Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Konijänkän kotieläinpiha

Instagramini pöljimmät kuvat

Paula Gaston

Blogissa on ollut muutaman päivä hieman hiljaisempaa, sillä olimme viikon reissun päällä. Yhtälö MATKA+VAUVA (tai lapset) ei vaan millään jätä aikaa kirjoittamiseen. Illalla kun lapset saadaan nukkumaan, vanhemmat simahtavat aikalailla yhtä nopsaan. Ennen kuin päästään varsinaisiin reissukuulumisiin, päätin kuitenkin osallistua Instagram Travel Thursday -tempaukseen. 

Viime aikoina on kovasti puhuttu siitä, että Instagramin algoritmien vuoksi on vaikeaa löytää seuraajia tai saada omia kuviaan esiin. On myös puhuttu paljon siitä, että monien matkabloggajien feedit näyttävät ihan samanlaisilta ja se on alkanut kyllästyttämään monia seuraajia. Aloin miettimään sitä, millaisia tilejä itse seuraan. Tykkään värikkäistä kuvista, joita ei ole haalistettu filttereillä vain siksi, että koko feedi saataisiin näyttämään samalle. Tykkään kuvista paikoista joissa olen itse käynyt tai jonne joskus haluaisin matkustaa. Tykkään myös tileistä joissa ainakin välillä kuvissa esiintyy myös bloggaaja itse. Ylipäätänsä tykkään aika iloisista Instagram -tileistä.

Ja ehkä joku teistä on huomannutkin jo, että oma Instagram feedinihän on todellinen sekametelisoppa ilman minkäänlaista logiikkaa. Olen kokeillut kaikenlaisia kuvia ja yrittänyt etsiä itselleni sopivaa filtteriä... TURHAAN! Sellainen kikkailu ei ole vaan tuntunut omalle jutulle. Ehkäpä joskus löydän sellaisen "oman" tyylini instaankin, mutta siihen saakka taidan postailla vain sellaisia kuvia joista itse tykkään, tai tykkäisin katsella muiden tileillä. Ja kaikkihan näistä kuvista ei todellakaan loista tyylikkyydellään! Eli tässä tulevat siis Instagramini pöljimmät kuvat:

TÄSTÄ SE KAIKKI ALKOI

12071068_194779660861905_775506237_n.jpg
10706682_338164453034111_249214521_n.jpg

Kun aloittelin matkablogia olimme lähdössä Suomeen jouluksi, mutta sitä ennen haimme joulukuusifarmilta kotiin kuusen. Täällä Yhdysvalloissa on tapana pitää kuusta koko kuukausi, joten se haetaan jo heti joulukuun alussa. Jostain syystä näyttää siltä, että tässä kuvassa olisin lyönyt hanskat tiskiin ja olisin lähdössä lipettiin, vaikka todellisuudessa ei niin ollut. Siitä vain sattui tulemaan hauska kuva. Samana vuonna ikuistin amerikkalaisessa ruokakaupassa viinihyllyn koristeita. Vaikka olikin Halloweenin aika, en välttynyt ajattelemasta, että liekö keskellä seuraus liiallisesta viininjuomisesta. 

TUKKA TULESSA JA KAMELEITA LAPISSA

10665620_1546552722241011_579280500_n.jpg
insta_kameli.jpg

Nappasin kuvan Paula Koivuniemestä esiintymässä Kokkolan Venetsialaisissa tukka tulessa. Samaan aikaan kun otin kuvan tulivat ilmoille kunnon pyrot, ja kuvassa tietenkin näyttää siltä, että Paulan tukka palaa. Toinen kuva on Lapista jossa kävimme Konijänkän kotieläinpuistossa. Siellä tämä jättimäinen kameli tuijotti minua lumikasojen keskeltä. 

MATKAAN

10598310_344827532333595_736891185_n.jpg
10843763_1522899671292147_657202522_n.jpg

Lennämme aika usein Norwegianilla ja koneessa on aika hauskat paperipussit. "In a while you feel fine" -bag voi olla avuksi jos huono olo yllättää, mutta meillä siihen kertyi lähinnä roskia. Toisessa kuvassa on hauska kartta toimistomme aulasta. Long Island on muuttunut Wrong Islandiksi ja jos katsoo tarkkaan, voi huomata, että paikat ovat käänteisessä järjestyksessä. 

ISOJA TUOLEJA

13113699_226293271072103_378268856_n.jpg
IMG_6472.JPG

Sitä on tullut käytettyä kaikenlaisia erilaisia tuoleja, myös tällaisia vähän isomman sorttisia. Ainakin vasemmanpuoleisessa on hyvä lekotella ylhäisessä yksinäisyydessä. 

