Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Nara

10 matkakuvaa vuosien varrelta, vol 2

Paula Gaston

Viime keväänä kirjoitin postauksen jonka aiheen oli 10 matkakuvaa vuosien varrelta. Oli hauskaa verestää muistoja vanhoilta reissuilta ja etsiskellä aiheeseen sopivia kuvia. Nyt tämä blogihaaste on herätetty taas henkiin uusin aihein, ja tässä alla omat haastekuvani:
 

KUVA LENTOKONEEN SIIVESTÄ

southwest.jpg

Tässä ollaan palaamassa kotiin Kaliforniaan Utahista upeassa auringonlaskussa. Tällä reissulla taidettiin vierailla Arches National Parkissa , Salt Lake Cityssä ja pääsimme myös uimaan lämpimään "kraateriin" Homestead Resortissa.


PARAS VAHINGOSSA ONNISTUNUT OTOS

goldengate_pilvi.jpg

San Francisco on tunnetusti sumuinen paikka. Kun merisumu saapuu yllättäen, se tulee todella nopeasti ja pahimmillaan koko Golden Gaten silta jää sumun alle. Tässä kuvassa yritettiin Suomen vieraiden kanssa viritellä perinteisiä matkamuistokuvia äkkiä ennen sumun saapumista. Ihan ei siihen keritty, mutta kuvista tulikin yllättäen aika hienoja kun osa sillasta oli sumussa ja osa näkyvissä. 


MATKAKUVA, JOKA SAA HYVÄLLE TUULELLE

minnie.jpg

Minni Hiiren näkeminen oli tyttäreni suuri haave kun matkasimme Kalifornian Anaheimiin, Disneylandiin viime keväänä. Eihän tästä kuvasta voi siis muuta kuin tykätä!


LUONTOKUVA

islanti.jpg

Joitakin vuosia sitten vietin kuukauden Islannissa. Maasta jäi päällimmäisenä mieleen upea ja erikoinen luonto. Vierailuni jälkeen matkailu siellä onkin kuulemma räjähtänyt ihan käsiin, eli sain nauttia vielä Islannista vielä suht rauhassa. Kuvassa Skogafossin vesiputous.


KUVA YLÄILMOISTA

Basel_Munster_Paula.jpg

Tämä kuva on Sveitsin Baselista jossa kapusimme 242 porrasta Basel Minsterin kellotorniin. Sieltä oli hulppeat näkymät yli koko kaupungin.


POSTIKORTTIMAISEMA

golden_pavillion_lampi.jpg

Japanin Kioto on ollut yksi mieleenpainuvimmista matkakohteistani. Näkemistä siellä riittäisi kyllä varmasti toisellekin reissulle, mutta tämä Golden Pavillion upeine puutarhoineen tuli kyllä jo nähtyä. 


KUVA MATKASEURASTA

nara_kynttilat.jpg

Matkaseuraa on vuosien varrella ollut tietysti monenlaista. Ihan lapsena tietysti reissattiin omien vanhempien ja veljen kanssa, myöhemmin kavereiden kanssa. Nykyään matkaseurana on yleensä oma perhe joka suureni kesällä vielä yhdellä natiaisella. Kuvassa ollaan Japanin Narassa, Todai-ji temppelissä, jossa asustelee muun muassa jättiläisbuddha. 


FIILISTELYKUVA PALMUN ALLA

palmun_alla.jpg

Palmun alla kuvaa oli jostain syystä vaikeaa löytää. Ehkä en sitten hengaillekkaan kovin usein palmun alla vaikka niitä meillä täällä Kaliforniassa riittää. Palmut on muuten kumma juttu, sillä edelleenkin jaksan niitä aina ihastella vaikka minulla muutamaan suora näköyhteys joka olohuoneen ikkunasta. Tämä kuva on otettu jo jokunen vuosi sitten jollakin Los Angelesin reissulla. 


HYVÄÄ HUOMENTA -KUVA

aamiainen.jpg

Yksi mieleenpainuvimmista aamiaisista! Pitkään odotettu matka Havaijin Big Islandille toteutui viime vuonna, ja muutaman tunnin aikaeron vuoksi heräilimme aina aikaisin. Se ei menoa haitannut sillä pääsimme aina valitsemaan aamiaisravintolasta parhaat paikat ja nauttimaan auringonnoususta.


