Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Kokkola

Kesäpäivä Suomen upeimmalla rannalla - Vattaja ja Ohtakarin kalastajakylä

Paula Gaston

Pari vuotta sitten kohistiin siitä, että Suomen upeimmat rannat ovatkin Kokkolan Lohtajalla, eivät esimerkiksi Yyterissä tai Kalajoen Hiekkasärkillä. Tämä postaus on ollut jo “long due”, sillä olenhan itse Kokkolasta kotoisin ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Onko siellä tosiaan niin upea ranta ja missä se oikein sijaitsee? Rantojahan Kokkolan alueella on useita, onhan se sentään merenrantakaupunki. Mutta että Suomen hienoin? Itsehän sitä helposti sokeutuu koko asialle kun asuu lähellä, joten tänä kesänä vein amerikkalaisen mieheni ensimmäistä kertaa Vattajanniemelle ja Ohtakariin, ja kysyin hänen mielipidettään asiasta.

 

OHTAKARIN KALASTAJAKYLÄ

Ihan ensimmäiseksi ajoimme Ohtakarin kalastajakylään. Sieltä on hyvä aloittaa rantapäivä, sillä se saattaakin olla ainoa paikka jossa täällä kohtaa ihmiselämää satunnaisten muiden rannalla olijoiden lisäksi. Ohtakarin historia ulottuu 1500-luvulle saakka ja se on toiminut kalastajien tukikohtana. Entisaikoina se tunnettiin nimillä Susisaari tai Iso Susi. Vielä nykyäänkin siellä kalastetaan vaikkakin se taitaa olla yhä enemmän harrastuspohjalta. Lomalaiset saapuvat saarelle kesän korvilla ja seurakunnan leirikeskuksessa käy kuhina.

Ohtakarin kalastajakylä

Ohtakarin kalastajakylä

ohtakari_kyltti.jpg

Ohatakari on itseasiassa pieni saari, jonne ajetaan siltaa pitkin. Saarella on muutaman paikan camping-alue, leirikeskus, kioski-kahvila, Kalastusmuseo ja kesämökkejä. Lisäksi saaren voi kiertää ympäri seuraamalla siellä kulkevaa luontopolkua. Kalastusmuseossa voi tutustua Ohtakarin historiaan ja sen siihen, miten ennen vanhaan kalastettiin. Meri on ollut armoton ja moni kalamies on jäänyt sille tielle. Kalastusmuseon vieressä on Hukkuneiden muistomerkki, joka muistuttaa meren voimasta.

Ohtakarin kalastusmuseo

Ohtakarin kalastusmuseo

ohtakari_kalastaja_vaatteet.jpg

Me kiipesimme myös ylös Pookiin, joka on eräänlainen näköalatorni/majakka, ja josta on hienot maisemat ympäri aluetta. Ihan ylhäälle kiivetessä joutuu tunkemaan itsensä melkoisen ahtaan kolon läpi, joten alastulo on vähän haastavaa, mutta maisemat ovat sen arvoiset. Luontopolku mutkittelee saarella lähes kesämökkien pihamailla, joten on muistettava olla huomaavainen mökkiläisiä kohtaan. Osa mökeistä on vuokralla ja osalla niistä on pitkäaikaiset omistajat. Moni mökki on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle. Luontopolun varrelta bongasimme muun muassa metsämansikoita. Ne olivat vielä suurimmaksi osaksi raakoja, mutta saivat silti mieheni hihkumaan innostuksesta. Amerikassa kun ei mansikoita voi poimia metsäpoluilta.

ohtakari_pooki.jpg
ohtakari_mansikka.jpg

JA SITTEN SE SUOMEN UPEIN RANTA - VATTAJANNIEMI

Kun olimme kierrelleet Ohtakarin saarella, juoneet kaffit ja syöneet jäätelöt, suuntasimme rannalle. Ja sitähän Lohtajalla riittää silminkantamattomiin, sillä edessä on yli 15 kilometriä hiekkaa. Kuulemma Pohjois-Euroopan pisin yhtenäinen ranta. Ohtakarin edustalla oleva ranta-alue tunnetaan nimellä Vattaja tai Vattajanniemi. Alue on pääosin luonnontilassa; vain jokunen laavu, lintutorni ja pitkospuut muistuttavat ihmisen läsnäolosta. Rannalle voi suunnistaa heti Ohtakarin vierestä, tai voi ajella pienempiä metsäteitä pitkin lähemmäs varsinaista niemenkärkeä.

