Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Kalifornia

6 parasta viinitilaa Napa Valleyssä ensikertalaiselle

Paula Gaston

Napa Valley on yksi maailman kuuluisimmista viinialueista ja monen bucket listalla. Eikä ihme. Toihan se sentään Kalifornian viinimaailman kartalle, ja sitä voidaan pitää jopa eräänlaisena viiniturismin synnyinpaikkana. Laakso on todella kaunis vaikkakin nykyään aika ruuhkainen. Limusiinit ovat tuttu näky näillä nurkilla, ja hinnat ovat pilvissä. Silti Napa Valley on koettava ainakin kerran elämässä! Mutta miten valita ne sopivat viinitilat yli 400:n tilan joukosta? Tässä oma suosikkilistani, jonka avulla pääset ainakin alkuun.

NAPA VALLEYN PARHAAT VIINITILAT ENSIKERTALAISELLE

Chateau Montelena

Aloita täältä! Ei yksin siksi, että Napa Valleyn tarina maailman maineeseen myös alkoi Chateau Montelenan viineistä, mutta myös siksi, että voit aloittaa kierroksen niin sanotusti jalat maassa. Napa Valleyssä on monta toinen toistaan hienompaa ja erikoisempaa viinitilaa, mutta Chateau Montelena on pysynyt sellaisena perinteisenä paikkana, jossa ei ihmeellisyksillä prameilla. Sen historia siivittää sitä eteenpäin, sillä sen jälkeen kun sen Chardonnay voitti sokkona tehdyssä maistelussa ranskalaiset ja muut Kalifornian viinit, sen nimi oli kaikkien huulilla. Vuoden 1974 “Judgement of Paris” pisti Kalifornian viinimaailman kartalle, ja muille viineille naureskelevat ranskalaiset olivat ihmeissään. Jos haluat virittäytyä tunnelmaan ennen Napa Valleyn matkaan, kannattaa katsoa elokuva Bottle Shock, joka kertoo kyseisestä tapahtumasta ja ajasta Napassa.

Chateau Montelena löytyy osoitteesta 1429 Tubbs Ln, Calistoga, CA 94515.

Chateau Montelena, Napa Valley

Chateau Montelena, Napa Valley

V. Sattui Winery

V. Sattui on takuulla yksi suosituimmista vierailukohteista Napan kävijöiden keskuudessa. Sen suuri rakennus ei jää keltään huomaamatta ihan St. Helenan keskustassa. Viinitilan puutarhassa voi hyvin syödä lounaan viininmaistelun lomassa. Tilan delissä myydän kaikenlaisia ihania herkkuja ja puutarhassa on usein myynnissä ruokaa suoraan grillistä. Kannattaa kierrellä vähän ympäriinsä ja katsella paikkoja. Viinitilalla on upeat tilat ja siellä vietetään paljon esimerkiksi hääjuhlia. Kannattaa myös varautua siihen, että tällä paikalla on aina paljon vierailijoita, ja maisteluvuoroa saattaa joutua vähän odottamaan.

V. Sattui on osoittessa 1111 White Ln, St Helena, CA 94574

vsattui_winery.jpg
Napa_banner.jpg

Sterling Vineyards

Tämä on täydellinen viinitila niille, jotka haluavat kierrellä omassa rauhassa ja maistella viinejä ilman syvempää keskustelua… eli suomalaisille, ha ha! Joitakin ahdistaa viinitiloilla se, että perinteisesti maistelut hoidetaan siinä tiskillä ja samalla keskustellaan viineistä tilallisten kanssa. Usein siinä tulee myös vähän painetta myös ostaa pullo tai pari ennen poistumista. No, tällä tilalla ei sitä pelkoa ole! Ylös kukkulan päällä olevalle maisteluhuoneelle mennään gondoli-hissillä, ja siitä voi sitten kiertää omaan tahtiin tilan eri huoneissa ja opiskella viinin valmistuksesta. Jokaisessa huoneessa on maistelupiste josta saa uuden viinin lasiinsa, ja kierros loppuu ravintolan terassille upeiden maisemien luo.

Itse jäin vähän kaipaamaan sitä henkilökohtaista otetta tällä tilalla, mutta kokemuksena Sterling oli mielenkiintoinen. Maistelun hinta on verrattain vähän kallis, mutta siihen kuului gondoli-ajelu, ja samalla saa kierroksen tilalla, josta moni paikka ottaa erillisen maksun. Lisää vierailustamme Sterling Vineyardsille voit lukea täältä.