LEMPIKAUPUNKINI

fishermans_warf.jpg

Lempikaupungiksi valikoitui San Francisco jonka kupeessa asumme, mikäs muukaan! Vaikka ihania kaupunkeja on kyllä maailma täynnä. Vaikeaa valita sitä lempikaupunkia kun kaupungit on kaikki niin erilaisia. Mutta San Franciscoon en kyllästy koskaan!

 

Mikäli joku haluaa osallistua tähän hauskaan haasteeseen niin alta voi kopioida 10 kohdan listan. Alunperin sen on julkaissut Journey diary. Olisi kiva jos jättäisit linkin omaan postaukseesi kommenttikenttään, ja linkkaisit omani juttuusi, niin päästään lukemaan mahdollisimman monia juttua aiheesta. 

1. Kuva lentokoneen siivestä
2. Paras vahingossa onnistunut otos
3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
4. Luontokuva
5. Kuva yläilmoista
6. Postikorttimaisema
7. Kuva matkaseurasta
8. Fiilistelykuva palmun alla
9. Hyvää huomenta -kuva
10. Lempikaupunkini

Kiitospäivä Hiroshimassa veti hiljaiseksi

Paula Gaston

Saavuimme Japanin Hiroshimaan päivänä, jolloin kotona Kaliforniassa vietettiin Kiitospäivää. Matkasimme sinne luotijunalla Kiotossa ja Himejissä vietettyjen päivien jälkeen, ja tarkoituksenamme oli viettää siellä yksi yö, ja sitten palata takaisin Tokioon loppulomamme ajaksi. Päivä Hiroshimassa oli sekä koskettava, että hauska. Näimme kaupungista monia eri puolia, ja olimme iloisia, että matkasimme näinkin kauas alkuperäisestä matkakohteestamme, Tokiosta.

Me kaikki muistamme Hiroshiman varmasti sen kohtalokkaasta historiasta. Elokuun 6. päivänä vuonna 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommin 9450 metrin korkeudesta Hiroshiman ylle. Pommi räjähti aamulla kello 8.15 tappaen 75 000 ihmistä ja tuhoten lähes 90% kaupungista. Vuoden loppuun mennessä 140 000 ihmistä kuoli säteilyn sairastuttamana. Muutaman päivän päästä pudotettiin vielä toinen ydinpommi Nagasakin kaupunkiin. Pommien tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä. Niiden sanotaan olleen syynä toisen maailman sodan päättymiselle. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että Japani olisi joka tapauksessa antautunut pian, eikä pommien käyttö sen takia ollut hyväksyttävää. Tänä päivänä Hiroshiman kaupunki on uudelleen rakennettu, ja siellä omistaudutaan vahvasti rauhan työlle. 1,2 miljoonaa matkailijaa vierailee vuosittain Hiroshimassa.

Kun saimme vietyä tavaramme säilytykseen hotellille, kävelimme katsomaan Hiroshiman rauhanmuistomerkkiä. Muistomerkiksi on vuosien saatossa muodostunut pommin hyposentrumin keskiössä ollut rakennus, atomikupoli, joka lukeutuu niihin harvoihin rakennuksiin jotka selviytyivät pystyssä. Ennen toista maailmansotaa rakennus toimi eräänlaisena näyttelyhallina, museona ja taidegalleriana. Rakennuksen rauniot liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. 

