Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Highway 1

Syysmatkailija; Älä ohita USA:n värikkäitä kurpitsapeltoja!

Paula Gaston

Me ajelimme jälleen kerran tänä viikonloppuna sinne kuuluisalle Kalifornian Highway 1:lle eli Pacific Coast Highwaylle. Aina lokakuussa tien varrella olevan pikkukaupunki Half Moon Bayn farmit loistavat oransseina kurpitsoistaan, ja varsinkin lapsiperheet suuntaavat alueelle viettämään viikonloppua. Meillä on ollut tapana ajaa “ykköstä” vähän alaspäin ja sillä tavalla välttää suurimmat ryysikset, käydä syömässä lounasta sitten viettää iltapäivää jossakin rannalla. Niin teimme tänäkin vuonna.

Yritimme päästä kapuamaan tälle rannalla mutta se osoittautui liian vaikeaksi vauvan kanssa. Alas piti kiivetä köyden avulla erittäin jyrkkää rinnettä pitkin. Syy miksi rannalla ei siis näy ketään selvisi meille nopeasti. Päädyimme sitten ajelemaan eteenpäin Pomponio State Beachille.

Yritimme päästä kapuamaan tälle rannalla mutta se osoittautui liian vaikeaksi vauvan kanssa. Alas piti kiivetä köyden avulla erittäin jyrkkää rinnettä pitkin. Syy miksi rannalla ei siis näy ketään selvisi meille nopeasti. Päädyimme sitten ajelemaan eteenpäin Pomponio State Beachille.

Amerikkalaiset käyvät perinteisesti kurpitsapelloilla ostamassa halloweenin koristekurpitsat ja leikkimässä lasten kanssa. Monet pumpkin patchit onkin pystytetty suorastaan rahastus mielessä ja ovat täynnä pomppulinnoja sun muita härpäkkeitä. Pääsymaksutkin saattavat olla aika tolkuttomia ja kurpitsojen hankinta on ihan sivuseikka. Siksi me lähdemme aina kaupunkien ulkopuolelle ja etsimme käsiimme ihan oikean kurpitsapellon, siis sellaisen, jossa kurpitsat ovat usein vielä niillä paikoilla jonne ne ovat kasvaneet. Tällaisilla farmeilla ohjelmakin on yleensä vähän maanläheisempää; heinäpaaleista kyhättyjä leikkialueita, maatilanelämiä ja traktoriajeluja. Eikä niihin ole pääsymaksuja sillä homman tuotto tulee oikeasti kurpitsoista ja vihannesmyynnistä. Yksi tällainen paikka on Bob’s Pumpkin Patch. Olemme tulleet huomaamaan, että kurpitsapellossa ja heinälabyrintissä on lapsille viihdykettä kerrakseen ilman niitä pomppulinnojakin. Eikä kannata unohtaa kameraa! Kurpitsapelloille tullaan myös ottamaan kuvia perheestä ja lapsista.

pumpkin_karry.jpg
punpkin_valkoinen.jpg
pyramidi.jpg
pumpkin_paula_auto.jpg

Meillä on lähellä kotiamme eräs toinenkin farmi jonka kurpitsapellolla olemme käyneet koulun jälkeen ihan vaan leikkimässä. Olen toki ostanut sieltä vähän myski- ja spagettikurpitsaa ruoanlaittoon, ja popcornia. Pumpkin patchit aukeavat aina lokakuun alussa taikka sitä lähimpänä olevan viikonloppuna, ja menevät kiinni sitten halloweenina. Eli tätä ihanaa kurpitsa-aikaa on oikeasti vain neljä viikkoa. Kannattaa ehdottomasti mennä käymään jos sattuu lokakuussa Yhdysvaltoihin!

Viime vuonna kirjoittelin myös siitä, miksi lokakuu on kiva kuukausi matkata Yhdysvaltoihin ja Half Moon Bayn kurpitsafestivaaleista.



















Spring Breakin suuret suunnitelmat ja miten se taas oikeasti menikään

Paula Gaston

Koulun kevätlomaviikko on nyt ohi ja täällä pikku hiljaa palaillaan arkeen. Kerroinkin aikaisemmin suunnitelmistamme ajella Kuolemanlaaksoon ja sieltä Las Vegasiin, vierailla parissa kansallispuistossa ja ihmetellä elämää. No, sinne ei sitten mentykään. Ihan kuin ei lennetty sinne Meksikon Cancuniin tai Havaijillekaan kuten ihan alkuperäinen suunnitelma oli. 

