Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Kalifornia

Geologinen ihme Kalifornian vuoristossa - Devils Postpile National monument

Paula Gaston

Viime kerralla kerroin teille Labor Dayn matkastamme Sierra Nevadan vuoristoon. Kun olimme viettäneet päivän Yosemiten kansallispuistossa, ja ajaneet vuorten yli Tioga Passia pitkin, jatkoimme matkaamme Mammoth Lakesin pikkukaupunkiin. Tarkoituksena oli viettää pari yötä Mammoth Lakesillä, ja samalla käydä Devils Potspile National Monumentilla. Tästä paikasta olemme haaveilleet useasti, mutta sinne pääseminen on ollut vähän haasteellista, sillä tie vuorille on avoinna vain pari kuukautta vuodessa. Vihdoinkin, useamman vuoden pähkäilyn jälkeen pääsimme oikeasti paikan päälle. Mutta millaista oli Mammoth Lakesillä, ja mikä ihme on Devils Postpile?

MAMMOTH LAKES

Mammoth Lakes on suosittu hiihtokeskus Kaliforniassa, ja lähin paikka Devils Postpileltä katsoen josta löytyy majoituksia, ellei sitten halua leiriytyä itse monumentin kupeeseen. Talvisten laskettelijoiden lisäksi, tässä pienessä vuoristokaupungissa vierailevat kesäisin sadat maastopyöräilijät, sekä meidän kaltaiset patikkaretkeilijät tai vaeltajat. Ylipäätään se on upea paikka niillle, jotka nauttivat luonnosta ja vuoristosta. Kaupunki sijaitsee 2,5:n kilometrin korkeudessa, ja hiihtokeskus jossa me yövyimme melkein 3:ssa kilometrissä, joten monet kävijät kärsivät lievistä vuoristotaudin oireista. Kirjoittelinkin jo aiemmin millaista meillä oli tällä matkalla, ja kehotan kaikkia ottamaan etukäteen selvää vuoristotaudista ennen reissuun lähtöä.

 
devils_postpile_mammoth_lakes.jpg

Mammoth Lakes on mukava pieni kaupunki josta löytyvät kaikki palvelut. Meille kävi niin hauskasti, että saimme hotellin vastaanotosta todella hyvät vinkit illallispaikoista, ja pääsimme molempina iltoina herkuttelemaan kunnolla. Harvemmin käy niin, että “Voi vitsi kuin hyvää ruokaa” -huokailuja kuullaan reissussa useampana iltana peräkkäin. Toinen ravintoloista oli hotellissamme, ja nimeltään Mountainside Bar & Grill, ja toinen keskustassa, nimeltään The Mogul Restaurant.

Mammutti hotellihuoneessa

Mammutti hotellihuoneessa

Herkuttelemassa

Herkuttelemassa

MITEN DEVILS POSTPILELLE PÄÄSEE

Devils Postpile National Monument on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Mammoth Lakesilta. Tie vuorille on hyvin kapea, joissain kohti vain yksi kaistainen, ja todella mutkainen. Parkkialue sijaitsee Red Meadows Resortin luona, eikä se oli jättimäisen suuri, joten kannattaa ehkä tähdätä paikalle jo aamulla. Vuoristotie alas monumentille on avoinna vain muutaman kuukauden vuodesta, yleensä kesäkuun puolesta välistä lokakuulle asti, sillä muun ajan se on lumen peitossa.

Kesäkuukausien viikonloppuina alueella kulkee linja-auto, eikä yksityisiä autoja päästetä ajamaan vuoristotielle lainkaan. Näin vähennetään liikennettä hitaalla ja mutkaisella tiellä, ja mahdollistetaan useampien ihmisten pääsy monumentille. Bussilippuja myydään Mammoth Mountain Adventure Centerissä, joka sattui hauskasti olemaan ihan hotellimme edessä. Järkytykseksemme bussijono oli todella pitkä, ja kiersi jopa erään rakennuksen toiselle puolelle. Opimme siis nopeasti, että Labor Day viikonloppun lauantai on tämän paikan koko vuoden kiireisin päivä. Mutta onneksi uusi bussi saapui aina edellisen lähtiessä, ja jono liikkui koko ajan eteenpäin, eli pääsimme kyytiin nopeammin kuin ensin ajattelimme. Näin ei ihan normaali viikonloppuna ole, vaan bussit ajavat ihmisiä vuorelle puolen tunnin välein. Päivälippu linja-autoon maksoi $8 aikuisilta ja $4 lapsilta (alle 2-vuotiaat ilmaiseksi). Oma automme oli parkissa hotellilla mutta jos saapuu paikalle kauempaa, voi auton jättää tienvarren parkkipaikoille, ja hypätä ilmaiseen parkkipaikkojen väliä kulkevaan bussiin.