Toisella puolella Motoyasu jokea rauhanmuistomerkistä sijaitsee Hiroshiman rauhanpuisto. Joen vartta pitkin voi käveleskellä ja sen voi ylittää useammasta kohdasta. Yhden silloista, nimeltään Aioi, sanotaan olleen pommin pudottamisen tähtäyskohta. Puistossa oli lounastamassa useita koululaisryhmiä jotka olivat vierailulla Hiroshimassa. Ryhmä lapsia lauloi puistoon pystytetyn Lasten rauhanmuistomerkin luona. Sen tarkoituksena on kunnioittaa pommituksessa kuolleiden lasten muistoa, ja se kertoo 12-vuotiaana kuolleen Sadako Sasakin tarinan. Sadako oli pommituksen aikaan 2-vuotias mutta hän selvisi siitä hengissä. Altistuttuaan atomipommin säteilylle hän kuitenkin sairastui leukemiaan, ja joutui kymmenen vuotta myöhemmin sairaalahoitoon. Sadakon paras ystävä vieraili hänen luonaan sairaalassa tuoden hänelle paperista taitellun kurjen. Japanilaisen tarinan mukaan taiteltuaan tuhat paperikurkea, voi toivoa mitä vaan ja toive toteutuu. Niinpä Sadako alkoi taittelemaan paperikurkia sairaalassa ollessaan. Sadakon isän mukaan, hän ehti ennen kuolemaansa taitella 644 paperikurkea. Ennen hautajaisia Sadakon luokkakaverit taittelivat puuttuvat kurjet ja ne haudattiin Sadakon ruumiin mukana. Tarinasta on useampi erilainen versio, ja se nousi maailman tietoisuuteen sydäntä särkevänä esimerkkinä pommituksen uhreista. Sadakosta on kirjoitettu useampi kirja, ja hänelle on pystytetty patsas myös Yhdysvaltojen Seattleen.

Rauhanpuistossa on  muistohauta  johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Rauhanpuistossa on muistohauta johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Rauhanpuistossa sijaitsee myös mielenkiintoinen museo, Hiroshima Peace Memorial Museum. Siellä voi lukea tarkemmin atomipommin auheuttamasta kaaoksesta ja sen seurauksista. Ennen museoon menoa on hyvä tietää, että useat esillä olevat kuvat uhreista voivat järkyttää. Itse jouduin lapsen kanssa kulkemaan pari huonetta läpi ripeällä tahdilla, sillä en halunnut ihan kaikkia esillä olevia lasten kuvia 4-vuotiaalle tyttärellemme vielä näyttää. Historiafriikki mieheni tuli sitten hitaammin perässä tutkien kaikki huoneet tarkemmin. Museo ei ole valtavan iso, joten sen kiertänee läpi parissa tunnissa. Sitä vastoin se on kyllä erittäin koskettava! Olimme pitkään hiljaa kävellessämme takaisin hotellille miettien erilaisia kohtaloita. Varsinkin nyt kun tiesimme, että kotona tuttumme istuivat Kiitospäivän illallisille juhlistamaan asioita joista olemme elämässä kiitollisia, päivä Hiroshimassa antoi Kiitospäivälle ihan uuden merkityksen.

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Illalla kävimme vielä syömässä ja kävelyllä Hiroshiman keskustassa. Pääkatu oli koristeltu upein jouluvaloin joten innostuimme tekemään vähän pidemmän kävelylenkin. Hiroshiman täydellisen tuhon jälkeen siitä on kohonnut uusi, elämää täynnä oleva kaupunki!

Japanin Narassa asuvat kesyt peurat ja jättiläisbuddha

Paula Gaston

Jos vierailee Japanin Kiotossa tai lähistöllä, ei kannata unohtaa visiittiä myös Naran kaupunkiin. Se on täynnä historiaa, vanhoja rakennuksia ja mielenkiintoista nähtävää. Me vietimme Narassa päivän ja ihastuimme sen kompaktiin keskustaan ja omalaatuisuuteen. Tämä oli yksi niistä paikoista jonka ajattelimme tiputtaa listalta jos tulee liian kiire. Jälkeenpäin totesimme, että päivä Narassa oli yksin parhaista matkapäivistämme.

Naran kaupunki perustettiin samaan aikaan kun buddhalaisuus alkoi raottaa oveaan Japanissa. Niinpä sinne kertyi valtava määrä kulttuurihistoriaa; temppeleitä ja veistoksia. Narassa on seitsemän UNESCOn perintölistalle kuuluvaa temppeliä, pyhäkköä tai rauniota. Suurin osa niistä löytyy Naran puiston alueelta. Kaupunki toimi Japanin ensimmäisenä pysyvänä pääkaupunkina vuosina 710-784.

