pari viikkoa vierailumme jälkeen. Kokoonnumme nyt pienellä perhepiirillä sirottelemaan isoäidin tuhkat vuorille ja muistelemaan häntä. Mutta koska on koulun spring break, ja meillä on kokonainen viikko aikaa, ajattelimme ajella Etelä-Utahissa hieman ja palata sitten Arizonan kautta takaisin. Reittisuunnitelma alkaa olla pääpiirteittäin kasassa, mutta mukana on myös muutama löyhä päivä jolloin suunnitelmaa voi muuttaa tarpeen tullen.

ST. GEORGE JA SNOW CANYON STATE PARK

Starttaamme kotoa San Franciscon Bay Arealta torstaina koulun jälkeen. Koulussa on yleensä lomia ennen lyhyt päivä, joten pääsemme liikenteeseen heti yhden jälkeen iltapäivällä, ja ajamme niin kauas kuin vaan jaksamme. Seuraavana päivänä ylitämme Kalifornian rajan ja ajamme Nevadan halki Las Vegasiin, ja siitä hetkeksi Arizonan puolelle ja Utahiin. Perjantai-iltana on tarkoitus olla St. Georgissa, jossa viimeksi yövyimme mormooni -historiaa huokuvassa Seven Wives Innissä.

Suunnitelman mukaan St. Georgen lähellä olevasta Snow Canyonista tulee iso-isoäidin viimeinen lepopaikka. Itse en ollut tästä puistosta koskaan kuullutkaan, mutta kuvien perusteella näyttää hyvin kauniille paikalle. Muistuttaa itse asiassa hyvin paljon Zionin kansallispuistoa joka onkin aika lähellä. Sanotaan, että jos tämä puisto olisi jossakin toisessa osavaltiossa, se olisi varmasti kansallispuisto. Tällä viitataan siis siihen, että se on niin upea, mutta Utahissa on jo niin monta kansallispuistoa ettei Snow Canyon mahdu sille listalle. Viikonloppua vietetään sitten todennäköisesti perhepiirissä, ja sunnuntaina suurin osa sukulaisista ajelee jo koteihinsa. Saattaa olla, että sinä päivänä tai maanantaina pistäydymme Zionissa vähän patikoimassa. Sinne olemme aina halunneet palata takaisin.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

ANTELOPE CANYON, HORSE SHOE BEND JA RAINBOW BRIDGE

St. Georgista suuntaamme kohti Kanabin kaupunkia, koukaten ehkä tosiaan Zionin kansallispuistosta. Matkalla pysähdymme myös Pipe Springs National Monumentille, joka on Amerikan alkuperäisasukkaiden ja mormooni pioneerien vanhaa asutusaluetta. Kanabissa tarkoitus on pyörähtää ainakin Little Hollywoodin museossa joka on kuin pieni villinlännen kylä. Siellä on kuvattu lukuisia vanhoja elokuvia ja televisiosarjoja, joten on hauska käydä vähän fiilistelemässä vanhoilla kuvauspaikoilla. Kanabissa olisi vaikka kuinka paljon upeita patikkareittejä mutta jotkut niistä ovat sen verran haastavia, että lasten kanssa emme niihin lähde. Valitettavasti meidän oli myös haudattava pitkä aikainen haaveeni visiitistä Wave:n maisemiin. Paikkavaraukset tälle ajalle olivat jo menneet, ja vaikka voisimme toki osallistua arvontaan, Wave ei ole turvallinen pienten lasten kanssa. Mutta jonakin päivänä toivottavasti pääsen myös sinne. Wave on nimittäin todella upea! Kanabista kenties löytyy meille myös jonkunlainen yöpaikka, ja pysähdymme sinne hetkeksi.

Sitten jatkamme matkaa kohti Pagen kaupunkia. Matkalla ehkä pysähdymme katsomaan Toadstool Hoodoos, jotka ovat eroosion muodostamia kivipatsaita. Sen jälkeen majoitumme Pageen, ja torstaille meille on varattuna retki Antelope Canyonille. Antelope Canyon on veden virtauksen muodostama kanjoni tai tunneli vuoristossa, ja se on ollut bucket listallani jo pitkään. Koska kanjonista on tullut niin suosittu paikka, ja se sijaitsee Navajo intiaanien mailla, on sinne mentävä järjestelyllä retkellä. Yksi syy on myös turvallisuus. Vesisateiden sattuessa lähialueilla, vesi saattaa vyöryä kanjoniin suurella voimalla, ja historiassa on sattunut useita kuoleman tapauksia. Nyt vaan toivotaan sateetonta huhtikuuta Utahiin!

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Sitten onkin aika käydä kurkkaamassa Horseshoe Bend josta aina näkee kuvia joka puolella. Se on huikea näköalapaikka alas Coloradojoelle, jossa se tekee hevosenkengän mallisen mutkan. Tarkoituksena on myös käydä ihailemassa Lake Powelia, ja haaveilen salaa retkestä myös Rainbow Bridgelle, joka on maailman suurin kivikaari joka on syntynyt tuulen ja eroosion voimasta. Myös tämä paikka on intiaanien mailla, joten sinne ei voi vain vaellella itsekseen. Rainbow Bridgelle pääsee lähes koko päivänä kestävällä veneretkellä, joten harkitsemme vielä, onko meillä aikaa siellä käymiseen.

GRAND CANYONILTA LÄÄKÄRIN PAKEILLE JA SITTEN KOTIIN

Koska emme ole koskaan käyneet Grand Canyonin eteläreunalla, haluamme käydä siellä nyt kun olemme näin lähellä. Pohjoisreunalla kävimme vuonna 2014. Sitten alkaa pitkääkin pidempi kotimatka, sillä ajamme ensin Etelä-Kaliforniaan mieheni perheen luokse. Tämä mutka siksi, että pienimmäisellämme on todettu kireä huulijänne joka operoidaan sitten maanantai aamuna. Leikkaustyylejä on monia, mutta koska laserilla leikatessa ei tarvitse nukutusta, se kuulosti meistä parhaalle vaihtoehdolle. Taaperoa laserilla leikkaavat lääkärit vain ovat yllättäen tässä osavaltiossa vähissä, ja siksi joudumme näin kauas. Moni leikkaa laserilla kyllä mutta ainoastaan alle 12 -kuukautisia vauvoja. Leikkauksen jälkeen meillä on pitkä ajomatka kotiin, joten toivotaan, ettei lapsen suu ole kauhean kipeä.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Koska ajomatka Rancho Cucamongalle kulkee osittain kuuluisaa Route 66:ä pitkin, on sielläkin varmasti jotein nähtävää. Ainakin jokunen vanhanajan diner ja vanhoja kyliä. Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka välillä on Bottle Farm, jossa on yli 300 lasipullosta tehtyä puuta. Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä tuolla erämaassa onkin!

Siinähän sitä näkemistä jo olikin koko viikon edestä. Itseäkin ihan hengästyttää! Suunnitelma on siis näiltä osin tällainen mutta muita varauksia emme ole vielä tehneet kuin Antelope Canyonin retken ja hotellin St Georgessa. Ja moni varmaan muistaakin, että meidän perheen suunnitelmat harvemmin menevät ihan puhtaasti niin kuin paperille on kirjoitettu. Eli saas nähdä minne päädytään!

Oletko käynyt näissä paikoissa? Millaista oli ja onko mitään vinkkejä?