Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Mendocino

Kalifornian rantatie Highway 1 - parhaat palat

Paula Gaston

Koska niin monen unelmana on ajaa Kalifornian rantatie (Pacific Coast Highway aka Highway 1 tai State Route 1) lyhyempänä tai pitkänä versiona, tässä tulee nyt tietopläjäys niille, jotka miettivät mitä sillä matkalla pitäisi pysähtyä näkemään. Kaliforniassa asuessa tulee Highway 1:llä pistäydyttyä aina tasaisin väliäajoin, ja olen niistä kirjoitellut erillisissä postauksissa. Nyt on aika laittaa ne kaikki yhteen nippuun.

Suurin osa Etelä-Kalifornian road tripeistäni on sijoittunut ajalle, jolloin en vielä kirjoittanut blogia. Mutta pohjoisemmat alueet on koluttu viime vuosina useampaan kertaan, joten tässä kooste eri paikoista. San Franciscon Bay Area on omana osa-alueenaan sillä moni kuitenkin viettää täällä useamman päivän. Päivittelen tätä postausta aina kun kirjoitan aiheesta lisää artikkeleita, myös sieltä etelämpää, kunhan taas sinne ehdin. Ja kysymykset ja toivomukset on tietenkin aina tervetulleita!
 

Pohjois-Kalifornia
 

Moni hyppää Highway 1:lle vasta San Franciscosta, tai päättää matkansa etelästä tullessa sinne. Ei kannata kuitenkaan väheksyä tien pohjoista pätkää. Siihen mahtuu kaikenlaista nähtävää aina punapuista lasirantaan ja kansallispuistoihin saakka. Highway 1 päättyy Leggetissä, jossa se yhtyy 101:seen. Jos kuitenkin ihan Oregonin rajalle asti mielii niin kerrottakoon, että 101 koukkaa takaisin rannalle Eurekassa eivätkä maisemat yhtään huonone. Matkan varrella on muun muassa punapuiden reunustama Avenue of Giants, Redwood National Park, ja heti Eurekan jälkeen tsunameissa ryvetetty Crescent City. 

Fort Braggin lasiranta, jolla on vain vähän hiekkaa, ja pääasiassa lasia.

Fort Braggin lasiranta, jolla on vain vähän hiekkaa, ja pääasiassa lasia.

Drive Thru tree Leggetissä (se miksi punapuihin on joskus saanut ihminen surullisella tavalla kajota kaivamalla tunneleita, vaatii ihan oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että puu on elossa vaikka sen läpi menee tunneli).

Drive Thru tree Leggetissä (se miksi punapuihin on joskus saanut ihminen surullisella tavalla kajota kaivamalla tunneleita, vaatii ihan oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että puu on elossa vaikka sen läpi menee tunneli).

San Franciscon Bay Area
 

San Franciscon vierailuun kannattaa varata useampi päivä. Kaupungissa on tietenkin monen monta kuuluisaa nähtävyyttä, mutta sieltä löytyy myös paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä. Koska se on ihan meren rannalla, voi vaikka patikoida rantaviivaa pitkin upeissa maisemissa, tai voi vuokrata pyörät ja päräyttää Golden Gaten siltaa pitkin Marin Headlandsin merimaisemiin. Se, samoin kuin Golden Gaten silta ja monta muutakin aluetta kaupungissa kuuluvat itseasiassa kansallispuistoon nimeltä Golden Gate National Recreation Area

Golden Gate Bridge alakulmasta katsottuna.

Golden Gate Bridge alakulmasta katsottuna.

Auringonlaskun aikaan San Franciscon Sutro Bathissä

Auringonlaskun aikaan San Franciscon Sutro Bathissä

San Franciscosta etelään

Monen taival Highway 1:llä alkaa vasta tästä. Vaikka matkan Los Angelesiin taittaa kyllä päivässä, suosittelen varaamaan matkalle ainakin yhden yöpymisen. Tien varrella on pysähdyspaikkoja tiuhaan tahtiin, maisemat on upeat ja tekemistäkin löytyy niin luonnon ystäville kuin historiasta kiinnostuneillekin. Highway 1 yhtyy Orange Countyn Dana Pointissa I-5:teen. 
 

