Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Hoover Dam

Amerikan kuuluisin pato - Hoover Dam

Paula Gaston

Road trippimme jatkui Las Vegasista kohti Nevadan ja Arizonan rajaa. Matkan päämääränä oli visiitti Utahissa, mutta ennen sitä halusimme pysähtyä Hooverin padolle, joka on ehdottomasti Yhdysvaltojen tunnetuin pato. Se sijaitsee Coloradojoessa ihan Nevadan ja Arizonan rajalla. Aika moni Las Vegasin vierailija yhdistää vierailun Hooverin padolle matkaansa.

 

Ajomatkaa Las Vegasista padolle ei ole kuin vajaan tunnin verran. Pato on kuitenkin verrattain suosittu vierailukohde, joten loppumatkasta mekin jouduimme odottelemaan jonossa turvatarkastukseen. Tarkastukseen poimittiin jonosta autoja sieltä täältä, ja meidätkin ohjattiin sivummalle. Liekö syynä auton tummennetut taka-ikkunat, vai olimmeko muuten vaan epäilyttävän näköisiä, mutta tarkastukseen näytti joutuvan pääasiassa katumaasturit ja sitä isommat autot. Tarkastus oli onneksi varsin nopea. Tarkastaja katsoi sisään autonikkunoista ja pyysi avaamaan takaluukun. Vähän jäin miettimään, että kuinka tehokasta tämä tarkastaminen oikein on, sillä meidän takaluukku oli ainakin ihan ääriään myöden tavaraa, eikä niistä katseltu kuin pintapuolisesti muutaman sekunnin ajan. Sitten luukut kiinni ja matka jatkui.

22086909-D00D-4EBF-BC97-DC4B9F601719.JPG

Hooverin pato tuottaa energiaa Nevadan ja Arizonan lisäksi myös Etelä-Kaliforniaan. Se oli valmistuessaan vuonna 1936 suurin betoninen pato koko Yhdysvalloissa. Ja Yhdysvallat on aika iso maa, uskokaa pois. Sen kokoa ei ehkä tajuakkaan, ennen kuin on itse käynyt muutamassa eri osavaltiossa, tai lentänyt maan toiselta laidalta toiselle. 112 miestä sai surmansa patoa rakennettaessa, ja se on nimetty presidentti Herbert Hooverin mukaan. Nykyään pato on melkoinen turistirysä; lähes miljoona ihmistä vierailee siellä vuosittain. Autoja tuntui olevan joka puolella ja iso parkkitalokin oli ääriään myöten täynnä. Onnekseen paikalla on aina joku, joka on lähdössä, ja saimme auton parkkiin. Lähdimme tutkimaan paikkoja.

Pato on siitä jänskä, että jos sen yli kävelee joen toiselle puolelle, niin ollaankin yhtäkkiä eri osavaltiossa jossa on eri aika. Eli saa siirtää kelloa tunnilla eteenpäin. Sitten voi kävellä takaisin ja siirtää kellon takaisin Pacific aikaan. Padon päältä aukeaa upeat näkymät joelle, sekä uudelle sillalle joka on rakennettu 2010. Hoover Dam Bypass rakennettiin helpottamaan liikennettä niille, jotka haluavat vain ohittaa padon nopeasti. Ja jos kurkkaa alaspäin, näkee kaiken sen betonin jota patoon upotettiin. Betonia kului 3,4 miljoonaa kuutiometriä.

939DEAB5-92CC-4B0A-AEC3-76B6390B40D7.JPG
Tässä ollaan Nevadan ajassa.

Tässä ollaan Nevadan ajassa.

F21443BE-11EC-400C-AA30-6343E38AFAC4.JPG

Hooverin padolla voi osallistua myös opastetulle kierrokselle joka vie vierailijat voimalaitokseen ja visitor centeriin. Meidän ollessa padolla, visitor center oli remontissa, ja kierroskin oli supistettu pieneen osaan voimalaitosta. Niinpä jätimme sisällä käymisen väliin, ja sen sijaan suuntasimme näköalatasanteelle. Omasta mielestäni näköalatasanne oli itse asiassa paljon vaikuttavampi kuin itse padon päällä oleminen. Tasanne on nimittäin tuolla kuvassa näkyvän sillan päällä. Mieheni oli tästä kuitenkin eri mieltä, joten makunsa kullakin. Pääsy tasanteelle on padolta johtavalta tieltä juuri ennen itse patoa. Seuraa kylttiä; Mike O’Callaghan - Pat Tillman Memorial Bridge Plaza. Siellä pääsee myös aivan “Welcome to Nevada” -kyltin viereen poseeraamaan.

3DD6477A-08D8-46DA-AC0D-6A9D0B69B3FD.JPG
05560682-91A2-4FA7-A8F7-001FE11F3003.JPG
20844298-F6B7-4783-BD98-86249CB7F07E.JPG

Visiitti Hooverin padolle on ihan mielenkiintoinen, ja eihän sitä ihan joka päivä tule käytyä tämän luokan patoja katsomassa. Kannattaa kyllä käväistä jos on näissä maisemissa joskus.

 

Spring Breakillä huitsin Nevadaan - Matkasuunnitelma (+maaliskuun arvonta!)

