Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Himeji

Japanin kaunein kummituslinna - Himeji

Paula Gaston

Kioton ja Naran jälkeen olimme suunnitelleet käyvämme Hiroshimassa. Matkareittiä suunnitellessa, huomasin kuitenkin, että puolessa välissä matkaa olisi mielenkiintoinen kaupunki nimeltä Himeji. Himejin kaupungin ehdoton nähtävyys on sen linna, joka näkee jo heti rautatieasemalta ulos tullessa. Paljoa muuta emme olleetkaan varautuneet Himejissä näkemään, mutta kaupunki yllätti positiivisesti. 

Olimme varanneet hotellin ihan rautatieaseman vierestä, jonne kävimme nopeasti viemässä laukut säilytykseen. Sen jälkeen kävelimme linnan luo, joka oli vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Eksymään ei onneksi pääse, sillä linna näkyy koko ajan ylhäällä mäen nyppylällä. Harmiksemme olimme liikkeellä paikallisena pyhäpäivänä, eli paikalla oli aikamoinen tungos, mutta saimme liput sekä linnaan, että sen vieressä olevaan Himeji Kokoen puutarhaan. Lastenrattaat sai kätevästi jättää säilytykseen lipunmyyntikojun taakse, ja sitten ei kun menoksi sisälle linnaan. 

Nykyinen Himejin linna on peräisin 1600-luvun alusta. Sitä ennen sen paikalla on ollut kaksi linnaketta. Linnan sanotaan olevan sekä kaunein, että suurin linnoista Japanissa. Siellä käy myös eniten vierailijoita. Se on rakennettu kokonaan puusta, mutta kalkittu sen jälkeen valkoiseksi, josta se on saanut lempinimensä "Valkoisen haikaran linna". Vierailuun kannata varata reilusti aikaa, sillä linnaan kuuluu yhteensä 83 rakennusta. Niihin ei tietenkään kaikkiin pääse vierailemaan, mutta ainakin me jouduimme jonkun verran jonottamaan linnan kapeissa portaissa ja odottamaan alaspääsyä. Himejin linna liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1993.

Sisään mennessä vierailijoille jaetaan muovipussit kenkien kantamista varten. Japanilaisen tavan mukaan sisätiloissa ollaan joko sukkasillaan tai sisätossuilla. Sisäänkäyntien kohdilla kannattaa olla tarkkana sillä ovet ovat todella matalia. Jouduimme aika ajoin kumartelemaan ettei pää osuisi yläkarmeihin. Linnassa sisällä ei ole kalusteita mutta siellä on mukava kierrellä muuten vaan. Yhdessä kerroksessa on esillä museoesineistöä linnan historiasta, ja ylimmän kerroksen ikkunoista avautuu kiva maisema Himejin kaupungin ylle sekä linnan pihaan.

Linnan pohjapiirustus on erittäin monimutkainen, ja siellä on hankala navigoida eteenpäin jollei kulje merkittyjä reittejä. Kujat on tehty hämääviksi tarkoituksella,  ja linnassa on useita kymmeniä portteja, piilohuoneita ja tunneleita. Lisäksi seinissä on noin 1000 erilaista ampuma-aukkoa, joista hyökkääjiä vastaan voitaisiin puolustautua. Kyseistä hyökkäystä ei Himejiin koskaan tullut, joten sen monimutkainen puolustautumissysteemi jäi testaamatta.

Varo päätä!

Varo päätä!

Linnan sisällä on nähtävillä pienoismalli sen tukirakenteista. 

Linnan sisällä on nähtävillä pienoismalli sen tukirakenteista. 

Ninja

Ninja

OKIKUN KUMMITUS
 

Vanhassa kansantarinassa seikkailee kaunis palvelijatyttö Okiku, joka työskentelee samurai Aoyama Tessanille. Koska Okiku on useaan kertaan torjunut Aoyaman romanttiset lähestymiset, Ayoama huijaa hänet uskomaan, että hän on hukannut yhden arvokkaista kymmenestä posliinilautasesta. Normaalisti erheestä seuraisi kuolema, mutta Ayoama lupaa antaa anteeksi mikäli Okiku suostuu hänen rakastajattareksi. Okiku kieltäytyy, ja tästä suivaantuneena Ayoama heittää hänet kaivoon kuolemaan. Sanotaan, että Okiku palasi kummittelemaan murhaajalleen öisin laskien lautasia yhdestä yhdeksään, ja sitten kirkuen merkiksi kymmenennen lautasen hukkumisesta. 