Viimeisenä iltana ennen reissua kamat oli vielä levällään ja hotellivaraukset tekemättä. Erittäin harvinaista meikäläiselle. Vauva-arki yhdistettynä pieneen epävarmuuteen reissun suhteen löi kapuloita rattaisiin. Muutenkin aloin jo tekemään listaa mitkä asiat sillä viikolla eivät menneet putkeen. Uusi puhelin ei saapunut postissa kuten piti ja jouduin käymään kolmena iltana liikkeessä sitä selvittämässä, neljäntenä iltana luovutin ja menin toisen firman liikkeeseen. Sieltä lähdinkin uusi puhelin kädessä, mutta sitähän ei oltukaan sitten aktivoitu kuten oli puhe. Onneksi liittymän avaaminen onnistui puhelimessa asiakaspalvelun kanssa. Amazon onnistui hukkaamaan kaksi erikseen tilaamaani pakettia samalla viikolla. Lofooteilta jo kuukausia sitten varaamani majoitus kesän matkalle oli päättänyt nostaa mökin hintaa yli puolella, ja kun en ollut ihan heti viestiin vastannut, varaus oli peruttu. Ostin uudet uikkarit mutta kotona huomasin että niistähän puuttuu olkahihnat. Ja sitten vielä kun tytär koulumatkalla tokaisee, että: "Eihän mulla ole edes sukkia jalassa", niin voi jo todeta, että tämä ei ollut minun viikko. 

Joka tapauksessa, en ollut ihan varma onko vauvan kanssa joka päivä ajaminen ja majapaikan vaihtaminen järkevää, niin päädyimme ihan viimeisenä iltana muuttamaan suunnitelmaa. Mutta minne me sitten päädyimmekään?

PISMO BEAHCIN KAUTTA PÄÄSIÄISEN VIETTOON

Lähdimme siis kohti Etelä-Kaliforniaa tarkoituksena ajaa sukulaisille pääsiäiseksi. Yleensä ajelemme suorinta tietä, mutta tällä kertaa koukkasimme sille kuuluisalle Highway 1:lle ja yövyimme Pismo Beachillä. Olimme perillä vasta illan suussa ja seuraavana aamunakin ripsi vettä, eli emme suuremmin siellä aikaa kuluttaneet. Illalla kävimme kävelemässä rannalla ja syömässä hotellin vieressä olevassa meksikolaisessa ravintolassa. Aamulla sen sijaan löysimme hauskan aamiaispaikan Oceaniasta eli ihan Pismo Beachin vierestä. Rock & Roll Diner on vanhaan junanvaunuun rakennettu ravintola. Oceanin ranta on omistettu mönkijöille ja autoilulle, eli jos joku haluaa käydä rälläämässä hiekalla niin sinne sitten vaan. Ensimmäisen kerran näin, että rannallakin voi olla nopeusrajoitus; 15 mailia tunnissa.. ha ha. 

Oceana Dunes 

Oceana Dunes 

Rock & Roll Diner Oceanassa

Rock & Roll Diner Oceanassa

rock_diner_booth.jpg

Ylipäätään oli hyvä idea puolittaa ajomatka. Pääsimme seuraavana päivänä mukavasti sukulaisille Rancho Cucamongalle. Ohjelmassa oli perinteinen easter egg hunt, pääsiäisbrunssi, ja jätimme pääsiäispupulle korin keittiön pöydälle porkkanan ja sellerin kera. Yöllä oli pupu käynyt tuomassa lahjoja ja pääsiäismunia koriin. Voi sitä riemua!

SANTA MONICA MOUNTAINS JA VENERETKI CHANNEL ISLANDSILLE

Sukulaisilta starttasimme Santa Monican vuorille patikoimaan. Paikka kuuluu kansallispuistoihin ja siihen kuuluu useita eri alueita vuoristossa. Minä halusin käydä Paramouth Ranchillä jossa on kuvattu monia elokuvia, ja jossa edelleen voi törmätä kuvausryhmiin. Päivä meni nopeasti ja kurvasimme hotelliimme Venturaan josta olimme varanneet kaksi yötä. Ah Ventura, ihastuinkin tähän kaupunkiin toden teolla. Rantaa, palmuja, tacoja... voisiko elämä enää paremmin olla?!

