Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: National Park Service

Utahin upeissa maisemissa - Cedar Breaks National Monument

Paula Gaston

Kun saavuimme Cedar Cityyn oli road trippimme tullut kutakuinkin puoleen väliin. Edessä oli vielä Kiitospäivän vietto sukulaisten luona (josta kirjoittelin jo aiemmin) ja kotimatka Utahin suolatasankojen kautta takaisin Nevadaan ja sieltä Kaliforniaan. Kyseessä oli matkan viides päivä, ja olimme ehtineet kotoa Kaliforniasta jo Manzanarin keskitysleirin kautta Kuolemanlaaksoon, pariksi yöksi Las Vegasiin ja sieltä Hooverin padolle. Yksi syy miksi vietimme aikaa Nevadan puolella oli se, että monet Utahin mielettömistä kansallispuistoista ovat tähän vuoden aikaan lumen peitossa. Mietimme visiittiä joko Zioniin tai Cedar Breaksiin, mutta päädyimme sitten jälkimmäiseen, sillä Zionissa olemme jo kerran käyneet. Zioniin haluamme myös palata takaisin joskus ajan kanssa, sillä siellä on niin paljon tekemistä, mutta tiesimme, että Cedar Breaks suhteellisen pieni puisto.

 
Jääpuikot matkan varrella ylös vuorelle

Jääpuikot matkan varrella ylös vuorelle

Cedar Breaks National Monument muistuttaa minua monella tavoin Bryce Canyonista, joka on ehkä upein toistaiseksi näkemäni Yhdysvaltojen kansallispuisto. Sen kiviset maisemat ja hoodoot ovat amfiteatterin muodostelmassa syvällä kanjonissa. Mutta Cedar Breaks on huomattavasti pienempi kuin sen isoveli Bryce, ja sen voi autoilla helposti läpi parissa tunnissa pysähdellen näköalatasanteilla. Näköalapaikkoja on tien varrella neljä, ja muutamasta niistä lähtee patikkapolkuja, jotka ovat kesäaikaan varmaan ihan kivoja. Nyt ne kuitenkin olivat jäässä, ja metsäkin oli kovettuneen lumen peitossa. Koko monumentti onkin virallisesti avoinna vain kesäkuusta lokakuun loppuun saakka. Muuna aikana sen visitor center ja palvelut ovat kiinni. Cedar Breaksissä voi kuitenkin vierailla mikäli päätie on saatu lumelta aukaistua. Tilanteen voi tarkastaa kansallispuistojen sivuilta tai voi kurkata kuvaa webbikamerasta täältä (valitse valikosta paikaksi Brian Head).

cedar_breaks.jpg
cedar_breaks_maisema.jpg
cedar_breaks_paula.jpg

Suosittelen ajamaan Cedar Breaksin ympäri sillä se ei juuri vie enempää aikaa kuin palaisi takaisin päätietä pitkin. Meidän käydessä vuoren toisella laidalla olevat hiihtokeskukset olivat jo täydessä käynnissä, ja niitä näytti olevan useampia. Talviaikaan Cedar Breaksillä menee useita moottorikelkkareittejä ja se on varmaan oiva paikka myös lumikenkäilylle. Kesäaikaan puistossa on avoinna myös camping -alue. Jos yöpaikkaa Cedar Cityn alueelta etsii, niin kannattaa katsastaa Abbey Inn. Me tykästyimme tähän keskitason hotelliin, joka oli hinnaltaan erittäin edullinen. Huonehintaan kuului ihan kattava aamiainen, ja monilla pienillä asioilla, ja sydämellisellä palvelulla, he ovat keränneet upeat arvostelut.

595693A2-47E7-4726-AD76-C356D1A14C02.JPG

Täytyy kyllä sanoa, että kun lähdimme San Franciscon Bay Arean maastopalojen savuisesta ilmasta ja vietimme muutaman päivän Las Vegasissa tupakansavussa, vasta täällä todella tunsin hengittäväni kunnolla puhdasta, kirpakkaa pakkasilmaa. Kyllä ulkona olo on ihanaa!