Sana Vattaja tuo meille paikallisille mieleen yhden asian; armeijan! Vattajanniemi on nimittäin armeijan harjoituskäytössä suurimman osan vuodesta. Kyltit metsäteiden varsilla kertovat milloin mikäkin alue on suljettu, muutoin metsissä ja rannoilla saa kulkea jokamiehen oikeuksin kuka tahansa. Luontoa kunnioittaen tietenkin! Ja siellä kesäisin pesiviä lintuja.

Siinä se nyt on; Suomen upein ranta - Vattaja. Hienolta näyttää!

Siinä se nyt on; Suomen upein ranta - Vattaja. Hienolta näyttää!

ohtakari_ranta.jpg
ohtakari_lapset.jpg
vattaja_torni.jpg

Miksi tämä paikka ei ole sitten yhtä tunnettu kuin vaikka Porin Yyteri tai Kalajoen Hiekat? Who knows! Ehkä se on se, ettei siellä ole juurikaan palveluja eikä aluetta näin ollen juurikaan markkinoida. Ja armeijan läsnäolo alueella pitää myös huolen siitä, ettei Vattajaa päästä rakentamaan sellaiseen surulliseen kuntoon kuten Kalajoen Hiekkasärkille on käynyt (anteeksi vaan vanha työpaikkani!). Jos rakastat olla luonnossa omassa rauhassa, tämä on sinun paikkasi!

No mitä sitten amerikkalainen mieheni tuumasi tästä paikasta? “Vau! Olipa hyvä kun tultiin tänne. Oli kiva päivä. Mikset ole tuonut minua tänne aikaisemmin?” No, ööö… ei vain ole tullut mieleen. Mutta ensi kesänä tullaan varmasti uudelleen!

ohtakari_virtsa.jpg

Jos kiinnostuit tästä, ja haluat lukea lisää Ohtakarista ja Vattajasta, niin Suunnaton -blogista löytyy myös juttua näistä samoista paikoista.

Ja PS. Matkalla Ohtakariin tai Vattajalle kannattaa tarkistaa josko Jukkolan Navetanvintti olisi avoinna ja pysähtyä siihen kahville.

Ohtakarille vievän tien varressa voit muuten nähdä viereisessä kuvassa olevan kyltin. Kyseessä on paikallisen isännän hevostila ja perheen jätehuoltoyrityksen entinen nimi. Tai ainakin oletan että ranchillä on joskus ollut hevosia, sillä hevospiireistä heidät tunnen. Jätefirman nimi lienee nykyään vaihtunut, mutta onneksi ranchillä vielä huumori kukkii!

 

Kesä tonttulassa kuvina - Tyynelän Tontut

Paula Gaston

Oletteko koskaan miettineet, että mitähän tontut tekevät kesäisin? Me tapaamme käydä moikkaamassa tonttuja aina heinäkuussa kun Tyynelän Tontut avaa ovensa kuukaudeksi Luodossa, ihan Kokkolan vieressä. Viime kesästä tonttula oli muuttunut hitusen verran, mutta paikka on aina yhtä idyllinen ja ihana vierailla. Se on avoinna vain kahteen otteeseen vuodessa; heinäkuussa ja juuri ennen joulua. Siksipä me näemmekin tontut yleensä kesäisissä puuhissa.

tyynelan_tontut_banner.jpg
Tontut askareissaan

Tontut askareissaan

Tässä valmistuvat joululahjalelut

Tässä valmistuvat joululahjalelut

Tonttula

Tonttula

Jouluinen huone

Jouluinen huone

Lelukokoelma

Lelukokoelma

tyynelan_tontut_kaappi.jpg
tyynelan_tontut_paula.jpg
Kahvilan pihassa on mukava istuskella

Kahvilan pihassa on mukava istuskella

Upea kahvilan tiski

Upea kahvilan tiski

Kahvilasali

Kahvilasali

Ups, taisimme häiritä kahvilassa olleita körttisten hautajaisia…

Ups, taisimme häiritä kahvilassa olleita körttisten hautajaisia…

Hääparikin oli tullut kahville.

Hääparikin oli tullut kahville.