Sterling Vineyards löytyy osoitteesta 1111 Dunaweal Lane, Calistoga, CA 94515.

sterling_condoli.jpg

Jericho Canyon Vineyards

Tässä todellinen Napa Valleyn helmi niille, jotka vaativat viinitilavierailulta jo muutakin kuin omaan tahtiin kiertelyä tai pelkkiä pöytäviinejä! Jericho Canyon ei ole avoinna kuin varauksesta ryhmille, mutta jos haluaa todella henkilökohtaista palvelua ja opastusta tarjolla oleviin viineihin, niin kannattaa kilauttaa tälle viinitilalle. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat, ja maistelun voi pitää vaikka vuoreen louhitussa viinikellarissa. Viinit olivat erinomaisia, ja henkilökunta kertoo juurta jaksaen paikan historiasta ja sen viineistä. Ihan mahtava paikka!

Osoite: 3322 Old Lawley Toll Rd, Calistoga, CA 94515.

jericho_canyon_view.jpg

VON STRASSER WINERY

Kuten edellinenkin viinitila, myös tämä käy vähän vaativampaan makuun. Myös Von Strasser vaatii etukäteisvarauksen, mutta se on sen väärti. Tätä parempaa palvelua ja huolenpitoa ei monessa paikassa saa. Pieni ja rauhallinen maisteluhuone ei suinkaan ole kaikki mitä paikka tarjoaa. Pienen kierroksen jälkeen voi päästä maistelemaan viinejä vuoren sisään louhittuun viinikellariin. Viinit ovat tasokkaita ja isännät ystävällisiä.

Tila on osoitteessa 965 Silverado Trail N, Calistoga, CA 94515.

IMG_1113.JPG
strausse_luola.jpg

Mumm Napa

Kuohuviinit juodaan normaalisti maistelun aluksi, mutta Napa Valleyn tunnetuimman skumppatalon voi hyvin käydä kierroksen myös lopussa, sillä se on viinitiloista myöhäisimpään auki. Mumm Napa on hyvin suosittu ja varaus on melkeinpä pakollinen jos haluaa päästä sisään. Mumm tarjoaa myös maksullisia viinitilakierroksia. Muistelen, että joskus ennen muinoin tuo kierros oli ilmainen, ja kävin itsekin sen testaamassa. Se antaa mukavasti pohjaa sen jälkeen olevaan maisteluun, ja lahjatavakaupasta voi ostaa kaikenlaista viiniin liittyvää.

Mumm Napa on osoitteessa 8445 Silverado Trail, Napa, CA 94558.

mumm_napa.jpg

Parasta aikaa Napa Valleyn vierailuun on loppukesä ja alkusyksy, kun viiniköynnökset ovat vihreitä ja niissä on vielä rypäleitä. Ilmakin on yleensä lämmin ja aurinko paistaa. Syksy on siinä mielessä hienoa aikaa Napa Valleyssä, että sadonkorjuun aikaan siellä vietetään myös monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Viinitilat ovat kuitenkin auki ympäri vuoden jollei matka satu juuri syksyyn.

Napa Valleyssä riittää tiloja kierrettäväksi useammalle käynnille!

Taaperon kireä huulijänne

Paula Gaston

Nyt tulee vähän erilainen postaus, joka liity varsinaisesti blogin teemaan! Tai sikäli liittyy, että matkalla oltiin tässäkin kun matkustimme toissa viikolla Etelä-Kaliforniaan nuorimman lapsemme kireän huulijänteen vuoksi. Tuolta reissulta kirjoitinkin jo käynnistämme Los Angelesin akvaarioon. Nyt moni miettii siellä kuumeisesti, että mikä ihme se sellainen kireä huulijänne oikein on? Tai että mitä sille oikein tehtiin ja miksi? Kireät huuli- ja kielijänteet jäävät usein diagnosoimatta, ja aiheuttavat kaikenlaista ongelmaa. Moni lääkäri ei tunnu tästä aiheesta tietävän ja jotkut eivät edes usko niiden olemassa oloon. Ei siis ihme, että vanhemmat eivät osaa tällaista ongelmaa edes epäillä. Siitä syystä halusinkin kirjoittaa tämän postauksen, sillä itse sain kaivella tietoa asiasta melkoisesti.

(Tähän väliin tosin pieni disclaimer: Nämä ovat omia kokemuksiani enkä suinkaan ole lääkintä-alan ihminen)

Tässä vähän tunnelmia ennen ja jälkeen jänne operaation, ja tietysti itse leikkauspöydältä.

MIKÄ ON KIREÄ HUULIJÄNNE?

