Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: Etelä-Kalifornia

Neverlandin jälkimainingeissa - mekin kävimme siellä

Paula Gaston

Katsoin viime viikolla paljon kohutun dokumentin Leaving Neverland. Vaikka kuinka etukäteen olin jo mielessäni päättänyt, että tässähän taas ollaan rahan keruu mielessä liikenteessä, niin hiljaiseksihan se kyllä veti. Ei voi mitään. Ja surulliseksi! Ne tutun näköiset Neverlandin portit vilahtivat dokumentissa useastikin, ja se vartijankoppikin, sillä me kävimme noissa maisemissa vuosi, pari sitten (postauksen voit lukea täältä). Nyt jos menisin sinne uudelleen, niin fiilikset olisivat varmaan aika erilaiset.

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Halusin kovasti uskoa, että kaikki nämä syytökset Michael Jacksonia kohtaan olisivat keksittyjä. Täällä Yhdysvalloissa kun tuntuu mikä tahansa olevan mahdollista. Kaikki on Suomen mittakaavassa x100. Mutta voiko kukaan kertoa omista kokemuksistaan noin uskottavasti jos ne eivät oikeasti ole totta? Dokumenttia on kritisoitu siinä olevista epäkohdista, ja yhden huomasin kyllä itsekin. Mietin sitä pitkään. Toinen pojista kertoo nimittäin jossain kohti, mitä yhdellä vierailulla tapahtui, ja että sen jälkeisillä kerroilla he palasivat tekemään “niitä tuttuja seksijuttuja”. Minuutin päästä hän kuitenkin sanoo, että se oli viimeinen kerta kun oli Michaelin kanssa. Niin, että miten se nyt oikein meni?!

Samalla mietin, että miten ihmeessä nämä perheet olivat niin “starstruck” etteivät he missään kohdassa edes epäilleet mitään? Siis varmasti tällaisen tähden karisma sokaisee kenet tahansa alussa, ja on mahtavaa saada kutsu Neverlandiin, mutta ettäkö heti ensimmäisellä kerralla jättäisin lapsen nukkumaan jonkun aikuisen miehen huoneeseen ja vielä samaan sänkyyn? Tuskin. Elokuvien katselu ja lautapelien pelailu makkarissa voisi ehkä vielä mennä, mutta olisin kyllä ihmeissäni, jos joku lähes vieras ihminen pyytäisi saada nukkua lapseni kanssa. Ja olihan se aikuisen miehen alituinen hengailu lasten kanssa vähintäänkin erikoista. Voiko ilmaiset matkat, talot, autot ja muut sokaista vanhemmat niin, että luotto on tähän henkilöön 100%. Kyseessä kuitenkin on omat lapset! Varmaan jossain kohtaa voi, mutta tässä oltiin Michaelin sängyssä jo ensimmäisestä illasta lähtien.

puu_neverland.jpg

Lasten sokaistumiseen uskon täysillä. Itse kun on 6-vuotiaan tytön äiti, niin oli hirveän helppo ymmärtää se lasten syvä ihastuminen MJ:hin. Lapset ovat niin älyttömän viattomia ja naiiveja tuossa vaiheessa. Meillä esimerkiksi palvotaan tällä hetkellä omaa iskää. Kaikki mitä hän sanoo, on jollakin tavalla coolia ja kotona on aina mälsää kun iskä on töissä. Tänäänkin kun hain lapsen taidekoulun tunnilta, ensimmäinen mitä hän sanoi oli: “Is Dada home?”. Kun siis mietin omaa lastani, niin en epäile yhtään etteikö näitä poikia olisi ollut helppo aivopestä olemaan kertomatta tapahtumista. Varsinkin, kun he näkivät kuinka heidän omat vanhemmatkin ihailivat Michaelia. Sieltähän sitä mallia varsinkin otetaan. Lapset elävät suuresti ja tunteella.