Morro Rock

Morro Rock

Hearst Castlen sisäuima-allas

Hearst Castlen sisäuima-allas

LUE vielä tämä...
 

Suurimmat ihmettelyn aiheet Kaliforniassa
 

Olisi kiva kuulla miten omat rannikkoreissunne menivät. Mistä piditte ja mistä ette?

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni,@paulagaston. Käyhän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat Matkablogit Muru MouTravellover ja Rimma+Laura

Point Arenan majakka Kaliforniassa on tuttu elokuvista

Paula Gaston

Olimme vihdoin siis kotimatkalla Labor Dayn road tripillämme Mendocino countyyn. Matkalla oli jo nähty yhtä sun toista kääpiömetsästä Fort Braggin lasirantaan, ja Point Cabrillon majakkaan,  ja vielä oli yksi pysähdys edessä. Se tehtiin itse asiassa jo ennen pysähdystämme Bowling Ball Beachille, mutta jottei tulisi liikaa majakka-aiheisia postauksia peräkkäin, päätin kirjoittaa siitä vasta nyt. Pysähdyimme nimittäin Point Arenan majakalla.

Point Arenan majakka on alunperin rakennettu vuonna 1870, mutta vuoden 1906 suuri maanjäristys vaurioitti itse majakkaa ja sen rakennuksia niin, että ne jouduttiin kokonaan uudelleen rakentamaan. Uusi majakka aloitti toimintansa vuonna 1908 ja toimii edelleen, mutta nyt automatisoituna. Sitä ennen majakalla asui neljä työntekijää perheineen. Sen sumutorvi hiljennettiin vuonna 1978. 

Point Arena Lighthouse

Point Arena Lighthouse

Majakka on päässyt kuvauspaikaksi useammalle elokuvalle. Niistä tunnetuin lienee Mel Gibsonin tähdittämä Forever Young, jonka kansikuvassakin majakka komeilee. Gibson hyppää lentokoneeseensa majakan edustalla, ja lentelee sitten Mendocinon kaupungin yllä. Myös vuonna 2014 kuvatussa Need for Speed -elokuvassa majakka on mukana. 

Tänään majakalla toimii pieni museo ja lahjatavarakauppa, ja majakan vartijoiden talosta voi vuorata huoneita yöpymistä varten. Itse majakkaan pääsee kierrokselle pientä maksua vastaan. Pääsymaksun todellinen laita selvisi meille vasta kun olimme jo sisällä museossa. Maksu peritään nimittäin jo ulkona, tiellä olevassa pienessä maksukopissa joka johtaa majakalle. Se, mitä meille ei kerrottu, oli että sisäänpääsymaksuja on itse asiassa kahdenlaisia. Toiseen kuuluu pelkkä pääsy museoon ja majakan viereen ($5 aikuiset, $1 lapset yli 5v.), ja toiseen kuuluu opastettu kierros majakan sisällä ($7,50 aikuiset, $1 lapset yli 5v.). Meiltä automaattisesti perittiin tuo kalliimpi lippu, ja vasta museossa selvisi, että joutuisimme odottamaan majakkaan pääsyä puolisen tuntia. Meitä ei tällä kertaa majakan sisällä käynti niin kovasti kiinnostanut, varsinkin kun oli vielä pitkä ajomatka edessä, joten jätimme kierroksen välistä. Mutta tulipahan kannatettua tätä historiallista paikkaa muutaman ylimääräisenkin dollarin edestä. 

Point Arena Lighthouse

Majakan museo ja kauppa olivat siis todella pienet, joten jos et halua sisälle majakkaan, kannattaa pysytellä aitojen ulkopuolella jonne pääsylippua ei tarvita. Sieltä itse asiassa saikin ne parhaat kuvat koko paikasta, esimerkiksi tuo artikkelin ensimmäinen kuva. Maisema ylhäällä majakassa olisi varmasti kyllä ollut hieno, mutta me halusimme jatkaa matkaa. Suurin osa majakoista on avoinna vain myöhäiseen iltapäivään, joten kannattaa tarkistaa aukioloajat jos haluaa käydä sisällä. Aidan ulkopuolella on pieni parkkipaikka, ja kun kävelee kallionkielekkeelle, voi nähdä kivillä ja vedessä lekottelevia hylkeitä. Kivikkoon on myös muodostunut kaksi kivikaarta aaltojen niitä riepotellessa. Toista on vaikea erottaa, mutta toisen näkee heti kun menee lähemmäs reunaa. 

