Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Hiroshima

Japani kuvina

Paula Gaston

Oletko koskaan miettinyt mikä on kauimmainen paikka jossa olet käynyt? Seitsemän vuotta sitten koin, että kun lomailen Kaliforniassa tai muutan sinne, niin olen kaukana kotoa. Oli jännää tulla Suomesta ihan erilaiseen maailmaan, puhua eri kieltä ja syödä erilaisia ruokia. Lentokin oli sen verran pitkä, että tuntui, että olen tullut maailman toiselle laidalle. Ja niinhän minä olinkin. Suomesta katsottuna kilometrimääräisesti kaukaisin paikka jossa olen käynyt on Havaijin saaret. Jos samaa taas katsotaan täältä Kaliforniasta, pisin matka olisi ollut Dubaihin. Mutta nämäkin matkat on oikeasti tehty juurikin toisinpäin. Sekä Suomesta Dubaihin sekä Kaliforniasta Havaijille on sama lentoaika, viisi tuntia. Ei siis mikään maailman pisin loikka!

Mutta mielestäni sen tunteen, että on kaukana kotoa määrittelee enemmänkin mielentila kuin kilometrit tai lentoaika. Kulttuurillisesti itselleni se tunne tuli erityisesti Japanissa. Vaikka ensimmäisten päivien hämmennys ja sählääminen vaihtui lopulta ihastukseen, mietin monesti matkan aikana sitä, kuinka erilaiseen maailmaan olemme saapuneet. Se oli mahtavaa ja jännää, mutta myös omalla tavallaan väsyttävää. Piti olla hereillä kaikilla aisteilla ihan koko ajan. Toki myös Jordania tai vaikkapa Turkki ovat saaneet näitä tunteita aikaan, mutta Japanissa tunne tuplaantui. Ja se on paikka jonne haluamme ehdottomasti palata vielä takaisin!

Nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen Japanin matkaltamme:

RAKENNUKSET

15035792_962395633866695_570168633804718080_n.jpg
14561922_582599105265288_7716136432070295552_n.jpg
15047975_335701133476327_2420930381646659584_n.jpg

Japani on sekoitus sekä historiaa että modernia uutta. Pilvenpiirtäjien keskeltä Tokiosta pääsee hetkessä junalla paikkoihin joissa näkee vanhaa japanilaista rakennustyyliä, ja pääsee kulkemaan kujilla, jotka ovat ihan eri maailmasta. Vasemmalla kuvassa on Todaiji temppeli jonka sanotaan olevan maailman suurin puinen rakennus. Oikealla Himeijin linna joka on yksi Japanin kansallisaarteista.

ERILAISET IHMISET

14597223_1797190907159568_2947217021055533056_n.jpg
14566689_1786418148266178_1371720809545990144_n.jpg
17493959_403080850057734_2956464416356302848_n.jpg

Se ihmisten määrä esimerkiksi Tokiossa tuntuu ihan uskomattomalta. Vaikka väkeä on esimerkiksi metro pullollaan, kukaan ei kuitenkaan koskaan tunkeile tai törmäile. Tokion eri kaupunginosissa näkee kaikenlaisia eri tyyleihin pukeutuneita ihmisiä, ja eri temppelien pihoilla voi päästä näkemään vilauksen paikallisesta hääparista. Me näimme muutaman geishankin Kiotossa vaikka niiden näkeminen ei ole ihan jokapäiväistä.

USKONNOT

15056604_1851503815064725_6162061889640595456_n.jpg
17333801_718110935035955_5778206063803236352_n.jpg
17332945_1440445892700133_1958966366463590400_n.jpg

Uskonnot ovat vahvasti esillä japanilaisessa kulttuurissa. Joka puolella törmää erilaisiin temppeleihin ja pyhäkköihin, joiden luona pääsee seuraamaan erilaisia rituaaleja ja tapoja. Nämä paikat ovat paikallisille pyhiä ja niihin tullaan hiljentymään vaikkakin ne ovat avoinna usein myös turisteillekin.

