Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Highway 101

Spring Breakin suuret suunnitelmat ja miten se taas oikeasti menikään

Paula Gaston

Koulun kevätlomaviikko on nyt ohi ja täällä pikku hiljaa palaillaan arkeen. Kerroinkin aikaisemmin suunnitelmistamme ajella Kuolemanlaaksoon ja sieltä Las Vegasiin, vierailla parissa kansallispuistossa ja ihmetellä elämää. No, sinne ei sitten mentykään. Ihan kuin ei lennetty sinne Meksikon Cancuniin tai Havaijillekaan kuten ihan alkuperäinen suunnitelma oli. 

Viimeisenä iltana ennen reissua kamat oli vielä levällään ja hotellivaraukset tekemättä. Erittäin harvinaista meikäläiselle. Vauva-arki yhdistettynä pieneen epävarmuuteen reissun suhteen löi kapuloita rattaisiin. Muutenkin aloin jo tekemään listaa mitkä asiat sillä viikolla eivät menneet putkeen. Uusi puhelin ei saapunut postissa kuten piti ja jouduin käymään kolmena iltana liikkeessä sitä selvittämässä, neljäntenä iltana luovutin ja menin toisen firman liikkeeseen. Sieltä lähdinkin uusi puhelin kädessä, mutta sitähän ei oltukaan sitten aktivoitu kuten oli puhe. Onneksi liittymän avaaminen onnistui puhelimessa asiakaspalvelun kanssa. Amazon onnistui hukkaamaan kaksi erikseen tilaamaani pakettia samalla viikolla. Lofooteilta jo kuukausia sitten varaamani majoitus kesän matkalle oli päättänyt nostaa mökin hintaa yli puolella, ja kun en ollut ihan heti viestiin vastannut, varaus oli peruttu. Ostin uudet uikkarit mutta kotona huomasin että niistähän puuttuu olkahihnat. Ja sitten vielä kun tytär koulumatkalla tokaisee, että: "Eihän mulla ole edes sukkia jalassa", niin voi jo todeta, että tämä ei ollut minun viikko. 

Joka tapauksessa, en ollut ihan varma onko vauvan kanssa joka päivä ajaminen ja majapaikan vaihtaminen järkevää, niin päädyimme ihan viimeisenä iltana muuttamaan suunnitelmaa. Mutta minne me sitten päädyimmekään?

PISMO BEAHCIN KAUTTA PÄÄSIÄISEN VIETTOON

Lähdimme siis kohti Etelä-Kaliforniaa tarkoituksena ajaa sukulaisille pääsiäiseksi. Yleensä ajelemme suorinta tietä, mutta tällä kertaa koukkasimme sille kuuluisalle Highway 1:lle ja yövyimme Pismo Beachillä. Olimme perillä vasta illan suussa ja seuraavana aamunakin ripsi vettä, eli emme suuremmin siellä aikaa kuluttaneet. Illalla kävimme kävelemässä rannalla ja syömässä hotellin vieressä olevassa meksikolaisessa ravintolassa. Aamulla sen sijaan löysimme hauskan aamiaispaikan Oceaniasta eli ihan Pismo Beachin vierestä. Rock & Roll Diner on vanhaan junanvaunuun rakennettu ravintola. Oceanin ranta on omistettu mönkijöille ja autoilulle, eli jos joku haluaa käydä rälläämässä hiekalla niin sinne sitten vaan. Ensimmäisen kerran näin, että rannallakin voi olla nopeusrajoitus; 15 mailia tunnissa.. ha ha. 

Oceana Dunes 

Oceana Dunes 

Rock & Roll Diner Oceanassa

Rock & Roll Diner Oceanassa

rock_diner_booth.jpg

Ylipäätään oli hyvä idea puolittaa ajomatka. Pääsimme seuraavana päivänä mukavasti sukulaisille Rancho Cucamongalle. Ohjelmassa oli perinteinen easter egg hunt, pääsiäisbrunssi, ja jätimme pääsiäispupulle korin keittiön pöydälle porkkanan ja sellerin kera. Yöllä oli pupu käynyt tuomassa lahjoja ja pääsiäismunia koriin. Voi sitä riemua!

SANTA MONICA MOUNTAINS JA VENERETKI CHANNEL ISLANDSILLE

Sukulaisilta starttasimme Santa Monican vuorille patikoimaan. Paikka kuuluu kansallispuistoihin ja siihen kuuluu useita eri alueita vuoristossa. Minä halusin käydä Paramouth Ranchillä jossa on kuvattu monia elokuvia, ja jossa edelleen voi törmätä kuvausryhmiin. Päivä meni nopeasti ja kurvasimme hotelliimme Venturaan josta olimme varanneet kaksi yötä. Ah Ventura, ihastuinkin tähän kaupunkiin toden teolla. Rantaa, palmuja, tacoja... voisiko elämä enää paremmin olla?!

Syy majoittumiselle Venturassa oli se, että hyppäsimme sieltä seuraavana aamuna Channel Islandsille menevän veneen kyytiin. Se on saariryhmä ihan Kalifornian edustalla joka myös kuuluu kansallispuistoihin. Sää suosi meitä, maisemat olivat upeat ja pääsimme patikoimaan koko Anacapan saaren ympäri. Mennen tullen merimatkalla näimme sekä delfiinejä että valaita. Aivan upea reissu!

delfiini.jpg

Näistä molemmista kirjoittelen sitten lisää ihan erillisissä postauksissa. 