Katsoin myös Jacksonin perheen oman dokumentin, joka oli tavallaan vastine Leaving Neverlandille. Siinä tuotiin esiin juurikin näitä epäkohtia joita Leaving Nervelandissä oli. Lisäksi siinä kerrottiin erilaisista rahastamisyrityksistä joissa julkkiksilta yritetään kiristää rahaa. Valitettavasti ne ovat varmasti ihan arkipäivää maailman julkuille, ja totista totta. Ja kieltämättä, tämänkin dokumentin toisella pojista on ollut aika monta yritystä rahastaa tällä asialla ennen tätä dokumenttia. Sekin pistää miettimään. Mikä kaikki sitten on totta ja mikä ei, liekö tähän koskaan tulee todellista selvyyttä. Aikamoinen vyyhti, ja on vaikea ajatella, että ihan kaikki syytökset olisivat kokonaan keksittyä tarinaa.

Minua jäi jossain kohdassa myös vaivaamaan se, että mitä näille kaikille muille pojille on tapahtunut tämän jälkeen, joten luin aika monta artikkelia asiasta. Todella surullista oli huomata, että näistä perheistä kahdessa, isät olivat päätyneet itsemurhaan. Niin, että olipa totuus mikä tahansa, niin aika monen perheen elämän Michael Jackson on tavalla tai toisella saanut sekaisin.

Neverland_kivi.jpg

Molemmissa dokumenteissa näytettiin paljon kuvia Neverlandistä. Siellä on kyllä varmasti ollut todellinen Liisa Ihmemaassa -meininki ja tunnelma. Sen tunnelman pystyi jotenkin vieläkin aistimaan paikan portilla, jossa siis kävimme pyörähtämässä. Olimme ohikulkumatkalla, kun mieheni setä sanoi, että: “Ajatte ihan Neverlandin läheltä, pysähtykää siellä”. Vaikka Neverland on ollut jo vuosia tyhjillään, sen portin lähellä olevat muurit olivat vielä täynnä fanien kirjoituksia, ja vartijankopissa istui vartija. Porteissa oli suuret joulukranssit ja lippu oli salossa. Mutta se porteissa ollut teksti “NEVERLAND” ei ollut siinä enää. En ole ollut Michael Jacksonin superfani, mutta olen silti aina tykännyt hänestä ja hänen musiikista. Ja hän oli ensimmäinen superstara jonka konsertissa olen koskaan ollut. Sitä konserttia en unohda ikinä! Oli jotenkin hienoa käydä Neverlandin luona lukemassa muistokirjoituksia. Mutta nyt noihin muistoihin tullut tahra!

Oletko katsonut Leaving Neverlandin tai Jacksonien oman dokumentin? Mitä mieltä olet asiasta?

 

Los Angeles Zoo - Miksi en palaa sinne enää koskaan

Paula Gaston

Joulumatkallamme Etelä-Kaliforniaan pistäydyimme yhtenä päivänä Los Angelesin eläintarhassa (Los Angeles Zoo and Botanical Gardens). Nikottelin vähän kun kuulin sukulaisten valitsemasta kohteesta, mutta tiesin, että lapsilla ainakin tulee olemaan hauskaa. Itselleni on hiipinyt epäilys, että en välttämättä nauttisi vangittujen villi-eläinten katselemisesta. Tsemppasin itseäni kuitenkin ajattelemalla, että ollaanhan nyt sentään Los Angelesissa, ja eläinten olot ovat varmasti mitä parhaimmat. Ja meille muutenkin päivän pääkohde oli eläintarhan jouluvalot, joita pääsimme ihastelemaan sitten illalla jolloin eläimet eivät ole ulkosalla. Valot olivatkin meidän mieleen, mutta sitä ennen vietimme päivän ihmetellen ja etsien erilaisia eläimiä.

658E9913-A934-479E-B1B7-567926450130.JPG

PALJON MELUA TYHJÄSTÄ

Kierros eläintarhassa alkoi heti jo vähän kummallisesti. Pari ensimmäistä eläintaloa, joihin menimme sisään, olivat täysin tyhjiä. Olimme vähän ymmällämme, että onkohan koko eläintarhassa eläimiä lainkaan. Missään ei ollut kylttejä tai selitystä siitä, miksei ikkunoiden takana ollut ketään. Siitä kun sitten jatkoimme eteenpäin niin alkoihan niitä eläimiäkin toki tulla.

