Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Joshua Tree National Park

Ovi matkavuoteen 2017 sulkeutuu

Paula Gaston

On aika taas summata viime vuoden tapahtumat; huippuhetket ja karikot, ja jatkaa siitä sitten eteenpäin uusiin seikkailuihin. Vaikka matkailurintamalla vuosi oli harvinaisen rauhallinen, on se silti ollut ikimuistoinen ihan muista syistä. 

14624392_1403727913012781_3568013238991847424_n.jpg

Tammikuussa matkustin Suomeen muutamaksi viikoksi tapaamaan perhettä ja ystäviäni. Silloin meille oli juuri selvinnyt että myöhemmin samana vuonna perheemme kasvaisi uudella pikku-reissaajalla. Siinä vaiheessa tietenkin tiesimme jo, että vauvan syntymän jälkeen matkailemme jonkun aikaa vain lähialueilla. Kävi kuitenkin niin, että myöskään raskausaika verotti sen verran voimia, että emme juurikaan tehneet ulkomaan matkoja.

Suomen matkalla kävin myös Matkamessuilla Helsingissä muutaman vuoden tauon jälkeen. Oli mielenkiintoista nähdä mitkä asiat messuilla olivat muuttuneet, ja tavata tuttuja. 

 

 

 

 

Suomen Matkamessujen vastapainoksi pääsin helmikuussa Travel Adventure Show:hun täällä Kaliforniassa, Santa Clarassa. Huippuhetkenä tapahtumassa oli ehdottomasti Amazing Racen Phil Keoghan tapaaminen, mutta kävin kuuntelemassa myös monta muutakin mielenkiintoista luentoa.

16465736_449536515170353_4461247977066856448_n.jpg
16584787_182851445534444_1070705398085844992_n.jpg

Maaliskuussa vierailin ystäväni kanssa näytelmäkirjailija Eugene O'neillin Tao-talossa Danvillessä (pääkuva). Alue kuuluu kansallispuistoihin ja näin ollen sain ruksata sen pois käymättömien puistojen listalta.

Huhtikuussa saimme vieraita kun mieheni sukulaiset tulivat käymään. Heillä oli toiveena nähdä Alcatraz. Suuntasimme siis San Franciscoon ja veneilimme vankilasaarelle käymään upeassa kevätsäässä. Vaikka se ei ollut minulle ensimmäinen kerta Alcatrazissa, riitti siellä silti katseltavaa toiseenkin kertaan.

Toukokuussa suuntasimme Etelä-Kaliforniaan road tripille. Pikkuneitimme pääsi ensimmäistä kertaa elämässään Disneylandiin, ja sehän oli tietenkin hänelle vuoden kohokohta.

17495305_1817362241918107_5890291554744008704_n.jpg
19050374_1595817947095566_383043810730442752_n.jpg

Road trippimme virallinen syy oli perhejuhla. Pääsimme samalla tutustumaan Temeculan viinialueeseen jossa häät järjestettiin.

Häiden jälkeen matka jatkui vielä etelämmäs San Diegoon saakka. San Diegossa tutuksi tulivat sen kuuluisa vanha kaupunki, rannat, Cabrillo National Monument, Gaslamp District ja Top Gunin kuvauspaikat

18444863_305639699858206_8359550003621920768_n.jpg
18579678_257085754757887_7878218791195246592_n.jpg

San Diegosta lähdimme ajelemaan takaisin pohjoista kohti koukaten Joshua Treen kansallispuistossa, Mojaven aavikolla, Cesar Chaves National Monumentilla sekä Sequoia ja Kings Canyonin kansallispuistoissa. Sequoia National Parkissa näimme muun muassa maailman suurimman puun. Ajoimme myös pätkän alkuperäistä Route 66:ä.

Road tripin jälkeen olikin aika rauhoittaa vähän menoa ja keskittyä tulevaan perheenlisäykseen. Sen verran reissasimme lähimaisemissa, että kävimme katsastamassa Port Chicagon National Monumentin ja John Muirin talon, jotka nekin kuuluvat kansallispuistoihin.