Point Arena 
Hylje - Point Arena
Hylkeet - Point Arena
Eroosio koettelee kiviä Point Arenalla

Eroosio koettelee kiviä Point Arenalla

Tästä oli hyvä jatkaa matkaa kotia kohti!

Keilapalloja rannalla - Bowling Ball Beach, Kalifornia

Paula Gaston

Kotimatkalla Fort Braggistä ja Mendocinosta, päätimme pysähtyä Bowling Ball rannalla. Ranta on saanut nimensä siitä, että se toisessa päässä on kymmeniä pallon muotoisia kiviä riveissä. Myös tämä ranta löytyy Highway 1:sen varrelta Pohjois-Kaliforniasta. 

Bowling Ball Beach sijaitsee Schooner Gulch State Beachin pohjoisosassa, ja on hiukan haasteellinen löytää. Google Mapsissäkin se oli merkattuna väärään kohtaan, mutta reippaana reissaajana siirsin sen tietenkin sinne minne se kartalla kuuluu. Tärkeintä on ensin löytää kartalta Schooner Gulch State Beach, ja rannan parkkipaikalta löytää oikea polku Bowling Ball Beachille, sillä tämä ranta on aika iso. 

 

Pohjoisesta alaspäin tullessa, Point Arenan majakan jälkeen tie mutkittelee aikamoisesti, ja pysähdyspaikka tulee yllättäen ison mutkan jälkeen. Paikalla on pari kylttiä, joita ei helposti tieltä huomaa. Niiden edessä on tilaa muutamalle autolle. Tien toisella puolella alkaa soratie jonka varrelle voi myös parkkeerata. Kyltissä on kuva ranta-alueen kivistä, mutta ei erillistä mainintaa miten ne löytää. Kävelimme ensin kyltin johdattamana kauniiseen rantapoukamaan, jossa joku kertoi meille, että kivet ovatkin rannan pohjoisosassa. Lähdimme sitten toista polkua pohjoiseen, joka veikin meidät vain korkealla kallion kielekkeelle. Ranta ei ole yhtenäinen vaan on seurattava polkuja päästäkseen toiseen päähän rantaa. Kielekkeeltä palasimme pettyneenä autolle, kunnes huomasimme vielä yhden yksinäisen polun ihan parkkipaikan toisessa reunassa ilman minkäänlaisia kylttejä. Päätimme kävellä sitä vähän matkaa jotta näemme minne se johtaa. Sitten näimme rannalle vievät tikkaat joista olin etukäteen lukenut, ja tiesimme, että olemme oikeassa paikassa.

Portaiden jälkeen on vielä kiivettävä tikkaita pitkin alas.

Portaiden jälkeen on vielä kiivettävä tikkaita pitkin alas.

Tikkaiden alapuolella makasi kuollut rantakäärme. Lähdimme kävelemään pohjoiseen päin kunnes tulimme pienelle majalle. Joko joku oli yöpynyt täällä, tai pitänyt täällä jonkinlaisia juhlia. Ranta oli kuitenkin ihan autio. Aaltojen lomassa näimme joitakin pallon muotoisia isoja kiviä, ja tiesimme heti, että emme tule näkemään Bowling Ball Beachiä siinä loistossa mitä olimme kuvissa nähneet. Olimme nimittäin paikalla aivan väärään aikaan päivästä. Pääosa kivistä on nähtävissä vain laskuveden aikaan, joka olisi ollut joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ja se ei nyt millään osunut aikatauluumme vaikka kuinka yritimme. 

Laskuveden aikaan rannalle ilmestyy useampi pitkä rivi pyöreitä kiviä. Ne ovat tulleet esiin kalliosta eroosion mukana, ja ovat kalliossa olevia kovia kohtia joita tuulet ja aallot eivät ole saaneet rikki. Näky on erikoinen, sillä kivet ovat kauniissa rivissä ja kaikki saman kokoisia. Harmitti, että emme nähneet niistä kuin muutaman, mutta löysimme kyllä paljon pienempiä keilapalloja. Eroosio on hakannut kiviin jopa reiät sormille kuten oikeissakin keilapalloissa on. Myös kallion seinämät olivat saaneet osansa aaltojen ja tuulen käsittelystä. Ylhäällä kallion reunalla oli muutama puita odottamassa omaa putoamisvuoroaan, hui. Mietin kuinkahan kauan ylhäällä olevassa talossa voidaan asua, ennen kuin maa sen alta sortuu. 