RUOKA

15259008_732625420221953_5611092339469582336_n.jpg
15035768_248664468883444_8425309796919410688_n.jpg
15043443_164839623984021_8148106671990767616_n.jpg

Ruokaelämykset olivat yksi matkamme kohokohta. Tarjolla oli kaikenlaisia paikallisia herkkuja ja pääsimme kokeilemaan ruokia joita emme ennen olleet maistaneet. Tokihan katukuvasta löytyi myös kansainvälisiä ketjuja moninkertaisin hinnoin paikalliseen ruokaan verrattuna. Mutta kuka voisi kieltäytyä aidosta herkullisesta japanilaisesta ruoasta?!

HULLUTTELU

15251710_1308476242547848_2723349491498352640_n.jpg
15056531_325256911192871_7823864210537840640_n.jpg
15535597_1546356432047162_3890573486308982784_n.jpg

Yllätyimme siitä kuinka usein niin vakavat ja rauhalliset japanilaiset ovat innostuneet kaikesta hullunkurisesta ja hauskasta. Kävimme useammassa teemakahvilassa joissa homma oli mennyt ihan överiksi, ja muun muassa Trick Art Museossa, josta vasemman puoleinen kuva on. Japanilaiset kyllä osaavat ottaa ilon irti kun sen aika on!

VASTAKOHDAT

15047003_311472235918363_9183099502909718528_n.jpg
20902578_348784792217930_5827925855057215488_n.jpg
paula_hiroshima.jpg

Suurkaupungin vilinästä rauhaan ja hiljaisuuteen. Uudisrakentamisesta keskelle historiaa. Luontoa keskellä kaupunkia. Japani oli todellakin vastakohtien maa jossa kaikesta uudesta ja modernista huolimatta vaalitaan edelleenkin perinteitä ja kaikkea kaunista. Vasemman puoleinen kuva on Narasta jossa pääsee silittelemään kesyjä peuroja ja oikean puolimmainen Hiroshimasta, jossa keskellä modernia kaupunkia on atomipommin muistopaikka.

 
IGTT_logo.png

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

 

Kiitospäivä Hiroshimassa veti hiljaiseksi

Paula Gaston

Saavuimme Japanin Hiroshimaan päivänä, jolloin kotona Kaliforniassa vietettiin Kiitospäivää. Matkasimme sinne luotijunalla Kiotossa ja Himejissä vietettyjen päivien jälkeen, ja tarkoituksenamme oli viettää siellä yksi yö, ja sitten palata takaisin Tokioon loppulomamme ajaksi. Päivä Hiroshimassa oli sekä koskettava, että hauska. Näimme kaupungista monia eri puolia, ja olimme iloisia, että matkasimme näinkin kauas alkuperäisestä matkakohteestamme, Tokiosta.

Me kaikki muistamme Hiroshiman varmasti sen kohtalokkaasta historiasta. Elokuun 6. päivänä vuonna 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommin 9450 metrin korkeudesta Hiroshiman ylle. Pommi räjähti aamulla kello 8.15 tappaen 75 000 ihmistä ja tuhoten lähes 90% kaupungista. Vuoden loppuun mennessä 140 000 ihmistä kuoli säteilyn sairastuttamana. Muutaman päivän päästä pudotettiin vielä toinen ydinpommi Nagasakin kaupunkiin. Pommien tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä. Niiden sanotaan olleen syynä toisen maailman sodan päättymiselle. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että Japani olisi joka tapauksessa antautunut pian, eikä pommien käyttö sen takia ollut hyväksyttävää. Tänä päivänä Hiroshiman kaupunki on uudelleen rakennettu, ja siellä omistaudutaan vahvasti rauhan työlle. 1,2 miljoonaa matkailijaa vierailee vuosittain Hiroshimassa.

Kun saimme vietyä tavaramme säilytykseen hotellille, kävelimme katsomaan Hiroshiman rauhanmuistomerkkiä. Muistomerkiksi on vuosien saatossa muodostunut pommin hyposentrumin keskiössä ollut rakennus, atomikupoli, joka lukeutuu niihin harvoihin rakennuksiin jotka selviytyivät pystyssä. Ennen toista maailmansotaa rakennus toimi eräänlaisena näyttelyhallina, museona ja taidegalleriana. Rakennuksen rauniot liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. 