Päivän aikana näimme kaikenlaisia eläimiä flamingoista seeproihin ja apinoihin. Apinat pitivätkin melkoisen metakan kun niille tuotiin juuri ruokaa. Leopardi pysytteli kokonaan piilossa niin että näimme siitä vain vilaukselta korvat. Mutta mitä syvemmälle eläintarhaan päästiin, sitä pienemmälle mielestäni häkit näyttivät. Ja kun päästiin elefanttien kohdalle, emme voineet olla miettimättä ääneen, että miksi yksi elefantti seisoo paikallaan ja vatkaa päätään edestakaisin. Olen nähnyt samankaltaista käytöstä kyllästyneillä tai stressaantuneilla hevosilla, niin sanottua kutomista. Onneksi en ollut seurueessamme ainoa, jota tämä käytös ihmetytti, ja olimme porukalla sitä mieltä, että eläinten olot eivät näytä nyt ihan priimoille. Esimerkiksi jättiläiskokoisia kirahveja oli tungettu pieneen aitaukseen neljä. Niiden elinalue näytti kyllä tuskaisen pieneltä, ja mietimme, että niillä täytyy olla käytössään joku toinenkin aitaus. Myöhemmin juttelimme eläintarhan työntekijän kanssa, joka kertoi meille kirahvien aitauksen todellakin olevan ainoa niiden olinpaikka, ja alkoi kiireesti kertomaan meille tarhan laajentamissuunnitelmasta. Elefantin käytöksellekin löytyi selitys; se odotti ruokaansa paikassa jossa näki eläintenhoitajan laittavan ruokia valmiiksi. Hmmm…

la_zoo_flamingos.jpg
la_zoo_apina.jpg
la_zoo_tapir.jpg
Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Ihan ylipäätänsä koin, että koko paikka kaipaisi vähän kohennusta ja ehdottomasti monien eläinten häkit tai aitaukset olivat aivan liian pieniä. Eläintarha onkin avattu tällä paikalla jo vuonna 1966, ja sen historiasta löytyy useita eläinten karkailuja. Lisäksi monessa paikassa oli vähän epämääräisen näköistä rojua, josta en aina oikein tiennyt kuuluuko se eläintarhaan vai ei. Ehkä se osin selittyy illan valoshow:lla, mutta joidenkin eläinten kohdalla huomasin katselevani jonkunlaisia härveleitä aitauksen etuosalla eikä eläimiä. Alueella oli myös useita tyhjiä tiloja jotka herättivät hämmennystä koska niissä ei ollut mitään informaatiota asiasta. Ihmiset haahuilivat etsien eläimiä joita ei sitten ollutkaan missään. Vaikka tiedän, että eläintarhassa tehdään paljon hyvääkin, kuten hoidetaan loukkaantuneita eläimiä jotka löytyvät luonnosta, koin että tämän sortin eläintarha ei ehkä ole minun juttuni. Menen mieluummin kansallispuistoon luonnon keskelle, ja jos satun siellä bongaamaan jonkun eläimen, tuntuu se oikeasti hienolle.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

JOS NYT SITTEN KUITENKIN

Jos nyt kuitenkin olet menossa Los Angeles Zoohon eläintarhaan, niin tämän paikan vetonaulat lienevät Campo Gorilla Reserve ja Chimpanzees of Mahale Mountains. Lisäksi Aasian elefanttien saaminen eläintarhaan on ollut yksi sen suurimmista satsauksista, ja alueella halutaan kertoa ihmisille Thaimaan elefanttien tilanteesta. Winnick Family Children's Zoon alueella lapset pääsevät silittelemään ja harjaamaan farmieläimiä, ja alueella on myös erillinen leikkipaikka.

Eläintarhassa on helppo kulkea lastenrattaidenkin kanssa, ja ruokapaikkoja on vessoja on useita. Ainoa paikka joka keräsi valtaisat jonot tuntui olevan vaipanvaihtopisteet, joten niitä kaivattaisiin ehdottomasti enemmän. Eläintarhat asiakkaat kun usein ovat juurikin näitä pikku-ihmisiä. Ravintolasta löytyi monenlaista syötävää sekä aikuisille että lapsille, ja kerrankin myös mukavampia terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Lipun oston yhteydessä saimme sekä alueen kartan, että hauskat passit. Eläintarha on nimittäin jaettu maanosittain, ja passista sai sitten raaputella kuvia kun tietty maanosa oli käytynä. Neljän kohteen löytymisen jälkeen matkamuistomyymälästä sai pienen matkamuiston mukaansa.

