Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Tag: California

Los Angeles Zoo - Miksi en palaa sinne enää koskaan

Paula Gaston

Joulumatkallamme Etelä-Kaliforniaan pistäydyimme yhtenä päivänä Los Angelesin eläintarhassa (Los Angeles Zoo and Botanical Gardens). Nikottelin vähän kun kuulin sukulaisten valitsemasta kohteesta, mutta tiesin, että lapsilla ainakin tulee olemaan hauskaa. Itselleni on hiipinyt epäilys, että en välttämättä nauttisi vangittujen villi-eläinten katselemisesta. Tsemppasin itseäni kuitenkin ajattelemalla, että ollaanhan nyt sentään Los Angelesissa, ja eläinten olot ovat varmasti mitä parhaimmat. Ja meille muutenkin päivän pääkohde oli eläintarhan jouluvalot, joita pääsimme ihastelemaan sitten illalla jolloin eläimet eivät ole ulkosalla. Valot olivatkin meidän mieleen, mutta sitä ennen vietimme päivän ihmetellen ja etsien erilaisia eläimiä.

658E9913-A934-479E-B1B7-567926450130.JPG

PALJON MELUA TYHJÄSTÄ

Kierros eläintarhassa alkoi heti jo vähän kummallisesti. Pari ensimmäistä eläintaloa, joihin menimme sisään, olivat täysin tyhjiä. Olimme vähän ymmällämme, että onkohan koko eläintarhassa eläimiä lainkaan. Missään ei ollut kylttejä tai selitystä siitä, miksei ikkunoiden takana ollut ketään. Siitä kun sitten jatkoimme eteenpäin niin alkoihan niitä eläimiäkin toki tulla.

Päivän aikana näimme kaikenlaisia eläimiä flamingoista seeproihin ja apinoihin. Apinat pitivätkin melkoisen metakan kun niille tuotiin juuri ruokaa. Leopardi pysytteli kokonaan piilossa niin että näimme siitä vain vilaukselta korvat. Mutta mitä syvemmälle eläintarhaan päästiin, sitä pienemmälle mielestäni häkit näyttivät. Ja kun päästiin elefanttien kohdalle, emme voineet olla miettimättä ääneen, että miksi yksi elefantti seisoo paikallaan ja vatkaa päätään edestakaisin. Olen nähnyt samankaltaista käytöstä kyllästyneillä tai stressaantuneilla hevosilla, niin sanottua kutomista. Onneksi en ollut seurueessamme ainoa, jota tämä käytös ihmetytti, ja olimme porukalla sitä mieltä, että eläinten olot eivät näytä nyt ihan priimoille. Esimerkiksi jättiläiskokoisia kirahveja oli tungettu pieneen aitaukseen neljä. Niiden elinalue näytti kyllä tuskaisen pieneltä, ja mietimme, että niillä täytyy olla käytössään joku toinenkin aitaus. Myöhemmin juttelimme eläintarhan työntekijän kanssa, joka kertoi meille kirahvien aitauksen todellakin olevan ainoa niiden olinpaikka, ja alkoi kiireesti kertomaan meille tarhan laajentamissuunnitelmasta. Elefantin käytöksellekin löytyi selitys; se odotti ruokaansa paikassa jossa näki eläintenhoitajan laittavan ruokia valmiiksi. Hmmm…

la_zoo_flamingos.jpg
la_zoo_apina.jpg
la_zoo_tapir.jpg
Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Ihan ylipäätänsä koin, että koko paikka kaipaisi vähän kohennusta ja ehdottomasti monien eläinten häkit tai aitaukset olivat aivan liian pieniä. Eläintarha onkin avattu tällä paikalla jo vuonna 1966, ja sen historiasta löytyy useita eläinten karkailuja. Lisäksi monessa paikassa oli vähän epämääräisen näköistä rojua, josta en aina oikein tiennyt kuuluuko se eläintarhaan vai ei. Ehkä se osin selittyy illan valoshow:lla, mutta joidenkin eläinten kohdalla huomasin katselevani jonkunlaisia härveleitä aitauksen etuosalla eikä eläimiä. Alueella oli myös useita tyhjiä tiloja jotka herättivät hämmennystä koska niissä ei ollut mitään informaatiota asiasta. Ihmiset haahuilivat etsien eläimiä joita ei sitten ollutkaan missään. Vaikka tiedän, että eläintarhassa tehdään paljon hyvääkin, kuten hoidetaan loukkaantuneita eläimiä jotka löytyvät luonnosta, koin että tämän sortin eläintarha ei ehkä ole minun juttuni. Menen mieluummin kansallispuistoon luonnon keskelle, ja jos satun siellä bongaamaan jonkun eläimen, tuntuu se oikeasti hienolle.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