 

Bryce Canyon, Utah - Upein näkemäni kansallispuisto

Paula Gaston

Tämä päivä on merkittävä USA:n kansallispuistoille sillä National Park System täyttää tänään 100-vuotta. Elokuun 25. päivä, vuonna 1916, presidentti Woodrow Wilson allekirjoitti lain jonka mukaisesti perustettiin organisaatio hoitamaan kansallispuistoja. Ihan ensimmäinen kansallispuisto Yhdysvalloissa oli Yellowstone, jota suojeltiin jo ennen organisaation perustamista. Nykyään kansallispuistojen yksiköitä on jo 413, joista kaikki eivät siis ole puistoja vaan esimerkiksi muistomerkkejä tai historiallisia alueita.

Tämän innoittamana aloin muistelemaan, mikä on ollut toistaiseksi upein kansallispuisto jossa olen käynyt. Puistot ovat kovin erilaisia, joten niitä ei oikein voi vertailla, mutta eniten mieleeni on jäänyt Bryce Canyon Utahin osavaltiossa. Se on ihan henkeäsalpaavan kaunis paikka, enkä ollut koskaan nähnyt mitään sellaista ennen. Olen vahvasti sitä mieltä, että se oli upeampi kuin kuuluisa Grand Canyon!

Me kävimme Bryce Canyonilla pari vuotta sitten. Saavuimme puistoon aikaisin aamulla sillä olimme kuulleet, että sen parkkipaikat täyttyvät nopeasti. Ennen puistoon saapumista, tien varrella on Red Canyon jossa saa ensimmäisen kosketuksen punaisiin kallioihin ja kivimuodostelmiin. Teimme pienen pysähdyksen Red Canyonilla, jossa kävimme visitor centerissä, sekä käveleskelimme kallioiden luona. Siellä olisi varmasti ollut monta upeaa patikkapolkua, mutta kuten lähes kaikki muutkin, olimme tulleet tänne näkemään Bryce Canyonin kansallispuiston.

Red Canyon

Red Canyon

Pian Bryce Canyoniin saapumisen jälkeen tien reunassa on visitor center. Suosittelen pysähtymään siellä ja tutustumaan alueeseen ennen sinne suuntaamista, tai ainakin hakemaan matkaan kartan. Puistonvartijoilta saa myös hyviä vinkkejä vierailulle. Koska olimme reissussa 2-vuotiaan pikkuneidin kanssa joka kulki mukana kantorinkassa, emme pystyneet patikoimaan ihan koko päivää. Päätimme siis lähteä reitille Sunset Pointilta, ja sitten katsoa pääsisimmekö Sunrise Pointille saakka. Bryce Canyonin pohjalla patikkareittejä menee ristiin rastiin, ja reitistä voi helposti tehdä lyhyemmän tai pitemmän mielen mukaan. Me halusimme ehdottomasti käydä kanjonin pohjalla ja nähdä Queens Gardenin kivimuodostelmat sekä hoodoot. Haastavin osuus tällä reitillä oli kavuta takaisin ylös, eli polut eivät olleet erityisen vaikeita.

Bryce Canyon on täynnä upeita, amfiteatterityylisiä kivimuodostelmia, jotka ovat muodostuneet jään ja lumen rapautumisesta, ja vanhan joen muodostamasta eroosiosta. Puistossa kerrotaan olevan eniten hoodooita koko maailmassa. Hoodoo on eroosion muodostama, kapea ja toteemipaalun omainen kivi joka yleensä seisoo jossakin erämaassa. 

Bryce Canyon

Bryce Canyon

Thor's Hammer on yksi hoodoista jonka näkee matkalla alas pohjalle

Thor's Hammer on yksi hoodoista jonka näkee matkalla alas pohjalle

No niin, tässä sitä nyt mennään...

No niin, tässä sitä nyt mennään...

Hui, tuolta ylhäältä me tultiin.

Hui, tuolta ylhäältä me tultiin.