Syy majoittumiselle Venturassa oli se, että hyppäsimme sieltä seuraavana aamuna Channel Islandsille menevän veneen kyytiin. Se on saariryhmä ihan Kalifornian edustalla joka myös kuuluu kansallispuistoihin. Sää suosi meitä, maisemat olivat upeat ja pääsimme patikoimaan koko Anacapan saaren ympäri. Mennen tullen merimatkalla näimme sekä delfiinejä että valaita. Aivan upea reissu!

delfiini.jpg

Näistä molemmista kirjoittelen sitten lisää ihan erillisissä postauksissa. 

HULLUAKIN HULLUMPI MADONNA INN

Kotimatkan olimme taas puolittaneet vaikka emme itse asiassa olleetkaan ihan niin kaukana kotoa enää. Olen kuitenkin jo pidempään haaveillut yöpymisestä Madonna Inn nimisessä hotellissa San Luis Obispossa. Hotelli on tunnettu siitä, että sen jokainen huone on sisustettu erilailla, miesten vessan urinaali on vesiputous ja talon ravintola on sisustettu pinkillä nahalla. Siis ylipäätään koko paikka on vähän hullu. Sisustus on niin mauton, että se on jo tavallaan aika hieno. 

madonna_kyltti.jpg

Yö Madonna Innissä ylitti kaikki odotuksemme. Siitä kerron myös lisää myöhemmin! Kotiin päästyämme totesimme, että lomamme oli kuin olikin varsin hauska ja rentouttava. 

Kalifornian rantatie Highway 1 - parhaat palat

Paula Gaston

Koska niin monen unelmana on ajaa Kalifornian rantatie (Pacific Coast Highway aka Highway 1, tai State Route 1) lyhyempänä tai pitkänä versiona, niin tässä tulee nyt tietopläjäys niille, jotka miettivät mitä sillä matkalla pitäisi pysähtyä näkemään. Kaliforniassa asuessa tulee Highway 1:llä pistäydyttyä aina tasaisin väliäajoin, ja olen niistä kirjoitellut erillisissä postauksissa. Nyt on aika laittaa ne kaikki yhteen nippuun.

Suurin osa Etelä-Kalifornian road tripeistäni on sijoittunut ajalle, jolloin en vielä kirjoittanut blogia. Mutta pohjoisemmat alueet on koluttu viime vuosina useampaan kertaan, joten tässä kooste eri paikoista. San Franciscon Bay Area on omana osa-alueenaan sillä moni kuitenkin viettää täällä useamman päivän. Päivittelen tätä postausta aina kun kirjoitan aiheesta lisää artikkeleita, myös sieltä etelämpää, kunhan taas sinne ehdin. Ja kysymykset ja toivomukset on tietenkin aina tervetulleita!
 

Pohjois-Kalifornia
 

Moni hyppää Highway 1:lle vasta San Franciscosta, tai päättää matkansa etelästä tullessa sinne. Ei kannata kuitenkaan väheksyä tien pohjoista pätkää. Sinne mahtuu kaikenlaista nähtävää aina punapuista lasirantaan ja kansallispuistoihin saakka. Highway 1 päättyy Leggetissä, jossa se yhtyy 101:seen. Jos kuitenkin ihan Oregonin rajalle asti mielii niin kerrottakoon, että 101 koukkaa takaisin rannalle Eurekassa eivätkä maisemat yhtään huonone. Matkan varrella on muun muassa punapuiden reunustama Avenue of Giants, Redwood National Park, ja heti Eurekan jälkeen tsunameissa ryvetetty Crescent City. Tässä muutama postaus tuolta pätkältä:

Fort Braggin lasiranta, jolla on vain vähän hiekkaa, ja pääasiassa lasia.

Fort Braggin lasiranta, jolla on vain vähän hiekkaa, ja pääasiassa lasia.

Drive Thru tree Leggetissä (se miksi punapuihin on joskus saanut ihminen surullisella tavalla kajota kaivamalla tunneleita, vaatii ihan oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että puu on elossa vaikka sen läpi menee tunneli).

Drive Thru tree Leggetissä (se miksi punapuihin on joskus saanut ihminen surullisella tavalla kajota kaivamalla tunneleita, vaatii ihan oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että puu on elossa vaikka sen läpi menee tunneli).