JOS NYT SITTEN KUITENKIN

Jos nyt kuitenkin olet menossa Los Angeles Zoohon eläintarhaan, niin tämän paikan vetonaulat lienevät Campo Gorilla Reserve ja Chimpanzees of Mahale Mountains. Lisäksi Aasian elefanttien saaminen eläintarhaan on ollut yksi sen suurimmista satsauksista, ja alueella halutaan kertoa ihmisille Thaimaan elefanttien tilanteesta. Winnick Family Children's Zoon alueella lapset pääsevät silittelemään ja harjaamaan farmieläimiä, ja alueella on myös erillinen leikkipaikka.

Eläintarhassa on helppo kulkea lastenrattaidenkin kanssa, ja ruokapaikkoja on vessoja on useita. Ainoa paikka joka keräsi valtaisat jonot tuntui olevan vaipanvaihtopisteet, joten niitä kaivattaisiin ehdottomasti enemmän. Eläintarhat asiakkaat kun usein ovat juurikin näitä pikku-ihmisiä. Ravintolasta löytyi monenlaista syötävää sekä aikuisille että lapsille, ja kerrankin myös mukavampia terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Lipun oston yhteydessä saimme sekä alueen kartan, että hauskat passit. Eläintarha on nimittäin jaettu maanosittain, ja passista sai sitten raaputella kuvia kun tietty maanosa oli käytynä. Neljän kohteen löytymisen jälkeen matkamuistomyymälästä sai pienen matkamuiston mukaansa.

C8190F10-427E-45BC-B979-6AB07D993A53.jpg

Eläintarha on avoinna päivittäin kello 10-17. Liput ovat $21, ja $16 lapsilta 2-12v. (2019)

 

Paluu Alcatrazin vankilasaarelle

Paula Gaston

Kymmenen vuotta oli vierähtänyt siitä, kun olin viimeksi seilannut San Franciscon lahdella kohti Alcatrazin vankilasaarta. Viime viikonloppuna tähän asiaan tuli korjaus kun mieheni perhe tuli visiitille, ja heidän ainoana toiveena reissulla oli päästä käymään Alcatrazissa. Sinne siis suunnattiin, ja onneksi saimme kaveriksimme lämpimän kevätauringon.

Alcatrazin vankilasaari, tuttavallisemmin The Rock, sijaitsee siis aivan San Franciscon kaupungin edustalla, San Franciscon lahdessa. Se otettiin alunperin käyttöön armeijan tukikohdaksi ja sinne rakennettiin Kalifornian länsi-rannikon ensimmäinen majakka. Myöhemmin Alcatraziin rakennettiin yksi Yhdysvaltojen pahamaineisimmista vankiloista, ja sinne siirrettiin ne, jotka aiheuttivat häiriötä muissa vankiloissa. Yksi tunnetuimmista vangeista lienee Al Capone, joka muistetaan monenlaisista gangsteritarinoista. Muita tunnettuja vankeja olivat muun muassa Alvin "Creepy" Karpis ja Robert Franklin Stroud eli "Birdman of Alcatraz". Hän sai lempinimen "lintumies" koska hän istuessaan toisessa vankilassa kasvatti ja möi lintuja sekä opiskeli lintutieteilijäksi. Alcatrazissa sitä ei kuitenkaan sallittu. Saari on itseasiassa saanut nimensä siellä pesivien lukuisten merilintujen mukaan, ja espanjankielen sana "alcatraz" tarkoittakin pelikaania. 