C8190F10-427E-45BC-B979-6AB07D993A53.jpg

Eläintarha on avoinna päivittäin kello 10-17. Liput ovat $21, ja $16 lapsilta 2-12v. (2019)

 

Etelä-Kalifornian Alpit - Lake Arrowhead Village

Paula Gaston

Joku on ehkä huomannut Kaliforniassa käydessään juovansa pullovettä nimeltä Arrowhead. Meilläkin tätä vettä on ollut autotallissa maanjäristysten varalta joskus pullo tolkulla, mutta harvemmin on käynyt mielessä, että mistä tämä lähdevesi mahtaa oikein olla peräisin. Arrowheadin lähde löytyy San Bernardinon vuoristosta, läheltä Arrowheadin tekojärveä. Lake Arrowhead taas on suosittu lomakohde varsinkin Los Angelesin seudulla asuvien keskuudessa. Mekin kävimme siellä heti joulun jälkeen päiväseltään vierailulla. Lake Arrowhead Village on ihastuttava pieni vuoristokaupunki keskellä ei mitään. Ei ihme, että se viehättää ihmisiä kiireisessä Los Angelesissä.

 
3C950ED2-733B-4BD0-AA0F-D2AE812882E7.JPG

Lake Arrowheadin kehitys vapaa-ajanviettokohteeksi alkoi 1920-luvulla, jolloin sen nimi muutettiin Little Bear Valleysta Lake Arrowhead Villageksi. Vanha nimi lienee tullut sen lähellä olevasta Big Bearin järvestä, mutta uusi nimi tulee Arrowheadin kuumista lähteistä, jotka vanhan intiaanien legendan mukaan ovat lähialueella. Monet Hollywoodin tähdet ostivat sieltä aikoinaan loma-asuntoja, ja siellä kuvattiin useita elokuvia ja televisio-ohjelmia. Nykyään siellä asuu täysiaikaisesti noin 12 500 ihmistä.

Lake Arrowheadille tullaan lomailemaan ja harrastamaan. Siellä golfataan, vesihiihdetään ja patikoidaan. Järvellä risteilee myös vanha siipiratasalus jonka kyydistä näkee takuulla järveä paremmin kuin rannalta. Talvella vuorille sataa lumi, ja lähialueen hiihtokeskukset aukeavat. Koko Arrowhead Village onkin rakennettu alppikylää mukaellen, ja sitä joskus kutsutaan nimellä “Alps of Southern California, eli Etelä-Kalifornian Alpit. Alueella vierailee yli 4 miljoonaa ihmistä vuosittain.

39F5437D-2507-4FA1-BC22-D0BD243DD0C8.JPG
C67716FD-975C-4DEF-AAED-F6C9F4C44249.JPG

Kylän keskustassa on kauppoja, kahviloita ja pieniä ravintoloita. Mekin käveleskelimme kaupoissa ja kävimme ostamassa kuumaa kaakaota ja kahvia, sillä ilma oli aika vilpoinen. Ostoskadun päässä on pieni karuselli jossa tyttäremme kävi kierroksella kun minä otin muutaman kuvan järvestä. Järvi on varmasti kauneimmillaan aurinkoisempana päivänä, mutta sen rannoilla näkyi nytkin upeita, valtavan kokoisia koteja ja loma-asuntoja. Juuri kun olimme suunnitelleet kotiinlähtöä, alkoi hiljalleen satelemaan lunta. Kerrankin meilläkin oli “valkoinen joulu”!

Taloja ja loma-asuntoja järven rannalla.

Taloja ja loma-asuntoja järven rannalla.

75DC1E83-4098-4271-BB83-C8F1EFAA71F8.JPG
Lunta!!!

Lunta!!!

Kotimatkalla alas vuorilta meitä ilahdutti upea auringonlasku. Oli ihan pakko pysähtyä ottamaan siitä kuvia ja ihailemaan sitä hetkeksi.