Queens Garden, Bryce Canyon

Queens Garden, Bryce Canyon

Kun lähtee patikoimaan lasten kanssa, oma visioni on tehdä kaikkein vaativimmat jutut pois alta heti aamulla kun kaikki ovat vielä hyvällä tuulella ja täysissä voimissaan. Patikoinnin jälkeen söimme vähän eväitä ja jatkoimme puistoon tutustumista autoillen. Bryce Canyonin kansallispuisto on sopiva myös niille jotka eivät halua patikoida, sillä autolla pääsee näkemään kanjonin yläsuunnasta. Se on täynnä pieniä pysähdyspaikkoja joista voi käydä tiirailemassa kivimuodolstelmia ja -kaaria. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että näkymät kanjonin pohjalla ovat huikeat. Mitkään kuvat eivät tee niille oikeutta, ja on vaikea selittää kuinka hienon näköistä siellä on. Kannattaa siis kavuta alas jos suinkin on mahdollista. Et varmasti kadu sitä päätöstä!

Natural Bridge, Bryce Canyon

Natural Bridge, Bryce Canyon

Bryce Canyon
Bryce Canyon

Toivottavasti jonain päivänä pääsen vielä palaamaan Bryce Canyonille, ja pääseen patikoimaan uusia polkuja siellä. Lähistöllä on useita muitakin hienoja kansallispuistoja, joten jos suuntaat alueelle, varaa paljon aikaa. Talvella monet alueet täällä peittyvät lumeen, joten kannattaa suunnitella matka sen mukaisesti. Kansallispuistojen synttäreiden kunniaksi Google Maps julkaisi virtuaalisen kierroksen muutamasta kansallispuistosta, muun muassa Bryce Canyonilla. Pääset katsomaan kierrokset täältä. Tänä tulevana viikonloppuna puistoihin on muuten ilmainen sisäänpääsy juhlan kunniaksi!

Hyvää syntymäpäivää National Park Service ja kiitos kun suojelet näitä upeita puistoja!

 

Bumpass Hell ja Whiskeytown Lake - Lassen Volcanic Parkin kohokohdat Kaliforniassa

Paula Gaston

Nyt Amerikan itsenäisyyspäivän viikolla muistelimme hetken viime vuoden 4th of July -matkaamme ja katselimme reissukuvia yhdessä perheen kanssa. Ajoimme tuolloin ylös pohjoiseen ja vierailimme Lassenin vulkaanisessa kansallispuistossa, Lassen Volcanic Parkissa. Pitkästä ajomatkasta huolimatta viikonloppu oli oikein onnistunut, ja nyt tuli ihan ikävä noihin maisemiin!

Olimme varanneet majoituksen lähimmästä kaupungista, Reddingistä sillä puistossa on ainoastaan camping mahdollisuus ja nekin olisivat todennäköisesti olleet täynnä tänä juhlaviikonloppuna. Ajoimme kuitenkin suoraan Lasseniin katsomaan miltä kansallispuisto näyttää. Puistoon pääsee sisään kahta eri reittiä joten me ajoimme sen läpi tullen etelästä, ja sitten poistuen pohjoisesta suoraan Reddingin kaupunkiin. Pysähdyimme ensin visitor centeriin hakemaan kartan ja kyselemään tietoja alueen eri vaellusreiteistä. 

Jos päätät mennä vierailulle Lassen Volcanic Parkiin mieti tarkkaan milloin haluat sinne mennä. Talviaikaan puisto on pääsosin suljettu lumen takia, joten todennäköisesti kaikki parhaat paikat jää silloin näkemättä. Viimeiset lumet sulavat vasta kesäkuussa, ja päivitetyt tiedot avatuista teistä löytyy seuraamaalla  National Park Servicen kotisivuja . Päätie avataan yleensä toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Kesä on siis parasta aikaa reissulle Lasseniin, mutta koska se on Kalifornian sisämaassa, lämpötilat kohoavat silloin suorastaan tukaliksi. Onneksi varsinainen puisto on vuoristossa jossa ilma pysyy ihan vähän viileämpänä. Reddingissä sen sijaan meistä tuntui, että ilmastoitu hotellihuone oli parasta mitä reissupäivän illalla on olemassa. Jopa niin, että emme edes lähteneet syömään vaan ensimmäistä kertaa ikinä, tilasimme huonepalvelusta ruokaa.