Saavuimme Naraan junalla ja lähdimme kävelemään kohti Naran puistoa ja temppelialueilta. Rautatieasemalta olisi toki ollut bussikuljetuksiakin, mutta me tykkäämme käveleskellä ja katsella paikallista elämää. Heti puistoalueelle päästyämme näimme useita Naran kuuluisista kesyistä peuroista. Peurojen sanotaan olevan jäänne ajoilta, jolloin niiden uskottiin olevan Jumalan sanansaattajia. Yli tuhatkunta peuraa vaeltelee nyt vapaana Narassa. Peurat ovat todella suloisia, ja niitä voi ruokkia ja silitellä. Yllätyin siitä kuinka kilttejä ne olivat. Pari yksilöä yritti vähän seurailla meitä, töyttiä ja hamuilla mieheni taskuja makupalojen toivossa, mutta pääasiassa ne olivat rauhallisia. Myös 4-vuotias neitimme pystyi niitä silittelemään. Puistossa myydään keksejä joita peuroille voi syöttää, varaa siis mukaan pikkurahaa. 

Peurojen kuvia riittäisi vaikka kuinka ja ruska puistossa oli tosi upea. Naran puisto on valtava ja siellä olisi voinut vaellella vaikka kuinka kauan. 

Peurojen kuvia riittäisi vaikka kuinka ja ruska puistossa oli tosi upea. Naran puisto on valtava ja siellä olisi voinut vaellella vaikka kuinka kauan. 

KOHFUKU-JI TEMPPELI

Temppelialue Naran puistossa on varsin vaikuttava. Ihan ensimmäiseksi saavuimme Kohfuku-ji temppelille jonka vieressä seisoo viisikerroksinen pagodi. Molemmat kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Kohfuku-ji rakennettiin alunperin vuonna 669 mutta se siirrettiin nykyiseen olinpaikkaansa vuonna 710. Temppelin sisällä on museo jossa säilytetään kansallisaarteita. 

Viisi kerroksinen pagodi on Naran kaupungin symboli ja sijaitsee ihan tämän Kohfuku-ji temppelin vieressä. Se on uudelleen rakennettu vuonna 1426, sen jälkeen kun pagodi oli palanut useaan kertaan. 

Viisi kerroksinen pagodi on Naran kaupungin symboli ja sijaitsee ihan tämän Kohfuku-ji temppelin vieressä. Se on uudelleen rakennettu vuonna 1426, sen jälkeen kun pagodi oli palanut useaan kertaan. 

TODAI-JI JA GREAT BUDDHA

Yksi Japanin mieleenpainuvimmista paikoista oli ehdottomasti Todai-ji temppeli ja sen sisällä oleva Great Buddha. Nykyinen temppelirakennus on vuodelta 1709 ja kaksi kolmasosaa sen alkuperäisestä koosta. Silti sen sanotaan olevan maailman suurin puinen rakennus. Aiemmat kaksi temppeliä tuhoutuivat tulipaloissa. Jättiläisbuddhan ja sen temppelin rakentamiseen osallistui aikoinaan yli 2 miljoonaa ihmistä, heistä 350 000 oli mukana varsinaisissa rakennustöissä. Buddhan valamiseen käytettiin kaikki mahdollinen maasta löytyvä pronssi, ja Japanin hallitus meni tämän projektin myötä lähes konkurssiin. Buddha ( Daibutsu) valmistui lopulta vuonna 751. Sen jälkeen sitä on korjailtu maanjäristysten ja muiden vaurioiden vuoksi.

On vaikea kuvata niitä tunteita kun näin temppelin ja Great Buddhan. Jostain syystä en ollut osannut odottaa mitään näin upeaa ja mieleen jäävää näkyä. Temppeli näytti upealta sinistä taivasta vasten ja Buddha oli todellakin jättikokoinen. Kuvat eivät anna oikeutta sen oikealle koolle. Buddhan vieressä on kaksi Boddhisatva-patsasta ja temppelissä on myös pieni matkamuistomyymälä. 

Todai-jin temppeli jonka sisällä Great Buddha asustaa, on maailman suurin puinen rakennus. 

Todai-jin temppeli jonka sisällä Great Buddha asustaa, on maailman suurin puinen rakennus. 

Ihana päivä, ihana kaupunki! Suosittelen kaikille Japanin matkaajille käymistä Narassa!