Tarinasta on monta eri versiota joista yksi sijoittuu Himejin linnaan. Linnan pihalla voi käydä kurkkaamassa kyseiseen kaivoon. Ja kannattaa siis olla varovainen jos liikkuu linnan alueella yöaikaan! Vuonna 2002 ilmestynyt kauhuelokuva Ring on saanut vaikutteita tästä kansantarinasta. 
 

Tarinan kaivo löytyy Himejin linnan pihalta. 

Tarinan kaivo löytyy Himejin linnan pihalta. 

Me väsähdimme linnan kierroksella ja nälkäkin alkoi kurnimaan vatsassa. Niinpä jätimme puutarhan välistä ja suuntasimme keskustaan. Saavuimme katetulle ostosalueelle joka tuntui useampien korttelien pituiselta. Löysimme sieltä kivan ravintolan, ja pysähdyimme useissa kaupoissakin. Päivän kruunasi (ainakin perheen pienimmän mielestä) kahvittelu Hello Kitty -kahvilassa. Se olikin hauska elämys josta kirjoittelin jo aiemmin Japanin kreisit kahvilat -postauksessa. 

Olimme kerrankin hotellilla jo ennen pimeän tuloa, ja ehdimme levähtämään oikein kunnolla ennen seuraavan päivän retkeä Hiroshimaan.

 

(Loppuhuomautuksena vielä mainitsen, että en voi suositella hotelliamme; Hotel Grown Hills Himeji. Booking.com:n kuvissa huoneet näyttivät reilusti paremmilta, isommilta ja siistimmiltä. Siis ihan totaalisesti eriltä kuin meidän huoneemme. Omamme oli nuhjuinen, ahdas ja jääkaappikin oli rikki. Olimme kuitenkin tässä vaiheessa jo sen verran väsyneitä, että emme halunneet lähteä etsimään uutta majoitusta. Booking.com:lle sen sijaan laitoin tiukkaa palautetta harhaanjohtavista kuvista.)

 

Junalla ympäri Japania

Paula Gaston

Junailu on Japanin matkaajan ykkösliikkumismuoto. Se on kätevää, helppoa ja ihan hauskaakin. Me matkustimme junalla useampaan kaupunkiin, ja myös päivittäin Tokion sisällä. Joskus olisi upeaa tehdä oikein kunnon kiertomatka Japanissa junaa käyttäen, mutta nyt halusimme viettää aikaa myös Tokiossa, joten muutaman kaupungin näkeminen riitti meille. Tokion Shinjukusta matkasimme ensin Kiotoon (josta teimme myös päiväretken Naraan), sieltä menimme Himejin kaupunkiin, ja lopuksi Hiroshimaan. Kun kierros oli tehty, palasimme takaisin Tokioon Akihabaran alueelle. Istuimme monen näköisessä junassa, ja kerran jopa seisoimme, junat kun ovat aika ajoin täpösen täynnä.

MIKSI JUNALLA?

Junalla matkustaessa voi rentoutua ja nauttia maisemista, tai kirjoitella vaikka blogia. Ei tarvitse miettiä navigointia, parkkeerausta tai tietulleja. Mieheni on amerikkalainen, ja hän tietenkin heti kysyi, että miksemme vuokraa autoa. Hetken tutkimustyön jälkeen totesin, että Japanissa junalla matkustaminen on vaan niin paljon helpompaa ja kätevämpää. Ulkomaalaisille matkaajille on myynnissä Japan Rail Pass, eli junapassi, jolloin junalla matkustamisesta tulee suhteellisen edullista. Silloin ei tarvitse ihmetellä vasemman puoleista liikennettä, tai erilaisia liikennesääntöjä. Lisäksi isoissa kaupungeissa parkkeeraaminen on kallista, ja on varsin todennäköistä, että eksyisimme aika useasti, tai istuisimme ruuhkassa. Sana "ruuhka" saa kalifornialaisen huokaamaan, sen kanssa kun taistellaan täällä ihan päivittäin. Niinpä oli aika selvää, että matkustamme Japanissa siis junalla.