Kaikki tontut ovat käsintehtyjä Eija Porkolan, eli tilan emännän toimesta. Vierailulla pääsee useisiin aittarakennuksiin, päätonttulaan ja kahvilaan, jotka on kaikki sisustettu talonpoikaisantiikilla. Tonttulassa on ihana tunnelma, ja kahvilassa joimme kahvit tuoreen pullan kera.

Viime kesän vierailustamme voi lukea täältä.

Me tonttuillaan täällä Suomessa enää pari viikkoa, ja sitten matka jatkuu. Bitter sweet!

 

Kesäpäivä Kälviällä - Eläinpuistoa ja talonpojan museota

Paula Gaston

Viikko on taas kulunut vauhdilla, ja olemme ehtineet taas tehdä vaikka ja mitä. Taisin jo viime vuonna kertoa teille tästä paikasta, jossa kävimme pari päivää sitten, sillä käymme siellä joka kesä lasten kanssa. Toivosen eläinpuisto ja talonpojan museo sijaistee Kokkolan Kälviällä, ja on vähän sellainen tuntemattomampi eläintarha. Mutta se on ihan helmi lasten kannalta, sillä siellä saa juosta ja riehua niin paljon kuin jaksaa, ja ihailla maatilan eläimiä. Lisäksi se sijaitsee ihan 8-tien varressa, joten se on kätevä pysähdyspaikka ohikulkumatkalla.

Eläinpuisto on saanut alkunsa Toivosen isännän keräily-innostuksesta, ja muistankin jo lapsuudessa ihmetelleeni tien varteen kerääntyneitä vanhoja koneita ja traktoreita. Pikkuhiljaa paikalle alkoi kertyä kokonainen museokylä, ja perheyritys aloitettiin vuonna 1985. Joka vuosi puistoon ilmestyy jotakin uutta, tai siellä kokeillaan uusia ideoita, eli on aina kiva mennä talven jälkeen siellä käymään. Kotieläimet tietenkin houkuttelevat lapsia eniten, mutta puistossa on tosi paljon muutakin katseltavaa.

ELÄINTARHA ON LASTEN SUOSIKKI

Eläintarhan eläimet vaihtelevat vähän vuosittain. Yleensä mukaan ovat päässeet ainakin ne yleisimmät farmieläimet; lehmät, possut, kanat, hevoset, vuohet ja lampaat. Joskus muistan nähneeni eläintarhassa porojakin, mutta tänä ja viime vuonna niitä ei ollut. Sitten on kaikenlaisia pienempiä eläimiä kuten kaneja ja muita. Mutta vuodesta toiseen lasten suosikkeina ovat pysyneet kissat ja koirat pentuineen. Ja söpöjähän ne ovatkin. Jos hyvin sattuu, on paikalla ehkä eläintenhoitajakin, ja pentuja voi päästä paijaamaan. Tänäkin vuonna kissanpennut tuntuivat olevan ihan ykkösiä!

Toivosen eläinpuistossa voi rattaiden sijaan vetää lapsia vanhanajan käyrryissä

Toivosen eläinpuistossa voi rattaiden sijaan vetää lapsia vanhanajan käyrryissä

Tuijotuskilpailu meneillään

Tuijotuskilpailu meneillään

MUSEOKYLÄSSÄ VOI HYPÄTÄ HISTORIAAN

Pitkin puistoa on kaikenlaisia vanhoja rakennuksia joiden sisään voi mennä ihmettelemään Toivosen keräämiä museoesineitä. Niistä itselleni mieluisin on 40-luvulta oleva koulurakennus, jossa on vanhat pulpetit ja muitakin kouluista saatuja tavaroita, kuten karttoja ja opetustauluja. Vanhanajan kaupassa voi käydä ihmettelemässä esimerkiksi vanhaa puhelinkeskusta, ja sen ajan sekatavarakaupan valikoimia. Erilaisia aittoja ja rakennuksia riittää, ja niissä on kaikenlaista nähtävää. Joskus olemme nähneet alueella myös sepän työssään taivuttelemassa hevosenkenkiä.

Vanha koulurakennus

Vanha koulurakennus

Vanhojen traktorien ja työkoneiden alue on tietenkin pienten poikien paratiisi. Traktorien, puimakoneidein ja muiden päälle saa kiivetä istumaan, ja pääsimmepä me kerran käynnistämäänkin trarktoria. Toivosen isäntä nimittäin pyöräilee alueella päivittäin, ja mielellään näyttää lapsille erilaisia esineitä tai juttelee vanhempien kanssa. Hän on aina iloisella tuulella.