VANGITTUNA LASIIN JA JANOJUOMAA VESIPUTOUKSESTA

18879429_1448615505160889_7485638460850569216_n.jpg
15251710_1308476242547848_2723349491498352640_n.jpg

Jokunen vuosi sitten olimme Yosemiten kansallispuistossa Kaliforniassa ja hulluttelimme ottamalla kaikenlaisia hassuja kuvia. Itse päädyin juomaan vettä vesiputouksesta. Japanin matkallamme kävimme Trick Art -museossa jossa pystyi toteuttamaan kaikenlaisia optisia illuusioita. Yksi parhaimmista oli olla lasin vankina. 

ROAD TRIPILLÄ

925479_1405892383030950_147423524_n.jpg
10369331_1427686647499503_1353498788_n.jpg

Yhtenä vuonna ajoimme Kaliforniasta Nevadan läpi Utahiin. Nevadan puolella ihmettelin kovasti sitä, että jossakin tarvitaan oikein kyltti kieltämään ammuskelun. Ja tietenkin kyltti oli luodinreikiä täynnä. Utahissa taas söimme ravintolassa jonka pihaa koristi tämä "Home of the Ho-made Pies" kyltti.

BLOGGAAMISTA JA HERKUTTELUA

unicorn_donut.JPG
16908033_1217148791667762_4114233319837663232_n.jpg

Bloggaaminen on siitä kivaa hommaa, että sitä voi tehdä lähes mistä vaan. Voi istua vaikka teekupin sisällä kirjoittamassa. Lisäksi ainakin omaan bloggaamiseeni ja reissaamiseeni kuuluu läheisesti ruoka ja paikallisten herkkujan kokeilu. Tässä kokeilla ovat olleet donitsit.

Innostuisikohan kukaan muu bloggaajista jakaamaan hassuimpia tai noloimpia Insta -kuviaan?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

Konijänkän kotieläinpihan eksoottiset eläimet

Paula Gaston

Ylläksen reissun neljäntenä päivänä äänestys päiväohjelmasta kaatui Konijänkän kotieläinpihan puoleen Äkäslompolossa. Nettisivu lupaili kaikenlaista kivaa ohjelmaa lapsille ja pakkastakaan ei ollut kovin paljoa. Hyvä päivä ulkoilulle siis.

Odotimme näkevämme perinteisiä kotimaisia farmieläimiä ja etenkin runsaasti kauniita poroja. Kotimaisten eläinten lisänä Konijänkällä olikin aika erikoinen sekoitus eksoottisia eläimiä, ja iso sisätila jossa oli monenlaisia lintuja, jyrsijöitä, kilpikonnia ja käärmeitä. Tilan vetonaulana lienee jättikokoinen kameli joka tuli heti tervehtimään meitä. Se oli jotenkin tosi hauska näky siellä lumen keskellä ja tuntui ystävälliseltä kaverilta. Lapset taas tuntuivat tykkäävän eniten pikkupossusta ja lehmästä joka odotteli silityksiä ihan aidan vieressä. Vapaana lumessa tepastelevat kalkkunat ja alpakat olivat myös hauskoja. Eläintilan takaosassa oli ratsastuskenttä jossa oli juuri ratsastustunti meneillään, seurasimme sitä hetken aikaa ja paikalla näytti olevan jo ihan tasokkaita ratsastajatyttöjä.

Paikan sisätila muistutti lähinnä eläinkauppaa. Jotenkin meistä tuntui, että boat ja muut käärmeet eivät ehkä kuuluneet tähän ympäristöön. Varsinkin amerikkalainen mieheni ihmetteli miksei eläimet edusta paikallista repertuaaria. En tiedä ajattelevatko muut matkailijat samoin, vai ovatkohan eksoottiset eläimet tilalla lähinnä houkutellakseen suomalaisia vierailijoita. Lapset tietenkin tykkäsivät katsella kaikkea mahdollista. Kauimmin ihasteltiin kissoja, marsuja ja frettejä.

Valitettavasti kovasti odottamamme porot olivat kaksi riimupäistä, sarvetonta poroa etupihalla, joita sitten aika-ajoin käytiin juoksemassa kiinni poroajeluita varten. Se näytti vähän hassulta näin turistin silmään. Poro- ja hevosajeluilla oli mielestäni aika kallis hinta, 15€ henkilö ihan pienehkö lenkki ympäri piha-alueen. Olin kovasti suunnitellut, että ostan meille poroajelun ja saamme pari kuvaa kivan sarvipään reessä. Mutta kun näin reppanat porot riimuineen ja meistä kolmesta olisi mennyt aika iso maksu jo maksetun 12€:n pääsymaksun lisäksi, päätimme ettei se ole ihan sen arvoista. Sen sijaan suuntasimme syömään mukavaan pikkukahvioon. Tarjonta ei kovin laaja, mutta ruoat olivat maistuivat hyville ja lappilaiseen tapaan henkilökunta oli tosi ystävällistä. Söimme savuporokeittoa ja oli kanakori yllätti sillä siinä oli viipaleperunaa niiden ainaisten ranskalaisten tilalla. Hyvä veto! 

