Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Hurricane

Yksi kalkkarokäärmeburger, kiitos - Fort Zion, Utah

Paula Gaston

Perheemme on varsin seikkailunhakuinen niin matkojen kuin ruoankin suhteen. Itselleni kun on ikää tullut lisää, niin en ehkä lähde yhtä helposti enää kaikenlaisiin hullutuksiin mukaan, mutta maistan mielelläni paikallisia ruokia eri reissuilla. Tällä kertaa satuimme paikkaan, jonka laittaisin nyt juurikin tuonne hullutusten kategoriaan, ja tuli maistettua jotakin mitä ei ihan joka paikassa ole edes tarjolla.

Olimme siis Utahin puolella piskuisessa kaupungissa nimeltä Hurricane, josta pääsimme helposti patikoimaan Zionin kansallispuistoon. Illalla meille yllättäen selvisi, että lähes koko kylä oli niin sanotusti kiinni. Utah on hyvin uskonnollinen osavaltio, ja monet liikkeet ovat sunnuntaisin suljettuna. Ja nyt oli vieläpä kaiken kukkuraksi pääsiäissunnuntai! Pienen tutkimuksen jälkeen meille jäi vaihtoehdoiksi joko pikaruoka, huono meksikolainen ravintola tai hyvät arvostelut saanut kauempana oleva Fort Zion -ravintola. Päädyimme näistä viimeiseen.

fort_zion.jpg

Pihaan ajaessamme totesimme, että nyt taisimmekin sattua varsinaiseen turistirysään. Sesonki ei ollut vielä kuitenkaan alkanut, joten paikalla ei ollut kuin muutama hassu asiakas meidän lisäksi. Fort Zionissa on ravintolan lisäksi matkamuistomyymälä, hauska villinlännen kylä kuvien ottamista varten sekä pienoinen kotieläintarha. Me skippasimme eläimet vaikka pääsymaksu eläimiä silittelemään olisi ollut vain $1. Ravintola mainostaa myös itsetehtyä jäätelöä.

Täällä voi kuvata itsensä villinlännen kylässä

Täällä voi kuvata itsensä villinlännen kylässä

Varsinainen ruokalista olikin meille sitten yllätys. Tavallisten burgerien lisäksi tarjolla oli muun muassa buffaloburgereita, hirvenlihaburgereita, peuraburgereita ja villisikaburgereita. Mitähän lienee ollut Jackalope burgerissa? Jackalope on nimittäin myyttinen eläinhahmo, jolla on jäniksen vartalo ja antiloopin sarvet. Ehkä oliskin pitänyt kokeilla. Niin, ja sitten oli vielä se kalkkarokäärmeburger. Mieheni hetkenmielijohteesta päätyi yllättäen sellaiseen.

fort_zion_menu.jpg

Itse ravintola oli vähän saluunatyyppinen, ja siellä oli useita hauskoja yksityiskohtia. Yhtenä niistä oli pöytänumero, joka oli jättimäisen pelikortin muodossa. Lisäksi ruokatilauksen yhteydessä sai pyöräyttää onnenpyörää, ja onnekkaimmat saivat jäätelötötterön jälkiruoaksi. No, meitä ei sellainen onni tällä kertaa kohdannut, mutta pääasia, että saatii murkinaa mahaan ennen nukkumaan menoa.

Mieheni tosiaan tilasi Rattlesnake Burgerin eli hampurilaisen kalkkarokäärmepihvillä. Käärmepihvi oli vaalea, aika kuiva ja lähenteli kanan makua. Pakkohan sitä oli sitten minunkin maistaa. Suosittelen kyllä tilaamaan pihvin mediumina, sillä kypsäksi paistettuna pihvi oli aivan liian kuiva. Olen maistanut käärmettä joskus aikaisemminkin kun hotelli- ja ravintolakoulussa väkersimme kaikenlaista eksoottista, mutta kalkkarokäärmettä se ei sentään ollut. Tulipa nyt siis koettua sitten sekin. Olimme molemmat sitä mieltä, että se perinteinen hampurilainen kuitenkin pesee käärmeburgerin 100-0, joten tämä kokeilu taisi jäädä yhteen kertaan.

Kalkkarokäärmeburger - Fort Zion, Utah

Kalkkarokäärmeburger - Fort Zion, Utah

rattlesnakeburgeri.jpg

Fort Zion oli hauska tuttavuus, ja varmasti Zionin kansallispuistosta lasten kanssa pois tuleville oivallinen pysähdyspaikka. Ruoka itsessään oli vähän pettymys sillä vaikka burgerit olivatkin ihan ok, ei listalla sitten paljoa muuta ollutkaan. En nyt ihan ymmärtänyt, mistä tämä paikka oli niin hyvät arvostelut saanut. Ehkä ruoka on ollut muille kävijöille sivuseikka. Mutta yhdessä asiassa ei ainakaan ollut valittamista…nimittäin maisemissa!

fort_zion_maisema.jpg

Zionissa käynnin jälkeen suuntasimme Kanabiin ihmettelemään hoodoo -kivipatsaita, ja sieltä kohti Pagea ja Antelope Canyonia. Niistä lisää myöhemmin.