Välillä ihmettelimme näitä pikkuruisia parkkiruutuja. Huh huh, onneksi ei tarvinut yrittää vääntää autoa näille paikoille. 

Välillä ihmettelimme näitä pikkuruisia parkkiruutuja. Huh huh, onneksi ei tarvinut yrittää vääntää autoa näille paikoille. 

Ainoana miinuspuolena autoiluun on tietenkin se, että matkatavarat on kannettava mukana, mutta siitäkin selviää kun ei ota mukaan liikaa laukkuja. Olin lukenut useammasta lähteestä, että junien säilytystila on erittäin pieni, joten aluksi hätäilimme hiukan junaan sisälle menossa. Tarvitsimme tilaa rinkkojen lisäksi pienille lastenrattaille. Loppujen lopuksi, luotijunien laukkusäilytys oli kutakuinkin samanlainen kuin Suomen junissa, ja lähijunissakin meidän tavarat mahtuivat hyvin säilytystelineelle. Ison matkalaukun kanssa asia voi olla hiukan eri, mutta meillä ei ollut tilan kanssa ongelmia kuin yhden kerran. Matkustimme takaisin Tokioon Hiroshimasta perjantai-aamuna, ja suoraa yhteyttä ajava luotijuna oli täynnä. Meidät ohjattiin hitaampaan junaan johon ei JR-passilla saanut paikkalippuja, ja sitten vaihtamaan luotijunaan Koben kaupungissa. Hitaampi juna oli täpösen täynnä porukkaa, sillä vaunuja paikkaliputtomille matkustajille oli vain kaksi. Päädyimme seisomaan koko matkan junan päädyssä ovien luona, mutta siitäkin selvittiin, ja onneksi seuraavassa junassa meillä oli varatut paikat. Jos mahdollista, suosittelen välttämään junia perjantaisin ja sunnuntaisin, niiden ruuhkaisuuden vuoksi, tai ainakin matkustamaan paikkalipun kanssa. 

MITEN?

Google Maps kertoo suhteellisen hyvin mikä reitti kannattaa ottaa mihinkin suuntaan, ja millainen juna. Vaikka reitti kutakuinkin osui aina kohdalleen, niin ihan aina Google Maps ei kuitenkaan tiennyt mikä junista vie meidät perille nopeiten. Eikä se tietenkään tiennyt, että meillä oli käytössä JR-passit. Me käytimme Google Mapsiä koko matkan ajan vaikka luin parista muutakin mahdollisesta appsistä. Huomasimme pian, että kannatta aina käydä JR junien lipputoimistossa kysymässä tarkennusta seuraavasta sopivasta junasta. Sillä tavalla saimme aina tietoa myös siitä, mistä laiturilta juna lähtee, ja paikkaliput niihin juniin joihin paikkalippuja oli saatavilla. Asemat nimittäin ovat todella suuria, ja useampaan kertaan pyörimme ympyrää etsiessä oikeaa laituria. Henkilökunta oli kuitenkin aina ystävällistä ja auttavaista.

Junat ovat yleensä aikataulissa ja niitä kulkee runsaasti, joten emme aina edes katsoneet aikatauluja etukäteen. Pisin aika jonka jouduimme odottamaan luotijunan lähtöä oli 45 minuuttia, mutta sekin kului nopeasti kävellessä toiseen päähän asemaa josta juna lähti, ja ostaessa matkaevästä aseman lukuisista myymälöistä. Paikallisjunia ja metroja odottelimme yleensä korkeintaan 10-20 minuuttia. Muutaman kerran satuimme lähtemään junan aloitusasemalta, jolloin ennen junaan pääsyä tehokkaat siivoojat siivosivat vaunut lähes juoksemalla. Japanin junat olivatkin todella siistejä.

Junissa on hyvien tapojen mukaista puhella vain oikein hiljaa tai ei ollenkaan, ettei häiritä kanssamatkustajia. Luin myös jotain, että syöminen ei olisi soveliasta, mutta kun näimme useamman japanilaisen availevan lounasboxejaan, uskaltauduimme mekin syömään omalla paikallamme. Lisäksi oli mahdollista ostaa naposteltavaa tai juotavaa myyntikärrystä joka kulki vaunusta vaunuun. Konduktöörit olivat oikein ystävällisiä, ja lähtiessä vaunusta he kumarsivat aina matkustajille.