Yleensä juomme sitten jossakin vaiheessa sitten kahvit Savupirtti-Kaffilassa, joka on 1700-luvun vanhassa pohjalaistalossa. Kahvilan vieressä olevassa Antintuvassa on kaikenlaisia vaihtuvia näyttelyitä, kuten räsymattoja ja muita, sekä erilaisia työnäytöksiä. Kahvilaan on eläintarhan ulkopuolella, joten sinne pääsee vaikka ei sisälle olisikaan menossa.

ERILAINEN LEIKKIPAIKKA JA UNELMIEN LEIKKIMÖKIT

Pari vuotta sitten Toivosen eläinpuistossa vietettiin Lasten Asuntomessuja. Silloin eri talonrakennusyhtiöt toivat paikalle omat leikkimökkinsä, jotka oli sisustettukin viimeisen päälle. Nyt osa leikkimökeistä oli avattu lapsille leikkimistarkoitukseen, ja sekös olikin jännää. Meidän pienin olisi varmaan jäänyt näihin leikkimökkeihin asumaan jos olisi voinut. Ja nättejähän ne on kyllä. Ennen näitä mökkejä paikalla on ollut vain vanhanajan leikkimökki, Muumi-talo ja supersuosittu leikkikauppa. Nyt leikkimökkejä oli niin monta, että jos yhteen tuli ryysis, lapsi siirtyi vain seuraavaan.

Leikkipaikalla on muutenkin kaikkea aika erikoista. Täällä ei leikitä missään normaaleissa kiipeilytelineissä tai liukumäissä. Täällä kiipeillään vanhassa paloautossa, merirosvolaivassa tai veturissa.

Leikkipaikka

Leikkipaikka

toivola_veturi.jpg
Leikkimökkejä

Leikkimökkejä

toivonen_pyykit.jpg
Leikkimökin sisustus

Leikkimökin sisustus

Leikkikaupassa on niin kiva leikkiä, että sieltä on vaikea lähteä pois

Leikkikaupassa on niin kiva leikkiä, että sieltä on vaikea lähteä pois

Toivosen eläinpuisto on avoinna vain kesäisin, mutta jos kesälomamatkalla on täällä suunnalla, niin kannattaa pysähtyä. Paikka on vähän normaaleista puistoista poikkeava, sillä se on kirjaimellisesti rakennettu metsään, eikä siellä hienostella. Polutkin ovat luonnontilassa, kivikkoisia ja juurakkoisia, ja monet leikkialueen välineistä vanhoja tai itsetehtyjä. Ei siis kannata odottaa mitään viimeiseen asti sliipattua ja modernia paikkaa, vaan rehtiä entisajan leikkipaikkaa lapsille.

Täällä on hyvä lasten purkaa vähän energioita, ja vanhemmillekin on paljon katseltavaa. Menemme varmasti toisenkin kerran tänä kesänä käymään. Mutta nyt jatkamme matkaa Sieviin ja muttimarkkinoille. Jos et tiedä mitä mutti on, niin pysyppäs kuulolla kun kerron!

 

Miten Miina Äkkijyrkkä päätyi Jukkolan navettaan Kokkolaan?

Paula Gaston

Suomen ihana kesä on ehtinyt jo juhannuksen yli. Puolitoista päivää Kööpenhaminassa aloitti kesän mukavasti, ja siitä saakka olemmekin saaneet nauttia auringosta, hyttysistä ja ihanista Suomi-herkuista. Juhannuksen jälkeen eräänä iltapäivänä huomasimme miettivämme mitä sellaista voisimme tehdä, joka ei vie montaa tuntia, ja keksimme ajella katsomaan Miina Äkkijyrkän näyttelyä Kokkolan Lohtajalle. Eikä ihan mihinkä tahansa galleriaan, vaan tietenkin navettaan nyt kun Äkkijyrkästä on kyse. Mutta miten Äkkijyrkkä päätyi Kokkolaan asti Jukkolan navettaan?