18644989_832659456885275_6371184182290284544_n.jpg
18644931_1974305789465653_8047505013066432512_n.jpg
18580463_718015725069565_3639374567291486208_n.jpg
18811980_1596316860392519_4417657177158713344_n.jpg

Elokuun lopussa, täydellisen auringonpimennyksen aikaan, syntyi meille sitten pieni tyttövauva. Ehdottomasti koko vuoden kohokohta! Muutama kuukausi meni totutellen uuteen elämäntyyliin. Kävin sentään vanhoja työkavereitani moikkaamaassa Instagramin päämajalla. Mainittakoon se nyt kun ollaan tekemässä Instagram -aiheista juttua. 

21373462_1204044343035560_2447517333015494656_n.jpg
22857592_291885821306182_1946967761141891072_n.jpg

Vuosi oli yksi Kalifornian historian pahin metsäpalojen suhteen. Mekin saimme siitä osuutemme, tosin vain savun muodossa. Napa Valleyn ja Sonoman viinialueet kärsivät pahoin ja sadat ihmiset menettivät kotinsa. Se oli kauheaa! Pahimmillaan pysyttelimme sisällä sillä ilman laatu oli vaarallisella tasolla. Aurinkokin näkyi pienenä pallona savuharson läpi silloin kun näkyi.

Yksi vuoden erikoisimmista käyntikohteista oli varmasti Museum of Ice Cream, eli jäätelömuseo. En ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa paikassa, uimme muun muassa strösseli-altaassa. Meillä oli museossa tosi hauskaa vaikka olisimme mieluusti olleet siellä kauemminkin.

22429595_1878908272419346_2667557754654162944_n.jpg
IMG_3801.JPG

Vauva pääsi ensimmäiselle matkalleen kun lähdimme joulunviettoon Etelä-Kaliforniaan Los Angelesin seudulle. Menomatka oli pitkä ja hidas, mutta kotimatkan katkaisimme mukavasti pysähtymällä puoleen väliin. Yövyimme ihastuttavassa tanskalaiskylässä, Solvangissa Santa Barbaran lähistöllä. Ihan sen lähellä on pieni kylä jonka perukoilta löytyy Michael Jacksonin Neverland Ranch. Kävimme lukemassa fanien jättämiä kirjeitä ja seinäkirjoituksia sen portilla.

IMG_3798.JPG
IMG_3802.JPG

Itse joulun aikaan vierailimme Mission Inn Hotel & Spa:ssa Riversidessä, joka on aina koristeltu upeasti, sekä McDonalds museossa. Molemmat aika erikoisia vierailukohteita ja niistä tulossa blogiin juttua myöhemmin. 

IMG_3777.JPG

Tälle vuodelle onkin jo suunnitelmia tehty matkojen suhteen ja toivottavasti lisää on tulossa. Hyvää uutta matkailu-vuotta kaikille!

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

 

 

 

 

Joosuanpuita, hyppiviä kaktuksia ja hiekkadyynejä Kaliforniassa

Paula Gaston

San Diegon visiitin jälkeen kurvasimme sisämaahan päin ja ohitimme Temeculan pikkukaupungin, jossa kertaalleen olimme jo käyneet. Maisemat alkoivat pikkuhiljaa näyttää karummilta. Alkuperäinen ajatuksemme oli yöpyä Palms Springsissä, mutta päädyimme sitten lähemmäksi seuraavan päivän vierailukohdetta, eli Joshua Treen kansallispuistoa, kaupunkiin nimeltä Palm Desert. 

Seuraavan päivän vietimme siis Joshua Treen kansallispuistossa jonne lähdimme heti aamupalan jälkeen. Matkalla pysähdyimme ostamaan kylmälaukkuun vähän evästä, sillä tässä puistossa ei juurikaan ole kahviloita. Lisäksi odotimme hellelukemia, joten kylmään pakattiin myös runsaasti kylmää vettä ja hukuttauduimme aurinkorasvaan.