ULKOMAALAISILLE MYYTÄVÄ JR-PASSI KANNATTAA

JR-passi eli Japan Rail Pass, tilataan etukäteen jo ennen matkaa. Mikäli suunnittelee kulkevansa junalla Japanissa, kannattaa laskea onko järkevää satsata passiin, sillä junaliput eivät ole ihan edullisia. Käytännössä, passin hankkimisessa voittaa rahaa jo jos on suunnitellut paria junamatkaa lentokentälle junailun lisäksi.

JR-passin saavat vain turistiviisumilla maahan tulevat, ei-Japanin kansalaiset. Tilaa passi hyvissä ajoin, että se ennättää tulla postissa. Passeja on eri pituisia, ja ne käyvät suurimmassa osaa junista kautta Japanin, JR-busseissa ja -laivoissa. Passilla voi matkustaa myös luotijunalla (shinkansen). Passilla matkustaminen on erittäin helppoa. Kun haluat ottaa passin käyttöön, se leimataan alkaneeksi JR-toimistossa. Me esimerkiksi ostimme kahden viikon passit, jotka leimattiin käyttöön heti Tokion Narita -lentokentällä olevalla juna-asemalla. Kahden viikon käyttöaika alkoi siitä, kun passi leimattiin. Passin leimauksen yhteydessä tulee täyttää junapassissa kysyttävät tiedot, ja näyttää passit. Me saimme samalla myös paikkaliput Tokioon menevään junaan. 4-vuotias pikkuneiti matkusti vielä ilmaiseksi, mutta hän ei saanut paikkalippuja. Junan ollessa täysi hänen olisi istuttava sylissä, mutta sitä ei tapahtunut kuin kerran lyhyen matkaa. Junaan mennessä JR-passi esitetään virkailijalle, joka päästää matkustajan sitten sisään laiturille. Samoin juna-asemalta ulos tullessa.

JR-passi käy kaikkiin muihin juniin paitsi yksityisiin linjoihin ja metroihin. Sitä voi myös käyttää myös Tokion ympäri kiertävällä Yamanote Linellä, jolla pääsee siis helposti kaupunginosasta toiseen. Majoitusta varatessa me valitsimme asunnot aivan JR-aseman läheltä, ja näin säästyimme useammalta metrolipun ostolta. JR-asemat on merkitty isolla, vihreällä JR-tekstillä. 

JR-passeja on saatavilla kahdenlaisia, ja niiden pituus vaihtelee. Lyhin passi on voimassa viikon. Meillä oli käytössä ihan tavallinen passi, mutta myynnissä on myös niin sanottu "Green" passi. Green passilla matkustetaan ensimmäisessä luokassa, "vihreissä vaunuissa", joiden sanotaan olevan hiukan tilavampia. Vihreällä passilla on kuitenkin muistettava aina käydä tekemässä paikkavaraus, sillä vihreissä vaunuissa on aina varatut paikat.

Tilasimme oman JR-passimme täältä, mutta Suomessa passeja toimittaa myös Japaninspesialisti.

LUOTIJUNAT

Luotijunat (shinkansen) muistuttivat minua kovasti Suomen junista. Sisätilat olivat aikalailla samanlaiset kuin Suomessa, ainoastaan joissakin vaunuissa oli penkkejä toisella reunalla kaksi ja toisella kolme. Ulkonäöltään junat olivatkin sitten tosi erilaisia. Junamatkalla luotijunan kovaa vauhtia ei juurikaan huomaa, vaikka ne nopeimmillaan menevät 320 kilometriä tunnissa. Kaikista nopeimpaan luotijunaan, Nozomi Shinkanseniin ei JR-passilla passilla pääse, mutta Hikari Shinkansen, jolla matkustimme usein, ei se häviä Nozomille nopeudessa kuin pari hassua minuuttia. Muitakin luotijunia on riippuen millä linjalla matkustat. 