 

JUKKOLANMÄEN NAVETANVINTTI

Jukkolanmäen Navetanvintti on avattu Kokkolan Lohtajalla vuonna 2013 kun Jukkolan talon naisväki päätti ottaa tyhjän navetan uuteen käyttöön. Navetanvintti toimii pääsääntöisesti juhlatilana, ja onkin nykyään suosittu hääjuhla- ja kokouspaikka. Sen lisäksi se toimii kesäkahvilana ollen avoinna aina kesäviikonloppuisin myös niille, jotka eivät satu sinne saamaan juhlakutsua. Navetanvintti on sisustettu ihanan maalaisromanttiseen tyyliin, ja sinne mahtuu isokin poppoo pistämään jalalla koreasti.

Myöhemmin tämän naisporukan toiminta on laajentunut Navetanvintiltä myös Kellariin ja itse Navettaan, eli juhlatiloja on tullut lisää. Paikka on tosi ihastuttava ja henkilökunta ystävällistä, joten jos kesällä on ohikulkumatkalla, kannattaa kyllä stopata kahville!

navetanvintti.jpg
navetanvintti_sonni.jpg

MIINA ÄKKIJYRKÄN TAIDENÄYTTELY NAVETASSA

Kuvataiteilija Miina Äkkijyrkän näyttely on esillä Jukkolanmäen navetalla kesän ajan. Talon emännän, Eija Jukkolan mukaan, Äkkijyrkän saaminen Lohtajalle ei todellakaan ollut ihan helppoa. Siihen tarvittiin useampia puheluita ja suostuttelua. Tapasimme Eijan käydessämme näyttelyssä, ja hän kertoi meille sekä Äkkijyrkän töistä, että tilan historiasta. Miina Äkkijyrkkähän on tunnettu lehmä -aiheisista töistään, joten siinä mielessä taidenäyttely sopii navettaan kuin nenä päähän. Vähän yllättäen hänellä oli myös paljon hevosaiheisia töitä, joista minä tietysti tykkäsin. Näin jälkeenpäin luinkin, että hän on aikoinaan käynyt myös Ypäjän hevostalouskoulun. Eli hevosihmisiä siis!

Näyttely ei ole suuren suuri, joten sen kiertää läpi aika nopeasti. Esillä on 60 teosta. Maalausten lisäksi näyttelyssä oli jonkin verran myös veistoksia. Näyttelyssä on mukana myös Sanna Saastamoinen-Barroisin ja Johanna Loposen töitä, jotka ovat työskennelleet Äkkijyrkän kanssa. Kaikilla heillä näytti olevan hauska värikäs tyyli, joka jotenkin sopii tällaiseen kesämeininkiin.

jukkolan_navetta.jpg
akkijyrkka_lehma.jpg
akkijyrkka_ammuu.jpg
akkijyrkka_hevoset.jpg
Ravireliefi

Ravireliefi

Näyttelytilassa toimii sen aukioloaikoina pieni kahvila, viikonloppuisin kahvila toimi Navetanvintillä. Kaikki leivonnaiset ovat paikan päällä tehtyjä. Jukkolan tilalla tuotetaan myös Pohjanmaalla suosituksi tullutta Jukkolan leipäjuustoa ja jogurttia, joita oli kahvilassa pienimuotoisesti myynnissä.

akkijyrkka_kahvila.jpg
Kahvilan sisutusta

Kahvilan sisutusta

Olipas mukava ja vähän erilainen kahvilareissu tämä! Enpä olisi kotoa Kaliforniasta lähtiessä uskonut, että päädyn Suomessa Miina Äkkijyrkän näyttelyyn, mutta tällaiset yllättävät jututhan ne usein tekevät ne parhaat muistot.

Miina Äkkijyrkän näyttely on avoinna 7.6.-13.8. muina päivinä paitsi lauantaisin.

 




Kotikaupunkini helmet - 10 parasta paikkaa Kokkolassa (+ BLOGIHAASTE!)

Paula Gaston

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut kirjoitella kotikaupungistani Suomessa, Kokkolasta. Kokkola on pieni merenrantakaupunki, jossa elellään rauhallista elämää nauttien luonnosta. Itse olen syntynyt Kokkolassa ja elänyt siellä suuren osan elämästäni. Olen kuitenkin huomannut, että moni suomalaisista ystävistäni ei tiedä paljoa Kokkolasta, eikä ole siellä koskaan käynyt. Niinpä ajattelin nyt esitellä kotikaupunkiani siltä kantilta, mitä siellä kannattaa vierailun aikana nähdä. Postauksen lopussa on myös haaste muille bloggaajille kertoa omista kotikaupungeistaan.