Paula Gaston

Nyt kun meilläkin on alettu elämään koulujen loma-aikojen rytmissä, on edessä vajaan parin viikon päästä se kuuluisa Spring Break. Sen tiimoilta on taas pyöritelty montaa eri suunnitelmaa. On etsitty lentoja niin Havaijille kuin Meksikoonkin, sopivia risteilyitä ja erilaisia reittejä road tripiä varten. Ja voiton lopulta vei... TA-DAA.. road trip! Ehkä lähinnä siksi, että lennot Spring Breakin aikaan ovat ärsyttävän kalliita ja risteilypäivät eivät sopineet aikatauluumme. 

KANSALLISPUISTO NEUROOSI

Joku teistä ehkä tietääkin, että olen intohimoinen kansallispuistoissa kävijä. Liityin aikoinani National Parks Travelers Clubiin, jonka nettisivuilta löytyy ihan kaikki tarvittava tieto puistoista. Clubin jäsenet siis keräävät puistoissa jaossa olevia leimoja, ja näin ruksaavat puiston pois omalta listaltaan. Yhdessä puistossa voi siis olla enemmänkin kuin yksi leima, sillä puiston eri osat voivat saada oman leiman. Itse kerään pääsääntöisesti vain yhden leiman per puisto mutta saatan muistoksi ottaa muutkin leimat jos ne tielleni osuvat. Aloitin alunperin puistoissa myytävällä pienellä leimakirjalla josta sitten ajan myötä siirryin isompaan Collectors' Editioniin. Puistoja tai monumentteja on nyt kasassa 35, eli vielä olisi aika paljon kerättävää sillä koko maassa niitä on 417.

Tällä road tripillä olisi taas tarkoitus pysähtyä muutamassa kansallispuistossa. 

MANZANARISTA KUOLEMANLAAKSOON

Road tripin ensimmäinen pääkohteemme on Death Valley, eli Kuolemanlaakso. Kuolemanlaaksohan on tunnettu siitä, että se on Pohjois-Amerikan kuumin ja matalin paikka, sillä se on 86 metriä meren pinnan alapuolella. Kevät on parasta aikaa vierailuun aavikolla, sillä kesällä siellä on aivan liian kuuma. Maapallon lämpöennätys mitattiin Kuolemanlaaksossa vuonna 1913, jolloin mittari näytti 56,7C. Huh huh! Keväällä sen sijaan ilmojen pitäisi olla hiukan suotuisammat, ja jos on hyvä tuuri, saatamme nähdä aavikkokukkiakin. Viime vuonnahan harvinaiset vesisateet toivat Kuolemanlaaksoon Superbloomin, ja autiomaa täyttyi kukkasista.

joshua_kukka.jpg

Ennen Kuolemanlaaksoa pistäydymme vielä Kalifornian puolella olevassa Manzanarissa. Manzanar toimi toisen maailmansodan aikaan keskitysleirinä, ja sinne siirrettiin Amerikassa jo asuvia japanilaisia. Kuolemanlaakson tavoin myös Manzanar kuuluu kansallispuistoihin. 

LAS VEGASIN ALUEEN KANSALLISPUITOT JA HOOVER DAM

Kun Kuolemanlaakso on valloitettu, on tarkoitus jatkaa matkaa Las Vegasiin joka on vain parin tunnin ajomatkan päässä. Vegas ei ole varsinaisesti meille se pääkohde, sillä se on jo tuttu paikka, mutta tottakai Stripilläkin täytyy sitten pyörähtää. Sen sijaan haluamme käydä katsastamassa kaksi kansallispuistoyksikköä aivan Vegasin kupeessa. Toinen puisto pitää sisällään alueen jolla on tehty, ja edelleen tehdään arkeologisia kaivauksia. Alueelta on löytynyt jääkauden aikaisia mammuttien ja muiden eläinten luita. Puiston nimi on Tule Springs National Monument. 

Toinen paikka jossa emme koskaan käyneet on Hoover Dam, eli Hooverin pato. Se sijaitsee Coloradojoessa Nevadan ja Arizonan rajalla, ja sen sanotaan olevan Yhdysvaltain kuuluisin pato. Etelä-Kalifornia saa Hooverin padosta paljon energiaa. Ihan padon lähellä on Lake Mead joka kuuluu myös kansallispuistoihin. Se olisi helppo kohde samalla kun sillä suunnalla ollaan. Sitten on lähistöllä on vielä Red Rock Canyon joka pitäisi olla upea paikka punaisine kallioineen. 

 

Siinähän sitä olisikin jo kerrakseen näkemistä, tekemistä ja varsinkin ajamista. Koska road tripille lähdetään kahden lapsen kanssa, joista toinen on vauva, on parempi olla suunnittelematta mitään liian kunnianhimoisia reittejä. Ajatus on lähteä liikkeelle sillä mielin, että pääsemme ainakin ensimmäiset kaksi etappia. 

MAALISKUUN ARVONTA

Olen jo viime vuoden puolella arponut yhden California -muistikirjan. Nyt jakoon lähtee toinen samanlainen. Siihen on hyvä suunnitella kaikenlaisia road trippejä ja muita matkoja. Kerro kommenttikenttään mikä on paras road trip muistosi, tai minne haluaisit vielä mennä. Muista laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi tai kirjautua sisään osoitteellasi, niin, että saan voittajaan sitten yhteyden. Sisäänkirjautuessasi tiedot jäävät vain minulle. Arvonta suoritetaan 31.3.2018 ja voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

california_book.jpg

ARVONTA ON NYT PÄÄTTYNYT! Arpaonni suosi tällä kertaa MarjaKoo:ta. Onneksi olkoon! Voittajaan on otettu yhteyttä palkinnon postittamiseksi.