Toisella puolella Motoyasu jokea rauhanmuistomerkistä sijaitsee Hiroshiman rauhanpuisto. Joen vartta pitkin voi käveleskellä ja sen voi ylittää useammasta kohdasta. Yhden silloista, nimeltään Aioi, sanotaan olleen pommin pudottamisen tähtäyskohta. Puistossa oli lounastamassa useita koululaisryhmiä jotka olivat vierailulla Hiroshimassa. Ryhmä lapsia lauloi puistoon pystytetyn Lasten rauhanmuistomerkin luona. Sen tarkoituksena on kunnioittaa pommituksessa kuolleiden lasten muistoa, ja se kertoo 12-vuotiaana kuolleen Sadako Sasakin tarinan. Sadako oli pommituksen aikaan 2-vuotias mutta hän selvisi siitä hengissä. Altistuttuaan atomipommin säteilylle hän kuitenkin sairastui leukemiaan, ja joutui kymmenen vuotta myöhemmin sairaalahoitoon. Sadakon paras ystävä vieraili hänen luonaan sairaalassa tuoden hänelle paperista taitellun kurjen. Japanilaisen tarinan mukaan taiteltuaan tuhat paperikurkea, voi toivoa mitä vaan ja toive toteutuu. Niinpä Sadako alkoi taittelemaan paperikurkia sairaalassa ollessaan. Sadakon isän mukaan, hän ehti ennen kuolemaansa taitella 644 paperikurkea. Ennen hautajaisia Sadakon luokkakaverit taittelivat puuttuvat kurjet ja ne haudattiin Sadakon ruumiin mukana. Tarinasta on useampi erilainen versio, ja se nousi maailman tietoisuuteen sydäntä särkevänä esimerkkinä pommituksen uhreista. Sadakosta on kirjoitettu useampi kirja, ja hänelle on pystytetty patsas myös Yhdysvaltojen Seattleen.

Rauhanpuistossa on  muistohauta  johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Rauhanpuistossa on muistohauta johon on kaiverrettuna kaikkien pommin uhreina kuolleiden nimet. Sen keskeltä avautuu näkymä atomikupolille. 

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Lasten rauhanmuistomerkki kannattelee käsiensä päällä suurta paperikurkea.

Rauhanpuistossa sijaitsee myös mielenkiintoinen museo, Hiroshima Peace Memorial Museum. Siellä voi lukea tarkemmin atomipommin auheuttamasta kaaoksesta ja sen seurauksista. Ennen museoon menoa on hyvä tietää, että useat esillä olevat kuvat uhreista voivat järkyttää. Itse jouduin lapsen kanssa kulkemaan pari huonetta läpi ripeällä tahdilla, sillä en halunnut ihan kaikkia esillä olevia lasten kuvia 4-vuotiaalle tyttärellemme vielä näyttää. Historiafriikki mieheni tuli sitten hitaammin perässä tutkien kaikki huoneet tarkemmin. Museo ei ole valtavan iso, joten sen kiertänee läpi parissa tunnissa. Sitä vastoin se on kyllä erittäin koskettava! Olimme pitkään hiljaa kävellessämme takaisin hotellille miettien erilaisia kohtaloita. Varsinkin nyt kun tiesimme, että kotona tuttumme istuivat Kiitospäivän illallisille juhlistamaan asioita joista olemme elämässä kiitollisia, päivä Hiroshimassa antoi Kiitospäivälle ihan uuden merkityksen.

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Museossa on nähtävillä pienoismalli kaupungista aikaan jolloin pommi pudotettiin. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Tämä pyörä jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni museosta. 

Illalla kävimme vielä syömässä ja kävelyllä Hiroshiman keskustassa. Pääkatu oli koristeltu upein jouluvaloin joten innostuimme tekemään vähän pidemmän kävelylenkin. Hiroshiman täydellisen tuhon jälkeen siitä on kohonnut uusi, elämää täynnä oleva kaupunki!