Kireä huuli- ja kielijänne kulkee yleensä käsikädessä. Ja ymmärtääkseni juuri niin päin, että jos lapsella on kireä kielijänne, todennäköisesti myös huuli on kireä. En hirveästi halua puhua kielijänteestä nyt, sillä en ole siihen niin hyvin perehtynyt. Meillä nimittäin on ollut alusta asti selvää, että kieli toimii. Tosin kielijänne aiheuttaa yleensä tuplasti enemmän ongelmia esimerkiksi imetyksessä, syömisessä ja puheen oppimisessa. Kireän huulijänteen ongelmia ei ole tutkittu niin paljoa kuin kielijänteen, sillä sen ongelmat tiettävästi ovat vähän pienempiä. Pääasiallisena ongelmana on rako etuhampaiden välissä, kariesta hampaissa hampaiden harjauksen hankaluuden vuoksi, sekä harvoissa tapauksissa puheen oppimisen vaikeuksia. Samoin imetysongelmat voivat johtua kireästä huulijänteestä. Operoiva hammaslääkärimme oli myös sitä mieltä, että se voi aiheuttaa lapsilla uniapneaa, ja sitä kautta vaikuttaa jopa lapsen kallon ja kuulon kehitykseen.

Meillä huulijänne huomattiin vasta 1,5-vuotiaana kun aloimme ihmettelemään suurta rakoa etuhampaiden välissä. Harmittavasti edes oma lastenlääkärimme ei ollut tätä diagnosoinut, sillä jos olisimme huomanneet kireyden aiemmin, olisimme saaneet sen hoidettua paikallisella hammaslääkärillä. Täällä yleensä suuhun liittyvät operaatiot hoitaa hammaslääkäri eikä lastenlääkäri. Meillä olisi ollut näihin erikoistunut lekuri ihan lähellä, joka leikkasi tyylillä jonka halusimme. Hän kuitenkin pari vuotta sitten hän päätti, ettei enää operoi yli 1-vuotiaita lapsia. Lääkäreitä toki löytyy, mutta leikkaustyylejäkin tuntuu olevan monia. Näin jälkeenpäin olen miettinyt myös aikaa jolloin vielä imetin. Pääosin kaikki hoitui hyvin, mutta ne kaikki hetkelliset ongelmat saattoivat varmasti viitata jänteen kireyteen. Silloin en vain tiennyt asiasta mitään.

Kireästä jänteestä oli vaikea saada kuvia sillä huulen nostaminen ylöspäin varmaankin sattui. Tästä kuitenkin näkee miten se menee ihan hampaiden väliin.

Kireästä jänteestä oli vaikea saada kuvia sillä huulen nostaminen ylöspäin varmaankin sattui. Tästä kuitenkin näkee miten se menee ihan hampaiden väliin.

Lääkäreitä tuntuu olevan tässä asiassa montaa eri koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että jänne operoidaan vasta kun pysyvät hampaat ovat tulossa jottei niiden väliin jää rakoa, jotkut ovat sitä mieltä, että raonhan voi sitten korjata raudoilla. Jotkut hoitavat taaperoita vain nukutuksessa (laserilla tai saksilla) tai ilokaasua käyttämällä. Joidenkin mielestä kireä huulijänne ei juurikaan aiheuta mitään ongelmia. Etsiessäni tietoa asiasta, mielipiteitä tuntui olevan yhtä paljon kuin lääkäreitäkin.

MITEN HOMMA ETENI

Pitkän viikonlopun jälkeen meillä oli aika varattuna Dr. James Jessen klinikalle heti aamusta. Dr. Jesse on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimpia asiantuntijoita kieli- ja huulijänteiden leikkausasioissa, ja leikkaa sekä lapsia, että aikuisia. Me valitsimme Dr. Jessen useammasta eri syystä. Yksi toki oli hänen pitkä kokemus ja asiantuntemus tässä asiassa, mutta pääsyynä oli tapa, jolla toimenpide hänen klinikallaan tehdään. Dr. Jesse leikkaa laserilla ilman nukutusta. Puudutuksen jälkeen, itse leikkaus on ohi 20:ssä sekunnissa. Laser -toimenpiteen uskotaan olevan parempi myös siinä suhteessa, että se paranee nopeammin eikä ole niin herkkä infektioille. Jänteen umpeen kasvamisen mahdollisuus laser -leikkauksen jälkeen on erittäin pieni. Meillä vanhempina oli vahva näkemys siitä, että jos leikkauksen voi hoitaa ilman nukutusta, se on meidän tapamme hoitaa asia.

Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Ilmoittautuessa uuteen lääkärikeskukseen, täällä Yhdysvalloissa täytellään yleensä kaikenlaisia rekisteröitymiskaavakkeita ja vakuutuslomakkeita. Meillä oli tiedossa, että tämä operaatio ei mahdollisesti mene läpi sairasvakuutuksessamme, joten olimme varautuneet maksamaan. Leikkauksen hinta oli $400. Sellaisenkin huomion voisin kertoa tähän väliin, että nukutuksen kanssa olisi se maksanut meille jotain $2500-3500, vaikka se ei nyt ollutkaan syy siihen miksi päädyimme tälle klinikalle. Ilmoittautumisen jälkeen odottelimme vuoroamme, ja sitten meidät ohjattiin sisään hammaslääkärin huoneeseen. Hoitaja selitti meille miten kaikki tulisi tapahtumaan ja sitten odotimme lääkärin tuloa. Käytännössä ensin oli edessä konsultaatio, ja sitten jos hammaslääkäri toteaisi kireän jänteen, se operoitaisiin heti.