 

MIKÄ IHMEEN JOOsUANPUU?
 

Joosuanpuut (engl. Joshua Tree, lat. Yucca brevifolia) ovat tyypillisiä kasveja Kaliforniassa sijaitsevassa Mojaven autiomaassa. Joosuanpuu on siitä erikoinen puu, ettei sitä tavata muualla maailmassa. Arizonassa, Nevadassa ja Utahissa niitä kasvaa pieninä määrinä paikoissa jonne Mojaven aavikko ulottuu. Puut kasvavat noin 15 metriä korkeiksi, ja ne voivat elää jopa 200 vuotta. Joosuanpuun nimi tulee Raamatusta, ja sen ovat nimenneet 1800-luvulla autiomaassa liikkuneet mormonit. Puun ylöspäin kohoavat oksat muistuttivat heitä Raamatun tarinasta jossa Joosua kurkottaa kätensä ylös taivasta kohti, ja siitä lopulta tuli puille nimi. 

Joinakin keväinä Joosuanpuu tekee oksiensa päihin isot kukat jotka sitten pölyttää alueella elävä perhonen. Puu tekee myös hedelmiä. Aikoinaan Amerikan intiaanit punoivat Joosuanpuiden lehdistä sandaaleja ja koreja. Joosuanpuuta uhkaa nykypäivänä ilmastonlämpeneminen sekä alueella usein riehuvat maastopalot. 

JOSHUA TREEN KANSALLISPUISTO
 

Joosuanpuita voi nähdä teiden varsilla kun ajelee näillä kulmilla mutta me kävimme ihailemassa niitä myös Joshua Treen kansallispuistossa. Ajoimme puiston läpi pysähtyen ensin visitor centerissä hakemassa kartan, ja sitten pysähdellen eri kohdissa puistoa. Joshua Tree puistossa kohtaavat kaksi eri ekosysteemiä; Mojaven ja Coloradon aavikkojen systeemit. Monissa kohdissa maa on tasaista ja edessä näkyy aavikkoa silmän kantamattomiin, toisinaan voi nähdä isoja kivimuodostelmia joiden väleissä kulkee erilaisia patikkapolkuja. Kauempana siintää San Bernardinon ja Hexien vuoristot.

Puisto on helposti ajettavissa läpi muutamassa tunnissa pysähdellen sinne tänne, tai siellä voi patikoida ja telttailla. Löydettävissä myös on useita vanhoja ja hylättyjä kaivosalueita. Pääosassa Joshua Treen puistossa on kuitenkin luonto. Siellä voi puiden ja kasvien lisäksi nähdä paljon erilaisia lintuja, perhosia, liskoja ja muita eläimiä. Keväisin voi olla onnekas ja nähdä aavikkokukkien kukinnan. Tällä kerralla teimme vain pari pienempää kävelylenkkiä ja söimme eväitä piknik -alueella, mutta viime käynnillä patikoimme pidemmästi sekä kävimme katsomassa pääkallon muotoista kivimuodostelmaa (Skull rock). Jos on liikkeellä lasten kanssa, kannattaa kansallispuistoissa aina kysellä Junior Ranger -ohjelmaan kuuluvaa puuhakirjaa. Pikkuneitimme täytti kirjaa innoissaan ja opin itseasiassa aika paljon itsekin puiston kasveista auttaessani häntä. Lopuksi kävimme vielä toisessa visitor centerissä näyttämässä lopputulosta, ja vannomalla Junior Ranger -valan, lapset saavat muistoksi rintamerkin ja usein muutakin kivaa tavaraa. 

Jos patikointi ja telttailu kyllästyttää niin tällaistakin voi päästä harrastamaan Joshua Treen kansallispuistossa. 

Jos patikointi ja telttailu kyllästyttää niin tällaistakin voi päästä harrastamaan Joshua Treen kansallispuistossa. 

Toukokuussa vielä löytyi joitakin aavikkokukkia.

Toukokuussa vielä löytyi joitakin aavikkokukkia.