Junalla ympäri Japania

Paula Gaston

Junailu on Japanin matkaajan ykkösliikkumismuoto. Se on kätevää, helppoa ja ihan hauskaakin. Me matkustimme junalla useampaan kaupunkiin, ja myös päivittäin Tokion sisällä. Joskus olisi upeaa tehdä oikein kunnon kiertomatka Japanissa junaa käyttäen, mutta nyt halusimme viettää aikaa myös Tokiossa, joten muutaman kaupungin näkeminen riitti meille. Tokion Shinjukusta matkasimme ensin Kiotoon (josta teimme myös päiväretken Naraan), sieltä menimme Himejin kaupunkiin, ja lopuksi Hiroshimaan. Kun kierros oli tehty, palasimme takaisin Tokioon Akihabaran alueelle. Istuimme monen näköisessä junassa, ja kerran jopa seisoimme, junat kun ovat aika ajoin täpösen täynnä.

MIKSI JUNALLA?

Junalla matkustaessa voi rentoutua ja nauttia maisemista, tai kirjoitella vaikka blogia. Ei tarvitse miettiä navigointia, parkkeerausta tai tietulleja. Mieheni on amerikkalainen, ja hän tietenkin heti kysyi, että miksemme vuokraa autoa. Hetken tutkimustyön jälkeen totesin, että Japanissa junalla matkustaminen on vaan niin paljon helpompaa ja kätevämpää. Ulkomaalaisille matkaajille on myynnissä Japan Rail Pass, eli junapassi, jolloin junalla matkustamisesta tulee suhteellisen edullista. Silloin ei tarvitse ihmetellä vasemman puoleista liikennettä, tai erilaisia liikennesääntöjä. Lisäksi isoissa kaupungeissa parkkeeraaminen on kallista, ja on varsin todennäköistä, että eksyisimme aika useasti, tai istuisimme ruuhkassa. Sana "ruuhka" saa kalifornialaisen huokaamaan, sen kanssa kun taistellaan täällä ihan päivittäin. Niinpä oli aika selvää, että matkustamme Japanissa siis junalla.

Välillä ihmettelimme näitä pikkuruisia parkkiruutuja. Huh huh, onneksi ei tarvinut yrittää vääntää autoa näille paikoille. 

Välillä ihmettelimme näitä pikkuruisia parkkiruutuja. Huh huh, onneksi ei tarvinut yrittää vääntää autoa näille paikoille. 

Ainoana miinuspuolena autoiluun on tietenkin se, että matkatavarat on kannettava mukana, mutta siitäkin selviää kun ei ota mukaan liikaa laukkuja. Olin lukenut useammasta lähteestä, että junien säilytystila on erittäin pieni, joten aluksi hätäilimme hiukan junaan sisälle menossa. Tarvitsimme tilaa rinkkojen lisäksi pienille lastenrattaille. Loppujen lopuksi, luotijunien laukkusäilytys oli kutakuinkin samanlainen kuin Suomen junissa, ja lähijunissakin meidän tavarat mahtuivat hyvin säilytystelineelle. Ison matkalaukun kanssa asia voi olla hiukan eri, mutta meillä ei ollut tilan kanssa ongelmia kuin yhden kerran. Matkustimme takaisin Tokioon Hiroshimasta perjantai-aamuna, ja suoraa yhteyttä ajava luotijuna oli täynnä. Meidät ohjattiin hitaampaan junaan johon ei JR-passilla saanut paikkalippuja, ja sitten vaihtamaan luotijunaan Koben kaupungissa. Hitaampi juna oli täpösen täynnä porukkaa, sillä vaunuja paikkaliputtomille matkustajille oli vain kaksi. Päädyimme seisomaan koko matkan junan päädyssä ovien luona, mutta siitäkin selvittiin, ja onneksi seuraavassa junassa meillä oli varatut paikat. Jos mahdollista, suosittelen välttämään junia perjantaisin ja sunnuntaisin, niiden ruuhkaisuuden vuoksi, tai ainakin matkustamaan paikkalipun kanssa. 

MITEN?