Lassenin visitor Centeriltä ajoimme Sulphur Worksille jossa näimme ensimmäiset merkit alueen vulkaanisesta toiminnasta. Ihan päätien reunassa oli monta pulppuavaa kuumaa mutalähdettä ja höyryjä päästelevää reikää. Etäämpänä patikkapolulla olisi ollut mahdollisuus nähdä lisää vastaavia lähteitä mutta halusimme säästää aikaa pidemmälle vaellukselle. Useat varoituskyltit myös muistuttivat, että tällä alueella ei parane astua ulos polulta tai maa jalkojen alla voi pettää, ja voit joutua kuumaan kitaan. Iiik! 

Täältä jatkoimme matkaa paikalle jossa olimme suunnitelleet pientä patikkaretkeä. Koska meillä on yleensä mukana 4-vuotias pikkuneiti, olemme oppineet ensin kävelemään paikkoihin jotka todella haluamme nähdä ja sitten sen jälkeen, jos voimia vielä on, patikoimme muilla poluilla. Pääkohteemme tällä reissulla oli nähdä Bumpass Hell. Tämä hauska nimi juontaa juurensa kaivosmies Kendall Vanhook Bumpassista, joka vierailullaan alueelle joutui onnettomuuteen. Maa hänen jalkojensa alla rikkoontui ja hänen jalkansa paloi kuumassa lähteessä niin, että se jouduttiin amputoimaan. Sen jälkeen alue nimettiin "Bumpassin helvetiksi". Ja aikamoinen alue se onkin.

Edestakainen kävelyreitti Bumpass Helliin on noin 5 kilometriä joten kannattaa varata mukaan paljon vettä, aurinkorasvaa ja hyvät kengät. Meidät kasteli kevyt kesäinen sadekuuro mutta perille päästyämme aurinkokin taas näyttäytyi. Polku on melkoisen kivinen, mutta päämäärä on kyllä joka hikipisaran arvoinen, sillä pian edessä avautuu vulkaaninen laakso pitkospuineen. Tämän paikan on sanottu olevan pikku-Yellowstone ja ymmärrän kyllä miksi. Se on aika vaikuttava vaikka onkin kooltaan todella paljon pienempi. Kuumimman lähteen kerrotaan olevan +161C mikä tekee siitä yhden maailman kuumimmista vesistöistä, eli täällä ei kannata suunnitella uimaan menoa. 

Bumpass Hellin vaellus painostavassa helteessä vei meiltä voimat. Näkemättä jäivät vielä Devils Kitchen ja Boiling Springs Lake joille molemmille olisi pitänyt myös patikoida. Sen sijaan tyydyimme ajelemaan puistossa ja pysähtelemään sinne tänne ihailemaan maisemia. Korkeimmalla paikalla löysimme vielä luntakin vaikka oli sentään jo heinäkuu. Illalla Reddingissä onnistuimme väsymyksestä huolimatta näkemään itsenäisyyspäivän ilotulituksen, sitten meitä kutsui unten maa. 

Seuraavan päivän vietimme Reddingin keskustassa ja lähialueilla. Keskustan suurin nähtävyys lienee Sundial Bridge, eli silta jolla on aurinkokello, jonka luona kävimme kävelyllä. Sen jälkeen ajoimme muun muassa Whiskeytown Lakelle siinä toivossa, että pääsisimme uimaan. Kuuma itsenäisyyspäivän viikonloppu oli kuitenkin saanut ihmiset ulos ja kaikki rantojen parkkipaikat olivat täpösen täynnä. Mutta kaunis oli tämä tekojärvi muutenkin! Syystäkin se kuuluu myös kansallispuistojen alueisiin. 

Mukava viikonloppureissu! Kannatti lähteä!