88FA3698-5A17-467C-B8B0-77DDA1066FE9.JPG

Näitä maisemista ja tunnelmista… seuraavaan kertaan!

Vasta vierailemamme Paramount Ranch Kaliforniassa paloi maan tasalle

Paula Gaston

Viime huhtikuussa kerroin teille matkastamme Etelä-Kaliforniaan, ja siitä kuinka vierailimme eri kansallispuistoissa tuolla matkalla. Yksi paikoista jossa kävimme oli vanha “Western kaupunki” Santa Monican vuoristossa, jossa on kuvattu paljon eri elokuvia ja televisio sarjoja. Sitaateissa siksi, että paikka ei varsinaisesti ole kaupunki vaan talot ovat pelkkiä lavasteita. Silti tulin vähän surulliseksi kun eilen katselin uutisia eri puolilla Kaliforniaa roihuavista maastopaloista, ja näin, että kyseinen paikka, eli Paramount Ranch, oli tuhoutunut lähes kokonaan Woolseyksi nimetyssä palossa.

B0590F58-CE73-4E42-B621-D7339A2F89BC.JPG

Paramount Ranch otettiin käyttöön vuonna 1972 kun Paramount Films osti sen elokuvien kuvauspaikaksi. Sinne rakennettiin erilaisia lavasteita aina San Franciscosta villinlännen kaupunkiin. Viimeisimmät lavasteet olivat käytössä Tohtori tuli kaupunkiin (Dr Quinn, Medicine Woman) kuvauksissa. Shown päätähtenä oli Jane Seymour. Muita siellä kuvattuja televisiosarjoja (tai niiden jaksoja) ovat esimerkiksi Salaiset kansiot, Charlien Enkelit, Sabrina teininoita, Mentalist ja monia monia muita. Ranchillä on nähty kaikenlaisia tähtiä kuten John Wayne, Gary Grant, Warren Beatty ja Lucille Ball. Nykyään alue on suojeltu sillä se kuuluu kansallispuistoihin. Siellä kuitenkin edelleenkin kuvattiin erilaisia mainoksia ja ohjelmia.

Paramount Ranch oli suosittu vierailukohde. Alue oli avoinna kaikille veloituksetta ja sieltä lähti useita patikkapolkuja. Se oli hyvin suosittu paikka myös ratsastajien keskuudessa, jotka treffasivat parkkipaikalla, ja lähtivät siitä sitten polkuja pitkin ratsastusretkilleen. Monet tulivat paikalle vain katsomaan villinlännen kylää, ja nauttimaan luonnosta.

C38E78EC-B50C-4E0C-A9EE-89C4B4D2887B.JPG
ACFB0ECE-EB53-4DDE-A474-AA1D1C2F1D23.JPG
AC9BDCE3-269F-4CB8-90FE-8528E72095D5.JPG

Woosley Fire sai alkunsa viime torstaina Woolsey nimisestä kanjonista, ja levisi hurjaa vauhtia Santa Ana tuulten mukana. Tänään yli 200 000 asukasta Ventura Countyn ja Malibun alueelta on evakuoitu, ja palo on kokonaan hallitsemattomassa tilassa. Se on polttanut arvioilta ainakin 170 asuintaloa ja uhkaa nyt julkkisten suosimia rikkaita asuinalueita. Monet ovat joutuneet etsimään yösijaa tutuilta ja ystäviltä, kaupunkien tarjoamista suojista, tai teltoista ja autoista. Tilanne on todella tukala sillä säähän ei odoteta tulevan suuria muutoksia lähipäivinä.

Näyttää siltä, että Paramount Ranchistä on jäljellä enää vain kirkko:

Toivotaan, että palot saataisiin pian hallintaan ja ihmiset pääsisivät palaamaan koteihinsa. Uutisissa vasta sanottiin, että Kalifornia ei ole enää tunnettu vaan hyvistä ilmoistaan ja surffilaudoista, vaan kaaoottisista vuosittaisista tulipaloista.

Jos haluat nähdä lisää elämästä täällä Kaliforniassa, käyhän kurkkaamassa Instagram -tilini @paulagaston, jonne päivittyy kuvien lisäksi myös Instastoriet.