Google Maps kertoo suhteellisen hyvin mikä reitti kannattaa ottaa mihinkin suuntaan, ja millainen juna. Vaikka reitti kutakuinkin osui aina kohdalleen, niin ihan aina Google Maps ei kuitenkaan tiennyt mikä junista vie meidät perille nopeiten. Eikä se tietenkään tiennyt, että meillä oli käytössä JR-passit. Me käytimme Google Mapsiä koko matkan ajan vaikka luin parista muutakin mahdollisesta appsistä. Huomasimme pian, että kannatta aina käydä JR junien lipputoimistossa kysymässä tarkennusta seuraavasta sopivasta junasta. Sillä tavalla saimme aina tietoa myös siitä, mistä laiturilta juna lähtee, ja paikkaliput niihin juniin joihin paikkalippuja oli saatavilla. Asemat nimittäin ovat todella suuria, ja useampaan kertaan pyörimme ympyrää etsiessä oikeaa laituria. Henkilökunta oli kuitenkin aina ystävällistä ja auttavaista.

Junat ovat yleensä aikataulissa ja niitä kulkee runsaasti, joten emme aina edes katsoneet aikatauluja etukäteen. Pisin aika jonka jouduimme odottamaan luotijunan lähtöä oli 45 minuuttia, mutta sekin kului nopeasti kävellessä toiseen päähän asemaa josta juna lähti, ja ostaessa matkaevästä aseman lukuisista myymälöistä. Paikallisjunia ja metroja odottelimme yleensä korkeintaan 10-20 minuuttia. Muutaman kerran satuimme lähtemään junan aloitusasemalta, jolloin ennen junaan pääsyä tehokkaat siivoojat siivosivat vaunut lähes juoksemalla. Japanin junat olivatkin todella siistejä.

Junissa on hyvien tapojen mukaista puhella vain oikein hiljaa tai ei ollenkaan, ettei häiritä kanssamatkustajia. Luin myös jotain, että syöminen ei olisi soveliasta, mutta kun näimme useamman japanilaisen availevan lounasboxejaan, uskaltauduimme mekin syömään omalla paikallamme. Lisäksi oli mahdollista ostaa naposteltavaa tai juotavaa myyntikärrystä joka kulki vaunusta vaunuun. Konduktöörit olivat oikein ystävällisiä, ja lähtiessä vaunusta he kumarsivat aina matkustajille.

ULKOMAALAISILLE MYYTÄVÄ JR-PASSI KANNATTAA

JR-passi eli Japan Rail Pass, tilataan etukäteen jo ennen matkaa. Mikäli suunnittelee kulkevansa junalla Japanissa, kannattaa laskea onko järkevää satsata passiin, sillä junaliput eivät ole ihan edullisia. Käytännössä, passin hankkimisessa voittaa rahaa jo jos on suunnitellut paria junamatkaa lentokentälle junailun lisäksi.

JR-passin saavat vain turistiviisumilla maahan tulevat, ei-Japanin kansalaiset. Tilaa passi hyvissä ajoin, että se ennättää tulla postissa. Passeja on eri pituisia, ja ne käyvät suurimmassa osaa junista kautta Japanin, JR-busseissa ja -laivoissa. Passilla voi matkustaa myös luotijunalla (shinkansen). Passilla matkustaminen on erittäin helppoa. Kun haluat ottaa passin käyttöön, se leimataan alkaneeksi JR-toimistossa. Me esimerkiksi ostimme kahden viikon passit, jotka leimattiin käyttöön heti Tokion Narita -lentokentällä olevalla juna-asemalla. Kahden viikon käyttöaika alkoi siitä, kun passi leimattiin. Passin leimauksen yhteydessä tulee täyttää junapassissa kysyttävät tiedot, ja näyttää passit. Me saimme samalla myös paikkaliput Tokioon menevään junaan. 4-vuotias pikkuneiti matkusti vielä ilmaiseksi, mutta hän ei saanut paikkalippuja. Junan ollessa täysi hänen olisi istuttava sylissä, mutta sitä ei tapahtunut kuin kerran lyhyen matkaa. Junaan mennessä JR-passi esitetään virkailijalle, joka päästää matkustajan sitten sisään laiturille. Samoin juna-asemalta ulos tullessa.

JR-passi käy kaikkiin muihin juniin paitsi yksityisiin linjoihin ja metroihin. Sitä voi myös käyttää myös Tokion ympäri kiertävällä Yamanote Linellä, jolla pääsee siis helposti kaupunginosasta toiseen. Majoitusta varatessa me valitsimme asunnot aivan JR-aseman läheltä, ja näin säästyimme useammalta metrolipun ostolta. JR-asemat on merkitty isolla, vihreällä JR-tekstillä. 