james_jesse.jpg
jesse_office.jpg

Käytännössä toinen vanhemmista istui hammaslääkärin tuoliin lapsi sylissään. Ja kuten arvata saattaa, taapero-ikäinen lapsihan ei tietenkään rauhassa paikallaan istu, vaan häntä on pideltävä tiukasti. Minä pidin lasta tuolissa, mieheni piteli jalkoja ja hoitaja päätä. Onneksi operaatio oli tosiaan ohi sekunneissa, ja lapsi rauhoittui heti kun päästimme hänestä irti. Lääkärille lähti jopa “high five” vielä tuolissa istuessa. Meille jäi todella hyvä kuva Dr. Jessestä. Hän oli tosi ammattimainen ja kertoi juurta jaksaen huuli- ja kielijänteistä. Sitten saimme ohjeet jälkihoidosta ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Meitä suoraan sanottuna vähän hirvitti koko kotimatka, sillä edessä oli yli seitsemän tunnin ajo San Bernardinosta kotiin pysähdyksineen. Olimme varanneet mukaan kipulääkettä ja paljon aikaa. Mutta kotiin oli päästävä, sillä olimme jo kuluttaneet yhden koulu- ja työpäivän tähän. Heti matkan alussa neiti nukahti takapenkille ja veti unta kuulaan kolme tuntia. Sen jälkeen annoimme hänelle särkylääkettä, mutta minkäänlaisesta kivusta ei ollut merkkiäkään, ja ruokaakin hän söi normaalisti. Kotiin siis päästiin ja matka meni hyvin.

Illalla suu näytti tältä…

Illalla suu näytti tältä…

Paraneminen myös meni yllättävän kivuttomasti. Ohjeeksi meille annettiin venyttää huulta nostamalla sitä nenää kohti 3 kertaa kerrallaan, viisi kertaa päivässä. Tätä teimme seuraavan kymmenen päivän ajan. Jälki huulen alla oli aluksi vähän ruman näköinen sillä se oli ihan musta, mutta on pikkuhiljaa pienentynyt ja pienentynyt. Lääkärin mukaan elämä voi jatkua normaalisti heti operaation jälkeen, eli ei tarvitse varoa tuttia tai hampaiden harjausta, tai muutakaan. Toivomme, että tällä toimenpiteellä helpotamme pikkuisemme elämää, ja ehkä samalla vähän omaammekin.

… ja parin päivän päästä tältä.

… ja parin päivän päästä tältä.

Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän aiheesta, suosittelen Dr. Ghaherin nettisivuja. Hän tosin myös puhuu enemmän kireästä kielijänteestä, mutta siellä täällä on tietoa myös huulijänteestä. Häntä pidetään täällä lähes tämän alan “guruna”. Hänen blogi on varsin mielenkiintoinen, ja hän vastaa nopeasti myös kysymyksiin. Facebookissa on myös hyviä vertaistukiryhmiä, Suomessa ja täällä Yhdysvalloissa, joista itse asiassa tuntuu saavan enemmän tietoa kuin mistään muualta.

googoo.jpg

Onko sinulla kokemuksia kireistä huuli- tai kielijänteistä?

 

Los Angelesin Aquarium of the Pacific

Paula Gaston

Hei muistattekos vielä edellisen Losin reissumme jouluna kun jouduin seuraamaan mieheni perheen mukana Los Angelesin eläintarhaan, ja olin järkyttynyt miten ahtaissa oloissa nuo eläinpolot asustivat. No, toissa viikonloppuna olimme taas sillä suunnalla, ja olin onnellinen, että kerrankin olemme paikalla lämpimän aikaan. Uimista uima-altaalla, grillailua ja sitten visiitti rannalle jonakin päivänä. Siinäpä vasta suunnitelma! Se ei tietenkään toteutunut kun koko viikonlopun ajan satoi vettä, ja niinpä perhe oli taas suunnitellut meille “lapsia huomioivaa” ohjelmaa… eläin-painotteista sellaista.

Ihan tosissaan, olen kyllä ihan kiitollinen, että perhe on huomioinut meidän tulon ja suunnitellut jotain ohjelmaa. Vielä mukavampaa on, että siinä on jollakin tavalla otettu huomioon myös lapset. Tällä kertaa kohteena oli Aquarium of the Pacific Long Beachillä. En itseasiassa ole yhtä pahoillaan akvaariokäynnistä kuin olin eläintarhassa. Monet näistä akvaarioista täällä, etenkin se Kalifornian kuuluisin Monterey Bay Aquarium, tekee paljon hyvää työtä merten suojelun merkeissä. Akvaariot myös hoitavat loukkaantuneita eläimiä kunnes ne voidaan laskea takaisin mereen. Niinpä me sitten vietimme päivän ihmetellen kaloja ja kaikkia muita mereneläviä.