TANKAR

Tankar on ehdottomasti Kokkolan nähtävyyksistä se ykkönen, ainakin omasta mielestäni. Tankarin majakkasaari on suosittu vierailukohde kesäisin, ja joskus talvisin sinne pääsee ajaen jäätietä pitkin. Saaren tunnus on sen puna-valkoinen majakka, mutta siellä on myös muutakin nähtävää, kuten museotiloja ja kappeli. Kesäaikana Tankarissa toimii kahvila josta saa herkullista lohikeittoa. Tankariin tullaan joko omalla veneellä tai kaupungin matkustaja-aluksella m/s Jennyllä.

paula_tankarissa.jpg

VANHAKAUPUNKI NERISTAN

Kokkolan vanhakaupunki on nimeltään Neristan, ja se on yksi Suomen laajimmista ja parhaiten säilyneistä puukaupungeista. Sen nimi tulee historiasta jolloin kaupunkilaiset tapasivat jakaa kaupungin alakaupunkiin ja yläkaupunkiin, Neristaniin ja Oppistaniin. Neristanin asukkaita olivat lähinnä käsityöläiset ja merimiehet. Monien talojen ikkunoita koristivat siellä laivakoirat ja niissä on edelleenkin niin sanotut juorupeilit. Mitä ne ovat, siitä voit lukea lisää täältä. Neristanin vanhimmat talot ovat 1600-luvulta.

635F9CBC-3961-4E40-8E01-9DB965168A71.JPG

VATTAJAN RANNAT JA OHTAKARI

Nuoruuteeni kuului vahvasti vierailut Kalajoen Hiekkasärkille mutta Vattaja tuli minulle tutuksi vasta myöhemmällä iällä. Luonnonvaraista hiekkarantaa on siellä silmänkantamattomiin, eikä luontoa ole pilattu hotelleilla tai kaupustelijoilla. Vattajan rannan sanotaan olevan ainutlaatuinen ei vain Suomessa, vaan myös koko Euroopassa. Osa rannasta on ajoittain puolustusvoimien harjoituskäytössä, mikä rajoittaa sinne rakentamista. Rannan tuntumassa on Ohtakarin saari ja kalastajakylä. Sieltä haemme yleensä kioskilta jäätelöt, sillä saareen pääsee kävelemällä. Muuten rantapäivälle kannattaa varata mukaan omat eväät.

A4284D6E-D953-4795-802B-F3B456BB72EB.JPG

KAARLELAN KIRKKO

Kaarlelan kirkko on kotikirkkoni, ja se on yksi Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. Kirkon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta sen vanhimmat osat ovat 1460-luvulta. Kirkon rakennustyötä johti pitäjän kirkkoherra Anders Chydenius. Kirkko on perinteinen ristikirkko, ja sen lattian alle on haudattu aatelinen Simon Daniel Baron. Kun kirkon viereistä mäkeä ajaa ylös, näkee sen seinässä lovin. Se on tullut kansalaissodassa vuonna 1918 kun venäläiset ampuivat kirkkoa kranaatilla. Kirkkoa vartio yksi maan vanhimmista vaivaisukoista.

kaarlelan_kirkko.jpg

HARRBÅDAN KUMMITTELEVA MAJAKKA

Harrbådan vanhalle majakalle pääsee joko retkeilemällä luontopolkua pitkin tai ajamalla autolla. Muistan lapsuudestani monta kummitustarinaa tästä paikasta, joista kerroinkin teille viime kesänä. Luontopolku lähtee Nuorisokeskus Villa Elban parkkipaikalta, ja matkalla voi keräillä vaikka taskut täyteen mustikoita tai puolukoita. Luontopolku on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, mutta siellä voi nähdä myös Krimin sodan aikaiset vallit. Harrbådan suomenkielinen nimi on Harriniemi.

harrboda_uusi.jpg

TOIVOSEN ELÄINPUISTO JA TALONPOJAN MUSEO

Toivosen eläinpuisto ja talonpojan museo on kaikkien lasten lempipaikka. Yleensä käymme siellä useamman kerran kesässä. Puisto sijaitsee 8-tien varressa Kälviällä, joten sinne on helppo löytää. Se on kuin iso vanhanajan kylä jossa lapset pääsevät silittelemään erilaisia kotieläimiä, ja leikkimään. Pari vuotta sitten siellä pidettiin myös Lasten asuntomessut. Me kiertelemme yleensä vähän museorakennuksissa ja katselemme eläimiä. Sitten leikimme eri leikkialueilla kuten leikkikaupassa, leikkimökeissä ja keinuissa. Onpa lapset päässeet jopa kokeilemaan oikealla traktorilla ajoakin. Sitten on aika juoda pulla kahvit Savupirtti-Kaffilassa.