 

Loukkaantuminen Zionin kansallispuistossa Utahissa

Paula Gaston

Matkamme Utahissa jatkui pääsiäisen jälkeen. Vietimme siis pääsiäistä perheen kesken, sillä kokoonnuimme sukulaisten kanssa Snow Canyon State Parkiin sirottelemaan isoisomummin tuhkat vuorille. Se oli tämän road trippimme perimmäinen tarkoitus. Seuraavana päivänä söimme porukalla pääsiäisbrunssin The Fish Rock Grille At The Ledges -ravintolassa, joka sijaitsee St. Georgen kaupungissa. Pääsiäispupukin oli sinne eksynyt ilahduttamaan lapsia. Harvemmin tulee nähtyä niin isoa kööriä sukulaisia kerralla, ja lapsilla oli tietenkin hauskaa leikkiessään serkkujen kanssa. Harvemmin tulee myös kompuroitua ja tiputtua kallion kielekkeeltä alas, kuten minä myöhemmin tein.

Brunssin jälkeen sukulaisten oli aika erkaantua omiin suuntiinsa, ja mekin lähdimme kohti Hurricane nimistä kaupunkia. Yövyimme siellä ennen päiväämme kuuluisassa Zionin kansallispuistossa. Käynti Zionissa oli meille jo toinen, joten osa puistosta oli meillä jo nähtynä. Molemmilla kerroilla olemme kuitenkin olleet liikkeellä lasten kanssa, joten ne kaikista vaativimmat (ja kuuluisimmat) patikkareitit, kuten Narrows ja Angels Landing on jätetty suosiolla myöhemmälle.

 
zion_kivet.jpg

ZION NATIONAL PARK JA PARKKIPAIKKA NIGHTMARE

Zion on Yhdysvaltojen kolmanneksi vierailluin kansallispuisto. Itse edelleen liputan Bryce Canyonin kansallispuiston puolesta ennen Zionia, mutta näen kyllä mistä tämä suosio johtuu. Zionilla on tarjota puiston alueella niin monenlaista erilaista maisemaa ja patikkapolkua, että niiden kaikkien koluamiseen saisi varmaan kulumaan useita viikkoja. Yksi asia, jota olen aina inhonnut näissä suosituissa kansallispuistoissa, on shuttle bussilla ajeleminen ympäriinsä. Vaikka ymmärränkin oikein hyvin miksi näin on tehtävä, en siitä silti tykkää. Se nimittäin aina hidastaa pääsyä patikoimaan ja sieltä pois, ja on hankalaa varsinkin ihan pienten lasten kanssa. Ja Zionissa voi parhaimmillaan joutua menemään bussilla kahteenkin otteeseen; ensin lähikaupungista itse puistoon, ja siitä sitten vielä patikkapoluille laaksoon. Kannattaa siis saapua paikalle hyvin aikaisin aamulla, niin kuin me teimme, niin saattaa saada auton vielä puiston sisäpuolelle parkkiin.

Shuttle bussit lähtevät Visitor Centerin pihasta alas Zionin laaksoon. Matkan varrella on muun muassa museo, ja muitakin palveluita. Parhaat patikkapolut ovat ehdottomasti laaksossa, kuten Narrows, Emerald Pools ja monet muut. Me kävimme sekä Lower että Upper Emerald Poolsin reitin viime kerralla, ja Narrows oli runsaiden sateiden vuoksi suljettuna. Myrskytuhoista johtuen myös Emerald Poolsin reitti oli suljettu.

zion_kalliot.jpg

WATCHMAN TRAIL JA KOHTALOKAS KAATUMINEN

Koska olimme jo edellisellä kerralla käyneet Zionin laaksossa, päätimme tällä kertaa lähteä patikoimaan suoraan Visitor Centeriltä jossa automme oli parkissa. Polkuja oli kaksi; helppo Pa’rus Trail ja keskivaikea Watchman Trail. Me valitsimme niistä jälkimmäisen. Polku mutkitteli vuoren rinnettä ylös näköalatasanteelle, jossa söimme eväät, ja sitten alas samaa reittiä. Tämä reitti on lähes viisi kilometriä pitkä ja sopii lapsille. Ainakin meidän 6-vuotias jaksoi matkan ihan hyvin ja pienempi neiti tuli tietysti kantorinkassa. Ylhäällä sitten levähdimme, söimme eväitä ja päästimme pienimmäisenkin jalottelemaan.