Muutama keilapallo ja vielä hiomaton kivi tuli näkyviin, mutta oikeat pallot olivat vielä veden peitossa. 

Muutama keilapallo ja vielä hiomaton kivi tuli näkyviin, mutta oikeat pallot olivat vielä veden peitossa. 

Kurkkaa tästä miltä rannalla olisi näyttänyt laskuveden aikaan. 

Uusia palloja muodostuu edelleen. Ne ovat kallion kovempaa ainesta, jota eroosio ei saa rikottua.

Uusia palloja muodostuu edelleen. Ne ovat kallion kovempaa ainesta, jota eroosio ei saa rikottua.

Nautimme rantaelämästä pari tuntia, ja näimme pari hyljettäkin uiskentelemassa rannan lähellä. Meidän lisäksi paikalle eksyi vain yksi hollantilainen pariskunta, jotka lähtivät pian pois kun kerroin, että kivet nähdäkseen on tultava laskuveden aikaan. Meillä oli kuitenkin mukavaa ennen pitkää automatkaa kotiin, ja pikku neitikin nukahti autoon rannalla leikkimisen jälkeen nopeasti. 

VINKIT BOWLING BALL RANNALLE:

  • Pohjoisesta etelään päin ajaessa, ala katselemaan tien reunassa olevia kylttejä Point Arenan majakan jälkeen. Kyltin edessä on yleensä autoja parkissa, joten sitä voi olla vaikea nähdä.  
  • Parkkipaikalta valitse pohjoisin polku jonka löydät, ja joka kulkee peltoaukean ja metsän läpi. Lopulta mennään tikkaita pitkin alas rannalle.
  • Rannalle päästäkseen joutuu vähän kiipeilemään, joten sinne voi olla vaikea päästä ihan pienen lapsen kanssa tai liikuntaesteen kanssa. En ole ihan varma, pääseekö rannalle jotain muutakin polkua pitkin laskuveden aikaan.
  • Kävele rantaa pitkin pohjoiseen kunnes alat näkemään pyöreitä kiviä rivissä.
  • Tarkista etukäteen milloin on laskuvesi, sillä kiviä ei näe nousuveden aikaan. Laskuvesi on kaksi kertaa päivässä ja aikataulut voi nähdä täältä
  • Varo kallion päältä tippuvia kiviä ja oksia. Eroosio on näkyvissä joka puolella tällä rannalla. 

Kävelyllä kääpiömetsässä - Mendocino, Kalifornia

Paula Gaston

Oletko koskaan käynyt kääpiömetsässä? Kuulostaa erikoiselle, eikö vaan? Road tripillämme Kalifornian pohjoisrannikolla lähdimme patikointiretkelle Van Damme State Parkiin ja törmäsimme siellä sattumalta tälläiseen meille ennestään outoon ilmiöön. 

 

Lähdimme ensin metsään pienelle patikkaretkelle Fern Canyoniin tietämättä juurikaan mitä polulla tulisimme näkemään. Saimme toki matkaan kartan puiston vaellusreiteistä, mutta siinä ei juurikaan näkynyt mitään erityistä paikkaa jonka olisimme halunneet nähdä. Tie jota pitkin lähdimme, seurasi kaunista puroa ja kapeni nopeasti pieneksi poluksi, jonka olivat pitkälle vallanneet erilaiset kasvit. Heti reitin alussa oli varoituskyltti, että maastossa saattaisi olla Poison Oak -nimistä myrkyllistä kasvia. Poison Oak ja Poison Ivy ovat aika yleisiä Kalifornian metsissä. Niinpä jouduimme olemaan erityisen varuillaan mukana olevan 4 -vuotiaan neidin poukkoillessa sinne tänne. 

