Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Eugene O'Neill

Ovi matkavuoteen 2017 sulkeutuu

Paula Gaston

On aika taas summata viime vuoden tapahtumat; huippuhetket ja karikot, ja jatkaa siitä sitten eteenpäin uusiin seikkailuihin. Vaikka matkailurintamalla vuosi oli harvinaisen rauhallinen, on se silti ollut ikimuistoinen ihan muista syistä. 

14624392_1403727913012781_3568013238991847424_n.jpg

Tammikuussa matkustin Suomeen muutamaksi viikoksi tapaamaan perhettä ja ystäviäni. Silloin meille oli juuri selvinnyt että myöhemmin samana vuonna perheemme kasvaisi uudella pikku-reissaajalla. Siinä vaiheessa tietenkin tiesimme jo, että vauvan syntymän jälkeen matkailemme jonkun aikaa vain lähialueilla. Kävi kuitenkin niin, että myöskään raskausaika verotti sen verran voimia, että emme juurikaan tehneet ulkomaan matkoja.

Suomen matkalla kävin myös Matkamessuilla Helsingissä muutaman vuoden tauon jälkeen. Oli mielenkiintoista nähdä mitkä asiat messuilla olivat muuttuneet, ja tavata tuttuja. 

 

 

 

 

Suomen Matkamessujen vastapainoksi pääsin helmikuussa Travel Adventure Show:hun täällä Kaliforniassa, Santa Clarassa. Huippuhetkenä tapahtumassa oli ehdottomasti Amazing Racen Phil Keoghan tapaaminen, mutta kävin kuuntelemassa myös monta muutakin mielenkiintoista luentoa.

16465736_449536515170353_4461247977066856448_n.jpg
16584787_182851445534444_1070705398085844992_n.jpg

Maaliskuussa vierailin ystäväni kanssa näytelmäkirjailija Eugene O'neillin Tao-talossa Danvillessä (pääkuva). Alue kuuluu kansallispuistoihin ja näin ollen sain ruksata sen pois käymättömien puistojen listalta.

Huhtikuussa saimme vieraita kun mieheni sukulaiset tulivat käymään. Heillä oli toiveena nähdä Alcatraz. Suuntasimme siis San Franciscoon ja veneilimme vankilasaarelle käymään upeassa kevätsäässä. Vaikka se ei ollut minulle ensimmäinen kerta Alcatrazissa, riitti siellä silti katseltavaa toiseenkin kertaan.

Toukokuussa suuntasimme Etelä-Kaliforniaan road tripille. Pikkuneitimme pääsi ensimmäistä kertaa elämässään Disneylandiin, ja sehän oli tietenkin hänelle vuoden kohokohta.

17495305_1817362241918107_5890291554744008704_n.jpg
19050374_1595817947095566_383043810730442752_n.jpg

Road trippimme virallinen syy oli perhejuhla. Pääsimme samalla tutustumaan Temeculan viinialueeseen jossa häät järjestettiin.

Häiden jälkeen matka jatkui vielä etelämmäs San Diegoon saakka. San Diegossa tutuksi tulivat sen kuuluisa vanha kaupunki, rannat, Cabrillo National Monument, Gaslamp District ja Top Gunin kuvauspaikat

18444863_305639699858206_8359550003621920768_n.jpg
18579678_257085754757887_7878218791195246592_n.jpg

San Diegosta lähdimme ajelemaan takaisin pohjoista kohti koukaten Joshua Treen kansallispuistossa, Mojaven aavikolla, Cesar Chaves National Monumentilla sekä Sequoia ja Kings Canyonin kansallispuistoissa. Sequoia National Parkissa näimme muun muassa maailman suurimman puun. Ajoimme myös pätkän alkuperäistä Route 66:ä.

Road tripin jälkeen olikin aika rauhoittaa vähän menoa ja keskittyä tulevaan perheenlisäykseen. Sen verran reissasimme lähimaisemissa, että kävimme katsastamassa Port Chicagon National Monumentin ja John Muirin talon, jotka nekin kuuluvat kansallispuistoihin.

18644989_832659456885275_6371184182290284544_n.jpg
18644931_1974305789465653_8047505013066432512_n.jpg
18580463_718015725069565_3639374567291486208_n.jpg
18811980_1596316860392519_4417657177158713344_n.jpg

Elokuun lopussa, täydellisen auringonpimennyksen aikaan, syntyi meille sitten pieni tyttövauva. Ehdottomasti koko vuoden kohokohta! Muutama kuukausi meni totutellen uuteen elämäntyyliin. Kävin sentään vanhoja työkavereitani moikkaamaassa Instagramin päämajalla. Mainittakoon se nyt kun ollaan tekemässä Instagram -aiheista juttua. 