Long Beach on ihana paikka muutenkin käveleskellä. Taustalla Queen Mary.

Long Beach on ihana paikka muutenkin käveleskellä. Taustalla Queen Mary.

Aquarium of the Pacific

Aquarium of Pacific on avattu vuonna 1998. Sen tarkoitus ei ole kerätä tuottoa, vaan enemmänkin tehdä tutkimustyötä sekä jakaa tietoa merestä ja sen suojelemisesta. Akvaario on pysyvä koti sellaisille loukkaantuneille eläimille jotka eivät enää luonnossa itse pärjäisi. Sen lisäksi akvaario järjestää erilaisia tempauksia kuten rantojen siivoamista.

Akvaariossa on yli 500 eri eläinlajia Kalifornian vesistöistä sekä ympäri maailmaa. Se on jaettu alueittain, joten on helppo samaistua tiettyihin maanosiin kun kaikki sen alueen eläimet ovat saman käytävän varrella. Suurin osa käytävistä oli pimeitä ja väenpaljoudessa hieman kaposiakin. Ennen osastolle menoa on lastenrattaille parkki johon ne pyydetään jätettäväksi. Olin ensin vähän järkyttynyt, koska meidän neitiä ei enää jaksa kauaa kantaa, ja jalkautuessa joko juostaan täysillä tai kävellään hidastellen. Rattaiden jättäminen oli kuitenkin pelkkä suositus, ja mekin menimme päiväunien aikana sisään niiden kanssa. Siinä vaiheessa viimestään ymmärsin, miksi ne oli yksinkertaisempi parempi jättää pois. Keskellä viikkoa akvaariossa ei ehkä olisi niin paljoa tunkua mutta sunnuntaina se ainakin tuntui olevan tupaten täynnä.

Aquarium of Pacific, Long Beach

Aquarium of Pacific, Long Beach

aquarium_rattaat.jpg

Sadepäivän viettoa kaloja ihaillen

Lapsille akvaario on oiva kohde. Siellä näkee paljon sellaisia meren eläviä, joita ei muuten koskaan pääsisi näkemään, ja samalla oppii paljon uutta. Kaikista mielenkiintoisimpia lasten mielestä olivat kaikki “touch poolit” joissa pääsi koskemaan esimerkiksi meritähtiin ja muihin. Vähän pitää tässä kohtaa kyllä purnata, että rauskujen allas näytti aika pieneltä ja ne näyttivät koko ajan yrittävän yrittävän ulos altaasta. Niin kivaa kuin niiden ja haiden koskeminen onkin, mietin, että voiko se kuitenkaan olla hyväksi eläimelle? Muuten akvaario oli kyllä siisti ja hyvässä kunnossa, ja kaikki näytti olevan hyvin.

touch_pool.jpg
touching_pool.jpg
meritahti.jpg

Sitten tietenkin kiersimme joka osaston ihmetellen kuinka kauniita ja erikoisiakin merenelävät voivat olla. Varsinkin tropiikin alueen kalat ovat upean värikkäitä. Lunnit ja pingviinit olivat leikkisällä tuulella, ja Giant Pacific Octobus eli jättiläismustekalakin tuli meitä tervehtimään.

mustekala.jpg
Mustekaloja

Mustekaloja

akvaario_pingviini.jpg
Lunni

Lunni

akvaario_paula.jpg
jelly_fish.jpg
merihevonen_akvaario.jpg
jellyfish_ruskea.jpg

Yksi akvaarioin erikoisuuksista on sen Lorikeet metsä. Linnun nimi suomeksi lienee Sateenkaariluri, ja se on eräänlainen värikäs papukaija. En nyt kyllä ihan varmasti osaa sanoa, miten nämä linnut päätyivät akvaarioon tai liittyvät siis teemaan, mutta kivahan niitä oli käydä katsomassa. Lorikeet metsä on ulkona ja sen läpi kävelllään kuin jonkun talossa konsanaan. Lintujen olot ovat varmasti paremmat kuin pienissä häkeissä jonkun kotona, vaikka eihän se kyllä mikään sademetsä ollut. Pientä maksua vastaan saa papukaijoille tarkoitettua nektariinia, jota ne mielellään tulevat hakemaan kädestä. Meillä ei tosin ollut niillä mitään annettavaa, ja silti ne tulivat tervehtimään ja istumaan olalla.

aquarium_banner.jpg
lorikeet.jpg

Meillä kaikki, lapsista lähtien harrastavat jonkun sortin keräilyä. Niinpä yksi lasten kohokohtia oli taas kerran akvaarion oma leimakirja. Se toimi samalla karttana ja oppaamme, mutta sieltä täältä sai kerätä eri sivuille tarkoitettuja kohokuvioisia “leimoja”. Kun kaikki leimat oli kasassa, info-tiskiltä sai käydä hakemassa pienen palkinnon. Koululainen oli iloinen saatuaan kasan eläinaiheisia postikortteja ja kynän.

akvaario_kirja.jpg

Päivä oli kaiken kaikkiaan ihan mukava. Aikaahan akvaariossa olisi voinut viettää vaikka kuinka, mutta kiersimme kaikki osastot noin viidessä tunnissa (mukaan lukien lounas), ja suuntasimme sitten takaisin majapaikkaamme. Lasten kanssa reissatessa oikein varteenotettava vierailupaikka, ja miksei aikuistenkin!