Bussijonon loppuu häämöttää vihdoin.

Bussijonon loppuu häämöttää vihdoin.

JA SITTEN SE DEVILS POSTPILE NATIONAL MONUMENT

Bussi jätti meidät vuorille Ranger Stationin eteen, josta lähdimme sitten patikoimaan kohti Devils Postpilea. Polku on erittäin helppokulkuista eikä ole kovin pitkäkään, vain vajaan kilometrin pituinen. Polun varren maisemat joelle ja vuorille olivat upeat! Ja sitten yhtäkkiä edessämme aukesi iso basalttinen kivimuodostelma, joka on syntynyt kuuman laavan ja jään jälkeen jättämänä. Noin 100 000 vuotta sitten koko laakso täyttyi laavakivestä, joka sitten jäähtyessään alkoi halkeilla. Halkeilun aiheutti jäähtyvän kiven alle jäänyt paine. Kivipaalut muodostuivat kuusikulmioiksi, minkä voi etenkin nähdä jos patikoi vielä monumentin päälle asti. Siellä voi nähdä alueella myöhemmin olleen jäätikön jäljet ja minne suuntaan jäätikkö on mennyt. Suosittelen ehdottomasti kiipeämään ylös vaikka se onkin jyrkkää ylämäkeä.

Tämän kaltaiset basalttikivimuodostelmat ovat aika harvinaisia vaikka niitä onkin muuallakin maailmassa. Itse muistan nähneeni vastaavan Reynisfjaran mustalla hiekkarannalla Islannissa.

Maisemia patikkapolun varrella.

Maisemia patikkapolun varrella.

Devils Postpile National Monument

Devils Postpile National Monument

devils_postpile_basalt.jpg
devils_postpile_sign.jpg
Devils Postpile ylhäältä katsottuna

Devils Postpile ylhäältä katsottuna

Sen jälkeen kun olimme kavunneet monumentin päälle, söimme vähän evästä ja jatkoimme sitten eteenpäin. Monet jatkavat Devils Postpileltä Rainbow Fallsin vesiputoukselle saakka. Rangerit varoittelivat kuitenkin ihmisiä lähtemästä enää Rainbow Fallsille saakka, sillä laakson pohjalla oli kuulemma tosi kuuma ja paluumatka oli pelkkää ylämäkeä. Päivä oli ehtinyt jo iltapäivän puolelle. Niinpä mekin päätimme, että emme lähde sille tielle lasten kanssa, varsinkin kun 2-vuotiaamme kantorinkassa ei ole ihan kevyin kannettava. Lisäksi kärsimme vähän vuoristosairauden oireista. Matka vesiputoukselle olisi ollut yhteen suuntaan 4 kilometriä. Sen sijaan me päätimme patikoida Red Meadows Resortille metsän läpi, josta sitten linja-autot poimivat patikoijia kyytiin. Vähän yllättäen tällä pysäkillä oli myös pieni kauppa, josta saimme kuumuutta hellittämään myös jäätelöt ennen matkaa takaisin hotellille.

General store

General store

DEVILS POSTPILE JA JUNIOR RANGER -OHJELMA

Meidän 7-vuotias tyttäremme on jo useamman vuoden ajan ollut innostunut kansallispuistojen tarjoamasta Junior Ranger -ohjelmasta. Ranger Stationilta saimme hänelle puuhakirjan, jota hän sitten täytteli aina kun pysähdyimme jonnekin. Onneksemme tässä puistossa vihkon palauttaminen onnistui seuraavana päivänä Mammoth Lakes Welcome Centerille, sillä moni ei varmasti enää palaa samalle Ranger Stationille. Ajatuksena on siis tehdä puuhakirjan tehtäviä, ja sitä kautta tutustua puistoon ja sen luontoon. Kun vaadittavat tehtävät on tehty, käydään ne läpi yhdessä rangerin kanssa, joka sitten vannottaa Junior Ranger valan ja antaa puiston oman rintamerkin. Se on mielestäni hieno tapa saada lapset kiinnostumaan luonnosta ja luonnonsuojelusta.