21373462_1204044343035560_2447517333015494656_n.jpg
22857592_291885821306182_1946967761141891072_n.jpg

Vuosi oli yksi Kalifornian historian pahin metsäpalojen suhteen. Mekin saimme siitä osuutemme, tosin vain savun muodossa. Napa Valleyn ja Sonoman viinialueet kärsivät pahoin ja sadat ihmiset menettivät kotinsa. Se oli kauheaa! Pahimmillaan pysyttelimme sisällä sillä ilman laatu oli vaarallisella tasolla. Aurinkokin näkyi pienenä pallona savuharson läpi silloin kun näkyi.

Yksi vuoden erikoisimmista käyntikohteista oli varmasti Museum of Ice Cream, eli jäätelömuseo. En ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa paikassa, uimme muun muassa strösseli-altaassa. Meillä oli museossa tosi hauskaa vaikka olisimme mieluusti olleet siellä kauemminkin.

22429595_1878908272419346_2667557754654162944_n.jpg
IMG_3801.JPG

Vauva pääsi ensimmäiselle matkalleen kun lähdimme joulunviettoon Etelä-Kaliforniaan Los Angelesin seudulle. Menomatka oli pitkä ja hidas, mutta kotimatkan katkaisimme mukavasti pysähtymällä puoleen väliin. Yövyimme ihastuttavassa tanskalaiskylässä, Solvangissa Santa Barbaran lähistöllä. Ihan sen lähellä on pieni kylä jonka perukoilta löytyy Michael Jacksonin Neverland Ranch. Kävimme lukemassa fanien jättämiä kirjeitä ja seinäkirjoituksia sen portilla.

IMG_3798.JPG
IMG_3802.JPG

Itse joulun aikaan vierailimme Mission Inn Hotel & Spa:ssa Riversidessä, joka on aina koristeltu upeasti, sekä McDonalds museossa. Molemmat aika erikoisia vierailukohteita ja niistä tulossa blogiin juttua myöhemmin. 

IMG_3777.JPG

Tälle vuodelle onkin jo suunnitelmia tehty matkojen suhteen ja toivottavasti lisää on tulossa. Hyvää uutta matkailu-vuotta kaikille!

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

 

 

 

 

Näytelmäkirjailija Eugene O'Neillin Tao-talo Kaliforniassa

Paula Gaston

Vierailimme ystäväni kanssa eilen näytelmäkirjailija Eugene O'Neillin talolla Kalifornian Danvillessä. Olimme alunperin ajatelleet tehdä pienen patikkaretken taloa ympäröivillä kukkuloilla, mutta viimeinen talolta takaisin tuleva bussi olikin yllättäen peruttu. Haimme matkaan kuitenkin eväsleivät, ja sorruimme Danvillen viikonloppumarkkinoilla vielä pullaostoksiinkin, joten saimme nauttia kevätpäivästä O'Neillin puutarhassa.

KUKA IHMEEN EUGENE O'NEILL?

Eugene O'Neill on amerikkalainen näytelmäkirjailija, joka on ainoana amerikkalaisena lajissaan saanut työstään kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Hänelle on myönnetty myös Pulitzer palkinto neljänä vuotena. O'Neillin tunnetuimmat näytelmät ovat The Iceman Cometh (ei suomennosta), Pitkän päivän matka yöhön (engl. Long Day's Journey into Night), Intohimot jalavien varjossa (engl. Desire Under the Elms), Murheesta nousee Elektra (engl. Mourning Becomes Elektra) ja A Moon for the Misbegotten (ei suomennosta). Näytelmistä on myös tehty elokuvia ja jopa sävelletty ooppera. Näyttelijöinä on ollut suuria nimiä aina Sophia Lorenista Jack Nicholsoniin.