toivosen_elainpuisto.jpg

K.H. RENLUNDIN MUSEON - PEDAGOGIO

K.H. Renlundin museossa ja sen eri rakennuksissa kerrotaan Kokkolan historiasta. Yksi museon rakennuksista on Pedagogio; Suomen vanhin ei-kirkollinen puurakennus joka sijaitsee kaupunkimiljöössä . Se on rakennettu vuonna 1969 koulutaloksi. Sen toinen pääty oli pappien käytössä, ja toisessa päässä oli koulusali sekä opettajan kamari. Pedagogiossa on nykyään esillä kouluhistoriasta kertova näyttely.

pedagogio.jpg

VOHVELIKAHVILA & TAIDELEIPOMO

Samalla kun pistäytyy K.H. Renlundin museossa katsomassa eri näyttelyitä, voi istuskella museopihassa ja nauttia kahvia. Vohvelikahvila on meidän kesäinen vakiopaikka, jossa käymme aina syömässä vohvelit ystävien kanssa. Vohvelikahvilassa myydään myös paikallisten taiteilijoiden käsityönä tehtyjä koruja ja koriste-esineitä.

7CAB8702-0E47-4109-9237-12CCED3513C7.JPG

BARKASSI

Barkassi on englantilainen maihinnousuvene joka saatiin sotasaaliiksi Krimin sodassa, niin sanotussa Halkokarin kahakassa, vuonna 1854. Englannin laivasto ankkuroi tuolloin kaksi höyryfregattia Kokkolaan Trullevin edustalle, ja laski veteen yhdeksän laivavenettä eli barkassia. Kokkolalaiset olivat kuitenkin valmiina englantilaisten tuloon, ja valtasivat yhden barkasseista. Laiva on esillä Suntin varressa Englannin puistossa omassa pienessä vajassaan. Legendan mukaan se ainoa maailmassa oleva englantilaisilta vallattu vene, ja he ovat usein yrittäneet ostaa venettä takaisin. Kokkolalaiset eivät siitä kuitenkaan luovu mistään hinnasta.

enkku_vene.jpg

ROCK’N ROLL DINER

Jos nälkä yllättää, niin tämä ravintola vakuutti meidät viime vuonna niin, että kirjoitin siitä ihan oman postauksensa. Vaikka Rock’n Roll Diner tarjoileekin tyypillistä amerikkalaista ruokaa, kuten hampurilaisia, hot dogeja ja ihania pannukakkuja, ruoka poikkeaa muiden paikkojen ruoasta sillä se on alusta loppuun asti itsetehtyä. Ainakin aina silloin kuin se on mahdollista. Listalta löytyi vaihtoehtoja koko perheelle, ja henkilökunta oli töissä isolla sydämellä.

rokki_diner.jpg

Ensi kesänä kiertelemme taas Suomessa, ja lukisin mielelläni lisää eri kaupungeista, ja niiden nähtävyyksistä. Siksi haluankin tällä postauksella haastaa mukaan bloggaajia kertomaan oman kotikaupunkinsa helmistä. Ja kaikkien kotikaupungithan ei tietenkään sijaitse Suomessa. Se ei haittaa, mielelläni luen muistakin kaupungeista!

OHJEET BLOGIHAASTEESEEN! Kerro omat vinkkisi blogipostauksen muodossa kotikaupungissasi vieraileville. Missä kannattaisi käydä, mitä kannattaisi nähdä tai missä syödä? Omat suosikkisihan voivat olla vaikka paikkoja joista muut eivät vielä tiedäkään! Liitä postauksen loppuun nämä ohjeet ja linkitä lähteeksi tämä Viinilaakson viemää -blogin juttu. Olisi myös kiva saada linkkejä muiden postauksiin kommenttikentässä, niin että minä, ja lukijat löydämme ne helposti.

Haaste muissa blogeissa:

London & Beyond -blogi; 10 parasta asiaa Kuopiossa
HÄTÄLASKU -blogi; Kotikylä on aina kappale kauneinta Suomea - Alahärmä