San Franciscon Bay Area
 

San Franciscon vierailuun kannattaa varata useampi päivä. Kaupungissa on tietenkin monen monta kuuluisaa nähtävyyttä, mutta sieltä löytyy myös paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä. Koska se on ihan meren rannalla, voi vaikka patikoida rantaviivaa pitkin upeissa maisemissa, tai voi vuokrata pyörät ja päräyttää Golden Gaten siltaa pitkin Marin Headlandsin merimaisemiin. Se, samoin kuin Golden Gaten silta ja monta muutakin aluetta kaupungissa, kuuluvat itseasiassa kansallispuistoon nimeltä Golden Gate National Recreation Area. Mikäli liikkuu autolla, ei kannata jättää näkyville mitään arvokasta kun lähtee paikkoja koluamaan, sillä viime aikoina automurrot ovat lisääntyneet.

Golden Gate Bridge alakulmasta katsottuna.

Golden Gate Bridge alakulmasta katsottuna.

Auringonlaskun aikaan San Franciscon Sutro Bathissä

Auringonlaskun aikaan San Franciscon Sutro Bathissä

San Franciscosta etelään

Monen taival Highway 1:llä alkaa vasta tästä. Vaikka matkan Los Angelesiin taittaa kyllä päivässä, suosittelen varaamaan matkalle ainakin yhden yöpymisen. Tien varrella on pysähdyspaikkoja tiuhaan tahtiin, maisemat on upeat ja tekemistäkin löytyy niin luonnon ystäville kuin historiasta kiinnostuneillekin. Highway 1 yhtyy Orange Countyn Dana Pointissa I-5:teen. Majoitukset kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä PCH on suosittu varsinkin kesäaikaan.
 

Morro Rock

Morro Rock

Hearst Castlen sisäuima-allas

Hearst Castlen sisäuima-allas

Ja tässä vielä postaus siitä, mihin ensikertalainen Yhdysvalloissa saattaa törmätä...
Suurimmat ihmettelyn aiheet Kaliforniassa
 

Olisi kiva kuulla miten omat rannikkoreissunne menivät. Mistä piditte ja mistä ette?

 ✻✻✻

Tämän postauksen kuvat löytyvät Instagram tililtäni, @paulagaston. Käyhän seuraamassa! Sieltä löytyy paljon kuvia ja stooreja elämästä ja matkailusta Kaliforniassa.

Päivitetty 11.9.2019

 

Point Arenan majakka Kaliforniassa on tuttu elokuvista

Paula Gaston

Olimme vihdoin siis kotimatkalla Labor Dayn road tripillämme Mendocino countyyn. Matkalla oli jo nähty yhtä sun toista kääpiömetsästä Fort Braggin lasirantaan, ja Point Cabrillon majakkaan,  ja vielä oli yksi pysähdys edessä. Se tehtiin itse asiassa jo ennen pysähdystämme Bowling Ball Beachille, mutta jottei tulisi liikaa majakka-aiheisia postauksia peräkkäin, päätin kirjoittaa siitä vasta nyt. Pysähdyimme nimittäin Point Arenan majakalla.

Point Arenan majakka on alunperin rakennettu vuonna 1870, mutta vuoden 1906 suuri maanjäristys vaurioitti itse majakkaa ja sen rakennuksia niin, että ne jouduttiin kokonaan uudelleen rakentamaan. Uusi majakka aloitti toimintansa vuonna 1908 ja toimii edelleen, mutta nyt automatisoituna. Sitä ennen majakalla asui neljä työntekijää perheineen. Sen sumutorvi hiljennettiin vuonna 1978. 

Point Arena Lighthouse

Point Arena Lighthouse

Majakka on päässyt kuvauspaikaksi useammalle elokuvalle. Niistä tunnetuin lienee Mel Gibsonin tähdittämä Forever Young, jonka kansikuvassakin majakka komeilee. Gibson hyppää lentokoneeseensa majakan edustalla, ja lentelee sitten Mendocinon kaupungin yllä. Myös vuonna 2014 kuvatussa Need for Speed -elokuvassa majakka on mukana. 