HULLUAKIN HULLUMPI MADONNA INN

Kotimatkan olimme taas puolittaneet vaikka emme itse asiassa olleetkaan ihan niin kaukana kotoa enää. Olen kuitenkin jo pidempään haaveillut yöpymisestä Madonna Inn nimisessä hotellissa San Luis Obispossa. Hotelli on tunnettu siitä, että sen jokainen huone on sisustettu erilailla, miesten vessan urinaali on vesiputous ja talon ravintola on sisustettu pinkillä nahalla. Siis ylipäätään koko paikka on vähän hullu. Sisustus on niin mauton, että se on jo tavallaan aika hieno. 

madonna_kyltti.jpg

Yö Madonna Innissä ylitti kaikki odotuksemme. Siitä kerron myös lisää myöhemmin! Kotiin päästyämme totesimme, että lomamme oli kuin olikin varsin hauska ja rentouttava. 

Mission San Miguel Kaliforniassa kärsi maanjäristyksessä

Paula Gaston

Kotimatkamme jatkui Paso Roblesin viinialueelta Highway 101:stä pohjoiseen päin. Ajoa oli useampi tunti joten pysähdyimme San Miguelin kaupunkiin. Siellä on on yksi Kalifornian 21:stä missionista.

Missionit on perustettu vuosien 1769 ja 1833 välillä El Camino Real -tien (Highway 101) varrelle Espanjasta tulleiden lähetyssaarnaajien tukikohdiksi. Niillä on pitkä historia ja ne ovat olleet tärkeitä Kalifornian kehitykselle. Lähestysaarnaajat olivat katolisia pappeja tai fransiskaaneja ja he toivat mukanaan muutakin kuin vain itsensä. He toivat palan kulttuuria. Näin opittiin uskonnon lisäksi myös syömään eurooppalaisia hedelmiä ja ruokia, hoitamaan karjaa ja viljelemään viiniä. Vuosien saatoissa, osa näistä missioneista on tuhoutunut tai ne ovat olleet kokonaan muussa käytössä. Nykyään monet niistä elävät matkailusta, mutta katolinen kirkko edelleenkin ylläpitää niissä museoita ja toiminnassa olevia kirkkoja. Lähes kaikki missionit on jouduttu restauroimaan tai rakentamaan melkein kokonaan uudestaan, mutta onneksi joistakin löytyy vielä alkuperäisiäkin rakennuksia.

 

Mission San Miguel on nimetty arkkienkeli Michaelin mukaan. Sen alkuperäinen kirkko on tuhoutunut kokonaan tulipalossa vuonna 1806 ja sitten uudelleen rakennettu. Pahimmat tuhot syntyivät kuitenkin vuonna 2003 San Simeonin maanjäristyksessä. Koko mission jouduttiin sulkemaan ja restauroimaan, ja se avattiin uudelleen kokonaisuudessaan vasta vuonna 2009. 

Me kiertelimme missionin piha-alueilla, kirkossa ja matkamuistomyymälässä. Minä kävin kummipoikani kanssa myös museossa jonne oli pieni pääsymaksu $3/aikuisilta ja $2/lapsilta (2016). Museo oli pienehkö ja esillä oli paljon missionin vanhaa tavaraa. Kävimme muun muassa keittiössä, makuuhuoneissa ja näimme erilaisia vaatteita tuolta ajalta. Kierros päättyi missionin kirkkoon jonne kaikilla oli vapaapääsy. Kirkko on pieni ja kaunis, ja siellä järjestetään edelleen messuja. Eniten historiaa näkee mielestäni aina missionien hautausmailla. Tällekin hautausmaalle on haudattu yli 2000 Amerikan intiaania ja paljon missionilla eläneitä ihmisiä. On aina mielenkiintoista nähdä vuosilukuja hautakivistä ja miettiä millaistahan tuohon aikaan eläminen on mahtanut olla. 

El Camino Realin varrella on muistuttavat historiasta

El Camino Realin varrella on muistuttavat historiasta

Missionilta lähtiessä näimme tien reunassa öljypumppuja ja koska niitä ei Suomessa näe, päätimme pysähtyä että vieraamme voivat ottaa niistä pari kuvaa. Kuinka ollakkaan huomasimmekin öljypumppujen luokse vievän tien olevan ihan avoinna kaikille ja niinpä ajoimme ihan pumppujen viereen. En ole kyllä itsekään koskaan nähnyt näitä koko ajan liikkeessä olevia pumppuja näin läheltä. Eikä niitä täällä Kaliforniassa ihan joka kulmalla olekaan joten oli ihan käydä näitäkin katsomassa. 

Tällä road tripillä tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista. Oli kauniita maisemia Tyynenmeren rannoilla, vesisadetta Highway 1:llä, oksennustautia, erikoisia rakennuksia kuten Hearst Castle ja historiaa Mission San Miguelilla, ja tietenkin hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa. Varsin onnistunut reissu siis pienistä vastoinkäymisistä huolimatta! Ja aikamoinen reittihän tästä tulikin! Sitten kotia kohti.