 

Päivä Kalifornian Channel Islandsilla - lokit ja me

Paula Gaston

Spring breaking road trippimme jatkui Etelä-Kaliforniasta, Rancho Cucamongalta ja Santa Monican vuoristosta Venturaan, Tyynen Valtamerenmeren rannalle. Majoitumme hotelliin ihan rannan tuntumaan odottelemaan aamua, sillä meillä oli seuraavalle päivälle buukattuna veneretki Channel Islandsille. Sen verran väsynyttä porukkaa hotellilla oli, että odottelimme huoneessa kun mies kävi hakemassa koko porukalle perinteiset, kalifornialaiset kalatacot. Paljoa ei unta tarvinut houkutella, vaan pian koko kööri jo kuorsasi. 

Aamun valjetessa, aamupalan jälkeen, suuntasimme Venturan satama-alueelle. Olimme varanneet veneretken Island Packers -nimiseltä yritykseltä. Jostakin syystä olin ajatellut, etteivät nämä retket niin kovin suosittuja ole, mutta check in -tiskille olikin aika pitkä jono. Ennen meitä lähdössä oli jo toinen veneellinen toiselle saarelle. Lisäksi Island Packersit järjestävät valasretkiä. Sitten ei kun veneeseen ja kohti Anacapan saarta. 

channel_vene.jpg

CHANNEL ISLANDS NATIONAL PARK

Channel Islands on kahdeksan saaren ryhmä Kaliforniassa, ihan Santa Barbaran edustalla. Viisi näistä saarista kuuluu Channel Islandsin kansallispuistoon. Saaret ovat siitä merkittäviä, että siellä, ja niitä ympäröivissä vesistöissä, elää useita endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja. Saarilla on aikoinaan asunut Chumash ja Tongva intiaaneja, ja myöhemmin ne ovat olleet lähinnä kalastuskäytössä. Joillakin saarista on edelleenkin armeijan toimintaa. Kansallispuistoihin kuuluvat saaret ovat täysin asumattomia, mutta kaikille saarille on mahdollista päästä järjestetylle veneretkelle. Kahdelle saarista pääsee myös lentäen pienlentokoneella. 

Channel Islands National Parkin virallinen visitor center on Venturassa kun taas saarelle menevän veneen kyytiin voi hypätä Venturan lisäksi Oxnardista. Noin 70 000 vierasta käy vuosittain saarilla, eli ei mikään ihan hirveän suuri määrä. Saaret näkyvät myös maihin esimerkiksi Venturassa ja Santa Barbarassa, ja me olemme ihailleet niitä myös lentokoneen ikkunasta matkallamme Havaijille. Veneretki saarille kannattaa varata etukäteen. 

ANACAPAN SAARELLA 

Me vierailimme tällä kertaa Anacapan saarella. Suosituin retkikohde lienee suurin ja monipuolisin saarista, eli Santa Cruzin saari, mutta siellä oli tällä kertaa metsäpalo. Anacapan saari kuulosti meille muutenkin sopivalta, sillä meillä oli mukana vauva, ja sinne oli fyysisesti helpohkoa päästä. Sanon helpohkoa, koska esitteissä varoiteltiin tikkaista jotka veneestä tullessa piti kiivetä sekä 157 portaasta ylös saarelle. Tosi asiassa tikkaat olivat vain pari askelmaa ja auttamassa oli veneen miehistö, eivätkä portaatkaan tuottaneet meille ongelmia. Matka sekä Santa Cruzille että Anacapalle kestää normaalisti tunnin, mutta me jäimme pariin otteeseen katselemaan venettä seuraavia delfiinejä ja harmaavalaita, joten aika venähti puoleen toista tuntiin. Lisäksi sekä tullessa että lähtiessä kierrettiin vähän saaren reunoja ympäri jotta nähtäisiin miltä saaret näyttävät. Island Packersille täydet pisteet siitä, että saimme tosiaankin rahalle vastinetta. Miehistöllä ei ollut mihinkään kiire, vaan he yrittivät katsella josko valaita näkyisi vaikka tämä ei tosiaankaan ollut mikään valasretki. Mennen tullen niitä näkyikin, ja pysähdyimme pitkäksi toviksi niitä ihmettelemään. 

channel_sea_arch.jpg
Venettämme seurasi mennen tullen kymmenien delfiinien parvi. Ne tykkäsivät hyppiä veneestä syntyvien aaltojen yli joten kapteenimme äityi vähän mutkittelemaan. Valaista sen sijaan en saanut tällä kertaa kuvaa. 