Tänään majakalla toimii pieni museo ja lahjatavarakauppa, ja majakan vartijoiden talosta voi vuorata huoneita yöpymistä varten. Itse majakkaan pääsee kierrokselle pientä maksua vastaan. Pääsymaksun todellinen laita selvisi meille vasta kun olimme jo sisällä museossa. Maksu peritään nimittäin jo ulkona, tiellä olevassa pienessä maksukopissa joka johtaa majakalle. Se, mitä meille ei kerrottu, oli että sisäänpääsymaksuja on itse asiassa kahdenlaisia. Toiseen kuuluu pelkkä pääsy museoon ja majakan viereen ($5 aikuiset, $1 lapset yli 5v.), ja toiseen kuuluu opastettu kierros majakan sisällä ($7,50 aikuiset, $1 lapset yli 5v.). Meiltä automaattisesti perittiin tuo kalliimpi lippu, ja vasta museossa selvisi, että joutuisimme odottamaan majakkaan pääsyä puolisen tuntia. Meitä ei tällä kertaa majakan sisällä käynti niin kovasti kiinnostanut, varsinkin kun oli vielä pitkä ajomatka edessä, joten jätimme kierroksen välistä. Mutta tulipahan kannatettua tätä historiallista paikkaa muutaman ylimääräisenkin dollarin edestä. 

Point Arena Lighthouse

Majakan museo ja kauppa olivat siis todella pienet, joten jos et halua sisälle majakkaan, kannattaa pysytellä aitojen ulkopuolella jonne pääsylippua ei tarvita. Sieltä itse asiassa saikin ne parhaat kuvat koko paikasta, esimerkiksi tuo artikkelin ensimmäinen kuva. Maisema ylhäällä majakassa olisi varmasti kyllä ollut hieno, mutta me halusimme jatkaa matkaa. Suurin osa majakoista on avoinna vain myöhäiseen iltapäivään, joten kannattaa tarkistaa aukioloajat jos haluaa käydä sisällä. Aidan ulkopuolella on pieni parkkipaikka, ja kun kävelee kallionkielekkeelle, voi nähdä kivillä ja vedessä lekottelevia hylkeitä. Kivikkoon on myös muodostunut kaksi kivikaarta aaltojen niitä riepotellessa. Toista on vaikea erottaa, mutta toisen näkee heti kun menee lähemmäs reunaa. 

Point Arena 
Hylje - Point Arena
Hylkeet - Point Arena
Eroosio koettelee kiviä Point Arenalla

Eroosio koettelee kiviä Point Arenalla

Tästä oli hyvä jatkaa matkaa kotia kohti!

Keilapalloja rannalla - Bowling Ball Beach, Kalifornia

Paula Gaston

Kotimatkalla Fort Braggistä ja Mendocinosta, päätimme pysähtyä Bowling Ball rannalla. Ranta on saanut nimensä siitä, että se toisessa päässä on kymmeniä pallon muotoisia kiviä riveissä. Myös tämä ranta löytyy Highway 1:sen varrelta Pohjois-Kaliforniasta. 

Bowling Ball Beach sijaitsee Schooner Gulch State Beachin pohjoisosassa, ja on hiukan haasteellinen löytää. Google Mapsissäkin se oli merkattuna väärään kohtaan, mutta reippaana reissaajana siirsin sen tietenkin sinne minne se kartalla kuuluu. Tärkeintä on ensin löytää kartalta Schooner Gulch State Beach, ja rannan parkkipaikalta löytää oikea polku Bowling Ball Beachille, sillä tämä ranta on aika iso. 

 

Pohjoisesta alaspäin tullessa, Point Arenan majakan jälkeen tie mutkittelee aikamoisesti, ja pysähdyspaikka tulee yllättäen ison mutkan jälkeen. Paikalla on pari kylttiä, joita ei helposti tieltä huomaa. Niiden edessä on tilaa muutamalle autolle. Tien toisella puolella alkaa soratie jonka varrelle voi myös parkkeerata. Kyltissä on kuva ranta-alueen kivistä, mutta ei erillistä mainintaa miten ne löytää. Kävelimme ensin kyltin johdattamana kauniiseen rantapoukamaan, jossa joku kertoi meille, että kivet ovatkin rannan pohjoisosassa. Lähdimme sitten toista polkua pohjoiseen, joka veikin meidät vain korkealla kallion kielekkeelle. Ranta ei ole yhtenäinen vaan on seurattava polkuja päästäkseen toiseen päähän rantaa. Kielekkeeltä palasimme pettyneenä autolle, kunnes huomasimme vielä yhden yksinäisen polun ihan parkkipaikan toisessa reunassa ilman minkäänlaisia kylttejä. Päätimme kävellä sitä vähän matkaa jotta näemme minne se johtaa. Sitten näimme rannalle vievät tikkaat joista olin etukäteen lukenut, ja tiesimme, että olemme oikeassa paikassa.