Juonior ranger työssään.

Juonior ranger työssään.

✻✻✻

Jos nyt innostuit tästä, ja suunnittelet käyntiä Devils Postpilella, kannattaa reissu suunnitella hyvin. Ihan ensiksi kannattaa ottaa selvää milloin tie vuorille mahdollisesti avautuu ja sulkeutuu sillä ajankohta vaihtelee vuosittain. Sen, ja muut aukiolot voi katsoa National Park Systemsin sivulta. Sitten kannattaa varailla majoituksia, sillä alue on yleensä aika varattu varsinkin loma-aikoina. Ja sitten ei kuin metsään! Upea paikka!

 

Yosemiten kansallispuisto - vihdoinkin Tioga Pass

Paula Gaston

Muutama viikko sitten seikkailimme Yosemiten kansallispuistossa kun ylitimme Sierra Nevadan vuoriston Tioga Passia pitkin. Aikaisimmilla visiiteillämme Yosemiteen olemme pysytelleet Yosemite Valleyssa, missä suurin osa vierailijoista on, emmekä olleet koskaan ennen ajaneet Tioga Passia, eli Route 120:tä pitkin. Pääasiassa olimme nytkin vain ohikulkumatkalla, mutta halusimme nähdä mitä tällä puolella puistosta on tarjottavanaan. Route 120 on suljettuna runsaan lumen vuoksi suurimman osan vuodesta. Mikäli siis suunnittelet tänne tuloa, kannattaa lähteä reissuun kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana. Ja voin luvata, et tule pettymään maisemissa! Tioga Pass on Kalifornian korkein vuoriston ohittava tie ja se sijaitsee Sierra Nevadan vuoristossa.

 


Tässä sellaiset paikat joissa ainakin kannattaa pysähtyä:

OLMSTED POINT

Olmsted Point on pysähdyspaikka jolta aukeaa ihan uskomattomat maisemat alas Yosemite kanjoniin. Ihmiset käveleskelevät ympäriinsä, kiipeilevät kivillä, ottavat kuvia ja nauttivat maisemasta. Olmsted Pontilta on nähtävissä molemmat, sekä Half Dome että Cloud’s Restin huiput. Tenaya kanjoni näkyy kaukana niiden välissä. Parkkipaikan vasemmalta puolelta lähtee pieni polku, jota seuraamalla pääsee paikalle, jossa voi nähdä vanhan jäätikön jälkeen jättämiä kivenlohkareita. Sellaisella minäkin seison alla olevassa kuvassa. Kun jää aikanaan suli, se jätti jälkeensä merkit olemassa olostaan. Valitettavasti paikalla oli myös aikamoinen määrä ampiaisia, joista yksi pääsi jotenkin pistämään tytärtämme jalkaan. Se vähän lyhensi aikaamme Olmsted Pointilla, mutta tämä on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka!

Olmsted Point Yosemitessa

Olmsted Point Yosemitessa

olmsted_point.jpg

TENAYA LAKE

Tenaya Lake on ihan tien varressa, ja on mielettömän kaunis ja kirkasvetinen järvi. Se syntyi Tenaya Glacierin tiimoilta, aivan kuten Half Domekin. Monet purot ja lähteet pitävät järven vettä yllä. Järvellä oli paljon ihmisiä uimassa, kalastamassa ja kajakoimassa. Moni istuskeli vain rannalla piknikin kanssa. Tenaya Lakelta lähtee myös patikkapolkuja jos metsässä samoilu kiinnostaa. Valitettavasti me emme ehtineet nauttia järvestä kauaa, sillä ampiaisen pisto vaivasi tytärtämme kovasti, mutta tänne haluaisimme palata joskus takaisin.