Poison Oak (suom. myrkkymuratti) erittää myrkyllistä öljyä nimeltään urushiol, jolle suurin osa ihmisistä on allergisia. Koko kasvi juurista lehtiin ja varteen on myrkyllinen. Pienikin kosketus niihin voi saada aikaan kutisevan allergisen reaktion, joka myöhemmin voi muuttua punaisiksi paukamiksi tai vesirakkuloiksi. Moni levittää kosketuksen jälkeen tietämättään öljyä ympäri vartaloaan, tai vaatteisiinsa josta se sitten levittyy iholle. Ihottuman saaminen on hyvin yksilöllistä, ja jotkut saavat sen heti muutaman tunnin kuluessa kun jotkut vasta jopa viikon kuluttua. Ensi hoitona ihottumalle kannattaa ottaa lämmin suihku, ja sitten pitää huoli siitä, että kaikki vaatteet tulee pestyä. Ihottuma menee yleensä ohi itsekseen mutta vakavampien oireiden ilmetessä on tietenkin syytä mennä lääkäriin. 

Poison Oak ja Ivy esiintyvät monina erilaisina alalajeina, joten niitä voi olla vaikea tunnistaa. Joskus ne kasvavat tällaisina köynnöksinä puissa, joskus puskina tai yksittäisenä maassa. Kesällä niiden lehdet ovat vihreitä mutta syksyn tullen ne punertuvat. Eri lajien lehdetkin näyttävät vähän erille mutta pääsääntö on että: "Leaves of three - let it be!" (Kolme lehteä samassa - älä koske). 

Poison Oak ja Ivy esiintyvät monina erilaisina alalajeina, joten niitä voi olla vaikea tunnistaa. Joskus ne kasvavat tällaisina köynnöksinä puissa, joskus puskina tai yksittäisenä maassa. Kesällä niiden lehdet ovat vihreitä mutta syksyn tullen ne punertuvat. Eri lajien lehdetkin näyttävät vähän erille mutta pääsääntö on että: "Leaves of three - let it be!" (Kolme lehteä samassa - älä koske). 

Kalifornian metsissä ja kukkuloilla on muutakin varottavaa kuin vain kasveja. Puumat liikkuvat lähinnä vain pimeällä mutta ovat arvaamattomia.

Kalifornian metsissä ja kukkuloilla on muutakin varottavaa kuin vain kasveja. Puumat liikkuvat lähinnä vain pimeällä mutta ovat arvaamattomia.

Polku muuttui koko ajan vaan vaikeammaksi sillä kasveja roikkui jo päämmekin päällä. Emme ole ikinä nähneet niin paljon Poison Oakia kerralla, sitä tuntui olevan ihan joka puolella. Päätimme siis kääntyä takaisin ja etsiä jonkun toisen patikkareitin. Aikaakaan ei ollut enää paljoa ennen pimeän tuloa. Näimme kartasta, että puiston toisessa laidassa oli Pygmi Forest eli kääpiömetsä. Se kuulosti sen verran erikoiselta, että päätimme kurvata sille puolelle äkkiä autolla, ja käydä katsomassa millaiselta kääpiömetsässä näyttää. 

Maaperä jolla kääpiömetsä (Pygmy Forest) sijaitsee, oli kerran meren pohjaa. Maan kohotessa syntyi eräänlaisia portaita, ja jokainen alempi porras on tuhansia vuosia ylempää porrasta vanhempi. Kääpiömetsät syntyivät koska ylimmät näistä portaista omaavat vanhimman maaperän, eikä se pääse uusiutumaan. Niille ei valu uutta maata tai ravinteita ylemmiltä portailta, ja sen lisäksi maa on erittäin hapokasta. Kasvit ole pystyneet kasvamaan täyteen mittaansa koska maaperä on köyhää. Esimerkiksi monet metsän mäntypuista ovat satoja vuosia vanhoja, mutta vain noin metrin korkuisia. Toinen tunnettu lajike alueella on Mendocino Cypress jonka "puut" ovat myös satavuotiaita. 

Reitti kääpiömetsään on rakennettu lankuista sillä metsä on niin tiheää, että polut siellä eivät varmaankaan kauaa pysyisi näkyvissä. Kasvit yrittävät vallata myös tätä rakennettua polkua, mutta luultavimmin joku käy aika ajoin siistimässä kävelysiltaa. Kävelyreitti ei ole kovinkaan pitkä, vain noin vajaa puoli kilometriä, ja sopii hyvin myös liikuntaesteisille. Ensin meidän oli vaikeaa nähdä mitkä kasveista olivat niin sanottuja kääpiöpuita, sillä seassa kasvoi muutakin kasvillisuutta, mutta kyltit kertoivat kattavasti kasvien tarinan. Oli kummallista ajatella kuinka vanhoja nämä puut todellisuudessa olivat, koska ne eivät oikeastaan edes näyttäneet puilta. 