 

Junalla ympäri Japania

Paula Gaston

Junailu on Japanin matkaajan ykkösliikkumismuoto. Se on kätevää, helppoa ja ihan hauskaakin. Me matkustimme junalla useampaan kaupunkiin, ja myös päivittäin Tokion sisällä. Joskus olisi upeaa tehdä oikein kunnon kiertomatka Japanissa junaa käyttäen, mutta nyt halusimme viettää aikaa myös Tokiossa, joten muutaman kaupungin näkeminen riitti meille. Tokion Shinjukusta matkasimme ensin Kiotoon (josta teimme myös päiväretken Naraan), sieltä menimme Himejin kaupunkiin, ja lopuksi Hiroshimaan. Kun kierros oli tehty, palasimme takaisin Tokioon Akihabaran alueelle. Istuimme monen näköisessä junassa, ja kerran jopa seisoimme, junat kun ovat aika ajoin täpösen täynnä.

MIKSI JUNALLA?

Junalla matkustaessa voi rentoutua ja nauttia maisemista, tai kirjoitella vaikka blogia. Ei tarvitse miettiä navigointia, parkkeerausta tai tietulleja. Mieheni on amerikkalainen, ja hän tietenkin heti kysyi, että miksemme vuokraa autoa. Hetken tutkimustyön jälkeen totesin, että Japanissa junalla matkustaminen on vaan niin paljon helpompaa ja kätevämpää. Ulkomaalaisille matkaajille on myynnissä Japan Rail Pass, eli junapassi, jolloin junalla matkustamisesta tulee suhteellisen edullista. Silloin ei tarvitse ihmetellä vasemman puoleista liikennettä, tai erilaisia liikennesääntöjä. Lisäksi isoissa kaupungeissa parkkeeraaminen on kallista, ja on varsin todennäköistä, että eksyisimme aika useasti, tai istuisimme ruuhkassa. Sana "ruuhka" saa kalifornialaisen huokaamaan, sen kanssa kun taistellaan täällä ihan päivittäin. Niinpä oli aika selvää, että matkustamme Japanissa siis junalla.

Välillä ihmettelimme näitä pikkuruisia parkkiruutuja. Huh huh, onneksi ei tarvinut yrittää vääntää autoa näille paikoille. 

Välillä ihmettelimme näitä pikkuruisia parkkiruutuja. Huh huh, onneksi ei tarvinut yrittää vääntää autoa näille paikoille. 

Ainoana miinuspuolena autoiluun on tietenkin se, että matkatavarat on kannettava mukana, mutta siitäkin selviää kun ei ota mukaan liikaa laukkuja. Olin lukenut useammasta lähteestä, että junien säilytystila on erittäin pieni, joten aluksi hätäilimme hiukan junaan sisälle menossa. Tarvitsimme tilaa rinkkojen lisäksi pienille lastenrattaille. Loppujen lopuksi, luotijunien laukkusäilytys oli kutakuinkin samanlainen kuin Suomen junissa, ja lähijunissakin meidän tavarat mahtuivat hyvin säilytystelineelle. Ison matkalaukun kanssa asia voi olla hiukan eri, mutta meillä ei ollut tilan kanssa ongelmia kuin yhden kerran. Matkustimme takaisin Tokioon Hiroshimasta perjantai-aamuna, ja suoraa yhteyttä ajava luotijuna oli täynnä. Meidät ohjattiin hitaampaan junaan johon ei JR-passilla saanut paikkalippuja, ja sitten vaihtamaan luotijunaan Koben kaupungissa. Hitaampi juna oli täpösen täynnä porukkaa, sillä vaunuja paikkaliputtomille matkustajille oli vain kaksi. Päädyimme seisomaan koko matkan junan päädyssä ovien luona, mutta siitäkin selvittiin, ja onneksi seuraavassa junassa meillä oli varatut paikat. Jos mahdollista, suosittelen välttämään junia perjantaisin ja sunnuntaisin, niiden ruuhkaisuuden vuoksi, tai ainakin matkustamaan paikkalipun kanssa. 

MITEN?