Koska Alcatrazin vankilan ylläpitäminen oli erittäin kallista, ja sen uskottiin myös turmelevan luontoa, vankila lopulta suljettiin vuonna 1963. Seuraavana vuonna saaren valtasivat Amerikan alkuperäisasukkaista koostuvat aktivistit, jotka yrittivät vaikuttaa intiaanien kohteluun Yhdysvalloissa. He hallitsivat saarta lähes kaksi vuotta samalla tuhoten useita sen rakennuksista. Joitakin Amerikan intiaanien jättämistä graffiteista on vieläkin nähtävissä Alcatrazissa. 

Monelle Alcatraz on tullut tutuksi sen kuuluisasta pakoyrityksestä, johon perustuen on kuvattu elokuva "Pako Alcatrazista". Elokuvaa tähdittää Clint Eastwood, ja se sai ensi-iltansa vuonna 1979. Elokuva kertoo kolmen vangin pakotarinan saarelta. He kaivoivat reiän vankisellien ilmastointiaukkojen ympärille lusikoin ja itsetehdyin työkaluin, kunnes pääsivät pakenemaan siitä ilmastointikanavaan. Vartijoita harhautettiin soittamalla harmonikkaa, ja laittamalla sänkyihin itse tehdyt nuket, niin että ne näyttivät nukkuvilta vangeilta. Miehet pääsivät pakenemaan ja tiettävästi laskivat veteen sadetakeista tehdyn ilmalautan. Kukaan ei varmasti tiedä miten heidän kävi. Vaikka San Franciscon kaupunki näyttää saarelta katsottuna olevan ihan lähellä, sinne on äärimmäisen vaikeaa päästä. Merivesi on jääkylmää ja lahti on täynnä vaarallisia virtauksia. Yleisesti uskotaan, että he hukkuivat, vaikkakin kaikenlaisia teorioita heidän selviämisestä ja olinpaikastaan on olemassa. Mikäli he todella selvisivät, olisivat he tänä päivänä yli 80-vuotiaita. 

Nykyään Alcatraz on suojelukohde ja se on osa Yhdysvaltojen kansallispuistosysteemiä (National Park System). Saarelle mennään siis lautalla ja itse matka kestää noin viisitoista minuuttia. Vankilan päärakennusta pääsee kiertämään korvakuulokkeiden kera, jolloin jokaisella on oma opastus. Lisäksi voi käveleskellä ulkosalla, ja ainakin kauniilla ilmalla ihailla San Franciscon kaupungin maisemia. Me pääsimme myös tapaamaan entistä vankia, William Bakeria, Alcatrazin kirjakaupassa. Hän oli paikalla esittelemässä kirjoittamaansa kirjaa elämästään vankilasaarella.

Tällaista ilmastointikanavaa pitkin vangit pakenivat. 

Tällaista ilmastointikanavaa pitkin vangit pakenivat. 

Saarelle lähtiessä kannattaa ottaa huomioon, että siellä ei myydä ruokaa. Mikäli haluaa syödä paikan päällä eväitä, ne tulee syödä laiturin kupeessa. Lautalta ja laiturin luona olevassa kahvilasta voi ostaa syötävää ja juotavaa, sekä kaikenlaisia matkamuistoja. Alcatrazin saari sopii myös liikuntaesteisille. Pienten lasten kanssa vankilakäynti on vähän haastavampi sillä opastus korvakuulokkeiden kautta ei välttämättä kauaa lapsia viihdytä. Me suoriuduimme kierroksen kuitenkin kunnialla loppuun ja menimme sitten loppuajaksi ulos katsomaan lintuja. Alle 4-vuotiaat lapset pääsevät mukaan veloituksetta.

Liput Alcatraziin kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä se ehdottomasti San Franciscon suosituin nähtävyys ja myydään loppuun jo kuukausia ennen. Lippuja on yleensä helpompaa saada talviaikaan ja arkipäivisin, ja virallisen lipunmyynnin hoitaa Alcatraz Cruises. Me lähdimme saarelle kello 12.30 lähtevällä lautalla ja olimme valmiita palaamaan San Franciscoon joskus ennen kello neljää. Lippuvarauksessa tulee valita aika millä lautalla haluaa saarelle mennä, mutta tulomatkan voi sitten valita joustavammin millä tahansa takaisin tulevalla paatilla. En kuitenkaan jättäisi tuloa siihen ihan viimeiseen lauttavuoroon, sillä arvatenkin se on aina todella täynnä. Lautat lähtevät laiturilta 33 (Pier 33). 