SODA SPRINGS

Soda Springs on lähde jossa kuplii kylmää, hiilihappopitoista vettä. Lähteelle pääsee lyhyehköllä patikkaretkellä Tuolumne Medowsien sydämessä. Auton voi parkkeerata Lembert Domen parkkipaikalle, ja siitä on helppo jatkaa seuraten kylttejä. Polku kulkee Tuolumnejoen vartta pitkin ja maisemat ovat todella kauniit. Ensin saavutaan Parsons Lodgelle, joka rakennettiin vuonna 1915 Sierra Clubin toimesta sen entisen johtajan, Edward Taylor Parsonsin kunniaksi. Kun talolta kääntyy oikealle, saapuu heti Soda Springsille. Vuosia ihmiset ovat juoneet lähteestä vettä mutta nyt sitä ei enää suositella, sillä sen pinnalle on saattanut kertyä epäpuhtauksia.

Polku on tosi tasainen ja sen olisi voinut mennä melkein loppuun saakka vaikka lastenrattaiden kanssa, mutta meillä pienin neiti matkusti kantorepussa, eikä vanhemmallekaan tämä matka ollut yhtään liian pitkä.

Polku Soda Springsille

Polku Soda Springsille

yosemite_soda_sign.jpg
Soda Springs

Soda Springs

TUOLUMNE MEADOWS

Tuolumne Meadows on varmasti tämän alueen tunnetuin paikka. Niittyjen vehreys johtuu sinne keväällä sulavasta lumesta ja runsaasta vedestä. Jos haluaa nähdä kevätkukkien kukkivan, tämä on Yosemiten paras paikka niiden bongaamiseen. Kunhan vain tie aukeaisi tarpeeksi aikaisin keväällä. Tuolumne Meadowsilla on useita patikkareittejä ja maisemana on useiden eri vuorten doomit.

Tuolumne Meadows Yosemitessa

Tuolumne Meadows Yosemitessa

yosemite_tuolumne.jpg

TIOGA PASSIN YLITYS YOSEMITESSÄ

Route 120:llä ei ole tarjolla paljoa palveluita, eli kannattaa varautua täydellä bensatankilla, runsaalla vedellä ja ruoalla. Tuolumne Meadowsin Visitor Center ja Wilderness Center ovat avoinna kesäkuukausista aina lokakuun keskivaiheille. Pian Visitor Centerin jälkeen näimme tilapäisessä teltassa olevan ravintolan, mutta sen aukiolot kannattaa tarkistaa, eikä kannata jättää ruokahuoltoa pelkästään sen varaan. Piknik -paikkoja sen sijaan on tällä reitillä monia, ja kaikissa kaupan päällisinä upeat maisemat. Tien varrella on myös useampi camping alue.

Huomioitavaa on myös, että nyt ollaan aika korkealla vuoristossa, mikä saattaa aiheuttaa lieviä vuoristotaudin oireita monille. Näin kävi myös meille, ja niistä, sekä vuoristotaudin tunnistamisesta kirjoitinkin viime viikolla. Tioga Passin korkein kohta kulkee yli kolmessa kilometrissä.

Yosemiten kansallispuiston kyltti ennen kuin käännyimme Tioga Passille

Yosemiten kansallispuiston kyltti ennen kuin käännyimme Tioga Passille

Hienon päivän jälkeen Yosemitessä, me jatkoimme matkaamme vuorten yli Mammoth ja Mono Lakesille. Niistä maisemista lisää ensi kerralla.

Oletko käynyt Yosemitessa? Mikä oli lempparipaikkasi tässä kansallispuistossa?

 

Mökkibloggaajana UPM Bonvestalla ja muita kuulumisia

Paula Gaston

Terveisiä yön pimeinä tunteina täältä lämpimästä Kaliforniasta! Niinhän siinä taas kävi, että kesä alkoi lähennellä loppuaan, ja me pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja palailimme kotiin Suomesta. Olimme perillä eilen iltapäivällä paikallista aikaa, ja huokasin helpostuksesta kun laskeuduimme San Franciscoon. Ensinnäkin siksi, että matka Kokkolasta Helsingin kautta Kööpenhaminaan, ja sieltä Kaliforniaan on aika pitkä lasten kanssa, mutta myös siksi, että tämä lienee ollut meidän vihon viimeinen lento sylilapsen kanssa! Hip hei, niin menivät nekin pikkulapsivuodet nopsaan. Ensi kerralla kaikilla oma penkki! Ja yllättävän hyvin, näin niin kuin omasta mielestäni, suoriuduinkin matkasta yksin lasten kanssa.