Venettämme seurasi mennen tullen kymmenien delfiinien parvi. Ne tykkäsivät hyppiä veneestä syntyvien aaltojen yli joten kapteenimme äityi vähän mutkittelemaan. Valaista sen sijaan en saanut tällä kertaa kuvaa. 

delfiini.jpg

Saari oli todella kaunis ja se jotenkin yllätti minut. Olin suhtautunut tähän reissuun hiukan vähätellen, mutta se oli todella kaiken rahan ja vaivan arvoinen. Kevätkukat olivat juuri alkaneet kukkimaan ja lokit pesivät. Ja niitä lokkeja todellakin oli ihan joka puolella ja paljon! Pesiä oli ihan patikkapolkujenkin vieressä ja välillä lokit huusivat meille varoittaen, että olemme liian lähellä niiden kotia. Kauempaa katsottuna näytti siltä kuin koko saari olisi ollut täynnä valkoisia golfpalloja. Lokkien lisäksi näimme Kalifornian ruskeapelikaaneja joiden kanta on saatu elvytettyä käytännössä sillä, että nämä saaret rauhotettiin. Näimme myös Tyrskymerimetsoja joita elää vain Yhdysvaltojen ja Meksikon rannikolla. Endeemiset, eli vain näiltä saarilta löytyvät linnut taisivat pysytellä ainakin meiltä piilossa. Mukana oli joitakin lintubongareita mutta en hoksanut kysyä heiltä mitä kaikkea he olivat saarella nähneet. Kasveista tunnistin jälkikäteen kuvia katsomalla kaksi endeemistä, saarille ominaista kevätkukkaa.

Nuo valkoiset pallerot selkäni takana ovat pesiviä lokkeja. 

Nuo valkoiset pallerot selkäni takana ovat pesiviä lokkeja. 

Häkellyttävä määrä lokkeja... ihan joka puolella. 

Häkellyttävä määrä lokkeja... ihan joka puolella. 

Inspiration point

Inspiration point

channel_vauva.jpg
Tyrskymerimetsot

Tyrskymerimetsot

Meillä oli aikaa olla maissa nelisen tuntia. Siinä ajassa ehdimme kiertää saaren ympäri, nauttia auringosta, syödä eväät ja syöttää myös vauvan. Monilla näistä saarista ei ole mitään palveluja, mutta Anacapalla on pieni visitor center jonka aukaisee veneen mukana tullut ranger, ja vessat. Lisäksi saarella on pari rannikkovartioston vanhaa taloa ja majakka. Majakka on edelleen toiminnassa ja sitä joutui ihailemaan pienen matkan päästä, sillä sen sumutorvi voi aiheuttaa kuulovaurioita liian lähelle meneville. Saarelle tullessa on varauduttava riittävillä eväillä ja vedellä, sekä viemällä omat roskat mennessään takaisin maihin. Saarelle voi tulla myös telttailemaan mikä varmaan olisi tosi hauskaa. Silloin voi ostaa paluun veneestä vaikka seuraavalle päivälle. Ja jos joku nyt miettii, että voiko vauvan kanssa lähteä Channel Islandsille, niin vastaus on että voi. Meillä ainakin kaikki meni hyvin. Vauva nukkui ensimmäiset päiväunet veneen keikkuessa ja toiset kantorinkassa. 5-vuotiaamme täytteli Junior Ranger puuhakirjaa joita oli tarjolla paluumatkalla.

Kaikinpuolin siis onnistunut kevätpäivä!

Veneretki Anacapalle maksoi $59 per aikuinen, $41 per lapsi ja vauva oli mukana ilmaiseksi. 

Jos haluat nähdä enemmän Channel Islandsilta, niin käyppäs kurkkaamassa Instagram profiilini @paulagaston. Etusivulta Highlightsien alta löytyy videoita reissustamme!