Hikari Shinkansen

MUUT junat

Muita junia joihin saatat törmätä Japanissa, ja joihin JR-passi käy, ovat Tokkyū (Limited Express), Kyūkō (Express), Kaisoku (Rapid) ja Futsū (Local). Me matkustimme muun muassa Rapid junalla ja paikallisjunalla, ja vielä vähän epäselväksi jäi mihin kaikkiin passimme oikeutti myös paikkalipun. Paikallisjunat toimivat kuten metro, eli niihin emme paikkoja edes kyselleet, mutta muiden junien pitkä lista sai meidät vähän hämilleen. Eivätkä junat toki tähän vielä loppuneet, mutta näillä ainakin voit matkustaa jos omaat JR-passin. 

METRO

Suurimmissa kaupungeissa kuljimme metrolla paikkoihin joihin JR-junat eivät kulje. Ensimmäisinä päivinä metrolla matkustaminen tuntui vähän monimutkaiselta, metrolinjat kun ovat erillisiä, ja näin ollen täytyy tietää minkälaisen lipun kyseisen linjan metroon ostaa. Suurin osa lippuautomaateista toimii kuitenkin myös englanniksi, ja suurimmilla asemilla oli henkilökuntaa lippuautomaattien luona auttamassa lipun ostossa. Metroon voi ostaa kertalipun, tai jos uskoo käyttävänsä metroa paljon, kannattaa ladata rahaa prepaid passiin. Yllättävän nopeasti opimme lukemaan monia eri metrokarttoja, ja ajelimmekin metrolla sekä Tokiossa että Kiotossa. 

Metrojen ruuhka-ajat näyttivät olevan aikaisin aamulla ja illalla viiden jälkeen. Päivällä pääsimme yleensä istumaan junassa kuin junassa. Metro-asemilta löytyi yleensä hissi joita käytimme välillä lastenrattaiden kanssa kulkiessa, mutta muuten kannattaa varautua pitkiin kävelymatkoihin ihan jo asemien sisälläkin. 

No niin, tästäpä ostamaan sitten metrolippua! Good luck! Automaatit saa onneksi yleensä vaihdettua englanninkielelle, ja jos vieläkään ei onnistu, niin voi painaa "apua"-nappia. Silloin tuosta oikella olevasta luukusta (jossa on oranssi nuoli alaspäin), ilmestyy virkailijan pää, ja lippu on tuossa tuokiossa kädessäsi. Kätsää!

No niin, tästäpä ostamaan sitten metrolippua! Good luck! Automaatit saa onneksi yleensä vaihdettua englanninkielelle, ja jos vieläkään ei onnistu, niin voi painaa "apua"-nappia. Silloin tuosta oikella olevasta luukusta (jossa on oranssi nuoli alaspäin), ilmestyy virkailijan pää, ja lippu on tuossa tuokiossa kädessäsi. Kätsää!

Japanissa junalla matkustaminen on sekä hauskaa että kätevää!

 

 

Japanin kreisit kahvilat

Paula Gaston

Japani - niin monia ajatuksia herättävä, erikoinen, hauska, jännittävä ja kaunis. On vaikeaa edes alkaa purkamaan matkaa sanoiksi, koska näimme ja koimme kahdessa viikossa niin paljon. Yksi asia, mikä jäi hyvällä tavalla päällimmäisenä mieleen, oli japanilaisten lapsenmielisyys ja tapa hullutella. Siitä yhtenä esimerkkinä olivat erilaiset teemakahvilat. Kävimme muutamassa kurkkaamassa, että mistä niissä oikein on kysymys. 

MUUMI -KAHVILA

Olimme kuulleet Tokion Muumi -kahvilan olemassa olosta jo etukäteen, mutta emme olleet varmoja sopisiko vierailu aikatauluun. Hyvin nopeasti ymmärsimme kuitenkin, että ympäri kaupunkia on erittäin helppoa liikkua metrolla ja junilla, ja koska olimme menossa lähistölle, päätimme pysähtyä Muumi -kahvilassa aamukahvilla. Olihan meillä sentään mukana 4-vuotias matkalainen mukana, joten oli helppo perustella tällaista pientä mutkaa. 