 

Amerikan joulujunissa on tunnelmaa - Niles Train of Lights

Paula Gaston

Monen amerikkalaisen jouluperinteisiin kuuluu juna-ajelu joulujunalla. Niitä tarjotaan ympäri maata, ja yksin täällä San Franciscon Bay Arealla, ainakin seitsemässä eri paikassa. Usein kyseessä ovat vanjanajan junat jo käytöstä poistetuilla reiteillä, mutta myös jotkut, vielä normaalissakin käytössä olevat junat tekevät jouluajelun etukäteen ilmoitettuna ajankohtana. Me kävimme katsomassa millaista joulun juna-ajelulla on Fremontin kaupungissa.

Niles Canyon Railway operoi yhdellä Kalifornian ensimmäisistä rautateistä, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1865. Raiteet olivat ennen osana First Transcontinental Railroadia, toiselta nimeltään "Pacific Railroad". Vuonna 1987 raiteet kunnostettiin, ja historialliset junakyydit sekä diesel, että höyryvetureilla alkoivat. Junan aikataulut ja kalenteri löytyy täältä. 

Juna lähti juuri ennen pimeän tuloa eli kello 16.30, ja ajeli hiljokseen Sunolin kaupunkiin Niles kanjonin läpi, ja sieltä sitten takaisin. Matkan aikana ehdimme ihailla kanjonia valoisalla, ja sitten junan valoja pimeän tulomatkalla. Junan jokainen vaunu on erilainen, joten siellä suositellaankin käveleskelemään junaa päästä päähän. Me otimme ensiksi paikat lämpimästä sisävaunusta, mutta kävimme siitä aina välillä ulkovaunuissa katselemassa maisemia. Kannattaa siis pukeutua lämpimästi, sillä ulkona tulee aika kylmä kun aurinko on laskeutunut. 

Tunnelma junassa oli ihan katossa. Joululaulut raikuivat ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Monella oli mukana kunnon piknik viineineen ja astioineen, mutta junasta pystyi myös ostamaan kuumaa omenasiideriä, kaakaota ja keksejä. Junassa oli mukana myös joulupukki, joka jutteli lasten kanssa ja poseerasi kuvissa. Samoin konduktöörit juttelivat ihmisten kanssa. Saimme monet naurut huumorilla höystetyistä kuulutuksista, jotka kertoivat kanjonissa kulkevan rautatien historiasta, sekä joulujunan koristeista.

Matka oli erityisen mukavaa etenkin perheen pienimmän mielestä, mutta hauskaa oli myös meillä aikuisilla. Niles Train of Lights oli erityisen hyvin järjestetty. Vaikka liput olivat junaan loppuunmyydyt, ei missään kohtaa tuntunut, että väkeä olisi liikaa. Lippujen saaminen, junaan meno ja sieltä poistuminen, samoin kuin parkkeeraus olis hoidettu hienosti. Ei ihme, että vuodesta toiseen liput menevät kuin kuumille kiville jo samana päivänä kun myynti aloitetaan.

Tämä oli meille ensimmäinen kerta kun olimme joulujunassa, mutta ehkäpä mekin tästä joka vuotisen perinteen!

 

Kalifornian paras akvaario - Monterey Bay Aquarium

Paula Gaston

Pari viikkoa sitten perheeni oli täällä vierailulla ja yhtenä aurinkoisena päivänä ajelimme Montereyn kaupunkiin. Monterey on San Franciscosta parin tunnin ajomatkan päässä etelään, ja sillä on pitkä historia kalastaja- ja kauppakaupunkina. Historia on siellä edelleen nähtävissä esimerkiksi pääkadulla, Cannery Row:lla. Sinne olivat keskittyneet sardiinitehtaat 1920-luvulta aina 1950-luvulle saakka. Sitten tehtaat tyhjenivät, ja nyt tehdasrakenuksissa on kauppoja ja ravintoloita, sekä Monterey Bayn Akvaario.