O'Neill syntyi vuonna 1888 New Yorkissa. Hän aloitti näytelmäkirjoittamisen 1913 toipuessaan tuberkuloosista. Hän meni elämänsä aikana kolmasti naimisiin ja sai oli kolme lasta. Hänen tyttärensä Oona O'Neill tunnetaan parhaiten Charlie Chaplinin neljäntenä ja viimeisenä vaimona. O'Neillin viimeinen vaimo, Charlotta Monterey oli kotoisin San Franciscosta, mikä lopulta toi heidät Kaliforniaan vuonna 1937. Ja niin O'Neill kirjoitti viimeiset näytelmänsä Kalifornian Danvillessä, ennen kuin hän lopulta menetti kykynsä kirjoittaa kärsiessään Parkinsonin taudista. Hän kuoli 1953 Bostonin Sheraton hotellissa, jonka jälkeen selvisi ettei hän sairastanutkaan Parkinsonia vaan harvinaista geneettistä tautia. Hänen vaimonsa Charlotta julkaisi O'Neillin viimeisen näytelmän; "Pitkän päivän matka yöhön" vuonna 1956, ja sen sanotaan olevan paras kaikista hänen näytelmistään. 

EUGENE O'NEILLIN TAO-TALO

Charlotta ja Eugene O'Neill olivat vahvasti kiinnostuneita aasialaisista kulttuureista ja taiteesta, ja rakensivatkin Danvillen talonsa taolaisen tyylin mukaisesti. Taolaisuus on kiinalainen filosofia ja uskonto, jossa korostetaan muun muassa luonnonmystiikkaa ja yksilökeskeisyyttä. Talossa onkin esimerkiksi tumman sininen katto joka muistuttaa taivasta sekä tummat puulattiat jotka edustavat maata. Yläkertaan johtavia portaita vartioivat kiinalaiset leijonapatsaat, ja puutarhaan istutettu polku menee siksakkia pitääkseen poissa pahat henget. Pariskunta käytti talon rakentamiseen lähinnä O'Neillin Nobelin palkinnosta saamia rahoja. 

Talo ei ole jättimäisen suuri, joten sen kaksi kerrosta kiertää vajaassa puolessa tunnissa. Huonekaluista jäljellä on vain ihan murto-osa. Takapihalla voi käydä ihailemassa upeaa maisemaa uima-altaan reunalla sillä talo on korkealla kukkulalla. Vuonna 1980 Tao-talon hallinta siirtyi National Park Servicelle eli paikka on osa kansallispuistosysteemiä. Se sijaitsee kuitenkin siltä kannalta vähän kinkkisessä paikassa, sillä tonttia ympäröi portein vartioitu yksityinen asuinalue. Kuss Streetille ei siis pääse ajamaan omalla autolla, vaan on käytettävä National Park Servicen tarjoamaa bussikyyditystä. Se kulkee yleensä kaksi tai kolme kertaa päivässä Danvillen keskustasta, lisätietoja ja aikataulut löytyvät täältä. Vierailu Tao-talolla kyyteineen on ilmaista. Aivan talon reunustalta aukeaa suuri puisto, Las Trampas Regional Wilderness jonka patikkapolkuja pitkin pääsee myös talolle sekä kävellen että ratsastaen. Jos haluaa vierailla paikalla tätä kautta, on syytä tehdä varaus että puistonvartijat tietävät olla paikalla avaamassa ovet. Talolla toimii myös pieni kirjakauppa josta voi ostaa Eugene O'Neilliin tai kansallispuistoihin liittyviä julkaisuja. 

Olohuoneen tavaroiden järjestys on pysytty päättelemään Life -lehdessä olleen kuvan mukaan. 

Olohuoneen tavaroiden järjestys on pysytty päättelemään Life -lehdessä olleen kuvan mukaan. 

Tämä Charlottan vuonna 1931 Louis Vuittonin Ranskasta ostama arkku taitaa olla tänä päivänä arvossaan. 

Tämä Charlottan vuonna 1931 Louis Vuittonin Ranskasta ostama arkku taitaa olla tänä päivänä arvossaan. 

Talon edustalla on myös vaja jossa järjestetään tapahtumia, ja nytkin vajassa oli näytelmää harjoittelemassa ryhmä lapsia. Edempänä on myös O'Neillien dalmatialaiskoiran hauta. Sen luona voi lukea Eugenen rakkaalle koiralleen kirjoittaman "Viimeisen testamentin". 

Ensi kerralla ehkä suunnittelemme patikointiretken näihin maisemiin. Paikka on nimittäin todella upea, ja kauniina päivänä kukkuloilta voi nähdä todella kauas. Polut kulkevat luonnon keskellä seuraten lehmien laidunmaita. Älä siis unohda sulkea karjaportteja perässäsi! Tälläkin kerralla näimme kauriita, maaoravia ja erilaisia lintuja, vaikka emme käyneet edes pihamaata pidemmällä.