JR-passeja on saatavilla kahdenlaisia, ja niiden pituus vaihtelee. Lyhin passi on voimassa viikon. Meillä oli käytössä ihan tavallinen passi, mutta myynnissä on myös niin sanottu "Green" passi. Green passilla matkustetaan ensimmäisessä luokassa, "vihreissä vaunuissa", joiden sanotaan olevan hiukan tilavampia. Vihreällä passilla on kuitenkin muistettava aina käydä tekemässä paikkavaraus, sillä vihreissä vaunuissa on aina varatut paikat.

Tilasimme oman JR-passimme täältä, mutta Suomessa passeja toimittaa myös Japaninspesialisti.

LUOTIJUNAT

Luotijunat (shinkansen) muistuttivat minua kovasti Suomen junista. Sisätilat olivat aikalailla samanlaiset kuin Suomessa, ainoastaan joissakin vaunuissa oli penkkejä toisella reunalla kaksi ja toisella kolme. Ulkonäöltään junat olivatkin sitten tosi erilaisia. Junamatkalla luotijunan kovaa vauhtia ei juurikaan huomaa, vaikka ne nopeimmillaan menevät 320 kilometriä tunnissa. Kaikista nopeimpaan luotijunaan, Nozomi Shinkanseniin ei JR-passilla passilla pääse, mutta Hikari Shinkansen, jolla matkustimme usein, ei se häviä Nozomille nopeudessa kuin pari hassua minuuttia. Muitakin luotijunia on riippuen millä linjalla matkustat. 

Hikari Shinkansen

MUUT junat

Muita junia joihin saatat törmätä Japanissa, ja joihin JR-passi käy, ovat Tokkyū (Limited Express), Kyūkō (Express), Kaisoku (Rapid) ja Futsū (Local). Me matkustimme muun muassa Rapid junalla ja paikallisjunalla, ja vielä vähän epäselväksi jäi mihin kaikkiin passimme oikeutti myös paikkalipun. Paikallisjunat toimivat kuten metro, eli niihin emme paikkoja edes kyselleet, mutta muiden junien pitkä lista sai meidät vähän hämilleen. Eivätkä junat toki tähän vielä loppuneet, mutta näillä ainakin voit matkustaa jos omaat JR-passin. 

METRO

Suurimmissa kaupungeissa kuljimme metrolla paikkoihin joihin JR-junat eivät kulje. Ensimmäisinä päivinä metrolla matkustaminen tuntui vähän monimutkaiselta, metrolinjat kun ovat erillisiä, ja näin ollen täytyy tietää minkälaisen lipun kyseisen linjan metroon ostaa. Suurin osa lippuautomaateista toimii kuitenkin myös englanniksi, ja suurimmilla asemilla oli henkilökuntaa lippuautomaattien luona auttamassa lipun ostossa. Metroon voi ostaa kertalipun, tai jos uskoo käyttävänsä metroa paljon, kannattaa ladata rahaa prepaid passiin. Yllättävän nopeasti opimme lukemaan monia eri metrokarttoja, ja ajelimmekin metrolla sekä Tokiossa että Kiotossa. 

Metrojen ruuhka-ajat näyttivät olevan aikaisin aamulla ja illalla viiden jälkeen. Päivällä pääsimme yleensä istumaan junassa kuin junassa. Metro-asemilta löytyi yleensä hissi joita käytimme välillä lastenrattaiden kanssa kulkiessa, mutta muuten kannattaa varautua pitkiin kävelymatkoihin ihan jo asemien sisälläkin. 

No niin, tästäpä ostamaan sitten metrolippua! Good luck! Automaatit saa onneksi yleensä vaihdettua englanninkielelle, ja jos vieläkään ei onnistu, niin voi painaa "apua"-nappia. Silloin tuosta oikella olevasta luukusta (jossa on oranssi nuoli alaspäin), ilmestyy virkailijan pää, ja lippu on tuossa tuokiossa kädessäsi. Kätsää!