Google Maps kertoo suhteellisen hyvin mikä reitti kannattaa ottaa mihinkin suuntaan, ja millainen juna. Vaikka reitti kutakuinkin osui aina kohdalleen, niin ihan aina Google Maps ei kuitenkaan tiennyt mikä junista vie meidät perille nopeiten. Eikä se tietenkään tiennyt, että meillä oli käytössä JR-passit. Me käytimme Google Mapsiä koko matkan ajan vaikka luin parista muutakin mahdollisesta appsistä. Huomasimme pian, että kannatta aina käydä JR junien lipputoimistossa kysymässä tarkennusta seuraavasta sopivasta junasta. Sillä tavalla saimme aina tietoa myös siitä, mistä laiturilta juna lähtee, ja paikkaliput niihin juniin joihin paikkalippuja oli saatavilla. Asemat nimittäin ovat todella suuria, ja useampaan kertaan pyörimme ympyrää etsiessä oikeaa laituria. Henkilökunta oli kuitenkin aina ystävällistä ja auttavaista.

Junat ovat yleensä aikataulissa ja niitä kulkee runsaasti, joten emme aina edes katsoneet aikatauluja etukäteen. Pisin aika jonka jouduimme odottamaan luotijunan lähtöä oli 45 minuuttia, mutta sekin kului nopeasti kävellessä toiseen päähän asemaa josta juna lähti, ja ostaessa matkaevästä aseman lukuisista myymälöistä. Paikallisjunia ja metroja odottelimme yleensä korkeintaan 10-20 minuuttia. Muutaman kerran satuimme lähtemään junan aloitusasemalta, jolloin ennen junaan pääsyä tehokkaat siivoojat siivosivat vaunut lähes juoksemalla. Japanin junat olivatkin todella siistejä.

Junissa on hyvien tapojen mukaista puhella vain oikein hiljaa tai ei ollenkaan, ettei häiritä kanssamatkustajia. Luin myös jotain, että syöminen ei olisi soveliasta, mutta kun näimme useamman japanilaisen availevan lounasboxejaan, uskaltauduimme mekin syömään omalla paikallamme. Lisäksi oli mahdollista ostaa naposteltavaa tai juotavaa myyntikärrystä joka kulki vaunusta vaunuun. Konduktöörit olivat oikein ystävällisiä, ja lähtiessä vaunusta he kumarsivat aina matkustajille.

ULKOMAALAISILLE MYYTÄVÄ JR-PASSI KANNATTAA

JR-passi eli Japan Rail Pass, tilataan etukäteen jo ennen matkaa. Mikäli suunnittelee kulkevansa junalla Japanissa, kannattaa laskea onko järkevää satsata passiin, sillä junaliput eivät ole ihan edullisia. Käytännössä, passin hankkimisessa voittaa rahaa jo jos on suunnitellut paria junamatkaa lentokentälle junailun lisäksi.

JR-passin saavat vain turistiviisumilla maahan tulevat, ei-Japanin kansalaiset. Tilaa passi hyvissä ajoin, että se ennättää tulla postissa. Passeja on eri pituisia, ja ne käyvät suurimmassa osaa junista kautta Japanin, JR-busseissa ja -laivoissa. Passilla voi matkustaa myös luotijunalla (shinkansen). Passilla matkustaminen on erittäin helppoa. Kun haluat ottaa passin käyttöön, se leimataan alkaneeksi JR-toimistossa. Me esimerkiksi ostimme kahden viikon passit, jotka leimattiin käyttöön heti Tokion Narita -lentokentällä olevalla juna-asemalla. Kahden viikon käyttöaika alkoi siitä, kun passi leimattiin. Passin leimauksen yhteydessä tulee täyttää junapassissa kysyttävät tiedot, ja näyttää passit. Me saimme samalla myös paikkaliput Tokioon menevään junaan. 4-vuotias pikkuneiti matkusti vielä ilmaiseksi, mutta hän ei saanut paikkalippuja. Junan ollessa täysi hänen olisi istuttava sylissä, mutta sitä ei tapahtunut kuin kerran lyhyen matkaa. Junaan mennessä JR-passi esitetään virkailijalle, joka päästää matkustajan sitten sisään laiturille. Samoin juna-asemalta ulos tullessa.