Täytyy kuitenkin sanoa, että Watchman Trail ei kyllä näköaloiltaan ole sitä Zionin parasta antia. Näin voi sanoa, kun tietää mitä muutakin siellä on tarjolla. Näköalat ylhäältä olivat toki kivat, mutta eivät mitenkään henkeäsalpaavat. Polku on varsin kivinen, ja se kulkee muutamassa kohdassa ihan kielekkeen reunaa, eli lapsia on hyvä pitää silmällä. Ja varmaan aikuisiakin! Onnistuin nimittäin alastullessa astumaan irtokiven päälle jolloin ja jalkani lipesi, jolloin kaaduin useamman kiviportaan verran alaspäin. Ja suoraan vastaantulijoiden edessä, tottakai! Siinä rytäkässä peukaloni vääntyi aika kipeästi, ja nyt olen sitten viikon verran tuskaillut niin sanottua “hiihtäjän peukaloa”. Toivotaan, että se paranee itsekseen eikä lääkäriä tarvita. Ainakin turvotus on hävinnyt eikä kipuakaan enää ole kuin sormea vääntäessä. Tilannetta helpotti se, että sain lioteltua sormea jääkylmässä joessa kun pääsimme alas polulta, ja lopulta sain Visitor Centeristä myös jääpussin. Ja onneksi perheen pienimmäinen oli sentään miehellä kantorinkassa, eikä minulla.

Watchman Trail Zion National Parkissa

Watchman Trail Zion National Parkissa

Näköalat Watchman Traililtä

Näköalat Watchman Traililtä

Southwestern Tent Caterpillar, eli perhosen toukka tekee keväisin teltan näköisiä viritelmiä puihin.

Southwestern Tent Caterpillar, eli perhosen toukka tekee keväisin teltan näköisiä viritelmiä puihin.

Tällä mennään nyt hetken aikaa.

Tällä mennään nyt hetken aikaa.

VIIME KERRAN PATIKKAREITIT - EMERLAD POOLS, CHECKERBOARD MESA JA MANY POOLS

Viime kerralla me saavuimme Zioniin toista kautta ja ajoimme sen läpi. Siinä matkalla näki monenlaista maisemaa. Tälläkin kerralla oli tarkoitus poistua tuota toista sisäänkäyntiä käyttäen, mutta tie olikin suljettu toistaiseksi tietöiden vuoksi. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä ajelemassa puistossa ihmettelemässä upeita kivimuodostelmia. Tien varresta lähtee myös useita pienempiä ja vähemmän tunnettuja patikkareittejä. Me esimerkiksi löysimme kivan pikkupolun jonka varresta löytyi useita sadeveden täyttämiä kallioon muotoutuneita altailta. Myöhemmin luin, että tuota aluetta paikalliset kutsuvat nimellä “Many Pools”.

Many Pools oli hauska pieni retki, mutta tätä reittiä ei ole merkattu mitenkään. Me löysimme sen yhdestä Zionista kertovasta kirjasta.

Many Pools oli hauska pieni retki, mutta tätä reittiä ei ole merkattu mitenkään. Me löysimme sen yhdestä Zionista kertovasta kirjasta.

Myös Checkerboard Mesa on mielenkiintoinen luonnon muovaava nähtävyys. Tuuli ja eroosio ovat tehneet tähän hiekkakiviseen kallioon ikään kuin shakkilautakuvion, ihan kuin Snow Canyonillakin näimme. Checkerboard Mesan näkee ihan vaikka pysähtymällä näköalapaikalle, tai voi tehdä lyhyen patikoinnin katsomaan sitä lähempää.

Checkerboard Mesa

Checkerboard Mesa

Emerald Pools lienee yksi Zionin tunnetuimpia reittejä. Vuoren rinteelle on muodostunut kaksi kirkasta allasta johon sadevesi laskee kallioiden seinämiä pitkin. Niiden luokse on aika jyrkkä kiipeäminen, mutta me kävimme katsomassa molemmat; ylemmän ja alemman poolin.

Emerald Pools

Emerald Pools

Patikoinnin jälkeen tapasimme vielä mieheni enon vaimoineen parkkipaikalla. He olivat olleet myös patikoimassa ja suuntasivat nyt Bryce Canyonille. Me olimme suunnitelleet päivälle myös toista patikkaretkeä, mutta loukkaantumisestani johtuen päätimmekin lähteä puistosta aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Seuraavaksi yöksi suuntasimme itäänpäin, Kanabin kaupunkiin. Suunnitelmissa oli ajella Arizonaan, pysähdellä patikoimaan ja vierailla kansallispuistoissa. Pääsimmepä maistamaan kalkkarokäärmeburgeriakin, mutta siitä lisää ensi kerralla. Siiihen saakka morjensta!