Monterey Bayn Akvaario

Monterey Bayn Akvaario

Cannery Row; Sardiinitehtaat

Cannery Row; Sardiinitehtaat

Montereyn Akvaariota pidetään osavaltion parhaana, ja se onkin todella kiva vierailukohde etenkin lasten kanssa. Näkemistä ja tekemistä riittää useiksi tunneiksi. Ihmeteltävänä on kalojen lisäksi meduusoja, merihevosia, rauskuja, mustekaloja ja paljon muuta. Akvaariossa käytetään lahdesta pumpattavaa merivettä, ja näytillä on lähinnä kasveja ja mereneläviä Kalifornian omista vesistä. Ainoat nisäkkäät joita akvaariossa on, ovat merisaukkoja, jotka ovat päätyneet sinne suojeluohjelman kautta koska ovat olleet loukkaantuneita. Akvaario on tuottoa tavoittelematon yhtiö, ja sinne tuodaan usein eläimiä jotka tarvitsevat kuntoutusta, tai eivät itse enää luonnossa selviä. Sen merilintujen kuntoutusohjelma on pystynyt vapauttamaan takaisin luontoon 58 lintua jotka ovat tervehtyneet. Monterey Bayn Akvaariossa tehdään myös koko ajan tutkimus- ja opetustyötä.

Akvaarioon tullessa kannattaa katsastaa heti ensimmäiseksi päivän ohjelma. Kalojen ja pingviinien ruokinta-aika on aina mielenkiintoista katsottavaa, ja paikat erilaisissa opetustuokioissa täyttyvät nopeasti. En halua kutsua niitä showksi, koska ne eivät täällä oikeastaan ole sellaisia. Me esimerkiksi seurasimme hetken kertomusta loukkaantuneesta albatrossista, Makanasta. Ohjelmassa haluttiin muistuttaa ihmisiä muovin ja muovipussien vaaroista luonnossa, ja siitä kuinka suurimmalla albatrosseista on jo jonkunlaista muovia vatsoissaan.

Yksi kaikkien suosikki paikka akvaariossa on ovat altaat joissa pääsee koskemaan mereneläviä. Henkilökunta kertoo mielellään kasveista, merisiileistä, meritähdistä ja muista eliöistä. Lisäksi jos on onnekas, ja rausku on hyvällä tuulella, voi sitä päästä silittämään kuten me. Rauskut uivat altaissa ja käyvät välillä siliteltävänä altaiden reunalla. 

Hui, empä haluaisi tulla vastakkain tämän kaverin kanssa merellä. 

Hui, empä haluaisi tulla vastakkain tämän kaverin kanssa merellä. 

Akvaario on tietenkin kaikille se paikan kohokohta, mutta ainakin meidän neiti olisi mieluusti viettänyt aikaa myös leikkialueella. Siellä saa läträtä vesialtailla, ja ihmetellä vedenvirtausta. Vaikka tarjolla on muovisia suojaliivejä, kannattaa silti ottaa varapaita lapsille mukaan. Ihan pienimmille on myös meriaiheinen leikkinurkkaus, ja taaperoille omansa. 

Välillä joutuu tietenkin käymään tankkaamassa itsekin. Akvaariossa on kiva kahvila jossa myydään monenlaista ruokaa, kahveja ja leivonnaisia. Lopuksi voi vielä käväistä ostamassa tuliaisia kahdesta akvaarion kaupasta. Kaikki tuotteet ovat tietenkin kovin akvaario- ja meriaiheisia. Ja kun akvaariosta on lähdössä, kannattaa tutustua myös Montereyn kaupunkiin. Siellä on ihania pikkukauppoja, ravintoloita ja rantoja. Aika kiva reissukohde siis vaikkei akvaarioon olisi menossakaan!

Tietopläjäys: Monterey Bayn Akvaario tiettävästi toimi inspiraationa "Nemoa etsimässä" elokuvalle, lisäksi siellä on kuvattu Star Trek IV -elokuvan kohtauksia.