Moomin Bakery & Cafe sijaitsee Tokyo Domessa, jossa on paljon muutakin tekemistä lapsille ja lapsen mielisille. Ravintolassa on tarjolla Muumi -aiheinen menu, ja leipomosta voi ostaa suolaista ja makeaa mukaan. Sisustus on kovin suomalaistyylinen, ja lahjatavarakaupasta löytyy niin Muumimukia kuin Muumi -pastaakin. Muumihahmot vierailivat asiakkaiden pöydissä, ja mekin saimme Niiskuneiti- ja Pikku Myy -lelut meille seuraa pitämään. Tarjoilijat sitten siirtelivät hahmoja toisiin pöytiin, niin, ettei kenenkään tarvitse olla kahvilla yksin.

Muumi -kahvila löytyy osoitteesta Tokyo Dome City LaQua, 1-1-1 Kasuga, Bunkyo Ward, Tokyo 112-0003 Japan

japan_moomin.jpg

HELLO KITTY -KAHVILA

Törmäsimme Hello Kitty -kahvilaan sattumalta Himejin kaupungissa, ja koska kahvihammasta pakotti, menimme tietenkin sisään. Näitä vastaavia kahviloita on myös Tokiossa eri versioina, mutta omamme oli virallisesti nimeltään Café de Miki with Hello Kitty. Kahvila oli kahdessa kerroksessa ja kauttaaltaan vaaleanpunainen. Koristelu liittyi tietenkin Hello Kitty -teemaan. Meidän neiti ei olisi millään halunnut lähteä kahvilasta pois, kun pääsi ensimmäistä kertaa yli viikkoon katsomaan telkusta piirrettyjä, Hello Kittyä tietysti. Tarjolla on kahvin, teen ja leivosten lisäksi ainakin Hello Kitty -pannukakkuja.

Café de Miki Hello Kitty löytyy myös Tokiosta, mutta jos satut Himejin kaupunkiin, tämän kahvilan löytää osoitteesta Ekima-cho 309, Laboville 1F, Hyogo Prefecture, Himeji.

MAID -KAHVILAT

Maid Café  (maid tarkoittaen palvelustyttöä tai sisäkköä) on tyypillinen kahvilamuoto etenkin Tokion Akihabaran kaupunginosassa, jossa ensimmäinen Maid Café avattiin vuonna 2011. Sen jälkeen ne ovat levinneet ympäri Japania ja ulkomaita. Palvelustytön asuun pukeutuneet tarjoilijat palvelevat asiakkaita, koristelevat lautaset hassuin kuvioin, ja esittävät shown tai laulavat. Ajatus palvelustytöistä kahvilassa on lähtenyt japanilaisesta anime- ja magna -kulttuurista, sekä videopeleistä. Kahviloista on tullut myöhemmin erilaisia versioita joissa tarjotaan muun muassa karaokea tai hartiahierontaa. Sen jälkeen jotkut kahvilat ovat tehneet myös asiakkailleen tiukat säännöt. Tarjoilijoihin ei saa esimerkiksi koskea, tai heiltä ei saa pyytää yhteystietoja. Väärinkäsitysten välttämiseksi kerrottakoon siis, että Maid Caféssa ei tarjoilla seksipalveluita.

Vierailu Maid Caféssa ei liiemmin itseäni kiinnostanut, eikä varsinkaan sen jälkeen kun kuulin, ettei niissä sisällä saa valokuvata. Sen sijaan kahvilassa voi yleensä poseerata tarjoilijoiden kanssa ja kuvan voi sitten ostaa itselleen. Akihabarassa näkee kuitenkin runsaasti palvelustyttöjä kadulla jakamassa mainoslehtisiä.