No niin, tästäpä ostamaan sitten metrolippua! Good luck! Automaatit saa onneksi yleensä vaihdettua englanninkielelle, ja jos vieläkään ei onnistu, niin voi painaa "apua"-nappia. Silloin tuosta oikella olevasta luukusta (jossa on oranssi nuoli alaspäin), ilmestyy virkailijan pää, ja lippu on tuossa tuokiossa kädessäsi. Kätsää!

Japanissa junalla matkustaminen on sekä hauskaa että kätevää!

 

 

Ensikosketus Japaniin

Paula Gaston

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat Matkablogit Muru MouTravellover ja Rimma+Laura

Viime helmikuussa onni potkaisi minua lentolippujen muodossa, ja Japanin matkan suunnittelu alkoi. Koska emme olleet koskaan käyneet Japanissa, kahlasin läpi monen monta matkablogia ja Japanin matkailusta kertovaa palstaa. Entinen kollegani, Japanin Country Specialist työpaikallani, sai minut vakuuttuneeksi siitä, että pelkkä Tokion näkeminen ei riitä, vaan pitäisi käydä ainakin myös Kiotossa. Suunnitelmasta alkoi kehittymään pienimuotoinen kiertomatka, jonka toteuttaminen julkisilla kulkuneuvoilla 4-vuotiaan kanssa sai aikaan vähän perhosia vatsassa. Mutta sillä suunnitelmalla mentiin, ja aikamoinen seikkailu siitä syntyikin. 

Marraskuun puolessa välissä vihdoin sitten hyppäsimme koneeseen, ja saimme nauttia All Nippon Airlinesin Business -luokan palveluista. Lentomme saapui Tokion Naritan lentokentälle, jossa väsyneenä kävimme leimaamassa Japan Rail -passimme (ulkomaalaisille matkailijoille luotu pidempiaikainen junalippu), ja pääsimme junaan kohti Tokiota. Ensimmäinen Airbnb -kokemuksemme alkoi sen jälkeen, kun sekoilujen jälkeen löysimme myös metroasemalla oikeaan junaan, ja asunnolle. 

ANA Business -luokan pääruokana sashimi

ANA Business -luokan pääruokana sashimi

Tokion Gyoen -puistossa

Tokion Gyoen -puistossa

Vietimme Tokiossa kolme yötä, jonka jälkeen matkasimme luotijunalla upeaan Kiotoon. Neljän päivän aikana vierailimme erilaisissa linnoissa ja pyhäköissä, kävimme useissa Unescon perintöluettelo -kohteissa sekä geishoista tunnetulla Gion -alueella, ihailimme syksyn väriloistoa ja herkuttelimme japanilaisella ruoalla. Yhden päivän vietimme myös Naran kaupungissa. Sen jälkeen pakkasimme taas laukut ja jatkoimme junalla Himejin kautta Hiroshimaan, ja sieltä takaisin Tokioon. 

Kinkaku-ji

Kinkaku-ji

Narassa voi silitellä vapaana kulkevia peuroja

Narassa voi silitellä vapaana kulkevia peuroja

Himejin linna

Himejin linna

Vierailu Hiroshimassa vetää hiljaiseksi

Vierailu Hiroshimassa vetää hiljaiseksi

Kaikki menikin yllättävän hyvin, laukut saatiin raahattua juniin ja majoitusvaraukset pitivät, lapsikin jaksoi menossa mukana ilman kiukuttelua. Kunnes sitten viimeisenä päivänä matkalla lentokentälle, meiltä katosi yksi laukku. Tietenkin juuri se reppu, jonka sisältö oli rahallisesti kaikkein arvokkain. Laukun kohtalo on vielä hiukan avoin, mutta kerron senkin tarinan kunhan tiedän miten se päättyy. Muuten pääsimme ehjinä ja monta kokemusta riikkaampana takaisin kotiin Kaliforniaan, ja voimme alkaa summaamaan, mitä kaikkea oikein näimmekään. Niistä lisää tulevina viikkoina, pysy siis kuulolla! 

Instagramin lisäksi seikkailuja voi seurata Facebookissa, Twitterissä @paulagaston ja Snapchatissä nimellä paulagaston.