 

Western States Horse Expo Kalifornian Sacramentossa

Paula Gaston

Moni ehkä tietää, että olen lapsesta saakka ollut henkeen ja vereen hevostyttö, ja olen entinen hevosen omistaja. Toivottavasti pääsen pian palaamaan täysipainoisesti tämänkin harrastuksen pariin, mutta kunnes se tapahtuu, tykkään käydä erilaisissa tapahtumissa haaveilemassa tulevasta. Kalifornian Sacramentossa järjestetään vuosittain hevosihmisten unelmatapahtuma, nimittäin Western States Horse Expo, ja tänä vuonna suuntasimme sinne ystäväni kanssa. Olen ollut siellä useana vuonna, mutta kaksi viimeistä vuotta on jäänyt välistä. Tapahtuma on ollut perinteisesti kesäkuun puolessa välissä; toissa kesänä olin viimeisilläni raskaana, ja viime kesänä olimme jo Suomessa tuohon aikaan. Tänä vuonna tapahtuma oli kuitenkin vaihtanut sekä aikaa, että paikkaa, ja pakkohan sinne oli mennä katsomaan hevosihmisten meininkiä.

MURIETA EQUESTRIAN CENTER

Western States Horse Expo on nelipäiväinen tapahtuma, ja se on tavannut olla osavaltiomme pääkaupungissa, Sacramentossa, Californian State Fairen aluella. Nyt koko homma oli siirtynyt Murieta Equestrian Centerille, eli kauemmaksi Sacramenton keskustasta, mutta itseasiassa vähän lähemmäksi meitä. Oli tietenkin mielenkiintoista nähdä tällainen massiivinen ratsastuskeskus, varsinkin kun olen kuullut siitä paljon. Murieta Equestrian Center isännöi useita isoja ratsastuskilpailuja vuodessa, maineikkaampina niistä muun muassa World Cupia.

 
Matkaa meiltä paikan päälle on noin parisen tuntia, joten kaffet jossakin välissä matkaa on ehdottoman must.

Matkaa meiltä paikan päälle on noin parisen tuntia, joten kaffet jossakin välissä matkaa on ehdottoman must.

Western States Horse Expo, Sacramento

Western States Horse Expo, Sacramento

Keskus oli kyllä todella hieno. Alueella oli viisi sisä- ja kaksitoista ulkokenttää. Suurimman areenan yhteydessä oli upeasti koristeltu kauppa. Lisäksi keskuksessa on useita aitauksia ja talleja jotka vastaanottavat siellä vierailevat hevoset. Ihan alkuun me jopa eksyimme alueella kun etsimme tiettyä areenaa.

Pääareenan kauppa

Pääareenan kauppa

KLINIKOITA MONEEN MAKUUN

Klinikoista jäi tänä vuonna erityisesti mieleen Chris Cox. Siis vau… ihan mahtavaa hevosen käsittelyä, ja todella jalat maassa oleva tyyppi. Hänen klinikalle osallistui kaksi hevosen omistajaa, joiden ongelmana oli omat pelkotilat omaa hevosta ratsastaessa. Cox painotti joka tilanteessa turvallisuutta, kypärän käyttöä ja asiantuntija-avun hankkimista tällaisissa tilanteissa. Kotona oli ihan pakko lukea lisää Chris Coxista, ja hänen metodeistaan.

Chris Cox

Chris Cox

Toinen klinikka jota seurasimme oli Euroopassakin tunnetun Pat Parellin klinikka. Hän on itseasiassa syntynyt naapurikaupungissamme Livermoressa, jossa on edelleen paljon hevosranchejä. Itse en ole hänen metodeihin kovasti perehtynyt mutta päällimmäisenä mieleen jäi vähän sellainen ylimielinen, vanhanajan ratsastuksenopettajan käytös. Itse en en ehkä tällaisen yleisön edessä hänen klinikalle haluaisi osallistua. Ratsastaja raukat!