Ylläs - huipulla tulee ja näkyvyys on nolla

Paula Gaston

Pari vuotta sitten olin lapsen kanssa kotona ja oli aikaa töllöttää telkkua. Yksi lempi ohjelmistani oli silloin Ylläs - Huipulla tuulee. Se oli jotenkin ihanan harmiton ja todentuntuinen reality -sarja näiden amerikkalaisten, valmiiksi kirjoitettujen saippuoiden rinnalla. Sitä katsoessa aina tuli ikävä Suomeen ja etenkin Lappiin. Niinpä kun meille tarjoutui mahdollisuus viettää uutta vuotta Ylläksellä, ei tarvinnut kahdesti miettiä lähdetäänkö matkaan.

Matkasimme Ylläkselle Rovaniemen Joulupukin Pajakylän kautta josta jo kerroin aikaisemmin. Ajomatka oli tosi pitkä ja pimeä. Päivänvaloa oli vain muutama hassu tunti ja Rovaniemen jälkeen tie oli kapea ja jäinen. Valoisan aikaan näimme sentään porotokan läheisellä pellolla, muuten maisemat eivät juuri vaihdelleet koska joka puolella oli vain pimeää. Loppumatkalla tiellä luisteli peura jolla oli vaikeuksia pysyä pystyssä, se kai kertoo siitä kuinka liukasta oli. Perillä piti tehdä pari ristinmerkkiä, että saavuimme sinne ehjin nahoin. 

Viisi päivää Ylläksellä ystävien kanssa meni todella nopeaan. Ohjelmassa oli runsaasti ulkoilua ja vielä enemmän saunomista. Kaliforniassa kasvanut neitimme ei varmaan ole koskaan ulkoillut niin paljoa kuin nyt, siellähän ei päiväkodista mennä ulos lainkaan jos taivaalla on pari tummaa pilveä, saati sitten jos sataa. Ensimmäisenä päivänä oli pakkasta -25C joten pikaisen pulkkamäessä käynnin jälkeen olimme sisällä, mutta muina päivinä mäessä käytiin kolme tai neljäkin kertaa päivässä. Mahtavaa! Lapsilla oli hauskaa. 

Minä itse pääsin kokeilemaan laskettelua varmaan ainakin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Pienen alku haparoinnin jälkeen se sujuikin ihan tyydyttävästi. Lisäjännitystä laskuihin toivat olosuhteet Yllästunturin huipulla jossa todella tuuli ja lunta satoi vaakasuorassa. Siihen kun lisättiin hämärä- ja loppupäivästä pimeä taivas, oli tällaisen seniorin laskettava hiukan rauhallisemmin. Mutta kivaa se on, ei siitä mihinkään pääse. Ne perinteiset minttukaakaotkin kävimme hörppäämässä rinnekahviossa.

Sininen hetki

Sininen hetki

Ylläs

Uuden vuoden aattona kävimme Konijänkän kotieläinpihalla ja pääsimme moottorikelkan kyydille kun talon miehet kelkkailivat. Meillä päin ilotulitteiden ampuminen on laitonta eikä edes huvittaisi sitä kokeilla metsäpalojen pelossa, joten rakettien ampuminen omalta pihalta oli miehelleni aikamoinen elämys. Ihan kuin lapsillekin. Muutoin vuosi vaihtui latvialaisen skumpan ja suomalaisten herkkujen kera.

Moottorikelkkailua

Ylläs on hieno paikka vaikkakin tällä kerralla reissusta jäi eniten mieleen pimeys. Kaipasin niitä keväisiä säitä joista olen nauttinut Lapin matkoilla aiemmin ja kauniita, lumisia puita. Tuntuu, että kaikki ottamani kuvatkin ovat tosi harmaita. Samoin meitä jäi harmittamaan, että emme päässeet ihmettelemään lähistöllä olevan lumilinnan jääveistoksia. Varsinkin miestäni se tuntui kalvavan. Mutta reissun pääsaldo on ehdottomasti positiivinen. Hauskaa yhdessä oloa ja ulkoilua, saunomista, syömistä ja sitä kuuluisaa suomalaista makkaraa.