Ensimmäinen etappi maakunnasta Helsinkiin.

Ensimmäinen etappi maakunnasta Helsinkiin.

Mutta kuten jo otsikosta ehkä voi uumoilla, kesä ei ollut ihan pelkää lomailua. Olen nimittäin kaikessa hiljaisuudessa päässyt bloggaajaksi myös UPM Bonvestan mökkiblogiin. Blogi keskittyy puhtaasti mökkeilyyn, ja vinkkeihin mökkielämän mukavoittamiseksi. Itse olen mökkeillyt ihan syntymästäni saakka, sillä perheellämme on mökki Kokkolassa meren rannalla. Kesäisin pääsemme usein myös nauttimaan vierailuista ystävien mökeille, ja monet niistä ovat järven rannalla. Kyllä Suomen mökkikulttuuri on kyllä jotain todella uniikkia ja spesiaalia, eikä sitä varmaan henkeen ja vereen saakka ulkomaalainen voi ihan ymmärtääkään. Jostakin syystä aivot on ohjelmoitu niin, että kesään kuuluu aina jollakin tapaa mökkeily.

Käy lukemassa viimeisin mökkiblogin postaus; Ulkosuomalainen mökillä täältä.

paula_paljussa.jpg
Metsästä suoraan suoraan suuhun! Mökkielämän parhaita puolia…

Metsästä suoraan suoraan suuhun! Mökkielämän parhaita puolia…

Rantaelämää kesämökillämme

Rantaelämää kesämökillämme

Tästä jet lagistä kun toivumme, niin edessä on paluu arkeen. Koulun alkuun on täällä vielä pari viikkoa aikaa, mutta sitä ennen meillä on juhlittavana kahdet synttärit, ja aikaa vievää maalausurakan viimeistelyä. Tulevaisuuden reissusuunnitelmat roikkuvat kaukaisena haaveena vain, sillä jotenkin kesän pitkän Suomi-repäisyn jälkeen on takki aina ihan tyhjä. Sen verran olemme lähitulevaisuutta suunnitelleet, että syyskuun Labor Dayn aikaan suuntaamme Mammoth Lakesille tuohon Sierra Nevada vuorten toiselle puolelle. Pääajatuksen on vierailla Devil´s Postpile National Monumentilla, joka on auki vuodessa vain pari-kolme kuukautta, ja samalla käydä Bodien kummituskaupungissa. Sinne mennessä ajamme Yosemiten kansallispuiston läpi, josta olen kirjoittanut teille joskus aikaisemminkin.

Tässä näin pikaisesti kelattuna päällimmäisiä ajatuksia. Seuraavassa postauksessa palataan varmaankin vielä kesään ja Suomeen, sillä aika monta tarinaa on vielä siltäkin ajalta kerrottavana. Kesä oli ihana ja lämmin. Sadetakit ja kumpparit jäivät tänäkin vuonna käyttämättä, ja uimassa käytiin ahkerasti. Jälleen kerran pääsimme kiertämään Suomea ympäriinsä ja ai niin, kävimmehän me siellä Kööpenhaminassakin! Ja sitten on tietenkin se meille tärkein asia; saimme viettää paljon aikaa meille niin tärkeiden perheen ja ystävien kanssa!

 

Kun kotipuolessa ammuskellaan

Paula Gaston

Maanantai-aamuna heräsimme viimeiseen täyteen viikkoomme Suomessa, ja samalla myös karmeisiin uutisiin kotoa. Paikallisuutiset pursusivat epämääräisiä tietoja mahdollisesta ammuskelusta, ja tuttuja paikkojen nimiä vilahteli myös Suomen uutisissa. Aamukahvin juotuani totuus alkoi pikkuhiljaa selviämään, ja lisätietoja alkoi tulla. Meiltä kotoa vain vajaan 50 kilometrin päässä todellakin oli ammuttu ihmisiä, festareilla. Siellä mekin olisimme hyvinkin voineet olla, sillä monena vuonna olemme sinne menoa suunnitelleet. Ihan tavallisilla, hauskoilla ruokafestareilla; Gilroy Garlic Festivaalilla.