Pat Parelli

Pat Parelli

Erilaisia klinikoita oli nopealla laskutoimituksella Expossa lähes kaksikymmentä, joten arvatenkin emme päässeet niitä kaikkia seuraamaan. Muutama tosi kiinnostavakin jäi näkemättä koska ne olivat olleet jo aikaisin aamulla. Esimerkiksi kouluratsastaja Sabine Rijssenbeekin klinikka olisi varmasti ollut hyödyllinen.

HIENOJA ESITYKSIÄ JA HARVINAISIA HEVOSROTUJA

Vuosien varrella olen ehtinyt näkemään Expossa jos jonkinmoista showta ja esitystä. Tänä vuonna pääesityksestä huolehtivat upeat California Cowgirlsit. Tästä esityksestä ei vauhtia ja jännitystä puutu. Olen nähnyt Cowgirlsit joskus ennenkin ja olin ihan innoissani kun huomasin ohjelmasta heidän olevan Horse Expossa. Ihan itsekin hengästyy kun katselee tätä ratsastusta, varsinkin tällä kerralla, sillä olimme aivan aidan vieressä. Show:n päätyttyä ratsukot palasivat vielä areenalle ja tulivat jututtamaan yleisöä.

California Cowgirls

California Cowgirls

california_cowgirls.jpg
cowgirl.jpg


MIELETTÖMÄT HEVOSTAVAROIDEN MARKKINAT

Perinteisesti Expossa on aina ollut myynnissä hevostavaraa laidasta laitaan. Tällä hetkellä kun en itse omista hevosta, eivät hevosten ruoat, vitamiinit ja muut eivät niin kovasti kiinnosta. Mutta muut tavarat kylläkin. Olen ostanut messuilta varsinkin vaatteita; bootseista aina hattuihin saakka. Vaikka tälläkin kertaa alueella oli ainakin kaksi tai kolme areenaa täynnä myyjiä, jotenkin tuntui, että ne parhaat myyjät tällä kertaa puuttuivat. Bootseja ei esimerkiksi ollut ollenkaan. Olin vähän pettynyt sen suhteen.

turparemmi.jpg
remmit.jpg

Yksi asia joka tällä kertaa Exposta puuttui kokonaan; hevoshuutokauppa. Myytäviä hevosia ja muuleja oli kyllä paikalla, mutta itse huutokauppa loisti poissaolollaan. Sitä on ollut aina hauska käydä seuraamassa ihan jo senkin takia, että meklarit kuulostavat täällä kyllä ihan utopistisille. Itse en ainakaan siitä laulusta saa mitään selvää. Samalla on ollut kiva nähdä missä hinnoissa minkäkinlaiset hevoset täällä liikkuvat.

Näin yleisön kannalta tykkäsin vanhasta Expon paikasta ehkä hitusen enemmän, tosin oli mukavaa katsella klinikoita auringolta suojassa katetuilla areenoilla. Sacramentossa perinteisesti tultiin aina kotiin jonkunmoisen palaneen ihokaistaleen kanssa. Ajomatka Murieta Equestrian Centerille sen sijaan oli mukavampi kuin vanhaan paikkaan. Nyt emme ohittaneet kaupungin keskustaa joten vältyimme kaikenlaisilta ruuhkaisilta kohdilta, ja saimme nauttia maaseudun maisemista. Ensi vuonna taas uudestaan!

 

Neverlandin jälkimainingeissa - mekin kävimme siellä

Paula Gaston

Katsoin viime viikolla paljon kohutun dokumentin Leaving Neverland. Vaikka kuinka etukäteen olin jo mielessäni päättänyt, että tässähän taas ollaan rahan keruu mielessä liikenteessä, niin hiljaiseksihan se kyllä veti. Ei voi mitään. Ja surulliseksi! Ne tutun näköiset Neverlandin portit vilahtivat dokumentissa useastikin, ja se vartijankoppikin, sillä me kävimme noissa maisemissa vuosi, pari sitten (postauksen voit lukea täältä). Nyt jos menisin sinne uudelleen, niin fiilikset olisivat varmaan aika erilaiset.

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Halusin kovasti uskoa, että kaikki nämä syytökset Michael Jacksonia kohtaan olisivat keksittyjä. Täällä Yhdysvalloissa kun tuntuu mikä tahansa olevan mahdollista. Kaikki on Suomen mittakaavassa x100. Mutta voiko kukaan kertoa omista kokemuksistaan noin uskottavasti jos ne eivät oikeasti ole totta? Dokumenttia on kritisoitu siinä olevista epäkohdista, ja yhden huomasin kyllä itsekin. Mietin sitä pitkään. Toinen pojista kertoo nimittäin jossain kohti, mitä yhdellä vierailulla tapahtui, ja että sen jälkeisillä kerroilla he palasivat tekemään “niitä tuttuja seksijuttuja”. Minuutin päästä hän kuitenkin sanoo, että se oli viimeinen kerta kun oli Michaelin kanssa. Niin, että miten se nyt oikein meni?!