Kääpiömetsä on erikoinen ja oikeastaan historiallinenkin paikka. En ehkä varta vasten tämän takia ajelisi useampaa tuntia, mutta jos sattuu olemaan alueella ja on aikaa, on tämäkin ihan mielenkiintoinen pieni hyppäys luonnon rauhaan.

Point Cabrillon majakalla Pohjois-Kaliforniassa

Paula Gaston

Point Cabrillon majakka (Point Cabrillo Light Station) sijaitsee Fort Braggin kaupungista noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, Casparin pikku kylässä. Kävimme tutustumassa majakkaan taannoisella road tripillämme Pohjois-Kalifornian rannikolle. Majakka on avattu vuonna 1909, ja on edelleen käytössä.  Nykyään se on myös osa Point Cabrillo Light Station State Historic Parkia, joka takaa rakennusten ja alueen jatkuvan suojelun. 

Majakan tarpeellisuudesta alettiin keskustella, kun vuonna 1850 kun Frolic niminen alus haaksirikkoutui ihan rantaviivan edustalla. Se laski laivan ja rannan etäisyyden väärin. Laiva oli matkalla takaisin Intiasta kyydissään paikallisia kankaita, ruokia ja kodintarvikkeita. Laivan kapteeni pelastautui, mutta ennen kuin hän ehti takaisin pelastamaan lastiaan, Pomo intiaanit olivat jo vieneet siitä suurimman osan. Haaksirikon mukaan on nimetty majakan pohjoispuolella oleva poukama, Frolic Cove. 

Point Cabrillo Light Station
Point Cabrillo Light Station

Nykyään majakalla toimii pieni museo ja lahjatavarakauppa. Sisällä on nähtävillä sen alkuperäistä kalustoa, jotakin Frolicin hylystä löydettyä esineistöä, sekä valaiden luita jotka ovat huuhtoutuneet rantaan. Majakan valo välkähtää aina kymmenen sekunnin välein, mutta sen sumutorvi ei ole enää käytössä. Ulkona on myös pieni rakennus, jossa on esillä alueen meren eläviä. Kahdessa eri akvaariossa on merisiilejä, meritähtiä, rapuja ja kaikenlaisia kasveja. Lisäksi voi katsella niistä kertovaa videota. Entinen majakanvartijan talo oli remontoitu vuokrattavaksi matkailijoille, ja sen pihalle on rakennettu muutama vuokramökki. Olisipa idyllinen paikka yöpyä, ihan majakan kupeessa meren rannalla!

Kun majakalle saapuu, on parkkeerattava auto Kearnin talolle (Kearn Farmhouse). Sen luona on myös picnic pöytiä ja vessat. Sitten on käveltävä majakalle noin vajaa kilometri suoralla, päällystetyllä tiellä. Ei siis mikään vaativa patikkaretki. Toiset vessat löytyvät majakanvartijan talon luota. Puistonvartija oli meitä vastassa jo kun saavuimme lähemmäs majakkaa, ja kertoi majakan historiasta ja akvaarioista. Cabrillo Pointilta lähtee monta eri pituista patikkapolkua rannoille, ja maisemat ovat todella huikeat. Kannattaa kuitenkin olla varovainen ihan kallioiden reunoilla, sillä eroosio on pehmentänyt maaperää, ja kallion seinämä saattaa murtua. Eroosio on myös nakertanut maan majakan ympärillä niin, että se on jäänyt lähes tulkoon saareksi muodostuneelle pläntille. 

Eroosion jälkiä

Eroosion jälkiä

Me näimme käynnillämme sekä hylkeitä, että peuroja. Valaita ei merellä tällä kertaa näkynyt, vaikka niitä usein kuulemma tällä alueella nähdään. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella mukava vierailukohde, ja sopiva myös perheen pienimmille. Me ainakin nautimme aurinkoisesta päivästä meren rannassa!

Harbor seal

Harbor seal