Gilroy on pikkuinen kaupunki meiltä eteläänpäin, joka huokuu maalaisidylliä. Siellä kasvatetaan paljon erilaisia hedelmiä ja kasviksia, mutta se on tullut kuuluisaksi etenkin valkosipulista, jota se tuottaa myyntiin 60 miljoonaa paunaa vuodessa. Me ajamme Gilroyn läpi melkein aina kun ajelemme Etelä-Kaliforniaan. Yleensä pysähdymme ostamaan matkalle tai kotiin hedelmiä, ja valkosipulia, olemmepa joskus maistaneet valkosipulijäätelöäkin. Se muuten oli ihan hyvää, mutta valkosipulinen jälkimaku ei lähtenyt suusta koko päivänä. Gilroy on tuttu minulle myös hevoskaupunkina. Siellä on paljon ratsastustalleja ja hevostapahtumia. Siellä on ihanan rauhallinen tunnelma. Ja kyllä, siellä todellakin haisee valkosipulille, ainakin valkosipulitehtaan lähellä.

Tällä hedelmäkojulla Gilroyssa olemme pysähtyneet yhden jos toisenkin kerran

Tällä hedelmäkojulla Gilroyssa olemme pysähtyneet yhden jos toisenkin kerran

Mutta nyt pikkukaupungin rauha on järkkynyt, kun 19-vuotias poika avasi tulen valkosipulifestivaaleilla tappaen kolme ihmistä ja haavoittaen noin tusinaa muuta puoliautomaattisella aseella. Kaksi kuolleista oli vieläpä lapsia. Amerikkalaiseen tapaan sukulaiset ja tuttavat ovat itkien kertoneet medialle uhreista ja heidän elämästään. Niitä katsellessa alkaa itseäkin ihan itkettämään. Miksi 6-vuotiaan pojan piti kuolla jonkun tuiki tuntemattoman luotiin kauniina kesäpäivänä? Ei sitä vaan voi ymmärtää!

Väkisinkin aina tällaisia uutisia lukiessa tulee miettineeksi, olisiko Suomi kuitenkin parempi paikka kasvattaa omat lapset. Ja elää muutenkin. Joku muistutteli minua jo siitä, että tilastollisesti auton alle jääminen on todennäköisempää kuin kuoleminen massamurhaajan luoteihin. Mutta kun perheessä on ollut jo kaksi läheltäpititilannetta, niin sekään teoria ei paljoa lohduta. Ensimmäisellä kerralla mieheni serkku oli selviytyjänä San Bernardinon ammuskelussa vuonna 2015, ja toisella kerralla seurasimme livenä mieheni sedän ja hänen vaimonsa selviytymistä Las Vegasin verilöylystä. He siis päivittivät tilannetta tekstiviestein paikan päältä. Kyllä siinä sydän otti pari ylimääräistä lyöntiä, sillä olemme todella läheisiä.

Moni amerikkalainen mieli työstää tätäkin asiaa erilailla kuin suomalainen, tai ainakin minä. Itse kysyn; “Miksi meillä on niin paljon aseita?”, “ Miksi ne ovat niin helposti saatavilla?” ja “Ja miksi kukaan tavallinen kadun tallaaja edes tarvisi puoliautomaatin?”. Vegasin massamurhassa kuoli 58 ihmistä. Sieltä selvittyään sukulaisemme eivät kysyneet samoja kysymyksiä mitä minä. Sen sijaan he kysyivät minulta: “Miksi opettajilla koulussa ei ole aseita?” He olisivat kuulemma turvallisemmalla mielellä, jos tyttäremmekin koulussa henkilökunta olisi aseistautunut. En tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa. Perhesovun säilymiseksi en sanonut mitään.