Samalla mietin, että miten ihmeessä nämä perheet olivat niin “starstruck” etteivät he missään kohdassa edes epäilleet mitään? Siis varmasti tällaisen tähden karisma sokaisee kenet tahansa alussa, ja on mahtavaa saada kutsu Neverlandiin, mutta ettäkö heti ensimmäisellä kerralla jättäisin lapsen nukkumaan jonkun aikuisen miehen huoneeseen ja vielä samaan sänkyyn? Tuskin. Elokuvien katselu ja lautapelien pelailu makkarissa voisi ehkä vielä mennä, mutta olisin kyllä ihmeissäni, jos joku lähes vieras ihminen pyytäisi saada nukkua lapseni kanssa. Ja olihan se aikuisen miehen alituinen hengailu lasten kanssa vähintäänkin erikoista. Voiko ilmaiset matkat, talot, autot ja muut sokaista vanhemmat niin, että luotto on tähän henkilöön 100%. Kyseessä kuitenkin on omat lapset! Varmaan jossain kohtaa voi, mutta tässä oltiin Michaelin sängyssä jo ensimmäisestä illasta lähtien.

puu_neverland.jpg

Lasten sokaistumiseen uskon täysillä. Itse kun on 6-vuotiaan tytön äiti, niin oli hirveän helppo ymmärtää se lasten syvä ihastuminen MJ:hin. Lapset ovat niin älyttömän viattomia ja naiiveja tuossa vaiheessa. Meillä esimerkiksi palvotaan tällä hetkellä omaa iskää. Kaikki mitä hän sanoo, on jollakin tavalla coolia ja kotona on aina mälsää kun iskä on töissä. Tänäänkin kun hain lapsen taidekoulun tunnilta, ensimmäinen mitä hän sanoi oli: “Is Dada home?”. Kun siis mietin omaa lastani, niin en epäile yhtään etteikö näitä poikia olisi ollut helppo aivopestä olemaan kertomatta tapahtumista. Varsinkin, kun he näkivät kuinka heidän omat vanhemmatkin ihailivat Michaelia. Sieltähän sitä mallia varsinkin otetaan. Lapset elävät suuresti ja tunteella.

Katsoin myös Jacksonin perheen oman dokumentin, joka oli tavallaan vastine Leaving Neverlandille. Siinä tuotiin esiin juurikin näitä epäkohtia joita Leaving Nervelandissä oli. Lisäksi siinä kerrottiin erilaisista rahastamisyrityksistä joissa julkkiksilta yritetään kiristää rahaa. Valitettavasti ne ovat varmasti ihan arkipäivää maailman julkuille, ja totista totta. Ja kieltämättä, tämänkin dokumentin toisella pojista on ollut aika monta yritystä rahastaa tällä asialla ennen tätä dokumenttia. Sekin pistää miettimään. Mikä kaikki sitten on totta ja mikä ei, liekö tähän koskaan tulee todellista selvyyttä. Aikamoinen vyyhti, ja on vaikea ajatella, että ihan kaikki syytökset olisivat kokonaan keksittyä tarinaa.

Minua jäi jossain kohdassa myös vaivaamaan se, että mitä näille kaikille muille pojille on tapahtunut tämän jälkeen, joten luin aika monta artikkelia asiasta. Todella surullista oli huomata, että näistä perheistä kahdessa, isät olivat päätyneet itsemurhaan. Niin, että olipa totuus mikä tahansa, niin aika monen perheen elämän Michael Jackson on tavalla tai toisella saanut sekaisin.

Neverland_kivi.jpg

Molemmissa dokumenteissa näytettiin paljon kuvia Neverlandistä. Siellä on kyllä varmasti ollut todellinen Liisa Ihmemaassa -meininki ja tunnelma. Sen tunnelman pystyi jotenkin vieläkin aistimaan paikan portilla, jossa siis kävimme pyörähtämässä. Olimme ohikulkumatkalla, kun mieheni setä sanoi, että: “Ajatte ihan Neverlandin läheltä, pysähtykää siellä”. Vaikka Neverland on ollut jo vuosia tyhjillään, sen portin lähellä olevat muurit olivat vielä täynnä fanien kirjoituksia, ja vartijankopissa istui vartija. Porteissa oli suuret joulukranssit ja lippu oli salossa. Mutta se porteissa ollut teksti “NEVERLAND” ei ollut siinä enää. En ole ollut Michael Jacksonin superfani, mutta olen silti aina tykännyt hänestä ja hänen musiikista. Ja hän oli ensimmäinen superstara jonka konsertissa olen koskaan ollut. Sitä konserttia en unohda ikinä! Oli jotenkin hienoa käydä Neverlandin luona lukemassa muistokirjoituksia. Mutta nyt noihin muistoihin tullut tahra!

Oletko katsonut Leaving Neverlandin tai Jacksonien oman dokumentin? Mitä mieltä olet asiasta?