KISSAKAHVILAT

Näimme useampaan otteeseen myös kissakahviloita. Niissä ajatus on mennä sisään, ostaa kuppi kahvia tai teetä ja seurustella paikalla olevien kissojen kanssa. Joihinkin kissakahviloihin voi olla erillinen pääsymaksu. Ensimmäinen kissakahvila avattiin vuonna 1998 Taiwaniin, jossa se nopeasti nousi nähtävyydeksi. Sieltä kahvilat levisivät Japaniin, ja lopulta muuallekin maailmaan. Suomessa on tällä hetkellä kaksi kissakahvilaa. Kahviloita on eri tyylisiä, jotkut keskittyvät tietyn rotuisiin tai värisiin kissoihin, tai esimerkiksi alkujaan kodittomiin kissoihin. Yhdysvalloissa kissakahvilat yleensä keskittyvät kodittomien kissojen adoptointiin. Japanin kissakahviloiden suosion salaisuudeksi epäillään sitä, että suuresta väkimäärästä johtuen ihmiset asuvat todella pienissä asunnoissa, eikä moni pysty pitämään lemmikkejä. Kissakahvilaan on siksi mukava tulla viettämään aikaa eläinten kanssa. Miellä on kotona oma kisuli, jota saamme rapsutella päivittäin, joten jätimme vierailun kissakahvilaan tällä kertaa väliin. 

 

PÖLLÖKAHVILAT

Törmäsimme ensimmäisen kerran pöllö -kahvilaan Naran kaupungissa. Näimme kadulla mainoksia ja kylttejä kahvilasta, jonka ikkunassa näkyi istuvan pöllö. Pöllö -kahvilan valtti ovat siis ihka elävät pöllöt, joita saa silitellä ja joiden kanssa voi ottaa valokuvia. Joissakin kahviloissa niitä saa jopa pidellä kädessä samalla kun juo kahvia. Toisen kerran näimme pöllö -kahvilan Tokiossa, Akihabaran kaupunginosassa, jossa ulkona asiakkaita houkuttelemassa seisoi tyttö pöllö-puvussa oikea pöllö kädessään. Monet pöllö -kahvilat tarjoilevat pöllö-aiheista syötävää, mikä onkin ihan hauska idea, mutta me emme menneet kahvilaan sisään, sillä pöllöjen lemmikkinä pitäminen ei vastaa omaa arvomaailmaani. Laitan samaan kastiin myös siilikahvilat, jotka ovat myös kasvattamassa suosiotaan. 

MONSTERI -KAHVILA

Toiseksi viimeisenä matkapäivänä räväytimme syömällä lounaan Kawaii Monster Cafessa. Olin näyttänyt pikkuneidillemme videon kahvilasta, ja jaksoi joka päivä kysyä, että milloin sinne mennään. No, olimme paikalla vähän ennen kiireisimmän lounasajan alkua sunnuntaina, ja pääsimme sisään ilman jonottelua. Kun ovet monsterikahvilaan aukeavat, aukeaa kuin toinen maailma. Kreisi, värikäs, hauska ja korni. Nimestään huolimatta, kahvilassa ei ole mitään montereihin viittaavaa. Musiikki pauhaa ja karusellit pyörivät. Kahvila on jaettu neljään eri osaan, joista jokainen on erilainen. Me kiertelimme ympäriinsä ihmettelemässä sisustusta (älä unohda kurkata myös vessaan!), ja pikkuneiti pääsi mukaan "monstertyttöjen" esitykseen. Kahvilaan on 500 jenin pääsymaksu (n. 4€), jonka jälkeen saa valita missä huoneessa mieluiten istuu. Ruoka oli arvatenkin hiukan kalliimpaa kuin normaalissa japanilaisessa ravintolassa, mutta tähän ravintolaan mennään ehkä muista syistä kuin pelkkä ruoka. Luulen että monsterikahvila ehkä kaipaa kokonaisen oman postauksensa myöhemmin, sillä se oli aikamoinen paikka, ja oli mukavaa käydä yhden kerran kokeilemassa.

Vähän sama systeemi tuntuu olevan Shinjukun alueella olevassa Robot -ravintolassa (Robot Restaurant). Sinne mennään myös lähinnä värikkään shown vuoksi, ei niinkään syömään. Monster Café oli kuitenkin ehkä vähän sopivampi lasten kanssa. 

Kahvila löytyy Shibuyan Harajukusta, osoitteesta YM Square Building 4F, 4-31-10, Jingumae, Shibuya, Tokio.  