Ja tiedättekö, näistä ammuskelu-uutisista on tullut niin tavanomaisia, ettei niihin enää jaksa edes reagoida kuten ennen. Monia pienempiä ammuskeluja ei enää edes uutisoida, edes vaikka ne ovat olleet kouluissa tai niissä on ollut osalisena lapsia. Itsekin Gilroyn uutisen nähtyäni kohautin vähän olkiani, ja ajattelin, että ei varmaan mitään sen vakavampaa. MITÄÄN SEN VAKAVAMPAA!!! Eikö ammuskelu yleisellä paikalla ole aina vakavaa?! Näitä juttuja kun tulee joka tuutista, niin väkisinkin sitä alkaa kovettumaan. Tämän päivän uutiset on huomenna jo unohdettu, ja oma elämä jatkuu. Se on tosi surullista!

gilroy_ammuskelu.jpg

Gilroyn ammuskelu kuitenkin pysyy mielessäni varmasti pitkään. Jo siksikin, että palaamme ensi viikolla Kaliforniaan, jossa sitä varmasti puidaan mediassa vielä kauan. Mutta myös siksi, että se tapahtui niin lähellä meitä. Mihin sitä uskaltaa enää mennäkkään, jos viattomat ruokafestaritkin saavat tällaisia käänteitä. Hohhoijaa! Nyt on kuitenkin mentävä nukkumaan, että jaksamme aamulla herätä viimeisiin lomapäiviin Suomessa!

 

6 parasta viinitilaa Napa Valleyssä ensikertalaiselle

Paula Gaston

Napa Valley on yksi maailman kuuluisimmista viinialueista ja monen bucket listalla. Eikä ihme. Toihan se sentään Kalifornian viinimaailman kartalle, ja sitä voidaan pitää jopa eräänlaisena viiniturismin synnyinpaikkana. Laakso on todella kaunis vaikkakin nykyään aika ruuhkainen. Limusiinit ovat tuttu näky näillä nurkilla, ja hinnat ovat pilvissä. Silti Napa Valley on koettava ainakin kerran elämässä! Mutta miten valita ne sopivat viinitilat yli 400:n tilan joukosta? Tässä oma suosikkilistani, jonka avulla pääset ainakin alkuun.

NAPA VALLEYN PARHAAT VIINITILAT ENSIKERTALAISELLE

Chateau Montelena

Aloita täältä! Ei yksin siksi, että Napa Valleyn tarina maailman maineeseen myös alkoi Chateau Montelenan viineistä, mutta myös siksi, että voit aloittaa kierroksen niin sanotusti jalat maassa. Napa Valleyssä on monta toinen toistaan hienompaa ja erikoisempaa viinitilaa, mutta Chateau Montelena on pysynyt sellaisena perinteisenä paikkana, jossa ei ihmeellisyksillä prameilla. Sen historia siivittää sitä eteenpäin, sillä sen jälkeen kun sen Chardonnay voitti sokkona tehdyssä maistelussa ranskalaiset ja muut Kalifornian viinit, sen nimi oli kaikkien huulilla. Vuoden 1974 “Judgement of Paris” pisti Kalifornian viinimaailman kartalle, ja muille viineille naureskelevat ranskalaiset olivat ihmeissään. Jos haluat virittäytyä tunnelmaan ennen Napa Valleyn matkaan, kannattaa katsoa elokuva Bottle Shock, joka kertoo kyseisestä tapahtumasta ja ajasta Napassa.

Chateau Montelena löytyy osoitteesta 1429 Tubbs Ln, Calistoga, CA 94515.

Chateau Montelena, Napa Valley

Chateau Montelena, Napa Valley

V. Sattui Winery

V. Sattui on takuulla yksi suosituimmista vierailukohteista Napan kävijöiden keskuudessa. Sen suuri rakennus ei jää keltään huomaamatta ihan St. Helenan keskustassa. Viinitilan puutarhassa voi hyvin syödä lounaan viininmaistelun lomassa. Tilan delissä myydän kaikenlaisia ihania herkkuja ja puutarhassa on usein myynnissä ruokaa suoraan grillistä. Kannattaa kierrellä vähän ympäriinsä ja katsella paikkoja. Viinitilalla on upeat tilat ja siellä vietetään paljon esimerkiksi hääjuhlia. Kannattaa myös varautua siihen, että tällä paikalla on aina paljon vierailijoita, ja maisteluvuoroa saattaa joutua vähän odottamaan.