JR-passi käy kaikkiin muihin juniin paitsi yksityisiin linjoihin ja metroihin. Sitä voi myös käyttää myös Tokion ympäri kiertävällä Yamanote Linellä, jolla pääsee siis helposti kaupunginosasta toiseen. Majoitusta varatessa me valitsimme asunnot aivan JR-aseman läheltä, ja näin säästyimme useammalta metrolipun ostolta. JR-asemat on merkitty isolla, vihreällä JR-tekstillä. 

JR-passeja on saatavilla kahdenlaisia, ja niiden pituus vaihtelee. Lyhin passi on voimassa viikon. Meillä oli käytössä ihan tavallinen passi, mutta myynnissä on myös niin sanottu "Green" passi. Green passilla matkustetaan ensimmäisessä luokassa, "vihreissä vaunuissa", joiden sanotaan olevan hiukan tilavampia. Vihreällä passilla on kuitenkin muistettava aina käydä tekemässä paikkavaraus, sillä vihreissä vaunuissa on aina varatut paikat.

Tilasimme oman JR-passimme täältä, mutta Suomessa passeja toimittaa myös Japaninspesialisti.

LUOTIJUNAT

Luotijunat (shinkansen) muistuttivat minua kovasti Suomen junista. Sisätilat olivat aikalailla samanlaiset kuin Suomessa, ainoastaan joissakin vaunuissa oli penkkejä toisella reunalla kaksi ja toisella kolme. Ulkonäöltään junat olivatkin sitten tosi erilaisia. Junamatkalla luotijunan kovaa vauhtia ei juurikaan huomaa, vaikka ne nopeimmillaan menevät 320 kilometriä tunnissa. Kaikista nopeimpaan luotijunaan, Nozomi Shinkanseniin ei JR-passilla passilla pääse, mutta Hikari Shinkansen, jolla matkustimme usein, ei se häviä Nozomille nopeudessa kuin pari hassua minuuttia. Muitakin luotijunia on riippuen millä linjalla matkustat. 

Hikari Shinkansen

MUUT junat

Muita junia joihin saatat törmätä Japanissa, ja joihin JR-passi käy, ovat Tokkyū (Limited Express), Kyūkō (Express), Kaisoku (Rapid) ja Futsū (Local). Me matkustimme muun muassa Rapid junalla ja paikallisjunalla, ja vielä vähän epäselväksi jäi mihin kaikkiin passimme oikeutti myös paikkalipun. Paikallisjunat toimivat kuten metro, eli niihin emme paikkoja edes kyselleet, mutta muiden junien pitkä lista sai meidät vähän hämilleen. Eivätkä junat toki tähän vielä loppuneet, mutta näillä ainakin voit matkustaa jos omaat JR-passin. 

METRO

Suurimmissa kaupungeissa kuljimme metrolla paikkoihin joihin JR-junat eivät kulje. Ensimmäisinä päivinä metrolla matkustaminen tuntui vähän monimutkaiselta, metrolinjat kun ovat erillisiä, ja näin ollen täytyy tietää minkälaisen lipun kyseisen linjan metroon ostaa. Suurin osa lippuautomaateista toimii kuitenkin myös englanniksi, ja suurimmilla asemilla oli henkilökuntaa lippuautomaattien luona auttamassa lipun ostossa. Metroon voi ostaa kertalipun, tai jos uskoo käyttävänsä metroa paljon, kannattaa ladata rahaa prepaid passiin. Yllättävän nopeasti opimme lukemaan monia eri metrokarttoja, ja ajelimmekin metrolla sekä Tokiossa että Kiotossa. 

Metrojen ruuhka-ajat näyttivät olevan aikaisin aamulla ja illalla viiden jälkeen. Päivällä pääsimme yleensä istumaan junassa kuin junassa. Metro-asemilta löytyi yleensä hissi joita käytimme välillä lastenrattaiden kanssa kulkiessa, mutta muuten kannattaa varautua pitkiin kävelymatkoihin ihan jo asemien sisälläkin. 

No niin, tästäpä ostamaan sitten metrolippua! Good luck! Automaatit saa onneksi yleensä vaihdettua englanninkielelle, ja jos vieläkään ei onnistu, niin voi painaa "apua"-nappia. Silloin tuosta oikella olevasta luukusta (jossa on oranssi nuoli alaspäin), ilmestyy virkailijan pää, ja lippu on tuossa tuokiossa kädessäsi. Kätsää!