Ne kahvilat joissa kävimme, olivat hauskoja kokemuksia ja varsinkin perheen pienin nautti niistä kovasti. Yksi kahvilakokemus meillä jäi kuitenkin käymättä sen jatkuvien pitkien jonojen takia, nimittäin Gundam Café. Mieheni on seurannut Gundam -sarjaa, ja yritimme kahtena päivänä kahvilaan sisälle, mutta jono oli aina reippaasti yli tunnin mittainen. Suosittelenkin aina vierailemaan erikoiskahviloissa ennen tai jälkeen kiireisten lounas- ja illallisaikojen, silloin usein välttyy jonottamiselta (paitsi Gundam Caféssa). Japani on kreisejä kahviloita pullollaan, lisää vinkkejä kahviloista voi lukea TripleLightsin sivuilta. 

Oletko käynyt jossakin näistä? Tai onko sinulla vinkata hauska kahvila tai ravintola jostakin päin maailmaa?

 

Ensikosketus Japaniin

Paula Gaston

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat Matkablogit Muru MouTravellover ja Rimma+Laura

Viime helmikuussa onni potkaisi minua lentolippujen muodossa, ja Japanin matkan suunnittelu alkoi. Koska emme olleet koskaan käyneet Japanissa, kahlasin läpi monen monta matkablogia ja Japanin matkailusta kertovaa palstaa. Entinen kollegani, Japanin Country Specialist työpaikallani, sai minut vakuuttuneeksi siitä, että pelkkä Tokion näkeminen ei riitä, vaan pitäisi käydä ainakin myös Kiotossa. Suunnitelmasta alkoi kehittymään pienimuotoinen kiertomatka, jonka toteuttaminen julkisilla kulkuneuvoilla 4-vuotiaan kanssa sai aikaan vähän perhosia vatsassa. Mutta sillä suunnitelmalla mentiin, ja aikamoinen seikkailu siitä syntyikin. 

Marraskuun puolessa välissä vihdoin sitten hyppäsimme koneeseen, ja saimme nauttia All Nippon Airlinesin Business -luokan palveluista. Lentomme saapui Tokion Naritan lentokentälle, jossa väsyneenä kävimme leimaamassa Japan Rail -passimme (ulkomaalaisille matkailijoille luotu pidempiaikainen junalippu), ja pääsimme junaan kohti Tokiota. Ensimmäinen Airbnb -kokemuksemme alkoi sen jälkeen, kun sekoilujen jälkeen löysimme myös metroasemalla oikeaan junaan, ja asunnolle. 

ANA Business -luokan pääruokana sashimi

ANA Business -luokan pääruokana sashimi

Tokion Gyoen -puistossa

Tokion Gyoen -puistossa

Vietimme Tokiossa kolme yötä, jonka jälkeen matkasimme luotijunalla upeaan Kiotoon. Neljän päivän aikana vierailimme erilaisissa linnoissa ja pyhäköissä, kävimme useissa Unescon perintöluettelo -kohteissa sekä geishoista tunnetulla Gion -alueella, ihailimme syksyn väriloistoa ja herkuttelimme japanilaisella ruoalla. Yhden päivän vietimme myös Naran kaupungissa. Sen jälkeen pakkasimme taas laukut ja jatkoimme junalla Himejin kautta Hiroshimaan, ja sieltä takaisin Tokioon. 

Kinkaku-ji

Kinkaku-ji

Narassa voi silitellä vapaana kulkevia peuroja

Narassa voi silitellä vapaana kulkevia peuroja

Himejin linna

Himejin linna

Vierailu Hiroshimassa vetää hiljaiseksi

Vierailu Hiroshimassa vetää hiljaiseksi

Kaikki menikin yllättävän hyvin, laukut saatiin raahattua juniin ja majoitusvaraukset pitivät, lapsikin jaksoi menossa mukana ilman kiukuttelua. Kunnes sitten viimeisenä päivänä matkalla lentokentälle, meiltä katosi yksi laukku. Tietenkin juuri se reppu, jonka sisältö oli rahallisesti kaikkein arvokkain. Laukun kohtalo on vielä hiukan avoin, mutta kerron senkin tarinan kunhan tiedän miten se päättyy. Muuten pääsimme ehjinä ja monta kokemusta riikkaampana takaisin kotiin Kaliforniaan, ja voimme alkaa summaamaan, mitä kaikkea oikein näimmekään. Niistä lisää tulevina viikkoina, pysy siis kuulolla! 

Instagramin lisäksi seikkailuja voi seurata Facebookissa, Twitterissä @paulagaston ja Snapchatissä nimellä paulagaston.