AMERIKAN PELÄTYIN KAKTUS OSAA HYPÄTÄ
 

Yksi mielenkiintoisimmista paikoista Joshua Treen puistossa on Cholla "kaktuspuutarha" jossa voi samalla tehdä pienen kävelylenkin. Cholla kaktukset ovat tyypillisiä alueen kasveja, mutta niiden lähellä kannattaa olla erittäin varovainen, sillä niitä kutsutaan toisella nimellä hyppiviksi Chollaksi (Jumping Cholla). Nämä kaktukset nimittäin tarttuvat erittäin helposti kaikkeen mahdolliseen ja takertuvat siihen tiukasti. Ne tiputtavat maahan pieniä piikkipalleroita ja jos pudonneeseen piikkioksaan potkaisee, näyttää se siltä kuin se hyppäisi takaisin. Piikit ovat onttoja ja tarttuessaan kiinni johonkin niiden kärki taittuu hieman, mikä tekee piikkien irrottamisesta erittäin kivuliasta. Nämä piikkipallerot jäävät helposti kiinni eläimiin jotka kuljettavat niitä sitten eteenpäin. Samalla tavalla ne jäävät kiinni ihmisten vaatteisiin ja sitten nojaillessa jonnekin, piikit tunkeutuvat ihoon. En siis suosittele sandaaleja tälle polulle! Eikä ainakaan kannata koskea tähän kasviin!

Tällä polulla kannattaa olla varovainen. 

Tällä polulla kannattaa olla varovainen. 

Tämä aaviikkoiguaana ei paljoa kaktuksista välittänyt. 

Tämä aaviikkoiguaana ei paljoa kaktuksista välittänyt. 

MOJAVEn AAVIKKO
 

Vietettyämme päivän Joshua Treen kansallispuistossa yövyimme ihan sen yläpuolella pikkukaupungissa nimeltä Twentynine Palms. Seuraavana aamuna matkamme jatkui kohti Mojaven aavikkoa eli Mojave National Preserveä, joka sekin kuuluu kansallispuistoihin. Olimme yllättyneitä, että näiden aavikkoalueiden lämpötilat eivät olleet kohonneet matkallamme kovin korkeiksi, mutta silti saimme poltettua ihoa sieltä sun täältä. Mojaven aavikko ei siinä mielessä ollut erilainen. Aurinkoa riitti mutta ei ollut turhan kuuma jalkautua autosta ulos. 

Emme etukäteen tienneet kovinkaan paljoa mitä Mojavella voisi tehdä. Puisto on iso, ja osaan paikoista pitää ajella sorateitä pitkin. Pysähdyimme ihan ensiksi Kelson visitor centerille kyselemään työntekijöiden suosituksia ja syömään lounaseväitä. Puiston alue on valtava, joten ranger kehottikin meitä kääntymään takaisin ja vierailemaan jo ohittamillamme hiekkadyyneillä. Olimme alunperin ajatelleet ajavamme ympyrän puiston halki, ja tutkivamme enemmän sen toista puolta ja siellä olevia kivimuodostelmia. Pikkuhiljaa ymmärsimme, että aavikko on aavikkoa myös sillä puolella, ja maisemat kutakuinkin samoja. Lisäksi tietyöt olisivat vaikeuttaneet paluutamme takaisin. Toisella puolella puistoa sijaitsevat luolastot, Mitchell Caverns, ovat Kalifornian State Parkien hallinnoimia ja nekin olivat toistaiseksi suljettu. Matkasimme siis takaisin hiekkadyyneille etsimään aavikkokukkia ja aavikkokilpikonnia. Konnia emme nähneet ja kukkiakin vain kourallisen. Mojave oli siinä mielessä siis pieni pettymys ja ehkä matkaisin sinne uudelleen vain jos tarkoituksena on telttailla alueella. 

Hiekkadyynejä kohti...

Hiekkadyynejä kohti...

Tästä alkaen matka jatkuikin sitten pohjoisen suuntaan.