No niin, tästäpä ostamaan sitten metrolippua! Good luck! Automaatit saa onneksi yleensä vaihdettua englanninkielelle, ja jos vieläkään ei onnistu, niin voi painaa "apua"-nappia. Silloin tuosta oikella olevasta luukusta (jossa on oranssi nuoli alaspäin), ilmestyy virkailijan pää, ja lippu on tuossa tuokiossa kädessäsi. Kätsää!

Japanissa junalla matkustaminen on sekä hauskaa että kätevää!

 

 

Ensikosketus Japaniin

Paula Gaston

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat Matkablogit Muru MouTravellover ja Rimma+Laura

Viime helmikuussa onni potkaisi minua lentolippujen muodossa, ja Japanin matkan suunnittelu alkoi. Koska emme olleet koskaan käyneet Japanissa, kahlasin läpi monen monta matkablogia ja Japanin matkailusta kertovaa palstaa. Entinen kollegani, Japanin Country Specialist työpaikallani, sai minut vakuuttuneeksi siitä, että pelkkä Tokion näkeminen ei riitä, vaan pitäisi käydä ainakin myös Kiotossa. Suunnitelmasta alkoi kehittymään pienimuotoinen kiertomatka, jonka toteuttaminen julkisilla kulkuneuvoilla 4-vuotiaan kanssa sai aikaan vähän perhosia vatsassa. Mutta sillä suunnitelmalla mentiin, ja aikamoinen seikkailu siitä syntyikin. 

Marraskuun puolessa välissä vihdoin sitten hyppäsimme koneeseen, ja saimme nauttia All Nippon Airlinesin Business -luokan palveluista. Lentomme saapui Tokion Naritan lentokentälle, jossa väsyneenä kävimme leimaamassa Japan Rail -passimme (ulkomaalaisille matkailijoille luotu pidempiaikainen junalippu), ja pääsimme junaan kohti Tokiota. Ensimmäinen Airbnb -kokemuksemme alkoi sen jälkeen, kun sekoilujen jälkeen löysimme myös metroasemalla oikeaan junaan, ja asunnolle. 

ANA Business -luokan pääruokana sashimi

ANA Business -luokan pääruokana sashimi

Tokion Gyoen -puistossa

Tokion Gyoen -puistossa

Vietimme Tokiossa kolme yötä, jonka jälkeen matkasimme luotijunalla upeaan Kiotoon. Neljän päivän aikana vierailimme erilaisissa linnoissa ja pyhäköissä, kävimme useissa Unescon perintöluettelo -kohteissa sekä geishoista tunnetulla Gion -alueella, ihailimme syksyn väriloistoa ja herkuttelimme japanilaisella ruoalla. Yhden päivän vietimme myös Naran kaupungissa. Sen jälkeen pakkasimme taas laukut ja jatkoimme junalla Himejin kautta Hiroshimaan, ja sieltä takaisin Tokioon. 

Kinkaku-ji

Kinkaku-ji

Narassa voi silitellä vapaana kulkevia peuroja

Narassa voi silitellä vapaana kulkevia peuroja

Himejin linna

Himejin linna

Vierailu Hiroshimassa vetää hiljaiseksi

Vierailu Hiroshimassa vetää hiljaiseksi

Kaikki menikin yllättävän hyvin, laukut saatiin raahattua juniin ja majoitusvaraukset pitivät, lapsikin jaksoi menossa mukana ilman kiukuttelua. Kunnes sitten viimeisenä päivänä matkalla lentokentälle, meiltä katosi yksi laukku. Tietenkin juuri se reppu, jonka sisältö oli rahallisesti kaikkein arvokkain. Laukun kohtalo on vielä hiukan avoin, mutta kerron senkin tarinan kunhan tiedän miten se päättyy. Muuten pääsimme ehjinä ja monta kokemusta riikkaampana takaisin kotiin Kaliforniaan, ja voimme alkaa summaamaan, mitä kaikkea oikein näimmekään. Niistä lisää tulevina viikkoina, pysy siis kuulolla! 

Instagramin lisäksi seikkailuja voi seurata Facebookissa, Twitterissä @paulagaston ja Snapchatissä nimellä paulagaston.