Portaiden jälkeen on vielä kiivettävä tikkaita pitkin alas.

Portaiden jälkeen on vielä kiivettävä tikkaita pitkin alas.

Tikkaiden alapuolella makasi kuollut rantakäärme. Lähdimme kävelemään pohjoiseen päin kunnes tulimme pienelle majalle. Joko joku oli yöpynyt täällä, tai pitänyt täällä jonkinlaisia juhlia. Ranta oli kuitenkin ihan autio. Aaltojen lomassa näimme joitakin pallon muotoisia isoja kiviä, ja tiesimme heti, että emme tule näkemään Bowling Ball Beachiä siinä loistossa mitä olimme kuvissa nähneet. Olimme nimittäin paikalla aivan väärään aikaan päivästä. Pääosa kivistä on nähtävissä vain laskuveden aikaan, joka olisi ollut joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ja se ei nyt millään osunut aikatauluumme vaikka kuinka yritimme. 

Laskuveden aikaan rannalle ilmestyy useampi pitkä rivi pyöreitä kiviä. Ne ovat tulleet esiin kalliosta eroosion mukana, ja ovat kalliossa olevia kovia kohtia joita tuulet ja aallot eivät ole saaneet rikki. Näky on erikoinen, sillä kivet ovat kauniissa rivissä ja kaikki saman kokoisia. Harmitti, että emme nähneet niistä kuin muutaman, mutta löysimme kyllä paljon pienempiä keilapalloja. Eroosio on hakannut kiviin jopa reiät sormille kuten oikeissakin keilapalloissa on. Myös kallion seinämät olivat saaneet osansa aaltojen ja tuulen käsittelystä. Ylhäällä kallion reunalla oli muutama puita odottamassa omaa putoamisvuoroaan, hui. Mietin kuinkahan kauan ylhäällä olevassa talossa voidaan asua, ennen kuin maa sen alta sortuu. 

Muutama keilapallo ja vielä hiomaton kivi tuli näkyviin, mutta oikeat pallot olivat vielä veden peitossa. 

Muutama keilapallo ja vielä hiomaton kivi tuli näkyviin, mutta oikeat pallot olivat vielä veden peitossa. 

Kurkkaa tästä miltä rannalla olisi näyttänyt laskuveden aikaan. 

Uusia palloja muodostuu edelleen. Ne ovat kallion kovempaa ainesta, jota eroosio ei saa rikottua.

Uusia palloja muodostuu edelleen. Ne ovat kallion kovempaa ainesta, jota eroosio ei saa rikottua.

Nautimme rantaelämästä pari tuntia, ja näimme pari hyljettäkin uiskentelemassa rannan lähellä. Meidän lisäksi paikalle eksyi vain yksi hollantilainen pariskunta, jotka lähtivät pian pois kun kerroin, että kivet nähdäkseen on tultava laskuveden aikaan. Meillä oli kuitenkin mukavaa ennen pitkää automatkaa kotiin, ja pikku neitikin nukahti autoon rannalla leikkimisen jälkeen nopeasti. 

VINKIT BOWLING BALL RANNALLE:

  • Pohjoisesta etelään päin ajaessa, ala katselemaan tien reunassa olevia kylttejä Point Arenan majakan jälkeen. Kyltin edessä on yleensä autoja parkissa, joten sitä voi olla vaikea nähdä.  
  • Parkkipaikalta valitse pohjoisin polku jonka löydät, ja joka kulkee peltoaukean ja metsän läpi. Lopulta mennään tikkaita pitkin alas rannalle.
  • Rannalle päästäkseen joutuu vähän kiipeilemään, joten sinne voi olla vaikea päästä ihan pienen lapsen kanssa tai liikuntaesteen kanssa. En ole ihan varma, pääseekö rannalle jotain muutakin polkua pitkin laskuveden aikaan.
  • Kävele rantaa pitkin pohjoiseen kunnes alat näkemään pyöreitä kiviä rivissä.
  • Tarkista etukäteen milloin on laskuvesi, sillä kiviä ei näe nousuveden aikaan. Laskuvesi on kaksi kertaa päivässä ja aikataulut voi nähdä täältä
  • Varo kallion päältä tippuvia kiviä ja oksia. Eroosio on näkyvissä joka puolella tällä rannalla.