V. Sattui on osoittessa 1111 White Ln, St Helena, CA 94574

vsattui_winery.jpg
Napa_banner.jpg

Sterling Vineyards

Tämä on täydellinen viinitila niille, jotka haluavat kierrellä omassa rauhassa ja maistella viinejä ilman syvempää keskustelua… eli suomalaisille, ha ha! Joitakin ahdistaa viinitiloilla se, että perinteisesti maistelut hoidetaan siinä tiskillä ja samalla keskustellaan viineistä tilallisten kanssa. Usein siinä tulee myös vähän painetta myös ostaa pullo tai pari ennen poistumista. No, tällä tilalla ei sitä pelkoa ole! Ylös kukkulan päällä olevalle maisteluhuoneelle mennään gondoli-hissillä, ja siitä voi sitten kiertää omaan tahtiin tilan eri huoneissa ja opiskella viinin valmistuksesta. Jokaisessa huoneessa on maistelupiste josta saa uuden viinin lasiinsa, ja kierros loppuu ravintolan terassille upeiden maisemien luo.

Itse jäin vähän kaipaamaan sitä henkilökohtaista otetta tällä tilalla, mutta kokemuksena Sterling oli mielenkiintoinen. Maistelun hinta on verrattain vähän kallis, mutta siihen kuului gondoli-ajelu, ja samalla saa kierroksen tilalla, josta moni paikka ottaa erillisen maksun. Lisää vierailustamme Sterling Vineyardsille voit lukea täältä.

Sterling Vineyards löytyy osoitteesta 1111 Dunaweal Lane, Calistoga, CA 94515.

sterling_condoli.jpg

Jericho Canyon Vineyards

Tässä todellinen Napa Valleyn helmi niille, jotka vaativat viinitilavierailulta jo muutakin kuin omaan tahtiin kiertelyä tai pelkkiä pöytäviinejä! Jericho Canyon ei ole avoinna kuin varauksesta ryhmille, mutta jos haluaa todella henkilökohtaista palvelua ja opastusta tarjolla oleviin viineihin, niin kannattaa kilauttaa tälle viinitilalle. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat, ja maistelun voi pitää vaikka vuoreen louhitussa viinikellarissa. Viinit olivat erinomaisia, ja henkilökunta kertoo juurta jaksaen paikan historiasta ja sen viineistä. Ihan mahtava paikka!

Osoite: 3322 Old Lawley Toll Rd, Calistoga, CA 94515.

jericho_canyon_view.jpg

VON STRASSER WINERY

Kuten edellinenkin viinitila, myös tämä käy vähän vaativampaan makuun. Myös Von Strasser vaatii etukäteisvarauksen, mutta se on sen väärti. Tätä parempaa palvelua ja huolenpitoa ei monessa paikassa saa. Pieni ja rauhallinen maisteluhuone ei suinkaan ole kaikki mitä paikka tarjoaa. Pienen kierroksen jälkeen voi päästä maistelemaan viinejä vuoren sisään louhittuun viinikellariin. Viinit ovat tasokkaita ja isännät ystävällisiä.

Tila on osoitteessa 965 Silverado Trail N, Calistoga, CA 94515.

IMG_1113.JPG
strausse_luola.jpg

Mumm Napa

Kuohuviinit juodaan normaalisti maistelun aluksi, mutta Napa Valleyn tunnetuimman skumppatalon voi hyvin käydä kierroksen myös lopussa, sillä se on viinitiloista myöhäisimpään auki. Mumm Napa on hyvin suosittu ja varaus on melkeinpä pakollinen jos haluaa päästä sisään. Mumm tarjoaa myös maksullisia viinitilakierroksia. Muistelen, että joskus ennen muinoin tuo kierros oli ilmainen, ja kävin itsekin sen testaamassa. Se antaa mukavasti pohjaa sen jälkeen olevaan maisteluun, ja lahjatavakaupasta voi ostaa kaikenlaista viiniin liittyvää.

Mumm Napa on osoitteessa 8445 Silverado Trail, Napa, CA 94558.

mumm_napa.jpg

Parasta aikaa Napa Valleyn vierailuun on loppukesä ja alkusyksy, kun viiniköynnökset ovat vihreitä ja niissä on vielä rypäleitä. Ilmakin on yleensä lämmin ja aurinko paistaa. Syksy on siinä mielessä hienoa aikaa Napa Valleyssä, että sadonkorjuun aikaan siellä vietetään myös monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Viinitilat ovat kuitenkin auki ympäri vuoden jollei matka satu juuri syksyyn.

Napa Valleyssä riittää tiloja kierrettäväksi useammalle käynnille!